Kirjoitukset avainsanalla raha

Tätä on kysytty ja nyt vastaan: kuinka paljon blogilla voi tienata, paljonko teen kaupallista sisältöä ja mistä muualta saan rahaa?

Ensiksi: en aloittanut blogiani siksi, että haluaisin siitä rahaa. Aihe oli ja on minulle sydämen asia, joten en voisi kirjoittaa vain siksi, että saan rahaa. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin sitä saada. Miten ja kuinka paljon?

Paljonko tienaan blogillani ja paljonko blogilla voi tienata?

Kirjoitan palkkabloggarina valmiilla alustalla, Vauva.fissä. Tämä tarkoittaa, ettei minulla ole omaa sivustoa blogilleni. Suomessa on muutamia portaaleja, joissa on palkkabloggareita. Näissä bloggaaja saa kuukaudessa jonkun summan rahaa kirjoituksistaan. Jotkut bloggaajat saavat kiinteän summan, mutta useimmat saavat palkkaa sidoksissa lukijamäärään.

Blogipalkkani riippuu seuraajamääristä.

Näin minäkin. Mitä enemmän saan klikkauksia, sitä enemmän minulle maksetaan. Tämä on asia, joka bloggaajissa ärsyttää; minähän en klikkaa, miksi antaisin toiselle rahaa tieten tahtoen. Lähtemättä spekuloimaan tämän ajatuskulun järkevyyttä, sanon, että yksi klikkaus tuo häviävän pienen summan rahaa.

Mitä enemmän saan klikkauksia, sitä enemmän minulle maksetaan. Tämä on asia, joka bloggaajissa ärsyttää.

Klikkausmääriin, joista palkkaa maksetaan, vaikuttaa vielä se, että kuukausittain yhdestä lukijasta saa KERRAN klikin. Joten jos katsot blogiani kymmenen kertaa kuukaudessa, saan siitä kerran maksun. 

Paljonko sitten saan rahaa klikistä? Tämä kiinnostaa, mutta valitettavasti se on sopimussalaisuus. Voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi vlogi-maailmassa 1000 katsontakerrasta saa noin 3-4 € rahaa. Jos tuo kuulostaa pieneltä summalta, voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, paljonko somettajat ja vaikuttajat yleensä katsontakerroista rahaa saavat.

Kun lopetin alkukesästä työni, kuulin, että mikä hätä minulla on, saanhan blogista palkkaa. Kyllä saan, mutta en niin paljoa, että sillä voisin pelkästään elää.

Suurista seuraajamääristä huolimatta en voisi elää pelkästään tällä, joten motiivini kirjoittaa ovat jossain muualla kuin rahassa.

Lukijoita minulla on kuukausittain noin 30 - 40 000 uniikkia lukijaa, eli 40 000 eri ihmistä tai IP-osoitetta. Tämä ei ole mikään ihan pieni määrä ja siihen pääseminen vaatii kovaa työtä ja halua menestyä. Siksi voin sanoa, että en tee tätä rahan takia vaan motiivini ovat ihan muualla.

Mistä bloggaajat sitten saavat rahaa? 

Kaupalliset yhteistyöt – paljonko niillä voi tienata?

Nämä tarkoittavat niitä, kun bloggaajalla tai somettajalla lukee (tai PITÄISI AINA lukea) postauksensa tai kuvatekstin alussa kaupallinen yhteistyö. Silloin bloggajan ja yrityksen välillä on sopimus, jonka on tarkoitus hyödyttää molempia. Se voi pitää sisällään rahaa tai sitten ei. Usein luullaan, että bloggaajan elämä on helppoa: tavaraa lähetetään kotiin ja rahaa virtaa lompakkoon.

Usein luullaan, että bloggaajan elämä on helppoa: tavaraa lähetetään kotiin ja rahaa virtaa lompakkoon.

Näinhän tämä ei tietenkään oikeasti ole. Kirjoittaminen, kuvien ottaminen, somettaminen ja kaiken suunnitteleminen vie aikaa. Se on TYÖTÄ. Somepostauksista voin saada sadasta eurosta muutamaan, blogikirjoituksesta joskus enemmänkin. Se riippuu täysin siitä, mitä kehtaa ja kannattaa yritykseltä pyytää kaupallisesta yhteistyöstä. Mikä on oma vaikuttaja-arvo? Tätä kannattaa miettiä ja sitä kautta hinnoitella oma työnsä.

Kaupalliset yhteistyöt ovat ne väylä, joiden kautta monet vaikuttajat elävät. Heillä on isoja sopimuksia yritysten kanssa, ehkä jopa jatkuvaluontoisia. Silloin kuukausitulot voivat nousta moniin tuhansiin, joillakin jopa suuremmiksi. 

Kuva: Pixabay

Kaupallisiin yhteistöihin ja niiden saamiseen vaikuttaa nykyään varsinkin Facebook- ja Instagram-tilien kattavuus ja seuraajamäärät, koska yritykset ovat kiinnostuneita juuri niistä. Some on paikka, jossa kannattaa mainostaa. Seuraajamäärien kasvattaminen on kovaa ja hidasta työtä, joten tämäkään ei ole kovin nopea tie rahalliseen onneen.

Mutta jos en näistäkään tienaa paljoa, mistä sitten tienaan?

Blogin kautta tulleet mahdollisuudet tienata

Suurin tulolähteeni ovatkin olleet ns. sivutuotteet, joita blogini kautta on syntynyt. 

Kirjoitin viime vuonna kirjan (kirjan sopparin sain blogini tunnettuuden ja aiheen vuoksi), josta sain hieman tuloja. Kirjoistakaan ei kovin isoa summaa tienaa, ellei ole Ilkka Remes tai Sofi Oksanen. No en ole, joten tuloni siitä jäi alle pariin tuhanteen euroon. Toki sitä myydään edelleen, joten kuka tietää, voin vaikka vielä päätyä miljonääriksi.

Kirjoitin viime vuonna kirjan.

Teen myös jonkin verran puhujakeikkoja, joista maksetaan aika hyvin. Viime vuonna puhuin eroperhe-teemasta mm. lapsimessuilla ja erilaisissa eroteemaisissa tapahtumissa. Näistä maksetaan alle tunnin mittaisesta puheesta muutamia satoja euroa, riippuen järjestäjästä. Puhujakeikoista voi alkaa tienaamaan, kun saa nimeä ja tunnettuutta, lisää keikkoja ja sitä kautta voi pyytää enemmän palkkaakin. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Syksyllä aloitan toivottavasti eroseminaarien vetämisen, joiden kautta voin saada jonkin verran rahaa. Tähän tietenkin vaikuttaa se, saanko asiakkaita, järkevän hintaisen vuokratilan ja niin edelleen. Seminaarit hinnoitellaan itse, yleensä ne maksavat 300-400€/kävijä. Eroseminaarityö on se, johon aion jatkossa panostaa entistä enemmän, koska eroauttamistyö on minulle tärkeää.

Blogini kautta olen saanut mahdollisuuden ansaita rahaa ja en pidä sitä ihan huononakaan asiana.

Näistä tulonlähteistä muodostuvat freelancer-tuloni. Ihan elämiseen asti ne eivät vielä riitä, mutta hyvä sivutulo ne kuitenkin ovat. Joten voin sanoa, että blogini kautta olen saanut mahdollisuuden ansaita rahaa, ja en pidä sitä ihan huononakaan asiana, tietenkään.

Otathan vielä huomioon, että tässä tekstissä esilletuomani tuloesimerkit ovat täysin omakohtaisia. Toisilla vaikuttajilla summat voivat olla täysin erilaiset.

Lue myös:
Taulukko, jonka avulla sain raha-asiani kuntoon
Miksi en bloggaa kaikista perheenjäsenistäni?

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

5
2/2 | 

Rahapostaukset on kyllä aina kiinnostavia.

Kerroit aiemmin, että tarkoituksenasi on maksaa entisiä lainoja suht rivakalla tahdilla, että pääsisit veloista eroon mahdollisimman pian. Tästä kiinnostaisi kuulla enemmän. Kun velat on maksettu (vai joko ne on), onko sinulla jotain uusia rahaan liittyviä tavoitteita, säästö- tai sijoitussuunnitelmia, ajatusta säästää oman asunnon hankkimista ajatellen, tai vaihtaminen isompaan vuokra-asuntoon? Vaiko "vain" saada enemmän liikkumavaraa  arkeen?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Noin kuukausi sitten irtisanouduin vakituisesta työstäni ilman tietoa uudesta työpaikasta. Miksi ihmeessä ja mikä tilanne on nyt?

Koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Se lyhyesti. Pidempi versio tulee seuraavassa.

Jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa?

Minulla on aina, ihan joka asiassa, yksi periaate: jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa? Meillä on vain tämä yksi elämä ja jos puhutaan töistä, siihen menee vielä päivittäin ihan tolkuttoman iso määrä aikaa. Jos se ei enää tunnu mielekkäältä, minusta siellä jatkaminen on elämänsä hukkaan heittämistä.

En toki tehnyt päätöstä kevyein perustein tai nopeasti. Kyseessä on kuitenkin palkkatyö, jolla elätin itseni ja perheeni. En saa tarpeeksi rahaa muista töistäni, että eläisin niillä montaa kuukautta. Joten päätös ei ollut helppo. 

Mutta noin puolen vuoden kuluttua tein sen silti. Voin huonosti monesta eri syystä ja arvostin omaa hyvinvointiani enemmän kuin rahaa. Järkeilin, että varmasti jotain töitä saisin, olen osaava ihminen. Tiedän, että useilla ei ole töitä lainkaan ja koin vähän pahaa mieltä siitä, että lähdin pois vakituisesta työstäni. Mutta tämä on kuitenkin minun elämäni, vapautuihan työpaikastani nyt yhdelle työpaikka.

Päätöksen jälkeen olo oli järisyttävän kevyt. Se tuntui juuri oikealle. 

Fiilis heti päätöksen jälkeen.

Sitten alkoikin elämässäni seuraava vaihe, jonka varmasti muistan ikuisesti. Minulla oli muutama kuukausi aikaa etsiä uusi työ, jotta selviäisin rahallisesti. Alkoi kesäkuu ja raivokas töiden etsiminen.

Ja sitten ei tapahtunut mitään.

Laitoin ehkä 50 työhakemusta. Pääsin kahteen haastatteluun. En saanut töitä. Se ala, johon pyrin, on erityisen ylityöllistetty ja hakijoita on vaikka kuinka ja paljon. Ja minulla ei ole siihen edes nimellistä koulutusta, vaikkakin kokemusta sitäkin enemmän. Aloin olla epätoivoinen. Kesäkuu kului ja rahat hupenivat. Olin luvannut, että vaikka mikä tulisi, heinäkuun viettäisin lasteni kanssa mahdollisimman paljon lomaillen. Tuskailin, oliko tämä päätös kuitenkin väärä.

Sitten tapahtui se, minkä olikin tarkoitus tapahtua.

Näin Facebookissa ystäväni sivuilla ilmoituksen työpaikasta, täysin eri alaa, kuin mihin olin pyrkinyt. Mutta ajattelin, että kokeillaan. Pääsin haastatteluun. Pääsin koetyöpäivään. Ja sitten se tuli:

Puhelu: "Me haluttais sut tänne töihin."

Fiilis heti sen jälkeen, kun kuulin, että sain töitä.

Heinäkuuhun oli 3 päivää. Ja olin saanut töitä. Neljän viikon kova työ palkittiin. Ja tuleva työ on vielä koulutukseni mukaista ja sellaista, joka tuntuu hyvältä, tarkoitukselliselta ja mielekkäältä. Ainakin saan kokeilla uutta ja päästä tekemään osaamiseni mukaista hommaa.

Voitte arvata ajatukseni, fiilikseni. Vaikka kuinka itselleen jankuttaa, että kaikki menee, kuten on tarkoitus, ei se aina mene niin. Olisin hyvin voinut jäädä ilman töitä. Olihan minulla suunnitelmia syksyksi, jos tilanne ei olisi muuttunut. Mutta ne olisivat olleet rahallisesti paljon epävarmempia.

Nyt uskallus ja päätös tehdä oman hyvinvoinnin mukainen ratkaisu kannatti.

Olen todella todella ylpeä itsestäni. Kun pahimman alakulon aikana mietin, etten ikinä saa mitään töitä, muistutin itseäni, että tämä oli joka tapauksessa ainoa mahdollinen ratkaisu. Se auttoi. En olisi voinut jäädä menneeseen. Tämä ajatusmalli toimii myös muihin elämän tilanteisiin: jos jokin tilanne on mahdoton, tee päätös, mene eteenpäin, äläkä katso taaksepäin.

Jos onni käy ja ahkeroi, voi lopputulos olla tämä.

Nyt voin niin hyvillä mielin lähteä heinäkuun loman viettoon! 

Ensimmäinen vapaapäiväni töistä alkoi Linnanmäellä.

Tästä Facebookiini

Iloisin terveisin Helka

Kommentit (6)

Onnea.työstä
2/6 | 

Onnea!
Suoraan sanottuna odotin kuitenkin vähän laajempaa postausta eli miltä työnhaku tuntui, kauanko olit edellisessä työssä että oliko edellisestä työnhausta kauan. Mitkä oli varasuunnitelmat ja miltä kuukauden koettelemus tuntui. Vähän jäi sellainen olo että oli täytepostaus ilman kunnon sisältöä.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka ja kiitos kommentista.

Tarkoitus olikin olla sellainen hyvänmielenpostaus jossa kerron että kaikki hyvin. Somessa minua seuraavat tietätävät että irtisanouduin ja etsin töitä ja välillä vähän ahdistikin. Enemmän siis jo avannut kanavissani tätä prosessia. Teksti oli vain loppukaneetti koko kesän pohdinnoille. Toki uusille lukijoille voi jäädä vähän kevyeksi tämä postaus kun ei tiedä taustoja. En ehkä halunnutkaan kertoa työnhakuprosessista vaan siitä, että joskus ison päätöksen tekeminen on kannattavaa ja pakkokin. Siihen koetin tsempata. Toinen postaus olisi ehkä sitten itse prosessin läpikäyntiä!

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
3/6 | 

Mä irtisanouduin vakkari työstäni vuoden alussa enkä ole katunut hetkeäkään. Olin voinut työssäni huonosti jo muutaman vuoden, oireet paheni lopulta niin että oli jo fyysisiä oireita. Totesin että yksikään työpaikka ei ole tämän arvoinen. Nyt puoli vuotta myöhemmin olen uudessa työpaikassa, ensimmäinen työpaikka mihin edes hain ja heti tärppäsi. Halusin ensimmäiset kuukaudet ihan vaan olla ja kerätä voimia, se tuli todella tarpeeseen. Toki ilman miestäni en tätä olisi voinut tehdä.

Vierailija
5/6 | 

Millaista työtä teet ja mikä on sun koulutus? Eikö näitäkin voisi edes vähän avata vaikka ei suoraan työpaikkoja kertoisi

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka!

Hei joo, en jokaisessa tekstissä niitä aukaise koska olen niistä kertonut aiemmin monestikin. Tietenkin uudelle lukijalle voi tämä jäädä siis epäselväksi. Olen koulutukseltani aineenopettaja, teologian maisteri ja tradenomi. Olen tehnyt paljon järjestötyötä ja viestinnän hommia. Nyt uusi työ on kouluttamista ja ohjaamista ja pääsen myös käyttämään osaamista ja koulutusta mielenterveystyön saralla. Olen käynyt myös järjestösihteerin ammattitutkinnon sekä Mielenterveyden ensiapukurssit 1 ja 2.

Kiva kun kysyit!

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eroperheet ja raha. Siinäpä aihe, joka aina kirvoittaa keskustelua ja monenlaisia mielipiteitä. Yksi raha-asia, joka pitää eroperheissä ratkaista, ovat lapsilisät.

Minä lähivanhempana: lapsilisät menevät puoliksi

Kiitos Suomen melko kummallisen lainsäädännön, jossa vuoroviikkovanhempienkin kesken jomman kumman pitää olla etävanhempi, minä saan kuopukseni lähivanhempana korotettua lapsilisää ja siis koko lapsilisän itselleni. 

Miten jakaa eroperheessä lapsilisät oikeudenmukaisesti?

Minusta tämä on äärimmäisen epäoikeudenmukaista tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lasta yhtä paljon ja isot hankinnatkin menevät puoliksi. 

Isä myös kuljettaa omalla viikollaan lapsemme kotipaikkakunnalleni hoitoon, jolloin bensamaksut nousevat korkeammiksi kuin ne muuten olisivat. Kun muutin Helsinkiin, sanoin, että voin osallistua kuljetuskustannuksiin, jos muuttoni muuten vain käy hänelle. Näin pystyimme jatkamaan vuoroviikkojärjestelyä kahdesta asuinkunnasta huolimatta, mikä oli lapsellemme ehdottomasti paras vaihtoehto.

Näistä syistä maksan korotetusta lapsilisästäni puolet isän tilille. 

Näistä syistä maksan korotetusta lapsilisästäni puolet isän tilille. Minun puolikas menee lapsen juokseviin, jokapäiväisiin menoihin. Säästöön en tällä hetkellä vielä niitä valitettavasti saa, johtuen tiukasta rahatilanteestani, joka kuitenkin onneksi on alkanut jo helpottamaan. Toivon, että jonkin ajan kuluttua saan avattua lapselleni oman tilin, johon voisin siirtää saamani lapsilisät. Näitä tulevia säästöjä lapseni saa käyttää myöhemmin haluamaansa tarkoitukseen.

Minä etävanhempana: lapsilisät menevät kokonaan isälle

Kun olin lapseni lähihuoltaja, sain korotetun lapsilisän itselleni. Se meni täysin arjen kuluihin; tuolloinhan rahatilanteeni oli äärimmäisen tiukka. Kun siirryimme myöhemmin vuoroviikkoasumiseen, sain lapsilisät edelleen itselleni.

Kun minusta tuli etä-äiti, lapsilisät siirrettiin minulle, koska olin matalampituloinen kuin lapsen isä. Hän sanoi, että tarvitsen niitä enemmän. Olin tuosta ihan äärimmäisen kiitollinen, koska toimeentuloni oli muuten hyvin alhainen. Asuntoni piti kuitenkin olla tarpeeksi iso, jotta lapseni mahtui asumaan siellä, joten vuokramenot olivat korkeammat kuin ne olisivat muuten olleet. En silti etävanhempana saanut asumistukea.

Kun aloin tienaamaan paremmin, siirryimme järjestelyyn, jossa lapsen isä saa lapsilisät. Tämä on edelleen voimassa, ja varmasti tulee olemaankin sinne asti, kunnes lapsi täyttää 17-vuotta, jolloin lapsilisät loppuvat.

Lapsen isä saa käyttää lapsilisän parhaaksi katsomallaan tavalla; olen ymmärtänyt, että lapselle on muodostettu säästötili, johon ne menevät. 

Tärkeintä meidän perheissä on ollut voida sopia kaikesta yhdessä ja riitelemättä, myös raha-asioista.

Nämä järjestelyt ovat toimineet meillä. Tärkeintä meidän perheissä on ollut voida sopia kaikesta yhdessä ja riitelemättä, myös raha-asioista. Näin onneksi on myös käytännössä ollutkin.

Lue myös:
Kannattaako lapsilisät säästää? 
Miten vuoroviikkovanhemmuuden lain ongelmakohdat näkyvät arjessamme? 
Suurta roolia eron jälkeisissä riidoissa näyttelee raha
Meillä ei maksella elatusmaksuja

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (3)

Isivuosi
1/3 | 

Ihailtavaa, miten hyvin te hoidatte asiat lapsen etu edellä.
Meillä lapsilisä menee äidille, kaikki kulut puoliksi ja silti maksan elatusapua, vain saadakseni jonkinlaisen sovun meidän vanhempien välille.
Suuri hatunnosto siitä, miten upeasti puhallatte vanhempina hteen hiileen.

Vierailija
2/3 | 

Meillä lapsilisät menevät lasten (2 kpl) tilille. Samalle tilille laitoimme pohjakassaksi reilun kymppitonnin yhteensä ennen ensimmäisen syntymää omista säästöistämme. Tätä nykyä laitamme molemmat muutaman tonnin osinkomme menemään keväisin sinne lasten tilille, molemmilla on omat osakesalkut joita kasvatettu lapsesta lähtien omilla tuotoillaan ja ennen lapsia myös ajoittain ansiotuloillamme sekä kaikki rippi-, valmistujais- ym. lahjamme olemme laittaneet osinkoihin. Tällä hetkellä ei tarvitse maksaa lasten kuluja ansiotuloista mutta osingot menevät kaikki lapsiin. Kunhan muuttavat omilleen niin alan laittaa puolet osingoista taas osakkeisiin ja puolet törsään itse. Tässä vaiheessa sitä on enemmän kuin vähän iloinen siitä että vanhemmat ovat olleet kaukaa viisaita ja laittaneet muutaman vuoden ikäisille meille osakesalkut kasvamaan. Mitään perintöjä ei olla vielä saatu mutta niitäkin on tulossa sekä isvovanhemmilta että vanhemmilta sillä lähes koko sukumme on piensijoittajia. Ai mistäkö johtuu??? No meillä on tai on ollut molemmilla sukulaisia pankkivirkailijoina, tilitoimistoissa ja yritysten hallinnossa töissä kuten olen minäkin joten koulutus ja ammattikin jo velvoittaa. 

Vierailija
3/3 | 

Minulla lähivanhempana on tili, jonne lapsilisät menee. Lisäksi laitamme molemmat tilille joka kuukausi saman summan. Exällä on käyttöoikeus tähän tiliin. Sieltä maksetaan vain lasten kulut: vaatteet, harrastukset, puhelimet, kaverisynttärilahjat, lääkärikäynnit,... Ruuat ja huvitukset molemmat maksaa omista rahoistaan sen mukaan miten niihin haluaa panostaa. Leluja lapset saa lähinnä lahjaksi jouluna ja synttäreinä.
Tämä toimii meillä! Kumpi vain voi omalla viikollaan käyttää lapsen lääkärissä tai ostaa uudet kumpparit pieneksi jääneiden tilalle. Koen tilanteen oikeudenmukaiseksi ja näin lapsilisä tulee käytettyä lapsen juttuihin. Eikä tarvitse tapella kumpi nyt maksoi enemmän mistäkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

En aio enää lainata kenellekään rahaa. Olen aiemmin lainannut, ja minulla on tästä huonoja kokemuksia. Raha voi pilata ihmissuhteen.

Olen luonteeltani antelias ja haluan auttaa, jos vain osaan. Siksi olen aika anteliaastikin lainannut ystävilleni rahaa. Kerran jos toisenkin on käynyt niin, etten ole saanut rahojani takaisin. Vaikka pyysin monta kertaa, ei vastausta kuulunut. Alkoi tuntumaan pahalle pyytää ja puhua rahasta, joten jätin lopulta asian siihen. Eli käytännössä olin antanut rahaa enkä saanut niitä koskaan takaisin. Tuntui, että toinen alkoi syyttämään minua siitä, että aina muistutin lainasta. Tämä oli minusta lähes pöyristyttävää.

Tuntui, että toinen alkoi syyttämään minua siitä, että aina muistutin lainasta. Tämä oli minusta lähes pöyristyttävää.

Itselleni ei tulisi mieleenkään olla maksamatta lainaa takaisin, jos sitä toiselta joskus joutuisin pyytämään. Olen hyvin tarkka raha-asioistani johtuen menneisyyteni rahaongelmistani, joten tällainen käyttäytyminen on minusta hyvin outoa ja vastenmielistä. Hyväntahtoiset vakuuttelut, että tietenkin maksan takaisin heti kuin voin, eivät enää valitettavasti uppoa minuun.

Raha on asia, joka ei ole elämässäni itsestäänselvyys. Tiedän, mitä on elää vähävaraisena, mutta en aio silti enää auttaa ystäviäni rahallisesti. Eräs ystäväni sanoi viisaasti, että vaikka kuinka varmasti tietäisi maksavansa takaisin, ei ota lainaa ystäviltään. Raha ja ystävyys eivät käy yhteen.

Ystävyyssuhde muuttuu velkasuhteeksi, ja tämä on osoittautunut huonoksi asiaksi.

On myös vaarana menettää ystäväsuhde, jos takaisinmaksua ei kuulu. En arvosta ihmisiä, jotka eivät pidä lupauksiaan ja ottavat toiselta rahaa luvaten valheellisesti maksaa lainan takaisin. Tällaisen toiminnan varaan ei ole hyvä rakentaa luottamuksellista ihmissuhdetta.

En myöskään lainaa enää parisuhteessakaan, jos sellaiseen joskus vielä päädyn. Olen tähänkin joskus sortunut huonoin tuloksin. Parisuhteessa on vielä helpompi vedota milloin mihinkin syyhyn, ettei tarvitse maksaa lainaa takaisin: minä maksoin edellisen kerran kaikki ruuat, yhteisiä rahojahan tässä on, minä tarjosin viimeksi juomat ja niin edelleen. On hyvin vaikeaa saada omansa takaisin, jos toinen vetoaa siihen, että on ollut antelias toista kohtaan. 

Laina ei perustu anteliaisuuteen tai vastavuoroisuuteen. Se perustuu siihen, että toinen lainaa ja toinen maksaa takaisin, olipa tilanne mikä tahansa.

Mutta laina ei perustu anteliaisuuteen tai vastavuoroisuuteen. Se perustuu siihen, että toinen lainaa ja toinen maksaa takaisin, olipa tilanne mikä tahansa. Raha on osoittautunut vaikeaksi asiaksi ihmissuhteissa, joten jätän sen suosiolla nykyään niiden ulkopuolelle.

Tämä tarkoittaa myös sitä, etten lainaa rahaa lapsellenikaan. Hän voi tienata rahaa tekemällä kotitöitä tai muita sovittuja asioita, mutta en aio opettaa häntä rahan lainaamiseen. On aina parempi tienata raha itse, kuin lainata sitä, varsinkaan ystäviltä tai perheenjäseniltä.

Mitä mieltä olet, kannattaako rahaa lainata läheiselle ihmiselle?

Lue myös:
Talous kuntoon yksinkertaisten taulukon avulla
"Koska olin tyhmä raha-asioideni suhteen, eron jälkeen jäin puille paljaille"

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

 

Kommentit (4)

1/4 | 

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itekin olen joutunut pettymään ystäviini jos lainattua summaa ei ole palautettu sovittuna aikana. Olen sen verran "nössö", että en kehtaa pyytää takaisin, mietin aina pääni puhki, että miten voisin vihjailla takaisinmaksusta loukkaamatta?!?

Enää en lainaa varsinkaan ystäville.

Vierailija
2/4 | 

Omat rahan lainaamiskokemukseni perustuvat vastavuoroisuuteen. Mun kaveripiirissä autetaan ja ymmärretään. Mun mielestä on myös hieman pöyristyttävää, ettet lainaisi rahaa lapsellesi. Toki lasten on hyvä oppia tekemään töitä, mutta itse mielummin lainaisi esim täysi-ikäiselle lapselle rahaa kuin antaisin hänen päätyä pikavippiratkaisuihin. Olen myös itse lainannut rahaa sukulaiselta kun erosin. Tästä lainasta olen ikuisesti kiitollinen ja tiedän että anteliaisuus voi pelastaa toisen tosi kusisenkin tilanteen.

Vierailija
3/4 | 

Minäkin hieman hämmästelin tiukkaa linjaa etenkin lapselle lainaamisen suhteen. Jos vanhempi on hyvin ehdoton rahan lainaamisen suhteen,  ei lapsi ehkä edes uskalla kertoa mahd. vaikeuksistaan raha-asioiden suhteen. Pahimmillaan voikin käydä niin, että (aikuistunut) lapsi ei  uskalla pyytää apua ja sortuu pahimmillaan vaikka pikavippeihin, jos ei osaa yksin ratkaista rahaongelmiaan.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että lapselle pitäisi lainata  rahaa tuosta noin vaan. En itsekään lainaisi rahaa lapselle ihan mihin tahansa, ja jos näyttäisi siltä että lapsi ei maksa lainaa takaisin ilman erittäin hyvää syytä, lopettaisin varmasti lainaamisen.  Vaikeuksien yli voisin kuitenkin hyvin kannatella, ja lainata myös muissa tilanteissa, jos sitä kautta voisi välttää esim isoja lainannosto tms. maksuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017