Vaikka sitä on kasvattanut kovaa panssaria näiden reilun kahden vuoden aikana, välillä kuitenkin pahoitan mieleni haukkujen ja kommenttien takia. Tähän voisi vastata, että mitäs sitten kirjoitat kaikesta elämässäsi, oma vika.

Niin se juuri on. Miksi kirjoitan? Miksi, kun minulle sanotaan, että olen huomiohuora, itsekeskeinen, impulsiivinen, äidinvaistoton, itsekäs ihminen?

No mitä muuta voi olettaa, kuin sitä kuuluista paskamyrskyä, kun kirjoittaa otsikolla Halusin yli kaiken vauvan, ydinperheen ja parisuhteen – Sain ne ja halusin heti erota? Miksi sitten kirjoitin sen? Miksi pitää avata koko sisäinen tuskansa koko kansan silmien eteen, jos ei kestä kritiikkiä? En oikeastaan edes tiedä. Minun on vain pakko. Ja sitten siihen samaan tekstiin tulee kommentti, että pelastin sillä jonkun elämän.

On silläkin väliä.

Joskus tuntuu, että selittelen valintojani ja koetan vakuuttaa, että olen tarkoittanut vain hyvää ja yrittänyt parhaani. Miksi sitten selittelet, sitäkin kuulen. En aina tiedä itsekään. Onko tässä enää mitään järkeä? Olen ensimmäisenä Suomessa avannut julkisessa blogissa totaalisen avoimesti etä-äitiyteen johtaneita tapahtumia, jotka eivät ole mitään ihan piisofkeikkejä. Ja kun sellaiseen tekstiin tulee paskaa kommenttia, kyllä se vain sattuu. Minuakin.

Ei minua kukaan pakota kirjoittamaan. Tänään ensimmäistä kertaa ikinä mietin, pitäisikö lopettaa koko blogi. Blogi, johon olen kirjoittanut henkilökohtaisempia asioita kuin hyvin moni muu blogaaja ikinä tekee. Onko tämä kaiken tämän väärti?

Ja sitten kilahtaa Instagramin yksityisviestiboxi: Onneksi kirjoitat. En selviäisi ilman tekstejäsi.

Ja minähän jatkan. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kyllä mä kestän. Mä nousen taas. Helvetti te ette minua hiljennä. Ja jos tekstini ovat jonkun mielestä kamalia, niin eihän niitä ole pakko lukea?

Terveisin se hitonmoinen Feeniks, joka nousee aina

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vuoden Äiti
1/3 | 

"jos tekstini ovat jonkun mielestä kamalia, niin eihän niitä ole pakko lukea"

Näinpä juuri.

Ja miten se vanha viisaus meneekään... "Kun vihaaja vain jatkaa seuraamista, ei se olekaan vihaaja vaan sehän onkin fani". ;) 

Vierailija
2/3 | 

Oliko tää nyt se teksti, mihin pitää laittaa että "eiei. Apua. Älä missään nimessä lopeta, koska oot paras" .....ja aika huomionhakuinen...

NinniViivi
3/3 | 

Äitiyteen liittyvät asiat ovat monissa kohtaa tabuja, joita Etä-Äiti ei pelkää vaan tuo esille. Erilaisuus, poikkeaminen valtavirrasta on yhtaikaa kiehtovaa ja joidenkin mielestä tuomittavaa. Äitiys, ydinperhe ja sen rikkominen omasta tahdosta (tai tahdottomuudesta) toistuvat blogissa. Myös avioero on tabu, vaikka niin moni eroaa. Lapsen rooli on sopeutua. (Samaa sopeutumista toivoisi myös aina vanhemmilta, niin että he loisivat lapselle hyvän ympäristön kasvaa huolimatta erosta.) Vaikka luenkin tätä blogia aina välillä, en pidä Etä-Äidin infantiilista tavasta elää ja tehdä ratkaisuja. Minusta hän on tosi narsisitinen, toisaalta anelevan huomiohakuinen, ikään kuin elää suosionsa varassa. Etä-Äitiys on loppujen lopuksi melko harvinaista, eikä siitä keksi blogiin juttua loputtomasti. Se korvautuu ylihypetyksellä, paljastuksilla ja oman roolin hypomaanisella korostamisella. Blogi sopisi paremmin vaikka Ilta-Sanomiin, missä se todella saisi lukijat riepomaan yhteen jos toiseenkin suuntaan. Eikö tappelu tee aina hyvää? Kirjoittaja luulee saavansa lukijoiden (vanhoillisetkin) sydämet puoleensa näillä teksteillä, mutta tilalle tuleekin ärsytys ja itselleni ihmetys. Onko tämä omien haavojen jatkuva repiminen ja esittely Vauva-lehden linjan mukaista? Mitä tuleekaan seuraavaksi?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017