Kirjoitukset avainsanalla teini

Mitenköhän tämä kesä tulee teinin kanssa menemään? Kuva: Panu Pälviä

Kerroin vähän aikaa sitten, miten teinini ehdotti, että näkisimme enemmän. Oli puhetta jopa vuoroviikkosysteemiin palaamisesta. Ihan hetken aikaa unelmoin, että saan heittää hyvästit etä-etuliitteelle. 

Olin luonnollisesti innoissani. Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle rieumuvoitto. Välillähän näemme ehkä vain kerran kuukaudessa päivän tai kaksi. Tämä ei johdu huonoista väleistä, vaan siitä, hänellä on ollut omat harrastuksensa, ystävänsä ja menonsa, ja välillä olen asunut liian kaukanakin hänestä.

Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle riemuvoitto.

Varsinkin tänä vuonna asiat ovat menneet eteenpäin, ja hän on alkanut viihtymään enemmän luonani, mikä on mahtavaa, koska hänellä on yhä enemmän tietenkin myös omaa sosiaalista elämää.

Joten varovaisesti yritimme, josko näkisimme ihan viikottain, tai varsinkin joka toinen viikko enemmän – samoilla viikoilla, kun kuopuksenikin on luonani.

Hyvin nopeasti huomasimme, ettei se toimikaan. Olikin paljon kaikkea menoa ja tekemistä, ja sain usein viestin, ettei poika ehdikään tulemaan luokseni. Meillä ei ikinä pakoteta lasta menemään toiseen kotiinsa, jos hän ei halua. Tämä on toiminut siksi, että välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse. Ainoastaan loma-ajat ja pidemmät yhdessäoloajat päätetään vanhempien kesken ja niistä ei jousteta. Muutoin poika saa arkena liikkua vapaasti kotiensa väliä.

Välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse.

Minusta tämä on ollut hyvin lapsiystävällinen ratkaisu varsinkin nyt, kun hän on jo isompi. Emme yritä keinotekoisesti pakottaa viettämään aikaa jossain, jossa hän ei halua. Tämä voi kuulostaa siltä, että hän saa vapaasti liikkua missä haluaa, mutta näin ei  kuitenkaan ole. Me vanhemmat tiedämme, missä hän kulloinkin menee ja mitkä ovat kotiintuloajat. 

Yhdessäoloaikamme on kuitenkin lisääntynyt, joten asiat ovat menossa oikeaan suuntaan. Olen tietenkin surullinen, ettemme näe ihan joka toinen viikko, kuten aluksi innostuin, mutta toisaalta näemme enemmän kuin vielä puoli vuotta sitten. Täytyy silti myöntää, että tuntui tosi pahalle hetkellisesti. Sydäntä kouraisi, kun ei se vuoroviikkoisuus toiminutkaan.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin. Olen tehnyt mahdollisimman paljon sen eteen, että voimme nähdä niin usein kun hän haluaa. Muutin häntä lähemmäksi ja olen järjestänyt kotitilanteeni niin, että luokseni saa aina tulla, vaikkei etukäteen olisi edes sovittukaan.

Lue myös: Miksi minusta tuli etä-äiti?

Ehkä se jonain päivänä tarkoittaa vuoroviikkoisuutta, tai sitten ei. Pääasia, että me kaikki voimme hyvin. Ja nyt me voimme.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: T-A Bech

Halusin kysyä, miten oma nuoremme, nyt 15-vuotias poikamme, kokee eroperheensä ja vanhempiensa eron. Haastattelin häntä, ja pyysin kertomaan kaiken niin rehellisesti kuin vain pystyy, miettimättä, miltä vastaukset minusta saattavat tuntua.

Miten oma nuoremme kokee eroperheensä ja vanhempiensa eron.

Milloin tajusit, että vanhempasi ovat eronneet?

No en kai mitään vauvana voi tajutakaan, kun se tapahtui? En ole koskaan elänyt isän ja äidin kanssa, joten olen aina tiennyt, että vanhemmat ovat eronneet.

Tuntuuko, että perheesi on erilainen kuin muiden, koska olemme eronneet?

Monen kaverinkin vanhemmat ovat eronneet joten ei. Ei siinä kai ole enää nykyään mitään ihmeellistä.

Minkälaisia kokemuksia meidän ja muidenkin nuorten eroperheistä, toimivatko ne hyvin?

Yleensä joo, mutta on poikkeuksia, ei tutuilla mutta joillain on niin, että vanhemmat ei kerro mitään toiselle vanhemmalle. Se tuntuisi lapsesta huonolta ja pelottavalta, jos vanhemmat ei osaisi kommunikoida keskenään. Eiks enemmin kannattaisi erota kuin riidellä, jos koko ajan riitelee, ei ole mitään järkeä. 

Mitä vaaditaan, että eroperhe toimii hyvin lapsen näkökulmasta?

Että isä ja äiti tulee hyvin toimeen, ettei riitele tai peittele tai puhu pahaa toisistaan lapsille. Olisi pelottavaa, jos te vanhemmat puhuisitte toisistanne pahaa mulle. En tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Onneksi ette oo sellasia, mutta joillakin on. Musta se on aika kamalaa. Te ette riitele ja olette sovussa useimmiten. Musta se on ollut kivaa. Pitää olla avoin eikä salailla toisilta mitään.

Haluaisitko, että olisimme yhdessä?

En, koska olen koko elämäni asunut niin että vanhemmat on erossa. En ainakaan muistaakseni ole koskaan toivonut, että olisitte yhdessä.

Onko eroperhe yhtä paljon perhe kuin ei-eronneet?

Joo, se on ihan tavallinen perhe.

----

Ajatus tähän haastatteluun tuli, kun kuulin, että Kasper – Kasvatus ja perheneuvonta ry tuotti kirjan "Välikädessä – Kirja nuorelle vanhempien erosta".  Kirja kertoo lapsen näkökulman vanhempien eroon. Sen näkökulman, jonka jokaisen vanhemman pitäisi nähdä ja ymmärtää. Halusin kuulla poikamme ajatuksia omasta ja muiden eroperheistä.

Lue myös:
Mua ei nolota mutsi tai sen blogi
Etäpojan näkökulma: "Ettekö te tajuu?"
Miksi erosin etäpoikani isästä?

Terveisin, Etä-äiti ja poika

Facebook || Instagram 

Kommentit (1)

Katkerilla
1/1 | 

Kovasti erosta kipuilleena ja etenkin tätä yhteistyö vanhemmuutta on ollut todella vaikea alkaa rakentaa.
Etenkin kun lasten isä salaa asioita mutta vaatii minua keskustelemaan ja kertomaan miten lasten viikko meillä on mennyt, itse hän ei koskaan kertoile aikuisen näkökulmaa oman lapsi viikkonsa kulusta. Aika paskaa sanoisin, että vastuu kaikesta jätetään mulle vaikka isä on ollut se joka vaatimalla vaati vuoroasumista, olin typerä ja luulin että hän tällä tavoin sitoutuu lapsiinsa ja vanhemmuuteen. Mutta eipä kai perusluonne ihmisessä muutu.
Meillä ei puhuta pahaa lasten isästä, itse asiassa tilanne on kärjistynyt siihen ettei meillä puhuta lapsille lasten isästä tai isän sukulaisista mitään. Emme ota lasten aikana mihinkään asioihin jotka koskee isää mitään kantaa. Valitettavasti tämä linja on myös käytössä lasten isän kanssa : mistään asioista ei saa kysyä eikä mitään lasten kasvatukseen tai hyvinvointiin liittyvää saa arvostella tai ihmetellä hänelle eli hänen kanssaan ei voi keskustella mistään lapsiin liittyvästä.
Lisäksi lasten isä ei ole eroamme työstänyt kunnolla vaan jokainen keskustelu päätyy alkuperäisestä aiheesta riippumatta siihen kuinka paskasti tein hänelle kun rakastuin toiseen mieheen. Lasten isä puhuu pahaa minusta ja avomiehestäni kaikille sekä jakaa keskustelujamme sukulaisilleen,muttei ota mitään vastuuta puheistaan tai mistään. Mutta onhan se selvää ettei yhteistyö voi toimia kun toinen on edelleen niin katkera.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Wilma-viesti ennen viikkoa: Poikkeuksellisesti seuraavan kolmen viikon ajan äidin poika on kotona ja käy koulua äidin luota käsin. Odotamme, että äiti osaa ottaa huomioon pojan tarpeet, huolehtii pojan ajoissa kouluun ja ottaa vastuun näistä viikoista. Oletamme, että tarvikkeet löytyvät äidiltä joka päivä ja myöhästymisiä ei tule. Toivomme myös panostusta yhteiseen aikaan viikkojen aikana.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen tunti: Poissaolomerkintä. Äiti ei ollut ajoissa aamulla paikalla ja ei siksi nähnyt, että poika lähti kouluun. Äidin tulisi kuitenkin huolehtia pojan aamupalasta ja kunnollisesta vaatetuksesta. Toivomme, että tähän tulee muutos.

Wilma-viesti: Äidin ensimmäinen päivä ei sujunut toivotulla tavalla. Hän näytti panikoivan kaikesta vähän liikaa. Äidin tulisi relata. Toisaalta äiti vaikuttaa olevan hyvinkin innostunut asiasta. Jos vain innostus suuntautuu oikein, voidaan sitä käyttää tehokkaasti pojan koulun käynnin tukena ja yhteisen ajan vaalimisena.

Wilma-viesti pojan, äidin ja opettajan välillä: Hyvä opettaja, voisitko sanoa äidilleni, ettei minulle tarvitse laittaa joka päivä viestiä joka tunti. Se häiritsee opiskeluani. Ja on noloa.

Äidin vastaus: Anteeksi, koetan parantaa tapani (sydän-emoji).

Toinen päivä

Toinen tunti: aktiivisuusmerkintä. Äiti oli tänään erityisen huolellinen ja innokas. Läksyt oli tarkastettu ja pojalla liikuntavaatteetkin mukana. Toivomme, että tällainen toiminta jatkuu tulevinakin päivinä.

Wilma-viesti: Äidin tulisi vähentää kahvinjuontia, koska se vaikuttaa liiaksi hänen iltavireyteensä ja tämä taas vaikuttaa pojankin valvomiseen. Äidin yli-innostus purkautui liiallisena puheliaisuutena, joka ärsytti poikaa. Äidin tulisi harjoitella kuuntelu- ja toisten huomioonottamisen taitoja edelleen.

Kolmas päivä

Tuntimerkinnät: Ei huomautettavaa, mutta äidin tulisi edelleen huomioida aamujen herätysajat, jotta poika saapuisi ajoissa kouluun.

Wilma-viesti: Äidille tuli tarpeellinen hengähdystauko, kun poika oli yötä mummolassa. On kuitenkin huomoitava, että tilanne on äidille uusi. Olemme ylpeitä äidin osoittamasta innokkuudesta, sitoutumisesta ja aktiivisuudesta.

Mutsi relaa.

Neljäs päivä

Tuntimerkkinnät: Äiti harhaili toimistossa kesken päivää, ilmeisesti huolissaan, onko selvinnyt hyvin menneistä päivistä. Puhukaa kotona, että keskittyminen ei saa herpaantua kesken päivää.

Wilma-viesti: Äiti on osannut mukautua hyvin muuttuviin olosuhteisiin. Hänen on kuitenkin huomoitava myös oma jaksaminen ja hyvinvointi kaiken keskellä. Äiti lupasi tsempata tässä asiassa.

Viides päivä

Tuntimerkintä: viimeinen tunti. Äiti selvästi on väsynyt, mikä ei ole ihmekään pitkän viikon jälkeen. Ilmeni ylivirittäytymisenä, hermostumisena, kiukutteluna ja liiallisena puhumisena. Puhuttehan tästä kotona.

Wilma-viesti: Ensimmäinen viikko on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin. Äidin tulee kuitenkin ottaa huomioon omakin vapaa-aikansa, rentoutumisensa, liikkuminen ja syöminen. Omasta jaksamisesta lähtee koko perheen hyvinvointi. Toivomme, että jatko sujuu yhtä hyvin.

Pojan Wilma-viesti: Mutsi relaa.

Miltähän seuraavien viikkojen Wilma-viestit näyttävät?

Lue myös: Poika luonani kolme viikkoa

Terveisin, Etä-äiti

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Ei voi olla totta ettei äiti jaksa ensimmäistäkään viikkoa lapsen kanssa vaan laittaa sen mummulaan yöks :o

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Niin. Ymmärrän että pitää päästä arvostelemaan. Tosin taustoja tietämättä 😊 aikainen kouluaamu ja mummolasta lyhyt matka kouluun. Itse lapsi sai sanoa miten haluaa tehdä 😘

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
2/3 | 

Ei noi oo mitään oikeita Wilma viestejä, miks pitää sekoittaa ihmisten pää kirjoittamalla noin naurettavasti? En tajua mikä meni mun elämässä pieleen, kun istun tässä lukemassa tätä paskaa.. Oot jotenkin niin säälittävä, tulee kyl hyvä olo siitä et onneks en oo tuollainen luuseri.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun kirjoitin eilen Instagramini tarinassa "living my best life" tarkoitin sitä todella. Ei siinä vielä, että teinini on luonani kolme viikkoa ensimmästä kertaa moneen moneen vuoteen. Eikä siinä, että olen kulkenut kuin pilvissä nämä muutamat ensimmäiset päivät; olen siivonnut, suunnitellut ruokia, olemme käyneet leffassa ja teimme vohveleita.

Ihan kuin tavallinen perhe ikään.

Mutta eilinen keskustelumme oli jotain, joka sai sydämeni pamppailemaan niin, etten tiennyt, pysyykö se paikoillaan. Käteni tärisivät ja ääni vapisi. En minä siinä teinin edessä itkenyt, mutta taisi hänkin tietää, että nyt puhutaan minulle todella tärkeästä asiasta. Niin tärkeästä, että keskustelimme ehkä koko vanhemmuuteni merkittävimmistä onnistumisesta.

Nyt hän sanoi, että se olisi kyllä kiva. Olla luonani enemmän.

Nimittäin kun kysyin, että jos nämä viikot menevät hyvin, voisiko hän alkaa olemaan täällä enemmänkin? Olen toki tätä aiemminkin kysynyt, mutta vastaus on ollut, että ei se oikein toimi, kun on koulu, kaverit, harrastukset ja muut sellaiset jutut, joita on vaikea toteuttaa minun kotoani käsin.

Mutta nyt hän sanoi, että se olisi kyllä kiva. Olla luonani enemmän. Ennen kuin ehdin vastaamaankaan mitään, hän jo suunnitteli, miten voi tulla luokseni silloin, kun seuraavana päivänä ei ole aikaista kouluaamua. Miten kulkeminen kyllä onnistuu ja hän näkee veljeäänkin useammin. Voisi olla silloin luonani, kun kuopuksenikin on.

Niin, siis. Lähes vuoroviikkoisesti. 

Niin, siis. Lähes vuoroviikkoisesti. On kahdeksan vuotta ensimmäisestä etä-äitiys-kaudestani. Ja nytkö, nytkö viimein olisi mahdollista, että siitä voisi vähitellen luopua? Onko aika kypsä? Olemmeko me? Saanko sittenkin viettää hänen kanssaan nämä tärkeät teinivuodet? 

Miljoonat ajatukset pyörivät mielessäni. Koetan olla myös realistinen: isällä tietenkin on sanansa sanottavana, mutta olemme aina kuunneelleet poikamme ääntä ja tahtoa, ja isä ei ole ikinä estänyt pojan luonani oloa. Voi myös olla, että koulunkäynti on liian haastavaa kotoani käsin. Voi olla, että pieni asuntomme käy liian pieneksi kasvavalle teinille, veli käykin hermoille, kun olemme enemmän yhdessä ja niin edelleen. Ehkä vuoroviikkoasuminen ei sovi hänelle vieläkään, kuten ei aiemminkaan.

Yhtäkkiä hoksasin, että nämähän ovat ihan tavallisen perheen huolenaiheita ja arkea. Voisin kuvitella, että tällaisia moni perhe mietiskelee.

Kahdeksan vuotta ensimmäisestä etä-äitiys-kaudestani. Onko mahdollista, että tästä voisi vähitellen luopua?

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä oli ensimmäistä kertaa askel suuntaan, että poika itsekin toivoo näkevänsä meitä enemmän. Se on valtavan iso asia koko perheellemme. Tuntuu, että olen tehnyt oikeasti jotain oikein. Että ponnisteluni meidän suhteen ylläpitämiseen kaikesta huolimatta on onnistunut.

Tämä on koko etä-äitiyteni aikana tärkein asia, mitä meidän suhteessamme on tapahtunut. Se tuo näkyväksi kaikki yhteiset ponnistelumme perheemme eteen. Kun joillakin teini etääntyy jatkuvasti enemmän vanhemmistaan, meillä hän haluaa olla kanssani. Hän on myös osoittanut vastuullisuutta tavaroistaan ja asioistaan huolehtimisesta, joka on ollut aiemmin ongelma ja siksi iso este vuoroviikkoasumiselle.

Olen niin äimistynyt ja ikionnellinen, etten osaa vielä ihan hahmottaakaan, mitä tämä voi oikeasti tarkoittaa!

Ehkä nyt on aika muutokselle. Tietenkin on vielä ihan liian aikaista tietää, miten kaikki loppujen lopuksi menee, mutta pakkohan tätä upeaa oloa oli päästä purkamaan, ja minnekäs muuallekaan kuin teille!

Valtava ilo, onni ja menestys perheellemme!

Lue myös:
MIksi minusta tuli etä-äiti ja mitä sen jälkeen tapahtui?
Vuoroviikkosysteemi ei sopinut esikoiselleni

Onnellisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (4)

Äitipuolitoista
1/4 | 

Ihanaa! Se että hän lähtökohtaisesti haluaisi nähdä sinua enemmän, kertoo siitä että suhteenne kantaa aikuisuuteen. Jo muutaman päivän näkeminen enemmän kuin nyt, on iso juttu asioiden jakamisen kannalta. Läheisyys vaatii kuitenkin sitä yhteistä paahtoleipäpakettia ja läksyistä kyselyä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017