Tulin juuri elämäni matkalta. Tämä matka päätti minun ja teinini yhteiset kolme viikkoa. Nyt istun hiljaisessa kodissani ihan yksin. Menee aikaa tottua tähän hiljaisuuteen.

Nyt kuitenkin ajattelin tehdä elämäni ensimmäisen matkabloggauksen.

Toivottavasti pidät siitä.

Nyt se alkaa.

Jo huhtikuussa keskustelimme teinini kanssa kesästä. Hän mainitsi, ettei ole koskaan käynyt Tukholman risteilyllä. Sanoin siltä istumalta: no mutta kohtapa olet. Varasimme matkat heti paikalla. 

"Lähdetkö todella minun kanssani kahdestaan laivalle ja Tukholmaan?" Pojan silmät kasvoivat lautasen kokoisiksi. "Kyllä, kyllä minä lähden, rakas."

Matkakuume nousi viimeisillä viikoilla ennen laivan lähtöä. Säätiedotuksia emme katselleet. "Mitä sen väliä, mikä ilma. Minä pääsen laivalle. Siis RUOTSINLAIVALLE!"

Mikä ihana ihana lapsen into. 

No mutta säähän oli mitä ihanin. Suomesta lähtiessämme paistoi aurinko ja oli lähes kuuma. Kauppatorin häipyessä taivaanrantaan minä ja poikani seisoimme kannella ja leikittiin Titanic-leffakohtausta. "Äiti äiti, I can fly!" 

Laivalla ihmeteltiin kaikkea uutta. Juostiin ympäri käytäviä ja kerroksia. 

Istuimme lähes koko illan kuunnellen aivan upeata pianistia, joka soitti kappaleita ikivihreistä lauluista rakkauslaulujen kautta aina jazziin ja bluesiinkin. Tämä parikymppinen kaunis poika soitti itsensä suoraan meidän sydämiimme.

Teini istui koko ajan vieressäni. Silmät loistivat. Äidillä taisi olla vähän kyyneltä silmässä. Oliko sitten pianistin, rakkauslaulujen vai onnellisuuden takia. Ehkä vähän kaikkien.

Aamupalalla menimme laivan aamiaisbuffettiin. Ja oi taas sitä riemua. Piti maistella ihan kaikkea. Minäkin maistelin. Oli hyvä syödä kunnolla, että jaksaisi sitten päivän tarpoa pitkin Tukholman katuja.

Mutta sitten. Oi Tukholma Tukholma. Emme ottaneet mitään bussia tai metroa terminaalista vaan kävelimme ihan oman suuntavainun perusteella kohti Tukholman Vanhaa kaupunkia. Ai että tuo kaupunki onkin kaunis. Mieleeni tuli ihan Rooman tai Barcelonan vanhat rakennukset. Olimme kuin etelässä. Ilma oli puolipilvinen mutta sadetta ei tullut varoituksista huolimatta. Ihana sää kävellä pitkin kaupunkia.

Vanhassa kaupungissa ihastelimme pikkuruisia kauppoja ja matkamuistokrääsäliikkeitä. Join kahvit ja poika joi limpparin. Kohta matka taas jatkuisi. Upea etelänmatkafiilis seurasi kintereillämme ja nautin joka hetkestä.

Vanhasta kaupungista menimme modernimpaan kaupunginosaan, jossa suoritimme peruspakolliset matkashoppailut. Vaatteita, magneetteja ja leluja tuliaisiksi kertyi kasseihimme.

"Ei kyllä sitten mennä lounaalle mihkään sellaseen paikkaan jossa joku tikku-ukko ohjaa meidät pöytään.

Oh tässä on teidän pöytänne, sir, suosittelen tätä ja tuota viiniä. Äää ei jaksa mennäänkö mäkkäriin!"

Ja sitten me mentiin Mäkkäriin. Kaivattu wi-fikin löytyi, ja teini pääsi päivittämään jotain nettiin, että joku snäpin ketju ei katkea. Mikähän se ketju on. En tiedä. Söin ranskalaisiani ja katselin poikaani. Ehkä vähän taas itkin.

Kävelimme yhteistuumin takaisin laivalle taaskin ilman julkisia liikennevälineitä. Suosittelen tätä, Tukholma on todella kaunis kaupunki ja maisemat mitä upeimmat. Kävellen näkee kaupunkia paljon paremmin ja lähempää. Pääsee jotenkin ihan liki. 

Iltapäivällä laivalla menimme hyttiimme muistelemaan päivän tapahtumia. Uni yllätti meidät molemmat ja otimme parin tunnin päiväunetkin.

Illalla halusin mennä jälleen kuuntelemaan ihanaa pianistiamme. Poika liittyi pian seuraan, taisi matkailu olla aika rankkaa hänellekin. Kuuntelimme jälleen ikivihreitä, pelasimme korttia ja naureskelimme. Joimmepa yhdet ihanat ananasdrinkitkin, alkoholittomat tietenkin.

Aamulla pakkasimme äkkiä tavaramme ja juoksimme ratikkaan.

Pojalla alkoi olla kiire jo isänsä luokse.

Näin päättyi meidän kolmen viikon yhteinen loma. Poika on poissa. Äiti kirjoittaa tämän matkabloggauksen loppuun ja menee päiväunille. Taas vähän itkettää. Onni ja suru kulkevat minun elämässä käsi kädessä ja peräkanaa. Itkuiset silmät, onni ja ikävä.

Ihana yhteinen aikamme on ohitse ja upeat muistot matkaltamme säilötty mieleen ja sydämeen.

Nyt on aika taas oppia etä-äidin arki.

Se on mentävä nyt päiväunille. Paljon mietittävää ja muisteltavaa. Maailma vähän keinuu. Olisiko laivamatkan syytä vai tämän pikkuisen itkun.

Lomaterveisin, Etä-äiti

Lue myös:

Isäkuukaudet kertoo matkustamisesta vauvan kanssa

Hennan mutsiblogi ja matkustaminen autolla

Sopivasti ihana ja mitä mukaan minityyppien kanssa matkalle?

Sesse ja poika ja matkustaminen ekologisesti

 

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017