F32.1. Keskivaikea masennus -diagnoosini muuttui. Nyt F33.0: toistuva masennus. 

Niinhän siinä sitten taas kävi. Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että tämä ei olisi tätä. Mieli on ollut tosi apea ja olen itkuinen. Jospa e-pillerit tekisivät temppujaan, tai olisiko kuukautiset tulossa? Mutta ei nekään voi viikkoja olla vain tulossa. Raskaanakaan en ole, joten sekään ei selitä mielialan heilahteluja.

Mikään ei ole huonosti.

Ja kaikki tuntuu silti olevan tosi huonosti.

Ja siitä sen ymmärsin. Vanha tuttu epämiellyttävä vieras tuli kylään. Lääkäri sen sitten taas läväytti päin naamaa: kyllä tämä keskivaikeaa masennusta taitaa taas olla. Kuten kaksi kertaa ennenkin. Ja sitä viime kerralla jo sanottiin, että jos kerran vielä tulee, diagnosoidaan tämä krooniseksi. Se kuulosti jo silloin aika pahalle. Toistuva masennus. Eli voi tulla milloin vain uudelleenkin eikä olekaan vain kertaluontoinen, minkä varaan olin kaiketi alitajuisesti luottanut. Että ei tämä enää uudelleen tule. No nyt tuli.

Ei se auta taistella vastaan, diagnoosia vastaan siis. Sairautta vastaan voi aina taistella, ottaen kuitenkin realiteetit huomioon. Mikä nyt on erilaista edellisiin sairastumiskertoihin verrattuna, on se, että minulla on sairaustietous todella paljon paremmalla tasolla. Tätä kuvastaa se, että melko nopeasti ymmärsin, mistä on kyse. Ensimmäisellä kerrallahan lamaannuin täysin, koska en yhtään tiennyt, mikä minua vaivasi. Toinen kerta johtui todella haastavasta elämäntilanteestani ja masennuksen hoito oli vaikeaa, kun ympärillä olevat asiat olivat täysin rempsallaan.

Nyt tilanne on täysin toinen. Elämäni on kunnossa ja taustatuki on täysin erilainen kuin aiemmissa tapauksissa, tätä olen myös tietoisesti rakentanutkin parin vuoden aikana. Taustalla oli ajatus, että jos esimerkiksi masennus puhkeaa jälleen, on muussa elämässäni paljon, mistä ammentaa voimaa.

Mitä nyt kannattaa tehdä?

Terveyskirjaston mukaan masennus voi lamaannuttaa täysin tai olla sen verran lievää, että liikunta, harrastukset, lepo, rentoutuminen ja töissäkäyminen auttavat oireiden hoitoon. Joka tapauksessa aina tärkeää on -ihan omalla kokemuksella voin sen sanoa- pitää läheiset lähellä ja antaa heidän auttaa. Näin olen tehnytkin. Huomattuani oireeni kerroin välittömästi vanhemmalle lapselleni, läheisille ystävilleni, kuopukseni isälle ja seurustelukumppanilleni, mistä on kyse. Ja samalla varmistin sen, etten jää yksin, jos pahimmat oireet yllättävät; jos jään sänkyyn lamaantuneena tai saan paniikkikohtauksen keskellä katua. 

Varmistin, että minusta otetaan kiinni, jos kaadun; lapseni ovat turvassa iseillään, jos minusta ei ole heidän hoitajaksi hetkeen. Olenkohan nyt varmasti ottanut huomioon kaiken? Onneksi on apua tarjolla; niin lääkkeiden, lääkäreiden kuin läheistenkin muodossa.

Koetan myös tietoisesti vähentää stressitekijöitä. Minulla on paljon töitä, niin kirjani, blogini kuin palkkatyönikin johdosta. Lisäksi ihan minun niin sanotusti tavallinen lapsiarkikin on välillä haastavaa ja vie voimavaroja, mistä kirjoitinkin pari kirjoitusta taaksepäin. Osaan jo melko analyyttisesti tutkailla tilannettani ja oireitani. Se on ehkä myös defenssi; koetan estää pahimman masennuksen puhkeamisen analysoimalla sen kuoliaaksi.

Ei kannata juosta masennusta pakoon.

F33. Siinä se kuitenkin nyt lukee. Diagnoosi ei tietenkään ole mikään jumala, joka sanoo, että näin se nyt on, ei tässä mitään voi tehdä. Mutta ei masennusta pakoon kannata juosta. Silloin se vain tulee vastaan pahempana. Onhan se nyt käsiteltävä. Sen olen jo oppinut. Myös häpeäntunteet ovat sallittuja: enkö nyt selvinnytkään tästä kaikesta masentumatta? Mutta sairautta ei tarvitse hävetä; hävetä pitää, jos sille ei tee mitään. Myös tämä kirjoittaminen auttaa jo osaltaan. Sen olenkin jo huomannut: oli elämässäni asiat hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti, kirjoittaminen aina auttaa. Se on minun lääkkeeni.

Tästä jokainen aurinkoinen päivä kerrallaan eteenpäin. 

 

Miten sinä olet kohdannut ja voittanut masennuksesi?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (10)

Henna / Pölyä Pinnoilla

Jaksamista ja halauksia ❤❤

Se elämänkokemuksessa on hyvää, kun sen avulla voi oppia menneestä ja toimia joissain tilanteissa toisin kuin aiemmin.

Sulla on nyt kokemusta masennuksesta ja tunnistit oireet ajoissa. Nyt hoidetaan ja lähimmäiset on hyvä pitää ajantasalla, missä mennään.

Masennusta ei kannata hävetä (minäkin paras puhuja). Sie selviät tästäKIN.

Vierailija

Luulen ettei kukaan ns parane masennuksesta. Oireet voi hävitä, varsinkin jos masennuksen syy löytyy oman pään ulkopuolelta, mutta se on jossain taustalla aina.
Ja masennuksen kanssa voi oppia elämään, hoitamaan sitä ja näyttämään henkisesti keskaria 😉
Seitsemän vuotta sitten koko elämältä vietiin pohja ja hetken uin niin syvissä vesissä, että tiedän ettei mikään enää vedä minua niin syvälle.

Aveem

Täällä yksi kohtalotoveri. Mulla on just sama diagnoosi, toistuva masennus, yhden toisen lisäksi. Pitkään meni hyvin nyt ihan lähiaikoina, mut viimeiset viikot eivät ole olleet mukavia.

"Se on ehkä myös defenssi; koetan estää pahimman masennuksen puhkeamisen analysoimalla sen kuoliaaksi." - Tähän samaistun kyllä tosi kovasti. Mäkin nimittäin analysoin tilannetta ja sitä miten masennuksen saisi pois niin paljon, et tuntuu, että pää puhkeaa.

Tsemppiä!

Vierailija

Voimia ja mielenrauhaa sinulle! Masennus on ankara sairaus, mutta toivoa ei pidä koskaan heittää... Olen kokenut puolison keskivaikean masennuksen ja työuupumuksen sekä lapsen vakavan masennuksen. Minun tarinassani masennus vaikutti koko perheeseen, myös me "terveinä" säilyneet kärsimme, omalla tavallamme. Minä surin masentuneiden puolesta, hankin heille hoitoa, hankin itselleni tukea, tsemppasin ja tuin kipeitä. Ja voi kun minä pelkäsin lapseni itsetuhoisuutta, se oli kamalaa aikaa. Perheemme hajosi. Sitten tapahtui hyviä asioita, ja me kaikki selvisimme siitä. Selvisimme muuttuneina. Kaikki on nyt hyvin. Vielä kerran, hyvää vointia ja paranemista sinulle.

Halo life
Liittynyt27.2.2018

Masennus on ikävä vieras. Tänne on sitä diagnoosia tarjottu useasti, mutta ovelana ihmisenä olen sen kiistänyt. Selitän oireet kaikella muulla ja itselle sopivalla tavalla. Ei neljättä diagnoosia, kiitos. Mutta miten olen selvinnyt (siis pakkohan se on myöntää, että sairastan masennustakin, ainakin ajoittain), perhe, tahto ja päättäväisyys. Näistä perheen tuki ollut se tärkein. Syy nousta ylös ja uskoa huomiseen. Pakko jaksaa. Tsemppiä sulle ihana Helka. Sä selviin tälläkin erää ❤️

www.koivulanemanta.fi
Koivulan emäntä

3xF32.0=F33

Siitä tietää ettei sairasta ainakaan kovin vaikeaa masennusta jos päättäväisyys on se mikä auttaa.... kun on keskivaikea tai vaikea masennus se on sellanen sairaus ettei päättäväisyydellä oo siinä kohtaa mitään apua. Kaikista pahinta on siinä kohtaa sanoa "nyt vaan päätät ja nouset sängystä!" itse kolmesti vakavan masennuksen kokeneena tiedän mitä se on. Jos pystyy "välttämään diagnoosin" ja olla masentunut vain ajoittain on se ehkä vain elämän normaalia alakuloa jota kaikki, ihan kaikki ajoittain tuntee. 

Heidi

Itsellänikin oli joskus diagnoosini tuo toistuva masennus, nykyään siellä lukee kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Itsellä on aika pessimistinen suhtautuminen asiaan. Vaikka hyvänä aikana teen kaikkeni, että hyvä olo pysyisi, niin sitten kun masennus iskee, niin se kaataa täysin. Mihinkään ei vaan enää pysty. Siinä hetkessä tuntuu, että kaikki työ mitä olen tehnyt, valuu kuin hiekka käsistä. Olen myös lukenut, että sairausjaksoja ei voi estää, kyse on aivokemiasta. Mutta en totta vie halua uskoa tähän. Teen kaikkeni, että niin masennus kuin hypomaniakin pysyisivät poissa! Niin kauan kuin voin hyvin, luulen, että tekemisilläni on ollut merkitystä. Mutta tiedän, että kun seuraava jakso tulee, niin realiteetti palaa.

Jope

Moikka! E pilleri vaikutti tosi huonosti meidän parisuhteeseen tyttöystävän kanssa. Kun pillerit lähti nii olo muuttui hänellä AIVAN TÄYSIN. Oli kuulemma kuin eri ihminen, no eihän ne tietenkään ole luonnollista sun kropalle. Sekoittaa hormoonitointoja :/ ei ihme et masentaa

Vierailija

Älä pidä mua hulluna, mutta onko sun veren ferrit arvoja koskaan mitattu? Jos niin mikä oli lukema? Useat löytäneet keinon selättää masennus, uni yms vaikeudet rautatankkauksella.

Hemoklobiini voi olla hyvä mutta ferrit eli rautavaraston arvo voi olla silti minimissä. Saisi olla varmaankin yli 80.

Moni löytäny tästä avun, harmi vaan ku kovin moni lääkäri ei asiasta ole tietoisia vain vahtaa viitearvoja. Tutustu facessa ryhmässä raudanpuute siellä paljon faktaa ja keskustelua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017