Kirjoitukset avainsanalla narsistin uhri

Kuva: Panu Pälviä

Tuijotin, koetin nieleskellä ja olla sanomatta mitään äkkipikaista. Olin kuullut taas sen kysymyksen. Miten sä olit niin daiju? Jo sen kertominen, että on ollut vaikeassa parisuhteessa vuosia ja palannut siihen uudelleen ja uudelleen, on todella vaikeaa. Aina sitä ei ymmärrä itsekään. Kun kuulee olevansa tyhmä, kun on elänyt niin vaikeassa suhteessa vuosia, sattuu.

En ole löytänyt yhtäkään tutkimusta siitä, että narsistin uhrit olisivat poikkeuksellisen tyhmiä.

En lähde tähän avaamaan niitä syitä, miksi niin monet elävät vuosia narsistin kanssa. Tai väkivaltaisessa suhteessa, tai vaikeassa suhteessa. Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyysosamäärän kanssa. En ole löytänyt yhtäkään tutkimusta siitä, että narsistin uhrit olisivat poikkeuksellisen tyhmiä.

Sen taas olen lukenut, että he voivat olla herkkiä, läheisriippuvaisia, tunteellisia, voivat tulla vaikeista olosuhteista tai ovat monta kertaa saaneet siipeensä. Näistä useankin voin sanoa toteutuvan kohdallani. Halu rakastaa ja uskoa viimeiseen asti hyvään on niin vahvasti sisäänrakennettu, että edes siinä helvetissä eläessään ei voi uskoa, että tilanne on niin kamala.

En kerro nyt siitäkään, millaista oli elää siinä suhteessa, olen tehnyt sen jo monta kertaa. Ehkä tähänkin kysymykseen yritin vastata, että ei sitä voi tietää, jos itse ei ole kokenut. Onhan sitä vaikea selittää, ja ulkopuolisen korviin voi varmasti tuntua uskomattomalta kuulla, millaista se oikeasti oli. Ja ulospäin se ei näyttänyt siltä, mitä se oikeasti oli. Koska narsistin kanssa suhteen pitää näyttää hyvältä ulospäin.

Olen varmasti miettinyt jo itse ihan tarpeeksi monta kertaa, miksi sen tein. 

On erittäin ajattelematonta sanoa toiselle, että hän tyhmä, oli tilanne mikä tahansa. Se sattuu. Varsinkin, kun se elämäntilanne vei minulta niin paljon. Siitäkin olen jo usein kertonut. Olen varmasti miettinyt jo itse ihan tarpeeksi monta kertaa, miksi sen tein. Olen usein sanonut, etten kadu elämässäni mitään muuta, paitsi sitä tilannetta. Joten olen haukkunut varmasti itseäni jo monta kertaa tyhmäksi. Sinun ei tarvitse.

Tunnen valitettavasti useita, jotka ovat eläneet vaikeassa parisuhteessa. He ovat upeita ihmisiä. Lämpimiä, empaattisia, rakastavia, kauniita kaikilla tavoin. Sen sijaan, että sättisi toista huonoista valinnoista, joihin ei välttämättä itse ole aina voinut edes vaikuttaa tai tietää etukäteen, mihin joutuu, antaisin kaiken tukeni vaikeuksia kokeneille.

Tunnen valitettavasti useita, jotka ovat eläneet vaikeassa parisuhteessa. He ovat upeita ihmisiä.

Sitä he kaipaavat. Eivät tuomitsemista.

Lue myös; Voisin katkeroitua elämälle, mutta en tee sitä

Terveisin, Etä-äiti

 

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Tuo on ihan totta. Ennalta hyvin vaikea ihmisestä päätellä että hän on narsisti tai muu persoonallisuushäiriöinen, se tulee vasta sitten ajanmittaan. Toinen asia sitten se että moni tutustuu asiaan vasta sitä mukaa tai pikemminkin sen jälkeen kun asia tulee eteen tai on tullut. Harvempi lukee esim. narsismista, jos ei ole koskaan siihen törmännyt. Sitten kun siihen törmää niin maallikolla vie aikaa ennen kuin tajuaa mistä on kyse ja sitä tietenkin ensin katselee peiliin ennen kuin alkaa toista epäilä. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katselin viikonloppuna Kingiä ja uusimman jakson kohdalla karvani nousivat pystyyn ja kiukku nousi mielessäni.

Näyttelijä Anna-Maija Tuokon hahmo Siru Tiainen seikkaili sketsissä kaverinsa kanssa baarissa ja he keskustelivat menneistä parisuhteistaan. "Joo siis mullakin on ollut se yks narsisti, kaikillahan meillä on", Siru selitti, kaveri nyökytteli ja yhdessä he naureskelivat päälle. Ymmärrän kyllä, että hassun hauskaa sketsiä tässä esitettiin, mutta juuri tuollaiset lausahdukset väheksyvät narsistien uhrien todellisia ja karmeitakin kokemuksia.

Narsismi on jonkinlainen muotisana.

Jokainen meistä on varmasti törmännyt somessa johonkin keskusteluun, jossa puhutaan menneistä kamalista parisuhteista. Keskustelujen perusteella voisi luulla, että joka toisella on ollut narsisti elämässään; se kamala mies tai nainen, joka on pilannut koko elämän. Tämä ei vain ole käytännössä mahdollista. Narsisteja on varsin vähän; enemmän kuin narsistin diagnooseja saaneita, mutta hyvin vähän silti. Joten meillä kaikilla ei ole voinut olla narsisti-eksää. Kaikki kusipäät ja ärsyttävät ihmiset eivät ole narsisteja. Suhde voi olla hyvinkin hankala ja vaikea, mutta ei aina narsistinen. 

Kun narsisti-sanaa käytetään vähän siellä sun täällä huolettomasti ja varsinkin noin julkisestikin vitsinä, siitä tulee tavallinen ja kulunut. Kukaan ei enää ota tosissaan, jos sanoo olleensa narsistisessa suhteessa. Niinhän ne kaikki, voi moni ajatella mielessään. 

Narsisti-sanaa käytetään väärin ja siksi todellisia uhreja ei enää uskota.

Keskustelin tästä aiheesta hiljattain ystäväni kanssa. Hän sanoi, että lähes jokainen kertoo olleensa narsistin kanssa, jos suhde on ollut vaikea, ahdistava tai riitainen. Siksi hän tahattomastikin ajattelee mielessään, ettei tuo varmaan oikeasti kuitenkaan narisistin kanssa ole elänyt. Vähän samanlaisen inflaation on kokenut myös masennus-sana. Vähän masentaa tai olen ihan masentunut kuuluu siellä täällä, vaikka kyse ei aina ole todellisesta masennuksesta. Näiden sanojen käyttö väärissä yhteyksissä saavat itse ilmiön ja sen vakavat seuraukset unohtumaan ja väheksyy näiden ongelmien kanssa oikeasti painivia.

Jotkut kuitenkin ovat kohdanneet narsistin. Ja heitä ei oteta tosissaan ja heidän kokemuksiaan ei uskota, koska narsisti-sanaa käytetään väärin. Näin vakavalla asialla ei saisi leikkiä ja minua henkilökohtaisesti vihastuttaa todella paljon tämän sanan ja käsitteen väärinkäyttö. Todellisten narsistien uhrien kokemuksia vähätellään ja heille jopa nauretaan, kun ei enää uskota, että narsistien uhreja oikeasti on olemassa.

Narsisimi on harvinainen mutta todellinen persoonallisuuden häiriö.

Minun mielestäni tervettä narsismia ei ole olemassakaan, vaikka jossain kirjallisuudessa sellaisesta puhutaankin. Terve itserakkaus ja huomion halu sekä hyvä itsetunto ovat tärkeitä ja hyviä ominaisuuksia, mutta niitä ei pitäisi sekoittaa narsismin käsitteeseen laisinkaan. Narsistinen persoonallisuushäiriö on pitkäaikainen tila, jolla ei ole mitään tekemistä terveen itsetunnon kanssa.

Jokainen tietää, miten tuhoisaa narsistin toiminta uhrilleen on. Siksi tätä sanaa ei pitäisi missään tapauksessa käyttää huolettomasti tai väärin. Tuo Kingin jakso oli minusta hyvä esimerkki siitä, miten narsismi-sanaa käytetään jopa julkisuudessa sopimattomissa yhteyksissä. Tämä johtaa siihen, että yleisessä keskustelussa aletaan käyttämään kyseistä sanaa ajattelemattomasti sekä kevyein perustein ja sen todellinen merkitys vähenee. Tämä on valitettavaa, koska narsistien uhrit eivät kaipaa kaiken muun lisäksi vielä kokemuksiensa vähättelyä.

 

Lisää narsisimista: 

Narsistien uhrien tuki ry

Oma tekstini siitä, miksi suhteesta narsistiin on niin vaikea lähteä.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kyllä vaan,ja sama pätee myös adhd:n kanssa. Kerrot omaavasi ko diagnoosin niin yleensä ensimmäinen vastaus "miullaki varmaa on" tai "miekii saan välillä semmosia adhd-kohtauksia ettei voi olla paikallaa". Aha,kiitti,nii oliki... Ja missää tapauksessa en nyt vertaa adhd:ta ja narsismia toisiinsa, vaan nimenomaan sitä,et miten niitä käytetää joka paikassa ja jokaisella vähäki poikkeava käytöksisellä.

Nemi
2/2 | 

Itselläni on todella vaikea krooninen unettomuus ja unihäiriö ja kun mainitsen, että ei taaskaan tullut uni koko yönä, vastaus on usein "joo, mäkin nukun usein vähän huonosti, mullakin varmaan on joku unihäiriö". Saa tapahtui silloin, kun kärsin keskivaikeastsata masennuksesta. Tuskin sanoja siinä ajattelee asiaa sen enempää, eikä varmastikaan halua tarkoituksella loukata tai vähätellä. Kun ihmisellä ei ole tarpeeksi tietoa, tulee suusta päästettyä sammakoita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Narsistin, narsistisen tai noita vastaavan mielenhäiriön omaavan ihmisen kanssa parisuhteessa eläminen on painajaismaista. Elämä muodostuu maanpäälliseksi kiirastuleksi, josta on todella vaikea päästä pois. Olen keskustellut useiden alistavassa suhteessa eläneiden tai elävien kanssa ja huomannut muutamia asioita, jotka toistuvat monien kertomuksissa. 

Minkälaista on elää tuollaisessa suhteessa?

Ei se alku mitään kamalaa ole, kuka siihen muutoin lähtisi mukaan. Mutta paratiisilupaukset, lirkuttelut ja rakkaudenosoitukset muuttuvat hyvin pian vaatimuksiksi, haukuiksi, alistamiseksi -niin fyysiseksi kuin henkiseksikin- ja/tai kontrolliksi, joka pitää kiinni kuin tiukkaan sulkeutunut lihansyöjäkasvi. Samanlaista elämä alistavassa suhteessakin on kuin tuollaisen kasvin sisällä. Ei pääse liikkumaan minnekään, on kuin vankilassa ja seinät tulevat lähemmäksi päivä päivältä ja lopulta tukehtuu.

Elää jatkuvassa deja vu -ilmiössä. Sama toistuu uudelleen ja uudelleen.

Kun on tukehtumassa, saa vähän liikkumatilaa. Ja sitten haluaakin jälleen jäädä. Ja kaikki alkaa alusta kuin jokin huono näytelmä, jota esitetään uudelleen ja uudelleen. Joka kerta ajattelee, että ei enää. Ja joka kerta taas uskoo lupauksiin. Ja näytelmä alkaa uudelleen. Sitä elää kuin jatkuvassa deja vu -ilmiössä. Sama toistuu uudelleen ja uudelleen. Sitä tietää jo, mihin tilanne on menossa, mutta on silti voimaton pysäyttämään tuota oravanpyörää.

Alistaja haluaa kontrolloida toisen koko elämää. Hän käskee, mitä ja milloin syödään, miten ruoka tehdään, miten saa pukeutua, hän sanoo, mihin saa mennä ja mitä sanoa. Loppujen lopuksi minulle kerrottiin, milloin saan nukahtaa. Joskus valvoin neljään asti yöllä, vaikka aamulla oli töitä ja koulua. Jos hän halusi jutella, minun piti jutella, vaikka keskellä yötä. Jos yritin päästä pois kotoa, kun ahdisti jo liikaa, hän esti oven aukaisemisen. Hän otti avaimeni, jotta en voisi lähteä pois kotoa. Kun olin nukahtamassa, minut herätettiin.

Tärkeintä alistajalle on, että hän kokee olevansa täysin tilanteen hallitsija. Jos hän ei ole, epävarmuus nousee kuin pyörremyrky ja hän etsii uusia keinoja saada toinen toimimaan hänen halujensa mukaan.

Jos hän halusi jutella, minun piti jutella, vaikka keskellä yötä.

Elämä on täysin toisen kontrollissa. Omia mielipiteitä ei saa olla ja toisten ympärillä olevienkin varoittavat tai auttavat sanat lukitaan ulkopuolelle. Koko elämä tapahtuu kuplan sisällä, johon kenelläkään muulla ei ole tulemista. 

Miten päästä pois?

Siksi siitä onkin niin vaikea lähteä. Kun ei ole enää muita ihmisiä elämässä. Alistaja on saanut heidät kaikkoamaan alistetun elämästä, koska on äärimmäisen raskasta seurata tuollaista sivusta ja alistajan kontrolli voi ylettyä jo koko lähipiiriinkin. Ystävät ja läheisetkin voivat uupua ja he pelkäävät oman jaksamisensa puolesta. Itsekin on voinut suututtaa heidät haukkumisellaan, koska on alkanut uskomaan alistajan aivopesua. Että muut ovat meitä vastaan ja ainoa, jota kannattaa kuunnella, on hän. Monet kertovat, että katuvat juuri tätä eniten. Että ovat ajaneet suhteensa takia kaikki aidosti välittävät ihmiset pois heidän elämästään.

Tulee se yksi asia, joka pysäyttää ja ymmärtää, että näin ei voi jatkua.

Useat myös sanovat, että jossain vaiheessa tulee se yksi asia, joka pysäyttää ja silloin viimein ymmärtää, että näin ei voi jatkua. Itse ymmärsin, että olen menettämässä oman lapseni, jos jatkan tuota suhdetta. Silti lähteminen oli hyvin vaikeaa ja sain onneksi ulkopuolista apua. Toiselle herätys voi olla, että huomaa olevansa itsetuhoinen. Mikään tai kukaan ei ole sen arvoinen, että menettäisi oman elämänsä. Ei yksikään ihminen. Joillekin avunhuuto on ollut heidän oma masentumisensa tai sairastumisensa muutoin henkisesti. Heidän psyykensä kertoo, että enää ei voi jatkua näin. 

Apua on tarjolla, jos sitä haluaa ja pystyy pyytämään. Joitakin voi auttaa, jos kuulee muiden samassa tilanteessa olevien tarinoita ja keinoja selviytyä. Minulle tämä on ollut tärkeä apu ja haluan myös antaa tätä vertaistukea muille, jotka ehkä ovat akuutisti vielä tuollaisessa suhteessa. Jollekin voi olla juuri se elintärkeä apu kuulla, ettei ole yksin tilanteessa. Että toisetkin ovat lähteneet ja selvinneet. Joillekin terapia ja väkisin suhteesta poisrepäisy auttaa. Hyvä ystävä voi saada ymmärtämään, että suhde on tuhoista. Tärkeintä on kurottaa kohti apua ja ymmärtää, että tilanteen on muututtava.

Alistava suhde jättää aina jälkensä, mutta siitä voi selvitä.

Sinäkin voit selviytyä. Pyydä apua, sitä on kyllä tarjolla.

 

Katso lisätietoa: Narsistien uhrien tuki ry

Lue myös tekstini siitä, miten lapsuudessa koettu riittämättömyyden tunne voi ajaa aikuisiässä alistavaan suhteeseen.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kommentit (7)

Vierailija

Huhhuh, en ymmärrä miten tekstistä tuollaisen kuvan olisi voinut saada! Kamala kommentti tällaiseen asiaan! Onneksi Suomessa on mahdollista saada apua, kun haluaa vapautua narsistisesta suhteesta ja onneksi näistä asioista nykyisin puhutaan. Kiitos Helkalle, että jaoit kokemuksesi. Se varmasti tsemppaa muita!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos sinulle. Julkaisin tuon kommentin ihan sen takia, että tehdään näkyväksi sitä, että joko a)ei ole mitään hajua, mistä puhuu tai b)on itse se suhteen alistaja-osapuoli ja koettaa puolustella käytöstään.

Jos itse ei ole elänyt samankaltaisessa tilanteessa, ei voi ymmärtää, miten rankaksi toisen kontrolloiminen menee. Kommentti huokuu joko todella tietämättömyyttä tai sitten melko suoraa ylenkatsetta toisten hätään.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Just näin. Itse olen joutunut alisteisessa suhteessa valvomaan öitä, monestakin syystä. On myös "juteltu" eli mua sadistisesti valvotettiin, kun haluttiin vastaus, jota loppuviimein ei saanut, kun toistuvasti sanoin, niin kuin asia oli. Keskustelua ei ole se, että yöllä kiusataan eikä anneta nukkua, kun väkisin halutaan saada toinen sanomaan jotakin, mikä ei pidä paikkaansa, että saisi sen jälkeen nukkua.

Pelastunut
2/7 | 

"Jos ei ole valmis muutoksiin/kompromisseihin parisuhteessa, niin kannattaa unohtaa koko juttu." Minä yritin, mutta mikään ei riittänyt. Eikä narsisti pahemmin itse tee kompromissejä. Olisikin vain ollut voimaa lähteä ja unohtaa koko juttu! Mutta minä jäin ja kärsin. Ja kun ulkopuolisen puuttumisen jälkeen vihdoinkin pakenin ja jätin pahan taakseni, se vaikutti elämääni silti vielä pitkän aikaa. Olin ahdistunut pitkään ja se sama ahdistus palaa mieleen, kun lukee tuollaista palautetta, jota sait kirjoitukseesi. Kolikolla on todellakin kaksi puolta, mutta narsistisessa parisuhteessa se toinen puoli on aina alaspäin.

SamaNainen
3/7 | 

Ei tätä tiedä kun sen eläneenä. Eihän tähän elämään kukaan lähde jos tietäisi jo alkuunsa mitä elämä on. Aluksihan se on vaan pelkkää unelmaa ja sitä et sua pidetään kun prinsessaa. Sitten ku tämä ihminen huomaa et olet sen vallassa sitten se alkaa. Ensin henkisenä sitten fyysisenä. Sitten ku lähdet soitetaan itku puhelu et rakastan sua ja tule rakas takasin ja taas on ihanaa ja tämä ihminen saa sut unohtamaan kaiken pahan ja taas hengität helpommin niin sitten se alkaa ja tuntuu et sä tukehdut ja happi loppuu. Multa on viety puhelin, hajoitettu yks puhelin jota ei koskaan korvattu, olen nukkunut lattialla vaan koska sanoin vastaan ihmiselle, mut on pahoinpidelty useaan otteesseen, en syöny melkein viikkoon ku en vaan uskaltanu. Ja en tästä hullusta koskaan eroon pääse kun meillä on yhteinen lapsi. Mutta pitää sanoa et ilman häntä on helpompi hengittää.

Vierailija
5/7 | 

Mulla yks hälyttävä hetki oli kun yhden kokoyön väkisin valvottamisen jälkeen yritin puhua puolisolleni: "Oon kyllä tosi väsynyt, en saanut nukuttua kuin sen yhden 15min jonka makasin olkkarin lattialla." Johon hän vastas jotakuinkin näin: "Joo totta, onneks tajusin antaa sun nukkua vähän ihan pojanki takia."
Odotin sillon mein yhteistä lasta ja olin niin puulla päähän lyöty et hän koki tehneensä jonku hyvän teon kun ei varttiin väkisin herättänyt mua. Aika pian tuon jälkeen lähdin turvakotiin ja sille tielle jäin. Kiitos Ensi- ja turvakotiliitolle kaikesta tuhannesta avusta ja tuesta. 💛

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se rikkoi minulta ihanan suhteen.

Se vei minulta lapseni.

Se vei minulta itsetuntoni.

Se vei minulta terveyteni.

Se sai minut säikyksi.

pelokkaaksi.

Itkin, pelkäsin, ahdistuin.

Halusin kaiken loppuvan.

Mutta se ei loppunut. Ei moneen vuoteen.

Se on se ainut asia, mitä kadun elämässäni.

Se suhde.

 

Lapseni muutti isälleen

Poikani halusi muuttaa isänsä luokse.

Olin elänyt kaksi vuotta helvetillisessä suhteessa. Lapseni näki sen. Näki ahdistukseni, näki juomiseni, ahdinkoni ja masennukseni. Ja hän pelkäsi. Pelkäsi, millaista kotona olisi.

Isän luona oli parempi.

Se suhde rikkoi suhteeni lapseeni.

Se suhde rikkoi suhteeni lapseeni. Voiko mitään oikeasti katua enempää?

Palasimme toki takaisin vuoroviikkoiseen asumiseen, kun pääsin eroon tuosta myrkyllisestä suhteesta. Mutta silloin isä ja poika olivat se kaksikko, joka äiti ja poika oli ennen ollut. Sen tajuaminen on ollut tuskallisin asia elämässäni, ehdottomasti ja ilman epäilyksen häivääkään. 

Nyt olen etä-äiti. Vaikka minulle se on varmasti helpompaa kuin monelle muulle, on se silti todella vaikeaa. Nuo kaksi vuotta elämässäni muuttivat ihan kaiken. Kenties poikani ja minä voimme kunnolla käsitellä tapahtunutta vasta, kun hän on aikuinen. Niin traumaattista se varmasti on meille molemmille ollut.

Olen ikionnellinen, että hänen on hyvä isänsä luona. Olisi tuhat kertaa vielä vaikeampaa, jos joutuisin huolestumaan ja huolehtimaan, miten poikani voi, siellä jossain, muualla kuin luonani.

 

Mielenterveys järkkyi

Minulla on taipumusta masennukseen. Ei ollut ihmekään, että masennuin vakavasti tuon suhteen aikana ja sen jälkeen. Pelko, ahdistus ja suru olivat niin käsinkosketeltavan arkipäiväistä, ettei mieleni jaksanut sitä enää sairastumatta.

Eräänä päivänä halusin kaiken loppuvan. Onneksi ei loppunut. Tuo hetki oli se, joka herätti minut viimein todellisuuteen. Elämä on kuitenkin elämisen arvoista. Ei kukaan ole sen arvoinen, että kannattaisi takiaan sitä lopettaa.

Traumatisoiduin, joka vaikutti voimakkaasti seuraaviin vuosiini. Jätin käsittelemättä tämän tapahtuneen, koska terapia alkoi liian aikaisin, liian lähellä tuota suhdetta. Kun olisin ollut valmis sitä käsittelemään, olin jo unohtanut koko asian.

Se maksoi minun suhteeni kuopukseni isään.

Mutta mieleni ei ollut unohtanut. Muistot ja traumat nostivat päätänsä silloin kuin niitä vähiten odotti. Asiat on pakko käsitellä mielessään, jotta niistä pääsee eroon ja eteenpäin. Sen opin, kantapään kautta. Se maksoi minun suhteeni kuopukseni isään.

Itsetunto oli aivan nollissa. Pelkäsin kaikkea, pienintäkin ääntä, vähäisintäkin rapsahdusta, äkkinäisiä liikkeitä. Edelleen olen äärimmäisen säikky ja pelkään, että teen jotain väärin. Se vaikuttaa käyttäytymiseeni yhä vain. On vielä pitkä matka siihen, että luottaisin täysin itseeni ja siihen, kuka olen.

 

Epävarmuus

Nykyinen kumppanini kysyi kerran, miksi olen koko ajan niin huolissani siitä, viihtyykö hän, onko hänellä kivaa kanssani, miksi olen niin epävarma.

No, siksi. Kun lyötiin lyttyyn, syyllistettiin, tukahdutettiin koko minuus. Siitä on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Suhde kesti kaksi vuotta mutta tervehtyminen siitä kenties vie kaksikymmentä.

Voidaanko minua oikeasti rakastaa minuna, Helkana, ihan vain tällaisena, epätäydellisenä ja epävalmiina mutta minuna?

Epävarmuus siitä, onko riittävästi sellaisena kuin olen. Voidaanko minua oikeasti rakastaa minuna, Helkana, ihan vain tällaisena, epätäydellisenä ja epävalmiina mutta minuna?

 

Minä pääsin irti, mutta sillä oli hintansa

Hinta, minkä maksoin tästä erehdyksestä, oli iso. Isompi kuin monella muulla, pienempi kuin joillakin.

Opin paljon. En enää ikinä tee samanlaista virhettä. Hintaa maksan edelleen. Summa on vähentynyt, mutta ei ole vielä nollassa.

Kaikki eivät pääse irti narsistisesta suhteesta. Kehtotan kuitenkin vakavasti miettimään, onko se sen arvoista. Jäädä siihen.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (7)

Vierailija
2/7 | 

Se ei ole sen arvoista, mutta siitä on niin helv**in vaikea päästä irti.

Olen kokenut saman, ja onneksi, voi onneksi ei ollut lasta vielä silloin. Vain minä menin rikki, pienen pieniksi sirpaleiksi. Olin myös äärimmäisen lähellä lopettaa kaiken, mutta onneksi tulin järkiini. Aika parantaa, mutta tuskallisen hitaasti. Vieläkin näen tuon ihmisen kaikissa saman oloisissa miehissä, mutta huomaan etten enää säiky niin paljon. En tiedä tulenko enää koskaan ehjäksi, mutta parhaani teen ja sen on riitettävä.

Tsemppiä sinulle! <3

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos paljon <3 

Minä myös huomaan tuon saman, että samanoloiset miehet saavat välittömän reaktion aikaan.

Paraneminen vie aikaa. Usko on kova, että silti vielä joskus on ihan terve!

Jaksamista sinullekin.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
3/7 | 

Silläkin uhalla että minut lynkataan kirjoitan tämän. Tai no paskat, varmaa se on. Linkkasit tuolta mufasoiden facebook-ryhmästä tämän enkä muuta sinulta ole lukenut ja näin varmasti on monen viimeaikaisen lukijan laita joten keskittynen vain tähän postaukseen.

Tykkään ajatella asioilla olevan aina kolme puolta: kahden osapuolen ja totuus. Tässä on pakko ajatella myös sitä toista osapuolta ja pakottaa näkemään asiaa myös sieltä suunnalta jotta ei kaikki uppoaisi ilman pientä pureskelua.

Tiedän mitä masennus on minussa, tiedän mitä ja miltä se näyttää toisessa ja tiedän miltä toisen masennus tuntuu minussa. Se on hirveää, siinä tuntee olonsa turhaksi ja mitättömäksi, ei miksikään. Rakas, miksi sinulle ei kelpaa mikään. Miksi taas yritit tappaa itsesi. Miksi kaikki mitä sanon on väärin. Miksi taas huudat minulle. Miksi hermostut lapsellemme noin pienestä. Miksi on kysymys jota toisinaan miettii aivan liian pitkään vaikka tietää vastauksen: se vain on koska masennus ja ahdistus. Vastaus joka ei tyydytä yhtäkään osapuolta eikä muuta mitään paremmaksi.

On helppo ymmärtää jos ero tapahtuu tuossa tilanteessa ja on myös helppo ymmärtää miksi molemmilla osapuolilla on hyvin erilainen kuva tilanteesta jossa ero on tapahtunut. Kuten myös siitä mitä on sanottu ja tehty.

Tältä minusta tuntuu tämän postauksen jälkeen.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Itse taisit sanoa sen tärkeimmän, et ole muita tekstejäni lukenut, tai tiedä mitä tuossa tapahtui. Ymmärrän, ettei voi purematta niellä, että kaikillahan se narsisti on ollut. Mutta joillakin on.

Masennuksesta ei tässä ole kysymys ollut, edellisestä masennuksestani oli tuolloin ollut jo monta vuotta. Ja jos olisit tosiaan lukenut enemmän tekstejäni, tietäisit ehkä paremmin, en tietenkään sano, että luepa 400 tekstiäni niin tietäisit paremmin. Mutta sitten miksi kommentoida yhden tekstin perusteella, jos ei tiedä taustoja? 

Tietenkin tilanteen tiedän vain minä ihan kokonaan, mutta silti. Tässä esim lisää suhteestani: https://www.vauva.fi/blogit/eta-aiti/lopulta-en-saanut-edes-nukahtaa-ilm...

Masennus aiheuttaa paljon, sen tiedän, itse kolme kertaa keskivaikean kokeneena, mutta on väärin vedota siihenkään, ettei tuo totta ole, masennus puhuu. Joskus on niin, ei aina.

Ehkä kommentoinnilla on enemmän pohjaa, jos tietää asioista enemmän :)

Terveisin, Etä-äiti

Feeniks

Ei ole kyse masennuksesta, vaan siitä mihin narsisti kykenee. Ilmeisesti sinulla ei ole narsisteista kokemusta ja peilaat tätä tekstiä ihan johonkin muuhun asiaan? Esim. kirjasta "Sata tapaa tappaa sielu" löytyy enemmänkin kokemuksia mitä narsisti saa aikaan ja mihin sellainen kykenee. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram