Poiminta

"Elämämme ei ole mikään kokeiluerä. Ainakaan vielä ei ole todistettu empiirisesti, että on kuolemanjälkeistä elämää, joten tämä yksi elämämme on ainutkertainen. Jos tietäisimme, että elämiä on vaikkapa 17, voisi pari kolme ensimmäistä vähän kokeilla miten kuuluisi elää. Mutta koska näin ei ole, kannattaa tästä yhdestä elämästämme ottaa kaikki mahdollinen irti." -Kasvatustieteen dosentti Arto O. Salonen

Näin puhui tänään Helsingin yliopiston dosentti luennossaan Lastensuojelupäivillä Finlandia-talolla.

Meillä on vain tämä yksi elämä.

Pisti miettimään. Todella hyvin sanottu. Meillä on vain tämä yksi elämä. Voimme uhriutua vaikeuksiemme kanssa loppuelämäksemme, mutta se vain ja ainoastaan pilaa meidän oman elmämme, joka on ainutkertainen, ainutlaatuinen ja lahja. 

Löydä edes pientä kivaa joka päivästä

On eri asia miettiä joka ikinen luojan päivä, miten ihan kamalaa meillä on, miten työt ovat ihan perseestä, miten lapset ovat liian hankalia, miten eksä, nykyinen tai tuleva on kamala, juoppo, itsekäs ja pilaa elämäsi, miten ero sattuu, miten masennus sattuu, miten etä-äitiys sattuu, miten joka pirun asia on aina niin kamalan vaikeaa, kuin että yrittää vaikka joka päivästä löytää edes jotain ihan kivaakin. 

Luennolla istuessani osui jotenkin karmanomaisesti muistiinpanovihkoni edellinen sivu, johon olin tämän vuoden alussa kirjannut ajatuksiani. Olin ihan unohtanut tuon ajatuksenvirran, mitä olin paperille oksentanut. 

Siinä luki: vihaan asuntoani, enkä haluaisi. Haluaisin olla onnellinen. Haluaisin työstäni merkityksellisen. En haluaisi näprätä päivittäin jotain merkitysetöntä paskaa vaan make every day count. Haluaisin kirjoittaa ammattimaisemmin. Haluaisin nähdä etäpoikaani enemmän.

Jossain vaiheessa päätin, että nyt saa loppua. Minun tulee itse tehdä jotain tälle elämälleni.

Varmaan jotenkin tuo selkeästi ahdistuneena kirjoitettu lista oli iskostunut mieleeni, koska olen tämän vuoden aikana tehnyt hurjia muutoksia elämääni. Jossain vaiheessa päätin, että nyt saa loppua. Minun tulee itse tehdä jotain tälle elämälleni. Ei auta miettiä, miten kaikki on niin kamalan hankalaa ja perseestä, jos ASIALLE EI TEE MITÄÄN.

Tein konkreettisia muutoksia

Tein varsinaisen elämänmuutosremontin.

Aloitin siitä, että vihaan asuntoani. Vietin siellä eron jälkeiset masennuksen ajat, vaikean, kivuliaan sairauteni vaikeimmat kuukaudet, olin yksin ja yksinäinen paikkakunnalla, josta en tykännyt ja jossa ei ollut tukiverkkoja. No mikä pakko minun oli siellä asua? Asiat, joiden luulin olevan muuton esteenä, olivatkin aika mitättömiä.

Minä otin ja muutin. Sain aivan ihanan asunnon, näen poikaani useammin, asun lähempänä työpaikkaani, asun muutaman sadan metrin päässä läheisistä ystävistäni. Miksi, miksi en tehnyt tätä jo aiemmin?

Halusin paremman suhteen etäpoikaani. No, ei se suhde paremmaksi muutu ihmettelemällä. Tein aktiivisesti töitä sen eteen, että pidämme enemmän yhteyttä, näemme useammin, olen enemmän kartalla hänen koulunkäynnistään ja ystävistään. Ja oho! olemme paljon läheisempiä. Miksi en ollut tehnyt tätä aiemmin?

Halusin kirjoittaa enemmän. No, on aika selvää, että kirjoitan enemmän. Olenhan tässä, blogini ääressä. Blogini on kasvanut hurjasti ja kasvaa edelleen. Lisäksi minulla on pari kirjaprojektia, joiden tulevaisuus näyttää oikein valoisalle. Ohops. Miksi en ollut tehnyt tätä aikaisemmin? Jos haluaa kirjoittaa enemmän, se on sitten kirjoitettava?

Make everyday count. Aloin etsimään tarkoitusta elämälle. Puhuin töissä työnohjaajalle ja esimiehelleni, että haluan kehittyä työssäni. Sain siihen mahdollisuuden.

Aloin nauttimaan jokaisesta onnellisesta ajatuksesta. Sain jokaisen päivän tuntumaan tarkoitukselliselle. No. Lähes jokaisen ainakin. 

Tämä kaikki johti siihen, että oho. Olin onnellinen.

 

Tämä kaikki johti siihen, että oho. Olin onnellinen. Olin onnellinen yksin. Olin tyytyväinen työhöni, elämääni, suhteeseeni lapsiini, kotiini, ystävyyssuhteisiini. Ja mihin se johtikaan?

Olen löytänyt elämääni uuden ihanan ihmisen. Koska olin valmis. Olin valmis olemaan onnellinen myös toisen ihmisen kanssa. 

Kaiken lähtökohtana on oma onnellisuus

Vaikka tämä kuulostaa itsekkäälle. Niin sen kuuluukin. Koska onnellinen ihminen on hyvä vanhempi ja hyvä kumppani. Hän on tehokas työntekijä ja osaa toteuttaa itseään. Hänellä on päämääriä ja hän osaa myös saavuttaa niitä.

Tee sitä, mikä tekee SINUT onnelliseksi. Aloita tänään. Älä tee kuin minä ja mieti: MIKSI EN TEHNYT TÄTÄ JO AIEMMIN!

Luin tänään tuota muistiinpanovihkoni sivua. Ja tajusin, että olin tehnyt jotakin. Olin tehnyt elämästäni merkityksellisen, ihan itse. Se on vaatinut hurjasti työtä ja itkua ja suruakin, mutta olen tehnyt sen. Nyt voin sanoa, että olen onnellinen. Tämä vuosi on ollut yksi elämäni parhaimpia. Olen matkalla kohti täydempää ihmisyyttä tässä ainutkertaisessa elämässämme, kuten dosentti Salonenkin meitä kehotti tekemään.

 

Make everyday count.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017