Kirjoitukset avainsanalla eroperhe

Kesälomat lähenevät.

Kesälomat lähenevät ja on mietittävä, milloin lapsi on hoidossa ja milloin lomaillaan. Entäs jos itsellä on pitkä loma? Saako lapsen viedä osaksi aikaa päiväkotiin?

Nyt oli provosoivasti kirjoitettu. Avataanpas. Minulla on mahdollista ehkä viettää KAKSI KUUKAUTTA lomaa niin, etten ole (palkka)töissä. Hurjan pitkä aika! Mutta eteen tuli kysymys: voiko lasta viedä päiväkotiin, jos itse on lomalla?

Meillä kesälomat menevät niin, että nuorempi lapsi on yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa isällään ja kaksi viikkoa minulla ja lomalla päiväkodista. Useimmiten nämä viikot ovat osuneet heinäkuulle, kun meillä on ollut töistä kesälomaa. Näin menee nytkin koko heinäkuu.

Uskon, että tähän kysymykseen on miljoona vastausmielipidettä.

Entäpä nyt, kun olen pidemmän aikaa poissa palkkatöistä kesäkuussakin? Saako lapsen viedä hoitoon, kun itse ei ole joka päivä töissä? Uskon, että tähän kysymykseen on miljoona vastausmielipidettä.

Voisin hyvin nähdä argumetteja, kuten: sinähän saat viimeinkin olla lapsesi kanssa paljon, kun usein valitat ikävääsi, tai: nauti nyt lapsesi kanssa, moni ei saa, tai niin edelleen. 

Luin keskustelupalstalta erovanhemmasta, joka ei halunnut viettää lomiansa lastensa kanssa, vaan halusi lomailla.

Hyvinkin valideja pointteja. Aloin pohtimaan tätä teemaa, kun luin keskustelupalstalta erovanhemmasta, joka ei halunnut viettää lomiansa lastensa kanssa, vaan halusi lomailla. Eikö loma olekaan lomaa lasten kanssa? Jouduin miettimään hyvin tarkkaan omaa mielipidettäni asiaan, kun yhtäkkiä tajusin, että tuo tilanne saattaa itselläni olla juuri nyt käsillä.

Saanko olla kotona ja viedä lapsen päiväkotiin? Onko se itsekästä, järkevää, ihan ok vai kummallista edes ajatellakaan? Olen kuullut, että esimerkiksi työttömiä arvostellaan joskus siitä, että heidän lapsensa ovat päiväkodissa, vaikka he ovat itse kotona, tai freelancer-työntekijöitä, joilla on välillä vapaampia päiviä, mutta heidän lapsensa ovat päiväkodissa.

Onko lapsella oikeus olla päiväkodissa vai oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa, jos se on mahdollista?

Onko tuo oikein? Onko lapsella oikeus olla päiväkodissa vai oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa, jos se on mahdollista? Toki minä en ole ihan täysin lomalla, vaan teen töitä välillä muutoin kuin palkkatöissä. Mutta olen kotona. Mitä mieltä olet: saako lapsen viedä tällöin päiväkotiin?

Miettien, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (35)

Vierailija
1/35 | 

Lapsi tarvitsee yhtälailla lomaa päiväkodista kuin aikuinen, mitä pidempi loma, niin sen parempi. Toki ymmärrän, jos vanhempi haluaa lomailla esim viikon "yksin", mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun vanhempi lomailee, niin silloin lapsikin lomailee.

Lomaatarvitaan
2/35 | 

Hei! Olen itse päiväkodissa töissä ja muistuttaisin, että tämä teksti oli kirjoitettu puhtaasti aikuisen näkökulmasta: "miltä minusta vanhempana tuntuu". Päiväkoti on lasten "työtä", päivät ovat pitkiä ja rankkoja. Vaikka ne vanhemmille näyttäytyy usein erilaisena: siellä on kavereita ja kiva olla. Päiväkodissa kilpaillaan myös huomiosta, riidellään, sovitaan ja tsempataan koko pitkä päivä. Lapset kaipaavat lomaa siinä missä me aikuisetkin. Lasten väsymys alkaa näkyä vahvasti jo nyt toukokuussa. Eli muistakaa antaa lastenkin levätä, vaikkakin silloin omia hommia olisi vaikeampi saada tehtyä.

Kaikkinimimerkitvarattu :)
3/35 | 

Meillä kaupungin varhaiskasvatusyksikkö on ilmoittanut hyvin tiukasti, että kun vanhemmalla on lomaa, on lapsen oltava kotona vanhemman kanssa (tai ainakin pois hoidosta). Sitä en tiedä miten he tätä seuraavat. Samoin vanhemman työajat tulee ilmoittaa tarkasti sekä työpaikan osoite, ettei lapsi ole hoidossa kuin vanhemman työpäivän plus välimatkaan kuluvan ajan. Meillä ei siis ole edes vaihtoehtona, että lapset olisivat lomalla hoidossa.

reeta
4/35 | 

Jos sinulla on kotona tehtäviä töitä niin puolipäivää vaikka kolmena päivänä voisi olla hyvä ratkaisu kesäkuussa. Ei kuormita lasta liikaa ja saat olla lapsesi kanssa. 

Täti
6/35 | 

Kyllä se niin aika usein kommenteissa ilmenee, että kun lapsen olet saanut, niin sinun on oltava hänen kanssaan kaikki vapaa-aikaasi tai olet huono vanhempi. Kunnallista hoitoa ei saisi käyttää kuin työpäivän ajan ja silloinkin matkoineen enintään 10 tuntia. Myös sitä kummastellaan jos lapsi on hoidossa jossain muualla usein. Vanhemman jaksamista ja vapaan tarvetta ei kukaan ymmärrä vaan tärkeintä on että lapsi saa olla vanhemman kanssa, vaikka kuinka väsyneen sellaisen. Itse olen hieman eri mieltä ja lapsi ei siitä varmasti rasitu jos vanhempi joskus hieman ”lepää” ja lapsi on hetken hoidossa muuallakin.

Vierailija
8/35 | 

Itse suoritan opintoja myös kesälomalla, toisin otin kursseja sen verran vähemmän, että voin pitää tytön 4 päivää viikosta kotona ja 3 päivänä hän on 6 tuntia hoidossa, jotta saan tehtyä etänä kouluhommia eteenpäin. Heinäkuulle olen ottanut tytölle kokonaisen viikon lisäksi vapaaksi, jotta keretään mahdollisesti pidemmälläkin reissata. Mutta koska tyttö on ainut lapsi, niin koen, että hänelle on enemmän hyötyä siitä, että pääsee muutamana päivänä viikosta hoitoon leikkimään tuttujen kavereiden kanssa, kun vaikka puistoissa ravataankin niin koskaan ei tiedä onko puistossa leikkiin kavereita vai ei. Tähän saakka tyttö on iloiten lähtenyt hoitoon ja monesti kysyy illallakin että onhan huomenna hoitopäivä, niin uskon, että lapsi ei tästä järjestelystä kärsi. Toki tyttö on siitä saakka kun hoidon aloitti niin ollut hoidossa max. 7h päivä ja pidetään usein pidennettyjä viikonloppuja jos koulutehtävät sen suinkin vain sallivat.

Vierailija
9/35 | 

Itse olen pyrkinyt aina pitämään lapsilla yhtä pitkän loman kuin koulussa on myös päiväkodissa ollessaan. Viikko mummolla. 4 äidin kanssa, 4 isn kanssa, 1 leireillä. Joskus 1viikko yhteinen etelänmatka. Säästin itselle sapatin kun lapsella oli eskari ohi eikä hoito oikeutta oli ollut ja olin koko 10 viikkoa lapsen kanssa. Ihana kesä olikin! Millaisia lapsia ihmisille mahtaa olla jos niiden kanssa olosta ei itse nauti? Suosittelen hankkimaan kaveripiiriä jossa samanikäisiä lapsia jollei suvussa ole jolloin voi viettää samalla aikaa kavereiden kanssa ja lapsilla on seuraa. Mikäs oikeasti sen ihanampaa kuin kesällä nukkua pitkään, pyöräillä uimarannalle, käydä jäätelöllä ja mummolassa, uima-hallissa, kirjastossa, leipoa, metsäretkellä, huvipuistossa, korkeasaaressa, mökkeillä, käydä kavereilla ja sukulaisilla, pitää grillibileet ja piknik retken, käydä eri kaupungeissa, Tallinnassa etc etc kaikkea kivaa kesäpuuhaa mitä ei arkena jaksa ja pelkän viikonlopun aikana oikein ehdi. Ei riittäisi millään 2 viikkoa näihin kivoihin puuhiin lapsen kanssa. Lapsi haluaa n 15 v tehdä näitä juttuja vanhemman kanssa. Sen lisäksi vanhempi ehtii viettämään täysin omat kesät ja lomat n. 50 v aikuiselmänsä aikana. Nauttikaa lapsista ja niiden seurasta kun voitte!

Sierra Iris
10/35 | 

Jatketaanko provosoivasti? Entäpä bonus-vanhemman loma-ajat. Pitääkö vanhempipuolen kuluttaa lomansa puolisonsa lapsia kaitsien, varsinkin jos lomaa ei ole samaan aikaan? Entäpä sitten jos on sekä bonus- että biolapsia?

Meillä nykyään uusioperhe jossa on sekä meidän että hänen lapsiaan, kaikki yhtä rakkaita ja tasapuolisesti kohdeltuja. Jo ennen "minun lastani" vietin lomat lasten kanssa, vaikka olihan se iso muutos lapsettomaan elämään ja lomailuun tottuneelle, mutta koska puolisoni valitessani tiesin että yhden sijaan saankin kolme, ei tilanne ollut mikään ongelma.

Mutta asiaan. Myönnän että kaipaan ihan omaa lomaa tai aikuisten lomaa, mutta koitamme järjestää niitä pieninä pätkinä jos esim isovanhemmat voivat auttaa lasten kanssa. Kuitenkin hoito on lasten työtä ja heille rankkaa, hekin kaipaavat lomaa. Voisin kyllä harkita pitäväni lapsen hoidossa lomani aikana pienen pätkän/osapäiväisesti jotta saisin ladattua omia akkujani. Itsekästä ehkä, mutta koen olevani "parempi" vanhempi kun saan hetken omaa aikaa.
Kun saa tyydytettyä omia tarpeitaan sopivasti (esim tänään metsälenkki koirien kanssa ihan yksin), on helpompi vastata muiden tarpeisiin ja jättää niitä omia hetkeksi taka-alalle.

Vierailija
11/35 | 

Olisiko tässä totuus, kohtuus kaikessa. Toisaalta pikkuisen voi äitikin ottaa itselleen, hoitaa terveyttä, liikkua ja hoitaa kotiasiat kuntoon. Toisaalta sitten antaa myös lapsille jotakin, eikä aina vaan minäminäminä.

Kärjistettynä: Ei ole väärin hetki hengähtää, kun lapsella on hyvä hoito, mutta ei tarvii neljää viikkoa vetää päiväkänniäkään.

Espa
12/35 | 

Itse lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että vanhemman loma on lapsen lomaa, mutta mainitsit että olet palkkatyöstäsi lomalla mahdollisesti pitkään, mutta teet muuta työtä sen sijaan. Eiköhän silloin ole kaikkien etu jos lapsi on osan ajasta hoidossa kun vanhempi työskentelee, vaikka sitä työtä tekisi kotona. Eihän se ole mitään lapsen lomaa jos ei sitä viettää läsnäolevan aikuisen kanssa. Mieluummin sitten lomailee molemmat saman verran, vaikka sen kuukauden tai kaksi viikkoa tai mitä se ikinä kenenkin elämäntilantessa on.

Vierailija
13/35 | 

Kyl nykymaailmassa on menty pahasti metsään siinä että ajatellaan että lapsen kanssa ei voi lomailla. Lapset ovat perheesi ja musta on hyvin outo ajatusmaailma että lapset täytyy laittaa hoitoon että voi lomailla. Miltä lapsesta tuntuu se että äiti ajattelee olevansa töissä lapsen kanssa ja tarvitsee viedä lapsi päiväkotiin että voi lomailla. Ensijaisesti päiväkoti on tehty mahdollistakseen äitien työssäkäynti. Ei kunnan rahoilla ole tarkoitus mahdollistaa vanhempien lomia. Meidän jokaisen verorahoilla lapsesi oleskelee päiväkodissa kun sä lomailet. Maksamasi päivähoitomaksu on murto osa siitä mitä lapsesi päivähoito maksaa. Ja jokainen päivä kun lapsesi on kesällä hoidossa eväät jonkun muun lomia tai henkilökuntaa palkataan lisää pyörittämään päiväkodin arkea. Tämö kaikki pyörii verorahoilla.. ja vielä ihmetellään miksi verotus nousee.

Lomaatarvitaan
14/35 | 

Hei Täti! Olen samaa mieltä siitä, että lapsen maailma ei siihen kaadu jos vanhempi lomailee pari päivää ja lataa akkuja. Se on ehdottomasti hyödyksi jos se parantaa koko perheen hyvinvointia. Vanhemmat jaksaa taas paremmin. Vanhempia ei olla unohtamassa ja ainakin me yritämme työssä tukea perhettä kaikin mahdollisin tavoin. Kuitenkin olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee lomansa siinä missä aikuinenkin. Päiväkotipäivät eivät käy lomailusta.

Vierailija
15/35 | 

Minun mielestäni lähtökohtaisesti lapsi lomailee silloin kun vanhempikin. Ja jos vanhemmalla ei ole lomaa, lapselle pitää jotenkin yrittää edes järjestää sellainen. Päiväkoti on lapsen työtä ja sieltäkin pitää päästä huilaamaan. Kyllä pkssa myös tätä seurataan ja ympäri vuoden hoidossa oleva lapsi saattaa olla lasun paikka. Eri asia sitten jos esim. sosiaalisista syistä lapsen on parempi olla joka päivä hoidossa mutta nämä ovat niitä tapauskohtaisia poikkeuksia. Lapsen etu edellä mennään aina.

Minä olen aina antanut lapsille lomaa kun en ole itse töissä, muuta ei omatunto sallisi. Nyt tänä vuonna halusin tietää miltä tuntuu olla arkipäivänä yksin vapaalla koska minulla ei ole tukiverkostoa joka mahdollistaisi sellaisen. Olen niin hurja että lapset aloittavat loman yhden päivän minun jälkeeni, kokeilen miltä moinen vapaapäivä tuntuu 7 vuoden tauon jälkeen.

Nipsu90
Liittynyt10.3.2018
16/35 | 

Mielestäni Suomessa on liian ydinperhekeskeinen ajattelu. Tämä koskee sekä lapsia että esimerkiksi vanhuksia. Muualla Euroopassakin perheet huolehtivat toisistaan ja täällä Suomessa on kauhean yksilökeskeistä. Mielestäni ei ole vaihtoehto, että lapsi on päiväkodissa äidin/isän loman aikana jos muuta tukiverkostoa on. Toisekseen olen samaa mieltä tuosta, että lapsikin tarvitsee lomaa päiväkodista ja sen tulisi olla mahdollisimman pitkä loma. Jos on noin uupunut lapsen seurasta kuin kommenteista käy ilmi, olisiko silloin tarpeen tehdä muutoksia ihan perusarkeen. Tällä tarkoitan esimerkiksi omaa aikaa ihan arjessa. Oma harrastus kerran viikossa tms.

Vierailija
17/35 | 

Teen itse jatkuvasti töitä kotona osa-aikaisesti. Lapset ovat osa-aikaisesti hoidossa, koska muuten ei töitä saa hoidettua asiallisesti. Kiireempään aikaan teen töitä pitkin öitä, koska hoitoaika ei jousta. Saan välillä kommentteja miksi lapset ovat hoidossa vaikka olen itse kotona.

Lapset lomailevat päiväkodista vanhempien lomat (n 6 vkoa vuodessa) ja lisäksi viikon mummon kanssa. Lisäksi on muutama yksittäinen vapaapv vuodessa. Sama systeemi oli kun olin kokopäivätyössä ja lapset joka pv hoidossa.

Pidän 1-2 asioidenhoitopäivää vuodessa ja lapset ovat päiväkodissa. Tuolloin n puoli päivää menee labrareissylla ja loppupv muilla asioilla. Päiväkotiin en uskalla asiasta mainita vaan sanon tekeväni töitä.

Mielestäni lasten kuuluu saada lomailla mutta on ihan ok myös viedä lapsia hoitoon osaksi.

Opettaja
18/35 | 

Jos lapsen vanhempi on työtön, on lapsella silti oikeus saada varhaiskasvatusta. Ajattelu ”jos on työtön, miksi ihmeessä se lapsi siellä hoidossa on?” on vanhanaikaista. Tässä en halua edes puhua päivähoidosta vaan nimenomaan varhaiskasvatuksesta. Myös työttömän lapsella täytyy olla oikeus saada varhaiskasvatusta vaikkakin lyhyemmällä tuntimäärällä. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus vaikuttaa positiivisesti tulevaisuuden esim. koulumenestykseen. Varhaiskasvatus on opetusta ja kasvatusta päiväkodissa.

Ja sitten siihen loma-asiaan. Lapset ovat toukokuussa monesti jo hyvin väsyneitä ja odottavat itsekin lomaa. Päiväkodissa oleminen on oikeastaan aika raskasta lapselle: melua, paljon muita ihmisiä, ohjattua toimintaa, erilaisia leikkejä. Siihen vielä se, jos lapsi tulee aikaisin ja saattaa olla jopa myöhään. Lapsikin väsyy. Antakaa lapsille mahdollisuus levätä seuraavan lukukauden ”koitosta” varten. Lapsi tarvitsee lomaa.

Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja
19/35 | 

Komppaan tuota "vanhemman loma on lapsenkin loma". Meillä osa lapsista kyselee lomansa perään. Selvästi kaipaavat sitä.
Eri asia tuo, jos päätyön ohella tekee muuta työtä (kotona tai ei), niin osapäiväinen hoito hyvä ratkaisu.
Näin suoraan sanottuna... Kun lapsia on päättänyt hankkia, niin kyllä silloin vanhemmalla/-milla se vastuu lapsesta on.
Meillä päiväkodissa päivystysaika eli kesä-heinäkuu lapsi saa olla hoidossa vain kun tarve on todellinen.

Vierailija
20/35 | 

Itse päiväkodissa työskentelevänä huomauttaisin vielä siitä, että usein loma-aikana myös päiväkodin vakituinen henkilöstö lomailee. Tällöin päiväkodissa ei välttämättä olekaan niitä tuttuja aikuisia. Samoin suurin osa lapsen kavereista saattaa olla lomalla. Eli ei siellä päiväkodissa välttämättä ole kesällä ihan samanlaista kuin ”normaalisti”. Joten kyllä valitsisin ennemmin kotihoidon kesällä, jos siihen on mahdollisuus. :)

Vierailija
21/35 | 

Täytyy muistaa, että etätyö tai muu kotona työskentely ei ole lomaa vaan työtä. Tätä ei minusta pidä rinnastaa tilanteeseen, jossa vanhempi on aidosti lomalla. Työ tai opiskelu kotona vaatii sellaista keskittymistä, että pk-ikäisen lapsen kanssa se harvoin onnistuu 100 %.

Päiväkotitäti
22/35 | 

Lapsillakin on ehdottomasti oikeus lomaan. Päiväkodin päivät ovat pahempia välillä kun aikuisten työpäivä ja monesti pitempiäkin. Ryhmässä joutuu koko ajan olemaan isossa ryhmässä, meteliä ja huomiosta kilpailu. Ei moni aikuinenkaan jaksaisi. Lapsilla on oikeus omiin vanhempiin ja kunnon lomiin.

Tätsykkä
23/35 | 

Ainakin päiväkodissa jossa olen töissä viidenkin päiväkodin lapset yhdistetään yhteen päivystävään päiväkotiin lähinnä heinäkuuksi. Pyritään että yksi hoitaja olisi tuttu mutta ei tietenkään ole koko ajan paikalla. Jos nyt edes onnistuu. Päivystävä päiväkoti on lähinnä todellisen hoidon tarpeessa oleville ei ns virikelapsille.

Vaka- ope
24/35 | 

On ihan ok tuoda lapsi varhaiskasvatukseen, vaikka itse lomaileekin. Lapsella on kavereita ja kivaa kehittävää tekemistä. Olet myös itse paremmalla tuulella. Tosin suosittelen silloin lyhyempiä hoitopäiviä, mielellään niin, että päivä lyhenee iltapäivästä.

Kesäpäivystys on jo toinen juttu (yleensä heinäkuu). Sinne lapsen kannattaa mennä vain jos on todellinen pakko. Uusiin ihmisiin ja ympäristöön sopetuminen nostaa kortisolitasoja. Plus lapsikin tarvitsee lökölomaa kotona. Ainiin ja niin tarvitsee henkilökuntakin, jotka ei voi lomailla jos lapset tarvitsevat paljon päivystystä. Jos päivystykselle on todellinen tarve se kyllä ymmärretään.

Pohdiskelija
25/35 | 

Lapsi tarvitsee hoitoa päiväkodissa, jos lapsen oma vanhempi ei häntä pysty hoitamaan (työn tai vaikkapa sairauden vuoksi). Raskaissa elämäntilanteissa toki päiväkoti tuo lapsen elämään rutiineja myös "loma-aikaan" ja pysyvyyttä, mutta nämä ovat ehdottomasti poikkeustilanteita.
Jos vanhempi on kotona "tavallisella" lomalla, on lapsellakin loma.
Lapsi on vanhempansa lapsi, ei päiväkodin.
Surullista on se, että jotkut vanhemmat kokevat pienet lapsensa taakkana.

Ninnaliini
26/35 | 

Jos olisin töissä ma-pe 10kkvuodessa lapset ois ehdottomasti lomalla äitin kans 4viikkoa ja 4viikkoa isin kans, ehkä yhden viikon yhtäaikaa. Mutta koska teen kaksvuorotöitä, miehellä ei lomaa, olen pilkkonut lomani kolmeen osaan (viikko-kaks-viikkoa) pitkin kesää. Keventämään kuluvaa vuotta ja myönnän etten jaksaisi olla 4viikkoa yksin nuiden kans 😅 sekä koska saatan tehdä pitkiä putkia, voin pitää pidennettyjä viikonloppuja lasten kans. Sekä minulla on arkivapaita, jolloin lapset ovat ma, ke ja pe kotona, ti ja to vapaalla lapset hoidossa ja saan hetken hiljaisuutta 🤗

Päiväkotitäti
27/35 | 

Päiväkoti päivät ovat lapselle yhtä raskaita kuin aikuiselle työpäivät. Ajatella jos itse et saisi viettää yhtään lomapäivää oltuasi koko vuoden töissä.

Toki jokainen vanhempi tekee itse omat päätökset.

Erityisluokanopettaja
28/35 | 

Tottakai lapsen voi viedä hoitoon! Aivan helposti otan sen pari viikkoa lomaa aivan itselleni. Ehtii siinä lapsikin vielä lomailla puolitoista kuukautta.

Varhaiskasvatuksen opettaja
29/35 | 

On järkyttävän itsekästä ajatella ettei lapsi tarvitse lomaa päivähoidosta yhtälailla mitä itse aikuisena kaipaa! Iso osa vanhemmista on nykyään täysin vieraantuneita kuulemaan lapsen viestejä. Siinä missä vanhempi lomailee niin lapsi saa lohdun ja sylin päivähoidon kasvattajalta kun on väsynyt ainaiseen päiväkotiin menoon. Olkaa lastenne kanssa läsnäolevana aikuisena. Vai onko niiden hankintakin ollut itsekkäästi perusteltu. Kukaan lapsi ei ansaitse tällaista!

Vierailija
30/35 | 

Tämä on kyllä täysin perhekohtainen asia. Perheissä voi olla hyvinkin erilaisia tilanteita sairastamisten, töiden, tukiverkostojen, voimavarojen jne. suhteen. Ei ole asiallista tuomita perheitä/vanhempia tietämättä taustoja.

Yksisarvinen86
31/35 | 

Kysymys oli mielestäni järjetön, mutta keskustelu on kyllä vielä järjettömämpää. Itse olen eronnut, akateeminen kolmekymppinen. Minulla on yksi lapsi, kymmenvuotias.
Koen tarvitsevani lomaa myös ilman lasta, ja se on kaikkien etu. On ihanaa viettää lomaa lapsen kanssa, mutta on ihanaa viettää lomaa myös ilman lasta, omassa aikataulussa, tai miehen (vai pitäisikö sanoa provosoivammin, rakastajan) kanssa.
En ihan oikeasti usko, että oman elämän kutistaminen on hyväksi lapsellekaan.
Äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin.

Vierailija
32/35 | 

Useimmilla paikkakunnilla on kerhotoimintaa. Se on sopivampi palvelu perheille jotka tarvitsevat "vapaata" omista rakkaista lapsistaan.

Vierailija
33/35 | 

Eikö ne viikot jolloin lapsi on isällään ole tarpeeksi lomaa lapsesta jos sitä nyt välttämättä tahtoo??? Minä en kyllä millään tajua sitä että lomaa ei haluttaisi viettää oman lapsen kanssa. En sitten millään... 

Vierailija
34/35 | 

Jos et pysty tarjoamaan turvallista ympäristöä ja sopivasti virikkeitä lapselle lomasi aikana niin vie ihmeessä päiväkotiin(tästä kannattaa kuitenkin neuvotella päiväkodin henkilöstön kanssa, toiset paikat ovat aika tiukkoja siitä miten päivähoitoa hyväksikäytetään..) Jos taas teet töitä, vaikka niitä etätöitä niin silloinhan on ihan ymmärrettävää viedä lapsi hoitoon siksi aikaa.

varhaiskasvattaja
35/35 | 

Varhaiskasvattajana olen myös itsekin sitä mieltä, että kun vanhemmat lomailee niin silloin myös lapsetkin. Olen kohdannut monia perheitä jotka kohtelevat päiväkotia ns. lapsiparkkina, sitä se ei kuitenkaan ole. Lapsi tarvitsee ihan yhtä lailla lomaa kuin vanhemmatkin. Mielestäni päiväkodin kesäloman päivystys on ainoastaan tarkoitettu niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole lomalla ja tarvitsevat jonkun hoitopaikan lapsilleen. Tällöin myös kasvattajatkin saavat ehkä toivomansa loman kun lapsia vähemmän hoidossa kesällä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on juuri nyt tällainen olo. En tiedä, pystyisinkö ikinä olemaan uusperheen äiti. Tai osaisinko tai haluaisinko edes.

Olenpa nyt ihan rehellinen: minulla on kaksi kertaa kokemusta uusperheilystä. Molemmat kokemukset olivat todella haastavia ja vaikeita. En kokenut oloani luontevaksi enkä osannut olla äitipuoli, bonusäiti tai edes kaveri vieraille lapsille.

Olen kuullut, että uusperheen muodostumiseen ja hyvän perustoimintamallin rakentumiseen voi mennä vuosia. Ehkä omat kokemukseni tyssäsivät juuri tähän: ei ollut jaksamista odottaa montaa vuotta, että kaikki toimisi. Kun lähes joka päivä asia tuntui väärältä, tuntui mahdottomalta odottaa, milloin kaikki alkaisi toimimaan. Toisaalta toki muutkin asiat liittyivät eroihin, mutta myös uusperheen muodostumisen kankeus oli yksi syy.

En kokenut oloani luontevaksi enkä osannut olla äitipuoli, bonusäiti tai edes kaveri vieraille lapsille.

Suurin ongelmani tuntuu olevan, etten halua kotiini vieraita lapsia. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, on se silti totta. Varsinkin nyt, kun olen tottunut elämään yksin ja kotonani on tietty rauha ja järjestys, tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, että voisin joskus asua edes uuden kumppanin saati sitten vieraiden lasten kanssa.

Minulle koti, rauha, hiljaisuus ja omat järjestykset ovat hyvin tärkeitä. Kun niihin kaksi kertaa olen koettanut ottaa ulkopuolisia lapsia mukaan, järkkyi koko elämäni järjestys ja pääni sisäinen rauha. En osannut käsitellä sitä. Minua ahdisti, tunsin tilanteen itselleni vääräksi, olin ärtynyt ja muutuin eri ihmiseksi, kuin tunnen oikeasti olevan.

Jotkut ovat sanoneet, että jos rakastaa toista tosi paljon, oppii rakastamaan hänen lapsiaankin. Valitettavasti en ole kokenut tätä. En voi pakottaa tunteitani syttymään, jos ne eivät tule luonnostaan. Osittain luulen, että tämä johtuu siitä, etten ole koskaan ollut mikään äiti-ihminen tai lapsien kanssa luonnolliselta olonsa tunteva. Lähinnä siis ärsyynnyn, jos joudun olemaan vieraiden lasten kanssa.

Lähinnä ärsyynnyn, jos joudun olemaan vieraiden lasten kanssa.

Kyllähän tuo aika kamalalta kuulostaa, mutta tunnen itseni. Tiedän monia ihania ihmisiä, jotka ovat upeita bonusvanhempia. Luulen, että minua ei ole vain luotu sellaiseen. Toisaalta itsellänikin on lapsia ja olen huomannut vaikeaksi sen, että toinen aikuinen komentaisi heitä tai asettaisi heille sääntöjä. Näin ollen uusperheen muodostumiselle on aika paljon jo etukäteen haasteita.

Ei tietenkään ole edes varmaa, että löydän koskaan ketään, kenen kanssa haluaisin olla tai että se toinen haluaisi olla kanssani. Siksi tällaiset uusperhepohdinnot ovat kenties jopa ihan turhia. Olen tätä kuitenkin paljon miettinyt, koska jos koskaan haluan vielä seurustella, mukana ovat väistämättä ainakin omat lapseni. Ehkä olen siksi "tuomittu" sinkkuuteen ainakin niin pitkäksi aikaa, etteivät lapset ole enää ihan pieniä.

Onkohan joitakin ihmistyyppejä vain olemassa, joille uusperheily ei sovi?

Onkohan joitakin ihmistyyppejä vain olemassa, joille uusperheily ei sovi? Onko tämä itsekkyyttä, jämäkkyyden tai sinnikkyyden puutetta vai ihan luonnollista, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa ihailen valtavasti kaikkia toimivia uusperheitä, bonusvanhempia ja toisten lapsia hoitavia. Ehkä minua ei ole vain tarkoitettu sellaiseen.

Lue myös:
Kun puolison lapset ärsyttävät
Olinko ilkeä äitipuoli?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (11)

Samoja mietteitä
1/11 | 

Aivan kuin omia ajatuksiaan lukisi! Olen aina miettinyt, että minussa on jotain vialla kun ajattelen näin, mutta tunnistan itseni noista samoista seikoista, joilla pohdit sitä, miksi uusperhe-elämä tuntuu hankalalta. Ja kuitenkin elän tällä hetkellä uusperhearkea, hyvin omanlaista sellaista kyllä, sillä asumme kumppanini kanssa erillään vaikka meillä on yhteinenkin lapsi. Yhdessä asumistakin olemme kokeilleet, mutta monen eri tekijän summana siitä ei vain tullut mitään, yhtenä isona tekijänä tähän vaikutti juuri nämä uusperhehaasteet. Ihanan rehellistä tekstiä! ☺️

SirpaH
2/11 | 

Todella rehellistä pohdintaa. Itse olen nyt tilanteessa, että miesystäväni on juuri muuttanut meille, minä kun en pitkään kivaa asuntoa etsittyäni haluaisi tästå muuttaa lapsineni. Miehen viisivuotias lapsi edellisestä liitosta tulee vierailemaan meillä säännöllisesti, joka toinen viikonloppu ja lomilla pitempäänkin. Syyllistän jo itseäni tuon "vierailla"-sanan käyttämisestä. Minun on hirveän vaikea ajatella, että tuo vieras tenava tulee tänne itse asiassa toiseen kotiinsa. Jo miehen täällä eläminen vaatii hirveästi sopeutumista ja sanomisten nielemisiä. Oma kuopukseni on kymmenvuotias, ja olen ollut onnellinen siitä elämänvaiheesta, etten enää ole pikkulapsen äiti, toki yksinhuoltajuus on vaikuttanut tähän, 10v:n kanssa on paljon helpompaa kuin pienen. Vaan nyt sitten pitäisi alkaa äitipuoleksi tälle viisivuotiaalle. Tyttö sinänsä on ihana: avoin, hauska ja puhelias lapsukainen. Mutta se ajatus jos, että mun kotinani on jatkuvasti tenavaikäinen, joka toimii ikäisensä tavoin, tarvii huomiota ja hoitamista... Mietin kovin, tuleeko tästä sittenkään mitään. Jo etukäteen tein miehelle rajoja tähän liittyen: en leikitä enkä puistota lasta, se on hänen isänsä hommaa. Olen läsnä ja turvallinen ja lämmin aikuinen, mutta vastuu tenavasta ja hänen viihtymisestään on hänen isällään. Kuinka hirviöksi voinkin itseni tuntea... Niin että ymmärrän, hyvin! ❤️

Vierailija
3/11 | 

Olen samaa mieltä kanssasi!
Eron aikana yritin suhdetta 2:een otteeseen. Toisella oli lapsia, toisella ei. Minulla on 4. Molemmat suhteet kaatui koska kaikki uusi tuntui "ylimääräiseltä". Melkein 3 vuoden eron jälkeen meillä nyt perhe jälleen yhdessä ❤️ paljon vaatinut työtä ja vaatii edelleen mutta näin on paras! 😍

Vieraana täällä
4/11 | 

Entä jos puolisoehdokas olisi kuin unelma, mutta hän ei hyväksyisi sinun lapsiasi..

Tosin on hyvä jos tiedostaa ettei itsestään ole äitipuoleksi eikä lähde leikkimäön toisten tunteilla

Olen miehelleni niin kiitollinen, että kasvattaa nää lapseni kuin omansa vaikja myönnän itsekin ettei miusta olisi varmaan ollut äitipuoleksi.. Siis jos meillä olisi tilanne ollut toisin ja miehellä lapset ni oisin varmaan luikkinu pakoon, etenki jos kaupan päälle ois tullu yhtä uskomaton exä ku itselläni

Vierailija
5/11 | 

Luulen, että aika monista tuntuu tältä, mutta sitä pelätään sanoa ääneen. Mä en myöskään oo sopeutunu bonusäidiksi ollenkaan! Ahdistus alkaa jo paria päivää ennen kun puolison lapset on tulossa ja olo omassa kodissa on tukala. Meillä aikakaan ei oo auttanut vaan ongelmat on vaan lisääntyny!
Nykyään asutaankin kahdessa eri asunnossa. Meillä on myös yhteinen joka on osan ajasta mulla ja osan ajasta isällään joka toinen viikonloppu, jolloin bonukset ovat. Loppu aika ollaan meidän ”oman perheen” kesken yhteisessä asunnossa.

Kiitos etä-äiti kun kirjoitat näin avoimesti ja mielenkiintoisista aiheista!

EvaH
6/11 | 

Tiedän tunteen. Uusperhekuviot ovat aina vaikeita riippumatta siitä, mikä se varsinainen ongelma on. Mä tulin loistavasti juttuun exän lapsen kanssa. Meillä natsasi heti, oli samanlainen huumorintaju ja tuntui, että naisena ymmärsin lapsen tunteita paremmin kuin ex. Exällä oli vaikeampi sopeutua mun lapseen, koska oli niin erilainen luonteeltaan, kuin hänen lapsensa. Hänen lapsi hiljainen, pitää tunteet sisällään, rauhallinen, pikkuvanha. Mun lapsi nuorempi, äänekäs, tunteellinen, kiinnostunut eri asioista... No mutta eniten meillä tuotti ongelmia se, että "jouduttiin" muuttamaan exän taloon, jossa hän oli asunut jo exänsä kanssa. Ei talossa mitään vikaa, mutta itselleni oma koti on todella tärkeä ja en koskaan sopeutunut sinne. En koskaan kokenut sitä omaksi kodikseni. Yritin kyllä, mutta vaikeaa oli kun ex ei vielä yhtään ymmärtänyt. Erottiin lopulta osittain näistä riippuvista syistä, osittain muista, mutta joo, mun uusperhe-elämä ja luultavasti koko parisuhde-elämä on taputeltu. Tai jos joku ihme tapahtuu niin voin ehkä seurustella, mutta yhteen en muuta kuin ehkä eläkkeellä jos sittenkään. Lasten ei ehdottomasti tarvitse tottua enää mihinkään uusperhekuvioon. Hyvä näin.

Vierailija
7/11 | 

Rehellistä kirjoitusta. Arvostan.
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olet siitä, että omat lapsesi kuitenkin elävät toisessa kodissaan tätä uusperhe arkea?

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moi. Hyvä kysymys!
Se ei ole koskaan ollut ongelma ja vanhempihan on elänyt aina isönsä puolisonkin kanssa. Nuoremman isän kumppani ei asu lapseni kanssa mutta elämässä kuitenkin mukana.
Eli asiat on toimineet aina hyvin ja ongelma siis minussa jos se on ongelma, eli en osaa ajatella asuvani toisten lasten kanssa..

Terveisin, Etä-äiti

Käyttäjä28361
Liittynyt10.5.2019
8/11 | 

Ymmärrän niin hyvin. Olen tilanteessa, jossa haluaisin jakaa elämäni uuden miehen ja oman lapsen kanssa, mutta ajatus asumisesta myös hänen lasten kanssa on tosi kaukainen. En ole saanut yhteyttä hänen lapsiin ja juuri tuo rauha kotona katoaisi, koska he ovat niin erilaisia kuin minä ja lapseni.
Mietin myös olisiko yhdessä asuminen väärä ratkaisu lastani ajatellen, kun lapset eivät oikein tule toimeen. Että ”pakottaisin” itseni ja hänet epämukavaan elämään. Vaikka päätös on aikuisen ajattelen paljon lapseni tunteita.

Tällä hetkellä valitsen siirtää asiasta puhumista ja elän mieluummin omassa kodissa. En tiedä miten pitkään näin voi jatkua, tai onko vain hyväksyttävä että tämä yhdistelmä ei toimi.

Vierailija
9/11 | 

Taidat olla normaali. Minäkään en ole halunnut uusperhettä. Uusi mies kyllä on ja hänelläkin etälapsia kuten minullakin mutta emme ole halunneet muuttaa yhteen tai yhdistää perheitä. Lapset kyllä tuntevat meidät molemmat sekä lapsemme mutta hoidamme lapset pääasiassa entisten puolisoidemme kanssa. Parisuhteet sitten erikseen. Voi olla että sitten myöhemmin kun lapset kasvaa vielä päädymmekin muutamaksi vuodeksi etäperheeksi mutta kaikkien erillään asuminen tuntuu pikkulapsivaiheessa parhaalta. Ei riitä voimia uusperheeseen. Tiedän aika monta tapausta, jotka pallottelevat yhdessä ja erikseen asumisen välillä niin entisten ja uuden puolisonkin kanssa kuin välillä yksin asuenkin. Lasten kanssa täytyy elämää myös lasten ehdoilla ja tehdä joskus nopeitakin ratkaisuja heidän tarpeidensa mukaan. Onneksi ei suurempia riitoja ole ollut.

Seen and Done
10/11 | 

Kiitos rehellisestä tekstistä. Neljä vuotta uusperhettä 6 lapsen kanssa riitti, ei enää ikinä. Omaan äidin rooliini ei valitettavasti mahtunut bonuslapset, yritin pitkään mutta luovutin ja tunnustin asian kaikille. En halua pakottaa itseäni rooliin mikä ei tunnu oikealta, se on väärin itseäni mutta myös bonuslapsia kohtaan. Nostan hattua niille jotka uusperhearkea elävät - itse en siihen pystynyt.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eroperheet ja raha. Siinäpä aihe, joka aina kirvoittaa keskustelua ja monenlaisia mielipiteitä. Yksi raha-asia, joka pitää eroperheissä ratkaista, ovat lapsilisät.

Minä lähivanhempana: lapsilisät menevät puoliksi

Kiitos Suomen melko kummallisen lainsäädännön, jossa vuoroviikkovanhempienkin kesken jomman kumman pitää olla etävanhempi, minä saan kuopukseni lähivanhempana korotettua lapsilisää ja siis koko lapsilisän itselleni. 

Miten jakaa eroperheessä lapsilisät oikeudenmukaisesti?

Minusta tämä on äärimmäisen epäoikeudenmukaista tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lasta yhtä paljon ja isot hankinnatkin menevät puoliksi. 

Isä myös kuljettaa omalla viikollaan lapsemme kotipaikkakunnalleni hoitoon, jolloin bensamaksut nousevat korkeammiksi kuin ne muuten olisivat. Kun muutin Helsinkiin, sanoin, että voin osallistua kuljetuskustannuksiin, jos muuttoni muuten vain käy hänelle. Näin pystyimme jatkamaan vuoroviikkojärjestelyä kahdesta asuinkunnasta huolimatta, mikä oli lapsellemme ehdottomasti paras vaihtoehto.

Näistä syistä maksan korotetusta lapsilisästäni puolet isän tilille. 

Näistä syistä maksan korotetusta lapsilisästäni puolet isän tilille. Minun puolikas menee lapsen juokseviin, jokapäiväisiin menoihin. Säästöön en tällä hetkellä vielä niitä valitettavasti saa, johtuen tiukasta rahatilanteestani, joka kuitenkin onneksi on alkanut jo helpottamaan. Toivon, että jonkin ajan kuluttua saan avattua lapselleni oman tilin, johon voisin siirtää saamani lapsilisät. Näitä tulevia säästöjä lapseni saa käyttää myöhemmin haluamaansa tarkoitukseen.

Minä etävanhempana: lapsilisät menevät kokonaan isälle

Kun olin lapseni lähihuoltaja, sain korotetun lapsilisän itselleni. Se meni täysin arjen kuluihin; tuolloinhan rahatilanteeni oli äärimmäisen tiukka. Kun siirryimme myöhemmin vuoroviikkoasumiseen, sain lapsilisät edelleen itselleni.

Kun minusta tuli etä-äiti, lapsilisät siirrettiin minulle, koska olin matalampituloinen kuin lapsen isä. Hän sanoi, että tarvitsen niitä enemmän. Olin tuosta ihan äärimmäisen kiitollinen, koska toimeentuloni oli muuten hyvin alhainen. Asuntoni piti kuitenkin olla tarpeeksi iso, jotta lapseni mahtui asumaan siellä, joten vuokramenot olivat korkeammat kuin ne olisivat muuten olleet. En silti etävanhempana saanut asumistukea.

Kun aloin tienaamaan paremmin, siirryimme järjestelyyn, jossa lapsen isä saa lapsilisät. Tämä on edelleen voimassa, ja varmasti tulee olemaankin sinne asti, kunnes lapsi täyttää 17-vuotta, jolloin lapsilisät loppuvat.

Lapsen isä saa käyttää lapsilisän parhaaksi katsomallaan tavalla; olen ymmärtänyt, että lapselle on muodostettu säästötili, johon ne menevät. 

Tärkeintä meidän perheissä on ollut voida sopia kaikesta yhdessä ja riitelemättä, myös raha-asioista.

Nämä järjestelyt ovat toimineet meillä. Tärkeintä meidän perheissä on ollut voida sopia kaikesta yhdessä ja riitelemättä, myös raha-asioista. Näin onneksi on myös käytännössä ollutkin.

Lue myös:
Kannattaako lapsilisät säästää? 
Miten vuoroviikkovanhemmuuden lain ongelmakohdat näkyvät arjessamme? 
Suurta roolia eron jälkeisissä riidoissa näyttelee raha
Meillä ei maksella elatusmaksuja

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (3)

Isivuosi
1/3 | 

Ihailtavaa, miten hyvin te hoidatte asiat lapsen etu edellä.
Meillä lapsilisä menee äidille, kaikki kulut puoliksi ja silti maksan elatusapua, vain saadakseni jonkinlaisen sovun meidän vanhempien välille.
Suuri hatunnosto siitä, miten upeasti puhallatte vanhempina hteen hiileen.

Vierailija
2/3 | 

Meillä lapsilisät menevät lasten (2 kpl) tilille. Samalle tilille laitoimme pohjakassaksi reilun kymppitonnin yhteensä ennen ensimmäisen syntymää omista säästöistämme. Tätä nykyä laitamme molemmat muutaman tonnin osinkomme menemään keväisin sinne lasten tilille, molemmilla on omat osakesalkut joita kasvatettu lapsesta lähtien omilla tuotoillaan ja ennen lapsia myös ajoittain ansiotuloillamme sekä kaikki rippi-, valmistujais- ym. lahjamme olemme laittaneet osinkoihin. Tällä hetkellä ei tarvitse maksaa lasten kuluja ansiotuloista mutta osingot menevät kaikki lapsiin. Kunhan muuttavat omilleen niin alan laittaa puolet osingoista taas osakkeisiin ja puolet törsään itse. Tässä vaiheessa sitä on enemmän kuin vähän iloinen siitä että vanhemmat ovat olleet kaukaa viisaita ja laittaneet muutaman vuoden ikäisille meille osakesalkut kasvamaan. Mitään perintöjä ei olla vielä saatu mutta niitäkin on tulossa sekä isvovanhemmilta että vanhemmilta sillä lähes koko sukumme on piensijoittajia. Ai mistäkö johtuu??? No meillä on tai on ollut molemmilla sukulaisia pankkivirkailijoina, tilitoimistoissa ja yritysten hallinnossa töissä kuten olen minäkin joten koulutus ja ammattikin jo velvoittaa. 

Vierailija
3/3 | 

Minulla lähivanhempana on tili, jonne lapsilisät menee. Lisäksi laitamme molemmat tilille joka kuukausi saman summan. Exällä on käyttöoikeus tähän tiliin. Sieltä maksetaan vain lasten kulut: vaatteet, harrastukset, puhelimet, kaverisynttärilahjat, lääkärikäynnit,... Ruuat ja huvitukset molemmat maksaa omista rahoistaan sen mukaan miten niihin haluaa panostaa. Leluja lapset saa lähinnä lahjaksi jouluna ja synttäreinä.
Tämä toimii meillä! Kumpi vain voi omalla viikollaan käyttää lapsen lääkärissä tai ostaa uudet kumpparit pieneksi jääneiden tilalle. Koen tilanteen oikeudenmukaiseksi ja näin lapsilisä tulee käytettyä lapsen juttuihin. Eikä tarvitse tapella kumpi nyt maksoi enemmän mistäkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Puhun lapsimessuilla eroperheiden monimuotoisuudesta. Kuva: Meri Björn

Eroperhe ei sanana kerro mitään perhemuodosta, huoltajuusratkaisuista, lasten hyvinvoinnista tai vanhempien yhteistyökyvystä. Silti eroperheistä puhutaan kuin ne olisivat yksi homogeeninen joukko. Puheen eroperheistä pitäisi muuttua neutraalimmaksi.

Neutraalilla tarkoitan, että sanana eroperhe on negatiivinen. Ikäänkuin ydinperhe tai ns. tavallinen perhe olisi jotenkin erilainen perhe kuin eroperhe. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, koska jokainen perhe on jokatapauksessa uniikki. Eroperheiden niputtaminen yhdeksi joukoksi ei ole oikea tapa puhua perheistä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Jos jotkut kannattavat sukupuolineutraalia puhetapaa, minä kannatan perheneutraalia puhetta.

Kannatan perheneutraalia puhetta. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.

Eroperhehän voi tarkoittaa lukuisia erilaisia asioita: yh-perheitä, uusperheitä, vuoroviikkoperheitä, hetero- tai homoliittojen eronneita perheitä, sijaisperheitä, adoptioperheitä ja niin edelleen. Erovanhempiakin on erilaisia. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä. 

Enää eroperhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että erossa lapset menevät äidin luokse ja isät ovat viikonloppuisiä. Eroperheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti. Siksi joskus hyviksikin tarkoitetut ohjeet eroperheille ontuvat: miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Yhtä omituista on antaa yleisohjeita, mikä asumismuoto sopii erolapsille. Minkään ikärajan vetäminen staattisesti johonkin kohtaan, jonka jälkeen jokin asumismuoto käy tai ei käy lapselle ei ole mahdollista. Jokainen perhe ja lapsi on yksilönsä. Neuvojen ja ohjeiden tulisikin ohjata meitä eronneita vanhempia suuntaan, jossa otamme huomioon lapsemme YKSILÖLLISET tarpeet. Meillä tämä tarkoitti sitä, että vanhemmalle lapselle vuoroviikkoasuminen ei käynyt lainkaan, kun taas kuopukselleni se sopii mainiosti.

Sama pätee myös huoltajuusratkaisuista puhumiseen. Mitään yhtenäistä, aina toimivaa ohjetta ei voi antaa lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä tai kukaan muukaan. Jokainen tilanne on erilainen: on otettava huomioon kummankin vanhemman taloudellinen ja henkinen elatuskyky, lapsen kodin vaihtuminen tai säilyminen samana, sosiaalisen ympäristön muuttuminen, vanhempien keskinäiset välit ja monta muuta seikkaa. Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin. Mikä ratkaisu toimii lapselle parhaiten? On myös muistettava, ettei asumisratkaisun kannata tai tarvitse olla pysyvä: lapsi kasvaa, perhemuodot muuttuvat, koulu voi vaihtua ja niin edelleen. Tällöin on pohdittava uudelleen, mikä on lapselle hyvä ja oikea ratkaisu.

Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin.

Olen sunnuntaina 14.4. kello 11.30 puhumassa Lapsimessujen Neuvola-lavalla lisää eroperheiden monimuotoisuudesta. Tule kuuntelemaan! 

Lue myös:
Näin olemme järjestäneet vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut
Miten saada vaihtotilanne lapselle kaikkein toimivammaksi?
Etä-äitiyteni oli perheellemme paras ratkaisu

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017