Kirjoitukset avainsanalla teini

Poikani on kasvanut jo isoksi. Kuva: T-A Bech

"No ei kai kukaan vanhempi tiedä, mitä teinin päässä liikkuu!"
"Tuskin se siellä toisessakaan kotona paljoa luuhaa."

Totta joka sana varmasti, ja lohdutukseksi tarkoitettuja. Teinit ovat paljon poissa kotoa, kavereiden luona, harrastuksissa, missä milloinkin, ja vaikka olisivatkin kotona, voivat he olla välillä ei-läsnäolevia. Kun minun joskus hyvinkin ei-läsnäoleva lapseni on luonani vain noin joka toinen viikonloppu, voin sanoa, että lapsi alkaa tuntua välillä melko vieraaltakin.

Aiemmin asuimme kahdestaan ja oli vain me.  Nyt minun täytyy myöntää, etten tunne häntä enää.

Välillä tuntuu, etten tunne häntä enää yhtään. En tiedä, mitä hänen päässään liikkuu, en senkään vertaa kuin ehkä lähivanhempana tietäisin. Tämän lapsen kanssa asuin ensimmäiset vuotensa kahdestaan. Nyt kymmenen vuotta tuon jälkeen minun täytyy myöntää, etten tunne häntä enää kovinkaan hyvin.

Lapsen elämässä tapahtuu niin nopeasti niin paljon. On ihan eri asia olla 10-, 11- tai 14-vuotias. Koko ihminen muuttuu: persoonallisuus kehittyy, ulkonäkö muuttuu, äänikin on jo hyvänen aika ihan erilainen kuin muutama kuukausi sitten. Joskus kun hän tulee luokseni, mietin, että kuka tämä ihminen oikein on, joka astui juuri ovestani sisään.

On järkyttävän tuskallista kirjoittaa näitä sanoja teille luettavaksi.

On järkyttävän tuskallista kirjoittaa näitä sanoja teille luettavaksi. Äiti, joka ei asu lapsensa kanssa edes sen vertaa, että oikeasti voi sanoa, että tuntee tämän. Voi kun uskoisinkin sen, että olemme yhtä läheiset kuin olisimme, jos hän asuisi luonani; kaikkine teinin mökötyksineen ja vetäytymisineen. Mutta samalla tiedän, ettei asia ole niin.

Enkä oikeasti tarkoita, ettenkö tuntisi häntä läheiseksi. Tiedän monia monia etävanhempia, jotka rakastavat lapsiaan yli kaiken. Mutta rakkaus ja tunteminen –siinä arjessa läsnäolo– eivät ole sama asia. Rakkaus ei vähene piiruakaan, oltiinpa erossa tai yhdessä, mutta se todellinen lapsena tunteminen ja ymmärtäminen, hänen pienimpienkin eleidensä onnistunut lukeminen, on auttamattomasti poissa.

Olen mustasukkainen siitä, että hän jossain muualla on hauska ja oma ihana itsensä.

Ja vielä lisäksi, poikani on mahtava, upea ihminen. Hän on hauska, empaattinen ja huumorintajuinen. Nautin äärimmäisen paljon hänen seurastaan. Minulla on todella ikävä hänen juttujansa ja seuraansa, koko hänen luonnettansa, kun hän ei ole luonani. Olen mustasukkainen siitä, että hän jossain muualla on hauska ja oma ihana itsensä. Miksei voisi olla sitä minun luonani..

Nyt katson, kuinka kuopukseni kasvaa kovaa vauhtia. Tuon ikäisenä esikoiseni alkoi olla enemmän isänsä luona. Mikähän on kohtalomme, kun kuopukseni on teini? Silloin etäpoikani on jo aikuinen. Onkohan aikuinen poikani minulle vieras vai tuttu? Vai muuttuukohan tilanne, koska silloinhan en ole enää etä-äiti, olen vain äiti – aikuisen lapsen äiti. Etäys on silloin viimein päättynyt.

Lue myös:
Miten ylläpitää läheistä suhdetta teiniin etälapseen?
Järjestimme kauneusillan teinin kanssa

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (4)

Koo1

Kylläpä oli koskettava kirjoitus. Itse en ole edes virallisesti etä-äiti, mutta viimeiset noin kaksi vuotta poikani vaan on asunut enemmän isänsä luona kuin minun luonani. Asumme lähekkäin ja lapset ovat aina saaneet tulla ja mennä miten ovat halunneet. Viime aikoina tilanteeksi on vakiintunut se, että tyttö on enimmäkseen minun luonani ja poika siis isällään. Pienempinä olivat yhtä paljon molempien luona. Minulla on välillä poikaani niin ikävä, että ihan sattuu! Kesällä en nähnyt häntä kuin kolme kertaa ja hän oli täällä yötä vain kahdesti. Isän luona on pelit ja vehkeet ja siellä saa varmaan olla vapaammin kaikin puolin. Täällä joutuisi välillä tekemään kotitöitä ja syömään kunnolla jne.. Olen myös kateellinen niille ihmisille, jotka näkevät poikani joka päivä, jopa opettajille. Poika on erittäin hauska ja huumorintajuinen ja kaipaan hänen juttujaan. Hän täyttää kahden kuukauden päästä jo 18 vuotta, joten enää ei pysty pakottamallakaan asiaan vaikuttamaan. Olen menettänyt poikani monta vuotta aiemmin kuin äidit yleensä..

Vierailija

Voisiko tähän ottaa sellaisen näkökulman, että murrosikäinen, teinipoika, tarvitsee isää ehkä enemmän tällä hetkellä? Pienenä tarvitsi äitiä enemmän. Lapsi voi tuntua ajoittain vieraalta, mutta sama pätee, vaikka asuisi koko ajan lapsen kanssa hänen kasvaessaan valtavin harppauksin. Kaupassa voi äkkiä havahtua ihmettelemään, kuka ihme tuo pitkä ja matala-ääninen nuori kaveri on :). Ja lapsen suusta tulee ulos asioita, joita et olisi ikinä arvannut hänen ajattelevan.

Vierailija-2

Lapset itsenäistyvät kovin yksilöllisesti omalla tahdillaan. Etäisyyttä vanhempiin otetaan ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Mustasukkaisuus itsenäistymisen vaikutuksista lapsisuhteeseen lienee ihan normaali tunne ja ilmennee perhemuodosta riippumatta. Toki on ymmärrettävää, että eroperheissä lasten kehitys tulee vastaan paljon lyhyemmässä ajassa suhteessa heidän kanssaan vietettyyn aikaan. Kaikki on kuitenkin vääjäämätöntä kehitystä ja vanhempana siitä varmasti kokee myös ylpeyttä.

Vierailija

Joskus asiat on vain hyväksyttävä niin kuin ne ovat. Poikasi välittää sinusta varmasti, ja tärkeintä on, että osoitat hänelle rakastavasi häntä ja olevasi hänen elämästään ja tulevaisuudestaan kiinnostunut. Loppujen lopuksi lapsella/teinillä on oma elämänsä elettävänään, ja se, että tietää sen etävanhemmankin kaikesta huolimatta rakastavan, on tärkeintä. Sanon tämän aikuisena avioerolapsena, jonka suhde etäisään on ollut vähän ongelmallinen. Mutta aina olen tiennyt hänen välittävän ja auttavan tarvittaessa.

Kirjoitat kauhean kauniisti ja avoimesti, olen lukenut blogiasi pitkään ja saanut perspektiiviä myös omaan isä-tytär-suhteeseeni. Kiitos siis Sinulle.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallisessa yhteistyössä: MayBeauty

Loma ja kesä meni, ja minulla nuo olivat melko haastavia; molemmat. Lisäksi eroni jälkeen tuntui, että on pakko panostaa jälleen itseeni. Siksi olin ihan äärimmäisen iloinen, kun pääsin kokeilemaan MayBeautyn tuotteita. Kuin tilauksesta, tätä minä kaipasin. Vielä iloisemmaksi tulin, kun etäpoikani lähti mukaan ja kokeili tuotetta kanssani. Hän myös kuvasi minua tätä tekstiä varten.

Paketin mukana tulee myös pehmeä pensseli, jolla naamio levitetään.

Saimmekin oikein hemmotteluillan meille molemmille.

Sain vaikean kesän jälkeen ihanan hemmotteluhetken teinini kanssa. Tätä minä tarvitsin.

Naamion levittämiseen on varattu pensseli ja itse tuote on ennen kasvoille levittämistä mustaa, juoksevaa ainetta. Vähän epäilytti, mahtaako se kuivua iholle, kuten paketissa luvattiin. Naamion sanotaan poistavan kuollutta ihosolukkoa, mustapäitä sekä ylimääräistä öljyisyyttä. Jos se tekisi tuon, olisi se helteisen ja raskaan kesän jälkeen juuri sitä, mitä tarvitsin. Kasvojeni iho tuntuu epäpuhtaalta, koska en ole panostanut itseeni ja helle lisäsi mustapäitä ja ihon kuivuutta.

  • Naamio sisältää: Pääaineosa syvänmeren muta. Muut ainesosat Aqua, Polyvinol Alcohol, Alcohol Denat, Glycerin, Algin, Sea Silt, Carbomer, Triethanolamine, Dipotassium Glycyrrhizate, Titanium Dioxide, Phenoxyethanol, Allantoin, Camellia Sinensis Leaf extract.

Tässä kohtaa myös poikani innostui tuotteesta ja hänkin kokeili sitä. Kuvamateriaalia en saanut hänestä kuitenkaan ottaa (yllätys!) Levitin naamion pensselillä iholleni. Hieman epäilytti, tuleeko tästä yhtään mitään, mutta jatkoin kuitenkin. Pensseli on todella pehmeä, ja tuntuu kivalle iholla. Musta neste tuoksuu hyvälle ja raikkaalle, mikä lisää hoidon miellyttävyyttä.

Tässä vaiheessa vähän epäilytti, tuleekohan tästä mitään.

Koko naamion levittämiseen meni noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen sitä tuli pitää kasvoilla noin 40 minuuttia. Istuimme poikani kanssa mustat naamiot kasvoillamme ja ihmettelimme, näytämmekö enää ikinä omilta itseiltämme.

  • Varoitus: perheen pienin voi pelästyä sinua, kun olet naamio kasvoillasi!

Naamio kuivui hyvin ja loppuvaiheessa kasvojen ihoa alkoi vähän kiristääkin. Tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että naamio oli kuivumassa iholle, kuten oli luvattukin.

Jännittyneinä siirryimme peilin eteen irrottamaan naamiota. Yllätyin positiivisesti, kun se lähti irti todella hyvin. Naamion irrottaminen nippailee hieman kasvojen ihoa, muttei satu.

Naamio irtosi helposti kuivumisen jälkeen.

Huomasin naamiohoidon vaikutuksen välittömästi. Iho kihelmöi ihanasti ja tuntui pehmeälle. Olin todella positiivisesti yllättänyt lopputuloksesta, koska en uskonut sen vaikuttavan niin nopeasti – heti ensimmäisellä kerralla. Tunne iholla säilyi pitkään ja iho hehkui hoidon jälkeen, kuten kuvista näkyykin selvästi.

Naamion vaikutus tuntui ja näkyi välittömästi. Iho hehkui.

Epämiellyttävämpää, mutta valaisevaa, oli nähdä käytetyn naamion sisäpuoli. Se oli täynnä mustapäitä ja epäpuhtauksia.

Epämiellyttävämpää, mutta valaisevaa, oli nähdä käytetyn naamion sisäpuoli. Se oli täynnä mustapäitä ja epäpuhtauksia. Joten lopputulos oli selvä: se todella puhdisti ihoani. Tuollaista näkyä en ole aiemmin nähnyt. Uskottava se oli – naamio puhdisti ihoa todella tehokkaasti.

Epäpuhtaudet näkyvät selvästi naamion sisäpinnalla.

Mielelläni kuulen myös sinun kokemuksiasi tästä tuotteesta, jos olet sitä kokeillut tai kokeilet tämän jälkeen. Aion jatkaa naamion käyttöä ja kokeilla myös muita MayBeautyn tuotteita, niin tyytyväinen olin tähän käyttökokemukseen. Ja muuten, niin oli poikanikin, uskokaa tai älkää.

Olin todella yllättynyt naamion välittömästä vaikutuksesta ihoon.

Lupauduin esittelemään tuotteen, jos oikeasti olen siihen tyytyväinen. Siksi nyt pystyn suosittelemaan sitä hyvillä mielin lukijoillenikin. Kehotan lämpimästi kokeilemaan tätä kasvonaamiota, ja nyt sen voi tilata blogini kautta alennushintaan. Saat 30 prosentin alennuksen kasvonaamiosta, kun käytät koodia eta30. Koodi on voimassa 23. syyskuuta asti. Tilaamaan pääset tästä linkistä.

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Teen nykyään sitä, mitä rakastan eniten, eli kirjoitan. Kuva: Panu Pälviä

Kirjoitan todella avoimesti etä-äitiydestäni, vaikeista parisuhteistani, eroistani, masennuksestani, sairaudestani, pojistani ja perheestäni. Olen törmännyt keskustelupalstoilla ja kommentoinnissa ihmettelyyn, miksi tienaan näin räikeästi rahaa perheelläni? Ja nyt vielä julkaisen kirjankin muiden eroista; eikö minulla ole enää mitään rajaa? Miksi ihmisten vaikeuksilla pitää tienata?

Blogini tarkoitus on ollut alusta asti vertaistuki ja sitä se on edelleen

Huomasin heti alusta asti, että eroista ja etävanhemmuudesta kaivataan puhetta ja vertaistuen tarve oli valtava. Vielä valtavammaksi kasvoi oma vertaistuen tarpeeni. Oli ihanaa kuulla, etten ole yksin tunteideni ja vaikeuksieni kanssa.

Tärkeintä on ollut kuitenkin, että poikani arvostaa kirjoituksiani ja haluaa, että näistä asioista puhutaan. Siksi koemme, että blogini on enemmän hyödyllinen kuin haitallinen meidän perheellemme. Me haluamme näyttää, että eroperhekin on tavallinen perhe, ja että oikeastaan tavallinen perhe on käsite, mitä ei ole olemassakaan.

Me haluamme näyttää, että eroperhekin on tavallinen perhe, ja että oikeastaan tavallinen perhe on käsite, mitä ei ole olemassakaan.

Koska blogini kasvoi hyvin nopeasti, pääsin myös nopeaan tahtiin Vauva.fin bloggaajaksi. Jo tuo nopeus kertoo osaltaan, että näiden asioiden puhumisella on tarve, ja minä olen täyttänyt osittain tuon tarpeen. Välillä blogini on suoranainen henkireikä itselleni mutta myös monelle lukijallenikin. Joskus tuntuu, että on pakko päästä äkkiä kirjoittamaan tunteet ulos. Se helpottaa. Ihanaa on ollut myös huomata, että se auttaa muitakin. Siksi haluan kirjoittaa blogiani.

Kirjoittaminen on aina ollut unelmani ja jos siitä vielä saa rahaakin, on se valtavan upea asia, jota en aio hävetä

Ja miksi pitäisikään hävetä? Monet taiteilijat tekevät työtänsä rakkaudesta lajiin, eikä runoilijoita, taidemaalareita tai vaatesuunnittelijoita haukuta siitä, miten he kehtaavat tienata osaamisellaan rahaa. Bloggaamista ei koeta samalla tavalla taiteeksi kuin muita taiteellisia ammatteja, mutta itse pidän kirjoittamista samaan kategoriaan kuuluvana kuin nuokin. Teemme bloggareina sitä, mitä rakastamme, ja jos siitä voi tehdä elantonsa, en ymmärrä, miksei niin saisi tehdä.

Monet taiteilijat tekevät työtänsä rakkaudesta lajiin, eikä runoilijoita, taidemaalareita tai vaatesuunnittelijoita haukuta siitä, miten he kehtaavat tienata osaamisellaan rahaa.

Kirjoitan blogiini ainoastaan niitä asioita, jotka koskettavat itseäni, ja jos ne koskettavat poikaani, kysyn häneltä, mitä saan kirjoittaa. Siksi en toisilta kysymättä tahkoa ongelmillamme rahaa. Näen asian ennemminkin niin, että uskallan puhua asioista, jotka koskettavat monien muidenkin elämää. Ja näin saadaan keskustelua ja vertaistukea aikaan. Ja se on meille hyvin tärkeää.

En sano, että kenenkään pitäisi väkisin kertoa omista ongelmistaan ja koettaa saada niin huomiota. Tunnettuus ja suuret lukijamäärät tulivat blogini aloittamisen jälkeen sivutuotteena. Blogini tarkoitus on ollut aina ja on edelleen purkaa tuntoja, auttaa muita ja keskustella muiden samoja asioita kokeneiden kanssa.

Lue myös:
Mitä poikani ajattelee siitä, että äiti hilluu mediassa kertomassa perheestään?
Miksi en bloggaa kaikista perheeni jäsenistä?
Miksi etä-äiti -blogi?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (3)

N i n n n u

Olen juuri eroamassa puolisostani, ja surussa, pettymyksessä, keskustelut ammattiauttajilla käytyämme ei erosaa tukeminen nyt ihan ovista ja ikkunoista tulvi sisään. Osa sukulaisistani vaikenee, sillä asia on heille niin kova tabu.

Sinun postauksesi ovat tsempanneet siinä, että elämä jatkuu ja minä, lapseni ja puolisoni selviämme uudenlaisena perheenä eron jälkeenkin. Erojen moralisointi taustoista tietämättä tai tietäen ei auta ketään muuta kuin moralisoijaa saamaan itselleen hyvän mielen muiden kustannuksella. Jos sitäkään.

Esimerkiksi käytännön postauksesi raha-asioiden seurannasta excelillä oli hyvä, konkreettinen vertaistuen postaus. Käyttämäni Dansken työkalu on niin kömpelö, että melkein parempi luoda itse simppeli pohja!

Haters gonna hate, jatka pää pystyssä sitä mitä teet <3

Stiina

Tuntuu pahalta sinun puolesta, vaikka en sinua tunne. On hyvin helppo tuomita ihminen ja arvostella nimimerkin takana. Olet todella rohkea, kun kirjoitat kipeistä asioista, jopa tabuista omana itsenäsi. Masennusta ei edelleenkään ymmärretä, en varmaan täysin itsekään. Itse elän parisuhteessa, jossa meillä on yhteiset lapset. Ajatus siitä, että jos tulisi ero ja lapset asuisivat pääosin isällä, pakahduttaa. Silti tekisin sen lasten parasta ajatellen. Sehän on rakkautta, itsekästä olisi ajatella vain itseään. Jatka samaan malliin. Olet tärkeä "sanansaattaja "❤️

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Voi kiitos ihanasta kommentista :) ja tosi kiva kuulla, että taulukosta oli oikeasti apua!

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Kun jälleen kerran keskustelimme poikani kanssa siitä, miten saan välillä arvostelua äitiydestäni siksi, ettei hän asu luonani, lohkaisi hän:

  • "Ai pitäskö sun ostaa sellainen kirja, jossa on kahdeksan kohtaa, miten tulla oikeanlaiseksi äidiksi? Niinkö sitä äitiyttä sitten opitaan?"

Meille on ainainen ihmettelyn aihe, miten joidenkin mielestä äitiyttä eletään ja toteutetaan oikein vain jollakin yhdellä tietyllä tavalla. Jos poikkeaa ns. valtavirtavanhemmuudesta, on se helposti valtava arvostelun aihe. Jos on etä-äiti, yh-äiti, toteuttaa bonusäitiyttään jotenkin muiden mielestä väärällä tavalla, ei halua kuin yhden lapsen, haluaa liian monta lasta, on liian nuori äiti, liian vanha äiti, liian sitä tai tätä, saa helposti arvostelua osakseen.

Onko vain yksi tapa olla oikeanlainen äiti?

No ei kyllä ole. Meille minun etä-äitiys on hyvin normaali asia, ja varsinkin pojalleni on varsin vaikea ymmärtää arvostelua, jota blogini ja etä-äitiyteni saa aikaan. Hän sanoi myös muun muassa, että pitäisikö minun mennä toreille huutelemaan, että mun äiti on paras äiti mitä voin pyytää, ja meidän perhe on paljon kivempi kuin jos isi ja äiti riitelis ja haukkuis toisiaan.

Joillekin ydinperhe on niin pyhä asia, että parempi riitaisa perhe kuin hyvissä väleissä oleva eroperhe. Mieluummin lähiäiti kuin lähi-isä, mieluummin viikonloppuisä kuin vuoroviikkovanhemmuus. Eroperheet kohtaavat edelleen todella paljon stereotypioita, jotka istuvat yllättävän tiukassa.

Joskus itsekin kimpaannun näistä kommenteista, mutta pahemmin ne osuvat vielä lapseeni, koska välimme ovat tosi läheiset ja koen olevani hänelle äiti täysimääräisesti.

Miksi valtavirrasta poikkeava vanhemmuus on niin kamalaa? Mikä edes on valtavirtavanhemmuus?

Miksi toisen vanhemmuutta on niin helppoa arvostella? Miksi valtavirrasta poikkeava vanhemmuus on niin kamalaa? Mikä edes on valtavirtavanhemmuus? Nykyään on niin monimuotoisia perheitä, että ns. tavallista perhettä ei minun mielestäni edes ole. On vain perheitä – jokainen omanlaisensa ja yhtä arvokas.

Lopetetaan toisten perheiden arvostelu ja erilaisen vanhemmuuden kommentointi. Olemme jokainen hyviä vanhempia, oltaisiin sitten etävanhempia, lähivanhempia tai jotain siltä väliltä.

Lue myös:
"Mua ei hävetä äiti tai sen blogi"
Mitä poikani ajattelee etä-äitiydestäni?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Anne Valta

Jälleen kerran hyvä kirjoitus sinulta ja tärkeä aihe! Kolahti todellakin, koska etä-äitinä ja kipukroonikko-äitinä olen minäkin saanut osakseni ikäviä kommentteja. Onneksi myöskin kauniita asioita ja se tärkein palaute tulee KUITENKIN onneksi omalta nuorisolta♡ Täydellistä äitiä ei olekaan eikä yhtä ainutta oikeaa tapaa olla äiti.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017