Kirjoitukset avainsanalla etä-äitiys

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa.

Pääsin viettämään kaksi päivää teinin kanssa ihan kahdestaan. Nämä olivat ehkä kesän tärkeimmät päivät. Lähdimme Tampereelle ja Särkänniemeen.

Emme ole nähneet paljoa tänä kesänä. Olimme ihan kesän alussa risteilyllä ja siinäpä se oikeastaan on ollutkin. Kesät jos mitkä ovat teineille näköjään kaverien kanssa hengailuaikaa, välissä oli riparikin. Näkeminen on jäänyt vähemmälle. Aika paljonkin. Siksi olin IKINONNELLINEN kun hän sanoi, että tietenkin lähtee Tampereelle kanssani.

Ikionnellinen etä-äiti

Aloin heti suunnittelemaan matkaa, jotta kaikki olisi mahdollisimman täydellistä (jos se on edes mahdollista, mutta minusta tuntui, että kaikki meni upeasti.) Menimme jo Helsingissä yhdessä kahville, juttelimme junamatkan niitä näitä, kävimme syömässä Tampereella illalla. 

Tämän ihanan lapsen kanssa, jota näen niin harvoin. Nyt sain kaksi päivää häneltä ihan itselle.

Yövyimme hotellissa, joten olimme todella intensiivisesti koko ajan yhdessä. Voi kuulostaa vähän mälsältä kesänviettotavalta, mutta minulle se oli kuin paratiisi. Instagramissa eräs bloggaaja heitti minulle haasteen, millainen unelmieni päivä voisi olla. Vastasin, että ehkä se on just tämä: pääsemme teinin kanssa kahdestaan matkalle.

Se aiheutti vähän kummastusta, yleensä kuin kaiketi vanhemmat odottavat sitä yksinoloaikaa. En minä. En tämän ihanan lapsen kanssa, jota näen niin harvoin. Nyt sain kaksi päivää häneltä ihan itselle. Voisiko mikään olla tärkeämpää ja upeampaa?

Särkänniemi ja teini – Hyvä parivaljakko

No entäpä sitten Särkänniemi? Jo heti sinne mentäessä teinin silmät alkoivat loistaa. Joskus unohdan, että hän on vielä lapsi ja omaa vielä sen ihanan lapsen ominaisuuden innostua ja haltioitua. Sydäntäni lämmitti, miten hän odotti meidän yhteistä päivää.

Särkänniemi-päivä alkaa!

Jokaisen laitteen jälkeen hän sanoi: tää oli ihan kuuskauttaviis-laite! Emme olleet kumpikaan olleet aiemmin Särkänniemellä, joten tämä oli molemmille uusi kokemus. Tykkäsin itsekin kaikista laitteista, joihin uskaltauduin. 

Särkänniemessä. Meille sattui varmaan koko viikon aurinkoisin päivä. Kuin tilauksesta.

Minun ja teinin suosikkilaitteet:

  • Viikinkilaiva
  • Trombi (seisova asento oli ihan uusi kokemus)
  • Tornado (molempien ehdoton suosikki!)
  • Motogee
  • High Voltage

High Voltage –  Särkänniemen uniikki laite.

Lisää laitteista voit lukea täältä.
Särkänniemellä on myös mm. SuperPark ja Angry Birds -puisto. Lisää Särkänniemen hupitarjonnasta täältä. Samalla Särkänniemi-rannekkeella pääsee kaikkiin paikkoihin. 

Päivä oli ihan superihana. Väsyneinä mutta onnellisina lähdimme illalla kotiin.

Kiitos ihana Särkänniemi. Tulemme varmasti vielä uudelleen!

Kiitos ihana Särkänniemi. Tulemme varmasti vielä uudelleen! Minä sanoisin, että tämä oli ihan kuuskauttaviis-lomanviettotapa, ehdottomasti. Ja kun junamatkalla poispäin teini katsoi minua ja sanoi, että tämä oli ihan bestpäivä, en muuta sitten enää tarvinnutkaan. Tiesin, että lomani oli onnistunut täydellisesti.

Särkänniemellä oli menoa ja meininkiä.

Katso lisää kuvia tästä:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Terveisin Helka ja teini
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Teini lähti tänään rippileirille. Syksyllä on rippijuhlat. Hyvin pitkään en edes tiennyt, milloin kumpikin tapahtuu. Niin, ja onko minut kutsuttu?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään. Siis, missä ne pidetään, milloin, milloin on rippijuhlat. Ja MISSÄ ne on? Ja saanko minä tulla paikalle?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään.

Nyt taas pitkästä aikaa tajusin, miten hukassa olen näiden pojan asioiden kanssa. Koska isä ne hoitaa, en välillä oikein tiedäkään järjestelyistä. Aina kun kysyn, saan tietenkin tietää. Aina vaan ei edes hoksaa kysyä niitä oikeita asioita. Isälle arjen hoitaminen on rutiinia ja hän voi unohtaa kertoa näitä minulle. Kieltämättä se tuntuu pahalle, eikä se kai ole oikeastaan kenenkään syytä. Näin ne asiat vain ovat.

Voi se silti vähän riipaista sydämestä.

Rippijuhla on tärkeä etappi nuorille, näin olen ymmärtänyt. On kurjaa, etten yhtään päässyt mukaan tähän hypeen. En tiedä, pääsikö isäkään, koska no, teinit, ehkä he hypettelevät keskenään.

Isä on järjestänyt myös juhlat. Tiesinkin jo, että ne varmasti pidetään pojan isovanhemmilla. Oli suhteellisen nolon tuntuista kysyä, että niin, onko minut siis kutsuttu? En ole sen puolen suvun kanssa juurikaan tekemisissä, en huonoissa väleissä, mutten läheisissäkään. Voinko olettaa, että saan mennä, vain odotanko kutsua? Olettiko isä, että tietenkin tulen, ja siksi ei kutsunut?

Miten tämä tuntuu niin sekaiselle!

Olisiko outoa mennä sinne? Tuntisinko oloni taas ihan tyhmäksi.

No sillä ei tietenkään ole mitään väliä, mitä minä tunnen tai en tunne juhlissa, vaan minä menen. Ne ovat poikani tärkeimmät juhlat tähän mennessä. Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Tulin silti hetkellisesti vähän surulliseksi. Ja tunsin taas sitä iänikuista ulkopuolisuutta. Mutta se meni nopeasti ohitse. Saan juhlia yhdessä pojan kanssa hänen tärkeää etappiaan. That is all that matters.

Onnea rakas poikani rippikouluun!

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (4)

Yh äiti
1/4 | 

Ei se niin itsestäänselvää ole että saat mennä. Tai että kukaan etä- saa mennä. Juhlien järjestäjä varmaan päättää osallistujat. On paljon etävanhempia jotka eivät pääse lapsensa juhliin!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kyllä, siksi kirjoitankin: Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Eli onneksi meillä on niin, että saan mennä ja oli oletusarvokin, että saan. Tiedän että monella paljon huonommin. Siksi sanoin että onneksi <3

Terveisin, Etä-äiti

MR
2/4 | 

Meillä siskon juhlat oli äitin luona. Isä oli kutsuttu mutta ei hänen naisystäväänsä. Ja onneksi hän osasi kunnioittaa tätä kutsua ettei änkää toisen taloon joka ei halua olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Isä piti myös puheen juhlissa.

Vierailija
3/4 | 

Meillä ei juhlittu ripoijuhlia, vaan prometheus-juhlia. Etäisä ei saanut virallista kutsua, koska koen, ettei vanhemmat, oli sitten lähi-tai etävanhempi, tarvitse kutsua osallistuakseen oman lapsensa juhliin. Nuori itse kyllä ilmoitti, missä ja mihin aikaan juhlat pidetään. Juhlat pidettiin meillä, jonne etäisä sitten tuli, täysin "vieraan" ominaisuudessa. Minä pidin puheen ja kaikki "viralliset seremoniat". Juhliin osallistui molempien sukujen edustajia sekä myös bonussukua. Juhlat olivat näin äidin näkökulmasta ihanat :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun on suuret unelmat, että tänä vuonna kaikki muuttuu. Että minä riitän, minä osaan, minä voin olla se tuki ja turva.

Mutta kun ei osaakaan. Kun unelmat murskautuvat. Kun onkin vain äiti, jonka luona käydään silloin tällöin. Kun ymmärtää, miten se toinen on se kallio, tuki, turva, rauha, koti, lähempi. Lähivanhempi. Se, keneen turvaudutaan hädän keskellä, kenen koti tuntuu omalta kodilta.

Kun minä en ole. Se sattuu syvältä. Se itkettää. Itken tyhjässä kodissani kaapit täynnä ruokaa ja sydän täynnä rakkautta, mutta ketään ei tule.

Joskus tuntee olevansa niin etäällä, etä, etä-äiti, turha, huono, riittämätön. Joskus tekisi mieli suuttua, huutaa, raivota, itkeä, saada itsensä näkyväksi ja kuulluksi. Tuleeko hän, kuuleeko kukaan?

Voisinpa kelata ajan taakse päin niihin vuosiin, meidän vuosiimme, kun kaikki oli vielä hyvin. Kun minulla oli vielä sinut luonani, en ollut yksin, en huutanut yöhön ikävääni. 

Mitä kävi, mitä kävi, miksi, en ymmärrä vaikka pakko ymmärtää. Haluaisin sinut vain luokseni takaisin. Silloin mahduit syliini, nyt olet jo isompi kuin minä koskaan tulen olemaan. Mutta olet silti minun pieni poika. Muistan sinut vielä vauvana, minun omanani, tuoksuvana. Meillä oli se kaikki.

Muistot.

Minä odotan ja olen täällä, mutta usein olen yksin. Pian olet jo aikuinen, muistatko silloin minua? Olenko minä ollut äiti, olenko ollut riittävä, hyvä, tarpeeksi? Missä epäonnistuin, vai onnistuinko, osasinko?

Itkettää.

Tämä on vaikeaa. Liian vaikeaa. Loppuisiko tämä jo?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Äh mä unohdin, mikä päivä tänään on. Se päivä, kun ei kannata tätä somea aukaistakaan. Kun koko hemmetin maailma täyttyy koulunlopetuskuvista ja onnellisista perheistä. Yksi päivistä, kun tunnen jonkun menetyksen tunteen, josta en oikein saa edes kiinni. Ehkä menetetyn perheen, parisuhteen, läheisyyden. Tunnen olevani todellinen etä tänään. Poikani on jo iso ja ei edes kaipaa vanhempia koulunlopetukseen, Mutta muistan ne kaikki vuodet kun olin muukalainen perheiden joukossa. Se tunne jää syvälle. Sinä, joka avasit somen ja tunnet saman muukalaisuuden. Toivottavasti saat voimaa tästä päivityksestä. Et ole yksin 💙 minä ymmärrän 🧡olet hyvä vanhempi 💗 hali 💕💞 #etääiti #vauvafiblogit #eroperhe #yksinäisyys #sinkku #sinkkuäiti #etävanhemmuus #lauantai #koulutloppuu #bloggaaja @meidanperhelehti @vauvalehti

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Lue myös:
Ei se vuoroviikkoisuus toiminutkaan
Riittämättömyys, suru, tuska
Vaikein hetkeni etä-äitinä

Terveisin, Helka

Facebook

Kommentit (2)

Yh äiti
2/2 | 

Se on etävanhemman rooli, eikö siitä ole niin helppo päästä, jos toinen vanhempi on jo vuosia ollut se tuli ja turva. Olemalla etävanhempi sinä kuitenkin mahdollistat sen että se toinen voi olla lähivanhempi. ♥️ Mielestäni tämä malli on parempi kuin vuoroviikkovanhemmuus. Pääasia on että lapsesi asiat ovat kunnossa. Sinä olet osaltasi mahdollistanut sen. (Itse olen etävanhemmalle tosi kiitollinen siitä että saan olla lähi-! 😍) Ole siis armollinen itsellesi, nauti lapsivapaista, keskity hyvään! 💖

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Etä-äitiys voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Kuva: Pixabay

Tapasin Hannan, joka on lukenut blogiani ihan alusta asti. Hän kertoi minulle asian, joka kosketti minua syvältä ja kysyin, saanko kirjoittaa tästä blogiini. Nimittäin siitä, miten hänestä tuntuu, ettei hän saa ystäviä etä-äitiytensä takia.

Hannasta selkeästi näkee, että hän on yksinäinen ja surullinen tämän asian vuoksi. Hän kaipaa valtavasti äitiystäviä jakamaan arjessaan aikaa ja ajatuksia, varsinkin, kun hän näkee etälastansa suhteellisen harvoin. Hän on kuitenkin törmännyt ongelmaan: tuntuu, kuin kaikki kaikkoaisivat ympäriltä, kun hän mainitsee etä-äitiyden.

Tuntuu, kuin kaikki kaikkoaisivat ympäriltä, kun hän mainitsee etä-äitiyden.

Hanna on myös Momziessa, joka on kuin Tinder, mutta äitikavereita etsiville. Hanna kertoo: "Minulla on Momziessa esittelytekstissäni maininta, että olen lapselleni etä-äiti. En ole saanut ollenkaan mätsejä. Varma en voi tästä tietenkään olla, mutten usko, et asuinpaikka yksin tai muu syy vaikuttas näin paljon. Tai jos mätsi tulee niin viestittely loppuu lyhyeen.."

Hanna siis kokee, että etä-äitiys vaikuttaa Momzien muiden äitien halukkuuteen ystävystyä hänen kanssaan. Muuten profiili on ihan samanlainen kuin kellä tahansa muullakin. Hanna kokee tämän hirvittävän surullisena asiana.

Jos keskustelussa tulee ilmi, että hän on etä-äiti, lähtevät useat paikalta ja viestittely tai yhteydenpito loppuu.

Mutta ei vain Momziessa, vaan ihan kaikkialla muuallakin Hanna on kohdannut samaa. Jos keskustelussa tulee ilmi, että hän on etä-äiti, lähtevät useat paikalta ja viestittely tai yhteydenpito loppuu. 

Hanna jatkaa: "Jos tutustuu uuteen ihmiseen ja jossain vaiheessa, kun kerron suurinpiirtein aika alkuvaiheessa tutustumista, et oon etä, niin tutustuminen jotenkin tyrehtyy..joillekin se ok, yleensä toiselle etä-äidille, muttei suurin osa sitä ymmärrä."

Hanna on sosiaalinen ja tykkää tutustua uusiin ihmisiin, mutta se ei tunnu onnistuvan millään. Kun hän kertoo, että hän on etä-äiti, hänestä tuntuu, että ihmiset jopa pelästyvät. Tässä on äiti, joka ei osaa huolehtia edes lapsestaan, ei hän voi olla hyvä ystäväkään. Näin yksinolosta, ahdistuksesta ja surullisuudesta tulee kierre, jota on vaikea välttää. Hanna ei ole keksinyt ratkaisua, miten tällaisen voisi estää, eikä hän ymmärrä ihmisten suhtautumista häneen.

En kelpaa lapseni äidiksi joka päiväisessä elämässä enkä kelpaa sen takia myöskään kaveriksi/ystäväksi mukamas.

Hannasta tuntuu, ettei hän kelpaa omana itsenään edes ystäväksi. Siksi mieli on painunut entistä matalemmalle ja hän kamppailee myös masennuksen kanssa. Ystävät voisivat auttaa yksinäisyyteen, mutta nyt hänellä ei niitä juurikaan ole muutamaa kauempana asuvaa ja someystävää lukuunottamatta. Onnekseen Hannalla on kuitenkin tukena kumppani.

Hanna on lukenut blogiani alusta asti.

Hannan tarina on hyvin surullinen, mutta todellinen. Etä-äitiys on vielä kovin harvinaista, tabu ja jollain tavalla häpeällistä. On surullista, että se vaikuttaa näin voimakkaasti etä-äitien elämään yhä edelleen. 

Lue myös:
Etä-äitiyteni vaikutti treffeille pääsemiseen
Etä-äitiyteni saattoi vaikeuttaa työhön pääsemistä

Viestini kaikille: me etä-äidit olemme ihan tavallisia ihmisiä. Ei meitä tarvitse pelätä.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Onpa harmllista, että kaveria ei ole löytynyt. Toivottavasti löydät samanhenkisen kaverin itsellesi. Momzie ei ole minulle tuttu, mutta voisin kuvitella, että siellä monet äidit etsivät seuraa ja itselleen äitikaveria. Äitikaverilla tarkoitan ystävää, jonka kanssa voi tehdä asioita lasten kanssa. Monella kun on ystäviä töistä tai muusta, jotka ovat eri elämäntilanteessa. Siksi moni kaipaa samassa elämäntilanteessa olevaa kaveria. Ei varmastikaan syynä ole se, että etä-äitiys olisi vastenmielistä. No, tämä ainakin on oma ajatukseni asiasta :)

3 lapsen äiti
2/2 | 

Itselläni hyvin samankaltaisia kokemuksia. Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan se, että Miksi olen etä-äiti esikoiselleni, vaan tuomitaan helposti. Olen itselleni valitellut olevani hyvä äiti lapselleni juurikin sen vuoksi että olen ajatellut lapseni parasta enkä ole vaatinut häneltä esim. vuoroviikkoasumista.
Kokemuksia on myös siitä ettei miehet tahdo tutustua kun kuulevat että minulla on 3 lasta ja jokaiseen erilainen huoltajuussuhde. Ja tämäkin taas vaan sen takia että jokaisen lapsen kohdalla on mietitty mikä on kenellekin paras vaihtoehto, eikä ole laitettu lapsia samaan muottiin. Jokainen lapseni on minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä. Ja parhaani teen äitinä lasteni eteen. Etä-äitiys ei todellakaan ole se helpoin tapa olla ÄITI!!!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017