Eipä ole päiväkotien ja koulujen kevät- ja muut juhlat aina ihan yksinkertainen juttu eroperheessä. Vuosittain jokaisen juhlan jälkeen moni erovanhempi nieleskelee kotona kyyneleitään. Tänä vuonna ei ollut minun vuoroni mennä. 

"Sopimuksessa luki, että menen joka toinen vuosi, koska muuten se menisi riitelyksi"

Näin sanoi minulle eräs eroperheen isä. Todellakin, he olivat lastenvalvojalla tehneet yksityiskohtaisen sopimuksen, kumpi osallistuu kevätjuhliin parillisina vuosina ja saman vuoden joulujuhlaan osallistuisi toinen. Parittomina vuosina menisi toisin päin.

Samassa tilassa oleminen eks-kumppanin kanssa voi olla monelle liikaa. Joten on jouduttu sopimaan, miten nämä juhlatilanteet hoidetaan. Joskus juhlat tuntuvatkin eroperheessä isoilta möröiltä, jotka on pakko vain jotenkin saada hoidettua ilman katastrofia.

Isä on kaksi ensimmäistä tuntia rippijuhlassa ja poistuu sitten paikalta, ja sen jälkeen saapuu äiti paikalle.

Sitten on ripari- ja ylioppilasjuhlat, jotka ovat kertaluonteisia. Kuka menee, kumpi järjestää, kuka joutuu jäämään pois oman lapsen tärkeistä juhlista? Eräs äiti kertoi minulle, että heidän sopimuksessaan lukee: Isä on kaksi ensimmäistä tuntia rippijuhlassa ja poistuu sitten paikalta, ja sen jälkeen saapuu äiti paikalle. Juhla järjestetään puolueettomalla maaperällä. Ajat on kirjattu sopimukseen niin tarkkaan, ettei kasvokkain joutumista tapahdu missään vaiheessa.

Kyllä, tämä on ihan arkipäivää monessa eroperheessä.

Erolapselle juhlat voivat olla todella vaikeita päiviä

Minun omiin kevätjuhliini ei isä saapunut koskaan. Ei kertaakaan. Se ei vain käytännössä olisi ollut mahdollista. Hän ja äitini eivät puhuneet keskenään koskaan eronsa jälkeen; sellaista muistikuvaa minulla ei ainakaan ole, että olisivat. Samassa tilassa heidän näkemisensä olisi ollut yhtä utopistista kuin ufon näkeminen.

Voin kertoa, ettei tämä ole lapselle kovinkaan kiva tilanne. Tärkeät elämän kohokohdat jäävät toiselta rakkaalta vanhemmalta näkemättä. Lapsi kaipaa molempia vanhempiaan tällaisiin tilaisuuksiin, sen voin sanoa. Hän haluaa jakaa elämänsä huippukohdat kummankin kanssa.

Mieti tätä, erovanhempi.

Onko se riitely ja kaunan kantaminen niin paljon tärkeämpää kuin oman lapsen toiveet, tarpeet, tunteet ja toivomukset?

Pahinta on, jos erolapsi joutuu välikäteen ja suunnittelee itse omat juhlapäivänsä niin, etteivät vanhemmat pääse riitelemään tai edes kosketuksiin toistensa kanssa.

Siitä on juhlatunnelma kaukana.

Yhteinen vanhemmuus jatkuu eron jälkeen

Lapsiperheiden erossa vanhemmuus ei lopu mihinkään. Lapsi on edelleen yhteinen lapsi.

Koetetaan me kaikki erovanhemmat muistaa tämä, eikö niin? Lapsi tarvitsee MOLEMPIA vanhempiaan. Juhlitaan yhdessä rakkaita lapsiamme. Tiedän, että tämä on jokaisen lapsen toive, ihan varmasti.

Kieltämättä tilanne voi olla hieman kiusallinen, mutta kyllä aikuinen kiusallisuuden kestää. 

Minun poikani kevätjuhlaa juhlittiin juuri. Isä ei päässyt menonsa takia paikalle, mutta olemme aiemmin olleet yhdessä lapsemme juhlissa. Kieltämättä tilanne voi olla hieman kiusallinen, varsinkin, jos uudetkin kumppanit ovat mukana, mutta kyllä aikuinen kiusallisuuden kestää. 

Tässä on lapselle tärkeästä juhlasta kysymys. Ei vanhempien keskinäisestä kinastelusta.

Lue myös: Hyvä erovanhemmuus lapsen näkökulmasta

Ihanaa kesää, toivottaa Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (5)

Äitipuoli

Kevätjuhliin, joulujuhliin, konfirmaatioon, koulun lakituksiin/valmistujaisiin menemme kaikki neljä vanhempaa. Mutta ne varsinaiset juhlat, joihin kutsutaan isovanhemmat, kummit jne. pidetään molemmissa kodeissa erikseen. Samoin sukulaissynttärit. Kaverisynttärit järjestetään vuorovuosin ja toiset vanhemmat kutsutaan paikalle myös. Ja nämä kavereilta saadut lahjat jaetaan kahteen kotiin.

niigf

Ei ole vielä tarvinnut miettiä moisia, mutta jos kevätjuhlat tai muut on puolueettomalla maaperällä mahdumme varmasti samaan tilaan. Mutta emme puhu toisillemme.  Joskus ihmiset tekevät toisilleen typeriä asioita ja joitain asioita ei voi antaa anteeksi. 

Näin on valitettavasti  jos asia olisi mennyt toisinpäin niin tilanne olisi ihan samanlainen.

Loukkaus on loukkaus ja niitä ei yksinkertaisesti voi unohtaa.

Nannamiharu

Itse olen sellaisen eroperheen lapsi, joissa saatiin juhlissa aina riita aikaiseksi. Lopulta toinen ei enää osallistunut juhliin. Lapsen silmin se oli julmaa ja väärin. Nykyään samat ajatukset. Jos joskus on pystytty olemaan sisäkkäin niin pitäisi pystyä myös olemaan asiallisesti yhdessä lapsen tärkeissä tapahtumissa.

Miettikää ku tulee se hetki että se lapsi menee naimisiin. Kumpi jää pois häistä? Mä sanoin omille vanhemmille suorat sanat omissa rippijuhlissa asiasta. Totesin että jos eivät toimeen tule niin eivät ole sit enää tervetulleita mun elämään. Mä lapsena oikeesti kärsin siitä asiasta. Vanhenpien pitäis ajatella omaa naoaa pidemmälle ja miettiä lapsensa tulevaisuutta.

Tämä siis vain minun mielipide, niitä on varmasti muilla toisenlaisia

Vierailija

No tota... jos tällaisia miettii edes niin näkee ettei lasten parasta tosiaan mietitä. Uskomatonta että joku vanhempi jättäisi tällaiset tilaisuudet väliin siksi että exän kanssa ei mahdu saman kato alle. Eipä ihme että erojakin on niin paljon..!

Bonusäiti

Itse olen eroperheestä ja vaikka vanhempien ero ei ole ollut helppo, silti sekä isä että äiti ovat mahtuneet saman katon alle, niin mun syntymäivinä ja rippijuhlissa. Koskaan meillä ei ollut joka toinen vkl-systeemiä tai joka toinen joulu-settiä, vaan sain olla ja mennä isälle silloin kuin halusin. Joka joulu kävin myös isällä ja isovanhemmillani. Vanhemmat pystyivät kohtaamaan toisensa eri tila teossa ja en ainakaan muista, että mikään tilanne olisi koskaan kärjistynyt riitelyyn tai muuhun epäkorrektiin tilanteeseen. Itse erosin lasteni isästä ja välit olivat asialliset. Nyt elän uusperheessä, johon kuuluu sekä omat, että toisen lapset. Olen nähnyt tässä suhteessa myös sen kääntöpuolen eli sen, miten hullusti asiat voivat oikeasti olla ja mihin suuntaan ne voivat mennä; toinen vanhempi suljetaan täysin pois lasten elämästä lapsia uhkailemalla ja heitä kiristämällä ja mustamaalaamalla etävanhempaa lapsille. Venhemmuus jatkuu, vaikka erotaankin ja jos todellakin on toisen kanssa pystynyt olemaan sisäkin, terve aikuinen pystyy myös kohtaamaan toisen myös erillään. Ylimpiä ystävyksiä ei tarvi olla, mutta mun mielestä on lapsen edun mukaista, että edes jonkinlainen yhteys säilyy ainakin siihen asti kun lapset ovat täysi-ikäisiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017