Kirjoitukset avainsanalla eroperhe

Seurasin lapsiviikon ajan, kuinka paljon käytän rahaa ja mihin sitä menee. Mikä oli loppusumma ja mitä opin menojen seurannasta?

Valitsin viikoksi lapsiviikon, eli taloudessamme viikon aikana elimme minä ja 5-vuotias poikani. Etälapseni ei käynyt viikon aikana luonani. En säästellyt tai miettinyt ostamista tarkemmin sen vuoksi, että tein seurantaa – koetin saada mahdollisimman autenttisen tuloksen. En ottanut huomioon laskuja, joita sain, eli seurasin vain ostosteni summia.

Tällä viikolla lapseni oli luonani.

Rahaa kului yhteensä 307,06€ – paljonko meni ruokaan ja muihin menoihin?

Yhteensä rahaa käytin ostoihin 307,06 euroa. Seuraavassa taulukko, mihin kaikkeen sitä käytin:

Ruokakuluihin olen laskenut lounaat, päivälliset ja kahvit. Kävin viikon aikana 3 kertaa lounasravintolassa, mikä on paljon enemmän kuin normaalisti. Lauantaina söimme pojan kanssa Hesburgerissa. Muuten ruokalistallemme kuului feta-pinaattipastaa, makaronilaatikkoa, feta-tonnikalapastaa ja nakkikeittoa. Ruokakuluihin kuuluivat myös juomat ja leivät. 

Tällä viikolla ostin lapselle vaatteita: kurarukkaset, sormikkaat ja collegeasun. Teinille annoin rippilahjaksi sata euroa. Lisäksi kuluja meni mm. meikkeihin, hygieniatuotteisiin kuten saippuaan ja shampooseen, kännykän laturiin ja särkylääkkeeseen.

Ihan standardiviikkoa ei taida koskaan olla, yllättäviä menoja tulee aina.

Ihan standardiviikkoa ei taida koskaan olla, yllättäviä menoja tulee aina ja joskus ostaa esimerkiksi vaatteita tai elektroniikkaa, mitkä eivät kuulu jokaviikoisiin menoihin.

Mitä opin menojen seurannasta? 

Omien ostosten seuranta on opettavaista ja järkevää. Silloin näkee selkeitä euromääriä, kuinka paljon käyttää esimerkiksi ruokaan. 

Lue myös: Tämän taulukon avulla saat menosi kuriin ja taloutesi vakautettua

Joskus sanotaan, että lapsiperheen suurin menoerä on ruoka. Meillä tilanne on kuitenkin toinen, koska 5-vuotias lapseni on aika pieniruokainen ja teinini ei asu luonani. Tuohon vähän yli satasen ruokamenoihin kuuluu siis jo muutama ravintolaruokakin, joten isoiksi ruokamenojamme en voi kutsua.

Jos teini olisi luonani enemmän, ruokakulut tuplaantuisivat tai jopa triplaantuisivat helposti. Ja kun olen vielä joka toinen viikko yksin, ruokamenoni ovat entistäkin pienemmät.

Jos teini olisi luonani enemmän, ruokakulut tuplaantuisivat tai jopa triplaantuisivat helposti. Ja kun olen vielä joka toinen viikko yksin, ruokamenoni ovat silloin entistäkin pienemmät. Tämä havainnollistaa hyvin sitä, että suurin osa tuloistani menee muuhun kuin ruokaan, enimmäkseen lainojen maksuun. Niiden takaisinmaksuista voit lukea lisää täältä.

Talouden tarkka suunnittelu on osa jokapäiväistä elämääni. Ihan näin tarkkaan minun ei kuitenkaan enää tarvitse taulukoittaa menojani, josta olen kiitollinen: raha-asiani ovat menneet parempaan suuntaan. Opin myös sen, että pystyn säästämään eli maksamaan lainoja enenevässä määrin pois, koska menoni ovat suhteellisen pienet.

Kannustan seuraamaan viikon ajan menoja, se voi opettaa hyvin paljon omasta taloudenpidosta!

Terveisin, Helka

Instagramiin II Facebookiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime vuonna me pidimme lapsellemme kahdet synttärit – minun pyynnöstäni. Tänä vuonna me järjestimme vain yhdet, yhdessä.

Mietimme viime vuoden synttäreitä ja vaikka kaikki meni hyvin, oli aika kokeilla jotain uutta. Mutta tärkeintä oli kuitenkin lapsen oma toive: hän haluaa synttärit, joissa on mukana myös isän puolen sisarukset ja päiväkotikavereita. Ja ehdottomasti HopLopissa! 

Olen edelleen kiitollinen, onnellinen ja siunattu, kun me voimme vanhempina hoitaa asiat näin yhdessä, ilman kaunoja tai vihanpitoa.

Joten me järjestimme hänelle sellaiset synttärit. Mitä isommaksi hän tulee, sitä enemmän hän osaa onneksemme ilmaista, mikä hänestä olisi kivaa. Nyt viisivuotiaana hänellä on jo vahvoja mielipiteitä: molemmat vanhemmat mukaan ja kaverit kanssa!

Synttärit menivät todella hyvin – mukana oli 5 päiväkotikaveria sekä hänen isosisaruksensa isänsä puolelta. Ensi vuonna voivat synttärit mennä jollain toisella tapaa, mutta nyt ne olivat oikein onnistuneet. Lapsi tuntui tyytyväiseltä ja onnelliselta synttäreidensä jälkeen, mikä tietenkin lämmitti ihan valtavasti meidän molempien vanhempien mieltä. 

Vinkkinä annan eroperheen vanhemmille: jos mahdollista, kuuntele lapsen toiveita siitä, minkälaiset synttärit ja/tai juhlat hän haluaa. Tämä tunne onnistuneiden synttäreiden jälkeen on upea: me onnistumme järjestämään hyvät juhlat lapselle, vaikka olemmekin eronneet. Oikeastaan, olen todella ylpeä meistä!

Vinkkinä annan eroperheen vanhemmille: jos mahdollista, kuuntele lapsen toiveita siitä, minkälaiset synttärit ja/tai juhlat hän haluaa. 

Olen edelleen kiitollinen, onnellinen ja siunattu, kun me voimme vanhempina hoitaa asiat näin yhdessä, ilman kaunoja tai vihanpitoa. Luulen, että tämä on lapsellemme tärkeää ja hän on siitä kiitollinen myös myöhemmin. Ei ole aina ollut minulle helppoa toimia yhteen hiileen varsinkaan kipeän eromme jälkeen, mutta siihen kuitenkin aina olen pyrkinyt välillä vaikeidenkin tunteiden kanssa.

Tässä pari kuvaa synttäreiltä, sekä poikamme ns. viralliset viisivuotiskuvat, jotka on ottanut Terhi Koivisto. 

Juhlaterveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Veljekset tulevat hyvin toimeen.

Kun toinen on etä- ja toinen vuoroviikkolapsi, ei ole niin sanottua, että sisarukset näkisivät toisiaan kovin usein. Siksi kun he näkevät, ovat ne tilanteet ihania ja tärkeitä.

Varsinkin nuorempi on ikävöinyt välillä kovastikin veljeään. Siksi on sydäntälämmittävää, että tällä viikolla poikkeuksellisesti jo KAKSI ILTAA on mennyt niin, että molemmat lapset ovat luonani. Tällainen tapahtuu melko harvoin: teini käy verrattain vähän luonani ja nyt ei ole edes nuoremman äitiviikko. Joten nämä kaksi iltaa ovat arvokkaita ihan meille jokaiselle.

Lapsi voi ikävöidä kovasti omaa sisarustaan, jota näkee harvoin.

Meidänkaltaisissa perheissä, joissa sisaruspuolet eivät asu samassa osoitteessa ja ovat osan aikaa tahoillaan myös toisen vanhempansa luona, voi muodostua tilanteita, jolloin he näkevät harvakseltaan. Lapsi voi ikävöidä kovasti omaa sisarustaan, jota näkee harvoin.

Eipä näitä kuvia katsoessa paljoa tarvitse miettiä, nauttivatko pojat toistensa seurasta. Sunnuntaina taisin ihan vallan itkeä, kun näin heidät yhdessä. Instagram-storyni tuosta päivästä on edelleen nähtävillä. Halusin sen tallentaa kohokohtiin, koska päivä tuntui erityiselle ja tärkeälle. Mukana on myös harvinaista yhteisvideota pojistani.

Tällaiset pienet, tärkeät hetket, jotka voivat kuulostaa mitättömille muiden korviin, ovat meidän perheellemme elintärkeitä. Kunpa näitä tulisi jatkossa enemmänkin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Terveisin, Helka

Facebookiin

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Varmaan tiedätkin, ettei viime sunnuntai ja tämä torstai ole samaa viikkoa. Pisti vain noista videoistasi moinen silmään.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

No niin jos tarkkoja ollaan, kyllä näin, itselle vaan viikot menevät päässä sunnuntaista lauantaihin, kun sunnuntaina tulee vuoroviikkolapsi aina luokseni. Pidän siis oudosti sunnuntaita viikon ensimmäisenä päivänä. Jos tällä on iso merkitys jollekin kuulla tämä selitys. Siksi tuo lapsus pääsikin tekstiini ja en sitä korjaakaan.

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuoroviikkovanhemmuus luo arjetonta arkea.

Vuoroviikkovanhemmalla joka viikko on ei-arkiviikko. Juuri kun ehtii tottumaan johonkin, muuttuvat systeemit. Tämä voi joskus aiheuttaa vähän hassujakin tilanteita.

Teen joitakin juttuja automaattisesti lapsettomallakin viikolla, ennen kuin muistan, ettei lapsi olekaan luonani. Tässä muutamia:

Jätän vessaan yöksi valot ja oven raolleen. Koska lapseni pelkää pimeää, vessasta tuleva valo rauhoittaa häntä. Hän näkee tämän huoneeseensa. Lapsettomilla viikoilla teen tätä pari ensimmäistä iltaa, kunnes muistan, ettei tarvitsekaan. Loppuviikosta muistan sammuttaa yöksi valot.

Laitan kengän lapsen huoneen oven rakoon, ettei ovi mene yöllä kiinni. Tämäkin siksi, että hänelle tulee turvallisempi olo, kun näkee oven raosta huoneeseeni. On suhteellisen hassun näköistä, kun tungen kenkää oven väliin lapsettomillakin viikoilla.

Siellä sitten tyhjän lapsen sängyn vieressä seison ja ihmettelen.

Haen lasta päiväkodista iltapäivisin. Kyllä, olen ollut joskus päiväkodin porteilla asti, kunnes muistan, ettei ole minun vuoroni hakea lasta. Kerran hän jopa näki minut ja oli hyvin ihmeissään: isinhän piti hakea!

Kuva: Terhi Koivisto

Olen ollut päiväkodin porteilla asti, kunnes muistan, ettei ole minun vuoroni hakea lasta.

Hiivin aamuisin hiljaa, ettei lapsi herää. Tätä teen lähes joka arkiaamu. Joskus menen myös herättämään lasta, kun on aika lähteä päiväkotiin. Siellä sitten tyhjän lapsen sängyn vieressä seison ja ihmettelen..tähän toki liittyy myös aamuaivot, jotka eivät toimi ollenkaan hyvin.

Laitan herätyskellon liian aikaisin soimaan. Lapsiviikoilla pitää herätä noin puoli tuntia aikaisemmin kuin lapsettomilla, jotta ehtii viemään lapsen päiväkotiin ennen töitä. Tämä voi olla todella ärsyttävää, koska olen aamu-uninen ja jokainen minuutti unta aamulla on tärkeää!

Ajattelen usein, etten voi mennä johonkin tapaamiseen, illanviettoon tai muuhun sellaiseen, koska minulla on lapsi. On kummallista tajuta, että olenkin vapaa liikkumaan. On vaikea sopeutua ajatukseen, että joka toinen viikko olen ihan vapaa tekemään mitä haluan. 

Kerran melkein unohdin lapsen nukkumaan huoneeseensa, kun lähdin töihin, koska oli ensimmäinen lapsiviikon aamu.

Tässä muutamia juttuja, joita teen ainakin pari päivää lapsettomien viikkojen alussa. Nämä hommat toimii yleensä paremmin silloin, kun lapseton vaihtuu lapsiviikoksi, sopeudun paljon paremmin niin päin.

Kerran tosin melkein unohdin lapsen nukkumaan huoneeseensa, kun lähdin töihin, koska oli ensimmäinen lapsiviikon aamu. Se olisi ollutkin paljon katastrofaalisempaa kuin nämä muut kohdat!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Instagramistani voi seurata vuoroviikkoista elämäämme.

Lue myös:
Arjeton arki – vuoroviikkoinen elämäni
Näin olemme hoitaneet vuoroviikkolapsen arjen järjestelyt
Vuoroviikkovanhempikin voi väsyä

Terveisin, Helka

Facebookiin

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ostan sunnuntain kauppareissulla 4 litraa maitoa, jota lapset juo mutta minä en. Siinä sitten ihmettelen maanantaina, että tekisinkö itselleni pannaria ja riisipuuroa vai säilyisiköhän ne viikon yli... Ja yhtä usein lapset on saaneet masnantaina juoda mehua kun en ole ajoissa muistanut hakea sitä maitoa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017