Erovanhempi tuntee usein olevansa riittämätön, mutta tuntuu välillä, että erovanhemman ON PAKKO päästä samalle tasolle ydinperheen vanhemman kanssa, jotta olisi tarpeeksi.

Ajatus tekstiin lähti tästä kommentista: Eli lapsi ei voi harrastaa, koska vanhemmat eronneet? Mutta jos vanhemmat olisi yhdessä lapsi voisi harrastaa koska vanhemmat näkisi häntä kumminkin jatkuvasti? Eli ajatellaanko tässä lasta? vai aikuista joka EHKÄ jopa enemmän kaipaa sitä lapsen kanssa tekemistä kun lapsi itse.

Kyllä, jos lapsella olisi kaksi vanhempaa samassa kodissa, olisivat mahdollisuudet harrastuksille tai moneen muuhunkin paremmat. Vastauksena kommentoijalle sanon, että tekstissäni toin myös lapsen näkökulman asiaan: ei lapsi jaksa viettää koko iltapäivää menossa, syömättä ja lepäämättä. Toki, jos lapsellani olisi kaksi vanhempaa samassa kodissa, voisi toinen kuljetella harrastuksiin ehkä autolla, tai lähteä aikaisemmin töistä, jolloin aikaa jäisi enemmän.

Erovanhemman elämä ON kompromisseja, koska tietää, ettei voi ikinä yltää siihen, mihin kaksi vanhempaa yltää.

Mutta ei ole. Kun talous pyörii yhden vanhemman tuloilla, aikaresursseilla ja jaksamisella, on tehtävä kompromisseja. Erovanhemman elämä ON kompromisseja, koska tietää, ettei voi ikinä yltää siihen, mihin kaksi vanhempaa yltää.

Mutta miksi pitäisikään? Miksi erovanhemman pitää yltää samoihin kriteereihin osoittaakseen, että on yhtä hyvä vanhempi kuin kuka muu tahansa? Kaksi on eri asia kuin yksi, eikö niin? Kahden rahat ovat enemmän kuin yhden, kahden aika on enemmän kuin yhden. Miksi verrata kahta täysin matemaattisestikin mahdotonta yhtälöä toisiinsa? Miksi erovanhemman on yllettävä kahden tasoon?

Edellisessä tekstissäni arvotin yhteisen ajan lapseni kanssa korkeammalle kuin harrastuksen. Tällaisia valintoja on tehtävä jatkuvasti. Olen myös kirjoittanut, että vuoroviikkovanhempanakin voi uupua ja sain äärimmäisen kuuluvan vastauksen: onhan kumma, ettei jaksa, kun on kuitenkin joka toinen viikko yksin. Toiset ovat aina lapsen kanssa. Kyllä, ovat, yhdessä toisen vanhemman kanssa. Miksi tilanteita pitää vertailla? Eiväthän ne ole millään mittapuulla samanlaiset?

Mä en vain tajua.

Ikäänkuin olisi jokin normi, johon kaikkien on resursseistaan, tilanteestaan, perhetuestaan, rahatilanteestaan, parisuhdestatuksestaan ja niin edelleen huolimatta yllettävä, jotta olisi ns. hyvä vanhempi

Tätä vanhempienvertailukulttuuria on ansiokkaasti tuonut esiin myös bloggaaja Shitty is The New Black. Kun uskaltautuu sanomaan jotakin, nousee kymmenen mielipidettä siitä, että kyllä meillä jaksetaan ja on ennenkin jaksettu ja niin edelleen. Ikäänkuin olisi jokin normi, johon kaikkien on resursseistaan, tilanteestaan, perhetuestaan, rahatilanteestaan, parisuhdestatuksestaan ja niin edelleen huolimatta yllettävä, jotta olisi ns. hyvä vanhempi. Mutta ei ole mitään tuollaista normia. On miljoona tapaa olla hyvä vanhempi, mutta nolla tapaa olla täydellinen. Me kaikki varmasti yritämme tehdä parhaamme resurssiemme puitteissa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Eronneena niitä on vähemmän ja erilaisia. Niillä koetan arjestani selvitä ja lapselleni hyvää lapsuutta tarjota. Ja se riittää.

On miljoona tapaa olla hyvä vanhempi, mutta nolla tapaa olla täydellinen.

Terveisin, Helka

Kommentit (4)

Päikyn-täti
1/4 | 

Mä suunnattomasti ihmettelen tuota kommenttia!!! Lapselle on oikeasti ihan riittävä ”harrastus” olla koko päivä päiväkodissa. On ihan hirveetä katsella näitä uupuneita harrastavia lapsia. Koska he ovat yleensä niitä jotka ovat 7/8-17/17.30 päiväkodissa. Ja siihen päälle harrastukset!!! Toki poikkeuksia aina löytyy.
Lapselta ei ole pois jos ei harrasta vaan saa viettää aikaa vanhemman kanssa. Harrastaa voi myöhemminkin!! Eli etä-äiti, mä TODELLA toivon ettet pode huonommuutta siitä ettei lapsesi harrasta!! ❤️

Kissanminttu_
2/4 | 

Ei todellakaan kannata välittää moisista kommentoijista. Meillä kahden vanhemman perhe, jossa lapset eivät pk-iässä harrastaneet vielä kukaan mitään. Silloinkin tuntui että sai välillä osakseen silmienpyörittelyä muilta mammoilta... Päiväkotiarki käy aivan työstä tuonikäisille! Tuntuu että ne pienten harrastukset on enemmän pelkästään vanhempia varten...että voi ”kehua” missä kaikkialla sitä käydään, onko kukaan oikeasti kysynyt lapsen mielipidettä jaksaako tai haluaako hän?! Pieni lapsi tarvitsee myös aikaa jolloin saa vain olla rauhassa, tekemättä mitään ohjattua aktiviteettia. Tää on mun mielipide.

Mami123
3/4 | 

Täällä yh-äiti nostaa käden merkiksi, ettei parisuhde tai ydinperhe aina tarkoita neljää kättä kasvattamaan lasta tai kahden palkkapussia tai kahden aikuisen aikaa. Yleistäminen on kurjaa, ja ydinperheet erilaisia. Niin hyvässä kuin huonossa. Tällä hetkellä koen, että kaksi kättä on enemmän kuin neljä, yhden palkkapussi riittää enemmän kuin kahden, koska toinen ei osallistunut lapsen kustannuksiin ja aikaa olla lapsen kanssa on enemmän, kun kaikesta ei tarvitse riidellä puolison kanssa ja kamppailla ajan riittämättömyydestä. Ensimmäisen ero vuoden jälkeen ydinperheen menettämisen suru on väistynyt ja olen ylpeä itsestäni!

Kaisa
4/4 | 

Mahtava teksti ja todella tärkeä näkökulma. Kiitos tästä. Niin monesti joutuu itselleen sanomaan: "Tätä en jaksa, tähän en pysty" ja liian usein siitä tuntee turhaa syyllisyyttä. Itse yritän myös muistaa, että oma hyvinvointini ja jaksaminen on kaikki plussaa lapselleni ja samoin oma uupuminen vie kaikista eniten lapseltani.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla