Kirjoitukset avainsanalla raha

Kuva: Panu Pälviä

Ensi- ja turvakotien liitto tekee upeaa ja tärkeää eroauttamistyötä, jota olen päässyt seuraamaan läheltä. Ihailen heidän haluaan olla lasten puolella vanhempia unohtamatta. Luin heidän viestinsä kansanedustajille, jossa ehdotettiin päätöksiä, joiden avulla turvattaisiin eroperheiden hyvinvointi.

Useat huoltokiistat loppujen lopuksi perustuvat siihen, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen.

Ehdotuksissa kansanedustajille oli juuri niitä asioista, joista itsekin olen puhunut. Raha-asioiden reilu jakaantuminen vuoroviikkovanhempien kesken on ehdottoman tärkeää; sillä vähennettäisiin huoltajuuskiistoja ja raha-asioista riitelyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että useat huoltokiistat loppujen lopuksi johtuvat siitä, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen. Jos nämä epäkohdat poistuisivat vuoroviikkovanhempien kohdalta, ei niistä enää tarvitsisi riidellä.

"On huolehdittava siitä, että vuoroviikkoasumisratkaisuissa huomioidaan aina myös lapsen oikeus saada riittävä elatus molemmilta vanhemmiltaan vanhempien elatuskyky huomioiden." Ensi- ja turvakotien liitto

Myös tukipalvelut on varmistettava molemmille vanhemmille

Ensi- ja turvakotien liitto tuo viestissään esille myös asian, jonka olen huomannut omassakin arkielämässäni: etuudet ja palvelut muutenkin kuin raha-asioiden suhteen ovat epäsuhtaisia. Molempien vanhempien on saatava neuvola-, koulu-, perheneuvola-, terveydenhuolto- ja muut tarvittavat palvelut lapselleen, vaikka he asuisivatkin eri kunnissa.

Me törmäsimme lapseni isän kanssa siihen tosiasiaan, että hän ei pysty käyttämään lastamme terveyskeskuksessa omassa kunnassaan. Tämä on aivan pöyristyttävää ja myös kohtelee häntä vanhempana eri tavalla kuin minua, vaikka huollamme lastamme täysin yhtä paljon.

Olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun.

Lisäksi me olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun. Hän ei melko suurella varmuudella tule saamaan koulukuljetusta kahden kunnan välillä. Vaihtoehtomme jatkaa vuoroviikkovanhemmuutta vähenevät. Toisen olisi muutettava toisen vanhemman kunnan alueelle, mikä ei käytännössä ole meille mahdollista. Tai toisen tulisi luopua vuoroviikkovanhemmuudestaan ja olla viikonloppuvanhempi. Tämäkään ei kuulosta kovin kivalle vaihtoehdolle. Jos koulukuljetus olisi mahdollinen kunnasta toiseen, tätä ongelmaa ei tulisi.

Paljon hyviä ehdotuksia kansanedustajille – toivottavasti he kuulevat ne!

Ensi- ja turvakotien liitto ehdottaa muitakin todella tärkeitä ja hyviä päätöksiä eduskuntaan. Esimerksi sen, että erovanhempien pitäisi päästä nopeasti avun piiriin ja jonottamista mm. lastenvalvojalle ei saisi olla niin paljon kuin nyt on. Asioiden ratkaisun odottelu lisää riitelyä, kitkaa ja huolta eroperheille.

Erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme.

Olen todella iloinen tästä liiton ehdotuksesta kansanedustajille. Heidän tekemänsä erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme. Työ ei ole vain kaunista sanahelinää vaan konkreettisia ratkaisuja, jotka auttaisivat meidän eroperheiden tilannetta maassamme.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kahden kodin arki toimii, kun vanhemmat päättävät toimia lapsen parhaaksi ja heillä on yhteiskunnan taholta siihen myös mahdollisuus. Haastoimme kansanedustajat mukaan #kaksikotia2018 -kampanjaan rakentamaan lapselle parasta kahden kodin arkea. Yhteiskunnan tulee turvata riittävä apu perheenjäsenille erotilanteissa, lapsen edun mukaiset sopimukset sekä etuuksien ja palveluiden oikeudenmukainen jakaantuminen vanhemmille. Lue lisää päätöksistä, joilla voi tukea kahden kodin lapsia ja heidän huoltajiaan https://ensijaturvakotienliitto.fi/nailla-paatoksilla-tuet-kahden-kodin-lapsia/ Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta #kaksikotia2018 #apuaeroon #lapsi #lapsiperhe #ero #vanhemmuus #vuoroasuminen #kansanedustajat #haaste #eduskunta #politiikka #yhteiskunta #päätös #laki

Henkilön Ensi- ja turvakotien liitto (@ensi_turvakodit) jakama julkaisu

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut perheessämme
Apua eroon -sivusto on Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä eroauttamissivusto
Vauva.fin ja Ensi-  ja turvakotien liiton yhteistyö Ero lapsiperheessä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Kaikella kaksi puolta
1/6 | 

Täytyy kyllä sanoa että olen monesta asiasta eri mieltä. Koulukuljetukset nielevät jo nyt todella paljon rahaa joten se että lasta kuljetattaisiin jopa eri kaupunkien välillä kuulostaa kyllä aika kohtuuttomalta minun verorahoistani... Kyllä huomattavasti mieluummin valitsen veroeuroillani esim pienemmät opiskelu ja päiväkotiryhmät, laadukkaamman opetuksen ja paremman vanhusten ja terveydenhuollon.

Rahojen suhteen taas rahojen puolittaminen olettaa että molemmat vanhemmat ajattelevat rahan käytöstä ja lasten hankinnoista samalla tavalla. En usko että näin monessakaan perheessä on ja sitä puhuu myös oma kokemukseni. Lasten isä hankkisi välineet kirpputorilta eikä niiden sopivuus olisi niin justiinsa. Harrastuksia vähennettäisiin koska ne maksavat liikaa. Mielestäni on hyvä että toisella vanhemmalla on päävastuu lasten hankinnoista. Tällä myös vältetään paljon riitoja. Ihan varmasti.

Vierailija
2/6 | 

Ehdottomasti edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Asioilla on aina myös se toinen puoli. Tervetuloa niiden maailmaan joilla asiat eivät ole noin ruusunpunaisia.

Vierailija
3/6 | 

On hyvä jos noihin tukiasioihin tulisi muutosta ja otettaisiin huomioon se että useilla lapsilla on kaksi kotia. Vähentäisi varmasti raha-asioista riitelyä; toki kaikilla raha-asioista riitelevillä erovanhemmilla ei ole päällimmäisenä mielessä lapsen etu vaan kateus siitä että toisella on mahdollisesti enemmän rahaa.
Mutta tuon mainitsemasi koulukuljetus-asian ei välttämättä tarvitse olla ongelma. Eräs läheinen ystäväni on vuoroviikkovanhempi ja hänen lapsensa käyvät koulua hänen lähellä olevassa koulussa. Isäviikolla isä tuo lapset äidille töihin mennessään josta sitten lähtevät kouluun ja hakee heidät työn jälkeen äidiltä. Ja asuvat siis eri kunnassa. Ei tietenkään toimi kaikilla mutta halusin vaan tuoda esille että ratkaisuja on.

Vierailija
4/6 | 

Mun mielestä tuossa koulukuljetusasiassa olennaista on, kuten toki yleensäkin vuoroviikkoasumisessa, vanhempien kotien välinen etäisyys. Onko vuoroasuminen lapsen edun mukaista, jos toinen kodeista on etäällä, ja tuleeko yhteiskunnan tukea sellaista asumista esimerkiksi juuri koulukuljetusten kautta? Lapset voivat kokea suht lyhyenkin välimatkan (esim. 10-15 km) ongelmallisena, ei vain koulumatkojen vuoksi, vaan myös siksi, että  se voi olla iltaisin este esim kavereiden tapaamiselle. Näihin asioihin olitte kai itsekin törmänneet esikoisesi kohdalla?

Toinen asia tietysti on, millainen välimatka on liian pitkä kilometreissä / ajassa. Tämä varmaan riippuu lapsesta, perheestä ja myös maantieteellisestä sijainnista (millaiset matkat ovat alueella "normi"). Itselläni oli aikoinaan noin tunnin koulumatka / per suunta, ja koin sen ehdottomasti liian pitkänä. Kaikki eivät tietenkään asiaa näin koe.  Olennaista mielestäni on kuitenkin se, että jos koulukuljetuksia lähdettäisiin tukemaan, asiaa pohdittaisiin lapsen näkökulmasta. Millaisissa tilanteissa koulukuljetusten tukeminen (ja ylipäätään vuoroviikkoasuminen) on lapsen edun mukaista? Jos kyse olisi eräänlaisesta subjektiivisesta oikeudesta, silloinhan kaikki melko etäälläkin asuvatkin etävanhemmat voisivat alkaa vaatia vuoroviikkoja ja lapsilleen koulukuljetusta.  Lopputuloksena voisi olla se, että suuri osa lapsen vapaa-ajasta kuluisi noihin koulumatkoihin.

Ja vielä tuosta teidän tilanteesta: eikös pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne toimi melko hyvin ja kohtuulliseen hintatasoon? Toki ihan ekaluokkalainen voi olla liian pieni kulkemaan yksin, mutta silloinhan on (kai?) mahdollisuus iltapäiväkerhoon.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Niin siis sehän onkin ihan perhe- ja jopa lapsikohtaista. Esikoinen kulki puoli tuntia ja oli ihan ok hänelle. Silloin asuimmekin samassa kunnassa, ja kuljetukset toimivat hyvin. Kuopuksen isä taas ei asu samassa kunnassa (eikä pk-seudulla). Siellä missä hän asuu muutkin lapset tulevat jopa puoli tuntia koulukyydillä koska se on vähän syrjempiseutua. Kyllä lapset osaavat matkata, jos kyydin vain saavat.

Onko lapsen etu sekään, että hyvin toimiva vuoroasuminen on pakko lopettaa koulun alkamisen jälkeen? Minusta ei, koska hänelle tämä on ehdottomasti paras asumismuoto.

Kiitos k ommentista.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
5/6 | 

Ei varmaankaan ole lapsen etu lopettaa vuoroasumista, jos se on hänelle paras asumismuoto. Mutta jos vuoroasuminen toimii nytkin, vieläpä niin että lapsi käy samaa päiväkotia, miksei se voisi onnistua jatkossakin? En tietenkään tunne tapauksen taustoja, mutta jos molemmilla vanhemmilla on aito halu vuoroviikkoasumisen jatkamiseen, keinot varmasti löytyvät; joskin se voi vaatia joustoa myös vanhemmilta. Työpaikan vaihtamista, työaikajoustoa tms. 1- ja 2- luokkalaisten vanhemmathan saavat tehdä lyhennettyä työaikaa ja saavat siitä Kelalta pienen korvauksenkin.

En nyt ymmärtänyt blogin perusteella, millaista koulukuljetusta te lapselle toivotte? Koulumatkatukea niin että lapsi voisi käyttä joukkoliikennettä vai omaa ovelta ovelle -taksia? Viimeksi mainittu on aika kallis (eikä kovin ilmastoystävällinenkään) vaihtoehto, ja jos se myönnettäisiin teille, sehän pitäisi myöntää sitten kaikille muillekin vuoroviikkolapsille. Aika kalliiksi voisi yhteiskunnalle tulla. Joissakin maaseutukunnissa, joissa koulumatkaliikenne perustuu muutoinkin taksien varaan, lapsi voi saada taksikyydin molempiin koteihin, mutta yleensä kai niin, että lapset asuvat ainakin suunnilleen taksireitin varrella. Teidän tapauksessa tällainen ei varmaankaan ole mahdollista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Minulta usein pyydetään neuvoja, miten päästä eteenpäin elämässä. Tämä johtunee siitä, että olen ollut hyvinkin vaikeissa tilanteissa, mutta aina noussut pahimmasta kuopasta. Olen kamppaillut myös talousongelmien kanssa ja selvinnyt kurjistakin tilanteista. Kerron nyt, miten minä sain elämäni muuttumaan vähitellen paremmaksi.

Muutos vaatii ison ponnistuksen

Muutoksen tekeminen ei ole helppoa. On paljon helpompaa olla tekemättä mitään, koska aloittaminen on koko prosessissa vaikeinta. Töistä kotiin tullessa on helppoa rojahtaa sohvalle ja tehdä ei-mitään. Tämä koskettaa ihan jokaista elämän osa-aluetta: liikuntaa on vaikea harrastaa, jos ei jaksa lähteä siitä sohvalta mihinkään. Raha-asiat eivät parane itsestään, herkkujen ja valmisruuan ostaminen on helppoa, eivätkä vaadi mitään ponnistuksia. Ne asiat, joista saa nautintoa ja haluaa tavoitella elämässään, eivät tapahdu itsestään; niitä pitää suunnitella ja tehdä sen jälkeen konkreettisia muutoksia.

  • Esimerkki elämästäni: viime viikolla olin menossa liikuntatunnille. Koko päivän keksin syitä, miksi en menisi. Vielä puoli tuntia ennen jumppaa mietin, jos en menisikään. Ihminen keksii todella helposti syitä olla tekemättä sitä, mikä tekee hyvää mielelle ja kropalle.

Tämä kaikki vaatii valtavan alkuponnistuksen, henkisesti ja fyysisesti. Sanon aina, ettei koskaan ole harmittanut jälkeenpäin, että kävin jumpassa tai tein jotain, josta sain todellista nautintoa. Miksi on sitten niin vaikea aloittaa?

Ihminen on mukavuudenhaluinen. Ei jaksaisi ponnistella.

Koska ihminen on mukavuudenhaluinen. Ei jaksaisi ponnistella. Mutta ponnistelematta ei myöskään saa mitään. Minulle tärkein tilanne, joka sai viimein aikaan muutoksen oli, kun kävin ihan pohjalla. Kaikki asiat olivat todella huonosti. Raha, työ, koti, henkinen hyvinvointi ja tunne-elämäni. En tehnyt mitään, josta saisin nautintoa. Kun tätä oli kestänyt tarpeeksi kauan, tein päätöksen: nyt on tehtävä jotain. Tämä on minun oma elämäni, ja en nauti siitä enää.

Samalla on kuitenkin muistettava omat rajoitteet. Minulla on masennusdiagnoosi sekä fyysinen sairaus. Nämä estävät joidenkin asioiden tekemisen. Silti sairauden taakse ei tarvitse piiloutua tai jättää tekemättä asioita, joita voi. Armollisuus on silti hyväksi, itseäkin kohtaan. Aina ei ole pakko jaksaa.

Tehtävä suunnitelma ja pysyttävä siinä

Lainat, joita on tyhmyydessään ottanut, eivät maksa itse itseään pois. Urheilukengät eivät mene jalkaan ilman ponnistuksia. On tehtävä konkreettisia suunnitelmia elämänsä parantamiseksi. Jos on jokin unelma, ja haluan saavuttaa sen, ei sitä tee kukaan muu kuin minä. Mutta pelkkä suunnitelman tekeminenkään ei auta. Siinä on myös pysyttävä, myös niinä päivinä, kun ei huvittaisi yhtään.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hyvää uutta vuotta ❤ #etääiti #vauvafiblogit #uusivuosi #hyvääuuttavuotta

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Tämän vuoden suunnitelmani on päästä lainattomaksi. Miten se tapahtuu? Ihan järkyttävän kovalla työllä. Lainaa on paljon ja tulot ovat rajalliset. On jätettävä ostamatta niitä kalliita herkkuja, roskaruokia ja vaatteita. Keneltä tämä on pois? Vain itseltäni. Mutta tämä johtaa johonkin parempaan. Tietenkin tämä vaatii hyvinkin tarkkaa taloussuunnitelua, jossa ei ole helppo pysyä. Mutta lopputulos vapauttaa minut lainoista. Se on sen arvoista. 

Kyse on siitä, mitä haluaa ja arvostaa niin paljon, että jaksaa ponnistella sen eteen.

Oikeastaan on kyse siitä, mitä haluaa ja arvostaa niin paljon, että jaksaa ponnistella sen eteen. Nyt kärsin pienestä käytettävästä rahamäärästä, koska aiemmin tuhlasin liikaa, mutta tulevaisuudessa voin käyttää enemmän rahaa, kun olen maksanut velkani. Välillinen pieni kärsimys tuo ison onnellisuuden. Sen eteen jaksaa tehdäkin töitä.

Kirjaa konkreettiset tulokset ja anna itsellesi myös lomaa

Tämä auttaa näkemään, mihin on päässyt. Saa voimaa jatkaa eteenpäin, kun näkee, että on jo saavuttanut jotain. Myös löysäilypäiviä on hyvä pitää. Ei haittaa yhtään, jos yhtenä päivänä syö epäterveellisesti, ei liiku, katsoo lempisarjoja Netflixistä ja vain on.

Välillä kannattaa levätäkin ja tehdä ei-mitään. Kuva: Panu Pälviä

Itseasiassa tämä on yksi tärkein asia. Koska elämä saa olla myös mukavaa, ei vain saavuttamista ja suorittamista. Päämäärä on pidettävä kuitenkin mielessä. Ei ole pakko säästää, liikkua tai tavoitella jotain isoa unelmaa. Mutta jos ei tavoittele, ei mitään myöskään saa.

Elämä saa olla myös mukavaa, ei vain saavuttamista ja suorittamista.

Lopuksi voisin sanoa, että suunnittelu on puolitiessä jo saavuttamista. Kirjaa konkreettisesti ylös, mitä haluat ja miten sen saavutat. Näin on helpompi alkaa toteuttamaan omia haaveitaan.

Ja tässä vielä konkreettisia neuvoja eri elämän osa-alueiden kehittämiseen:

Taulukoimalla menot ja tulot saa talouden helposti kuntoon
Kolme konkreettista vinkkiä, miten muuttaa elämän suunta
Miksi minä tein elämässä ison muutoksen?
Vinkkini vatsan hyvinvointiin

Tsemppiterveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Näin joulun lähestyessä muistan aina erityisen hyvin vuoden 2016. Koko vuoden painiskelin fyysisen sairauteni takia, ja loppuvuodesta olin romahtanut niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisestikin.

Kanssaihmisten halu auttaa on se asia, joka voi pelastaa romahdukselta.

Kaiken muun keskellä vielä murehdin etten voinut tarjota joulua lapsilleni. Ei ollut rahaa eikä jaksamista tehdä mitään. Pieni, kaksivuotias kuopukseni ei tulisi saamaan joululahjaa minulta. Meillä ei vietettäisi joulua, koska ei ollut rahaa tehdä mitään.

Äitiryhmäni, johon olin kuulunut jo vuosia, tiesi tilanteeni, vaikken jaksanut sinne juurikaan enää kirjoitella kuntoni takia. Sain monia viestejä heiltä miten voin ja jaksoin (kiitos teille kaikille siitä!)

Kun eräänä päivänä tulin poikani kanssa kotiin, näin lattialla pienen nimelläni varustetun kirjekuoren. Kun avasin sen, lysähdin maahan liikutuksesta, onnellisuudesta ja hämmästyksestä. Ei voi olla totta, ei voi olla totta, ja pieni poikanikin alkoi hokemaan tuota kanssani. Itkimme ja nauroimme yhdessä. Halasin poikaani, katsoin korttia, kivut nivelissäni unohtuivat ja kiitin äitejä mielessäni uudelleen ja uudelleen. Kanssaihmisten hyvyys ja kauneus saivat minut liikuttumaan enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan.

Mamamryhmäni oli pelastanut joulumme.

Kirjeessä oli isolle summalle ladattu lahjakortti, ja terveiset mammaryhmältäni. He olivat pelastaneet joulumme. Ja vielä enemmän. He olivat auttaneet vilpittömästä auttamisen halusta. Se liikutti minua ihan valtavasti. Useita en ollut koskaan edes nähnyt livenä. Ja nyt he auttoivat minua ja perhettäni.

Joulussa ei ole kyse vain rahasta ja lahjoista. Mutta kun on hyvin huonossa kunnossa fyysesti ja henkisesti, moni asia kasvaa mielen sisällä hyvin tärkeäksi. Ne asiat, joita ei voi antaa perheelleen. Silloin kanssaihmisten halu auttaa on asia, joka voi pelastaa romahdukselta. Tiedän sen tunteen, jota juuri nyt monet vähävaraiset, huonokuntoiset ja sairaat vanhemmat tuntevat. He eivät voi viettää joulua. Heillä ei ole varaa. Heidän lapsensa eivät saa lahjoja.

Avun ei tarvitse olla rahallisesti iso, mutta se voi merkitä kaikkea autettavalle.

On helppoa auttaa. Avun ei tarvitse olla rahallisesti iso, mutta se voi merkitä kaikkea autettavalle. Hyvin pieni ele, vaikkapa leivän ostaminen kaupasta, voi olla yllättävän tärkeä apu jollekin. Onneksi Suomessa on paljon hyviä väyliä auttaa. Meistä jokainen varmasti voi löytää itselleen sopivan tavan auttaa. Myös Masentunut mutsi kirjoittaa blogissaan hyviä tapoja auttaa. Olisiko joku näistä sinulle hyvä?

Minä ja poikani annamme tänä jouluna vaatteita vähävaraisille. Haluan auttaa, koska tiedän henkilökohtaisesti, mitä se voi toiselle merkitä. Me saimme joulun vuonna 2016. Toivon, että apumme kautta joku saa onnellisen joulun tänä vuonna.

Annetaan hyvän kiertää. Ihanaa joulunodotusta teille kaikille.

Lue myös: Ystäväni pelasti minut romahdukselta

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Tänään jälleen verotustietojen tultua meidän kaikkien nähtäville ja lehtien palstojen täyttyessä julkkisten ja vähemmänkin julkkisten tuloista, mätkyistä ja onnistumisista, tulee taas mieleen, miten meitä kiinnostaa aivan älyttömästi raha.

Ja se, mitä kukakin tienaa. Ja tuleeko mätkyjä ja kenelle. Tähän kaikkeen kuuluu myös kateus. On ihan hirveää lukea, kuinka pomot ja öykkärit tienaavat ihan kummallisia summia rahaa, sellaisia summia, joista itse vain unelmoi. Epäoikeudenmukaisuuden tunne nostaa päätään.

Onneksi heille tuli edes supermätkyt. Huh, kärsiköön porvari!

Haluamme lukea, että onneksi heille tuli edes supermätkyt. Huh, kärsiköön porvari! Emme missään nimessä halua lukea, että he ovat saaneet kaiken lisäksi vielä kunnon palautuksetkin. Mikä on sinänsä outo ilmiö, koska veronpalautukset ovat saajansa omaa rahaa. Mutta ärsyttää se silti. Itselle tuli mätkyjä ja joululahjat ostamatta ja lapset purnaavat huonoista lahjoista, ja joku rikas bulevardilainen saa vielä palautuksiakin.

Törkeää.

On jotenkin ihan ok sanoa, että rahat on loppu, ei varaa ostaa mitään, ei ole todellakaan varaa kampaajalle ja mätkyt vie kaiken ilon joulusta.

Olisitko klikannut tähän blogikirjoitukseen herkemmin, jos otsikossa lukisi "Sain kamalat mätkyt ja rahat loppuvat ennen puolta kuuta. En tiedä miten selviän seuraavaan palkkapäivään"? On jotenkin ihan ok sanoa, että rahat on loppu, ei varaa ostaa mitään, ei ole todellakaan varaa kampaajalle, mätkyt vie kaiken ilon joulusta ja niin edelleen.

On oikeutettua olla vihainen epäoikeudenmukaisesta tulojen jaosta, tukien pienuudesta ja vähävaraisten kaltoinkohtelusta. Miksi on vähemmän ok sanoa, että minä tienaan viimeinkin niin hyvin, että voin säästää, tehdä heräteostoksia, hemmotella lastani ja ostaa hänelle vaikka Reiman puvun, jos siltä tunuu?

Miksi se köyhyysteksti oli ok, mutta tämä helpottava tienaamisteksti ei?

Miksi kaiken sen työn jälkeenkään, mitä on tehnyt nykyisen tilanteensa eteen, ei saa sanoa, että viimein helpottaa? Kun on elänyt melko vaikeankin taloudellisen vaiheen, eikö saa olla iloinen, että nyt on paremmin? Miksi se köyhyysteksti oli ok, mutta tämä helpottava tienaamisteksti ei?

Minusta on sanottu, että olen epätavallinen suomalainen (nainen), koska iloitsen ääneen onnistumisistani, olen ylpeä niistä ja sanon, että minä ansaitsen tämän. Miksi ihmeessä se on epätavallista? Miksi tällainen herättää kateutta? Koska sellaiseenkin olen törmännyt. Ja vähän kummeksinutkin sitä.

Naistenlehdet täyttyvät tarinoista, joissa työssäkäyvät ovat köyhiä ja ei ole varaa juuri mihinkään. Nuo otsikot saavat klikkauksia ja sydäntykkäyksiä. 

Naistenlehdet täyttyvät tarinoista, joissa työssäkäyvät ovat köyhiä ja ei ole varaa juuri mihinkään. Tulojen nousu ei ole suhteessa inflaatioon ja tavaroiden kallistumiseen, nykyperheillä ei ole varaa maksaa vuokria ja joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon. Nuo otsikot saavat klikkauksia ja sydäntykkäyksiä. 

Mutta kun samainen lehti kirjoittaa, että joku toinen teki kovalla työllä ison palkkapussin itselleen, tulee vihanaamojakin. Miten kehtaat julkisesti pröystäillä. Tee töitäsi ja ole hiljaa, monella on niin paljon huonommin. Ei ole hyvän tavan mukaista noin kehuskella.

Tee töitäsi ja ole hiljaa, monella on niin paljon huonommin. Ei ole hyvän tavan mukaista noin kehuskella.

Miksi ei ole ok kehuskella? Kova työ ansaitsee hyvän palkan. Aina sitä ei toki saa kaikki, jotka sen ansaitsisivat. On hyvin ymmärrettävää, että se aiheuttaa närää, kun joku toinen kuitenkin saa. Tämän epätasa-arvoisuuden, kateuden vai jonkin tuntemattoman kolmannen syynkö takia ei ole ihan ok sanoa, että hei, minä tulen hyvin toimeen?

Tänään olemme jälleen lukeneet, mitä isot ihmiset tienaavat. Kiinnostaahan se. Tästä taas voit lukea, mitä minä tienaan. Tilanne on tuon kirjoittamisen vähän muuttunut, mutta suhteellisen samassa mennään. Palkkatulot ovat vähän nousseet, mutta kirjoituspalkkiot laskeneet. Palkkaakaan ei saisi sanoa ääneen, ei se ole millään tavalla hyväksyttävää. No sanonpa sen tässä kuitenkin.

Ja sanon, että saan palautuksia 345,60€. Ne menevät suoraan opintolainan puolivuosittaiseen lyhennykseen. Kun eihän sitä voinut opiskellakaan ilman lainan ottamista..

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (3)

AlastonTalous
1/3 | 

Olen lopeensa kyllästynyt rahaongelmista itkeviin artikkeleihin. Omalla kotitaloudella menee rahaa kuussa alle köyhyysrajan ja pienilläkin tuloilla jää säästöön joka vuosi 30-40t€. 

On tullut seurattua oman varallisuuden kasvua, tuloja ja menoja vuoden ajan omaksi kiinnostukseksi ja lopulta iskin blogiini kaikki nämä tiedot näkyviin.

Tämä meni vahingossa melkein hävyttämän selfpromouksen puolelle, mutta osui niin vahvasti toi teksti aiheeseen että oli pakko kommentoida.

Lauralotta
2/3 | 

Rahasta, tuloista ja menoista on itse asiassa alettu viime vuosina puhumaan hyvinkin avoimesti, ja se on pelkästään hyvä asia. Rahasta saa puhua ja siitä pitää puhua! On hienoa, että nuoret ja etenkin naiset ovat rohkeasti tarttuneet tähän aiheeseen. Rehellinen puhe rahasta ja palkasta on todella tervetullutta keskustelua, kuului sitten mihin palkkaryhmään hyvänsä.

Sinun kirjoitustyylisi on melko syyllistävä, teet oletuksia lukijan ajatusmaailmasta ja mielipiteistä. Tällainen tyyli ei ruoki antoisaa keskustelua kommenttikenttään. Ymmärrän mitä hait kirjoituksellasi, mutta en koe onnistumisen iloa puolestasi, koska päällimmäisenä jäi mieleen kuinka tympeä oletit minun olevan.

Jatka ihmeessä rahasta puhumista. Siitä pisteet sinulle.

Rauli
3/3 | 

Toistat monta kertaa saman kysymyksen. Itse arvostan kirjoittajia, jotka myöskin ajattelevat ite eteenpäin, eli pyrkivät myös etsimään ja esittelemään kysymyksiin erilaisia vastauksia. Tällaisten tekstien kirjoittaminen tosin on työlästä, joten ymmärrän, miksi niin harva enää nykyään vaivautuu.

Miksimiksimiksi -inttäminen ei oikein herätä keskustelua, kuten Lauralotta jo tuossa toteaakin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram