Kirjoitukset avainsanalla erolapsi

Mitenköhän tämä kesä tulee teinin kanssa menemään? Kuva: Panu Pälviä

Kerroin vähän aikaa sitten, miten teinini ehdotti, että näkisimme enemmän. Oli puhetta jopa vuoroviikkosysteemiin palaamisesta. Ihan hetken aikaa unelmoin, että saan heittää hyvästit etä-etuliitteelle. 

Olin luonnollisesti innoissani. Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle rieumuvoitto. Välillähän näemme ehkä vain kerran kuukaudessa päivän tai kaksi. Tämä ei johdu huonoista väleistä, vaan siitä, hänellä on ollut omat harrastuksensa, ystävänsä ja menonsa, ja välillä olen asunut liian kaukanakin hänestä.

Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle riemuvoitto.

Varsinkin tänä vuonna asiat ovat menneet eteenpäin, ja hän on alkanut viihtymään enemmän luonani, mikä on mahtavaa, koska hänellä on yhä enemmän tietenkin myös omaa sosiaalista elämää.

Joten varovaisesti yritimme, josko näkisimme ihan viikottain, tai varsinkin joka toinen viikko enemmän – samoilla viikoilla, kun kuopuksenikin on luonani.

Hyvin nopeasti huomasimme, ettei se toimikaan. Olikin paljon kaikkea menoa ja tekemistä, ja sain usein viestin, ettei poika ehdikään tulemaan luokseni. Meillä ei ikinä pakoteta lasta menemään toiseen kotiinsa, jos hän ei halua. Tämä on toiminut siksi, että välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse. Ainoastaan loma-ajat ja pidemmät yhdessäoloajat päätetään vanhempien kesken ja niistä ei jousteta. Muutoin poika saa arkena liikkua vapaasti kotiensa väliä.

Välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse.

Minusta tämä on ollut hyvin lapsiystävällinen ratkaisu varsinkin nyt, kun hän on jo isompi. Emme yritä keinotekoisesti pakottaa viettämään aikaa jossain, jossa hän ei halua. Tämä voi kuulostaa siltä, että hän saa vapaasti liikkua missä haluaa, mutta näin ei  kuitenkaan ole. Me vanhemmat tiedämme, missä hän kulloinkin menee ja mitkä ovat kotiintuloajat. 

Yhdessäoloaikamme on kuitenkin lisääntynyt, joten asiat ovat menossa oikeaan suuntaan. Olen tietenkin surullinen, ettemme näe ihan joka toinen viikko, kuten aluksi innostuin, mutta toisaalta näemme enemmän kuin vielä puoli vuotta sitten. Täytyy silti myöntää, että tuntui tosi pahalle hetkellisesti. Sydäntä kouraisi, kun ei se vuoroviikkoisuus toiminutkaan.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin. Olen tehnyt mahdollisimman paljon sen eteen, että voimme nähdä niin usein kun hän haluaa. Muutin häntä lähemmäksi ja olen järjestänyt kotitilanteeni niin, että luokseni saa aina tulla, vaikkei etukäteen olisi edes sovittukaan.

Lue myös: Miksi minusta tuli etä-äiti?

Ehkä se jonain päivänä tarkoittaa vuoroviikkoisuutta, tai sitten ei. Pääasia, että me kaikki voimme hyvin. Ja nyt me voimme.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun lapsimessuilla eroperheiden monimuotoisuudesta. Kuva: Meri Björn

Eroperhe ei sanana kerro mitään perhemuodosta, huoltajuusratkaisuista, lasten hyvinvoinnista tai vanhempien yhteistyökyvystä. Silti eroperheistä puhutaan kuin ne olisivat yksi homogeeninen joukko. Puheen eroperheistä pitäisi muuttua neutraalimmaksi.

Neutraalilla tarkoitan, että sanana eroperhe on negatiivinen. Ikäänkuin ydinperhe tai ns. tavallinen perhe olisi jotenkin erilainen perhe kuin eroperhe. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, koska jokainen perhe on jokatapauksessa uniikki. Eroperheiden niputtaminen yhdeksi joukoksi ei ole oikea tapa puhua perheistä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Jos jotkut kannattavat sukupuolineutraalia puhetapaa, minä kannatan perheneutraalia puhetta.

Kannatan perheneutraalia puhetta. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.

Eroperhehän voi tarkoittaa lukuisia erilaisia asioita: yh-perheitä, uusperheitä, vuoroviikkoperheitä, hetero- tai homoliittojen eronneita perheitä, sijaisperheitä, adoptioperheitä ja niin edelleen. Erovanhempiakin on erilaisia. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä. 

Enää eroperhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että erossa lapset menevät äidin luokse ja isät ovat viikonloppuisiä. Eroperheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti. Siksi joskus hyviksikin tarkoitetut ohjeet eroperheille ontuvat: miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Yhtä omituista on antaa yleisohjeita, mikä asumismuoto sopii erolapsille. Minkään ikärajan vetäminen staattisesti johonkin kohtaan, jonka jälkeen jokin asumismuoto käy tai ei käy lapselle ei ole mahdollista. Jokainen perhe ja lapsi on yksilönsä. Neuvojen ja ohjeiden tulisikin ohjata meitä eronneita vanhempia suuntaan, jossa otamme huomioon lapsemme YKSILÖLLISET tarpeet. Meillä tämä tarkoitti sitä, että vanhemmalle lapselle vuoroviikkoasuminen ei käynyt lainkaan, kun taas kuopukselleni se sopii mainiosti.

Sama pätee myös huoltajuusratkaisuista puhumiseen. Mitään yhtenäistä, aina toimivaa ohjetta ei voi antaa lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä tai kukaan muukaan. Jokainen tilanne on erilainen: on otettava huomioon kummankin vanhemman taloudellinen ja henkinen elatuskyky, lapsen kodin vaihtuminen tai säilyminen samana, sosiaalisen ympäristön muuttuminen, vanhempien keskinäiset välit ja monta muuta seikkaa. Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin. Mikä ratkaisu toimii lapselle parhaiten? On myös muistettava, ettei asumisratkaisun kannata tai tarvitse olla pysyvä: lapsi kasvaa, perhemuodot muuttuvat, koulu voi vaihtua ja niin edelleen. Tällöin on pohdittava uudelleen, mikä on lapselle hyvä ja oikea ratkaisu.

Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin.

Olen sunnuntaina 14.4. kello 11.30 puhumassa Lapsimessujen Neuvola-lavalla lisää eroperheiden monimuotoisuudesta. Tule kuuntelemaan! 

Lue myös:
Näin olemme järjestäneet vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut
Miten saada vaihtotilanne lapselle kaikkein toimivammaksi?
Etä-äitiyteni oli perheellemme paras ratkaisu

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopukseni tulee minulle isiviikoltaan sunnuntaisin.

Joka toinen maanantai vien kuopukseni päiväkotiin ja sanon hänelle: isi tulee tänään hakemaan. Lapsi haluaa myös tarkkaan tietää, montako päivää isi hakee ja milloin minä tulen hakemaan. On äärimmäisen tärkeää, ettei lapselle jää epäselväksi, mihin ja kenen luokse hän menee milloinkin. On kyse hänen turvallisuudentunteestaan.

Lapselle ei saa jäädä epäselväksi, mihin ja kenen luokse hän menee milloinkin. On kyse hänen turvallisuudentunteestaan.

Joka toinen sunnuntai isä tuo lapsen luokseni ja minun lapsiviikkoni alkaa. Meillä on siis kokemusta sekä siitä, että vaihtotilanne tapahtuu kotona ja siitä, että se tapahtuu päiväkodin kautta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Olen tykännyt valtavasti siitä, että lapsi tulee minulle vaihtopäivänä kotiini. Hän saa myös hyvästellä isän rauhassa ja tuntuu pitävän siitä. Vaihto päiväkodissa taas on hänelle hankalampi – vaihtopäivä on hoitajien mukaan hyvin rauhaton ja poika saattaa ikävöidä minua kovasti, koska tietää, että isi tulee hakemaan, vaikka äiti on tuonut hänet hoitoon. Olemme miettineet, pitäisikö tästä järjestelystä siis luopua. 

Vaihto päiväkodissa on hänelle hankalampi, joten olemme miettineet, pitäisikö tästä luopua.

Hän tuntuu olevan rauhallisempi sunnuntaisin isän kanssa, vaikka tietää, että iltapäivästä tulee luokseni. Lapsi siis itse selkeästi osoittaa, mikä on hänelle paras vaihtoehto vaihtotilanteen suorittamiseksi. 

Vaikka tietty järjestely olisi vanhemmille paras, pitäisi ennen kaikkea lapsen toiveita ja tuntemuksia kuunnella herkällä korvalla. Kysymys on kuitenkin mielestäni lapsen oikeudesta ja lapsen hyväksi tehtävistä asioista. Saattaa kuitenkin olla tilanne, etteivät vanhemmat syystä tai toisesta kykene vaihtamaan lasta kotioloissa, tai tämä on lapsellekin huono vaihtoehto ehkä vanhempien etäisten välien takia. Silloin voi olla hyväkin, että vaihto tapahtuu vaikkapa päiväkotipäivän aikana.

Jotkut vaihtavat lapset kotimatkojen puolivälissä, varsinkin, jos kotien välillä on pitkä matka. Vaihtoehtoja on siis monelaisia.

Lapsi siis itse selkeästi osoittaa, mikä on hänelle paras vaihtoehto vaihtotilanteen suorittamiseksi. 

Lapsen vaihtotilanne voi olla kaikille osapuolille hankala ja vaikea. Siihen liittyy paljon tunteita. Kun lapsi tulee luokseni, olen valtavan iloinen ja onnellinen, mutta samalla lapsi voi ikävöidä jo valmiiksi isäänsä. Isällä taas alkaa lapseton viikko. Maanantait taas ovat jo heti aamusta minulle äärimmäisen hankalia: tiedän, että ero tulee kohta. Olemme koettaneet miettiä, mikä on lapsellemme paras vaihtoehto ja miten otamme hänen tunteensa parhaiten huomioon myös vaihtotilanteissa.

Aina tämä ei ole helppoa, mutta siihen olemme pyrkineet. Miten te olette hoitaneet lapsen vaihtotilanteen?

Lue myös: Näin olemme hoitaneet vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terkut, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (3)

Möhmö
1/3 | 

Meillä lapsen oloa on helpottanut, kun vaihtopäivä on perjantai. Viikko-viikko järjestely kysymyksessä. Vaihtopäivän ollessa perjantai, ehtii lapsi rauhoittua viikonlopun kotona vanhemman kanssa. Meillä on siitä hyvä tilanne, että vaihdot voidaan suorittaa tuomalla lapsi toisen kotiin ovelle asti.

Vierailija
2/3 | 

Iltapäiväkerhon "tätinä" sanoisin, että perjantaina koulun ja kerhon jälkeen on paras. Koko päivän ilonaihe on "iskä /äiti hakee minut tänään" (kotoa)

Vierailija
4/3 | 

Meillä viikonloppuna ollaan monesti kyläilyreissuilla kun ystävät ja sukulaiset asuu kauempana, joten vaihtopäivää on hankala mahduttaa siihen.
Arkipäivistä vaihtopäiväksi valikoitui se, jolloin ei ole harrastuksia, jotta ehditään vanhempien kesken vaihtamaan lasten kuulumiset ja etsiä hukassa olevat tavarat mukaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nykyään Katja on vihainen molemmille vanhemmilleen. Kuvituskuva: Pixabay

Katja (nimi on muutettu) luki Kasper ry:n Välikädessä-kirjan, joka kosketti häntä syvästi, koska hänet on lapsuusaikana vieraannutettu täysin isästään. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa.

Vanhempien liitto ja ero olivat hyvin riitaisia

Katja kertoo, kuinka ei muista aikaa, jolloin hänen vanhempansa eivät olisi riidelleet. Siksi hän oli äärimmäisen onnellinen, kun he kertoivat eroavansa. Mutta kävikin niin, että vanhempien erosta alkoi Katjan "maanpäällinen helvetti". Hän jäi asumaan omasta tahdostaan äitinsä luokse ja hänelle luvattiin, että näkisi varmasti usein isäänsä. Katjan äiti jäisi asumaan heidän nykyiseen kotiinsa, joten äidin mielestä olikin parempi, että Katja jäisi tuttuun kotiinsa.

Hän jäi asumaan omasta tahdostaan äitinsä luokse ja hänelle luvattiin, että näkisi varmasti isäänsä usein.

Vanhemmat riitelivät erossa lähestulkoon kaikesta. Isä syytti äitiä pettämisestä, itsekkyydestä ja saituudesta. Äidin mielestä Katjan isä ei tehnyt mitään oikein eikä ansaitisi nähdä lastansa. Katja oli tuolloin 7-vuotias. Hän muistaa hyvin ne sanat, joita hänen vanhempansa sanoivat toisilleen. Ne kuulostivat hänestä rumilta. Usein Katja laittoi tyynyn korviensa päälle, ettei kuulisi vanhempiensa riitelyä.

Kesti 11 vuotta, että hän näkisi isänsä uudelleen.

Vieraannuttaminen isästä

Katjalla oli valtava ikävä isäänsä ja hän kysyi monta kertaa äidiltään, milloin näkisi taas tätä. Äiti suuttui joka kerta näistä kysymyksistä. Miten Katja ei arvostanut kaikkea sitä työtä, mitä hän teki tämän puolesta? Äiti kävi vähäpalkkaisessa työssä, mutta hoiti kaikki raha-asiat itse. Katjan isästä ei ollut apua missään. Miksi Katja halusi nähdä luuseri-isäänsä?

Miksi Katja halusi nähdä luuseri-isäänsä?

Katjan äiti vaihtoi monta kertaa lukot oviin ja he vaihtoivat sukunimensäkin. Katja ihmetteli tätä. Katjan äiti sanoi, että isä voisi koska vain tulla ja hakea Katjan. Sitäkö Katja halusi? Katjaa alkoi pelottamaan. Tulisiko isä yöllä? Mihin hän veisi Katjan? Pitäisikö Katjan vaihtaa koulua? Entä kaverit? Miksi isä haluaisi tehdä sellaista?

Katja alkoi suuttua isälleen. Miksi hän halusi hakea Katjan keskellä yötä? Joka ilta Katjaa pelotti mennä nukkumaan. Tulisikohan isä tänä yönä?

Äiti kertoi hankkineensa isälle lähestymiskiellon, koska tämä oli hyökännyt heidän kotiinsa. Katja ei muistanut hyökkäystä tapahtuneen, mutta miksi äiti valehtelisi? Isän toiminta kuulosti pelottavalta ja typerältä. Eikö hän välittänyt Katjasta enää? 

Miksei isä enää välittänyt? Kuvituskuva: Pixabay.

Pian Katja ei enää halunnutkaan nähdä kidnappaajaisäänsä. Hän ei halunnut edes puhua kenellekään isästään ja sanoi, että tämä oli kuollut. 

Katja ei halunnut puhua kenellekään isästään ja sanoi, että tämä oli kuollut. 

Asiat selviävät, mutta liian myöhään

Kun Katja täytti 18-vuotta, hänen isänsä soitti. Katja oli lyödä luurin kiinni, mutta suostui tapaamiseen. He tapasivat kahvilassa.

Katjaa pelotti, mutta toisaalta hän tiesi, ettei julkisella paikalla voisi tapahtua mitään. Jos isä alkaisi riehumaan, olisi paikalla paljon muita ihmisiä.

Ensimmästä kertaa Katja kuuli toisen puolen tarinasta.

Isä näytti väsyneeltä ja laihalta. Ensimmästä kertaa Katja kuuli toisen puolen tarinasta. Isä näytti dokumentteja, jossa oikeus oli kumonnut kaikki lähestymiskiellot, joita oli kahdeksan. Oikeus oli kehottanut Katjan äitiä vuoroasumiseen, koska isällä oli täysin yhtä hyvät resurssit hoitaa lastaan kuin äidilläkin. Tämä olisi myös lapsen etu. Isä näytti myös kaikki tositteet siitä, miten hän oli maksanut jokaikinen kuukausi elatusmaksut Katjasta.

Tästä kaikesta Katja ei ollut kuullut mitään. Katjan isä kertoi, ettei ollut halunnut alkaa tappelemaan Katjasta, koska hänestä tuntui, että se olisi ollut tälle haitallista. Katjan äiti oli sanonut, ettei ikinä suostuisi vuoroasumiseen. Isä oli luovuttanut. Nyt kun Katja oli täysi-ikäinen, saisi Katja itse päättää, näkisikö isäänsä. 

Viha lapsuutta ja katkeruus vanhempia kohtaan säilyvät yhä

Katja oli raivoissaan! Miksi isä oli luovuttanut oman lapsensa suhteen noin helposti? Miksei hän ollut taistellut Katjasta? Miksei hän ollut soittanut? Tavannut salaa? 

Katjasta tuntui, että koko hänen elämänsä perustui valheelle ja häneltä olisi repäisty perhe pois. Hänellä on sitoutumisvaikeuksia sekä paniikkikohtauksia, ja hän tietää näiden johtuvan siitä, että hänen luottamuksensa toiseen vanhempaansa ja perherauhaan oli petetty näin pahasti.

Hän kokee olevansa vieraannuttamisen uhri ja perheväkivallan kohde.

Mutta nyt hän ei enää luottanu äitiinsäkään. Nykyään hän kokee, ettei hänellä enää ole perhettä. Hän sanoo olevansa vieraannuttamisen uhri ja perheväkivallan kohde. Henkinen väkivalta on yhtä paha asia kuin fyysinenkin. 

Hän ei voi ymmärtää, miksi äiti teki niin kuin teki ja miksi isä ei taistellut hänestä. Hän ei aio kysyä äidiltään, koska hän ei luottaisi mihinkään, mitä tämä sanoisi. Hän ymmärtää tämän olevan haitallista itselleen, mutta anteeksiantoon on vielä pitkä matka. 

Mä en tajua, miksi äiti tuputti mulle koko elämäni ajan sellaisia valheita ja miksi isä ei koskaan taistellut musta enempää. Enkö mä merkkaa kummallekaan helvetin vertaa? Katja

Katja ei halua omaa perhettä. Hän ei uskalla luottaa perheinstituutioon tai miehiin. Kuka tietää, lähteekö tämäkin mies ja jättää Katjan yksin. Katja haluaa kertoa tarinansa, jotta vanhemmat tajuaisivat, miten vaarallista ja tuhoisaa vieraannuttaminen on. Ehkä yksi lapsi pelastuu tämän tarinan kautta.

Katja haluaa kertoa tarinansa, jotta vanhemmat tajuaisivat, miten vaarallista ja tuhoisaa vieraannuttaminen on.

------------

Anja Hannuniemen väitöskirjan ja Ensi- ja turvakotien liiton Varjosta valoon -julkaisun mukaan vieraannuttajavanhempia on molemmissa sukupuolissa yhtä paljon.

Lue myös:
En ole enää edes etä-äiti
En ole nähnyt lastani 7 vuoteen
Poikani kirjoitti, miltä vanhempien ero hänestä tuntuu

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Kommentit (2)

Etäisä
1/2 | 

Surullisinta on, että Katja ei (vielä) ehkä näe sitä, kuinka raskasta on ollut olla isänä tuossa tilanteessa. Se kauhu, mikä tulee kun tajuaa, että kuinka kauhea ex voi olla tuossa tilanteessa ja miten pää on täynnä ahdistusta siitä, mitä äiti lapselleen on puhunut ja pelko siitä, miten se, jos yrittää taistella isänä oikeuksistaan, satuttaa lasta äidin valheiden kautta entistä pahemmin....olen elänyt sitä ja tiedän sen isänä. Siinä menee voimat ja usko maailmaan ja ihmisiin. Ja minulla sentään säilyi jonkinlainen sopimus lasten tapaamisesta, toisin kuin Karjan isällä.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Vaikka vanhemman kannalta tuo on surullisinta, kaikkein surullisinta minun mielestäni kuitenkin ehdottomasti on, että lapsen pitäisi mitään tuollaista ymmärtää. Lapsen ei pitäisi kohdata tällaista. Hänelle pitäisi antaa turvallinen lapsuus ja oikeus molempiin vanhempiin. SE on kaikkein surullisinta, että vanhempien toiminta voi vammauttaa koko lapsen tulevan elämän. Koska lapset ovat ne, jotka jäävät tänne, kun me vanhemmat olemme jo kuolleet. He kantavat sen tuskan sisällään. Täysin syyttä.

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017