Kirjoitukset avainsanalla erolapsi

Kuopukseni juoksee auton perään ja itkee sydäntäsärkevästi isiä. Sanoin, ettei tarvitse itkeä, pian taas näette. Sanoin, että hän on äidin kulta. Hän tokaisi takaisin, että isinpäs kulta.

Tuo ikävän hetki ja hänen vahva surun tunteensa lävisti minut ja meni suoraan sydämeeni.

Itku jatkui pitkään, kunnes hiipui ja neljävuotias oli jälleen oma itsensä ja alkoi leikkimään. Tuo ikävän hetki ja hänen vahva surun tunteensa kuitenkin lävisti minut ja meni suoraan sydämeeni.

Olen kokenut hyvin paljon vaikeita hetkiä eron jälkeen ja erovanhempana oleminen on välillä todella vaikeaa. Mikään ei kuitenkaan valmista siihen tunteeseen, kun näkee lapsensa kärsivän noin voimakasta ikävää. Valtavat itsesyytöksen aallot kulkevat läpi vartalon kun samaan aikaan koettaa lohduttaa omaa, itkeävää lastaan.

Kun tietää, etten itse ole sitä, mitä hän nyt tarvitsee. Voin vain tarjota lohduttavaa syliä ja vakuuttaa, että hän kyllä saa pian taas nähdä isäänsäkin.

Tämä puoli unohtuu meiltä vanhemmilta usein, kun kamppailemme omien erokipujemme kanssa. Lapsi kärsii myös. Ja vielä paljon enemmän kuin me aikuiset. Lapsi on aina syytön vanhempiensa eroon ja siihen, että joutuu asumaan erillään toisesta vanhemmastaan ainakin joka toinen viikko, joissain tilanteissa enemmänkin. 

Lapsen maailma muuttuu silmänräpäyksessä, kun hänen vanhempansa eroavat. Lapsemme oli sen verran pieni, ettei sitä silloin ehkä niin osannut käsitelläkään. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän kuitenkin ymmärtää, että hänellä tosiaan on kaksi kotia ja hän on erillään toisesta rakkaasta vanhemmastaan tahtomattaan.

Lohdutuksessa oli mukana pientä tuskaa. Lapsi ei kärsisi näin, jos emme olisi eronneet.

Nämä ajatukset risteilivät mielessäni, kun lohdutin isäänsä ikävöivää poikaani. Kaikki kokemani vaikeudet ja tunteet painuivat taka-alalle. Nyt olin vain äiti ja äidin tehtävä on lohduttaa lastaan. Lohdutuksessa oli mukana pientä tuskaa. Lapsi ei kärsisi näin, jos emme olisi eronneet. Vaikka en vienyt tuota ajatusta pidemmälle, on se siellä kuitenkin. Ei lapsi halua erota perheestään ja vanhemmistaan.

Erovanhemman tärkein tehtävä on osoittaa lapselle rakkautta ja antaa hänelle mahdollisuus rakastaa ja olla kummankin vanhempansa kanssa. Tämä meiltä vanhemmilta joskus ehkä unohtuu. Nyt se on mielessäni kristallin kirkkaana, yhtä kirkkaana, kuin poikani kyynel oli hetki sitten hänen poskellaan.

Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Vierailija

Meidän tuollaisissa tilanteissa auttaa se, että lapsi (3v.) voi Whatsappin kautta laittaa ikävöimällensä vanhemmalle ääniviestin, ja myös kerrottaan, että aina jos on ikävä niin voi soittaa Whatsapilla videopuhelun. Vaikka toki se ei poista sitä ikävän tuskaa vaihtohetkissä, mutta selvästi lievittää sitä. Meillä usein myös vaihdot päiväkodin kautta, jolloin eron hetket helpompia. Tsemppiä ja toivottavasti vinkeistä oli apua, jos ei ollu teillä vielä käytössä. <3

Vierailija

Mulla eron jälkeen lapsen ikävä isäänsä kohtaan tuntui kiukkuna ja katkeruutena. Miksi minä olen se, jonka pitää ilta toisensa jälkeen vastata miksi-kysymyksiin ja ottaa vastaan lapsen tunnekuohut aikuismaisesti hammasta purren. Joskus tiuskaisin "Kysy isältäs" , kun en parempaan pystynyt. En onneksi sanonut mitä ajattelin, että parempi vaan kun lähti, en jaksaisi puhua koko asiasta kun ärsyttää koko ukon ajatteleminenkin, että mulla ei todellakaan ole ikävä eikä huvittaisi olla missään tekemisissä mutta kun on yhteishuoltajuuden nimissä vähän pakko. Vaati todella paljon tahdonvoimaa olla lapselle tukena ja hyväksyä (ja oppia arvostamaan) se, että hän rakastaa isäänsä edelleen ehdoitta, vaikka omat tunteet tippui miinukselle jo aikapäiviä sitten.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopukseni täytti vuosia. Kuva: T-A Bech

Tämä on yksi niistä asioista, joka eroperheissä herättää paljon keskustelua ja erilaisia tunteita. Varsinkin jos vanhemmat eivät tule hyvin toimeen keskenään tai asuvat kovin kaukana toisistaan, ovat kahdet synttärit lapselle enemmän vakio kuin poikkeus. 

Onko lapselle kiva vai kurjaa, että on kahdet synttärit?

Entäpä se lapsen näkökulma? Onko lapselle kiva vai kurjaa, että on kahdet synttärit? Tuntuuko hänestä, etteivät vanhemmat edes hänen takiaan pysty sopimaan ja olemaan rauhassa samassa tilassa juhlien ajan? Vai onkohan sittenkin vain mukavaa, että on kahdet juhlat, kahdet lahjat, kahdet vieraat? 

On varmasti paljonkin lapsen iästä ja vanhempien väleistä kiinni, mikä on paras tapa ratkaista asia. Pieni lapsi voi iloitakin kaksista juhlista. Isompi ehkä viettää joka tapauksessa vain kaverisynttäreitä, jolloin ongelma ratkeaa itsestään.

Myös mahdollinen uusperhetilanne, uusien ja entisten puolisoiden välit, sen miettiminen, ketkä kutsutaan ja kuka tulee, kuka tulee kenenkin kanssa toimeen tai ei tule, vaikuttaa paljon syntymäpäivien järjestelyihin ja juhlapäivän kulkuun. On lukuisia asioita, jotka pitää ottaa huomioon, kun järjestää eroperheen lapsen syntymäpäiviä.

Ensimmäistä kertaa hänellä on kahdet syntymäpäivät. Ja täysin minun takiani.

Kuopukseni vietti tänään 4-vuotispäiväänsä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hänellä on kahdet syntymäpäivät. Ja voin ja täytyy sanoa, että täysin minun takiani. Kerroin aiemmin, että hänellä on tähän mennessä ollut joka vuosi vain yhdet synttärit. Ne pidettiin minun kotonani ja kutsuin niihin myös hänen isänsä ja isän puolen sukulaisetkin.

Nyt minusta tuntui, että haluaisin pitää kotonani juhlat, joihin kutsuisin vain vähän vieraita. Ei tuntunut enää luontevalta kutsua luokseni ihmisiä, jotka tuntuvat hyvin etäisiltä ja joiden kanssa en pidä juurikaan enää yhteyttä. Kotini on pieni ja toivoin, että pojan kavereita mahtuisi myös mukaan. Kysyin hänen isältään, olisiko ihan ok, jos pidettäisiinkin tänä vuonna kahdet synttärit.

En ilmeisesti sitten osannutkaan olla avoimesti asioihin suhtautava ja tilanteisiin sopeutuva eroäiti.

Hän sanoi, että kyllä se käy. Silti minulle tuli ensin todella huono omatunto. En ilmeisesti sitten osannutkaan olla avoimesti asioihin suhtautava ja tilanteisiin sopeutuva eroäiti. Tuntuu, että ihan tässä viime aikoina olen joutunut miettimään ihan kaiken uusiksi. Se, mikä toimi ennen, ei tunnukaan enää hyvältä. En vain osannut enää nähdä meitä kaikkia yhdessä viettämässä juhlia.

Samalla mietin vähän ahdistuneenakin, olisiko tämä hyvä vai huono juttu lapselleni. Toisaalta hän ei juuri muista edellisistä syntymäpäivistään mitään ja ei osannut sanoa mitään muuta kuin kiva, kun kysyin, onko kahdet synttärit hauska juttu. Hän kyllä kysyi, tuleeko isi paikalle ja kun sanoin, ettei ole tulossa, niin vastasi että okei. Ehkä vähän isompana hän osaa jo ilmaista paremmin oman mielipiteensä asiaan, ja toivon silloin osaavani ottaa hänen toiveensa huomioon.

Tunsin oloni niin kurjaksi, että kysyin äitiryhmästäni erolapsien kokemuksia kaksista synttäreistä.

Tunsin oloni niin kurjaksi, että kysyin äitiryhmästäni erolapsien kokemuksia kaksista synttäreistä. Useampi sanoi, että pienempänä oli tuntunut kivalle, kun oli kahdet juhlat. Eri asia on sitten isommat kertaluonteiset juhlat, kuten rippi- ja ylioppilasjuhlat, joita toivotaan olevan vain yhdet. Kaikissa perheissä sekään ei aina onnistu. Ehkä tämä toi hieman lohtua minun sekavaan päähäni, kun en enää tiedä, miten asioita kannattaa järjestää meidän eroperheessämme.

Yhtä kaikki toiveestani johtuen lapsellani on tänä vuonna kahdet juhlat: tänään minun luonani ja ensi viikolla isänsä kanssa.

Lue myös: Eroperheen lapsen kevätjuhla – keitä tulee paikalle?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Daisybella

Meillä juhlittiin juuri eilen pojan 9-vuotis "kummimummi" synttäreitä. (Virallinen päivä on tänään). Minä järjestän synttärit, kuten aina. Ja paikalle oli kutsuttu myös isä ja isän vanhemmat. Teen niin, koska tiedän, ettei isänsä juhlia järjestäisi. Tulen hyvin toimeen hänen vanhempiensa kanssa, isää itseään en juhliin kaipaisi, mutta tiedän sen olevan pojalle tärkeää. Välimme ovat kelvolliset. Isän uusi vaimo asuu kauempana eikä osallistu. En tiedä, haluaisinko hänet juhliin, jos asuisi liki. Kaverisynttärit järjestän vielä erikseen.
Pari vuotta sitten juhlat pidettiin isän luona, koska asuntoni oli niin pieni. Se oli jokseenkin stressaavaa, palata entiseen kotiin, muttei kuitenkaan "emäntänä", vaikka kaikki järjestely olikin vastuullani. Nyt juhlat pidetään minun luona, minun ehdoilla.

Kahdet synttärit ovat mielestäni enemmän kuin ok ja hyvä, jos tilanne sellainen on. Luulen, ettei lapsikaan pahastu useammista juhlista. Jokainen luo omat tavat ja tyylin, joista on turha kantaa huonoa omatuntoa. Onnea pojallesi!

Äitipuolitoista

Kyllä aina on molemmissa kodeissa sukulaissynttärit. Molemmissa kodeissa on kaksi vanhempaa ja sisaruksia, joten juhliinkin tulee sukua myös äiti- ja isäpuolen puolelta. Olisi ihan megabileet jos pitäisi yhdessä järjestää.
Todennäköisesti juhlimme erikseen myös rippijuhlat jne.
Kun lapset aikanaan aikuisina pitävät juhlia, kuten häitä jne. ei tule olemaan ongelmaa tulla kaikki yhtä aikaa.

Lasten kaverisynttärit pidetään vuorovuosin, koska niitä pitää olla vain yhdet. Olisihan hassua että käytännössä samat kaverit kutsuttaisiin molempiin koteihin juhlimaan.
Toinen perhe kutsutaan kyllä aina mukaan juhliin, eli niissä on kaikki vanhemmat ja sisarukset paikalla. Juhlan sisältö, koristelut, tarjottavat jne. suunnittelee se perhe (lapsen kanssa) joka juhlat järjestää. Mutta yleensä aina osallistetaan toinenkin perhe tuomaan joku lapsen toivoma leivonnainen tai muu herkku. Tuo mielestäni huomioidun olon molemmin puolin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiminta
Joidenkin mielestä kipeää lasta ei saisi siirtää paikasta toiseen. Kuva: Panu Pälviä

Tuli meidän kesäisestä oksennustautiepisodista puhetta muutamien erovanhempien kanssa ja keskustelu siirtyi siihen, menevätkö lapset toisen vanhempansa luokse sopimuksen mukaisesti, vaikka olisivat kipeänä.

Olen tottunut siihen, ettei lapsen sairastelu estä sitä, että lapsi siirtyy sopimuksen mukaisesti kodista toiseen.

Minulle kysymys tuli vähän jopa yllätyksenä, koska lapseni ovat tulleet ja menneet kotiensa väliä sopimuksen mukaisesti sairastumisesta huolimatta. Myös asuessani kuopukseni isän kanssa hänen lapsensa tulivat meille sopimuksen mukaan olivat terveitä tai eivät. Ehkä olen tottunut siihen, ettei lapsen sairastelu estä sitä, että lapsi siirtyy sopimuksen mukaisesti kodista toiseen. Ainoa kerta, kun pyysin, etteivät hänen lapsensa olisi tulleet luoksemme oli, kun kuopukseni oli vastasyntynyt ja isommat lapset olivat vatsataudissa.

Tämä on varmasti hyvin perhe- ja sopimuskohtaista. Ymmärrän hyvin, jos perheessä on pieni vauva, ettei halua häntä sairastuttaa tieten tahtoen. Toinen kysymys taas on, kuinka siellä toisessa päässä suhtaudutaan asiaan? Pitäisikö omat suunnitelmat muuttaa entisen puolison uuden lapsen takia? Jos lapsi on sairaana, tarvitseeko kuitenkaan omia aikatauluja ja sovittua tapaamisjärjestelyä muuttaa sen takia?

Jos lapsi on sairaana, tarvitseeko omia aikatauluja ja sovittua tapaamisjärjestelyä muuttaa sen takia? Minusta ei.

Minun mielestäni lähtökohtaisesti ei. Tietenkin on otettava paljon asioita huomioon: jos lapsen toinen koti on kaukana ja hän joutuisi matkustamaan pitkiäkin matkoja, ei olisi lapselle varmastikaan kiva siirtyä kodista toiseen kipeänä. Ja riippuuhan se sairaudestakin. Oksentelevaa lasta en lähtisi kuskaamaan mihinkään eikä se varmasti lapsestakaan olisi kovinkaan miellyttävää. Kuumeisen lapsen taas voi minun mielestäni autolla hyvinkin tuoda toiseen kotiinsa.

On myös yksi puoli asiasta, jonka haluan tuoda esille. Etä-äitinä olen usein tilanteessa, että lapsi on isänsä luona kipeänä, ja en voi häntä hoitaa. Huoli ja ikävä ovat tuolloin valtavia. Jos hän on luonani kipeänä, lähes iloitsen siitä –  että saan hoitaa häntä ja olla hänelle läsnä

Siksi ehkä puollan lapsen siirtymistä kodista toiseen kipeänäkin, koska lapselle on tärkeää saada molempien vanhempien hoivaa ja huolenpitoa – mutta myös vanhemmalle oman lapsen hoitaminen voi olla äärimmäisen tärkeää. Se lähentää suhdetta eri tavalla kuin ns. tavallinen arki.

Miksi vuoroviikkolapseni ei voi mennä isänsä luokse kuumeessa tai kipeänä?

En ymmärrä, miksi vuoroviikkolapseni ei voi mennä isänsä luokse kuumeessa tai kipeänä. En näe, että hän siitä kärsisi. Emme kovinkaan helposti muuta tapaamisjärjestelyjämme, ja meillä ei lapsen sairauskaan ole muuttanut niitä kuin hyvin äärimmäisissä ja harvoissa tapauksissa.

Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Miten teillä toimitaan, siirtyykö lapsi kipeänäkin toiseen kotiinsa suunnitellun mukaisesti?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (14)

Vierailija

Meillä on päädytty siihen ettei sairasta lasta siirrellä kotien välillä vaan annetaan lapsen sairastaa siinä osoitteessa missä sattuu olemaan,vaikka asutaan samassa kaupungissa. Ei olla koettu,ainakaan vielä, että omat tai toisen vanhemman suunnitelmat menisi yhdestä tai kahdesta lisäpäivästä lapsen kanssa pilalle tai omia suunnitelmia joutuisi muuttamaan kohtuuttomasti. Toki, tähän vaikuttaa myös varmasti lasten ikä ja vanhempien työt osaltaan ja voi olla,että tulee tilanne jolloin toisen vanhemman oikeus hoitaa lasta kotona se kolme päivää ei riitä vaan lapsi sairastaa pidempään,tällöin tietenkin kodin vaihto on pakko tehdä kipeän lapsen hoidon järjestämiseksi.
Meillä on jo isommat lapset, usein tahtovat itsekin pysyä siellä missä ovat ja tehdä kodin vaihdon tervehtyneenä.

Ydinperhe

Jos lapsi on sairaana, tarvitseeko omia aikatauluja ja sovittua tapaamisjärjestelyä muuttaa sen takia? Minusta ei.

Vastaus tähän kysymykseen... ydinperheissä todellakin perutaan tapaamisia ja suunnitelmia lapsen sairastumisen vuoksi. Joka kerta jompi kumpi peruu. Kuulostaa sille, että uusperheessä elämä on paljon itsekkäämpää.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Nyt täytyy kyllä sanoa, ettet tiedä mistä puhut. Erään kerran eräs uusperheilijä sanoikin ettei ydinperhevanhempi tiedä paskaakaan uusperheestä. En minä siis sanonut, mutta voin ehkä samaistua. Uusperheessä on enemmän kuin ne kaksi vanhempaa ja yhteiset lapset. On uusi puoliso ja kenties hänellä omia lapsia. Jos uusperhe on sopinut menevänsä vaikkapa lomalle kahdestaan, kummankin omat lapset menossa toisille vanhemmilleen. Jos yhteinen lapsi on sairaana ja voi siirtyä, miksi ei siirtyisi? Pitäisikö uuden puolisonkin perua omat menonsa, omat lapsenhoitokuvionsa jne koska toinen lähi ei ota omaa sairasta lastaan hoitoon? Lapsi ei minusta kärsi sairaana toiseen omaan kotiin menemisestä? Riippuu toki sairaudesta mutta näin näissä yleisissä kipeänäolosyissä. 

Uusperhe on monimutkainen kokonaisuus, jossa hoidetaan toisen lapsia, sumpiltaan aikatauluja pitää ottaa huomioon puolison eksänkin asioita. siinä on itsekkyys kuule aika kaukana.

Terveisin, Etä-äiti

Äitipuolitoista

Aina on vaihdettu kotia sairaudesta huolimatta sovittuna päivänä.
Vaihdot normaalisti itsenäisesti koulusta mutta sairaana sit jo aamupäivällä/puoliltapäivin ja jonkun vanhemman kyydillä.
Kun odotin vauvaa ja isoilla oli rokko, kysyi lasten äiti että vaihdetaanko normaalisti vai vasta sairastelun jälkeen. Halusin kuitenkin lapset meille ihan sovitusti ja ajattelin että oli toki kohteliaasti kysytty. Menojen yms. vuoksi on kyllä lukuisia kertoja vaihdettu rytmiä, eli halua joustaa löytyy mukavasti.
Mutta olen samaa mieltä että molemmissa kodeissa halutaan hoivata sitä kipeää murua.

kolikon kääntöpuoli

Pitääkö omia suunnitelmia muuttaa (OMAN) sairaan lapsen takia? Tai entisen puolison vauvan takia?
Käännetäänpä asetelma toisinpäin: pitääkö hoitaa puolisonsa lasta oman ja vauvansa terveyden uhalla. Pitääkö muuttaa omat ja vauvansa suunnitelmat oksentavan bonuksen tähden. Kuitenkin, jos isän kodissa on bonusäiti lapsen kanssa kotona se menee niin, että sen sairaan lapsen hoitaa se bonusäiti eikä isä jää pois töistä. Työnantajakin katsoo usein (virheellisesti) että kotonahan on aikuinen joka voi sairaan lapsen hoitaa. Toisinsanoen meneekö biologisen vanhemman lapsivapaa eron jälkeen syntyneen pienen lapsen terveyden edelle?

Mielestäni lapsi voi kipeänä siirtyä silloin, jos voisi mennä vaikka kaverillekin, esim nuha, yskä. Mutta en näe järkeä laittaa kipeää lasta siirtymään edes kilometriä tartuttamaan muita, jos asiaan ei ole pakollista syytä. Ja jos ydinperheen lapsi on esim oksennustaudissa uuden vauvan juuri tullessa kotiin, itse pyrkisin siihen, että vauvan kanss mentäisiin vaikka mummulaan aluksi. Oksennnustauti kun on aika hankala yhdistelmä kun harjoitellaan imetystä.

Vierailija

Meillä jäädään sinne missä sairastutaan jos on jotain nuhaa kummempaa. Ei olla nähty järkevänä tartuttaa mahdollisesti kaikkia, sen hetken lähivanhempi on jo saanut tartunnan jos on saadakseen. Meillä on vauva ja häntä pyritään suojaamaan turhilta tartunnoilta.

Tilanne selkiytyi sen jälkeen kun lasten äiti jätti jatkuvasti kertomatta oleellisia faktoja kulloinkin meneillään olevasta sairaudesta ja yritti ujuttaa meille esim. norotartunnan saaneet lapset, vauva oli tällöin 5kk eli joo kiitos ei. Vastaavia tapauksia oli useampikin.

Minna A

Kylläpä kirjoituksessa ja kommenteissa mennään oma (aikuisen) napa edellä. Lasten etu a) yleensä hortoilla asunnosta toiseen b) tehdä sitä kipeänä koska lapsen vanhemmalla on huono omatunto kun on lapsensa alunperin tällaiseen tilanteeseen laittanut ? Kyllä on maailma mennyt omituiseksi ja lapset raukat siinä keskellä.

Vierailija

Tässä mennään selvästi vanhempien ehdoilla, itsellä jotenkin ajatus siitä, että se sairastava lapsi olisi ykkönen ja saisi levätä. Mutta minäminäminäminäminäminäminäeikäkukaanmuu lauloi eräskin bändi.

Vierailija

Mä suhtaudun ristiriitaisesti asiaan. Jos kummankin kodin pitäisi olla KOTI, on musta tympeä viesti lapselle, että "ai oot sairastunu, no sit et oo tervetullut tänne, ku meillä on tää vauva täällä." Ymmärrän, ettei vauvaa haluta tartuttaa, itsekin olen hoitanut sairastelevia vauvoja ja se on raskasta sekä vauvalle että vanhemmalle, mutta esim. ydinperheessä se on niin, että jos isompi sisarus vaikka päiväkodista saa taudin itselleen, niin kyllä lapsi kotona hoidetaan. En ymmärrä, miksi uusperheen yhteinen vauva olisi jotenkin tärkeämmässä asemassa saamaan hoivaa ja huolenpitoa, kuin jo olemassaoleva (toisen vanhemman) lapsi?

TOISAALTA en tiedä onko sairaana paikasta toiseen kuskaaminen sekään lapsen edun mukaista. Tämä riippuu tietysti sairaudesta; jos lapsi voisi mennä päikkyyn/kouluun, hän voi helposti kyllä vaihtaa kotia, mutta jos lapsi on niin voipunut, ettei leikkiäkään jaksa, musta lapsen etu on silloin lepo, eikä autossa istuminen ja paikanvaihtaminen kaikkine säätämisineen.

Musta keskiössä olisi lapsen kuuleminen!

Tai sit voisi naapurusyhteisön kanssa perustaa sairastuvan, jonne yhteisön sairaat yksilöt voitaisi toimittaa sairastamaan. Heille toimitettaisi ravintoa ja yhteisöstä valittaisiin joku hyväkuntoinen henkilö (asianmukaisesti suojautuneena) käymään välillä tuvassa mittaamassa kuumetta ja seuraamassa sairaiden yleisvointia. Eivätpähän mokomat häiritsisi terveiden elämää.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos todella hyvästä kommentista, tosi hyvin pohdittu. Tuo on muuten hyvä pointti, miten lapsi kokee, että anteeksi, että olen kipeä, en siis saa tulla kotiini..

Minä olen myös miettinyt tuota lapsen kuulemista. Nuorempi on aina sanonut, että ei haittaa siirtyä, tosin on sen verran pieni, ettei osaa ihan omaa mielipidettään varmasti edes hahmottaa, mutta mielellään menee kodista toiseen. Ei kyllä ole tosi kipeä edes ollut. En tietenkään tosi kipeää lasta alkaisi siirtelemäänkään, mutta tässä puhun ennen kaikkea ns. tavallisista jutuista, miksi esim päiväkodista ollaan poissa.

Hyviä pohdintoja, kiitos.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Omasta tilanteesta käsin voin vastata tähän niin että on sinällään turha vetää tähän taas sitä miten ydinperheessä toimitaan. Uusperhekuviot on niin eri homma jota ei voi hirveästi tietää ennekuin sen itse kokee.

Meillä lasten siirtyminen on muutenkin niin epäsäännönmukaista ettei sairastuminen ole mikään erityinen syy muuttaa suunnitelmaa.

Ja joo toki sairaan vauvan hoitaminen on raskasta mutta tämä ei todellakaan ole se syy mikä itselläni oli etusijalla vaan se puhdas fakta että nuhaa rankemmat sairaudet voivat olla pahimmassa tapauksessa jopa hengenvaarallisia esim. keskosena syntyneelle tai muutenkin pienelle vauvalle. Isot kouluikäiset yleensä selviävät näistä paremmin. Joten en näe mitään logiikkaa ottaa riskiä sairastumisesta.

Tokikaan niille isommille lapsille ei sanota että "ette ole tervetulleita koska olette tautia hyi" vaan ihan voi selittää kuten yllä.

Mutta jokainen perhe tavallaan ja en lähtisi noin kärkkäästi tuomitsemaan. Somessa ei tule avattua niitä kaikkia tekijöitä juuria myöten.

Vierailija

Meillä siirtyvät kipeänäkin suunnitelman mukaan. Kodeilla välimatkaa n. kilometri, joten pidempään joutuvat autossa istumaan lääkärikäynnin vuoksi.
Toisaalta meillä myös joustetaan: saatan ottaa kipeät lapset päivää aikaisemmin, jos exällä on tärkeä työreissu tai toisin päin. Parempi mielestäni niin, kuin tilata joku tuntematon hoitaja, kun tukijoukkoja ei juurikaan ole.

Äitipuolitoista

Minä en halua että lapset ajattelevat KOSKAAN etteivät olisi tervetulleita kotiinsa. He ovat aina tervetulleita molempiin koteihinsa.
(Vastasyntynyt vauva on varmasti ainoa syy, jonka voisin niellä ettei sairaana lapsi saisi omaan kotiinsa tulla. Mutta se aika on hyvin marginaalinen näiden kaikkien vuosien aikana.)

Koululaiset ovat siis aina vaihtaneet kipeänä kotia, mutta jos he itse eivät haluaisi, ei olisi meidän puolesta pakko. Mutta ikinä eivät ole edes sen suuntaista vihjanneet.
Eli se että aina vaihtavat kipeälläkin, ei tarkoita että ajatellaan vain aikuisten näkökulmaa.

Ja missä raja menee?
Toinen perhe haluaa lapset kotiin sovittuna päivänä ja sit jonkun räkäisen kuumeen vuoksi lasta ei annetakaan, vaikkei lapsella itsellään olisi mitään vaihtoa vastaan.
Meillä kun on se tilanne, että konflikteja tulee siitä kuka SAA olla lasten kanssa eikä että kuka JOUTUU.

isi

Mietitäänpä asiaa näin päin. Olet parisuhteessa ja asut miehen kanssa yhdessä. Miehen kipeä lapsi tulee teille suunnitellusti. Tartuttaa sinut, miehesi ja lapsesi. Jäät palkattomasti pois töistä lasten sairauksien vuoksi. Olisiko asia sinulle ok? Että yhden sairastuneen kodin lisäksi olisikin kaksi, kolme tai neljä sairastunutta kotia? Tämä silloin kun omat sairastuneet lapsesi menevät suunnitellusti sairastamaan taas omille iseilleen..?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopus tarvitsee melkoisen kasan vaatteita mukaan, kun lähtee kahdeksi viikoksi isänsä luokse.

Nuorimmaiseni lähti viikon alussa kahden viikon kesälomalle isänsä luokse. Pakkailin hänen tavaroitaan viime sunnuntaina, ja mietiskelin, mitä kaikkea neljävuotias tarvitseekaan mukaan kahdeksi viikoksi. Säätiedotuksiin ei voi kamalasti luottaa, joten pitää varautua vähän kaikkeen. Suurin osa hänen vaatteistaan säilytetään minun luonani, joten kaikki pitää muistaa pakata isän luokse mukaan.

Seuraavat kaksi viikkoa päikkärit nukutaankin sitten isin luona.

Vaatteet ja tavarat, jotka lähtivät isän luokse kahdeksi viikoksi:

  • 10 pitkähihaista paitaa ja 10 t-paitaa
  • 5 shortsit
  • 10 alushousut ja 10 sukkaparia
  • 7 pitkälahkeista housua
  • yksi siistimpi asukokonaisuus 
  • kurahousut ja kuratakki
  • yksi takki
  • kumpparit, sandaalit, lenkkarit
  • yksi haalariasu
  • 2 hupparia
  • 3 hattua/lippistä
  • aurinkorasvaa, aurinkolasit
  • iso kasa tärkeitä uni- ja pehmoleluja

Rakkaat lelut mukaan.

Ehkä poika näillä selviää kaksi viikkoa, mitä luulette? Talvella luettelo olisi vielä pidempi. 

Tämän kahden viikon jakson jälkeen poika on sitten minun luonani kaksi viikkoa. Ihanaa. Erovanhempana elo ei aina ole helppoa, mutta ne yhdessäolon hetket ovat kyllä sitten kultaakin arvokkaampia. Ai niin, ja etäpoikani saapuu ensi viikoksi myöskin luokseni. Kesä.

Lue myös: Vuoroviikkoasumisen käytännön järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017