Kirjoitukset avainsanalla teini

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa.

Pääsin viettämään kaksi päivää teinin kanssa ihan kahdestaan. Nämä olivat ehkä kesän tärkeimmät päivät. Lähdimme Tampereelle ja Särkänniemeen.

Emme ole nähneet paljoa tänä kesänä. Olimme ihan kesän alussa risteilyllä ja siinäpä se oikeastaan on ollutkin. Kesät jos mitkä ovat teineille näköjään kaverien kanssa hengailuaikaa, välissä oli riparikin. Näkeminen on jäänyt vähemmälle. Aika paljonkin. Siksi olin IKINONNELLINEN kun hän sanoi, että tietenkin lähtee Tampereelle kanssani.

Ikionnellinen etä-äiti

Aloin heti suunnittelemaan matkaa, jotta kaikki olisi mahdollisimman täydellistä (jos se on edes mahdollista, mutta minusta tuntui, että kaikki meni upeasti.) Menimme jo Helsingissä yhdessä kahville, juttelimme junamatkan niitä näitä, kävimme syömässä Tampereella illalla. 

Tämän ihanan lapsen kanssa, jota näen niin harvoin. Nyt sain kaksi päivää häneltä ihan itselle.

Yövyimme hotellissa, joten olimme todella intensiivisesti koko ajan yhdessä. Voi kuulostaa vähän mälsältä kesänviettotavalta, mutta minulle se oli kuin paratiisi. Instagramissa eräs bloggaaja heitti minulle haasteen, millainen unelmieni päivä voisi olla. Vastasin, että ehkä se on just tämä: pääsemme teinin kanssa kahdestaan matkalle.

Se aiheutti vähän kummastusta, yleensä kuin kaiketi vanhemmat odottavat sitä yksinoloaikaa. En minä. En tämän ihanan lapsen kanssa, jota näen niin harvoin. Nyt sain kaksi päivää häneltä ihan itselle. Voisiko mikään olla tärkeämpää ja upeampaa?

Särkänniemi ja teini – Hyvä parivaljakko

No entäpä sitten Särkänniemi? Jo heti sinne mentäessä teinin silmät alkoivat loistaa. Joskus unohdan, että hän on vielä lapsi ja omaa vielä sen ihanan lapsen ominaisuuden innostua ja haltioitua. Sydäntäni lämmitti, miten hän odotti meidän yhteistä päivää.

Särkänniemi-päivä alkaa!

Jokaisen laitteen jälkeen hän sanoi: tää oli ihan kuuskauttaviis-laite! Emme olleet kumpikaan olleet aiemmin Särkänniemellä, joten tämä oli molemmille uusi kokemus. Tykkäsin itsekin kaikista laitteista, joihin uskaltauduin. 

Särkänniemessä. Meille sattui varmaan koko viikon aurinkoisin päivä. Kuin tilauksesta.

Minun ja teinin suosikkilaitteet:

  • Viikinkilaiva
  • Trombi (seisova asento oli ihan uusi kokemus)
  • Tornado (molempien ehdoton suosikki!)
  • Motogee
  • High Voltage

High Voltage –  Särkänniemen uniikki laite.

Lisää laitteista voit lukea täältä.
Särkänniemellä on myös mm. SuperPark ja Angry Birds -puisto. Lisää Särkänniemen hupitarjonnasta täältä. Samalla Särkänniemi-rannekkeella pääsee kaikkiin paikkoihin. 

Päivä oli ihan superihana. Väsyneinä mutta onnellisina lähdimme illalla kotiin.

Kiitos ihana Särkänniemi. Tulemme varmasti vielä uudelleen!

Kiitos ihana Särkänniemi. Tulemme varmasti vielä uudelleen! Minä sanoisin, että tämä oli ihan kuuskauttaviis-lomanviettotapa, ehdottomasti. Ja kun junamatkalla poispäin teini katsoi minua ja sanoi, että tämä oli ihan bestpäivä, en muuta sitten enää tarvinnutkaan. Tiesin, että lomani oli onnistunut täydellisesti.

Särkänniemellä oli menoa ja meininkiä.

Katso lisää kuvia tästä:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Terveisin Helka ja teini
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Teini lähti tänään rippileirille. Syksyllä on rippijuhlat. Hyvin pitkään en edes tiennyt, milloin kumpikin tapahtuu. Niin, ja onko minut kutsuttu?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään. Siis, missä ne pidetään, milloin, milloin on rippijuhlat. Ja MISSÄ ne on? Ja saanko minä tulla paikalle?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään.

Nyt taas pitkästä aikaa tajusin, miten hukassa olen näiden pojan asioiden kanssa. Koska isä ne hoitaa, en välillä oikein tiedäkään järjestelyistä. Aina kun kysyn, saan tietenkin tietää. Aina vaan ei edes hoksaa kysyä niitä oikeita asioita. Isälle arjen hoitaminen on rutiinia ja hän voi unohtaa kertoa näitä minulle. Kieltämättä se tuntuu pahalle, eikä se kai ole oikeastaan kenenkään syytä. Näin ne asiat vain ovat.

Voi se silti vähän riipaista sydämestä.

Rippijuhla on tärkeä etappi nuorille, näin olen ymmärtänyt. On kurjaa, etten yhtään päässyt mukaan tähän hypeen. En tiedä, pääsikö isäkään, koska no, teinit, ehkä he hypettelevät keskenään.

Isä on järjestänyt myös juhlat. Tiesinkin jo, että ne varmasti pidetään pojan isovanhemmilla. Oli suhteellisen nolon tuntuista kysyä, että niin, onko minut siis kutsuttu? En ole sen puolen suvun kanssa juurikaan tekemisissä, en huonoissa väleissä, mutten läheisissäkään. Voinko olettaa, että saan mennä, vain odotanko kutsua? Olettiko isä, että tietenkin tulen, ja siksi ei kutsunut?

Miten tämä tuntuu niin sekaiselle!

Olisiko outoa mennä sinne? Tuntisinko oloni taas ihan tyhmäksi.

No sillä ei tietenkään ole mitään väliä, mitä minä tunnen tai en tunne juhlissa, vaan minä menen. Ne ovat poikani tärkeimmät juhlat tähän mennessä. Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Tulin silti hetkellisesti vähän surulliseksi. Ja tunsin taas sitä iänikuista ulkopuolisuutta. Mutta se meni nopeasti ohitse. Saan juhlia yhdessä pojan kanssa hänen tärkeää etappiaan. That is all that matters.

Onnea rakas poikani rippikouluun!

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (4)

Yh äiti
1/4 | 

Ei se niin itsestäänselvää ole että saat mennä. Tai että kukaan etä- saa mennä. Juhlien järjestäjä varmaan päättää osallistujat. On paljon etävanhempia jotka eivät pääse lapsensa juhliin!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kyllä, siksi kirjoitankin: Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Eli onneksi meillä on niin, että saan mennä ja oli oletusarvokin, että saan. Tiedän että monella paljon huonommin. Siksi sanoin että onneksi <3

Terveisin, Etä-äiti

MR
2/4 | 

Meillä siskon juhlat oli äitin luona. Isä oli kutsuttu mutta ei hänen naisystäväänsä. Ja onneksi hän osasi kunnioittaa tätä kutsua ettei änkää toisen taloon joka ei halua olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Isä piti myös puheen juhlissa.

Vierailija
3/4 | 

Meillä ei juhlittu ripoijuhlia, vaan prometheus-juhlia. Etäisä ei saanut virallista kutsua, koska koen, ettei vanhemmat, oli sitten lähi-tai etävanhempi, tarvitse kutsua osallistuakseen oman lapsensa juhliin. Nuori itse kyllä ilmoitti, missä ja mihin aikaan juhlat pidetään. Juhlat pidettiin meillä, jonne etäisä sitten tuli, täysin "vieraan" ominaisuudessa. Minä pidin puheen ja kaikki "viralliset seremoniat". Juhliin osallistui molempien sukujen edustajia sekä myös bonussukua. Juhlat olivat näin äidin näkökulmasta ihanat :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulle on äärimmäisen tärkeää viestiä lapsilleni, että perheessämme hyväksytään jokainen täysin omana itsenään. Siksi halusin keskustella tästä avoimesti teinini kanssa.

Itselleni ei ole ollut itsestäänselvää, että saa olla vapaasti sellainen kuin on. Haluan muuttaa tällaisen toimintamallin oman perheeni kohdalla: meillä aidosti ja oikeasti saa olla vapaa oma itsensä. En ole koskaan itse mahtunut mihinkään muottiin, enkä halua. Ei tarvitse lasteninkaan.

Tähän kuuluu tietenkin myös se, että jos haluaa olla valtavirtaa, senkun on. Mutta mikä valtavirta edes on? Ei kai sellaista edes ole. Mutta jos kokee olevansa hetero, mies miehen vartalossa ja haluaa poikana lyhyet hiukset, senkun. Mutta jos ei halua, sekin on sallittua.

Minulle on tärkeää, että lapseni tietävät nämä asiat, enkä vain oleta, että he tietävät. Siksi niistä pitää keskustella avoimesti.

Minulle on tärkeää, että lapseni tietävät nämä asiat, enkä vain oleta, että he tietävät. Siksi niistä pitää keskustella avoimesti. Joten keskustelin.

Meidän lähinnä vähän hassulta kuulostava seksuaalisuus-keskustelu meni suunnilleen näin:

Minä: Hei, haluaisin jutella eräästä asiasta. Tiedäthän, että meillä saat sitten olla vapaasti ihan mtä haluat, eikä tarvitse hävetä kertoa mitään.

Teini: Joo.
Minä: Niin tiedäthän siis, että olemme tosi suvaitsevaisia, ja jos haluat kertoa meille seurustelujutuistasi tai mistä vain, niin saat kertoa.
Teini: Joo.
Minä: No hyvä. Ja jos sinusta tuntuu, että tykkäät pojista tai sinusta vaikka tuntuu, ettei kroppasi ole omasi, siitäkin saat puhua. 
Teini: No joo joo, tiiän.
Minä: Joillakin voi tuntua, että vaikka he näyttävät pojilta, niin he kokevat olevansa enemmän naisia. Joskus jotkut eivät uskalla puhua tästä ääneen, koska se tuntuu nololta. No, tiedät, että meillä ei tarvitse nolostella mitään. Ja jos tuntuu, että kaikki on ihan ok just näin, niin saa senkin sanoa! 
Teini: Joo tiiän. Mutta mä kyllä tykkään sataprosenttisesti tytöistä ja tunnen olevani ihan poika mutsi hei.
Minä: No ok. Senkin haluan sanoa, että jos vaikka alkaa tuntumaan erilaiselta jossain vaiheessa, voit jutella siitä mun tai isin kanssa. Niin kuin ihan mistä vain asiasta. 
Teini: Tiiän. Onneks te ootteki tollasii rentoja.
Minä: Niin onko sulla muuten jotain tyttöystävää.
Teini: Mutsi hei vaikka ois, en kyl nyt kertois. 

Noniin. Keskustelu on käyty. Vaikka tilanne tuntui varmasti molemmista vähän ehkä nololtakin, minulle oli äärimmäisen tärkeä viestiä, että näistä saa meidän kanssa keskustella. Teini voi muistaa keskustelumme myöhemmin, jolloin hän ehkä uskaltaa tulla kertomaan jotain vaikeaa meille vanhemmilleen.

Vaikka tilanne tuntui varmasti molemmista vähän ehkä nololtakin, minulle oli äärimmäisen tärkeä viestiä, että näistä saa meidän kanssa keskustella.

Nyt on Pride-viikko ja julkaisen paljon viikon aikana teemaan liittyviä kirjoituksia. Eilen kirjoitin siitä, miten en ole aina saanut olla vapaa toteuttamaan seksuaalisuuttaani. Ja tästä voit lukea "kaapista ulos -tulostani". Jos lapsesi eii tunne olevansa tyttö eikä poika, tutustu tähän Vauvan artikkeliin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Ja tästä Facebookiini

Terveisin Helka ❤

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jos teini ei tottele, on se ärsyttävää. Mutta mitä ei ainakaan kannata tehdä, jos haluaa saada teinin tottelemaan?

Teinin tottelemattomuus on hermoja koettelevaa ja ärsyttävää. Joskus tuntuu, että pinna palaa ihan heti ja se johtuu siitä, että teinit osaavat vetää juuri niistä naruista, joista vanhemmat ärsyyntyvät. Tämä lienee tuttua jokaiselle teinin vanhemmalle. Kyse ei liene siitä, että läksyjen tai siivouksen tekemättä jättäminen olisi niin iso juttu, vaan siitä, että tekemällä niin teini ohittaa meidän auktoriteetin ja arvovaltamme.

Teini ohittaa meidän auktoriteetin ja arvovaltamme. Ja sekös ärsyttää.

Miten ei kannata toimia teinin kanssa

Kokosin muutaman vinkin siitä, miten ei AINAKAAN kannata tehdä, jos haluaa saada teinin tottelemaan. Nämä perustuvat omaan kokemukseeni ja muiden teinien vanhempien kanssa käytyihin keskusteluihin:

  1. Älä uhkaile. Siitä ei ole mitään hyötyä. Uhkailu ärsyttää teiniä lisää ja lisää tottelemattomuutta.
  2. Älä raivostu. Teinitkin ovat lapsia ja he voivat jopa pelästyä vanhemman kiukkua. Tunteitaan saa ja pitää näyttää, mutta raivoaminen ja huutaminen eivät toimi (vaikka ovat inhimillistä).
  3. Älä heittäydy marttyyriksi. Myönnän, tämä on kaardinaalimokani, aina. Lasta ärsyttää yli kaiken, jos vanhempi marttyrisoi. 
  4. Älä syytä lasta omasta pahasta mielestäsi. Jos sinulla on paha olla, ei se ole lapsen syytä. Teinit herkästi vetäytyvät ja jättävät velvollisuutensa hoitamatta, jos heitä syytetään perheen ongelmista tai vanhempien kokemista tunteista.

Tiedän, että nämä ovat helpommin sanottu kuin tehty, kun raivo kiehahtaa. Mutta koeta edes. Teinin kanssa toimiminen on tunteiden vuoristorataa ja siksi helposti lankeamme, minä ainakin NIIN usein, näihin huonoihin toimintamalleihin, jotka eivät kuitenkaan vie ketään eteenpäin tai toivottuun lopputulokseen eli tottelevaiseen teiniin.

Miten siis kannattaa toimia. Teini vastaa:

Minua kiinnosti kovasti kuulla teinin oma mielipide asiaan. Mikä saa teinin tottelemaan? Kysyin tätä teiniltäni ja hän vastaa:

  1. Anna välillä vähän höllää. Jos välillä saa olla vaikka pidempään ulkona, tulee muina iltoina mielellään ajoissa kotiin.
  2. Älä huuda puhelimessa niin, että kaveritkin kuulevat. Se on äärimmäisen noloa ja saa vastarinnan aikaiseksi. Mieluummin sano, että puhutaan tästä, kun teini on rauhallisessa tilanteessa.
  3. Välitä mutta älä valita. Teini arvostaa vanhemman välittämistä ja yleensä ymmärtää, että rajat ovat rakkautta. Mutta ainainen valittaminen ei toimi. 
  4. Jos teini on tehnyt jotain väärää, kysy teiniltä, mikä olisi hyvä rangaistus. Yleensä ne ovat jopa kovempia kuin itse olisit asettanut. Teini ymmärtää yllättävän hyvin tehneensä jotain rangaistavaa.
  5. Muista, että teinin elämä on hänen omansa. Et voi loputtomiin pitää napanuorasta kiinni. Anna vapauttakin. Liian tiukat rajat saavat kapinoimaan.

Melko hyviä neuvoja, eikö? Joskus se raivo kuitenkin nousee, sitä ei voi kukaan kieltää. Silloin sekä minun että teinini neuvo on: hengitä vähän aikaa, ennen kuin sanot yhtään mitään.

Hengitä vähän aikaa, ennen kuin sanot yhtään mitään.

Kiukuspäissään tulee sanottua varmasti jotain typerää, kumpikin. Sitten vain kokeilemaan teinin ohjeita!

Lue myös: Miksi teinit sotkevat?

Terkut teinin äiti Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017