Kirjoitukset avainsanalla etä-äiti

Kuva: Pixabay

Heräsin jo aamuyöstä, vein lahjat oven ulkopuolelle pulkkaan, on yön aikana tonttu käynyt ne tuomassa sinne, näin aion sanoa kuopukselleni. Keittelin kaikessa hiljaisuudessa riisipuuroa, toista kertaa ikinä elämäni aikana.

Lastenhuoneessa nukkuivat lapseni, rakkaat poikani. Laitoin tietokoneelta joululauluja hiljaiselle soimaan, sytytin kynttilöitä. Kun puuro porisi hiljalleen hellalla, keitin kahvit ja katselin ulos; jouluaamu tuntui täydelliselle, kun lumihiutaleet leijailivat hitaasti kohti maata kuin jossain elokuvassa.

Herätin lapseni, söimme puuroa ja naureskelimme. Yhtäkkiä sanoin pikkuiselleni, että kuulin oven takaa jotain. Kävimme hakemassa lahjat ja pojan silmät loistivat jännityksestä.

Koko joulunodotus oli odottanut tätä hetkeä. Vaikka illalla heillä on toinen joulu iseillään, nyt oli meidän joulumme. Katsoin heitä, ja sillä hetkellä tunsin, että jouluni oli täydellinen.

Kun auton valot poistuivat pihastani poikieni kanssa, hiivin takaisin sisälle huovan sisälle, join glögiä ja kirjoitin tätä tekstiä. Sovimme teinin kanssa, että tehdään tästä jouluaattoaamusta perinne. Minusta se oli oikein ihana idea.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin. Kyllä se tekee kipeää. Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua. Blogissa nyt iloinen tekstini. Ja lue loppuun asti. Siellä paras joululahjani ❤❤❤ suora linkki nyt profiilissa @etaaiti #etääiti #uusipostausblogissa #linkkiprofiilissa #joulu #siunattu #onnellisuus #ystävyys @meidanperhelehti @vau

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Jouluni oli ihana. Nyt lähden uudenlaisen joulun viettoon ystävieni luokse. Kunhan ihan hetken nautin tästä hetkestä vielä.

Ihanaa joulua teille kaikille.

Terveisin, Etä-äiti

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Joulurauhaa Sinulle 🎄❤ #etääiti #joulu #rauhallistajoulua @meidanperhelehti @vauvalehti

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Ai sä oot niitä äitejä?!

Niin siis MITÄ äitejä? teki mieli huutaa, mutta hymyilin vain ja sanoin, juu, näin meillä tällä hetkellä.

Luulin, että olen jo karaistunut. Kuuleehan näitä. En ollutkaan. Mitä äitejä minä olen? Niitä huonompia, outoja, vääränlaisia? Ja kun samaan syssyyn tällä viikolla sain lapsen oikeuksia koskevaan tekstiini kommentin, että on epänormaalia olla etä-äiti, meni minullakin viimein kuppi nurin.

Ei minunkaan tarvitse kaikkea sietää! Ei kenenkään. Miksi pitää sanoa toiselle pahasti, ajattelemattomasti? Vaikka tuo otsikossa kuultu huudahdus EHKÄ oli jotenkin lipsahdus, silti. Sehän kertoo suoraa kieltään siitä, että tässä yhteiskunnassa edelleen elää jonkinlainen perhenormi, jokin tapa olla se oikeanlainen perhe. Ja ilmiselvästi en tuohon muotiin nyt sovi.

Kun kuulin, että on epänormaalia olla etä-äiti, meni minullakin viimein kuppi nurin.

Onko tullut mieleen, ettei etä-äitiys ole kaikkien oma päätös. Taustalla voi olla todella paljon tuskaa, vaikeita aikoja, tapahtumia, riitoja, oikeustaisteluja. Paljon erilaisia ihmiskohtaloita. On niin ajattelematonta tokaista toisille jotain tällaista.

Tänään minua itkettää. On samalla niin kova ikävä omaa lasta ja samaan aikaan kuulee tällaista. Tänään en ole vahva.

Olen vain äiti, jolla on ikävä lastaan.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (3)

Jantunen / Tuuletuksia

Ihmiset sanovat ajattelemattomuuttaan (ja kuka mistäkin syystä) asioita, joiden vaikutusta he eivät voi ymmärtää, jollei itse ole asiassa sisällä ja omakohtaisesti kokeneet. Tämän olen huomannut myös tällä oman raatteentieni taistelussa. Niinä hetkinä sitä on entistä kiitollisempi niistä ihmisistä ympärillä, tai jossain etäämmällä mutta elämässä olemassa, jotka ymmärtävät tunnetilojasi huolimatta siitä, että he eivät ole samaa kokeneet.

Vierailija

Voimia sinulle! Olen myös että-äiti vastoin omaa tahtoani ja olen myös törmännyt siihen että heti lyödään huonommuusleima otsaan tietämättä taustoja. Ikävä on iso ja läsnä päivittäin ja jokainen päivä on eteenpäin. Toivon mukaan joskus asiat on toisin. Et ole ainoa! Meitä on myös muita jotka hiljaa kätkee surunsa.

Vierailija

On se kyl outoa et yhä tänäpäivänä on ok olla etäisä mut jos onki etä äiti ni ai kauheeta. Ite oon kahdelle lapselle lähiäiti, kahdelle etä ja kahdelle bonus.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiminta
Joskus menee viikkoja, etten näe etäpoikaani. Kuva: Panu Pälviä

Meillä teini-ikäisemme saa päättää, tuleeko luokseni vai ei. Tämä voi tarkoittaa minulle vaikeitakin tilanteita.

Aikaisemmin minä ja hänen isänsä päätimme hänen asumisestaan kotiensa välillä. Mitä isommaksi lapsemme kasvaa, sitä enemmän hänellä on kuitenkin sanottavaa siitä, missä asuu.

Teinin menot ovat hänelle tärkeitä –  omat surut ja ikävät on joskus vain unohdettava

Ja onhan se ihan luonnollistakin. Hän on kohta 15-vuotias varsin vastuullinen ja reipas nuori. Olisi todella kummallista, jos päättäisimme hänen olemisestaan kodeissaan kuulematta häntä. Hänelle tärkeät kaverit, harrastukset ja muut menot eivät elä samaa rytmiä kuin perheemme lapsiviikot ja -päivät.

Siksi hän saa nykyään sanoa, tuleeko hän luokseni vai ei. Tarjoan mahdollisuutta joka viikonloppu. Aina hän ei tule. Joskus kestää kauankin, ennen kuin näemme. Olen tehnyt päätöksen, ihan tietoisesti, että tämä on meidän tilanteessamme paras. En koe pakottamista kenenkään kannalta hyvänä vaihtoehtona.

Tämä tarkoittaa joskus useiden viikkojen erossa oloa. Ja kyllä se sattuu.

Tämä tarkoittaa joskus useiden viikkojen erossa oloa. Ja kyllä se sattuu. Joskus tosi paljonkin. Silti haluan osoittaa hänelle teoillani, että pidämme hänen mielipidettään tärkeänä ja hän saa osallistua elämäänsä liittyviin päätöksiin. Tämä ei tarkoita, että hän päättäisi joka asiasta. Me aikuiset päätämme useista asioista, ja ne pitävät, kuten loma-ajat ja pidemmät luonaolot. 

Toivon, että hän arvostaa tätä menettelyämme ja haluaa yhä enenevässä määrin tulla luokseni. Haluan vahvistaa sidettämme en pakottamalla, vaan kuuntelemalla häntä ja mukautumalla hänen tämän hetkiseen elämäntilanteeseensa. Kyllä minun vuoroni vielä tulee, tähän luotan.

Lapsen oikeuksien viikon teemana osallisuus

Nyt vietetään lapsen oikeuksien viikkoa ja tiistaina on lasten oikeuksien päivä. Viime vuonna kirjoitin, että lapsella on aina oikeus parhaaseen mahdolliseen kotiin, ja meillä se tarkoitti, että hän muutti isänsä luokse asumaan.

Tänä vuonna teemana on osallisuus. Lapsen oikeus on tulla kuulluksi, tuntea olevansa osallinen elämäänsä koskeviin asioihin ja vapaus osoittaa näkemyksensä. Tätä samaa osallisuutta halutaan vahvistaa muun muassa myös uudistuvassa lastenhuoltolaissakin. Lapsella pitää olla mahdollisuus tulla kuulluksi asumistaan koskevissa asioissa.

  • Useiden tutkimusten mukaan lapset itse toivovat, että aikuiset kuuntelisivat heitä enemmän. Ja lapset ja nuoret uskovat myös, että aikuiset tekisivät parempia päätöksiä, jos he kuuntelevat lasten mielipiteitä. Lapsenoikeudet.fi
  • Lapsen osallisuus on yksinkertaisimmillaan sitä, että aikuisella on todellinen tieto siitä, mitä lapsi ajattelee häneen liittyvistä asioista ja päätöksenteosta sekä halu ottaa se huomioon. Herkkä mies -blogisti

Siksi olen sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhempansa luokse vai ei. Tiedän, että tämä aiheuttaa ristiriitaisia mielipiteitä, koska lapsi ei saa kuitenkaan ottaa valtaa vanhemmiltaan ja joskus lapselle on hyväksi, että hän näkee vanhempiansa, vaikkei aina itse haluaisikaan, puhumattakaan siinä tilanteessa, jos toinen vanhempi koettaa vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan.

Olen sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhempansa luokse vai ei.

Tilanteita on hyvin monenlaisia, mutta meidän perheessämme tämä toimii näin. Ja minä kestän ikäväni. Lapseni parhaaksi.

Lue lisää:
Lapsenoikeudet.fi -sivusto kertoo viikosta tarkemmin
Meillä lapsi siirtyy kodista toiseen, vaikka olisi kipeänä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (10)

Normaali Äiti

En ymmärrä kuinka joku voi olla etä-äiti, ei semmonen kyllä ole normaali nainen sillä on äidinvaistot epäkunnossa......itse en ikinä voisi olla erossa jälkikasvustani (ja pilkunviilaajille sanon vain että en TIETENKÄÄN tarkoita että pitää olla joka sekunti liimattuna lapseen kiinni- normaalit yökyläilyt ja mahdolliset leirit jne. toki kestän erossa) kuin vasta sitten kun lapselle tulee ikä ja aika alkaa omilla siivillään kantaa elämäänsä. Toki jos on joku huumeäiti, juoppoäiti tai psyyke tapaus tms. niin silloin en ihmettele, silloin kuuluukin olla etä-äiti halusi tai ei.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

voi Normaali Äiti. Ei ole normaalia vanhemmuutta olemassakaan. On erilaisia tilanteita, ja perheitä. Mikä kukaan on sanomaan, mikä kenellekin perheelle on parhaaksi. On myös todella loukkaavaa sanoa toiselle, ettei ole hyvä äiti, varsinkin tällaisen tekstin alle, jossa puhutaan lapsen oikeuksista ja lapsen oikeudesta parhaaseen mahdolliseen kotiin. On hyvä, jos itse on voinut olla läsnä lapsilleen enemmän, kaikki eivät voi. Puolitoista vuotta tätä blogia, ja vieläkin näin paljon ennakkoluuloja.

Siksipa kirjoitankin, ja vielä pitkään.

Lempeyttä ja ymmärrystä elämääsi.

Terveisin, Etä-äiti

Sirpa

Sinä "Normaali äiti". Olet päässyt helpolla elämässä lasten suhteen, kun et ole joutunut taistelemaan lapsistani narsisti-isän kanssa.
Siinä taistelussa ovat vastapuolella kaikki keinot sallittuja ja äidistä ei tarvitse mitään vikaa olla.
Voin sanoa, että en ole narkkari, alkoholisti enkä mt-potilas, ja etävanhemmuutta en itse valinnut.
Hanki laajempi maailmankatsomus.

Yksi etä-äiti

Juuri näin, ero narsistista on tuhoisa ja sitä kukaan ei voi ymmärtää. Toivottavasti kommentoijalla kaikki menee niinkuin suunniteltu!

Epänormaali? äiti

Pakko olla provo..ei kukaan ole noin ymmärtämätön. Ei kai kukaan äiti haluakkaan olla erossa lapsistaan. Itsellänikin teini, ja saa tosiaan kanssa päättää kummalla on. Ja kyllä, useimmiten äidin luona vaikka olenkin etä-äiti. Isän luona ei viihdy, kiitos äitipuolen. Mielestäsi en ole normaali..ehkä en, koska huolehdin esimerkiksi lapsestani enemmän kuin "normaaliäiti". Joku voisi sanoa että olen ylihuolehtiva. Mutta ei kai lapsella täällä etä-äidin luona ole huono olla, kun enemmän on täällä. Lapsi kiittää minua aina kun minulle voi puhua kaikesta. Enkä ole juoppo/huume äiti. Masennusta kyllä, mutta pystyn hoitamaan arkiaskareet ja lapsen. En vain käsitä tälläisiä "normaali"äiti juttuja. Oikein ihanaa joulua sinulle! Aina ei kannata yleistää.

Huonoäitikö

Onnea "normaaliäitiyteesi". Kieltämättä aika normaalilta kuulostat ahdasmielisen ja loukkaavan mielipiteesi kanssa. ja sitten meillä ihmetellään mistä lapset oppii olemaan niin julmia toisiaan kohtaan. En väitä, että kaikki, mutta osan tapauksessa kotona opittua ja tälläiset kommentit todellakin todistaa sen. Mutta onnittelut, että oma taipaleesi on ollut mukava. Itse läheskaikkeni oon yrittänyt, että saisin lähivanhemmuuden, mutta lopulta tein sen mikä piti. Yrittää laittaa oman pahan olon sivuun, siitä etten näe lastani enää niin usein. Nauttia siitä, että lapseni on onnellinen isällään, heillä on hyvin läheinen suhde. Ja lapseni on onnellinen kun tulee minun luokse ja onnellinen kun näkee pidemmän viikonlopun jälkeen taas isänsä. En ole ikinä käyttänyt aineita ja alkoholiakin hyvin hyvin vähän vuodessa tulee otettua. Mt ongelmia ei ole. Jos mielipide pitää esittää loukkaavana voi sen pitäå omana tietinaan. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta loukata ei saa toisia.

Vera Pelle

Normaali äiti, koeta vähän laajentaa maailmankuvaasi, kehittää ymmärrystäsi ja parantaa empatiakykyäsi. Samalla kehittyisit äitinä ja lapsillasi olisi varmasti helpompaa kanssasi aikuisinakin.

"Psyyketapaus"

Järkyttävän tyly ja julma kommentti "Normaali Äidiltä". Jos itse en olisi ryhtynyt vuoroviikkoäidiksi, ahdistava elo lasten narsisti-isän kanssa olisi johtanut siihen ettei lapsillani olisi enää ollut ollenkaan äitiä. Koen että vaikkei lapseni näe äitiään (enkä minä lapsiani) joka päivä on se silti parempi kuin kuollut äiti. Olen myös "psyyketapaus", paljolti narsisti-exäni vuoksi, mutta ei se vaikuta kykyyni hoitaa lapsiani. Eron jälkeen olen jaksanut ja kyennyt paremmin olla läsnä lapsilleni. Surullista että on vanhempia jotka siirtävät tuollaista ajattelutapaa eteenpäin lapsilleen. Ei pitäisi ikinä tuomita ketään, kun ei tiedä koko totuutta. Tuollaisten ihmisten takia myös mt-potilaat joutuvat turhaan kantamaan häpeän leimaa.

247äiti

"Normaalia äitiä" ei ole olemassakaan. Oikeuslaitos voi nykyään myöntää lähivanhemmuuden isälle muistakin syistä kuin näistä luettelemistasi (mt, päihteet ja alko). Esimerkiksi jos isällä on varaa jäädä asumaan eron jälkeen perheen entiseen yhteiseen omakotitaloon ja äidillä ei, isä voi hyvinkin saada lähivanhemmuuden. Näissä asioissa ratkaisevaa on lapsen etu ja pysyvyys asuinpaikan/kaverien yms. suhteen.

Helppo on tulla muita sormella osoittelemaan jos ei ole itse eronnut tai jos ei ole ollut yhtäkään huoltajuuskiista.

Monesti lapsen etu on se että vältytään huoltajuuskiistoilta. Ne ovat tuhoisia. Oma lapseni joutui psykiatriseen hoitoon huoltajuuskiistan aikana johtuen isän painostuksesta. Onneksi isä lopetti painostuksen ennen kuin kukkaharrutädit ehti väliin. Muutoin lapsi olisi voinut päätyä huostaanotettavaksi.

Maailmankuvan laajentamista suosittelen minäkin "Normaalille äidille"

ulla

Minä niin samaistun sinuun etä-äiti ja on ihana lukea elämästäsi . 

Teini tyttöni asuu isänsä kanssa, eikä kovin usein ehdi omilta jutuiltaan minun luokse, jolloin minulle tulee niitä vaikeita hetkiä . Mutta tiedän , että hän tarvitsee minua ja hän tietää että äiti on aina tavoitettavissa kun tarvitsee. =)    Ei ole normaliäitiyttä ole olemassakaan .  

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: T-A Bech

Katselin tässä eräänä päivänä Emmerdalea, ehkä vähän sivusilmällä, koska enemmän yritin pitää silmällä ympyrää juoksevaa kuopustani. Yhtäkkiä kuitenkin pysähdyin niille sijoilleni, kurkkuani kuristi ja sydän muljahti ilkeästi, kun jo aiemmin esittelemäni Emmerdalen hahmo Beatrice sanoi televisiossa jotakin, joka hävetti. Se hävetti minua, koska yhtäkkiä ymmärsin tuntevani välillä täysin samoin kuin hän:

"En halua mennä sinne. Vaivaannun lapseni seurassa. En tiedä, mitä sanoa."

Ja se iski lujaa vasten kasvojani; ymmärrys, että hän puhuu ihan kuin minun elämästäni. Minun tunteistani. Minäkin tunnen noin. Olin koko viikonlopun poikani kanssa; ja kyllä. Välillä olin vaivaantunut. Koetin keskustella hänen kanssaan, kysyä, miten päivät hänellä ovat menneet. Ei siitä keskustelusta oikein mitään tullut.

Siitä tilanteesta tuli juuri näkemäni elokuva mieleen (taisi olla nimeltään Boyhood), jossa lapset tilittivät etäisälleen, ettei keskustelu niin suju, että isä viikon erossa olon jälkeen latoo vain kysymyksiä pöytään ja odottaa lapsiensa vastaavan. Keskustelu ei ole silloin luontevaa. Lapset kertovat kyllä asioistaan, jos he haluavat. Omaa tahtiaan.

Nämä kaksi etävanhempaa kertoivat tarinoillaan minun elämästäni. Etävanhemman elämästä.

Nämä kaksi etävanhempaa, fiktiivistä kylläkin, mutta hyvin todentuntuista, kertoivat tarinoillaan minun elämästäni: etävanhemman elämästä. Kun lapsi tuntuu vieraalta. Ja silloin on välillä toden totta vaikea tietää, mistä keskustella tai mistä edes aloittaa keskustelu.

Vaikka kyseessä on oma rakas esikoiseni, jota rakastan yli kaiken, tunnen silti välillä ulkopuolisuuden tunnetta; vierautta hänen seurassaan. Ja kun samaan aikaan kuuntelen, kun hän puhuu isänsä vaimon kanssa puhelimessa, naureskelee ja sopii arjen jutuistaan, sydämeeni sattuu. Minäkin haluaisin puhua hänen kanssaan arjen pikku jutuista.

Minäkin haluaisin puhua hänen kanssaan arjen pikku jutuista.

Katson häntä, nauravaa ja komeaa poikaani. Minun omaa poikaani. Mitä sanoisin hänelle? Millä sanoilla saisin hänet nauramaan ja puhumaan minullekin noin? Minulla ei ole aavistustakaan. Ja kun sitten annan tilanteen vain olla ja katson häntä, yhtäkkiä hän sanookin jotain, ja puheemme alkaa soljumaan. Ja silloin olen todella onnellinen, hetkisen ajan.

Olen kuitenkin useimmiten ihan äärimmäisen surullinen etä-äitiydestäni. Näistä asioista, joita en koskaan osannut ajatella tuntevani tai kirjoittavani niistä. Vierauden tunteesta, vaivautuneisuudesta, ikävästä, ulkopuolisuudesta. Nyt nämä sanat kertovat minun elämästäni. Minua surettaa tällä hetkellä aika paljon.

Lue myös: Miksi etäpoikani on niin upea lapsi?

Apein terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram