Kirjoitukset avainsanalla eroperhe

Kuva: T-A Bech

Tulin pitkän päivän jälkeen kotiin ja näin pihallani auton jo odottamassa minua. Koputtelin ikkunaan ja avasin oven. 

Pieni poikani hyppää autosta ja halaa lujaa. "Äiti sä oot niin nätti mä lakastan sinua!" Sillä hetkellä tunsin koko elämäni olevan täysin oikeanlainen. Täydellinen. 

Minäkin rakastan sinua poikani.

Olen viime aikoina kirjoittanut aika surullisiakin tekstejä äitiydestäni ja ikävästäni lapsiani kohtaan. Jouduin viime viikolla vastaamaan, miltä minun äitiys tällä hetkellä tuntuu. En oikein osannut vastata, kunnes sanoin, että olen aika hukassa. Olen eroäiti, ja en aina lasteni kanssa. Haluan toteuttaa elämääni, enkä aina ajatella lapsiani. Olenko äiti, nainen vai urasuuntautunut puurtaja? Mikä minun elämässäni on nyt se juttu?

Tuossa pihalla seistessäni neljävuotias sylissäni tiesin, mikä se juttu on. Tuolla hetkellä se oli hän ja vain hän.

Olla äiti, eronnut, työntekijä, bloggaaja, kirjailija, ystävä, sydänsuruinen ja sinkku.

Elämäni on hyvin rikasta ja tapahtumia täynnä ja siksi välillä tuntuu, etten ihan tiedä, mikä minun paikkani on. On omaksuttava monta roolia: olla äiti, eronnut, työntekijä, bloggaaja, kirjailija, ystävä, sydänsuruinen ja sinkku. Onko se kumma, etten aina ihan tiedä, kuka minä olen?

Kunnes tulee tuollainen hetki ja lapseni muistuttavat elämäni tärkeimmästä asiasta ja työstä. Olla äiti. Olla erilainen äiti, mutta omille lapsilleni juuri se oikea ja ihana äiti.

Se tuntuu älyttömän hyvälle. Tuo halaus merkitsi minulle hyvin paljon.

Onnellisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minusta tuntuu, että olen tällä hetkellä aika hukassa äitiyteni kanssa. Minulla on todella paljon tavoitteita tälle vuodelle, innostavia juttuja tiedossa ja haluan kehittää itseäni ammatillisesti. Yhtäkkiä heräsin kysymykseen: ajattelenko itseäni äitinä enää ollenkaan?

Ajattelenko itseäni äitinä enää ollenkaan?

Olen ollut niin kiireinen näiden juttujen kanssa, että huomasin tällä viikolla, kun lapseni eivät ole luonani, etten ole ajatellut heitä juuri ollenkaan. Tai, en yhtään. Eilen sain nuoremman pojan isältä viestin, että voisitko viedä ne kurasaappaat päiväkotiin, kun on aika märkää näillä talvikengillä pojan olla. Olin unohtanut koko kumpparit, kaiken keskellä.

Poika on kulkenut vesikelillä talvikengissä, ties minkä flunssan vielä ehkä saa märkien sukkien takia. Tuli todella outo fiilis: olenko hukannut äitiyden identiteettini täysin kaiken muun lomassa? Kun olen kamppaillut parisuhdeongelmien kanssa, elämänmuutoksen suunnittelussa ja ties missä, unohdinko, että minulla on lapsiakin?

Erovanhemmuudessa joutuu tekemään mielestäni yllättävän paljon ajattelutyötä sen suhteen, miten vanhemmuuttaan toteuttaa.

Erovanhemmuudessa muutenkin joutuu tekemään mielestäni yllättävän paljon ajattelutyötä sen suhteen, miten omaa vanhemmuuttaan toteuttaa. Onko yhteydessä lapseen, kun tämä on isänsä luona ja kun lapsi on minun luonani, kuinka läsnä osaankaan olla, unohtaako lapsi minut, kun on pitkiä aikoja isänsä kanssa ja niin edelleen. Ja nyt kun oma elämä menee kovaa vauhtia eteenpäin, kasvavat vanhemmuudenkin paineet ihan eri tavalla.

Minun arkeni on jonkun lapsuus on älyttömän hyvä sanonta. Minun elämäni nivoutuu lasteni elämään väkisinkin hyvin tiukasti. Millainen heidän lapsuutensa on minun kanssani, saanko unohtaa heidät tällä tavoin aika ajoin, olenko 50% äiti, kun olen vuoroviikkovanhempi vai 100-prosenttisesti äiti, vaikka en ole koko ajan lapseni kanssa ja välillä hän ei ole ajatuksissanikaan?

En halua olla puolittain mukana oleva äiti, vaikka olen etä- ja vuoroviikkoäiti.

Haluan tehdä ryhtiliikkeen, en halua olla puolittain mukana oleva äiti. Miten tämä onnistuu etä- ja vuoroviikkoäidiltä, onkin vaikeampi kysymys. Vanhempaa poikaa saatan tavata kerran kuukaudessa. Miten pystyisin parantamaan äiti-identiteettiäni hänen suhteensa? Entä nuoremman kanssa, kun isä on aktiivisesti mukana hänen elämässään ja en voi hänen viikoillaan sotkeentua heidän elämäänsä?

Hyvänen aika, onko tämä eroäitiys näin haastavaa?

Lue myös:
Lapseni tuntuu aika-ajoin jo vieraalta
Mitä on äitiys?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Heräsin jo aamuyöstä, vein lahjat oven ulkopuolelle pulkkaan, on yön aikana tonttu käynyt ne tuomassa sinne, näin aion sanoa kuopukselleni. Keittelin kaikessa hiljaisuudessa riisipuuroa, toista kertaa ikinä elämäni aikana.

Lastenhuoneessa nukkuivat lapseni, rakkaat poikani. Laitoin tietokoneelta joululauluja hiljaiselle soimaan, sytytin kynttilöitä. Kun puuro porisi hiljalleen hellalla, keitin kahvit ja katselin ulos; jouluaamu tuntui täydelliselle, kun lumihiutaleet leijailivat hitaasti kohti maata kuin jossain elokuvassa.

Herätin lapseni, söimme puuroa ja naureskelimme. Yhtäkkiä sanoin pikkuiselleni, että kuulin oven takaa jotain. Kävimme hakemassa lahjat ja pojan silmät loistivat jännityksestä.

Koko joulunodotus oli odottanut tätä hetkeä. Vaikka illalla heillä on toinen joulu iseillään, nyt oli meidän joulumme. Katsoin heitä, ja sillä hetkellä tunsin, että jouluni oli täydellinen.

Kun auton valot poistuivat pihastani poikieni kanssa, hiivin takaisin sisälle huovan sisälle, join glögiä ja kirjoitin tätä tekstiä. Sovimme teinin kanssa, että tehdään tästä jouluaattoaamusta perinne. Minusta se oli oikein ihana idea.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin. Kyllä se tekee kipeää. Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua. Blogissa nyt iloinen tekstini. Ja lue loppuun asti. Siellä paras joululahjani ❤❤❤ suora linkki nyt profiilissa @etaaiti #etääiti #uusipostausblogissa #linkkiprofiilissa #joulu #siunattu #onnellisuus #ystävyys @meidanperhelehti @vau

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Jouluni oli ihana. Nyt lähden uudenlaisen joulun viettoon ystävieni luokse. Kunhan ihan hetken nautin tästä hetkestä vielä.

Ihanaa joulua teille kaikille.

Terveisin, Etä-äiti

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Joulurauhaa Sinulle 🎄❤ #etääiti #joulu #rauhallistajoulua @meidanperhelehti @vauvalehti

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietän ilman lapsiani. En oikein tiennyt, minne menisin sitä viettämään. Oikeastaan olin varautunut henkisesti siihen, että olen aaton yksin, juon glögiä ja katson lempijoululeffaani telkkarista. Menisin aikaisin nukkumaan ja odottaisin tapaninpäivää, jolloin lapset tulisivat luokseni. Tsemppasin itseäni, että sekin on ihan hyvä tapa viettää joulua.

Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa.

Tiedän, että lapsillani on hyvä isillään ja tietenkin tärkeintä on saada heille onnellinen loma-aika. Mutta olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin.

Kyllä se tekee kipeää.

Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään. Joulu on jotenkin pyhitetty perheelle. Tuntuisi tosi pahalta jotenkin kysyä keneltäkään, että voisinko tulla. Mutta nyt minulle tarjottiin tällaista ihanaa mahdollisuutta, ja se on ainoa paikka, jossa tiedän, etten tunne oloani ulkopuoliseksi.

Olihan minulle tarjottu muutamia paikkoja mennä. Olin toki niistä kiitollinen. Mutta jouluna voi tuntea olevansa ulkopuolinen, vaikka olisikin ystävällisten ihmisten seurassa. Joulu on kuitenkin ennen kaikkea perhejuhla. Kuinka luontevalta tuntuisi viettää sitä vieraiden luona?

Tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras.

Mutta tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras. Kun he pyysivät minua luokseen jouluksi, olin enemmän kuin kiitollinen.

Olen saanut miettiä, mitä jouluruokia valmistamme ja suunnitella yhdessä jouluillan kulkua. Tuntuu, että viimein valmistelen ja odotan joulua ilman, ettei siihen sekoitu melankoliaa.

Olen niin kiitollinen ystävistäni.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia. Ja minulla on ne. Olen onnekas.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia.

Ja niin, ihan viimeisenä sokerina pohjalla ja parhaana joululahjanani saan hetkeksi lapsenikin aatoksi luokseni. Minulle tarjottiin aivan yllättäen jouluaattoaamuksi hetkeä rakkaiden lasteni kanssa. Voitte uskoa, kuinka onnellinen olin tästä mahdollisuudesta. Keitän meille puuroa ja jaan vähän lahjoja. 

Lue myös:
Ensimmäinen joulu ilman lapsia
Mammaryhmäni apu pelasti jouluni

Tästä joulusta tulikin onnellinen.

Iloisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Vierailija

Voi niin tuttua tuo kaikki.Samat fiilikset ja samat erityisherkän piirteet..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram