Kirjoitukset avainsanalla etä-äiti

Kuva: Panu Pälviä

Olen ollut esikoiselleni sekä yksinhuoltajaäiti että etä-äiti. Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä etä- ja yh-äitiydessä on?

Etävanhempana ei ole osallinen lapsensa arkeen.

Yksinhuoltajana on täysin vastuussa lapsestaan. Jos hän herää yöllä, ei ole muita, jotka hänen kanssaan heräisivät. Sitä suunnittelee arkensa yksin ja jokaikisessä asiassa on otettava huomioon, että on yksin lapsensa kanssa. Voinko tehdä näin, pääsenkö lähtemään, mihin lapsi menee hoitoon?

Etävanhempana ei ole osallinen lapsensa arkeen eikä myöskään tee hänen arkiasioitaan koskevia päätöksiä. Vastuu on toisella. Toisaalta on vapaa menemään miten haluaa.

Etävanhempana yksinolo on arkipäivää, yhdessäolo juhlaa.

Yksinhuoltajana yksinolo, vapaus mennä ja tehdä mitä haluaa, pitkään yksin nukkuminen ja lomat ilman lasta ovat jotain, mitä usea odottaa tai mistä vain haaveilee.

Etävanhempana lapsen kanssa vietettyä aikaa odottaa kuin hullu puuroa. Yksinolo on arkipäivää, yhdessäolo juhlaa.

Yksinhuoltajana voi tuntea olevansa riittämätön. Saako lapsi tarpeeksi virikkeitä, kun olemme kahdestaan? Tarvitseeko hän isän ja miehen mallia? Mistä sellaisen hänelle saisi? Olenko epäonnistunut, kun en voi tarjota lapselleni ydinperhettä?

Tässä etävanhemmuus on täysin samanlaista kuin yksinhuoltajuus. Epäonnistumisen tunne voi olla hurjan vahva. Olenko huono äiti, kun en asukaan lapseni kanssa? Olenko hylännyt lapseni? En voinut tarjota lapselleni ydinperhettä, kärsiikö hän siitä?

Yksinhuoltajana olet lapsesi koko maailma.

Yksinhuoltajana olet lapsesi koko maailma.

Etävanhempana olet lapsellesi se vanhempi, joka asuu muualla, eikä häntä tapaa välttämättä kovin usein.

Yksinhuoltajana on vaikea treffailla, koska on niin kiinni lapsessaan. Yksinhuoltajaäidit eivät myöskään ole sitä kuuminta hottia treffimarkkinoilla.

Etä-äitinä on vaikea treffailla, koska voi kohdata niin paljon ennakkoluuloja. Etä-äiti, huono äiti siis, moni ajattelee. Etä-äiti ei välttämättä ole kuuminta hottia treffimarkkinoilla.

Yksinhuoltajana voi turhautua arkeensa, joka on jatkuvaa lapsen kanssa oloa eikä itselle jää aikaa ollenkaan. Voi hävittää koko minuutensa äitiyteen.

Etävanhempana turhautuu arkeensa, kun kaipaa lastansa, muttei voi olla hänen kanssaan. Aikaa on itselle välillä liikaakin. Kuka minä oikein olen, voi kysyä, kun on kyllä vanhempi, muttei lapsensa elämässä jokapäiväisesti mukana.

Oli mikä oli, rakastaa joka tapauksessa lastansa yli kaiken.

Yksinhuoltajana rakastaa lastansa yli kaiken.

Etävanhempana rakastaa lastansa yli kaiken.

Terveisin, (Etä-)äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun hetkeksi hiljentää vauhtia ja istahtaa. Kun sen uskaltaa tehdä, tai tekee vahingossa. Se kysymys nousee pään sisältä ja voimistuu kuin lähenevä ukkonen, kunnes se jylisee niin kovaa, ettei sitä voi enää sivuuttaa:

Missä minun perhe on?

Oli näennäisen tavallinen ilta. Lapsettoman viikon sellainen. Puuhailin jokapäiväisiä juttuja. Yhtäkkiä istuin sängyn laidalle ja purskahdin itkuun. Minun perheeni ei ollut luonani. Miten tässä on käynyt näin?

Tyhjässä lastenhuoneessa on jotain surullista ja väärää.

Ei se tarkoita, että olisin surullinen tai pettynyt itseeni, tilanteeseeni tai ylipäätänsä mihinkään. Mutta välillä se iskee: tyhjän huoneen syndrooma. Niin minä sitä kutsun. Kun menen lastenhuoneeseen, sen seinät jotenkin heräävät henkiin, puhuvat minulle. Joskus ne jopa huutavat. Se tuntuu fyysisenä äänenä sisälläni, kipuna vartalossani. Tyhjässä lastenhuoneessa on jotain surullista ja väärää.

Siellä tuoksuu lapsi, joka ei asuta sitä juuri nyt. Se lapsi leikkii ja ihastuttaa jotain toista jossain muualla. Pelästyin omaa huutavaa kysymystäni. Se iski niin yllättäen, etten ollut varautunut. Yleensä osaan varautua, selittää rationaalisesti, miksi tilanne on mikä on ja hyvinhän meillä kaikki on. Nyt se ilmestyi eteeni ilmoittamatta etukäteen. 

Jalkani eivät mahdu suoriksi, joten käperryn pieneksi mytyksi siihen pikkuruiseen sänkyyn.

Asettelen kuopukseni unipupun takaisin hänen sängylleen. Se on jäänyt aamusella minun sänkyyni. Mitenhän pikkuinen selviää isänsä luona ilman unipupuaan. Tuo pupu oli jo liikaa. Otan sen syliini ja itken hänen sängyssään. Jalkani eivät mahdu suoriksi, joten käperryn pieneksi mytyksi siihen pikkuruiseen sänkyyn. Avaan silmäni ja tämäkin oli virhe. Teinin sänky vastapäätä; sekin tyhjä, mutta sekainen. Teinin kädenjälki näkyy siinä yhä. Hän on lähtenyt pyörremyrksyn lailla edellisellä kerralla liikkeelle. Siinä ei jouda petailemaan sänkyjä. 

Kuopuksen pupu on jäänyt luokseni. Miten hän pärjää ilman sitä?

Minä joudan. Minulla on kaikki maailman aika. Lapsettoman viikon ensimmäisenä päivänä ehtii. Jos ei ehdi, otetaan toisena päivänä lisää. Aikaahan minulla on.

Missä on minun perheeni, sydämeni kuiskaa hiljaa. Mutta perhe tuntuu silti lähellä, se tuntuu siellä, sydämessäni. He ovat lähelläni. Odotan täällä. 

Lue myös:
Vuoroviikkovanhemmuus ei ole mitään lomailua 
Riittämättömyys ja suru etävanhemman tuttuja vieraita

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Panu Pälviä

 

Kommentit (1)

Vierailija

Niin tuttu tunne. Siksi on helpompaa olla kaikkialla muualla lapsettomalla viikolla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä oli viime viikolla poikani kanssa ihana matka. Matkustettiin kahden Kuopioon, kotikaupunkiini, juhlimaan siskontyttöni nimiäisiä. 

Harvinaista herkkua

Tällaiset kahdestaan tehdyt matkat ovat meille harvinaista herkkua. Nautin jo etukäteen siitä fiiliksestä, että saamme olla ihan kahdestaan koko junamatkan, nukkua yhdessä, viettää aikaa ilman kuopustani ja tutustua toisiimme lisää, koska harvoin vietämme melkein viikon yhdessä. Tämä on minullle aivan ainutlaatuista ja täysin eri asia, kuin silloin tällöin yhdessä vietetty viikonloppu.

Voisi kuvitella, että teinin kanssa matkustaminen ei olisi lomailua. Minulle se kyllä on. Kun hän tuli minua vastaan kahvilaan ennen junan lähtöä, vieräytin yhden kyyneleen, tai ehkä kaksi. Hän on hurahtanut minusta pituudessa ohi, hän on komea kuin mikä ja täysin minun monta päivää. Etä-äidin loma oli alkanut.

Kunnon mättöä ennen junamatkaa. Teini tankkaa!

Herkistymistä siskonpedissä

Nukuimme teinini kanssa siskonpedissä siskoni luona. Ensimmäisenä aamuna heräsin niin, että makasin hyvin pienessä tilassa patjan reunalla, teini nukkui loppupatjalla pitkät jalat levällään kietoutuneena peittoon. Kello seitsemän aamulla katselin nuortani ja hymyilin. Laitoin etä-äideille raporttia: täällä minä katselen nukkuvaa etäpoikaani ja herkistelen. Nauratti ja itketti samaan aikaan. Mutta annoin itselleni luvan fiilistellä ja vaikka sitten herkistyä loma-aamuna kello seitsemän. Nyt aion nauttia!

Kaikki yöt menivät hyvin ja kaksi viimeistä yötä huoneessamme nukkui myös siskoni kolmivuotias tyttö. Teinini huolehti tytöstä kuin omasta siskostaan ja heidän välilleen muodostuikin mukava yhteys. Esikoiseni on mahtava lasten kanssa, ja lapset tykkäävät hänestä ihan valtavasti. Myös siskon uusi vauva kävi tutuksi, ja poikani hoiti vauvan ulkounet teinin itsevarmuudella. Vähän ehkä viimeisiä rattailuja piti patistaa tekemään, mutta lopulta kuitenkin nekin hoidettiin hyvillä mielin. Sekä vauva että teini saivat ulkoilmaa; hyväksi molemmille!

Myös vauvan hoito sujuu.

Nyt jaksaa monta viikkoa

Tällaiset läheisyystankkaukset ovat etävanhemmalle erittäin tärkeitä. Kun arki menee erossa, on saatava välillä viettää aikaa yhdessäkin. Yhteinen matka on jotain, mitä voin suositella kenelle tahansa etävanhemmalle sekä myös kaikille teinien vanhemmille.

Teinistä voi tulla ihan erilaisia puolia esiin, kun päästään pois siitä normaalista arkiympäristöstä. Juhlissa poikani ui kuin kala vedessä ihmisten joukossa ja hurmasi juhlijat. Hän toimi tarjoilijana ja jututti monia vieraita. Olin hyvin ylpeä lapsestani. Välillä toki piti huomauttaa kännykän käytöstä ja omien jälkien siivoamisesta, ja pari kertaa teiniangstikin taisi yllättää. Joten pääsin kiinni oikeasti siihen teinin elämään, ainakin hetkeksi. 

Nyt jaksaa taas arkea. Kun lähdin junasta ja katsoin poikaani, en voi muuta sanoa kuin sen, että hän on tehnyt minusta tämän ihmisen, joka nyt olen. Vaikka elämämme on mennyt eri teitä kuin ajattelin, ei se ole vähentänyt äitiyttäni tai rakkauttani. On tällaiset matkat vain jotain aivan luksusta. Suosittelen kokeilemaan.

Valmiina kotimatkalle sydän täynnä ihania muistoja.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (4)

Jenni/Ilopiikki

Kuulostaa tosi ihanalta tavalta viettää viikonloppu! Olen miettinyt kans, että lähtisin yhdeksi yöksi esikoisen kanssa Turkuun siskoni luo. Saataisiin viettää eri tavalla yhteistä aikaa. Vauva vie niin paljon huomiota arjessa, että olisi mukava saada välillä kohdistaa se kaikki esikoiseen😊

Vierailija

Oi oi, tuosta meilläkiin haaveillaan. Lapset välillä kyselee, koska käytäisiin kahdestaan yöreissu. Ei ole mitään tukiverkostoa, niin en voi sitä iloa suoda vielä. Ehkä joskus..

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulla on yksi intohimo. Historia. Ja tarkemmin: Englannin historia. Ja sieltä eräs nainen, joka on upea, kaunis, rohkea ja edelläkävijä: Anne Boleyn. Sellainen nainen ja äiti, jonkalainen itsekin haluaisin olla.

Anne kohtasi miehisen maailman ja uskalsi olla eri mieltä

Anne eli 1500-luvun alussa Englannin hovissa, joka ei ollut mitenkään helppo paikka naisten asua ja elää. Maata hallitsi julmaksikin nimitetty Henrik VIII, joka kaiketi tunnetaan parhaiten siitä, että hän oli kuusi kertaa naimisissa, viisi hänen vaimoistaan kuolivat ennenaikaisesti ja kaksi vaimoista kohtasi teloituskuoleman Henrikin käskystä. Kuulostaa hienolle miehelle, eikö totta? Kuninkaana ja hallitsijana toki hän tuli eniten tunnetuksi humanismistaan ja Englannin kirkon uudistamisesta.

Elettiin aikaa, jolloin uskonpuhdistus alkoi nostamaan päätään. Se tarkoittaa lyhyesti, että katolinen kirkko, joka oli ollut jo kauan valta-asemassa koko Europpassa, alkoi vähitellen menettää otettaan. Anne kannatti uskonpuhdistuksen aatteita, mitä taas Englannin hovi ja Henrik ei. Mutta Anne silti uskalsi kertoa mielipiteensä ja puhua oman uskonsa puolesta. Kävi niin, että kuningaskin lopulta alkoi kuuntelemaan tätä rohkeaa naista. Englannin hovi ei tästä pitänyt, mutta ei Anne välittänyt. Hän oli rohkea ja halusi olla erilainen. Hän kuunteli sydämensä ääntä uskonasioissa ja kaikissa valinnoissaan, mitä elämänsä aikana teki.

Anne oli rohkea nainen. Tuohon aikaan ei ollut sama asia kertoa eriävää mielipidettänsä vallitsevasta suuntauksesta, mistään asiasta, kuin mitä nykyään on. Anne uskalsi olla eri mieltä jopa kuninkaan lähimmän neuvonantajan, kuuluisan katolilaisen ja humanistin Thomas Moren, kanssa. Kuningas alkoi viimein jopa kuunnella tätä naista, mikä oli ennen kuulumatonta tuossa hovissa. Tämä johti koko Englannin uskonnollisen maailman muutokseen.

Kaksi vaimoista kohtasi teloituskuoleman kuninkaan käskystä.

Äiti, joka ei saanut elää lapsensa kanssa

Annesta tuli kuningatar, Henrikin vaimo. Kuningattaret ja korkea-arvoiset naiset tuohon maailman aikaan eivät todellakaan saaneet olla lapsiensa kanssa. Lapset, varsinkin esikoiset, ja varsinkin jos he olivat poikia, otettiin heidän rinnaltaan syntymän jälkeen pois. Lasta imetti erillinen imettäjä, kasvattivat hovin virkamiehet ja kamarineidit. Kuningatar ei saanut osallistua lapsensa kasvatukseen.

Anne kärsi tästä kovasti. Hän sai vain yhden lapsen, Elisabetin. Hän ikävöi päivittäin lastansa, joka kasvoi muualla. Hän pelkäsi tyttönsä puolesta, joka eli julmassa maailmassa, jossa vallitsi miehiset lait ja jota hallitsivat miehet. Hänen ikävänsä ja tuskansa koskettaa minua syvältä. Hän kaipasi lastaan joka päivä. Miltähän on mahtanut tuntua, kun lapsi on viety pois synnytysvuoteelta, eikä häntä saa edes itse imettää? Miltä tuntuu elää koko elämänsä lähellä lastaan, ilman että hänen kasvatukseensa tai elämäänsä saa puuttua millään tavalla? Anne oli etä-äiti hyvin julman tavan takia.

Anne oli etä-äiti hyvin julman tavan takia.

Anne tuomittiin lopulta kuolemaan. Hänen viimeisiä pelkojaan oli, miten hänen lapsensa kävisi, kun häntä ei enää olisi. Henrik oli rakastunut jo seuraavaan naiseen, jolta toivoi poikaperillisitä. Annen äidinrakkaus ja pelko lapsensa puolesta kuolemansa hetkellä on käsinkosketeltavaa. Pitäisiköhän Henrik huolta Elisabetista? Sitä Anne ei koskaan tulisi tietämään.

Anne rakasti lastansa yli kaiken. Hän ei sitä tiennyt, mutta Elisabetista tuli Englannin yksi pitkäaikaisimmista hallitisijoista, kuingatar Elisabet I. Hän olisi ollut ylpeä tästä kuuluisasta tyttärestään.

Anne oli äiti, nainen ja uudistaja. Ihailen häntä kovasti.

Lähteet:
Olen tehnyt aiheesta gradun Helsingin yliopistoon. Lainattavissa Helsingin yliopiston kirjastosta: Viettelijä, äiti vai uskonnollinen uudistaja?
Lisää Annesta: Anne Boleyn -files

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Kategoriat