Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

Kesälomat lähenevät.

Kesälomat lähenevät ja on mietittävä, milloin lapsi on hoidossa ja milloin lomaillaan. Entäs jos itsellä on pitkä loma? Saako lapsen viedä osaksi aikaa päiväkotiin?

Nyt oli provosoivasti kirjoitettu. Avataanpas. Minulla on mahdollista ehkä viettää KAKSI KUUKAUTTA lomaa niin, etten ole (palkka)töissä. Hurjan pitkä aika! Mutta eteen tuli kysymys: voiko lasta viedä päiväkotiin, jos itse on lomalla?

Meillä kesälomat menevät niin, että nuorempi lapsi on yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa isällään ja kaksi viikkoa minulla ja lomalla päiväkodista. Useimmiten nämä viikot ovat osuneet heinäkuulle, kun meillä on ollut töistä kesälomaa. Näin menee nytkin koko heinäkuu.

Uskon, että tähän kysymykseen on miljoona vastausmielipidettä.

Entäpä nyt, kun olen pidemmän aikaa poissa palkkatöistä kesäkuussakin? Saako lapsen viedä hoitoon, kun itse ei ole joka päivä töissä? Uskon, että tähän kysymykseen on miljoona vastausmielipidettä.

Voisin hyvin nähdä argumetteja, kuten: sinähän saat viimeinkin olla lapsesi kanssa paljon, kun usein valitat ikävääsi, tai: nauti nyt lapsesi kanssa, moni ei saa, tai niin edelleen. 

Luin keskustelupalstalta erovanhemmasta, joka ei halunnut viettää lomiansa lastensa kanssa, vaan halusi lomailla.

Hyvinkin valideja pointteja. Aloin pohtimaan tätä teemaa, kun luin keskustelupalstalta erovanhemmasta, joka ei halunnut viettää lomiansa lastensa kanssa, vaan halusi lomailla. Eikö loma olekaan lomaa lasten kanssa? Jouduin miettimään hyvin tarkkaan omaa mielipidettäni asiaan, kun yhtäkkiä tajusin, että tuo tilanne saattaa itselläni olla juuri nyt käsillä.

Saanko olla kotona ja viedä lapsen päiväkotiin? Onko se itsekästä, järkevää, ihan ok vai kummallista edes ajatellakaan? Olen kuullut, että esimerkiksi työttömiä arvostellaan joskus siitä, että heidän lapsensa ovat päiväkodissa, vaikka he ovat itse kotona, tai freelancer-työntekijöitä, joilla on välillä vapaampia päiviä, mutta heidän lapsensa ovat päiväkodissa.

Onko lapsella oikeus olla päiväkodissa vai oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa, jos se on mahdollista?

Onko tuo oikein? Onko lapsella oikeus olla päiväkodissa vai oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa, jos se on mahdollista? Toki minä en ole ihan täysin lomalla, vaan teen töitä välillä muutoin kuin palkkatöissä. Mutta olen kotona. Mitä mieltä olet: saako lapsen viedä tällöin päiväkotiin?

Miettien, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (35)

Vierailija
1/35 | 

Lapsi tarvitsee yhtälailla lomaa päiväkodista kuin aikuinen, mitä pidempi loma, niin sen parempi. Toki ymmärrän, jos vanhempi haluaa lomailla esim viikon "yksin", mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun vanhempi lomailee, niin silloin lapsikin lomailee.

Lomaatarvitaan
2/35 | 

Hei! Olen itse päiväkodissa töissä ja muistuttaisin, että tämä teksti oli kirjoitettu puhtaasti aikuisen näkökulmasta: "miltä minusta vanhempana tuntuu". Päiväkoti on lasten "työtä", päivät ovat pitkiä ja rankkoja. Vaikka ne vanhemmille näyttäytyy usein erilaisena: siellä on kavereita ja kiva olla. Päiväkodissa kilpaillaan myös huomiosta, riidellään, sovitaan ja tsempataan koko pitkä päivä. Lapset kaipaavat lomaa siinä missä me aikuisetkin. Lasten väsymys alkaa näkyä vahvasti jo nyt toukokuussa. Eli muistakaa antaa lastenkin levätä, vaikkakin silloin omia hommia olisi vaikeampi saada tehtyä.

Kaikkinimimerkitvarattu :)
3/35 | 

Meillä kaupungin varhaiskasvatusyksikkö on ilmoittanut hyvin tiukasti, että kun vanhemmalla on lomaa, on lapsen oltava kotona vanhemman kanssa (tai ainakin pois hoidosta). Sitä en tiedä miten he tätä seuraavat. Samoin vanhemman työajat tulee ilmoittaa tarkasti sekä työpaikan osoite, ettei lapsi ole hoidossa kuin vanhemman työpäivän plus välimatkaan kuluvan ajan. Meillä ei siis ole edes vaihtoehtona, että lapset olisivat lomalla hoidossa.

reeta
4/35 | 

Jos sinulla on kotona tehtäviä töitä niin puolipäivää vaikka kolmena päivänä voisi olla hyvä ratkaisu kesäkuussa. Ei kuormita lasta liikaa ja saat olla lapsesi kanssa. 

Täti
6/35 | 

Kyllä se niin aika usein kommenteissa ilmenee, että kun lapsen olet saanut, niin sinun on oltava hänen kanssaan kaikki vapaa-aikaasi tai olet huono vanhempi. Kunnallista hoitoa ei saisi käyttää kuin työpäivän ajan ja silloinkin matkoineen enintään 10 tuntia. Myös sitä kummastellaan jos lapsi on hoidossa jossain muualla usein. Vanhemman jaksamista ja vapaan tarvetta ei kukaan ymmärrä vaan tärkeintä on että lapsi saa olla vanhemman kanssa, vaikka kuinka väsyneen sellaisen. Itse olen hieman eri mieltä ja lapsi ei siitä varmasti rasitu jos vanhempi joskus hieman ”lepää” ja lapsi on hetken hoidossa muuallakin.

Vierailija
8/35 | 

Itse suoritan opintoja myös kesälomalla, toisin otin kursseja sen verran vähemmän, että voin pitää tytön 4 päivää viikosta kotona ja 3 päivänä hän on 6 tuntia hoidossa, jotta saan tehtyä etänä kouluhommia eteenpäin. Heinäkuulle olen ottanut tytölle kokonaisen viikon lisäksi vapaaksi, jotta keretään mahdollisesti pidemmälläkin reissata. Mutta koska tyttö on ainut lapsi, niin koen, että hänelle on enemmän hyötyä siitä, että pääsee muutamana päivänä viikosta hoitoon leikkimään tuttujen kavereiden kanssa, kun vaikka puistoissa ravataankin niin koskaan ei tiedä onko puistossa leikkiin kavereita vai ei. Tähän saakka tyttö on iloiten lähtenyt hoitoon ja monesti kysyy illallakin että onhan huomenna hoitopäivä, niin uskon, että lapsi ei tästä järjestelystä kärsi. Toki tyttö on siitä saakka kun hoidon aloitti niin ollut hoidossa max. 7h päivä ja pidetään usein pidennettyjä viikonloppuja jos koulutehtävät sen suinkin vain sallivat.

Vierailija
9/35 | 

Itse olen pyrkinyt aina pitämään lapsilla yhtä pitkän loman kuin koulussa on myös päiväkodissa ollessaan. Viikko mummolla. 4 äidin kanssa, 4 isn kanssa, 1 leireillä. Joskus 1viikko yhteinen etelänmatka. Säästin itselle sapatin kun lapsella oli eskari ohi eikä hoito oikeutta oli ollut ja olin koko 10 viikkoa lapsen kanssa. Ihana kesä olikin! Millaisia lapsia ihmisille mahtaa olla jos niiden kanssa olosta ei itse nauti? Suosittelen hankkimaan kaveripiiriä jossa samanikäisiä lapsia jollei suvussa ole jolloin voi viettää samalla aikaa kavereiden kanssa ja lapsilla on seuraa. Mikäs oikeasti sen ihanampaa kuin kesällä nukkua pitkään, pyöräillä uimarannalle, käydä jäätelöllä ja mummolassa, uima-hallissa, kirjastossa, leipoa, metsäretkellä, huvipuistossa, korkeasaaressa, mökkeillä, käydä kavereilla ja sukulaisilla, pitää grillibileet ja piknik retken, käydä eri kaupungeissa, Tallinnassa etc etc kaikkea kivaa kesäpuuhaa mitä ei arkena jaksa ja pelkän viikonlopun aikana oikein ehdi. Ei riittäisi millään 2 viikkoa näihin kivoihin puuhiin lapsen kanssa. Lapsi haluaa n 15 v tehdä näitä juttuja vanhemman kanssa. Sen lisäksi vanhempi ehtii viettämään täysin omat kesät ja lomat n. 50 v aikuiselmänsä aikana. Nauttikaa lapsista ja niiden seurasta kun voitte!

Sierra Iris
10/35 | 

Jatketaanko provosoivasti? Entäpä bonus-vanhemman loma-ajat. Pitääkö vanhempipuolen kuluttaa lomansa puolisonsa lapsia kaitsien, varsinkin jos lomaa ei ole samaan aikaan? Entäpä sitten jos on sekä bonus- että biolapsia?

Meillä nykyään uusioperhe jossa on sekä meidän että hänen lapsiaan, kaikki yhtä rakkaita ja tasapuolisesti kohdeltuja. Jo ennen "minun lastani" vietin lomat lasten kanssa, vaikka olihan se iso muutos lapsettomaan elämään ja lomailuun tottuneelle, mutta koska puolisoni valitessani tiesin että yhden sijaan saankin kolme, ei tilanne ollut mikään ongelma.

Mutta asiaan. Myönnän että kaipaan ihan omaa lomaa tai aikuisten lomaa, mutta koitamme järjestää niitä pieninä pätkinä jos esim isovanhemmat voivat auttaa lasten kanssa. Kuitenkin hoito on lasten työtä ja heille rankkaa, hekin kaipaavat lomaa. Voisin kyllä harkita pitäväni lapsen hoidossa lomani aikana pienen pätkän/osapäiväisesti jotta saisin ladattua omia akkujani. Itsekästä ehkä, mutta koen olevani "parempi" vanhempi kun saan hetken omaa aikaa.
Kun saa tyydytettyä omia tarpeitaan sopivasti (esim tänään metsälenkki koirien kanssa ihan yksin), on helpompi vastata muiden tarpeisiin ja jättää niitä omia hetkeksi taka-alalle.

Vierailija
11/35 | 

Olisiko tässä totuus, kohtuus kaikessa. Toisaalta pikkuisen voi äitikin ottaa itselleen, hoitaa terveyttä, liikkua ja hoitaa kotiasiat kuntoon. Toisaalta sitten antaa myös lapsille jotakin, eikä aina vaan minäminäminä.

Kärjistettynä: Ei ole väärin hetki hengähtää, kun lapsella on hyvä hoito, mutta ei tarvii neljää viikkoa vetää päiväkänniäkään.

Espa
12/35 | 

Itse lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että vanhemman loma on lapsen lomaa, mutta mainitsit että olet palkkatyöstäsi lomalla mahdollisesti pitkään, mutta teet muuta työtä sen sijaan. Eiköhän silloin ole kaikkien etu jos lapsi on osan ajasta hoidossa kun vanhempi työskentelee, vaikka sitä työtä tekisi kotona. Eihän se ole mitään lapsen lomaa jos ei sitä viettää läsnäolevan aikuisen kanssa. Mieluummin sitten lomailee molemmat saman verran, vaikka sen kuukauden tai kaksi viikkoa tai mitä se ikinä kenenkin elämäntilantessa on.

Vierailija
13/35 | 

Kyl nykymaailmassa on menty pahasti metsään siinä että ajatellaan että lapsen kanssa ei voi lomailla. Lapset ovat perheesi ja musta on hyvin outo ajatusmaailma että lapset täytyy laittaa hoitoon että voi lomailla. Miltä lapsesta tuntuu se että äiti ajattelee olevansa töissä lapsen kanssa ja tarvitsee viedä lapsi päiväkotiin että voi lomailla. Ensijaisesti päiväkoti on tehty mahdollistakseen äitien työssäkäynti. Ei kunnan rahoilla ole tarkoitus mahdollistaa vanhempien lomia. Meidän jokaisen verorahoilla lapsesi oleskelee päiväkodissa kun sä lomailet. Maksamasi päivähoitomaksu on murto osa siitä mitä lapsesi päivähoito maksaa. Ja jokainen päivä kun lapsesi on kesällä hoidossa eväät jonkun muun lomia tai henkilökuntaa palkataan lisää pyörittämään päiväkodin arkea. Tämö kaikki pyörii verorahoilla.. ja vielä ihmetellään miksi verotus nousee.

Lomaatarvitaan
14/35 | 

Hei Täti! Olen samaa mieltä siitä, että lapsen maailma ei siihen kaadu jos vanhempi lomailee pari päivää ja lataa akkuja. Se on ehdottomasti hyödyksi jos se parantaa koko perheen hyvinvointia. Vanhemmat jaksaa taas paremmin. Vanhempia ei olla unohtamassa ja ainakin me yritämme työssä tukea perhettä kaikin mahdollisin tavoin. Kuitenkin olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee lomansa siinä missä aikuinenkin. Päiväkotipäivät eivät käy lomailusta.

Vierailija
15/35 | 

Minun mielestäni lähtökohtaisesti lapsi lomailee silloin kun vanhempikin. Ja jos vanhemmalla ei ole lomaa, lapselle pitää jotenkin yrittää edes järjestää sellainen. Päiväkoti on lapsen työtä ja sieltäkin pitää päästä huilaamaan. Kyllä pkssa myös tätä seurataan ja ympäri vuoden hoidossa oleva lapsi saattaa olla lasun paikka. Eri asia sitten jos esim. sosiaalisista syistä lapsen on parempi olla joka päivä hoidossa mutta nämä ovat niitä tapauskohtaisia poikkeuksia. Lapsen etu edellä mennään aina.

Minä olen aina antanut lapsille lomaa kun en ole itse töissä, muuta ei omatunto sallisi. Nyt tänä vuonna halusin tietää miltä tuntuu olla arkipäivänä yksin vapaalla koska minulla ei ole tukiverkostoa joka mahdollistaisi sellaisen. Olen niin hurja että lapset aloittavat loman yhden päivän minun jälkeeni, kokeilen miltä moinen vapaapäivä tuntuu 7 vuoden tauon jälkeen.

Nipsu90
Liittynyt10.3.2018
16/35 | 

Mielestäni Suomessa on liian ydinperhekeskeinen ajattelu. Tämä koskee sekä lapsia että esimerkiksi vanhuksia. Muualla Euroopassakin perheet huolehtivat toisistaan ja täällä Suomessa on kauhean yksilökeskeistä. Mielestäni ei ole vaihtoehto, että lapsi on päiväkodissa äidin/isän loman aikana jos muuta tukiverkostoa on. Toisekseen olen samaa mieltä tuosta, että lapsikin tarvitsee lomaa päiväkodista ja sen tulisi olla mahdollisimman pitkä loma. Jos on noin uupunut lapsen seurasta kuin kommenteista käy ilmi, olisiko silloin tarpeen tehdä muutoksia ihan perusarkeen. Tällä tarkoitan esimerkiksi omaa aikaa ihan arjessa. Oma harrastus kerran viikossa tms.

Vierailija
17/35 | 

Teen itse jatkuvasti töitä kotona osa-aikaisesti. Lapset ovat osa-aikaisesti hoidossa, koska muuten ei töitä saa hoidettua asiallisesti. Kiireempään aikaan teen töitä pitkin öitä, koska hoitoaika ei jousta. Saan välillä kommentteja miksi lapset ovat hoidossa vaikka olen itse kotona.

Lapset lomailevat päiväkodista vanhempien lomat (n 6 vkoa vuodessa) ja lisäksi viikon mummon kanssa. Lisäksi on muutama yksittäinen vapaapv vuodessa. Sama systeemi oli kun olin kokopäivätyössä ja lapset joka pv hoidossa.

Pidän 1-2 asioidenhoitopäivää vuodessa ja lapset ovat päiväkodissa. Tuolloin n puoli päivää menee labrareissylla ja loppupv muilla asioilla. Päiväkotiin en uskalla asiasta mainita vaan sanon tekeväni töitä.

Mielestäni lasten kuuluu saada lomailla mutta on ihan ok myös viedä lapsia hoitoon osaksi.

Opettaja
18/35 | 

Jos lapsen vanhempi on työtön, on lapsella silti oikeus saada varhaiskasvatusta. Ajattelu ”jos on työtön, miksi ihmeessä se lapsi siellä hoidossa on?” on vanhanaikaista. Tässä en halua edes puhua päivähoidosta vaan nimenomaan varhaiskasvatuksesta. Myös työttömän lapsella täytyy olla oikeus saada varhaiskasvatusta vaikkakin lyhyemmällä tuntimäärällä. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus vaikuttaa positiivisesti tulevaisuuden esim. koulumenestykseen. Varhaiskasvatus on opetusta ja kasvatusta päiväkodissa.

Ja sitten siihen loma-asiaan. Lapset ovat toukokuussa monesti jo hyvin väsyneitä ja odottavat itsekin lomaa. Päiväkodissa oleminen on oikeastaan aika raskasta lapselle: melua, paljon muita ihmisiä, ohjattua toimintaa, erilaisia leikkejä. Siihen vielä se, jos lapsi tulee aikaisin ja saattaa olla jopa myöhään. Lapsikin väsyy. Antakaa lapsille mahdollisuus levätä seuraavan lukukauden ”koitosta” varten. Lapsi tarvitsee lomaa.

Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja
19/35 | 

Komppaan tuota "vanhemman loma on lapsenkin loma". Meillä osa lapsista kyselee lomansa perään. Selvästi kaipaavat sitä.
Eri asia tuo, jos päätyön ohella tekee muuta työtä (kotona tai ei), niin osapäiväinen hoito hyvä ratkaisu.
Näin suoraan sanottuna... Kun lapsia on päättänyt hankkia, niin kyllä silloin vanhemmalla/-milla se vastuu lapsesta on.
Meillä päiväkodissa päivystysaika eli kesä-heinäkuu lapsi saa olla hoidossa vain kun tarve on todellinen.

Vierailija
20/35 | 

Itse päiväkodissa työskentelevänä huomauttaisin vielä siitä, että usein loma-aikana myös päiväkodin vakituinen henkilöstö lomailee. Tällöin päiväkodissa ei välttämättä olekaan niitä tuttuja aikuisia. Samoin suurin osa lapsen kavereista saattaa olla lomalla. Eli ei siellä päiväkodissa välttämättä ole kesällä ihan samanlaista kuin ”normaalisti”. Joten kyllä valitsisin ennemmin kotihoidon kesällä, jos siihen on mahdollisuus. :)

Vierailija
21/35 | 

Täytyy muistaa, että etätyö tai muu kotona työskentely ei ole lomaa vaan työtä. Tätä ei minusta pidä rinnastaa tilanteeseen, jossa vanhempi on aidosti lomalla. Työ tai opiskelu kotona vaatii sellaista keskittymistä, että pk-ikäisen lapsen kanssa se harvoin onnistuu 100 %.

Päiväkotitäti
22/35 | 

Lapsillakin on ehdottomasti oikeus lomaan. Päiväkodin päivät ovat pahempia välillä kun aikuisten työpäivä ja monesti pitempiäkin. Ryhmässä joutuu koko ajan olemaan isossa ryhmässä, meteliä ja huomiosta kilpailu. Ei moni aikuinenkaan jaksaisi. Lapsilla on oikeus omiin vanhempiin ja kunnon lomiin.

Tätsykkä
23/35 | 

Ainakin päiväkodissa jossa olen töissä viidenkin päiväkodin lapset yhdistetään yhteen päivystävään päiväkotiin lähinnä heinäkuuksi. Pyritään että yksi hoitaja olisi tuttu mutta ei tietenkään ole koko ajan paikalla. Jos nyt edes onnistuu. Päivystävä päiväkoti on lähinnä todellisen hoidon tarpeessa oleville ei ns virikelapsille.

Vaka- ope
24/35 | 

On ihan ok tuoda lapsi varhaiskasvatukseen, vaikka itse lomaileekin. Lapsella on kavereita ja kivaa kehittävää tekemistä. Olet myös itse paremmalla tuulella. Tosin suosittelen silloin lyhyempiä hoitopäiviä, mielellään niin, että päivä lyhenee iltapäivästä.

Kesäpäivystys on jo toinen juttu (yleensä heinäkuu). Sinne lapsen kannattaa mennä vain jos on todellinen pakko. Uusiin ihmisiin ja ympäristöön sopetuminen nostaa kortisolitasoja. Plus lapsikin tarvitsee lökölomaa kotona. Ainiin ja niin tarvitsee henkilökuntakin, jotka ei voi lomailla jos lapset tarvitsevat paljon päivystystä. Jos päivystykselle on todellinen tarve se kyllä ymmärretään.

Pohdiskelija
25/35 | 

Lapsi tarvitsee hoitoa päiväkodissa, jos lapsen oma vanhempi ei häntä pysty hoitamaan (työn tai vaikkapa sairauden vuoksi). Raskaissa elämäntilanteissa toki päiväkoti tuo lapsen elämään rutiineja myös "loma-aikaan" ja pysyvyyttä, mutta nämä ovat ehdottomasti poikkeustilanteita.
Jos vanhempi on kotona "tavallisella" lomalla, on lapsellakin loma.
Lapsi on vanhempansa lapsi, ei päiväkodin.
Surullista on se, että jotkut vanhemmat kokevat pienet lapsensa taakkana.

Ninnaliini
26/35 | 

Jos olisin töissä ma-pe 10kkvuodessa lapset ois ehdottomasti lomalla äitin kans 4viikkoa ja 4viikkoa isin kans, ehkä yhden viikon yhtäaikaa. Mutta koska teen kaksvuorotöitä, miehellä ei lomaa, olen pilkkonut lomani kolmeen osaan (viikko-kaks-viikkoa) pitkin kesää. Keventämään kuluvaa vuotta ja myönnän etten jaksaisi olla 4viikkoa yksin nuiden kans 😅 sekä koska saatan tehdä pitkiä putkia, voin pitää pidennettyjä viikonloppuja lasten kans. Sekä minulla on arkivapaita, jolloin lapset ovat ma, ke ja pe kotona, ti ja to vapaalla lapset hoidossa ja saan hetken hiljaisuutta 🤗

Päiväkotitäti
27/35 | 

Päiväkoti päivät ovat lapselle yhtä raskaita kuin aikuiselle työpäivät. Ajatella jos itse et saisi viettää yhtään lomapäivää oltuasi koko vuoden töissä.

Toki jokainen vanhempi tekee itse omat päätökset.

Erityisluokanopettaja
28/35 | 

Tottakai lapsen voi viedä hoitoon! Aivan helposti otan sen pari viikkoa lomaa aivan itselleni. Ehtii siinä lapsikin vielä lomailla puolitoista kuukautta.

Varhaiskasvatuksen opettaja
29/35 | 

On järkyttävän itsekästä ajatella ettei lapsi tarvitse lomaa päivähoidosta yhtälailla mitä itse aikuisena kaipaa! Iso osa vanhemmista on nykyään täysin vieraantuneita kuulemaan lapsen viestejä. Siinä missä vanhempi lomailee niin lapsi saa lohdun ja sylin päivähoidon kasvattajalta kun on väsynyt ainaiseen päiväkotiin menoon. Olkaa lastenne kanssa läsnäolevana aikuisena. Vai onko niiden hankintakin ollut itsekkäästi perusteltu. Kukaan lapsi ei ansaitse tällaista!

Vierailija
30/35 | 

Tämä on kyllä täysin perhekohtainen asia. Perheissä voi olla hyvinkin erilaisia tilanteita sairastamisten, töiden, tukiverkostojen, voimavarojen jne. suhteen. Ei ole asiallista tuomita perheitä/vanhempia tietämättä taustoja.

Yksisarvinen86
31/35 | 

Kysymys oli mielestäni järjetön, mutta keskustelu on kyllä vielä järjettömämpää. Itse olen eronnut, akateeminen kolmekymppinen. Minulla on yksi lapsi, kymmenvuotias.
Koen tarvitsevani lomaa myös ilman lasta, ja se on kaikkien etu. On ihanaa viettää lomaa lapsen kanssa, mutta on ihanaa viettää lomaa myös ilman lasta, omassa aikataulussa, tai miehen (vai pitäisikö sanoa provosoivammin, rakastajan) kanssa.
En ihan oikeasti usko, että oman elämän kutistaminen on hyväksi lapsellekaan.
Äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin.

Vierailija
32/35 | 

Useimmilla paikkakunnilla on kerhotoimintaa. Se on sopivampi palvelu perheille jotka tarvitsevat "vapaata" omista rakkaista lapsistaan.

Vierailija
33/35 | 

Eikö ne viikot jolloin lapsi on isällään ole tarpeeksi lomaa lapsesta jos sitä nyt välttämättä tahtoo??? Minä en kyllä millään tajua sitä että lomaa ei haluttaisi viettää oman lapsen kanssa. En sitten millään... 

Vierailija
34/35 | 

Jos et pysty tarjoamaan turvallista ympäristöä ja sopivasti virikkeitä lapselle lomasi aikana niin vie ihmeessä päiväkotiin(tästä kannattaa kuitenkin neuvotella päiväkodin henkilöstön kanssa, toiset paikat ovat aika tiukkoja siitä miten päivähoitoa hyväksikäytetään..) Jos taas teet töitä, vaikka niitä etätöitä niin silloinhan on ihan ymmärrettävää viedä lapsi hoitoon siksi aikaa.

varhaiskasvattaja
35/35 | 

Varhaiskasvattajana olen myös itsekin sitä mieltä, että kun vanhemmat lomailee niin silloin myös lapsetkin. Olen kohdannut monia perheitä jotka kohtelevat päiväkotia ns. lapsiparkkina, sitä se ei kuitenkaan ole. Lapsi tarvitsee ihan yhtä lailla lomaa kuin vanhemmatkin. Mielestäni päiväkodin kesäloman päivystys on ainoastaan tarkoitettu niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole lomalla ja tarvitsevat jonkun hoitopaikan lapsilleen. Tällöin myös kasvattajatkin saavat ehkä toivomansa loman kun lapsia vähemmän hoidossa kesällä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Nainen on naiselle susi -sanonta on kamala. Minä olen kokenut täysin päinvastaisen. Ilman naisia elämässäni en olisi nyt tässä. 

Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita, että monta vuotta sitten ystäväni ymmärsi puolesta sanasta, että olin todella huonossa kunnossa, pahemmassa kuin kertaakaan aikaisemmin. Hän soitti ovikelloani niin monta kertaa, että minun oli pakko avata. Hän hoivasi minua, antoi ruokaa ja vei toisen naisystäväni luokse, joka hoiti minua niin kauan, että jaksoin mennä kotiin. Nämä eivät ole mitään pikku juttuja elämässäni; olen heille velkaa paljosta.

He eivät ole susia, he ovat pelastajia, tukijoita, tsemppaajia ja tärkeitä ihmisiä elämässäni.

Toinen ystäväni tsemppasi minua läpi pahimman reumasairastumisjaksoni ajan. Hän soitti minulle joka päivä, etsi hoitomuotoja, apua ja erilaisia mahdollisuuksia selvitä tuosta tilanteesta. Ilman häntä olisin vaipunut vakavaan masennukseen. Samaan aikaan mammaryhmäni antoi minulle lahjan, jota ilman en olisi tilanteestani johtuen pystynyt ostamaan ruokaa lapselleni ja itselleni. Naiset eivät ole olleet minulle susia. He ovat pelastajia, tukijoita, tsemppaajia ja tärkeitä ihmisiä elämässäni.

On kummallista ajatella, että naiset haluaisivat toisilleen pahaa. Kuva: Pixabay

Naiset voivat ymmärtää naisten vaivat. Kun miehet sanovat, että ahaa, onkos se aika kuukaudesta, se ärsyttää ja on alentavaa. Mutta naisten kanssa voi puhua kuukautisista ihan oikeasti ja oikeilla sanoilla. He tietävät, mitä ne ovat, miten ne voivat sattua, miten kaikki hermostuttaa, miten niagara housuissa ei tunnu kivalle. Toiset äidit ymmärtävät imetyksen, synnytyksen, raskauden ja muut äiti-jutut. Näitä kokemuksia on vaikea jakaa miesten kanssa. On äärimmäisen tärkeää saada jakaa kokemuksia muiden saman läpikäyneiden kanssa.

Vain toinen etä-äiti voi tietää, mitä on olla etä-äiti. Yksikään etä-äiti ei ole haukkunut äitiyttäni tai päätöksiäni.

Myös muissa asioissa vertaistuki on todella tärkeää. Muut etä-äidit ovat olleet uskomattoman tärkeitä elämässäni. Vain toinen etä-äiti voi tietää, mitä on olla etä-äiti. Yksikään etä-äiti ei ole haukkunut äitiyttäni tai päätöksiäni. He ovat tukeneet minua valtavasti vanhemmuudessani. En ole nähnyt yhtään sutta tässä ryhmässä, vaan imapiiri on ymmärtävä ja tukeva.

Vain toinen nainen voi ymmärtää naiseuden vaivat. Kuva: Pixabay

On outoa ajatella, että naiset vihaisivat naisia. Annoin vain muutaman esimerkin, miten naiset elämässäni ovat olleet pelastukseni. On kurjaa, että vallalla on sanonta, että haluaisimme toisille naisille pahaa. En suostu uskomaan tätä. Kautta aikain, kun yhteiskunta on ollut hyvin miesjohtoinen, ovat naiset tukeneet toisiaan ja ymmärtäneet, mitä toisetkin kokevat. Tätä samaa kulttuuria pitää ja sitä on jatkettukin edelleenkin. Eikös feminismi parhaimmillaan ole juuri tätä: tuetaan naiseutta ja toisia naisia, ollaan tasa-arvoisia ja uskotaan toisten hyvyyteen?

On kurjaa, että vallalla on sanonta, että haluaisimme toisille naisille pahaa. En suostu uskomaan tätä.

Naisryhmässä on voimaa! Kuva: Pixabay

Nainen voi olla naiselle paras ystävä ja ymmärtäjä, koska onhan se niin, että naiseudessa on paljon sellaista, mitä miehet vain eivät voi ymmärtää. En usko, että naiset pohjimmiltaan ovat kateellisia toisilleen, kuten niin usein väitetään. Olen kokenut uskomattoman paljon auttamista, tukemista, tsemppaamista ja aitoa myötäelämistä, enkä usko hetkeäkään, että me naiset olemme toisiamme vastaan. Tyhmien ja vanhakantaisten sananlaskujen toistamisen voisi lopettaa vaikka heti?

Kiitos kaikille ihanille naisille elämässäni!

Terfveisin, Etä-äiti

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. Siksipä tartuin somehaasteeseen, jossa käydään läpi Facebookin profiilikuvia. Minulla profiilikuvia on kertynyt lähes sata. Mitä näistä profiilikuvista näkee? Millainen elämäni on ollut?

Ensimmäinen ja toinen profiilikuvani vuodet 2007 ja 2008

Ensimmäisessä kuvassa olen juuri alkanut seurustelemaan miehen kanssa, josta tuli myöhemmin aviomieheni. Onnellisuus ja ensimmäisestä masennuksesta toipumisen ilo oikein paistavat kuvasta.

Toisessa kuvassa olen viimeisiä kertoja omassa kodissani, muutimme tulevan mieheni kanssa yhteen vuoden 2008 lopulla.

Kolmas profiilikuvani, jossa olen täysin masennuksen vallassa (vuosi 2007)

Kuva on vanhempi kuin edelliset, mutta kolmas profiilikuvanani. Tämä kuva on minulle merkityksellinen, koska se kertoo minun elämäntilanteestani paljon. Ensiksin, olen juuri leikannut hiukseni lyhyeksi; aiemmin minulla oli yli vyötärön ulottuvat hiukset. Värjäsin ne tummiksi ja aloin pukeutumaan mustaan. Olin sairastunut elämäni ensimmäiseen masennukseen ja toin sen ulkonäölläni esille. Tätä kuvaa en voi katsoa ilman itkua.

Ensimmäinen äitikuva profiilikuvana vuodelta 2008

Nyt 15-vuotias etäpoikani on tässä kuvassa 4-vuotias suloisuus. Hiukseni ovat alkaneet jälleen pidentyä.

Vuosi 2008 ja avoliitto kukoistaa

Mieheni otti tämän kuvan ja osti myös kuvassa olevat vaatteet. Elin elämäni onnellisinta aikaa. Sanottava on kuitenkin, etten ihan joka päivä pukeutunut näin.

Vuosi 2009 ja häät elämäni miehen kanssa

Hääprofiilikuvista laitan tähän tämän, jossa olen yksin. Päivä oli yksi ihanimmista. Mutta mikä tuo ilme on!

Vuosi 2010, häämatka

Menimme myöhäiselle häämatkalle Roomaan. Melkein heti tämän jälkeen erosimme. En voi ajatella muuta kuin sitä, kun näen tämän kuvan. 

Ensimmäinen kuva avieron jälkeen ja vaikeassa suhteessa elämisen ajoilta vuodelta 2011

Tässä kuvassa en uskalla näyttää kasvojani. Mutta jo sivuprofiili kertoo paljon: olen hyvin surullinen ja elämäni suurimman kriisin keskellä.

Vuosi 2011, esikoiseni menee kouluun ja minä olen romahtamisen partaalla

Tämä kuva on elämäni merkityksellisimpiä. Esikoiseni menee kouluun, mikä on tietenkin äärimmäisen tärkeä asia meidän molempien elämässä. Minä elän keskellä suhdetta, joka ajoi minut itsetuhoisuuteen. Näkeekö sitä kuvasta? Ei näe. Minun sisälläni asuu sellainen suru, jonka tuskan tunnen vieläkin. 

Vuosi 2012, 30-vuotisjuhlat ja päätös, etten palaa kamalaan suhteeseen 

Palasin kuitenkin, useaan kertaan. En osaa sanoa, mitä tästä kuvasta ajattelen. Muistan fiiliksen, että nyt alkaa uusi, onnellisempi elämä.

Vuoden 2012 syksyllä löysin miehen, joka pelasti minut

Tässä kuvassa olen It's so 80´s -bileissä. Muistan, kuinka onnellinen olinkaan! Olin päässyt viimein eroon tuhoisasta suhteestani ja löytänyt miehen, joka oli ihana. Hänestä tuli myöhemmin kuopukseni isä.

Ensimmäinen profiilikuva, jossa olen raskaana (vuosi 2014)

Tässä kuvassa näkyvät vaikeudet, joita raskauteni aikana kävin läpi. Olin fyysisesti hyvin huonossa kunnossa. Nykyään kuopukseni on yli 4-vuotias.

Vastasyntyneen kanssa vuonna 2014

Kuvasta näkyy se toivo, jota kannoin sisälläni: kunpa tämä perhe pysyisi.

Helka Helka-hotellissa vuosi 2015

Hotelli kustansi Helkan-päivänä ilmaisen yöpymisen Helkoille. Olen tässä hyvin, hyvin uupunut: kuopukseni oli valvonut yönsä jo usean kuukauden ajan.

Kuopukseni toinen joulu ja olemme jo eroperhe (vuosi 2015)

Niin se elämä heittelee, ja erosimme vuoden 2015 lopulla. 

Vuosi 2016 oli sairastamisen aikaa

Masennuin ja sairastuin fyysisesti. Uupumuksen voi nähdä silmistäni.

 

Vuoden 2016 loppu toi uuden hiustyylin ja tahdon muuttaa elämäni

Ja se muuttuikin täysin, kun päätin muuttaa täysin elämäni suunnan. Toivon voi jo nähdä silmistäni, kun fyysinen kipu oli viimein poissa.

 

Vuosi 2017 oli elämäni parhaita

Sen voi nähdä näistä kuvista. Olen onnellinen ja minut itseni kanssa. Pitkät hiukset lyhenivät jälleen. Onkohan niin, että elämänmuutosten yhteydessä hiustenkin on aika muuttua?

 

 

Vuonna 2017 unelmani toteutui, kun pääsin Vauvan bloggaajaksi ja minusta otettiin ihan ammattivalokuvaajan kanssa kuvia

Näitä olettekin nähneet jo blogissani. Kuvaaja Panu Pälviä. Oli jännittävää olla ensi kertaa ammattilaisen kuvattavana. Mahtaakohan se näkyä näistä kuvista? Ja hei, jälleen hiukset lyhenivät uuden edessä!

 

Vuosi 2018, jolloin minusta tuli kirjailija

Nämä kuvat ovat kirjailijakuviani. Kuvaaja Meri Björn. Olen saavuttanut yhden isoista unelmistani ja sen näkee. Kirjastani voit lukea lisää vaikkapa tästä.

 

Vuoden 2018 ero

Erosin parisuhteestani kesällä ja olin jälleen uuden edessä. Kuvissa näkyy kuitenkin toivo ja ilo. Ensimmäinen kuva T-A Bech. Toisessa kuvassa erosta on tasan vuorokausi. Voitte kuvitella, että ajatukset ovat olleet aika sekaisin..

 

Viimeisin kuvani vuodelta 2018

Tämä on nykyinen profiilikuvani. Sen on ottanut Meri Björn. 

Huh, kyllä näihin vuosiin mahtuikin aivan valtavan paljon tapahtumia, kuin kokonainen ihmiselämä. Mitähän tulevaisuus tuo minulle tullessaan?

Tässä vielä ihan ensimmäinen ja viimeinen profiilikuvani. Miltä muutos näyttää? Toisaalta tuntuu, että ympyrä on sulkeutunut: onnellisuudesta onnellisuuteen. 

Mitä sinun profiilikuvasi kertovat sinusta? 

Lue myös: Koti-Iskä88 osallistui somehaasteeseen, katso kuvat!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Minäminäminä...
on muuten ihan tosi, että omaa napaansa kaivelevat ovat alttimpia masentumaan.
Facebook on varmaakin myös yksi masennusta pahentavista asioista, siellä pyöritään niin oman navan ympärillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minulta pyydettiin tekstiä, jossa kertoisin, mikä on ihan parasta etä-äitiydessä, koska olen kirjoittanut viime aikoina etä-äitiyteeni liittyen niin surullisia, ikävöiviä, hukassakin olevia tekstejä. Olisi aika jo kertoa, mitä hyvääkin tässä elämäntilanteessani on.

En osaa kirjoittaa tällä hetkellä mitään etä-äitiydestäni, koska olen ihan hukassa äitiyteni kanssa.

Vastasin, etten voi juuri nyt kirjoittaa sellaista tekstiä. Koska olen AIVAN HUKASSA. Niin hukassa, etten ole äitinä koskaan ollut. Minun poikani ei ole enää minun poikani. Hän on täysikokoisen aikuisen pituinen, hänen äänensä ei ole lapseni ääni, hänen vartalonsa ei ole vauvani vartalo. En osaa kirjoittaa mitään etä-äitiydestäni, koska olen ihan hukassa äitiyteni kanssa. Kuka äiti sanoo, ettei tuo minun lapseni näytä yhtään minun ikiomalta lapseltani, en tunne häntä, en enää vietä hänen kanssaan aikaa?

Ja yhtäkkiä ymmärsin aivan järjettömän helpottavan seikan: kaikki muutkin teinien äidit ovat ihan yhtä hukassa, muutkin sanovat noita ihan samoja lauseita. Eräs teinitytön äiti kertoi minulle, että hänen vauvansa näyttää naiselle ja on ottanut hänen pikkutyttönsä paikan, muttei ole kuitenkaan se sama pikkutyttö. Ja kun luin vielä Vauva.fin artikkelin teinin äidistä, joka on suloisesti sekaisin lapsensa kanssa, purskahdin helpottuneeseen itkuun.

En ole mikään friikki etä-äiti – olen teinin äiti ja koen samoja fiiliksiä ja suruja kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat äidit.

Olenkin ihan tavallinen tavallisen teinin äiti. Olen hukassa, joudun päästämään irti, luopumaan, ymmärtämään, että lapset ovat lainaa vain. Mutta ihan jokainen teinin vanhempi tekee samaa suru- ja irtipäästämistyötä. En ole mikään friikki etä-äiti – olen teinin äiti ja koen samoja fiiliksiä ja suruja kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat äidit.

Miten ihanaa tietää, ettei ole mikään erikoistapaus tunteidensa kanssa. Että muutkin tuntevat samoin. Olen tavallinen äiti. Se on kauneinta, mitä olen pitkään aikaan tajunnut.

Kiitos, kiitos te muut teinien äidit. Yhdessä tässä samassa veneessä ollaan

Olen äärimmäisen kiitollinen tuosta pyynnöstä kirjoittaa positiivinen etä-äitiys-teksti. Löysin tämän oivalluksen, joka on elämässäni yksi havahduttavimmista ja tärkeimmistä hyvin pitkään aikaan.

Kiitos, kiitos te muut teinien äidit. Yhdessä tässä samassa veneessä ollaan. Ollaan vain hukassa. Kyllä me vielä löydämme äitiytemme; se muuttuu ja on erilaista, mutta yhtä arvokasta kuitenkin.

Lue myös:
Teinin etä-äitinä koen, etten välillä tunne lastani enää ollenkaan
Teinin etä-äitinä ja leikki-ikäisen vuoroviikkoäitinä koen tiettyjä erityishaasteita elämässäni

Onnellisin terveisin, teinin etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017