Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

Kuva: Panu Pälviä

Olen vuoroviikkoisesti nuorimmaiseni kanssa. Olen kirjoittanut ikävästä ja muista erovanhemmuuteen liittyvistä tunteista paljonkin. Mutta en tästä: kaipaan omaa aikaa lapsiviikoillakin.

Siis mitä?! Sanoinko juuri noin. Sanoin kyllä. Voin sanoa uudelleenkin: vaikka minulla on lapsi vain joka toinen viikko, kaipaan niilläkin viikoilla omaa aikaa ja rauhaa. Osittain siksi lapseni on päivähoidossa, vaikka minä olen välillä kotona. 

Lapsen kanssa on välillä raskasta ja väsyn. Haluan päästä rauhoittumaan.

Voisin "syyttää" tästä uupumista, erityisherkkyyttä, ääniyliherkkyyttä tai mitä muuta sopivaa syytä tahansa, mutta nyt en tee sitä. Vaan ihan raa'asti sanon, että on kiva olla välillä yksin. Lapsen kanssa on raskasta ja väsyn. Haluan päästä rauhoittumaan. En ole koskaan ollut mikään äiti-ihminen siinä mielessä, että nauttisin kotona olemisesta monia vuosia lapsen kanssa, en menisi töihin ja hoitasin lasta itse mahdollisimman pitkään. Se ei vaan ole yhtään minua.

Tämän voi sanoa myös positiivisestikin: en hukannut itseäni äitiyteen, vaan säilytin oman itseni ja omat tarpeeni. Tämä on ehdottomasti myös hyväksi koko perheelle. Kukaan lapsi ei nauti siitä, että äiti tai isi on vain äiti tai isi ja unohtaa kaiken muun. Tämä käy raskaaksi lapsellekin. Ei lapsi saa olla kenenkään koko elämä.

Niin paljon kuin lapsiani rakastankin, kaipaan myös omaa aikaa.

Nyt kuulen jo korvissani kaikuja: olen yh, en ikinä saa omaa aikaa, enkä tarvikaan, nautin lasteni kanssa olemisesta ja en ikinä haluaisi viedä heitä hoitoon, jos olen kotona, koko elämäni on vanhemmuus ja niin edelleen. Hyvä, jos näin on. Minä olen erilainen. En ymmärrä muutenkaan tilanteiden vertailua. Varmasti on yh:ita, jotka olisivat ikionnellisia, jos hetken saisivat olla yksin. Mutta miten toisen tilanne vaikuttaa minun tilanteeseeni millään lailla? Ei mitenkään.

Varmasti on yh:ita, jotka olisivat ikionnellisia, jos hetken saisivat olla yksin. Mutta miten toisen tilanne vaikuttaa minun tilanteeseeni millään lailla?

Joskus minulle on sanottu, että haluan olla erovanhempi, kun en halua olla lasteni kanssa koko aikaa. Tämä on taas ihan puppua. En usko, että kukaan haluaa olla erovanhempi vain siksi, että "saisi" olla erossa lapsestaan. Jos olisin suhteessa, luulen, että saisin helpommin sitä omaa aikaa, olisihan kotona toinen hoitamassa lasta sen aikaa. Lapseton viikko taas ei vaikuta mitenkään lapsellisen viikon olotilaan: voin kaivata hyvin omaa aikaa, vaikka olisin saanut sitä viikon verran edellisenä viikkona.

Tiedän, etteivät jotkut tykkää yhtään tästä tekstistä, mutta oikeastaan mitä väliä silläkään on. Koen olevani paljon parempi vanhempi ja enemmän läsnä, jos saan olla välillä ihan Helka vain ilman lapsiani. Mieluummin kaksi päivää intensiivistä yhdessäoloa ja nauttimista kuin viikko uupunutta ja kärttyistä äitiä? Ja jos muina päivinä lepää, ottaa omaa aikaa ja on välillä yksinkin, se ei ole mielestäni ollenkaan huono asia.

Mieluummin kaksi päivää intensiivistä yhdessäoloa ja nauttimista kuin viikko uupunutta ja kärttyistä äitiä.

Olen puhunut.

Lue myös:
Odotan välillä kauhulla pitkiä lomia lasten kanssa
Omasta ajasta saa nauttia, ja se on jopa suotavaa

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 | 

Niin samaa mieltä! Olen äiti ja viikko-viikko vuoden nyt ollut. Isä on yhtä tärkeä lapselle kuin äitikin ja vien lapsen hoitoon vaikka olen kotona. Näin lapsellani on aina aito jaksava äiti. Rakastan lastani yli kaiken mutta rakastan myös itseäni.

Vierailija
2/20 | 

Olit oikeassa, en ymmärrä. Sinun ei olisi kannattanut koskaan hankkia lapsia. Laatu ei korvaa määrää.

Vierailija
3/20 | 

Täällä samanlainen, joka väsyy herkästi lapsen kanssa ja kaipaisi säännöllisesti lapsivapaata. Enkä ole edes yh, mutta sen sijaan olen erityisherkän puoliso. Ei tarvitse kahdesti miettiä, kumman lepo menee edelle ja kumman vapaa-aikaa illat ja viikonloput ovat.

Vierailija
4/20 | 

En ymmärrä,miksi ihmeessä niitä lapsia on hankittava jos ei heitä jaksa?
Tää nykytrendi saa oksentamaan "minä,minä,minä"ja minun oma aika,omat tarpeeni,en pysty hengittämään ja ai niin enpäs kadottanut itseäni äitiydelle!:D

Vierailija
5/20 | 

Kyllä kaipaan omaakin aikaa, vaikka meilläkin viikko-viikko. En välttämättä vie lasta påivähoitoon, toisinaan kyllä, mutta saatan esimerkiksi katsoa keskellä päivää Netflix-sarjaa ja lapsi leikkii itsekseen. Tätä eivät kaikki sulata vaan olen kuullut sitäkin että näissä olosuhteissa pitäisi kaikki käytettävissä oleva aika mennä lapsen ehdoilla.

Vierailija
6/20 | 

Oon tosi kauan lukenut sun blogia ja arvostan sitä, että kerrot rehellisesti ajatuksistasi.
Mutta nyt täytyy kyllä sano, että tosi erikoinen ulostulo. Ihan kuin olisi vain kaksi vaihtoehtoa: joko olla kotona vuosikaudet ja unohtaa itsensä, tai sit tää sun tapa: olla viikosta pari päivää tiiviisti yhdessä ja muuten sysätä lapsi hoitoon päästäksesi itseäsi toteuttamaan. Hämmentävää.

Vierailija
7/20 | 

Täytyisi varmaan miettiä enemmän yhteiskunnallisellakin tasolla, mikä vanhempia uuvuttaa ja väsyttää? On valtavasti lapsia, joilla tosiaan ei ole lomaa päiväkodista ollenkaan. Ovat hoidossa 8-9 tuntia päivässä vuoden ympäri. Kouluun mentyään ovat iltapäiväkerhoissa ja leireillä. Kotonaoloaika jää vähäiseksi. Noh ehkä sitten aikuisena ottavat omaa aikaa kotona?

Vierailija
8/20 | 

Tähän varmaan vaikuttaa sekin, millaiset verkostot on. Onko päivähoidon vaihtoehto se, että olisit 24/7 lapsen kanssa käytännössä kaksin, vai vietättekö aikaa myös kaveriperheiden kanssa tai voiko lapsi käydä välillä jonkun toisen lapsen kotona leikkimässä jne. Ymmärrän kyllä, että voi uuvuttaa olla ihan joka hetki lapsesta vastuussa ja toisaalta noin 5 vee varmasti kaipaa itsekin myös leikkikavereita.

Mutta pointti lähinnä se, että verkostot on hyvä olla kunnossa, sekä oman että lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Vierailija
9/20 | 

Itsekkin tarvin omaa aikaa. Mutta jos saisin sitä joka toinen viikko, niin olisin niin ikävissään, että lapsiviikko menisi helposti. En ihan ymmärrä miksi tehdä lapsia, jos omanajantarve on niin suuri. lapsetkihan ikävöivät toista vanhempaansa valtavasti eroviikkojen aikana.

Vierailija
10/20 | 

Mietitkö koskaan, että siellä päiväkodissa voi olla myös hoitajilla lapsia ja jotka haluaisi ehkä jo lomalle omien lapsien kanssa, mutta ei pääse koska sinä viet sun lapsen hoitoon sun kesälomalla. Tuli vaan mieleen.

Vierailija
11/20 | 

Hmmm, eiköhän noilla päiväkodin työntekijöillä ole ihan lakisääteinen 4 viikon kesäloma vaikka kuka veisi lapsensa hoitoon omalla lomallaan tai vapaa päivinään. Tuli vaan mieleen.

Vierailija
12/20 | 

Miltä tämä sinun lapsesta tuntuu? Tai kun myöhemmin lukee tätä sun blogia? Pidä itsestäsi huolta, mutta aika kun äitiä intensiivisesti kaivataan on kovin lyhyt. Sitä aina jankutetaan, mutta niin se on. Jos lapsesi on 5, jo kahden vuoden jälkeen hänellä on omat menot ja koulukaverit. Seitsemän vuoden päästä hän itse päättää kenen luona haluaa olla. 26 viikkoa vuodessa...

Justseäiti
13/20 | 

Vain vuoroviikko vanhemmatko kehtaa myöntää tai tiedostaa tämän tarpeensa, haluta hieman sitä omaa aikaa myös lapsiviikolla? Moni jatkuvasti lapsensa kanssa oleva täällä puolestaan kivittää siitä että toinen julkeaa sen ääneen sanoa? "Pitääkö niitä lapsia tehdä..."
Kukapa näitä asioita tiedostaa siinä vaiheessa kun sitä lasta ajatellaan hankkia, mikä se kunkin jaksamisen taso on arjessa ja tulevaisuudessa. Kuinka paljon on myös vanhemmuuden uuvuttamia yh:ta, tai parisuhteessa eläviä vanhempia jotka ei tienneet tulevaa "kohtaloaan" kun lasta tehtiin, että vanhemmuus voi myös väsyttää tai ero tulla? Että pitääkö niitä lapsia tosisaan tehdä, on ihan aiheellinen kysymys jokaiselle.
Ihan vain ajatuksena kivittäjille: toisen saappaisiin on aika hankala hypätä ellei ole molempia vanhemmuuden tapoja ensin itse kokenut. Se oman ajan arvostus ja tarve sille saattaa herätä vasta sen myötä kun on saanut viettää niitä lapsettomia viikkojakin ja huomata kuinka erilailla jaksaa olla lasten arjessa sen jälkeen läsnä. Jos lapsivkolla pidät muutaman tunnin extravapaan, tekeekö se huonon vanhemman?
Kävin pyörähtämässä peilin edessä ja katsomassa näkyykö minäminäminää. Juu näkyi. Oikein hyvin nukkunut sellainen. Ihanaa saada omat lapset parin päivän päästä kotiin. Jaksaa taas heräillä ensi viikon öinä milloin mihinkin asiaan ja rakastaa täysillä. On univajeet nollattu nääs tällä lapsettomalla viikolla.

Vierailija
14/20 | 

Nyt ei ihan ymmärrä... Tuli paha mieli ihan lasten puolesta, jos äiti ajattelee noin. Jos olet joka toinen viikko yksin, niin eikö sen viikon nyt jaksa omia lapsiaan?! Meneehän lapset vähän aiemmin nukkumaan ja sitten on hetki omaa aikaa. Mutta jos sekään ei riitä 😐

Hahhaa
15/20 | 

Mä luulen, että noin käy helposti, jos lapsi on koko ajan "kimpussa". Niin saattaa helposti käydä, jos näkee harvemmin tai ei ole ikäistään seuraa. Siksi haluttiin lapset pienellä ikäerolla, että saataisiin olla rauhassa, kun leikkivät keskenään 😆 Heidän kasvuaan on kuitenkin mukava seurata ja viettää välillä aikaa yhdessä, joten hetken hengähdys ei tarkoita kokonaan hylkäämisen haluja.

Äiti jolle lapset on koko elämä
16/20 | 

Mua oksettaa tuo lause: Ei lapsi saa olla kenellekkään koko elämä. Hirveetä tekstiä. Jos lapsena lukisin tuon tekstin oman äitini kirjoittamana, oli se melko traumaattista. Lapset tarvitsee äidin ja/tai isän jolle hän tosiaan on koko elämä. Lapsen täytyy saada tuntea olevan rakas, haluttu, se koko elämä. En tosiaan ymmärrä tätä nykytrendiä "Oma aika" Jännä että nykyään on kauhistus olla se pelkkä äiti isolla ä:llä. Melkein kuin kirosana.

Vierailija
17/20 | 

Mutta mites lapsi? Mitä hän haluaa, tarvitsee, on oikeutettu? Miltä hänestä tuntuu? Lapsella on itsestään selvästi oikeuksia hoivaan, yhdessäoloon ja rakkauteen. Se pitäisi minusta olla ensimmäinen prioriteetti.

Vierailija
18/20 | 

Ymmärrän täysin. Lapsi on hoidossa minun aikanani jo senkin takia, että rutiinit säilyy ja toiseksi, kun olemme kahden, olemme kahden. Silloin elän ja hengitän lasta. Nautin ja rakastan sitä, mutta se on raskasta. Mikään ei pääse väliimme. Hitsaudumme yhdeksi ihmiseksi. Minulla ei ole kotona ketään auttamassa tai jakamassa arkea. Puistossa leikin lapseni kanssa, en juttele muiden kanssa. Käyn kaupassa lapsi sylissä. Juon kahvia ja syötän leipää jo aika isolle lapselleni, koska rakastan. Olen yksin ja silti lähempänä ketään koskaan. Pakko viedä lapsi hoitoon, että lapsi saa seuraa hetkeksi ja minä pystyn hengittämään, siivoamaan ja keräämään energiaa. Kun lapsi on isällä tuijotan kuvia ja odotan lasta kotiin. Ikävöin. Elämä on kurjaa ilman lasta. Ottaisin lapsen mielellään joka päivä luokseni. Saan silti väsyä. Saan ajatella lapseni parasta ja sitä miten jaksan olla paras äiti lapselleni. Äityis on paras asia elämässäni, mutta saa siihen pyytää apua.
Ilman taukoja, en jaksaisi olla koka hetki niin läsnä.
Ilman päiväkotia lapseni ei oppisi tärkeitä asioita, olisin liian väsynyt opettamaan.

Vierailija
19/20 | 

Oma aika, mitä se sitten kullekin vanhemmalle tarkoittaa, on tärkeää oman jaksamisen kannalta ja sitä on aivan suotavaa haluta ja toivoa. Mutta siinä vaiheessa, kun omaa aikaa alkaa olla enemmän kuin aikaa lasten kanssa ja näin on siksi, että itse niin haluaa ja järjestää, niin ehkä olisi hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi. Miksi kaipaan näin paljon omaa aikaa? Miksi väsyn niin kovasti arjesta lapseni kanssa, vaikka omaa aikaa on riittämiin? On olemassa monenlaisia keinoja saada tukea ja apua siihen, että arki olisi vähemmän raskasta ja se tavallinen arki olisi kaikessa tylsyydessään itseasiassa juuri sitä aikaa, joka niitä omia akkuja parhaiten lataa. Toki tämä vaatii usein myös oman ajattelutavan muutosta, itse olen tätä työstänyt yksin ja terapiassa ja päässyt jotakuinkin sinuiksi sen kanssa, että väsyy ja uupuu ja silti voi olla ihan kivaa. Tietenkään kukaan ei voi ulkopuolelta tulla sanomaan, mikä kullekin perheelle on paras ratkaisu, ja joissain perheissä toimii parhaiten se, mikä toisesta kuulostaa aivan hullulta. Kuitenkin sen lapsen etu ja hyvinvointi ratkaisee, ja meidän aikuisten tehtävä on tehdä ratkaisuja, jotka tuntuvasti helpottaa lapsen arkea ja tarjoaa mahdollisuuksia levätä ja olla lapsi itselle tärkeiden aikuisten kanssa. Joskus nämä ratkaisut voi olla ristiriidassa omien halujen kanssa, mutta sitä on vanhemmuus.

Katta /Arki(paska)ruokaa
20/20 | 

Mielenkiintoisia ajatuksia. Minä ymmärrän täysin tämän ajatuksen, että lapsiviikollakin halutaan omaa aikaa. Minulle lapset ovat tärkeintä elämässäni, mutta silti eivät todellakaan minun koko elämäni. Olen uraani ja työntekoa rakastava ÄITI ja lapsemme (12v ja 14v) ovat ylpeitä työstäni, kyselevät siitä ja haluavat myös kouluttautua saadakseen työn, jota rakastavat. Mikään tästä ei tee minua tai muita vanhempia (äitejä tai isiä), jotka vievät lapset hoitoon, kaipaavat omaa aikaa, omistautuvat työlle, yhtään sen huonommaksi kuin aikansa 100 prosenttisesti lapsille omistavat. Ollaan armollisia toisille. Terveisin äiti perhelomalta lasten ja miehen kanssa (kyllä, ’lanin’ ollessani perheen kanssa ja otan näin tovin omaa aikaa ❤️ -Katta /Arki(paska)ruokaa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos teini ei tottele, on se ärsyttävää. Mutta mitä ei ainakaan kannata tehdä, jos haluaa saada teinin tottelemaan?

Teinin tottelemattomuus on hermoja koettelevaa ja ärsyttävää. Joskus tuntuu, että pinna palaa ihan heti ja se johtuu siitä, että teinit osaavat vetää juuri niistä naruista, joista vanhemmat ärsyyntyvät. Tämä lienee tuttua jokaiselle teinin vanhemmalle. Kyse ei liene siitä, että läksyjen tai siivouksen tekemättä jättäminen olisi niin iso juttu, vaan siitä, että tekemällä niin teini ohittaa meidän auktoriteetin ja arvovaltamme.

Teini ohittaa meidän auktoriteetin ja arvovaltamme. Ja sekös ärsyttää.

Miten ei kannata toimia teinin kanssa

Kokosin muutaman vinkin siitä, miten ei AINAKAAN kannata tehdä, jos haluaa saada teinin tottelemaan. Nämä perustuvat omaan kokemukseeni ja muiden teinien vanhempien kanssa käytyihin keskusteluihin:

  1. Älä uhkaile. Siitä ei ole mitään hyötyä. Uhkailu ärsyttää teiniä lisää ja lisää tottelemattomuutta.
  2. Älä raivostu. Teinitkin ovat lapsia ja he voivat jopa pelästyä vanhemman kiukkua. Tunteitaan saa ja pitää näyttää, mutta raivoaminen ja huutaminen eivät toimi (vaikka ovat inhimillistä).
  3. Älä heittäydy marttyyriksi. Myönnän, tämä on kaardinaalimokani, aina. Lasta ärsyttää yli kaiken, jos vanhempi marttyrisoi. 
  4. Älä syytä lasta omasta pahasta mielestäsi. Jos sinulla on paha olla, ei se ole lapsen syytä. Teinit herkästi vetäytyvät ja jättävät velvollisuutensa hoitamatta, jos heitä syytetään perheen ongelmista tai vanhempien kokemista tunteista.

Tiedän, että nämä ovat helpommin sanottu kuin tehty, kun raivo kiehahtaa. Mutta koeta edes. Teinin kanssa toimiminen on tunteiden vuoristorataa ja siksi helposti lankeamme, minä ainakin NIIN usein, näihin huonoihin toimintamalleihin, jotka eivät kuitenkaan vie ketään eteenpäin tai toivottuun lopputulokseen eli tottelevaiseen teiniin.

Miten siis kannattaa toimia. Teini vastaa:

Minua kiinnosti kovasti kuulla teinin oma mielipide asiaan. Mikä saa teinin tottelemaan? Kysyin tätä teiniltäni ja hän vastaa:

  1. Anna välillä vähän höllää. Jos välillä saa olla vaikka pidempään ulkona, tulee muina iltoina mielellään ajoissa kotiin.
  2. Älä huuda puhelimessa niin, että kaveritkin kuulevat. Se on äärimmäisen noloa ja saa vastarinnan aikaiseksi. Mieluummin sano, että puhutaan tästä, kun teini on rauhallisessa tilanteessa.
  3. Välitä mutta älä valita. Teini arvostaa vanhemman välittämistä ja yleensä ymmärtää, että rajat ovat rakkautta. Mutta ainainen valittaminen ei toimi. 
  4. Jos teini on tehnyt jotain väärää, kysy teiniltä, mikä olisi hyvä rangaistus. Yleensä ne ovat jopa kovempia kuin itse olisit asettanut. Teini ymmärtää yllättävän hyvin tehneensä jotain rangaistavaa.
  5. Muista, että teinin elämä on hänen omansa. Et voi loputtomiin pitää napanuorasta kiinni. Anna vapauttakin. Liian tiukat rajat saavat kapinoimaan.

Melko hyviä neuvoja, eikö? Joskus se raivo kuitenkin nousee, sitä ei voi kukaan kieltää. Silloin sekä minun että teinini neuvo on: hengitä vähän aikaa, ennen kuin sanot yhtään mitään.

Hengitä vähän aikaa, ennen kuin sanot yhtään mitään.

Kiukuspäissään tulee sanottua varmasti jotain typerää, kumpikin. Sitten vain kokeilemaan teinin ohjeita!

Lue myös: Miksi teinit sotkevat?

Terkut teinin äiti Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesälomat lähenevät.

Kesälomat lähenevät ja on mietittävä, milloin lapsi on hoidossa ja milloin lomaillaan. Entäs jos itsellä on pitkä loma? Saako lapsen viedä osaksi aikaa päiväkotiin?

Nyt oli provosoivasti kirjoitettu. Avataanpas. Minulla on mahdollista ehkä viettää KAKSI KUUKAUTTA lomaa niin, etten ole (palkka)töissä. Hurjan pitkä aika! Mutta eteen tuli kysymys: voiko lasta viedä päiväkotiin, jos itse on lomalla?

Meillä kesälomat menevät niin, että nuorempi lapsi on yhtäjaksoisesti kaksi viikkoa isällään ja kaksi viikkoa minulla ja lomalla päiväkodista. Useimmiten nämä viikot ovat osuneet heinäkuulle, kun meillä on ollut töistä kesälomaa. Näin menee nytkin koko heinäkuu.

Uskon, että tähän kysymykseen on miljoona vastausmielipidettä.

Entäpä nyt, kun olen pidemmän aikaa poissa palkkatöistä kesäkuussakin? Saako lapsen viedä hoitoon, kun itse ei ole joka päivä töissä? Uskon, että tähän kysymykseen on miljoona vastausmielipidettä.

Voisin hyvin nähdä argumetteja, kuten: sinähän saat viimeinkin olla lapsesi kanssa paljon, kun usein valitat ikävääsi, tai: nauti nyt lapsesi kanssa, moni ei saa, tai niin edelleen. 

Luin keskustelupalstalta erovanhemmasta, joka ei halunnut viettää lomiansa lastensa kanssa, vaan halusi lomailla.

Hyvinkin valideja pointteja. Aloin pohtimaan tätä teemaa, kun luin keskustelupalstalta erovanhemmasta, joka ei halunnut viettää lomiansa lastensa kanssa, vaan halusi lomailla. Eikö loma olekaan lomaa lasten kanssa? Jouduin miettimään hyvin tarkkaan omaa mielipidettäni asiaan, kun yhtäkkiä tajusin, että tuo tilanne saattaa itselläni olla juuri nyt käsillä.

Saanko olla kotona ja viedä lapsen päiväkotiin? Onko se itsekästä, järkevää, ihan ok vai kummallista edes ajatellakaan? Olen kuullut, että esimerkiksi työttömiä arvostellaan joskus siitä, että heidän lapsensa ovat päiväkodissa, vaikka he ovat itse kotona, tai freelancer-työntekijöitä, joilla on välillä vapaampia päiviä, mutta heidän lapsensa ovat päiväkodissa.

Onko lapsella oikeus olla päiväkodissa vai oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa, jos se on mahdollista?

Onko tuo oikein? Onko lapsella oikeus olla päiväkodissa vai oikeus olla kotona vanhempiensa kanssa, jos se on mahdollista? Toki minä en ole ihan täysin lomalla, vaan teen töitä välillä muutoin kuin palkkatöissä. Mutta olen kotona. Mitä mieltä olet: saako lapsen viedä tällöin päiväkotiin?

Miettien, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (39)

Vierailija
1/39 | 

Lapsi tarvitsee yhtälailla lomaa päiväkodista kuin aikuinen, mitä pidempi loma, niin sen parempi. Toki ymmärrän, jos vanhempi haluaa lomailla esim viikon "yksin", mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun vanhempi lomailee, niin silloin lapsikin lomailee.

Lomaatarvitaan
2/39 | 

Hei! Olen itse päiväkodissa töissä ja muistuttaisin, että tämä teksti oli kirjoitettu puhtaasti aikuisen näkökulmasta: "miltä minusta vanhempana tuntuu". Päiväkoti on lasten "työtä", päivät ovat pitkiä ja rankkoja. Vaikka ne vanhemmille näyttäytyy usein erilaisena: siellä on kavereita ja kiva olla. Päiväkodissa kilpaillaan myös huomiosta, riidellään, sovitaan ja tsempataan koko pitkä päivä. Lapset kaipaavat lomaa siinä missä me aikuisetkin. Lasten väsymys alkaa näkyä vahvasti jo nyt toukokuussa. Eli muistakaa antaa lastenkin levätä, vaikkakin silloin omia hommia olisi vaikeampi saada tehtyä.

Kaikkinimimerkitvarattu :)
3/39 | 

Meillä kaupungin varhaiskasvatusyksikkö on ilmoittanut hyvin tiukasti, että kun vanhemmalla on lomaa, on lapsen oltava kotona vanhemman kanssa (tai ainakin pois hoidosta). Sitä en tiedä miten he tätä seuraavat. Samoin vanhemman työajat tulee ilmoittaa tarkasti sekä työpaikan osoite, ettei lapsi ole hoidossa kuin vanhemman työpäivän plus välimatkaan kuluvan ajan. Meillä ei siis ole edes vaihtoehtona, että lapset olisivat lomalla hoidossa.

reeta
4/39 | 

Jos sinulla on kotona tehtäviä töitä niin puolipäivää vaikka kolmena päivänä voisi olla hyvä ratkaisu kesäkuussa. Ei kuormita lasta liikaa ja saat olla lapsesi kanssa. 

Täti
6/39 | 

Kyllä se niin aika usein kommenteissa ilmenee, että kun lapsen olet saanut, niin sinun on oltava hänen kanssaan kaikki vapaa-aikaasi tai olet huono vanhempi. Kunnallista hoitoa ei saisi käyttää kuin työpäivän ajan ja silloinkin matkoineen enintään 10 tuntia. Myös sitä kummastellaan jos lapsi on hoidossa jossain muualla usein. Vanhemman jaksamista ja vapaan tarvetta ei kukaan ymmärrä vaan tärkeintä on että lapsi saa olla vanhemman kanssa, vaikka kuinka väsyneen sellaisen. Itse olen hieman eri mieltä ja lapsi ei siitä varmasti rasitu jos vanhempi joskus hieman ”lepää” ja lapsi on hetken hoidossa muuallakin.

Vierailija
8/39 | 

Itse suoritan opintoja myös kesälomalla, toisin otin kursseja sen verran vähemmän, että voin pitää tytön 4 päivää viikosta kotona ja 3 päivänä hän on 6 tuntia hoidossa, jotta saan tehtyä etänä kouluhommia eteenpäin. Heinäkuulle olen ottanut tytölle kokonaisen viikon lisäksi vapaaksi, jotta keretään mahdollisesti pidemmälläkin reissata. Mutta koska tyttö on ainut lapsi, niin koen, että hänelle on enemmän hyötyä siitä, että pääsee muutamana päivänä viikosta hoitoon leikkimään tuttujen kavereiden kanssa, kun vaikka puistoissa ravataankin niin koskaan ei tiedä onko puistossa leikkiin kavereita vai ei. Tähän saakka tyttö on iloiten lähtenyt hoitoon ja monesti kysyy illallakin että onhan huomenna hoitopäivä, niin uskon, että lapsi ei tästä järjestelystä kärsi. Toki tyttö on siitä saakka kun hoidon aloitti niin ollut hoidossa max. 7h päivä ja pidetään usein pidennettyjä viikonloppuja jos koulutehtävät sen suinkin vain sallivat.

Vierailija
9/39 | 

Itse olen pyrkinyt aina pitämään lapsilla yhtä pitkän loman kuin koulussa on myös päiväkodissa ollessaan. Viikko mummolla. 4 äidin kanssa, 4 isn kanssa, 1 leireillä. Joskus 1viikko yhteinen etelänmatka. Säästin itselle sapatin kun lapsella oli eskari ohi eikä hoito oikeutta oli ollut ja olin koko 10 viikkoa lapsen kanssa. Ihana kesä olikin! Millaisia lapsia ihmisille mahtaa olla jos niiden kanssa olosta ei itse nauti? Suosittelen hankkimaan kaveripiiriä jossa samanikäisiä lapsia jollei suvussa ole jolloin voi viettää samalla aikaa kavereiden kanssa ja lapsilla on seuraa. Mikäs oikeasti sen ihanampaa kuin kesällä nukkua pitkään, pyöräillä uimarannalle, käydä jäätelöllä ja mummolassa, uima-hallissa, kirjastossa, leipoa, metsäretkellä, huvipuistossa, korkeasaaressa, mökkeillä, käydä kavereilla ja sukulaisilla, pitää grillibileet ja piknik retken, käydä eri kaupungeissa, Tallinnassa etc etc kaikkea kivaa kesäpuuhaa mitä ei arkena jaksa ja pelkän viikonlopun aikana oikein ehdi. Ei riittäisi millään 2 viikkoa näihin kivoihin puuhiin lapsen kanssa. Lapsi haluaa n 15 v tehdä näitä juttuja vanhemman kanssa. Sen lisäksi vanhempi ehtii viettämään täysin omat kesät ja lomat n. 50 v aikuiselmänsä aikana. Nauttikaa lapsista ja niiden seurasta kun voitte!

Sierra Iris
10/39 | 

Jatketaanko provosoivasti? Entäpä bonus-vanhemman loma-ajat. Pitääkö vanhempipuolen kuluttaa lomansa puolisonsa lapsia kaitsien, varsinkin jos lomaa ei ole samaan aikaan? Entäpä sitten jos on sekä bonus- että biolapsia?

Meillä nykyään uusioperhe jossa on sekä meidän että hänen lapsiaan, kaikki yhtä rakkaita ja tasapuolisesti kohdeltuja. Jo ennen "minun lastani" vietin lomat lasten kanssa, vaikka olihan se iso muutos lapsettomaan elämään ja lomailuun tottuneelle, mutta koska puolisoni valitessani tiesin että yhden sijaan saankin kolme, ei tilanne ollut mikään ongelma.

Mutta asiaan. Myönnän että kaipaan ihan omaa lomaa tai aikuisten lomaa, mutta koitamme järjestää niitä pieninä pätkinä jos esim isovanhemmat voivat auttaa lasten kanssa. Kuitenkin hoito on lasten työtä ja heille rankkaa, hekin kaipaavat lomaa. Voisin kyllä harkita pitäväni lapsen hoidossa lomani aikana pienen pätkän/osapäiväisesti jotta saisin ladattua omia akkujani. Itsekästä ehkä, mutta koen olevani "parempi" vanhempi kun saan hetken omaa aikaa.
Kun saa tyydytettyä omia tarpeitaan sopivasti (esim tänään metsälenkki koirien kanssa ihan yksin), on helpompi vastata muiden tarpeisiin ja jättää niitä omia hetkeksi taka-alalle.

Vierailija
11/39 | 

Olisiko tässä totuus, kohtuus kaikessa. Toisaalta pikkuisen voi äitikin ottaa itselleen, hoitaa terveyttä, liikkua ja hoitaa kotiasiat kuntoon. Toisaalta sitten antaa myös lapsille jotakin, eikä aina vaan minäminäminä.

Kärjistettynä: Ei ole väärin hetki hengähtää, kun lapsella on hyvä hoito, mutta ei tarvii neljää viikkoa vetää päiväkänniäkään.

Espa
12/39 | 

Itse lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että vanhemman loma on lapsen lomaa, mutta mainitsit että olet palkkatyöstäsi lomalla mahdollisesti pitkään, mutta teet muuta työtä sen sijaan. Eiköhän silloin ole kaikkien etu jos lapsi on osan ajasta hoidossa kun vanhempi työskentelee, vaikka sitä työtä tekisi kotona. Eihän se ole mitään lapsen lomaa jos ei sitä viettää läsnäolevan aikuisen kanssa. Mieluummin sitten lomailee molemmat saman verran, vaikka sen kuukauden tai kaksi viikkoa tai mitä se ikinä kenenkin elämäntilantessa on.

Vierailija
13/39 | 

Kyl nykymaailmassa on menty pahasti metsään siinä että ajatellaan että lapsen kanssa ei voi lomailla. Lapset ovat perheesi ja musta on hyvin outo ajatusmaailma että lapset täytyy laittaa hoitoon että voi lomailla. Miltä lapsesta tuntuu se että äiti ajattelee olevansa töissä lapsen kanssa ja tarvitsee viedä lapsi päiväkotiin että voi lomailla. Ensijaisesti päiväkoti on tehty mahdollistakseen äitien työssäkäynti. Ei kunnan rahoilla ole tarkoitus mahdollistaa vanhempien lomia. Meidän jokaisen verorahoilla lapsesi oleskelee päiväkodissa kun sä lomailet. Maksamasi päivähoitomaksu on murto osa siitä mitä lapsesi päivähoito maksaa. Ja jokainen päivä kun lapsesi on kesällä hoidossa eväät jonkun muun lomia tai henkilökuntaa palkataan lisää pyörittämään päiväkodin arkea. Tämö kaikki pyörii verorahoilla.. ja vielä ihmetellään miksi verotus nousee.

Lomaatarvitaan
14/39 | 

Hei Täti! Olen samaa mieltä siitä, että lapsen maailma ei siihen kaadu jos vanhempi lomailee pari päivää ja lataa akkuja. Se on ehdottomasti hyödyksi jos se parantaa koko perheen hyvinvointia. Vanhemmat jaksaa taas paremmin. Vanhempia ei olla unohtamassa ja ainakin me yritämme työssä tukea perhettä kaikin mahdollisin tavoin. Kuitenkin olen sitä mieltä että lapsi tarvitsee lomansa siinä missä aikuinenkin. Päiväkotipäivät eivät käy lomailusta.

Vierailija
15/39 | 

Minun mielestäni lähtökohtaisesti lapsi lomailee silloin kun vanhempikin. Ja jos vanhemmalla ei ole lomaa, lapselle pitää jotenkin yrittää edes järjestää sellainen. Päiväkoti on lapsen työtä ja sieltäkin pitää päästä huilaamaan. Kyllä pkssa myös tätä seurataan ja ympäri vuoden hoidossa oleva lapsi saattaa olla lasun paikka. Eri asia sitten jos esim. sosiaalisista syistä lapsen on parempi olla joka päivä hoidossa mutta nämä ovat niitä tapauskohtaisia poikkeuksia. Lapsen etu edellä mennään aina.

Minä olen aina antanut lapsille lomaa kun en ole itse töissä, muuta ei omatunto sallisi. Nyt tänä vuonna halusin tietää miltä tuntuu olla arkipäivänä yksin vapaalla koska minulla ei ole tukiverkostoa joka mahdollistaisi sellaisen. Olen niin hurja että lapset aloittavat loman yhden päivän minun jälkeeni, kokeilen miltä moinen vapaapäivä tuntuu 7 vuoden tauon jälkeen.

Nipsu90
Liittynyt10.3.2018
16/39 | 

Mielestäni Suomessa on liian ydinperhekeskeinen ajattelu. Tämä koskee sekä lapsia että esimerkiksi vanhuksia. Muualla Euroopassakin perheet huolehtivat toisistaan ja täällä Suomessa on kauhean yksilökeskeistä. Mielestäni ei ole vaihtoehto, että lapsi on päiväkodissa äidin/isän loman aikana jos muuta tukiverkostoa on. Toisekseen olen samaa mieltä tuosta, että lapsikin tarvitsee lomaa päiväkodista ja sen tulisi olla mahdollisimman pitkä loma. Jos on noin uupunut lapsen seurasta kuin kommenteista käy ilmi, olisiko silloin tarpeen tehdä muutoksia ihan perusarkeen. Tällä tarkoitan esimerkiksi omaa aikaa ihan arjessa. Oma harrastus kerran viikossa tms.

Vierailija
17/39 | 

Teen itse jatkuvasti töitä kotona osa-aikaisesti. Lapset ovat osa-aikaisesti hoidossa, koska muuten ei töitä saa hoidettua asiallisesti. Kiireempään aikaan teen töitä pitkin öitä, koska hoitoaika ei jousta. Saan välillä kommentteja miksi lapset ovat hoidossa vaikka olen itse kotona.

Lapset lomailevat päiväkodista vanhempien lomat (n 6 vkoa vuodessa) ja lisäksi viikon mummon kanssa. Lisäksi on muutama yksittäinen vapaapv vuodessa. Sama systeemi oli kun olin kokopäivätyössä ja lapset joka pv hoidossa.

Pidän 1-2 asioidenhoitopäivää vuodessa ja lapset ovat päiväkodissa. Tuolloin n puoli päivää menee labrareissylla ja loppupv muilla asioilla. Päiväkotiin en uskalla asiasta mainita vaan sanon tekeväni töitä.

Mielestäni lasten kuuluu saada lomailla mutta on ihan ok myös viedä lapsia hoitoon osaksi.

Opettaja
18/39 | 

Jos lapsen vanhempi on työtön, on lapsella silti oikeus saada varhaiskasvatusta. Ajattelu ”jos on työtön, miksi ihmeessä se lapsi siellä hoidossa on?” on vanhanaikaista. Tässä en halua edes puhua päivähoidosta vaan nimenomaan varhaiskasvatuksesta. Myös työttömän lapsella täytyy olla oikeus saada varhaiskasvatusta vaikkakin lyhyemmällä tuntimäärällä. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatus vaikuttaa positiivisesti tulevaisuuden esim. koulumenestykseen. Varhaiskasvatus on opetusta ja kasvatusta päiväkodissa.

Ja sitten siihen loma-asiaan. Lapset ovat toukokuussa monesti jo hyvin väsyneitä ja odottavat itsekin lomaa. Päiväkodissa oleminen on oikeastaan aika raskasta lapselle: melua, paljon muita ihmisiä, ohjattua toimintaa, erilaisia leikkejä. Siihen vielä se, jos lapsi tulee aikaisin ja saattaa olla jopa myöhään. Lapsikin väsyy. Antakaa lapsille mahdollisuus levätä seuraavan lukukauden ”koitosta” varten. Lapsi tarvitsee lomaa.

Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja
19/39 | 

Komppaan tuota "vanhemman loma on lapsenkin loma". Meillä osa lapsista kyselee lomansa perään. Selvästi kaipaavat sitä.
Eri asia tuo, jos päätyön ohella tekee muuta työtä (kotona tai ei), niin osapäiväinen hoito hyvä ratkaisu.
Näin suoraan sanottuna... Kun lapsia on päättänyt hankkia, niin kyllä silloin vanhemmalla/-milla se vastuu lapsesta on.
Meillä päiväkodissa päivystysaika eli kesä-heinäkuu lapsi saa olla hoidossa vain kun tarve on todellinen.

Vierailija
20/39 | 

Itse päiväkodissa työskentelevänä huomauttaisin vielä siitä, että usein loma-aikana myös päiväkodin vakituinen henkilöstö lomailee. Tällöin päiväkodissa ei välttämättä olekaan niitä tuttuja aikuisia. Samoin suurin osa lapsen kavereista saattaa olla lomalla. Eli ei siellä päiväkodissa välttämättä ole kesällä ihan samanlaista kuin ”normaalisti”. Joten kyllä valitsisin ennemmin kotihoidon kesällä, jos siihen on mahdollisuus. :)

Vierailija
21/39 | 

Täytyy muistaa, että etätyö tai muu kotona työskentely ei ole lomaa vaan työtä. Tätä ei minusta pidä rinnastaa tilanteeseen, jossa vanhempi on aidosti lomalla. Työ tai opiskelu kotona vaatii sellaista keskittymistä, että pk-ikäisen lapsen kanssa se harvoin onnistuu 100 %.

Päiväkotitäti
22/39 | 

Lapsillakin on ehdottomasti oikeus lomaan. Päiväkodin päivät ovat pahempia välillä kun aikuisten työpäivä ja monesti pitempiäkin. Ryhmässä joutuu koko ajan olemaan isossa ryhmässä, meteliä ja huomiosta kilpailu. Ei moni aikuinenkaan jaksaisi. Lapsilla on oikeus omiin vanhempiin ja kunnon lomiin.

Tätsykkä
23/39 | 

Ainakin päiväkodissa jossa olen töissä viidenkin päiväkodin lapset yhdistetään yhteen päivystävään päiväkotiin lähinnä heinäkuuksi. Pyritään että yksi hoitaja olisi tuttu mutta ei tietenkään ole koko ajan paikalla. Jos nyt edes onnistuu. Päivystävä päiväkoti on lähinnä todellisen hoidon tarpeessa oleville ei ns virikelapsille.

Vaka- ope
24/39 | 

On ihan ok tuoda lapsi varhaiskasvatukseen, vaikka itse lomaileekin. Lapsella on kavereita ja kivaa kehittävää tekemistä. Olet myös itse paremmalla tuulella. Tosin suosittelen silloin lyhyempiä hoitopäiviä, mielellään niin, että päivä lyhenee iltapäivästä.

Kesäpäivystys on jo toinen juttu (yleensä heinäkuu). Sinne lapsen kannattaa mennä vain jos on todellinen pakko. Uusiin ihmisiin ja ympäristöön sopetuminen nostaa kortisolitasoja. Plus lapsikin tarvitsee lökölomaa kotona. Ainiin ja niin tarvitsee henkilökuntakin, jotka ei voi lomailla jos lapset tarvitsevat paljon päivystystä. Jos päivystykselle on todellinen tarve se kyllä ymmärretään.

Pohdiskelija
25/39 | 

Lapsi tarvitsee hoitoa päiväkodissa, jos lapsen oma vanhempi ei häntä pysty hoitamaan (työn tai vaikkapa sairauden vuoksi). Raskaissa elämäntilanteissa toki päiväkoti tuo lapsen elämään rutiineja myös "loma-aikaan" ja pysyvyyttä, mutta nämä ovat ehdottomasti poikkeustilanteita.
Jos vanhempi on kotona "tavallisella" lomalla, on lapsellakin loma.
Lapsi on vanhempansa lapsi, ei päiväkodin.
Surullista on se, että jotkut vanhemmat kokevat pienet lapsensa taakkana.

Ninnaliini
26/39 | 

Jos olisin töissä ma-pe 10kkvuodessa lapset ois ehdottomasti lomalla äitin kans 4viikkoa ja 4viikkoa isin kans, ehkä yhden viikon yhtäaikaa. Mutta koska teen kaksvuorotöitä, miehellä ei lomaa, olen pilkkonut lomani kolmeen osaan (viikko-kaks-viikkoa) pitkin kesää. Keventämään kuluvaa vuotta ja myönnän etten jaksaisi olla 4viikkoa yksin nuiden kans 😅 sekä koska saatan tehdä pitkiä putkia, voin pitää pidennettyjä viikonloppuja lasten kans. Sekä minulla on arkivapaita, jolloin lapset ovat ma, ke ja pe kotona, ti ja to vapaalla lapset hoidossa ja saan hetken hiljaisuutta 🤗

Päiväkotitäti
27/39 | 

Päiväkoti päivät ovat lapselle yhtä raskaita kuin aikuiselle työpäivät. Ajatella jos itse et saisi viettää yhtään lomapäivää oltuasi koko vuoden töissä.

Toki jokainen vanhempi tekee itse omat päätökset.

Erityisluokanopettaja
28/39 | 

Tottakai lapsen voi viedä hoitoon! Aivan helposti otan sen pari viikkoa lomaa aivan itselleni. Ehtii siinä lapsikin vielä lomailla puolitoista kuukautta.

Varhaiskasvatuksen opettaja
29/39 | 

On järkyttävän itsekästä ajatella ettei lapsi tarvitse lomaa päivähoidosta yhtälailla mitä itse aikuisena kaipaa! Iso osa vanhemmista on nykyään täysin vieraantuneita kuulemaan lapsen viestejä. Siinä missä vanhempi lomailee niin lapsi saa lohdun ja sylin päivähoidon kasvattajalta kun on väsynyt ainaiseen päiväkotiin menoon. Olkaa lastenne kanssa läsnäolevana aikuisena. Vai onko niiden hankintakin ollut itsekkäästi perusteltu. Kukaan lapsi ei ansaitse tällaista!

Vierailija
30/39 | 

Tämä on kyllä täysin perhekohtainen asia. Perheissä voi olla hyvinkin erilaisia tilanteita sairastamisten, töiden, tukiverkostojen, voimavarojen jne. suhteen. Ei ole asiallista tuomita perheitä/vanhempia tietämättä taustoja.

Yksisarvinen86
31/39 | 

Kysymys oli mielestäni järjetön, mutta keskustelu on kyllä vielä järjettömämpää. Itse olen eronnut, akateeminen kolmekymppinen. Minulla on yksi lapsi, kymmenvuotias.
Koen tarvitsevani lomaa myös ilman lasta, ja se on kaikkien etu. On ihanaa viettää lomaa lapsen kanssa, mutta on ihanaa viettää lomaa myös ilman lasta, omassa aikataulussa, tai miehen (vai pitäisikö sanoa provosoivammin, rakastajan) kanssa.
En ihan oikeasti usko, että oman elämän kutistaminen on hyväksi lapsellekaan.
Äiti voi hyvin, niin lapsikin voi hyvin.

Vierailija
32/39 | 

Useimmilla paikkakunnilla on kerhotoimintaa. Se on sopivampi palvelu perheille jotka tarvitsevat "vapaata" omista rakkaista lapsistaan.

Vierailija
33/39 | 

Eikö ne viikot jolloin lapsi on isällään ole tarpeeksi lomaa lapsesta jos sitä nyt välttämättä tahtoo??? Minä en kyllä millään tajua sitä että lomaa ei haluttaisi viettää oman lapsen kanssa. En sitten millään... 

Vierailija
34/39 | 

Jos et pysty tarjoamaan turvallista ympäristöä ja sopivasti virikkeitä lapselle lomasi aikana niin vie ihmeessä päiväkotiin(tästä kannattaa kuitenkin neuvotella päiväkodin henkilöstön kanssa, toiset paikat ovat aika tiukkoja siitä miten päivähoitoa hyväksikäytetään..) Jos taas teet töitä, vaikka niitä etätöitä niin silloinhan on ihan ymmärrettävää viedä lapsi hoitoon siksi aikaa.

varhaiskasvattaja
35/39 | 

Varhaiskasvattajana olen myös itsekin sitä mieltä, että kun vanhemmat lomailee niin silloin myös lapsetkin. Olen kohdannut monia perheitä jotka kohtelevat päiväkotia ns. lapsiparkkina, sitä se ei kuitenkaan ole. Lapsi tarvitsee ihan yhtä lailla lomaa kuin vanhemmatkin. Mielestäni päiväkodin kesäloman päivystys on ainoastaan tarkoitettu niille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole lomalla ja tarvitsevat jonkun hoitopaikan lapsilleen. Tällöin myös kasvattajatkin saavat ehkä toivomansa loman kun lapsia vähemmän hoidossa kesällä :)

Vierailija
36/39 | 

Päivähoitoon ei saa viedä. Varhaiskasvatus eri juttu, sehän on lapsen oikeus ja etu.

Vierailija
37/39 | 

Ajattelisit asiaa lapsen näkökulmasta. Kumman lapsi valitsee, jos saa aidosti valita: äidin vai päiväkodin? Tässä kirjoituksessa näkökulma on puhtaasti aikuisen, kuten aiemmissakin kommenteissa on todettu. Erityisesti kommentoineet varhaiskasvattajat tuntuvat ymmärtävän, että lapsellakin on toiveita ja tarpeita.

Vierailija
38/39 | 

No jos teillä kerran vuoroviikot pyörii, niin saisit kaksi viikko kuukaudesta silti lomailla. Otse en veisi lasta omilla viikoilla hoitoon, jos itse lomailen. Ei kävisi edes mielessä.

Vierailija
39/39 | 

Rakastan lapsiani, joista varsinkin toinen imee hetkessä voimat sadoilla "äiti-kato-äiti" pyynnöillä (mieheni laski kuulleensa 25 äitikatoäitiä puolen tunnin aikana). Heräilin 5 vuotta pitkin yötä lasten, kissojen, miehen kuorsauksen ym. syiden takia. Päivät alkoivat tulla raskaiksi, ja työasioiden ja lasten terveysjuttuihin liittyvät asiat alkoivat kuormittaa niin että hiljakseen uuvuin. 2vuotta rämmin syvällä arjessa, koitin muistaa mitä tänään piti tehdä. Jaksoin hymyillä aidosti töissä ja kotonakin vielä hetken, ja kun sain lapset unille, hyydyin täysin. Mies teki pitkiä työpäiviä joten arki jäi minulle. Kaikki lomat järjestin lasten tarpeiden mukaan. Oma terveys ja jaksaminen olisi enemmän hyötynyt silloin rohkeudesta ottaa useamman viikon loma ihan itseäni varten. On itsellekin henkisesti raskasta pitää lapsi hoidossa kun itsellä on lomaa, mutta jos tilanne on sellainen (ahdistus/masennus/uupuminen niinkuin blogissasi olet kirjoittanut), niin suosittelen vahvasti, että lepäät kunnolla. Haet lapsen vaikka välipalan jälkeen ouiston kautta kotiin, niin saat itse happea samalla ja aamulla/päivällä levättyä. Toipuminen on pitkä tie ja heinäkuun ehditte lomailla yhdessä. Voimia sulle <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Nainen on naiselle susi -sanonta on kamala. Minä olen kokenut täysin päinvastaisen. Ilman naisia elämässäni en olisi nyt tässä. 

Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita, että monta vuotta sitten ystäväni ymmärsi puolesta sanasta, että olin todella huonossa kunnossa, pahemmassa kuin kertaakaan aikaisemmin. Hän soitti ovikelloani niin monta kertaa, että minun oli pakko avata. Hän hoivasi minua, antoi ruokaa ja vei toisen naisystäväni luokse, joka hoiti minua niin kauan, että jaksoin mennä kotiin. Nämä eivät ole mitään pikku juttuja elämässäni; olen heille velkaa paljosta.

He eivät ole susia, he ovat pelastajia, tukijoita, tsemppaajia ja tärkeitä ihmisiä elämässäni.

Toinen ystäväni tsemppasi minua läpi pahimman reumasairastumisjaksoni ajan. Hän soitti minulle joka päivä, etsi hoitomuotoja, apua ja erilaisia mahdollisuuksia selvitä tuosta tilanteesta. Ilman häntä olisin vaipunut vakavaan masennukseen. Samaan aikaan mammaryhmäni antoi minulle lahjan, jota ilman en olisi tilanteestani johtuen pystynyt ostamaan ruokaa lapselleni ja itselleni. Naiset eivät ole olleet minulle susia. He ovat pelastajia, tukijoita, tsemppaajia ja tärkeitä ihmisiä elämässäni.

On kummallista ajatella, että naiset haluaisivat toisilleen pahaa. Kuva: Pixabay

Naiset voivat ymmärtää naisten vaivat. Kun miehet sanovat, että ahaa, onkos se aika kuukaudesta, se ärsyttää ja on alentavaa. Mutta naisten kanssa voi puhua kuukautisista ihan oikeasti ja oikeilla sanoilla. He tietävät, mitä ne ovat, miten ne voivat sattua, miten kaikki hermostuttaa, miten niagara housuissa ei tunnu kivalle. Toiset äidit ymmärtävät imetyksen, synnytyksen, raskauden ja muut äiti-jutut. Näitä kokemuksia on vaikea jakaa miesten kanssa. On äärimmäisen tärkeää saada jakaa kokemuksia muiden saman läpikäyneiden kanssa.

Vain toinen etä-äiti voi tietää, mitä on olla etä-äiti. Yksikään etä-äiti ei ole haukkunut äitiyttäni tai päätöksiäni.

Myös muissa asioissa vertaistuki on todella tärkeää. Muut etä-äidit ovat olleet uskomattoman tärkeitä elämässäni. Vain toinen etä-äiti voi tietää, mitä on olla etä-äiti. Yksikään etä-äiti ei ole haukkunut äitiyttäni tai päätöksiäni. He ovat tukeneet minua valtavasti vanhemmuudessani. En ole nähnyt yhtään sutta tässä ryhmässä, vaan imapiiri on ymmärtävä ja tukeva.

Vain toinen nainen voi ymmärtää naiseuden vaivat. Kuva: Pixabay

On outoa ajatella, että naiset vihaisivat naisia. Annoin vain muutaman esimerkin, miten naiset elämässäni ovat olleet pelastukseni. On kurjaa, että vallalla on sanonta, että haluaisimme toisille naisille pahaa. En suostu uskomaan tätä. Kautta aikain, kun yhteiskunta on ollut hyvin miesjohtoinen, ovat naiset tukeneet toisiaan ja ymmärtäneet, mitä toisetkin kokevat. Tätä samaa kulttuuria pitää ja sitä on jatkettukin edelleenkin. Eikös feminismi parhaimmillaan ole juuri tätä: tuetaan naiseutta ja toisia naisia, ollaan tasa-arvoisia ja uskotaan toisten hyvyyteen?

On kurjaa, että vallalla on sanonta, että haluaisimme toisille naisille pahaa. En suostu uskomaan tätä.

Naisryhmässä on voimaa! Kuva: Pixabay

Nainen voi olla naiselle paras ystävä ja ymmärtäjä, koska onhan se niin, että naiseudessa on paljon sellaista, mitä miehet vain eivät voi ymmärtää. En usko, että naiset pohjimmiltaan ovat kateellisia toisilleen, kuten niin usein väitetään. Olen kokenut uskomattoman paljon auttamista, tukemista, tsemppaamista ja aitoa myötäelämistä, enkä usko hetkeäkään, että me naiset olemme toisiamme vastaan. Tyhmien ja vanhakantaisten sananlaskujen toistamisen voisi lopettaa vaikka heti?

Kiitos kaikille ihanille naisille elämässäni!

Terfveisin, Etä-äiti

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017