Kirjoitukset avainsanalla erolapsi

Eroperheen lapselle muutokset tuntuvat erityisen vaikeille. Kuva: Terhi Koivisto

Tänään kaikki oli ihan väärin. Oli tyhmää, että äiti vei päiväkotiin. Oli tyhmää, että on päiväkotia, olisi kivempi olla isin luona. Miksi isi ei tule hakemaan vaan äiti? Äiti on ihan tyhmä, isi on kivempi. Äiti, miksi te ette asu yhdessä? MILLOIN ISI TULEE!

Lapselleni iski tällä viikolla eroperheahdistus, ihan selvästi. Ahdistusta lisää vielä, että hänen kesälomansa loppui tällä viikolla, päiväkoti on vieras varahoidon takia ja loma-aikojen takia hän ei näe isäänsä kertaakaan tällä viikolla. Normaalisti meillä on yksi välipäivä joka viikko, jolloin lapsi näkee toistakin vanhempaansa, jottei ikävä kasva liian isoksi.

Samaan syssyyn hän ymmärsi, että tosiaan, isi ja äiti eivät asu yhdessä, enää ikinä.

Nyt tuli pienelle lapselle liian monta muutosta kerralla, joka varmasti laukaisi hänessä ahdistuksen. Samaan syssyyn hän juuri tänään ymmärsi, että tosiaan, isi ja äiti eivät asu yhdessä, enää ikinä. Hän ei voi nähdä meitä samaan aikaan. Hänen perheensä on mennyt rikki, eikä hänellä ole ollut mitään sanottavaa asiaan.

Lapsi joutuu joka viikko sopeutumaan siihen, että ei näe toista vanhempaansa.

Se on lapselle todella iso menetys ja kun pieni lapsi ymmärtää tämän ensimmäistä kertaa, on ahdinko lapsella varmasti valtava! Muistan, kuinka entisen puolisoni lapsi kysyi vihaisena isältään eräänä jouluna: MIKSI TE ETTE VOI ASUA YHDESSÄ ÄITIN KANSSA! Ei tarvitsisi päättää, kenen luona on joulun ajan. Ei lapsi haluaisi päättää, kumman luona asuu. Hän haluaisi varmasti molemmat.

On muistettava, että lapsellekin eroperheikävä on tosiasia. Jos vanhemmat ikävöivät lastaan, myös lapsi ikävöi vanhempaa, jonka luona hän ei juuri nyt ole. Ei ole itsestään selvää, että lapsi sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ei saa ajatella, että siinähän ne lapset sivussa menevät, sopeutuvat varmasti.

Kun ikävä yllättää, on äärimmäisen tärkeää, että lapsi saa ikävöidä toista vanhempaansa. 

Lapsi tarvitsee aikaa ja lohtua sopeutuakseen ja kun ikävä yllättää, on äärimmäisen tärkeää, että lapsi saa ikävöidä toista vanhempaansa. Läsnäoleva vanhempi ei saa syyllistää tästä lasta tai sanoa, että miksi lapsi ei viihdy hänen luonaan. Lapsi ei eroa vanhemmistaan eron yhteydessä. Tätä olen yrittänyt itselleni sanoa uudelleen ja uudelleen. Lapselle hänen perheensä ovat omat vanhemmat, vaikka nämä eronneet ovatkin.

Olemme koettaneet muokata lapsemme tapaamisajat sellaisiksi, että hänen ikävänsä olisi mahdollisimman pieni. Sitä kuitenkin aina on. Pienetkin muutokset, kuten tämän viikon isipäivän poisjäänti, vaikuttavat häneen heti. Hän huomaa sen. Ikävä kasvaa liian isoksi.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu  

Lapsi on aina ihan innoissaan, kun näkee minua pitkästä aikaa. Se on sydämensulattavan ihanaa.

Silloin ikävä purkautuu kiukutteluna. Itse uuden työn juuri aloittaneena ja siitä väsyneenä koetin hokea itselleni aamulla: lapselle tämä kaikki on nyt vain liikaa. Omaa harmia koettaa peittää, jotta lapsella on tunne, että hänen ikävälleen annetaan tilaa. 

Lapsen surua on vaikea käsitellä. Se sattuu ja itkettää. Silloin tuntuu, että olisipa lapsella vielä se ydinperhe. Mutta ei ole ja meillä on kuitenkin kaikki hyvin. Kukapa ei haluaisi, että lapsi on onnellinen. Siksi hänen ikävänsä tuo surua omaankin sydämeen. Onneksi ikävä laantuu taas, kun isi tulee hakemaan.

Me emme asu enää yhdessä, mutta lapsella on kuitenkin oma perhe ja vanhemmat, jotka välittävät. Toivon, että hän saa tästä voimaa ikävän keskellä.

Terveisin, Helka

Facebookiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän tämä kesä tulee teinin kanssa menemään? Kuva: Panu Pälviä

Kerroin vähän aikaa sitten, miten teinini ehdotti, että näkisimme enemmän. Oli puhetta jopa vuoroviikkosysteemiin palaamisesta. Ihan hetken aikaa unelmoin, että saan heittää hyvästit etä-etuliitteelle. 

Olin luonnollisesti innoissani. Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle rieumuvoitto. Välillähän näemme ehkä vain kerran kuukaudessa päivän tai kaksi. Tämä ei johdu huonoista väleistä, vaan siitä, hänellä on ollut omat harrastuksensa, ystävänsä ja menonsa, ja välillä olen asunut liian kaukanakin hänestä.

Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle riemuvoitto.

Varsinkin tänä vuonna asiat ovat menneet eteenpäin, ja hän on alkanut viihtymään enemmän luonani, mikä on mahtavaa, koska hänellä on yhä enemmän tietenkin myös omaa sosiaalista elämää.

Joten varovaisesti yritimme, josko näkisimme ihan viikottain, tai varsinkin joka toinen viikko enemmän – samoilla viikoilla, kun kuopuksenikin on luonani.

Hyvin nopeasti huomasimme, ettei se toimikaan. Olikin paljon kaikkea menoa ja tekemistä, ja sain usein viestin, ettei poika ehdikään tulemaan luokseni. Meillä ei ikinä pakoteta lasta menemään toiseen kotiinsa, jos hän ei halua. Tämä on toiminut siksi, että välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse. Ainoastaan loma-ajat ja pidemmät yhdessäoloajat päätetään vanhempien kesken ja niistä ei jousteta. Muutoin poika saa arkena liikkua vapaasti kotiensa väliä.

Välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse.

Minusta tämä on ollut hyvin lapsiystävällinen ratkaisu varsinkin nyt, kun hän on jo isompi. Emme yritä keinotekoisesti pakottaa viettämään aikaa jossain, jossa hän ei halua. Tämä voi kuulostaa siltä, että hän saa vapaasti liikkua missä haluaa, mutta näin ei  kuitenkaan ole. Me vanhemmat tiedämme, missä hän kulloinkin menee ja mitkä ovat kotiintuloajat. 

Yhdessäoloaikamme on kuitenkin lisääntynyt, joten asiat ovat menossa oikeaan suuntaan. Olen tietenkin surullinen, ettemme näe ihan joka toinen viikko, kuten aluksi innostuin, mutta toisaalta näemme enemmän kuin vielä puoli vuotta sitten. Täytyy silti myöntää, että tuntui tosi pahalle hetkellisesti. Sydäntä kouraisi, kun ei se vuoroviikkoisuus toiminutkaan.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin. Olen tehnyt mahdollisimman paljon sen eteen, että voimme nähdä niin usein kun hän haluaa. Muutin häntä lähemmäksi ja olen järjestänyt kotitilanteeni niin, että luokseni saa aina tulla, vaikkei etukäteen olisi edes sovittukaan.

Lue myös: Miksi minusta tuli etä-äiti?

Ehkä se jonain päivänä tarkoittaa vuoroviikkoisuutta, tai sitten ei. Pääasia, että me kaikki voimme hyvin. Ja nyt me voimme.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Puhun lapsimessuilla eroperheiden monimuotoisuudesta. Kuva: Meri Björn

Eroperhe ei sanana kerro mitään perhemuodosta, huoltajuusratkaisuista, lasten hyvinvoinnista tai vanhempien yhteistyökyvystä. Silti eroperheistä puhutaan kuin ne olisivat yksi homogeeninen joukko. Puheen eroperheistä pitäisi muuttua neutraalimmaksi.

Neutraalilla tarkoitan, että sanana eroperhe on negatiivinen. Ikäänkuin ydinperhe tai ns. tavallinen perhe olisi jotenkin erilainen perhe kuin eroperhe. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, koska jokainen perhe on jokatapauksessa uniikki. Eroperheiden niputtaminen yhdeksi joukoksi ei ole oikea tapa puhua perheistä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Jos jotkut kannattavat sukupuolineutraalia puhetapaa, minä kannatan perheneutraalia puhetta.

Kannatan perheneutraalia puhetta. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.

Eroperhehän voi tarkoittaa lukuisia erilaisia asioita: yh-perheitä, uusperheitä, vuoroviikkoperheitä, hetero- tai homoliittojen eronneita perheitä, sijaisperheitä, adoptioperheitä ja niin edelleen. Erovanhempiakin on erilaisia. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä. 

Enää eroperhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että erossa lapset menevät äidin luokse ja isät ovat viikonloppuisiä. Eroperheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti. Siksi joskus hyviksikin tarkoitetut ohjeet eroperheille ontuvat: miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Yhtä omituista on antaa yleisohjeita, mikä asumismuoto sopii erolapsille. Minkään ikärajan vetäminen staattisesti johonkin kohtaan, jonka jälkeen jokin asumismuoto käy tai ei käy lapselle ei ole mahdollista. Jokainen perhe ja lapsi on yksilönsä. Neuvojen ja ohjeiden tulisikin ohjata meitä eronneita vanhempia suuntaan, jossa otamme huomioon lapsemme YKSILÖLLISET tarpeet. Meillä tämä tarkoitti sitä, että vanhemmalle lapselle vuoroviikkoasuminen ei käynyt lainkaan, kun taas kuopukselleni se sopii mainiosti.

Sama pätee myös huoltajuusratkaisuista puhumiseen. Mitään yhtenäistä, aina toimivaa ohjetta ei voi antaa lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä tai kukaan muukaan. Jokainen tilanne on erilainen: on otettava huomioon kummankin vanhemman taloudellinen ja henkinen elatuskyky, lapsen kodin vaihtuminen tai säilyminen samana, sosiaalisen ympäristön muuttuminen, vanhempien keskinäiset välit ja monta muuta seikkaa. Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin. Mikä ratkaisu toimii lapselle parhaiten? On myös muistettava, ettei asumisratkaisun kannata tai tarvitse olla pysyvä: lapsi kasvaa, perhemuodot muuttuvat, koulu voi vaihtua ja niin edelleen. Tällöin on pohdittava uudelleen, mikä on lapselle hyvä ja oikea ratkaisu.

Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin.

Olen sunnuntaina 14.4. kello 11.30 puhumassa Lapsimessujen Neuvola-lavalla lisää eroperheiden monimuotoisuudesta. Tule kuuntelemaan! 

Lue myös:
Näin olemme järjestäneet vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut
Miten saada vaihtotilanne lapselle kaikkein toimivammaksi?
Etä-äitiyteni oli perheellemme paras ratkaisu

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopukseni tulee minulle isiviikoltaan sunnuntaisin.

Joka toinen maanantai vien kuopukseni päiväkotiin ja sanon hänelle: isi tulee tänään hakemaan. Lapsi haluaa myös tarkkaan tietää, montako päivää isi hakee ja milloin minä tulen hakemaan. On äärimmäisen tärkeää, ettei lapselle jää epäselväksi, mihin ja kenen luokse hän menee milloinkin. On kyse hänen turvallisuudentunteestaan.

Lapselle ei saa jäädä epäselväksi, mihin ja kenen luokse hän menee milloinkin. On kyse hänen turvallisuudentunteestaan.

Joka toinen sunnuntai isä tuo lapsen luokseni ja minun lapsiviikkoni alkaa. Meillä on siis kokemusta sekä siitä, että vaihtotilanne tapahtuu kotona ja siitä, että se tapahtuu päiväkodin kautta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Olen tykännyt valtavasti siitä, että lapsi tulee minulle vaihtopäivänä kotiini. Hän saa myös hyvästellä isän rauhassa ja tuntuu pitävän siitä. Vaihto päiväkodissa taas on hänelle hankalampi – vaihtopäivä on hoitajien mukaan hyvin rauhaton ja poika saattaa ikävöidä minua kovasti, koska tietää, että isi tulee hakemaan, vaikka äiti on tuonut hänet hoitoon. Olemme miettineet, pitäisikö tästä järjestelystä siis luopua. 

Vaihto päiväkodissa on hänelle hankalampi, joten olemme miettineet, pitäisikö tästä luopua.

Hän tuntuu olevan rauhallisempi sunnuntaisin isän kanssa, vaikka tietää, että iltapäivästä tulee luokseni. Lapsi siis itse selkeästi osoittaa, mikä on hänelle paras vaihtoehto vaihtotilanteen suorittamiseksi. 

Vaikka tietty järjestely olisi vanhemmille paras, pitäisi ennen kaikkea lapsen toiveita ja tuntemuksia kuunnella herkällä korvalla. Kysymys on kuitenkin mielestäni lapsen oikeudesta ja lapsen hyväksi tehtävistä asioista. Saattaa kuitenkin olla tilanne, etteivät vanhemmat syystä tai toisesta kykene vaihtamaan lasta kotioloissa, tai tämä on lapsellekin huono vaihtoehto ehkä vanhempien etäisten välien takia. Silloin voi olla hyväkin, että vaihto tapahtuu vaikkapa päiväkotipäivän aikana.

Jotkut vaihtavat lapset kotimatkojen puolivälissä, varsinkin, jos kotien välillä on pitkä matka. Vaihtoehtoja on siis monelaisia.

Lapsi siis itse selkeästi osoittaa, mikä on hänelle paras vaihtoehto vaihtotilanteen suorittamiseksi. 

Lapsen vaihtotilanne voi olla kaikille osapuolille hankala ja vaikea. Siihen liittyy paljon tunteita. Kun lapsi tulee luokseni, olen valtavan iloinen ja onnellinen, mutta samalla lapsi voi ikävöidä jo valmiiksi isäänsä. Isällä taas alkaa lapseton viikko. Maanantait taas ovat jo heti aamusta minulle äärimmäisen hankalia: tiedän, että ero tulee kohta. Olemme koettaneet miettiä, mikä on lapsellemme paras vaihtoehto ja miten otamme hänen tunteensa parhaiten huomioon myös vaihtotilanteissa.

Aina tämä ei ole helppoa, mutta siihen olemme pyrkineet. Miten te olette hoitaneet lapsen vaihtotilanteen?

Lue myös: Näin olemme hoitaneet vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terkut, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (3)

Möhmö
1/3 | 

Meillä lapsen oloa on helpottanut, kun vaihtopäivä on perjantai. Viikko-viikko järjestely kysymyksessä. Vaihtopäivän ollessa perjantai, ehtii lapsi rauhoittua viikonlopun kotona vanhemman kanssa. Meillä on siitä hyvä tilanne, että vaihdot voidaan suorittaa tuomalla lapsi toisen kotiin ovelle asti.

Vierailija
2/3 | 

Iltapäiväkerhon "tätinä" sanoisin, että perjantaina koulun ja kerhon jälkeen on paras. Koko päivän ilonaihe on "iskä /äiti hakee minut tänään" (kotoa)

Vierailija
4/3 | 

Meillä viikonloppuna ollaan monesti kyläilyreissuilla kun ystävät ja sukulaiset asuu kauempana, joten vaihtopäivää on hankala mahduttaa siihen.
Arkipäivistä vaihtopäiväksi valikoitui se, jolloin ei ole harrastuksia, jotta ehditään vanhempien kesken vaihtamaan lasten kuulumiset ja etsiä hukassa olevat tavarat mukaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017