Kuva: Panu Pälviä

Kun keksii kaikkea mahdollista tekemistä. Töissä on paljon hommia. Pitäisiköhän käydä kaupassa?

Voin viimeisien kuukausien ajalta suositella monia ellen kymmeniä hyviä leffoja, joita teattereissa menee juuri nyt. Tosin varoitus, leffamainoksissa olevat iloiset perheet ja onnelliset rakkausparit saattavat aiheuttaa yksinäisessä yhtäkkisiä itkupurskahduksia.

Leffamainoksissa olevat iloiset perheet ja onnelliset rakkausparit saattavat aiheuttaa yksinäisessä yhtäkkisiä itkupurskahduksia.

Kadulla kävellessä näkee vain onnellisia perheitä ja iloisia pariskuntia käsi kädessä. Minä en pidä ketään kädestä. Siinä tuntuu vain vielä muistona se pieni, hento kosketus, jonka tunsin vasta eilen vielä kädessäni. Rakkaan kuopukseni rukkahanskainen käsi omassa lapaskädessäni. Katso miten kauniita tähtiä, lapsi sanoi minulle eilen.

Nyt tähdet näyttävät olevan vähän kauempana. En saa niitä kiinni.

En uskaltanut mennä leffan jälkeen kotiin. Kirjoitin tätä tekstiä kahvilassa, hörppien kuumaa juomaa ja katsellen ihmisten juoksentelua ympärilläni. Lopulta oli pakko pakata läppäri laukkuun ja nousta. Oli jo myöhä. 

Kun kävelen kotipolkuani pitkin, olen ihan varma, että kuulen pienten askelten äänet.

Kun kävelen kotipolkuani pitkin, olen ihan varma, että kuulen pienten askelten äänet. Ne kulkevat varjona edelläni ja kuuraiset lehdet päästävät pientä risahtelevaa ääntä pienten jalkojen alla. Kun katson tarkemmin, häviää tuo pieni hahmo edessäni. Eihän siinä oikeasti ketään ole, kyllä minä sen tiedän.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕 Jotenkin tämä pallo kiteyttää mun olon juuri nyt. Kylmässä, yksin, vähän jäätyneenä. Näin tämän pallon, kun tulin töistä. Ja purskahdin itkuun. Se pallo kertoo siitä, että tällä pihalla on joskus lapsikin, leikkimässä, kanssani, Vaan ei ole nyt. Yksinäinen ja kylmissään on yhtä paljon pallo kuin minäkin. Pimenevässä alkutalven illassa, kun avaan kotini oven, ei kuulu lasten ääniä. Eikä ulkona leiki kukaan tuolla pallolla. Yöksi on luvattu lumisadetta. Ehkä se pallo on jo peittynyt, unohtunut, aamulla. Ei ole lapsi sillä nyt leikkimässä. Eikä ole minulla häntä, kenen viereen iltaisin käperryn, ketä silitän, kenelle lepertelen ja ketä suukottelen. Katson ikkunasta tuota palloa. Ilta on jo niin pimeä, etten enää paljoa sitä näe. On suru. #etääiti #vauvafiblogit #vuoroviikko #vuoroviikkovanhemmuus #kaksikotia #yksin #kotipiha #erovanhemmuus @meidanperhelehti @vauvalehti

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Kaivan läppärin laukusta ja avaan sen sängylläni. Huokaan. On aikaa lukea tämä teksti läpi. Julkaisenko tätä? En tiedä. Olen niin monta kertaa jo ikäväni huutanut maailmalle. 

Joskus koti on vain niin tyhjä. Käperryn peiton alle ja koetan vain hengittää. Tämäkin menee ohitse. Meneehän?

Lue lisää: Kaksi kotiani, tyhjä ja täysi

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017