Kirjoitukset avainsanalla teini

Veljekset tulevat hyvin toimeen.

Kun toinen on etä- ja toinen vuoroviikkolapsi, ei ole niin sanottua, että sisarukset näkisivät toisiaan kovin usein. Siksi kun he näkevät, ovat ne tilanteet ihania ja tärkeitä.

Varsinkin nuorempi on ikävöinyt välillä kovastikin veljeään. Siksi on sydäntälämmittävää, että tällä viikolla poikkeuksellisesti jo KAKSI ILTAA on mennyt niin, että molemmat lapset ovat luonani. Tällainen tapahtuu melko harvoin: teini käy verrattain vähän luonani ja nyt ei ole edes nuoremman äitiviikko. Joten nämä kaksi iltaa ovat arvokkaita ihan meille jokaiselle.

Lapsi voi ikävöidä kovasti omaa sisarustaan, jota näkee harvoin.

Meidänkaltaisissa perheissä, joissa sisaruspuolet eivät asu samassa osoitteessa ja ovat osan aikaa tahoillaan myös toisen vanhempansa luona, voi muodostua tilanteita, jolloin he näkevät harvakseltaan. Lapsi voi ikävöidä kovasti omaa sisarustaan, jota näkee harvoin.

Eipä näitä kuvia katsoessa paljoa tarvitse miettiä, nauttivatko pojat toistensa seurasta. Sunnuntaina taisin ihan vallan itkeä, kun näin heidät yhdessä. Instagram-storyni tuosta päivästä on edelleen nähtävillä. Halusin sen tallentaa kohokohtiin, koska päivä tuntui erityiselle ja tärkeälle. Mukana on myös harvinaista yhteisvideota pojistani.

Tällaiset pienet, tärkeät hetket, jotka voivat kuulostaa mitättömille muiden korviin, ovat meidän perheellemme elintärkeitä. Kunpa näitä tulisi jatkossa enemmänkin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Terveisin, Helka

Facebookiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Varmaan tiedätkin, ettei viime sunnuntai ja tämä torstai ole samaa viikkoa. Pisti vain noista videoistasi moinen silmään.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

No niin jos tarkkoja ollaan, kyllä näin, itselle vaan viikot menevät päässä sunnuntaista lauantaihin, kun sunnuntaina tulee vuoroviikkolapsi aina luokseni. Pidän siis oudosti sunnuntaita viikon ensimmäisenä päivänä. Jos tällä on iso merkitys jollekin kuulla tämä selitys. Siksi tuo lapsus pääsikin tekstiini ja en sitä korjaakaan.

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäpoikani menee ysille.

Teini aloittaa tällä viikolla ysiluokan. Mitä yhdeksäs luokka tuo mukanaan hänelle ja minulle?

Muutokset alkoivat jo kesällä, kun kasin ja ysin välissä oli ripari. Ei ole turhaan sanottu, että tämä kesä on muutosten kesä koko perheelle. Tuntuu, että lapsi on kasvanut ihan älyttömästi sekä fyysisesti että henkisesti. Varsinkin, kun näen poikaani harvemmin ja meidän tavatessamme näen muutokset selkeästi.

Kasiluokan lopetti lapsi ja ysiluokalle menee nyt jo selkeäsi kasvanut nuori, lähes nuori aikuinen.

Kasiluokan lopetti lapsi ja ysiluokalle menee nyt jo selkeäsi kasvanut nuori, lähes nuori aikuinen. Saattaakin olla perää siinä, että ripari kasvattaa lapsesta nuoren. Tämän näkee myös hänen puheissaan: mukaan ovat tulleet pohdinnat tulevaisuudesta peruskoulun jälkeen. Mikä mä haluan olla isona? Mihin mä menen koulun jälkeen? Riittääkö mun arvosanat sinne, mihin haluan?

Ysiluokkalainen on isojen asioiden äärellä. Pitäisi osata 15-vuotiaana päättää jo tulevaisuudestaan, mihin haluaa suuntautua ammatillisesti ja mikä koulu olisi hyvä peruskoulun jälkeen. Samaan aikaan fyysiset muutokset kropassa ovat valtavat, mieli myllertää ja teinimäinen angsti saattaa pukata päälle. Onko siis ihmekään, että on välillä ihan sekaisin?

Mikä mä haluan olla isona? Mihin mä menen koulun jälkeen? Riittääkö mun arvosanat sinne, mihin haluan?

Olen kauhuissani siitä, miten jo hyvin nuorena pitäisi tietää, mitä haluaa tehdä tulevaisuudellaan. Siksi olen lapselleni painottanut, ettei liian kiire saa tai tarvitse päätöksen kanssa tulla. Lukio, ammattikoulu tai jopa kymppiliuokka ovat mahdollisia vaihtoehtoja. Voimme miettiä ihan rauhassa, mitä lapsi peruskoulun jälkeen haluaa. Ja oppilaitospäätös ei melko varmasti tule olemaan lopullinen: itselläni se vaihtui muutamiakin kertoja.

Ja sekin on ihan ok. Lapselle on varmasti helpottavaa tietää, ettei nyt vielä tarvitsekaan tietää koko tulevaisuuttaan ja sitä, miksi haluaa isona. Aikaa on kyllä. Mieli voi muuttua, suunnitelmat vaihtua kasvun mukana. Se kuuluu elämään. Nuori on aloittamassa sen kuuluisan elinikäisen kasvun ja opiskelun, jonka ei tarvitse päättyä ikinä.

Etävanhemman ajasta kilpailevat kaverit, harrastukset, mökötys, en mä jaksa, lähivanhemman luona oleva uusi koti ja milloin mikäkin.

Minulle tämä kaikki merkitsee sitä, että harvatkin tapaamisemme voivat peruuntua, kun teini ei haluakaan tulla käymään, voi olla muuta tai muuten vain ärsyttää ihan kaikki. Itsenäistyminen vanhemmista jatkuu ja etävanhemman ajasta kilpailevat kaverit, harrastukset, mökötys, en mä jaksa, lähivanhemman luona oleva uusi koti ja milloin mikäkin.

En myöskään ole arjessa havainnoimassa, millaiset fiilikset nuorella on koulun ja jatkokoulutuksen suhteen. Joudun tekemään paljon töitä sen suhteen, että olisin hieman edes mukana nuoren tulevaisuudensuunnitelmissa.

Etävanhempana tunnen helpotusta, kun peruskoulu loppuu, koska vanhemman ja oppilaitoksen tiivis yhteistyö päättyy.

Etävanhempana tunnen kuitenkin helpotusta, kun peruskoulu päättyy. Silloin vanhemman ja oppilaitoksen tiivis yhteistyö loppuu ja en tunne oloani enää niin erilliseksi muista vanhemmista. Tästä voit lukea, mitä ajattelin seiskaluokan alkaessa ja tästä, mitä kasiluokka toi etä-äidille mukanaan. Ysiluokka tuntuu minulle henkilökohtaisesti jo helpommalta. Kun peruskoulu on käyty, tunnen etävanhemmuuden vähenevän ja vanhemmuuden lisääntyvän, kun ei ole mitään vanhempainiltoja tai muita juttuja, joihin en etävanhempana aina voinut osallistua. Ysin jälkeen olen "vain" opiskelijan vanhempi. Se tuntuu hyvältä.

Ysin jälkeen olen "vain" opiskelijan vanhempi, en etävanhempi. Se tuntuu hyvältä.

Sekä minä että poikani odotamme ysiä kuitenkin innoissamme: tämä on tärkeä etappi nuoren elämässä. Ihanaa syksyä kaikille teinien vanhemmille: hyvin me vedetään!

Lue myös: Mitä yläkoulun alkaminen tarkoittaa lapselle?

Terveisin Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Hei Helga :) Peruskoulun jälkeen ei voi hakea ammattikorkeakouluun, lukioon/ammattikouluun/kymppiluokalle kylläkin :)

Sulla on kiinnostava blogi, jota luen säännöllisesti, vaikka elämäntilanne ei ole lähelläkään sama ( perheetön sinkku).

Vierailija
3/3 | 

Meidän lapsilla on vielä lukion ja ammattikoulun ekoilla luokilla ollut vanhempainillat. Onhan lapsi silloin vielä alaikäinen ja vanhemman vastuut jatkuvat lähes samanlaisina kuin yläkoulussakin :) Wilmaa käytetään aivan samoin kuin yläkoulussakin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa.

Pääsin viettämään kaksi päivää teinin kanssa ihan kahdestaan. Nämä olivat ehkä kesän tärkeimmät päivät. Lähdimme Tampereelle ja Särkänniemeen.

Emme ole nähneet paljoa tänä kesänä. Olimme ihan kesän alussa risteilyllä ja siinäpä se oikeastaan on ollutkin. Kesät jos mitkä ovat teineille näköjään kaverien kanssa hengailuaikaa, välissä oli riparikin. Näkeminen on jäänyt vähemmälle. Aika paljonkin. Siksi olin IKINONNELLINEN kun hän sanoi, että tietenkin lähtee Tampereelle kanssani.

Ikionnellinen etä-äiti

Aloin heti suunnittelemaan matkaa, jotta kaikki olisi mahdollisimman täydellistä (jos se on edes mahdollista, mutta minusta tuntui, että kaikki meni upeasti.) Menimme jo Helsingissä yhdessä kahville, juttelimme junamatkan niitä näitä, kävimme syömässä Tampereella illalla. 

Tämän ihanan lapsen kanssa, jota näen niin harvoin. Nyt sain kaksi päivää häneltä ihan itselle.

Yövyimme hotellissa, joten olimme todella intensiivisesti koko ajan yhdessä. Voi kuulostaa vähän mälsältä kesänviettotavalta, mutta minulle se oli kuin paratiisi. Instagramissa eräs bloggaaja heitti minulle haasteen, millainen unelmieni päivä voisi olla. Vastasin, että ehkä se on just tämä: pääsemme teinin kanssa kahdestaan matkalle.

Se aiheutti vähän kummastusta, yleensä kuin kaiketi vanhemmat odottavat sitä yksinoloaikaa. En minä. En tämän ihanan lapsen kanssa, jota näen niin harvoin. Nyt sain kaksi päivää häneltä ihan itselle. Voisiko mikään olla tärkeämpää ja upeampaa?

Särkänniemi ja teini – Hyvä parivaljakko

No entäpä sitten Särkänniemi? Jo heti sinne mentäessä teinin silmät alkoivat loistaa. Joskus unohdan, että hän on vielä lapsi ja omaa vielä sen ihanan lapsen ominaisuuden innostua ja haltioitua. Sydäntäni lämmitti, miten hän odotti meidän yhteistä päivää.

Särkänniemi-päivä alkaa!

Jokaisen laitteen jälkeen hän sanoi: tää oli ihan kuuskauttaviis-laite! Emme olleet kumpikaan olleet aiemmin Särkänniemellä, joten tämä oli molemmille uusi kokemus. Tykkäsin itsekin kaikista laitteista, joihin uskaltauduin. 

Särkänniemessä. Meille sattui varmaan koko viikon aurinkoisin päivä. Kuin tilauksesta.

Minun ja teinin suosikkilaitteet:

  • Viikinkilaiva
  • Trombi (seisova asento oli ihan uusi kokemus)
  • Tornado (molempien ehdoton suosikki!)
  • Motogee
  • High Voltage

High Voltage –  Särkänniemen uniikki laite.

Lisää laitteista voit lukea täältä.
Särkänniemellä on myös mm. SuperPark ja Angry Birds -puisto. Lisää Särkänniemen hupitarjonnasta täältä. Samalla Särkänniemi-rannekkeella pääsee kaikkiin paikkoihin. 

Päivä oli ihan superihana. Väsyneinä mutta onnellisina lähdimme illalla kotiin.

Kiitos ihana Särkänniemi. Tulemme varmasti vielä uudelleen!

Kiitos ihana Särkänniemi. Tulemme varmasti vielä uudelleen! Minä sanoisin, että tämä oli ihan kuuskauttaviis-lomanviettotapa, ehdottomasti. Ja kun junamatkalla poispäin teini katsoi minua ja sanoi, että tämä oli ihan bestpäivä, en muuta sitten enää tarvinnutkaan. Tiesin, että lomani oli onnistunut täydellisesti.

Särkänniemellä oli menoa ja meininkiä.

Katso lisää kuvia tästä:

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Terveisin Helka ja teini
 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Teini lähti tänään rippileirille. Syksyllä on rippijuhlat. Hyvin pitkään en edes tiennyt, milloin kumpikin tapahtuu. Niin, ja onko minut kutsuttu?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään. Siis, missä ne pidetään, milloin, milloin on rippijuhlat. Ja MISSÄ ne on? Ja saanko minä tulla paikalle?

Oli suhteellisen outoa tajuta, että niin, esikoiseni menee rippikouluun. En tiennyt oikeastaan mitään.

Nyt taas pitkästä aikaa tajusin, miten hukassa olen näiden pojan asioiden kanssa. Koska isä ne hoitaa, en välillä oikein tiedäkään järjestelyistä. Aina kun kysyn, saan tietenkin tietää. Aina vaan ei edes hoksaa kysyä niitä oikeita asioita. Isälle arjen hoitaminen on rutiinia ja hän voi unohtaa kertoa näitä minulle. Kieltämättä se tuntuu pahalle, eikä se kai ole oikeastaan kenenkään syytä. Näin ne asiat vain ovat.

Voi se silti vähän riipaista sydämestä.

Rippijuhla on tärkeä etappi nuorille, näin olen ymmärtänyt. On kurjaa, etten yhtään päässyt mukaan tähän hypeen. En tiedä, pääsikö isäkään, koska no, teinit, ehkä he hypettelevät keskenään.

Isä on järjestänyt myös juhlat. Tiesinkin jo, että ne varmasti pidetään pojan isovanhemmilla. Oli suhteellisen nolon tuntuista kysyä, että niin, onko minut siis kutsuttu? En ole sen puolen suvun kanssa juurikaan tekemisissä, en huonoissa väleissä, mutten läheisissäkään. Voinko olettaa, että saan mennä, vain odotanko kutsua? Olettiko isä, että tietenkin tulen, ja siksi ei kutsunut?

Miten tämä tuntuu niin sekaiselle!

Olisiko outoa mennä sinne? Tuntisinko oloni taas ihan tyhmäksi.

No sillä ei tietenkään ole mitään väliä, mitä minä tunnen tai en tunne juhlissa, vaan minä menen. Ne ovat poikani tärkeimmät juhlat tähän mennessä. Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Tulin silti hetkellisesti vähän surulliseksi. Ja tunsin taas sitä iänikuista ulkopuolisuutta. Mutta se meni nopeasti ohitse. Saan juhlia yhdessä pojan kanssa hänen tärkeää etappiaan. That is all that matters.

Onnea rakas poikani rippikouluun!

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (4)

Yh äiti
1/4 | 

Ei se niin itsestäänselvää ole että saat mennä. Tai että kukaan etä- saa mennä. Juhlien järjestäjä varmaan päättää osallistujat. On paljon etävanhempia jotka eivät pääse lapsensa juhliin!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kyllä, siksi kirjoitankin: Ja tietenkin saan mennä. Ja onneksi saan mennä. Onneksi välimme ovat niin hyvät.

Eli onneksi meillä on niin, että saan mennä ja oli oletusarvokin, että saan. Tiedän että monella paljon huonommin. Siksi sanoin että onneksi <3

Terveisin, Etä-äiti

MR
2/4 | 

Meillä siskon juhlat oli äitin luona. Isä oli kutsuttu mutta ei hänen naisystäväänsä. Ja onneksi hän osasi kunnioittaa tätä kutsua ettei änkää toisen taloon joka ei halua olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Isä piti myös puheen juhlissa.

Vierailija
3/4 | 

Meillä ei juhlittu ripoijuhlia, vaan prometheus-juhlia. Etäisä ei saanut virallista kutsua, koska koen, ettei vanhemmat, oli sitten lähi-tai etävanhempi, tarvitse kutsua osallistuakseen oman lapsensa juhliin. Nuori itse kyllä ilmoitti, missä ja mihin aikaan juhlat pidetään. Juhlat pidettiin meillä, jonne etäisä sitten tuli, täysin "vieraan" ominaisuudessa. Minä pidin puheen ja kaikki "viralliset seremoniat". Juhliin osallistui molempien sukujen edustajia sekä myös bonussukua. Juhlat olivat näin äidin näkökulmasta ihanat :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017