Kirjoitukset avainsanalla eroperhe

Kaupallinen yhteistyö
Kuva: Kustannusosakeyhtiö Kosmos

Kaupallinen yhteistyö Kustannusosakeyhtiö Kosmoksen kanssa

Esikoisteokseni "Lapsellinen ero" julkaistaan torstaina 4.10.2018. Takakannen esittely kuuluu näin:

Kun lapsiperhe eroaa, parisuhde päättyy, mutta vanhemmuus jatkuu. Kuinka järjestää lapsen elämä uudessa tilanteessa? Yksinhuoltajuus, viikko-viikkojärjestelmä, viikonloppuvanhemmuus? Helka Belt on koonnut Lapsellinen ero -kirjaan 20 erilaisen perheen tarinat, jotka vaihtelevat aina onnistuneesta uusperheestä ulkomaiseen lapsikaappaukseen. Haastatteluissa nousevat esiin erotilanteiden ikävät puolet, kuten raastavat oikeudenkäynnit ja vieraannuttaminen mutta myös mahdollisuudet kuten toimiva etävanhemmuus. Kirja tarjoaa runsaasti tietoa huoltajuusjärjestelyistä mutta myös vertaistukea ja lohtua. 
Helka Belt pitää suosittua Etä-äiti-blogia, jossa hän kirjoittaa vanhemmuudesta monesta näkökulmasta. Hänellä on kaksi lasta, jotka ovat molemmat erolapsia eri liitoista. Toiselle hän on etä-äiti.

Muutamia sneakpeakeja kirjastani

Haluan esitellä teille nyt muutaman tekstipätkän kirjastani. Olisi ihana kuulla, mitä mieltä olet; laita vaikka kommenttiosioon palautetta.

  • Se ihmisten joukko, joita ero koskettaa tai on koskettanut, on valtava. Aloin kuunnella toisten ajatuksia ja erotarinoita; tarinoita elämästä, ilosta, päätöksistä, ahdistuksesta, murheesta, raivosta ja toiveista. Halusin kertoa nuo tarinat myös muille ja sanoa: katsokaa, me emme ole yksin --- Ja tässä ne nyt ovat; tarinat lapsellisista eroista. 
  • Erosta ei koskaan kannata päättää heppoisin perustein, muttei suhteeseen väkisinkään pidä jäädä, ei edes lasten takia. Tässä ollaan kun kerran luvattiin ei ehkä kuitenkaan ole se paras ajattelumalli, jonka päälle rakentaa loppuelämäänsä. 

  • Jos vanhempien ero on asia, josta ei saa puhua, muuttuu se lapsen mielessä joksikin kielletyksi. Tästä on lyhyt matka siihen, että lapsi syyttää itseään vanhempiensa erosta. Erosta on tullut vahingollinen mörkö, josta ei pääse eroon. Valitettavan usein se jää asumaan mieleen aikuisikään asti ja nousee sieltä aika ajoin esiin kummittelemaan.

  • "Hovioikeuden päätös tuli. Ulkona oli vihreää, kesä oli tulossa. Hänen pienempi lapsensa leikki vieressä omia leikkejään. Elinan kädet olivat hikiset, kun hän kuunteli asianajajan sanoja, jotka tuntuivat syöpyvän puhelimen läpi Elinan korvaan: Olosuhteet huomioon ottaen isällä on paremmat mahdollisuudet hoitaa lapsia ja turvata arki. Isällä on työpaikka ja omistusasunto, äidillä vuokra-asunto, masennustausta ja uusi lapsi tulossa. Ei oikeutta valittaa korkeimpaan oikeuteen. Päätös astuu voimaan kuukauden päästä."

  • "Eräänä iltana mies oli käymässä Heidin ja vauvan luona. Hänen humalatilansa oli vahva, ja hän yritti lyödä ja huitoa Heidiä. Heidi oli ketterämpi kuin humalainen mies ja pystyi väistämään iskut. Heidin mieleen nousi raskausaikana tapahtunut pahoinpitely, ja hän alkoi tosissaan pelätä itsensä ja lapsen puolesta. Mies voisi tehdä vauvalle mitä vain. Heidi piti lasta tiukasti sylissään ja yritti saada miehen lähtemään, mutta tuloksetta."

  • "Tapaamiset eivät kuitenkaan alkaneet sujua niin kuin oli sovittu. Kun lapsien oli tarkoitus tulla Paulan luokse, ei esikoinen ollutkaan mukana. Hannu sanoi Paulalle, ettei lapsi aikonut tulla Paulan luokse. Muuta selitystä Paula ei pitkään aikaan saanut ja häntä alkoi pelottaa. Lapsi ei enää vastannut puheluihin eikä viesteihin."

Ennakkotilaa kirjani, tämän viikon ajan -15%:n alennus

Nyt olen saanut tilaisuuden tarjota teille lukijoilleni alennuksen, kun ennakkotilaat kirjani tämän viikon aikana. Tarjous on voimassa 17.-23.9. ja sen saa koodilla "LAPSELLINENERO". Postikulut ovat ilmaiset! Kirjan pääsee ennakkotilaamaan tästä linkistä.

Kirja toimitetaan heti, kun se saapuu painosta eli pääset siihen käsiksi ensimmäisten joukossa! 

Arvostekappale- ja haastattelupyynnöt Heini Salmiselle heini.salminen@kosmoskirjat.fi

Innokkain terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Näin halusi kysyä eräs lukijani. Hän on kokenut, että eronsa jälkeen lasten toinen vanhempi vaati lähihuoltajuutta –jopa raivolla, kuten hän asian ilmaisi–  ihan vain rahan takia. Ennen eroa toinen osapuoli ei välittänyt hoitaa lapsia ja ei tuntenut suurta tarvetta viettää perhe-elämää. Eron jälkeen alkoivat vaatimukset lähihuoltajuudesta ja laajasta luonapito-oikeudesta.

Toisella vanhemmalla on heikompi tulotaso kuin lukijallani ja halu muuttaa isompaan asuntoon. Kolmesta lapsesta saisi lähihuoltajana hyvin asumistukia, elatusmaksut sekä lapsilisät. Lukijalleni nousi väkisin mieleen ajatus: vaaditko sinä lähihuoltajuutta ihan vain rahan takii?

Näkemykset eroavat riitaisten vanhempien välillä

Tästä aiheesta puhuttaessa yleensä esiin nousee kaksi näkemystä, mikä ei yllätä, koska osapuoliakin on kaksi. Lähivanhempi oikeutetusti vaatii elatusmaksuja, lapsilisiä ja muita tukia, koska hän maksaa harrastukset, vakuutukset, vaatteet ja muut isot menot. Etävanhempi ei osallistu näihin menoihin.

Etävanhempi taas sanoo, että maksaa kuljetukset, vaatteet hänen luokseen, elatusmaksuja, harrastuksia hänen luonaan ja niin edelleen.Tukia ei saa asumiseen eikä lapsia huomioida missään etuuksissa.

Ja rahasta riidellään – harvatpa meistä olemme niin rikkaita, ettei olisi väliä, mitä tukia tai maksuja saamme.

Ja rahasta riidellään, mikä ei tietenkään ole ihmekään, koska harvatpa meistä olemme niin rikkaita, ettei olisi väliä, mitä tukia tai maksuja saamme. On kuitenkin harmi, jos huoltajuuskeskusteluissa ja yhteisissä puheissa raha nousee tärkeimmäksi asiaksi. Joissain tilanteissa on kuitenkin selvästi nähtävissä, että riitaa tulee ihan vain sen rahan takia.

Nyt kun joku teistä lukijoista miettii tai sanoo ääneenkin, etteivät ne elatukset ja tuet niin isoja ole, että sen takia lähihuoltajuutta kukaan vaatisi, pitää minun sanoa heti vastineeni näille lausahduksille.

Valitettavasti on niitäkin, jotka saavat lähivanhempana enemmän enemmän etuuksia, elatusmaksut ja lisät ja samaan aikaan vaativat etävanhempaa kuitenkin ostamaan paljonkin vaatteita lapselle, maksamaan lapsen matkat etävanhempansa luo ja osallistumaan lapsen harrastusmaksuihin. Olen sen verran paljon jo tämän asian parissa kirjoittanut ja asiaa tutkinut, että on valitettava mutta silti tosiasia, että tällaista tapahtuu. 

Siinä ollaan mielestäni jo aika pitkällä ajatuksesta, että lapsen oikeudet ja tarpeet olisivat erossakin etusijalla. Mutta miksi se raha on niin tärkeä seikka huoltajuusasioissa? Syy tähän osittain on näkemykseni mukaan lainsäädännössä.

Tuoko uusi lakiuudistus ratkaisun tilanteeseen?

Lapsenhuoltolain uudistuksesta on puhuttu jo jonkun aikaa. Siinä vuoroviikkoasuminen voitaisiin kirjata lakiin, jolloin edes vuoroviikkovanhempien keskinäinen tasavertaisuus vahvistuisi, ainakin lain tasolla. Nythän jako etä- ja lähivanhempaan on selkeä ja selkeä on tätä kautta myös etujen ja tukien jakaantuminen enemmän lähivanhemmalle.

Ongelmaksi tässäkin uudistuksessa nousee, että edelleenkin pitäisi kirjata, kumpi on lähivanhempi. Mitä todellista muutosta tämä sitten voisi tuoda tilanteeseen, jossa riidellään huoltajuudesta raha-asioiden vuoksi? Uudessa laissa mahdollisesti mainitaan, että esimerkiksi lapsilisä voidaan jakaa puoliksi. Niin, riidattomassa tilanteessa tämä ehkä onnistuukin. Mitä sitten riitatilanteessa tapahtuisi, kun ei lapsilisän jakaminen edelleenkään olisi pakollista vuoroviikkovanhemmuudenkaan kohdalla?

Ja lain takia rahasta riidellään, koska se on niin epäreilu vanhempien välillä.

Laki vahvistaisi lapsen oikeutta kahteen kotiin ja se olisi näkyvillä hänen tiedoissaan, mutta raha-asioihin tämä muutos ei toisi edelleenkään muutosta. Raha on kuitenkin näkemykseni mukaan se kuuma peruna tässä asiassa, vanhempien näkökulmasta katsottuna. Lakiuudistus onkin lähtenyt lapsen oikeuksista, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta se unohtaa, että lapsen oikeudet hämärtyvät vanhempien mielessä, jos rahasta joudutaan riitelemään. Ja lain takia rahasta riidellään, koska se on monien mielestä niin epäreilu.

Mikä ratkaisuksi tilanteeseen?

Jos uusi lakikaan edes voimaantullessaan ei veisi epäkohtia vuoroviikkovanhempien rahallisiin etuuksiin ja tukiin, mikä sitten on ratkaisu? Helppoa toki olisi sanoa, että älkää riidelkö rahasta. Tämä nyt ei ole kovinkaan hyvä neuvo, koska raha on monella tiukassa ja elatustuet, asumistuet, lapsilisät ja muut lapseen liittyvät saatavat maksut tärkeitä kuukausittaisia tulonlähteitä.

Riitaisessa eroperheessä tilanne siis jatkunee samana kuin se tähänkin asti on jatkunut.

Riitaisessa eroperheessä tilanne siis jatkunee samana kuin se tähänkin asti on jatkunut, jos vanhemmat eivät ratkaisua keskenään löydä ja laki ei pakota oikeudenmukaisempaan etuuksien jakamiseen.

Lue myös:
Meillä ei makseta elatusmaksuja
Raha suurin syy huoltajuusriitoihin

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Virpi Kaunismäestä

Kirjoitat tärkeästä asiasta. Ihan turha on sanoa, että älkää riidelkö rahasta, koska summat ovat niin merkittäviä, varsinkin pienituloisten kohdalla. Vain kaksi tosi hyvätuloista voivat olla välittämättä rahasta. Se hyvä puoli etävanhempi/lähivanhempi- systeemissä on, että jommalla kummalla on silloin selkeä päätäntävalta lapsen asioissa. Se antaa elämään rauhan silloin, jos tilanne on se, että hyvästä tahdosta huolimatta riitaa tulee aina kun jostain pitäisi päättää ja varsinkin jos päätöksiin liittyy raha. Toki toivottavaa on, että se jolla valta on, eli lähi, käyttää sitä viisaasti lapsen etu edellä, eikä esim etävanhemman kiusaamiseen ja rahastamiseen. Yhteishuoltajuus on haastavaa, vaikka oltaisiin hyvissä väleissä ja lähes epätoivoinen savotta, jos huonoissa. En tiedä mikä olisi asiassa viisaus, mutta olen samaa mieltä, että uusi laki tällaisena ei juuri muuta tilanetta.

Vierailija

En todella olllut hyvätuloinen erohetkellä mutta ei todellakaan silti olisi mieleen tullut tapella rahasta! Koittakaa nyt hyvät ihmiset tulla edes niiden lapsien vuoksi toimeen keskenänne jos se toinen ei maksa niin sitten se ei maksa! Sitten haetaan muita tukia, lisätöitä yms. Mulle oli ainakin ja on edelleen ylpeys, että rahallisesti pärjäsin ilman exän apua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopukseni juoksee auton perään ja itkee sydäntäsärkevästi isiä. Sanoin, ettei tarvitse itkeä, pian taas näette. Sanoin, että hän on äidin kulta. Hän tokaisi takaisin, että isinpäs kulta.

Tuo ikävän hetki ja hänen vahva surun tunteensa lävisti minut ja meni suoraan sydämeeni.

Itku jatkui pitkään, kunnes hiipui ja neljävuotias oli jälleen oma itsensä ja alkoi leikkimään. Tuo ikävän hetki ja hänen vahva surun tunteensa kuitenkin lävisti minut ja meni suoraan sydämeeni.

Olen kokenut hyvin paljon vaikeita hetkiä eron jälkeen ja erovanhempana oleminen on välillä todella vaikeaa. Mikään ei kuitenkaan valmista siihen tunteeseen, kun näkee lapsensa kärsivän noin voimakasta ikävää. Valtavat itsesyytöksen aallot kulkevat läpi vartalon kun samaan aikaan koettaa lohduttaa omaa, itkeävää lastaan.

Kun tietää, etten itse ole sitä, mitä hän nyt tarvitsee. Voin vain tarjota lohduttavaa syliä ja vakuuttaa, että hän kyllä saa pian taas nähdä isäänsäkin.

Tämä puoli unohtuu meiltä vanhemmilta usein, kun kamppailemme omien erokipujemme kanssa. Lapsi kärsii myös. Ja vielä paljon enemmän kuin me aikuiset. Lapsi on aina syytön vanhempiensa eroon ja siihen, että joutuu asumaan erillään toisesta vanhemmastaan ainakin joka toinen viikko, joissain tilanteissa enemmänkin. 

Lapsen maailma muuttuu silmänräpäyksessä, kun hänen vanhempansa eroavat. Lapsemme oli sen verran pieni, ettei sitä silloin ehkä niin osannut käsitelläkään. Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän kuitenkin ymmärtää, että hänellä tosiaan on kaksi kotia ja hän on erillään toisesta rakkaasta vanhemmastaan tahtomattaan.

Lohdutuksessa oli mukana pientä tuskaa. Lapsi ei kärsisi näin, jos emme olisi eronneet.

Nämä ajatukset risteilivät mielessäni, kun lohdutin isäänsä ikävöivää poikaani. Kaikki kokemani vaikeudet ja tunteet painuivat taka-alalle. Nyt olin vain äiti ja äidin tehtävä on lohduttaa lastaan. Lohdutuksessa oli mukana pientä tuskaa. Lapsi ei kärsisi näin, jos emme olisi eronneet. Vaikka en vienyt tuota ajatusta pidemmälle, on se siellä kuitenkin. Ei lapsi halua erota perheestään ja vanhemmistaan.

Erovanhemman tärkein tehtävä on osoittaa lapselle rakkautta ja antaa hänelle mahdollisuus rakastaa ja olla kummankin vanhempansa kanssa. Tämä meiltä vanhemmilta joskus ehkä unohtuu. Nyt se on mielessäni kristallin kirkkaana, yhtä kirkkaana, kuin poikani kyynel oli hetki sitten hänen poskellaan.

Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Vierailija

Meidän tuollaisissa tilanteissa auttaa se, että lapsi (3v.) voi Whatsappin kautta laittaa ikävöimällensä vanhemmalle ääniviestin, ja myös kerrottaan, että aina jos on ikävä niin voi soittaa Whatsapilla videopuhelun. Vaikka toki se ei poista sitä ikävän tuskaa vaihtohetkissä, mutta selvästi lievittää sitä. Meillä usein myös vaihdot päiväkodin kautta, jolloin eron hetket helpompia. Tsemppiä ja toivottavasti vinkeistä oli apua, jos ei ollu teillä vielä käytössä. <3

Vierailija

Mulla eron jälkeen lapsen ikävä isäänsä kohtaan tuntui kiukkuna ja katkeruutena. Miksi minä olen se, jonka pitää ilta toisensa jälkeen vastata miksi-kysymyksiin ja ottaa vastaan lapsen tunnekuohut aikuismaisesti hammasta purren. Joskus tiuskaisin "Kysy isältäs" , kun en parempaan pystynyt. En onneksi sanonut mitä ajattelin, että parempi vaan kun lähti, en jaksaisi puhua koko asiasta kun ärsyttää koko ukon ajatteleminenkin, että mulla ei todellakaan ole ikävä eikä huvittaisi olla missään tekemisissä mutta kun on yhteishuoltajuuden nimissä vähän pakko. Vaati todella paljon tahdonvoimaa olla lapselle tukena ja hyväksyä (ja oppia arvostamaan) se, että hän rakastaa isäänsä edelleen ehdoitta, vaikka omat tunteet tippui miinukselle jo aikapäiviä sitten.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopukseni täytti vuosia. Kuva: T-A Bech

Tämä on yksi niistä asioista, joka eroperheissä herättää paljon keskustelua ja erilaisia tunteita. Varsinkin jos vanhemmat eivät tule hyvin toimeen keskenään tai asuvat kovin kaukana toisistaan, ovat kahdet synttärit lapselle enemmän vakio kuin poikkeus. 

Onko lapselle kiva vai kurjaa, että on kahdet synttärit?

Entäpä se lapsen näkökulma? Onko lapselle kiva vai kurjaa, että on kahdet synttärit? Tuntuuko hänestä, etteivät vanhemmat edes hänen takiaan pysty sopimaan ja olemaan rauhassa samassa tilassa juhlien ajan? Vai onkohan sittenkin vain mukavaa, että on kahdet juhlat, kahdet lahjat, kahdet vieraat? 

On varmasti paljonkin lapsen iästä ja vanhempien väleistä kiinni, mikä on paras tapa ratkaista asia. Pieni lapsi voi iloitakin kaksista juhlista. Isompi ehkä viettää joka tapauksessa vain kaverisynttäreitä, jolloin ongelma ratkeaa itsestään.

Myös mahdollinen uusperhetilanne, uusien ja entisten puolisoiden välit, sen miettiminen, ketkä kutsutaan ja kuka tulee, kuka tulee kenenkin kanssa toimeen tai ei tule, vaikuttaa paljon syntymäpäivien järjestelyihin ja juhlapäivän kulkuun. On lukuisia asioita, jotka pitää ottaa huomioon, kun järjestää eroperheen lapsen syntymäpäiviä.

Ensimmäistä kertaa hänellä on kahdet syntymäpäivät. Ja täysin minun takiani.

Kuopukseni vietti tänään 4-vuotispäiväänsä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa hänellä on kahdet syntymäpäivät. Ja voin ja täytyy sanoa, että täysin minun takiani. Kerroin aiemmin, että hänellä on tähän mennessä ollut joka vuosi vain yhdet synttärit. Ne pidettiin minun kotonani ja kutsuin niihin myös hänen isänsä ja isän puolen sukulaisetkin.

Nyt minusta tuntui, että haluaisin pitää kotonani juhlat, joihin kutsuisin vain vähän vieraita. Ei tuntunut enää luontevalta kutsua luokseni ihmisiä, jotka tuntuvat hyvin etäisiltä ja joiden kanssa en pidä juurikaan enää yhteyttä. Kotini on pieni ja toivoin, että pojan kavereita mahtuisi myös mukaan. Kysyin hänen isältään, olisiko ihan ok, jos pidettäisiinkin tänä vuonna kahdet synttärit.

En ilmeisesti sitten osannutkaan olla avoimesti asioihin suhtautava ja tilanteisiin sopeutuva eroäiti.

Hän sanoi, että kyllä se käy. Silti minulle tuli ensin todella huono omatunto. En ilmeisesti sitten osannutkaan olla avoimesti asioihin suhtautava ja tilanteisiin sopeutuva eroäiti. Tuntuu, että ihan tässä viime aikoina olen joutunut miettimään ihan kaiken uusiksi. Se, mikä toimi ennen, ei tunnukaan enää hyvältä. En vain osannut enää nähdä meitä kaikkia yhdessä viettämässä juhlia.

Samalla mietin vähän ahdistuneenakin, olisiko tämä hyvä vai huono juttu lapselleni. Toisaalta hän ei juuri muista edellisistä syntymäpäivistään mitään ja ei osannut sanoa mitään muuta kuin kiva, kun kysyin, onko kahdet synttärit hauska juttu. Hän kyllä kysyi, tuleeko isi paikalle ja kun sanoin, ettei ole tulossa, niin vastasi että okei. Ehkä vähän isompana hän osaa jo ilmaista paremmin oman mielipiteensä asiaan, ja toivon silloin osaavani ottaa hänen toiveensa huomioon.

Tunsin oloni niin kurjaksi, että kysyin äitiryhmästäni erolapsien kokemuksia kaksista synttäreistä.

Tunsin oloni niin kurjaksi, että kysyin äitiryhmästäni erolapsien kokemuksia kaksista synttäreistä. Useampi sanoi, että pienempänä oli tuntunut kivalle, kun oli kahdet juhlat. Eri asia on sitten isommat kertaluonteiset juhlat, kuten rippi- ja ylioppilasjuhlat, joita toivotaan olevan vain yhdet. Kaikissa perheissä sekään ei aina onnistu. Ehkä tämä toi hieman lohtua minun sekavaan päähäni, kun en enää tiedä, miten asioita kannattaa järjestää meidän eroperheessämme.

Yhtä kaikki toiveestani johtuen lapsellani on tänä vuonna kahdet juhlat: tänään minun luonani ja ensi viikolla isänsä kanssa.

Lue myös: Eroperheen lapsen kevätjuhla – keitä tulee paikalle?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Daisybella

Meillä juhlittiin juuri eilen pojan 9-vuotis "kummimummi" synttäreitä. (Virallinen päivä on tänään). Minä järjestän synttärit, kuten aina. Ja paikalle oli kutsuttu myös isä ja isän vanhemmat. Teen niin, koska tiedän, ettei isänsä juhlia järjestäisi. Tulen hyvin toimeen hänen vanhempiensa kanssa, isää itseään en juhliin kaipaisi, mutta tiedän sen olevan pojalle tärkeää. Välimme ovat kelvolliset. Isän uusi vaimo asuu kauempana eikä osallistu. En tiedä, haluaisinko hänet juhliin, jos asuisi liki. Kaverisynttärit järjestän vielä erikseen.
Pari vuotta sitten juhlat pidettiin isän luona, koska asuntoni oli niin pieni. Se oli jokseenkin stressaavaa, palata entiseen kotiin, muttei kuitenkaan "emäntänä", vaikka kaikki järjestely olikin vastuullani. Nyt juhlat pidetään minun luona, minun ehdoilla.

Kahdet synttärit ovat mielestäni enemmän kuin ok ja hyvä, jos tilanne sellainen on. Luulen, ettei lapsikaan pahastu useammista juhlista. Jokainen luo omat tavat ja tyylin, joista on turha kantaa huonoa omatuntoa. Onnea pojallesi!

Äitipuolitoista

Kyllä aina on molemmissa kodeissa sukulaissynttärit. Molemmissa kodeissa on kaksi vanhempaa ja sisaruksia, joten juhliinkin tulee sukua myös äiti- ja isäpuolen puolelta. Olisi ihan megabileet jos pitäisi yhdessä järjestää.
Todennäköisesti juhlimme erikseen myös rippijuhlat jne.
Kun lapset aikanaan aikuisina pitävät juhlia, kuten häitä jne. ei tule olemaan ongelmaa tulla kaikki yhtä aikaa.

Lasten kaverisynttärit pidetään vuorovuosin, koska niitä pitää olla vain yhdet. Olisihan hassua että käytännössä samat kaverit kutsuttaisiin molempiin koteihin juhlimaan.
Toinen perhe kutsutaan kyllä aina mukaan juhliin, eli niissä on kaikki vanhemmat ja sisarukset paikalla. Juhlan sisältö, koristelut, tarjottavat jne. suunnittelee se perhe (lapsen kanssa) joka juhlat järjestää. Mutta yleensä aina osallistetaan toinenkin perhe tuomaan joku lapsen toivoma leivonnainen tai muu herkku. Tuo mielestäni huomioidun olon molemmin puolin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017