Kirjoitukset avainsanalla teini

Kuva: Panu Pälviä

Otsikko voi kuulostaa oudolle. Kauhistelen sitä, että lapseni tulee luokseni. Mutta tämä on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, että esikoiseni on luonani yhtäjaksoisesti kolme viikkoa.

Esimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, että esikoiseni on luonani yhtäjaksoisesti kolme viikkoa.

Joten tämä ei ole meille ihan jokapäiväistä, ei edes jokavuotistakaan. Sen jälkeen, kun poikamme muutti isänsä luokse asumaan, olen nähnyt häntä parina viikonloppuna kuukaudessa ja loma-aikoina pari viikkoa. Nyttemmin viikonloppukäynnit ovat vähentyneet entisestään.

En ole tottunut siihen, että kotonani on jatkuvasti joku. Joku, joka tarvitsee paljon ruokaa, läsnäoloa ja huolehtimista. Pitää olla kotiintuloajat, säännöt ja koulunkäyntisysteemit. Minun täytyy suunnitella omaa ajankäyttöäni niin, että olen kotona enemmän sekä olen saatavilla ja auttamassa enemmän kuin normaalisti.

Minua jännittää ja jopa kauhistuttaa!

Minua jännittää ja jopa kauhistuttaa! Kotiini tulee teini monen viikon ajaksi. Emme vietä satunnaisia päiviä yhdessä vaan kolme kokonaista viikkoa, joten koko yhdessäolon muoto muuttuu.

Ymmärrän, että tämä voi kuulostaa oudolle monen vanhemman mielestä, mutta näin tämä meillä vain menee. Olen normaalisti joka toinen viikko täysin ilman lapsia ja joka toinen viikko luonani on kuopukseni ja joskus etäpoikani. On suuri muutos, että saan olla lapseni kanssa näinkin paljon.

Henkinen työ ja vastuu kasvaa: nyt hänen turvallisuutensa on täysin minun vastuullani.

Kolmen seuraavan viikon ajan saan tehdä pojalleni joka päivä ruokaa, kantaa sitä huomattavan paljon enemmän kaupasta kuin normaalisti, pestä hyvin paljon enemmän pyykkiä kuin tavallisesti, huolehtia, että hän on ajoissa kotona ja niin edelleen. Myös henkinen työ ja vastuu kasvaa: nyt hänen turvallisuutensa on täysin minun vastuullani.

Minulla on myös pelkoja: entä jos emme tulekaan toimeen, entä jos riitelemme tai jos jotain tapahtuu, enkä osaakaan hoitaa lastani oikein. Olen etäytynyt jokapäiväisestä lapsen huolehtimisesta niin paljon, että nyt kauhistuttaa, miten onnistun. 

Tiedän, että hän tulee illalla kotiin. Onko parempaa tunnetta olemassakaan?

Toisaalta odotan niin innoissani, että pakahdun. Tiedän, että hän tulee illalla kotiin. Onko parempaa tunnetta olemassakaan? MINUN kotiini. Joka päivä. Mitäpä siitä, että minulla on vain yksi avain ja tämä aiheuttaa meille varmasti käytännön ongelmia. Tai että kotini on aika pieni teinille, minulle ja kuopukselleni. Tai että en ole tottunut tällaiseen? Sen ihanampaa, että tällainen tapahtuu nyt.

Etävanhemmalle monen viikon lähivanhemmuus on lahja. En välitä, ettei tästä saa oikeaa kuvaa, millaista olisi olla vaikkapa yksinhuoltaja tai aina lastensa kanssa. Tämä on meille ainutlaatuista ja varmasti ihanaa.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija

Voi, kiitos tästä. Liikutuin kyyneliin asti, sillä olen etä-äiti itsekin. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja tsemppiä tuleviin viikkoihin! ❤️

Vierailija

Hienoa, että saatte viettää yhteistä aikaa ihan ajan kanssa! Sinuna kävisin teetättämässä pojalle oman avaimen jota voi käyttää tuon kolme viikkoa :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sex Education -sarja Netflixissä. Kuva: Netflix

Katson Netflixin uutuussarjaa Sex Education, joka kertoo teinien seksielämästä ja seksuaalisuuden heräämisestä. Monenlaiset tunteet pyörivät mielessäni – ei vain sen takia, että oma lapseni on teini-ikäinen, mutta myös oman lapsuuteni takia.

Nuoruudessani minulta kiellettiin kaikenlainen seksuaalisuuden osoittaminen, koskettelu ja rakastelu ennen avioliittoa.

Minulta kiellettiin seksin harrastaminen. Muutama viikko sitten minulta kysyttiin, miten uskonnollinen taustani on vaikuttanut minuun. Tässä on yksi konkreettinen esimerkki. Nuoruudessani minulta kiellettiin kaikenlainen seksuaalisuuden osoittaminen, koskettelu ja rakastelu ennen avioliittoa.

Tukahdutin kaikki haluni, ajatukseni ja mietteeni seksistä. Myös masturbointi oli kiellettyä ja itseni koskettelu sai aikaan valtavan syyllisyyden ja ahdistuksen.

On sanomattakin selvää, että tällainen vaikuttaa lapsen kehitykseen ja myös aikuiseksi kasvamiseen.

On sanomattakin selvää, että tällainen vaikuttaa lapsen kehitykseen ja myös aikuiseksi kasvamiseen. Sex Education -sarja tuo uudenlaisella tavalla esiin, miten normaalia ja luonnollista seksin kaipaaminen on teini-ikäisille, eikä se ole väärin. Vaikka seksiin ei kannata laukata suin päin, ei omien tuntemuksien, halujen ja seksuaalisuuden tukahduttaminen ole millään tavalla oikein tai terveellistä.

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa siitä, jos joku haluaa harrastaa seksiä ja rakastella vain avioliitossa. Mutta jos siihen pakotetaan, on se väärin. Seksuaalisuus, halu, seksi, orgasmi, masturbointi ja kaikki muu asiaan liittyvä on normaalia. Jos tällaisten asioiden kokeminen ja ilmaisu kiellettään seksuaalisuuteensa heräävältä teiniltä, voivat seuraukset olla vahingollisia.

Menetin teini-iässä ja nuorena aikuisena paljon: mitä on rakastua, ihastua, hullaantua, kosketella, suudella, pitää kädestä, nauttia toisen läheisyydestä.

Ainakin minulle ne olivat. Menetin teini-iässä ja nuorena aikuisena paljon: mitä on rakastua, ihastua, hullaantua, kosketella, suudella, pitää kädestä, nauttia toisen läheisyydestä. Koska kuitenkin halusin tehdä noita asioita, tunsin syyllisyyttä ja huonommuutta. Koin pitkään, että seksi on väärin ja kun harrastin sitä, tunsin itseni likaiseksi ja huonoksi.


Minä 17-vuotiaana. Tästä ei mennyt enää kuin vuosi, että olin naimisissa.

Ei ole mikään yllätys, että seksiin suhtautuminen on elämässäni edelleen yksi vaikeimmista asioista. Nautin siitä ja orgasmeista valtavasti ja rakastan läheisyyttä ja rakastelua, mutta kaiken tämän osoittaminen on minulle vaikeaa ja vain hyvin läheisen ihmisen kanssa nämä lukot ovat joskus hetkeksi poistuneet.

Seksi on hyväksyttävää ja kuuluu teinien elämään.

Sex Education on tärkeä sarja. Se kertoo, että seksi on hyväksyttävää ja kuuluu teinien elämään. Vaikka kaikki eivät sitä haluakaan harrastaa, on se niin kauan ok, kun tämä on nuoren oma päätös. 

Väestöliitto listaa jokaisen ihmisen seksuaalioikeudet, joihin kuuluvat muun muassa oikeus omaan seksuaalisuuteen ja oikeus näkyä. Tästä Väestöliitto sanoo: Kaikilla ihmisillä – myös nuorilla ja erilaisilla vähemmistöillä – on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä oikeus ilmaista omia mielipiteitään. Jos tätä oikeutta ei voi toteuttaa, vaurioittaa se herkässä iässä olevaa nuorta. Väestöliitto jatkaa, että nuoren kehonkuvaa ja itsetuntoa pitää seksuaaliasioissakin tukea eikä jättää puhumatta niistä tai kieltää niitä kokonaan.

Kaiken tämän avoimuuden ja oikeuden olla oma itsensä myös seksuaalisesti haluan opettaa pojalleni.

Onnekseni olen huomannut, että myös kouluissa on yhä avoimempaa suhtautumista seksuaalisuuteen. Siellä opetellaan kondomin laittoa, kerrotaan sukupuolitaudeista ja monimuotoisesta seksuaalisuudesta ja erilaisista seksuaalisista suuntautumisista. Kuten bloggari Sateenkaarifaijakin sanoi, onneksi koulukirjat ovat muuttuneet yhteiskunnan muutoksen mukana avoimempaan ja suvaitsevampaan suuntaan.

Kaiken tämän avoimuuden ja oikeuden olla oma itsensä myös seksuaalisesti haluan opettaa pojalleni. Tunteiden tukahduttaminen missä elämän osa-alueessa tahansa ei ole järkevää. Siksi avoin suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen kuuluu meidän lapsemme kasvatukseen. Tähän tietenkin liittyy, että osaisin itsekin suhtautua seksiin luonnollisesti. Tämä aiheuttaa minulle ongelmia ja haasteita, mutta haluan poikieni vuoksi kuitenkin yrittää.

On mukava huomata, että teinit suhtautuvat seksiin luonnollisena asiana.

On mukava huomata, että teinit suhtautuvat seksiin luonnollisena asiana, jota se onkin. He eivät noloile tai häpeile sitä, kuten eivät Sex Educationissakaan. Kun he saavat puhua, hihitellä, kummastella, tutustua ja innostua seksistä, voivat he kasvaa aikuisiksi, jotka nauttivat seksistä, antavat toisten toteuttaa seksuaalisuuttaan omalla tavallaan ja kokevat, että seksi on yksi luonnollinen osa ihmisen elämää.

Lue myös:
Huonon tytön syndrooma kestää aikuisikään asti
Apua, lapsestani kasvoi teini

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minulta pyydettiin tekstiä, jossa kertoisin, mikä on ihan parasta etä-äitiydessä, koska olen kirjoittanut viime aikoina etä-äitiyteeni liittyen niin surullisia, ikävöiviä, hukassakin olevia tekstejä. Olisi aika jo kertoa, mitä hyvääkin tässä elämäntilanteessani on.

En osaa kirjoittaa tällä hetkellä mitään etä-äitiydestäni, koska olen ihan hukassa äitiyteni kanssa.

Vastasin, etten voi juuri nyt kirjoittaa sellaista tekstiä. Koska olen AIVAN HUKASSA. Niin hukassa, etten ole äitinä koskaan ollut. Minun poikani ei ole enää minun poikani. Hän on täysikokoisen aikuisen pituinen, hänen äänensä ei ole lapseni ääni, hänen vartalonsa ei ole vauvani vartalo. En osaa kirjoittaa mitään etä-äitiydestäni, koska olen ihan hukassa äitiyteni kanssa. Kuka äiti sanoo, ettei tuo minun lapseni näytä yhtään minun ikiomalta lapseltani, en tunne häntä, en enää vietä hänen kanssaan aikaa?

Ja yhtäkkiä ymmärsin aivan järjettömän helpottavan seikan: kaikki muutkin teinien äidit ovat ihan yhtä hukassa, muutkin sanovat noita ihan samoja lauseita. Eräs teinitytön äiti kertoi minulle, että hänen vauvansa näyttää naiselle ja on ottanut hänen pikkutyttönsä paikan, muttei ole kuitenkaan se sama pikkutyttö. Ja kun luin vielä Vauva.fin artikkelin teinin äidistä, joka on suloisesti sekaisin lapsensa kanssa, purskahdin helpottuneeseen itkuun.

En ole mikään friikki etä-äiti – olen teinin äiti ja koen samoja fiiliksiä ja suruja kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat äidit.

Olenkin ihan tavallinen tavallisen teinin äiti. Olen hukassa, joudun päästämään irti, luopumaan, ymmärtämään, että lapset ovat lainaa vain. Mutta ihan jokainen teinin vanhempi tekee samaa suru- ja irtipäästämistyötä. En ole mikään friikki etä-äiti – olen teinin äiti ja koen samoja fiiliksiä ja suruja kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat äidit.

Miten ihanaa tietää, ettei ole mikään erikoistapaus tunteidensa kanssa. Että muutkin tuntevat samoin. Olen tavallinen äiti. Se on kauneinta, mitä olen pitkään aikaan tajunnut.

Kiitos, kiitos te muut teinien äidit. Yhdessä tässä samassa veneessä ollaan

Olen äärimmäisen kiitollinen tuosta pyynnöstä kirjoittaa positiivinen etä-äitiys-teksti. Löysin tämän oivalluksen, joka on elämässäni yksi havahduttavimmista ja tärkeimmistä hyvin pitkään aikaan.

Kiitos, kiitos te muut teinien äidit. Yhdessä tässä samassa veneessä ollaan. Ollaan vain hukassa. Kyllä me vielä löydämme äitiytemme; se muuttuu ja on erilaista, mutta yhtä arvokasta kuitenkin.

Lue myös:
Teinin etä-äitinä koen, etten välillä tunne lastani enää ollenkaan
Teinin etä-äitinä ja leikki-ikäisen vuoroviikkoäitinä koen tiettyjä erityishaasteita elämässäni

Onnellisin terveisin, teinin etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Joskus menee viikkoja, etten näe etäpoikaani. Kuva: Panu Pälviä

Meillä teini-ikäisemme saa päättää, tuleeko luokseni vai ei. Tämä voi tarkoittaa minulle vaikeitakin tilanteita.

Aikaisemmin minä ja hänen isänsä päätimme hänen asumisestaan kotiensa välillä. Mitä isommaksi lapsemme kasvaa, sitä enemmän hänellä on kuitenkin sanottavaa siitä, missä asuu.

Teinin menot ovat hänelle tärkeitä –  omat surut ja ikävät on joskus vain unohdettava

Ja onhan se ihan luonnollistakin. Hän on kohta 15-vuotias varsin vastuullinen ja reipas nuori. Olisi todella kummallista, jos päättäisimme hänen olemisestaan kodeissaan kuulematta häntä. Hänelle tärkeät kaverit, harrastukset ja muut menot eivät elä samaa rytmiä kuin perheemme lapsiviikot ja -päivät.

Siksi hän saa nykyään sanoa, tuleeko hän luokseni vai ei. Tarjoan mahdollisuutta joka viikonloppu. Aina hän ei tule. Joskus kestää kauankin, ennen kuin näemme. Olen tehnyt päätöksen, ihan tietoisesti, että tämä on meidän tilanteessamme paras. En koe pakottamista kenenkään kannalta hyvänä vaihtoehtona.

Tämä tarkoittaa joskus useiden viikkojen erossa oloa. Ja kyllä se sattuu.

Tämä tarkoittaa joskus useiden viikkojen erossa oloa. Ja kyllä se sattuu. Joskus tosi paljonkin. Silti haluan osoittaa hänelle teoillani, että pidämme hänen mielipidettään tärkeänä ja hän saa osallistua elämäänsä liittyviin päätöksiin. Tämä ei tarkoita, että hän päättäisi joka asiasta. Me aikuiset päätämme useista asioista, ja ne pitävät, kuten loma-ajat ja pidemmät luonaolot. 

Toivon, että hän arvostaa tätä menettelyämme ja haluaa yhä enenevässä määrin tulla luokseni. Haluan vahvistaa sidettämme en pakottamalla, vaan kuuntelemalla häntä ja mukautumalla hänen tämän hetkiseen elämäntilanteeseensa. Kyllä minun vuoroni vielä tulee, tähän luotan.

Lapsen oikeuksien viikon teemana osallisuus

Nyt vietetään lapsen oikeuksien viikkoa ja tiistaina on lasten oikeuksien päivä. Viime vuonna kirjoitin, että lapsella on aina oikeus parhaaseen mahdolliseen kotiin, ja meillä se tarkoitti, että hän muutti isänsä luokse asumaan.

Tänä vuonna teemana on osallisuus. Lapsen oikeus on tulla kuulluksi, tuntea olevansa osallinen elämäänsä koskeviin asioihin ja vapaus osoittaa näkemyksensä. Tätä samaa osallisuutta halutaan vahvistaa muun muassa myös uudistuvassa lastenhuoltolaissakin. Lapsella pitää olla mahdollisuus tulla kuulluksi asumistaan koskevissa asioissa.

  • Useiden tutkimusten mukaan lapset itse toivovat, että aikuiset kuuntelisivat heitä enemmän. Ja lapset ja nuoret uskovat myös, että aikuiset tekisivät parempia päätöksiä, jos he kuuntelevat lasten mielipiteitä. Lapsenoikeudet.fi
  • Lapsen osallisuus on yksinkertaisimmillaan sitä, että aikuisella on todellinen tieto siitä, mitä lapsi ajattelee häneen liittyvistä asioista ja päätöksenteosta sekä halu ottaa se huomioon. Herkkä mies -blogisti

Siksi olen sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhempansa luokse vai ei. Tiedän, että tämä aiheuttaa ristiriitaisia mielipiteitä, koska lapsi ei saa kuitenkaan ottaa valtaa vanhemmiltaan ja joskus lapselle on hyväksi, että hän näkee vanhempiansa, vaikkei aina itse haluaisikaan, puhumattakaan siinä tilanteessa, jos toinen vanhempi koettaa vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmastaan.

Olen sitä mieltä, että lapsi saa itse päättää, meneekö etävanhempansa luokse vai ei.

Tilanteita on hyvin monenlaisia, mutta meidän perheessämme tämä toimii näin. Ja minä kestän ikäväni. Lapseni parhaaksi.

Lue lisää:
Lapsenoikeudet.fi -sivusto kertoo viikosta tarkemmin
Meillä lapsi siirtyy kodista toiseen, vaikka olisi kipeänä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (10)

Normaali Äiti

En ymmärrä kuinka joku voi olla etä-äiti, ei semmonen kyllä ole normaali nainen sillä on äidinvaistot epäkunnossa......itse en ikinä voisi olla erossa jälkikasvustani (ja pilkunviilaajille sanon vain että en TIETENKÄÄN tarkoita että pitää olla joka sekunti liimattuna lapseen kiinni- normaalit yökyläilyt ja mahdolliset leirit jne. toki kestän erossa) kuin vasta sitten kun lapselle tulee ikä ja aika alkaa omilla siivillään kantaa elämäänsä. Toki jos on joku huumeäiti, juoppoäiti tai psyyke tapaus tms. niin silloin en ihmettele, silloin kuuluukin olla etä-äiti halusi tai ei.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

voi Normaali Äiti. Ei ole normaalia vanhemmuutta olemassakaan. On erilaisia tilanteita, ja perheitä. Mikä kukaan on sanomaan, mikä kenellekin perheelle on parhaaksi. On myös todella loukkaavaa sanoa toiselle, ettei ole hyvä äiti, varsinkin tällaisen tekstin alle, jossa puhutaan lapsen oikeuksista ja lapsen oikeudesta parhaaseen mahdolliseen kotiin. On hyvä, jos itse on voinut olla läsnä lapsilleen enemmän, kaikki eivät voi. Puolitoista vuotta tätä blogia, ja vieläkin näin paljon ennakkoluuloja.

Siksipa kirjoitankin, ja vielä pitkään.

Lempeyttä ja ymmärrystä elämääsi.

Terveisin, Etä-äiti

Sirpa

Sinä "Normaali äiti". Olet päässyt helpolla elämässä lasten suhteen, kun et ole joutunut taistelemaan lapsistani narsisti-isän kanssa.
Siinä taistelussa ovat vastapuolella kaikki keinot sallittuja ja äidistä ei tarvitse mitään vikaa olla.
Voin sanoa, että en ole narkkari, alkoholisti enkä mt-potilas, ja etävanhemmuutta en itse valinnut.
Hanki laajempi maailmankatsomus.

Yksi etä-äiti

Juuri näin, ero narsistista on tuhoisa ja sitä kukaan ei voi ymmärtää. Toivottavasti kommentoijalla kaikki menee niinkuin suunniteltu!

Epänormaali? äiti

Pakko olla provo..ei kukaan ole noin ymmärtämätön. Ei kai kukaan äiti haluakkaan olla erossa lapsistaan. Itsellänikin teini, ja saa tosiaan kanssa päättää kummalla on. Ja kyllä, useimmiten äidin luona vaikka olenkin etä-äiti. Isän luona ei viihdy, kiitos äitipuolen. Mielestäsi en ole normaali..ehkä en, koska huolehdin esimerkiksi lapsestani enemmän kuin "normaaliäiti". Joku voisi sanoa että olen ylihuolehtiva. Mutta ei kai lapsella täällä etä-äidin luona ole huono olla, kun enemmän on täällä. Lapsi kiittää minua aina kun minulle voi puhua kaikesta. Enkä ole juoppo/huume äiti. Masennusta kyllä, mutta pystyn hoitamaan arkiaskareet ja lapsen. En vain käsitä tälläisiä "normaali"äiti juttuja. Oikein ihanaa joulua sinulle! Aina ei kannata yleistää.

Huonoäitikö

Onnea "normaaliäitiyteesi". Kieltämättä aika normaalilta kuulostat ahdasmielisen ja loukkaavan mielipiteesi kanssa. ja sitten meillä ihmetellään mistä lapset oppii olemaan niin julmia toisiaan kohtaan. En väitä, että kaikki, mutta osan tapauksessa kotona opittua ja tälläiset kommentit todellakin todistaa sen. Mutta onnittelut, että oma taipaleesi on ollut mukava. Itse läheskaikkeni oon yrittänyt, että saisin lähivanhemmuuden, mutta lopulta tein sen mikä piti. Yrittää laittaa oman pahan olon sivuun, siitä etten näe lastani enää niin usein. Nauttia siitä, että lapseni on onnellinen isällään, heillä on hyvin läheinen suhde. Ja lapseni on onnellinen kun tulee minun luokse ja onnellinen kun näkee pidemmän viikonlopun jälkeen taas isänsä. En ole ikinä käyttänyt aineita ja alkoholiakin hyvin hyvin vähän vuodessa tulee otettua. Mt ongelmia ei ole. Jos mielipide pitää esittää loukkaavana voi sen pitäå omana tietinaan. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta loukata ei saa toisia.

Vera Pelle

Normaali äiti, koeta vähän laajentaa maailmankuvaasi, kehittää ymmärrystäsi ja parantaa empatiakykyäsi. Samalla kehittyisit äitinä ja lapsillasi olisi varmasti helpompaa kanssasi aikuisinakin.

"Psyyketapaus"

Järkyttävän tyly ja julma kommentti "Normaali Äidiltä". Jos itse en olisi ryhtynyt vuoroviikkoäidiksi, ahdistava elo lasten narsisti-isän kanssa olisi johtanut siihen ettei lapsillani olisi enää ollut ollenkaan äitiä. Koen että vaikkei lapseni näe äitiään (enkä minä lapsiani) joka päivä on se silti parempi kuin kuollut äiti. Olen myös "psyyketapaus", paljolti narsisti-exäni vuoksi, mutta ei se vaikuta kykyyni hoitaa lapsiani. Eron jälkeen olen jaksanut ja kyennyt paremmin olla läsnä lapsilleni. Surullista että on vanhempia jotka siirtävät tuollaista ajattelutapaa eteenpäin lapsilleen. Ei pitäisi ikinä tuomita ketään, kun ei tiedä koko totuutta. Tuollaisten ihmisten takia myös mt-potilaat joutuvat turhaan kantamaan häpeän leimaa.

247äiti

"Normaalia äitiä" ei ole olemassakaan. Oikeuslaitos voi nykyään myöntää lähivanhemmuuden isälle muistakin syistä kuin näistä luettelemistasi (mt, päihteet ja alko). Esimerkiksi jos isällä on varaa jäädä asumaan eron jälkeen perheen entiseen yhteiseen omakotitaloon ja äidillä ei, isä voi hyvinkin saada lähivanhemmuuden. Näissä asioissa ratkaisevaa on lapsen etu ja pysyvyys asuinpaikan/kaverien yms. suhteen.

Helppo on tulla muita sormella osoittelemaan jos ei ole itse eronnut tai jos ei ole ollut yhtäkään huoltajuuskiista.

Monesti lapsen etu on se että vältytään huoltajuuskiistoilta. Ne ovat tuhoisia. Oma lapseni joutui psykiatriseen hoitoon huoltajuuskiistan aikana johtuen isän painostuksesta. Onneksi isä lopetti painostuksen ennen kuin kukkaharrutädit ehti väliin. Muutoin lapsi olisi voinut päätyä huostaanotettavaksi.

Maailmankuvan laajentamista suosittelen minäkin "Normaalille äidille"

ulla

Minä niin samaistun sinuun etä-äiti ja on ihana lukea elämästäsi . 

Teini tyttöni asuu isänsä kanssa, eikä kovin usein ehdi omilta jutuiltaan minun luokse, jolloin minulle tulee niitä vaikeita hetkiä . Mutta tiedän , että hän tarvitsee minua ja hän tietää että äiti on aina tavoitettavissa kun tarvitsee. =)    Ei ole normaliäitiyttä ole olemassakaan .  

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram