Kirjoitukset avainsanalla raha

Seurasin lapsiviikon ajan, kuinka paljon käytän rahaa ja mihin sitä menee. Mikä oli loppusumma ja mitä opin menojen seurannasta?

Valitsin viikoksi lapsiviikon, eli taloudessamme viikon aikana elimme minä ja 5-vuotias poikani. Etälapseni ei käynyt viikon aikana luonani. En säästellyt tai miettinyt ostamista tarkemmin sen vuoksi, että tein seurantaa – koetin saada mahdollisimman autenttisen tuloksen. En ottanut huomioon laskuja, joita sain, eli seurasin vain ostosteni summia.

Tällä viikolla lapseni oli luonani.

Rahaa kului yhteensä 307,06€ – paljonko meni ruokaan ja muihin menoihin?

Yhteensä rahaa käytin ostoihin 307,06 euroa. Seuraavassa taulukko, mihin kaikkeen sitä käytin:

Ruokakuluihin olen laskenut lounaat, päivälliset ja kahvit. Kävin viikon aikana 3 kertaa lounasravintolassa, mikä on paljon enemmän kuin normaalisti. Lauantaina söimme pojan kanssa Hesburgerissa. Muuten ruokalistallemme kuului feta-pinaattipastaa, makaronilaatikkoa, feta-tonnikalapastaa ja nakkikeittoa. Ruokakuluihin kuuluivat myös juomat ja leivät. 

Tällä viikolla ostin lapselle vaatteita: kurarukkaset, sormikkaat ja collegeasun. Teinille annoin rippilahjaksi sata euroa. Lisäksi kuluja meni mm. meikkeihin, hygieniatuotteisiin kuten saippuaan ja shampooseen, kännykän laturiin ja särkylääkkeeseen.

Ihan standardiviikkoa ei taida koskaan olla, yllättäviä menoja tulee aina.

Ihan standardiviikkoa ei taida koskaan olla, yllättäviä menoja tulee aina ja joskus ostaa esimerkiksi vaatteita tai elektroniikkaa, mitkä eivät kuulu jokaviikoisiin menoihin.

Mitä opin menojen seurannasta? 

Omien ostosten seuranta on opettavaista ja järkevää. Silloin näkee selkeitä euromääriä, kuinka paljon käyttää esimerkiksi ruokaan. 

Lue myös: Tämän taulukon avulla saat menosi kuriin ja taloutesi vakautettua

Joskus sanotaan, että lapsiperheen suurin menoerä on ruoka. Meillä tilanne on kuitenkin toinen, koska 5-vuotias lapseni on aika pieniruokainen ja teinini ei asu luonani. Tuohon vähän yli satasen ruokamenoihin kuuluu siis jo muutama ravintolaruokakin, joten isoiksi ruokamenojamme en voi kutsua.

Jos teini olisi luonani enemmän, ruokakulut tuplaantuisivat tai jopa triplaantuisivat helposti. Ja kun olen vielä joka toinen viikko yksin, ruokamenoni ovat entistäkin pienemmät.

Jos teini olisi luonani enemmän, ruokakulut tuplaantuisivat tai jopa triplaantuisivat helposti. Ja kun olen vielä joka toinen viikko yksin, ruokamenoni ovat silloin entistäkin pienemmät. Tämä havainnollistaa hyvin sitä, että suurin osa tuloistani menee muuhun kuin ruokaan, enimmäkseen lainojen maksuun. Niiden takaisinmaksuista voit lukea lisää täältä.

Talouden tarkka suunnittelu on osa jokapäiväistä elämääni. Ihan näin tarkkaan minun ei kuitenkaan enää tarvitse taulukoittaa menojani, josta olen kiitollinen: raha-asiani ovat menneet parempaan suuntaan. Opin myös sen, että pystyn säästämään eli maksamaan lainoja enenevässä määrin pois, koska menoni ovat suhteellisen pienet.

Kannustan seuraamaan viikon ajan menoja, se voi opettaa hyvin paljon omasta taloudenpidosta!

Terveisin, Helka

Instagramiin II Facebookiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veronpalautukset tuli. Ja meni. Kuva: Panu Pälviä

Tänä vuonna sain veronpalautukset jo heti elokuun alussa. Ne menivät suoraan lainanmaksuihin. Mikä on lainatilanteeni nyt?

Olen kertonut aiemmin, että nuoruudessani otin paljon lainaa ja tämä tuntuu ja näkyy taloudessani edelleen. Tämä johtuu myös siitä, että olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa ja ollut kaksi kertaa äitiyslomalla, joten en ole saanut maksettua lainoja pois niin nopeasti kuin olisin halunnut. Olen myös kertonut, millä tarkalla taloudellisella suunnittelulla olen saanut talouteni kuntoon ja maksettua lainoja hyvällä aikataululla pois.

Veronpalautukset opintolainoihin ja mikä on lainojen tilanne nyt?

Olen juuri saanut maksettua yhden noin 2000 euron kalliin luottokorttilainan kokonaan pois. Jäljellä minulla on kaksi luottokorttilainaa, yksi kulutusluotto sekä opintolainoja. Opintolainojen lyhennykset tulevat joidenkin osalta joka kuukausi ja kahdesta kaksi isoa erää kaksi kertaa vuodessa. Näihin isoihin eriin käytin koko veronpalautussumman, joka oli 550€.

Yleensä käytän lomarahoista osan tuon ison opintolainasumman maksamiseen, mutta koska tänä kesänä en ollut enää työsuhteessa, en kyennyt käyttämään rahojani opintolainojen maksuun. Elin 8 viikkoa ilman palkkatöitä, mikä tietenkin vaikutti koko rahalliseen tilanteeseeni heikentävästi. En saanut lyhennettyä lainojani niin paljon kuin aiemmin, mikä tietenkin harmittaa. Tavalliset lyhennykset sain maksettua.

En saanut lyhennettyä lainojani niin paljon kuin aiemmin, mikä tietenkin harmittaa.

Lainanmaksuni on siis hidastunut ja ja ne eivät ole menneet niin kuin aiemmin olen suunnittelut. Nyt toiveenani on, kun palkkatasoni nousi uuden työni kautta, saada maksettua vuodessa kaikki muut lainat paitsi opintolainat pois. Niissä on huomattavasti isompi korko kuin opintolainoissa, joten olen priorisoinut maksut niihin. Opintolainat pois lukien minulla on lainaa vielä noin 4000€, mikä on toki tosi paljon vähemmän kuin kahden vuoden takainen 10 000€. Pahimmillaan lainoja oli yli 15 000€.

Lainojen maksu on hidastunut, mikä on harmittanut minua. Kuva: Pixabay

Opintolainat pois lukien minulla on lainaa vielä noin 4000€.

Koetan nyt syksyn aikana tehdä myös freelancer-töitä, joiden kautta saisin maksettua lainaa nopeammin pois. Uusi työ on veroittanut jaksamista ja en ole tehnyt nyt yhtään ylimääräistä työtä. Toivon tämän tilanteen muuttuvan pian.

Tulevaisuuden taloudelliset suunnitelmat

Jos suunnittelen rahankäyttöni tarkkaan, voin siis vuoden päästä olla luototon. En osaa edes ajatella, miltä sellainen tuntuu 15 vuoden jälkeen. 

Kaikkein tärkeintä minulle on opettaa lapsilleni, ettei lainoilla eläminen kannata. Toisaalta opetan ja olen jo opettanut, ettei myöskään lainaaminen edes läheisille kannata. Raha-asiat kannattaa pitää itsellään ja pitää tarkkaa huolta siitä, mihin rahansa käyttää. Lainojen ottoon (puhun nyt kalliista pikavipeistä ja kulutusluotoista) en kannusta ketään. 

En aio enää ikinä tehdä tyhmiä rahaan liittyviä päätöksiä.

Kun olen lainaton, tulee eteeni muutamia kysymyksiä, jotka pitää ratkaista: otanko asuntolainaa ja sijoitanko näin ollen asuntoon, sijoitanko mieluummin rahastoihin, säästänkö sukanvarteen, mihin ns. ylimääräinen raha silloin menee? Olen ajatellut ottavani näihin pohdintoihin mukaan myös ammattilaisten neuvoja, koska en aio enää ikinä tehdä tyhmiä rahaan liittyviä päätöksiä. Myös Facebookin oivat talousneuvontaryhmät auttavat jo nyt minua raha-asioissani.

Jonkinlaista säästämistoimintaa siis kuitenkin aion harrastaa, koska lainojen poistuttua minulla jää ylimääräistä rahaa käyttää johonkin järkevään. Olen oppinut kantapään kautta, että raha-asioissa kannattaa olla varovainen ja säästöjä kannattaa aina olla.

Miltäköhän luototon elämä mahtaa tuntua? Kuva: Pixabay

Kun noin kahdenkymmenen vuoden kestänyt luotollinen elämäni päättyy, muuttuu koko elämäni. Se on ollut tavoitteeni jo hyvin kauan. Nyt olen sitä lähempänä kuin koskaan, vaikka matka siltikin tuntuu vielä kamalan pitkältä. Ja kyllä: harmittaa, kun iso veronpalautuskönttä meni lainojen maksuun. Mutta kylläpä se opettaakin paljon. Ei enää ikinä luottoja.

Kyllä: harmittaa, kun iso veronpalautuskönttä meni lainojen maksuun.

Lue myös:
Miten muutin elämäni suunnan? Muutama yksinkertainen asia riittää
Haastatteluni, jossa kerron, miksi ajauduin nuorena velkakierteeseen

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (1)

Milz
1/1 | 

Samoja fiiliksiä noitten lainan laskujen kanssa. No kyllä minäkin joskus saan lainat maksettua, kaikki aikanaan :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tätä on kysytty ja nyt vastaan: kuinka paljon blogilla voi tienata, paljonko teen kaupallista sisältöä ja mistä muualta saan rahaa?

Ensiksi: en aloittanut blogiani siksi, että haluaisin siitä rahaa. Aihe oli ja on minulle sydämen asia, joten en voisi kirjoittaa vain siksi, että saan rahaa. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin sitä saada. Miten ja kuinka paljon?

Paljonko tienaan blogillani ja paljonko blogilla voi tienata?

Kirjoitan palkkabloggarina valmiilla alustalla, Vauva.fissä. Tämä tarkoittaa, ettei minulla ole omaa sivustoa blogilleni. Suomessa on muutamia portaaleja, joissa on palkkabloggareita. Näissä bloggaaja saa kuukaudessa jonkun summan rahaa kirjoituksistaan. Jotkut bloggaajat saavat kiinteän summan, mutta useimmat saavat palkkaa sidoksissa lukijamäärään.

Blogipalkkani riippuu seuraajamääristä.

Näin minäkin. Mitä enemmän saan klikkauksia, sitä enemmän minulle maksetaan. Tämä on asia, joka bloggaajissa ärsyttää; minähän en klikkaa, miksi antaisin toiselle rahaa tieten tahtoen. Lähtemättä spekuloimaan tämän ajatuskulun järkevyyttä, sanon, että yksi klikkaus tuo häviävän pienen summan rahaa.

Mitä enemmän saan klikkauksia, sitä enemmän minulle maksetaan. Tämä on asia, joka bloggaajissa ärsyttää.

Klikkausmääriin, joista palkkaa maksetaan, vaikuttaa vielä se, että kuukausittain yhdestä lukijasta saa KERRAN klikin. Joten jos katsot blogiani kymmenen kertaa kuukaudessa, saan siitä kerran maksun. 

Paljonko sitten saan rahaa klikistä? Tämä kiinnostaa, mutta valitettavasti se on sopimussalaisuus. Voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi vlogi-maailmassa 1000 katsontakerrasta saa noin 3-4 € rahaa. Jos tuo kuulostaa pieneltä summalta, voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, paljonko somettajat ja vaikuttajat yleensä katsontakerroista rahaa saavat.

Kun lopetin alkukesästä työni, kuulin, että mikä hätä minulla on, saanhan blogista palkkaa. Kyllä saan, mutta en niin paljoa, että sillä voisin pelkästään elää.

Suurista seuraajamääristä huolimatta en voisi elää pelkästään tällä, joten motiivini kirjoittaa ovat jossain muualla kuin rahassa.

Lukijoita minulla on kuukausittain noin 30 - 40 000 uniikkia lukijaa, eli 40 000 eri ihmistä tai IP-osoitetta. Tämä ei ole mikään ihan pieni määrä ja siihen pääseminen vaatii kovaa työtä ja halua menestyä. Siksi voin sanoa, että en tee tätä rahan takia vaan motiivini ovat ihan muualla.

Mistä bloggaajat sitten saavat rahaa? 

Kaupalliset yhteistyöt – paljonko niillä voi tienata?

Nämä tarkoittavat niitä, kun bloggaajalla tai somettajalla lukee (tai PITÄISI AINA lukea) postauksensa tai kuvatekstin alussa kaupallinen yhteistyö. Silloin bloggajan ja yrityksen välillä on sopimus, jonka on tarkoitus hyödyttää molempia. Se voi pitää sisällään rahaa tai sitten ei. Usein luullaan, että bloggaajan elämä on helppoa: tavaraa lähetetään kotiin ja rahaa virtaa lompakkoon.

Usein luullaan, että bloggaajan elämä on helppoa: tavaraa lähetetään kotiin ja rahaa virtaa lompakkoon.

Näinhän tämä ei tietenkään oikeasti ole. Kirjoittaminen, kuvien ottaminen, somettaminen ja kaiken suunnitteleminen vie aikaa. Se on TYÖTÄ. Somepostauksista voin saada sadasta eurosta muutamaan, blogikirjoituksesta joskus enemmänkin. Se riippuu täysin siitä, mitä kehtaa ja kannattaa yritykseltä pyytää kaupallisesta yhteistyöstä. Mikä on oma vaikuttaja-arvo? Tätä kannattaa miettiä ja sitä kautta hinnoitella oma työnsä.

Kaupalliset yhteistyöt ovat ne väylä, joiden kautta monet vaikuttajat elävät. Heillä on isoja sopimuksia yritysten kanssa, ehkä jopa jatkuvaluontoisia. Silloin kuukausitulot voivat nousta moniin tuhansiin, joillakin jopa suuremmiksi. 

Kuva: Pixabay

Kaupallisiin yhteistöihin ja niiden saamiseen vaikuttaa nykyään varsinkin Facebook- ja Instagram-tilien kattavuus ja seuraajamäärät, koska yritykset ovat kiinnostuneita juuri niistä. Some on paikka, jossa kannattaa mainostaa. Seuraajamäärien kasvattaminen on kovaa ja hidasta työtä, joten tämäkään ei ole kovin nopea tie rahalliseen onneen.

Mutta jos en näistäkään tienaa paljoa, mistä sitten tienaan?

Blogin kautta tulleet mahdollisuudet tienata

Suurin tulolähteeni ovatkin olleet ns. sivutuotteet, joita blogini kautta on syntynyt. 

Kirjoitin viime vuonna kirjan (kirjan sopparin sain blogini tunnettuuden ja aiheen vuoksi), josta sain hieman tuloja. Kirjoistakaan ei kovin isoa summaa tienaa, ellei ole Ilkka Remes tai Sofi Oksanen. No en ole, joten tuloni siitä jäi alle pariin tuhanteen euroon. Toki sitä myydään edelleen, joten kuka tietää, voin vaikka vielä päätyä miljonääriksi.

Kirjoitin viime vuonna kirjan.

Teen myös jonkin verran puhujakeikkoja, joista maksetaan aika hyvin. Viime vuonna puhuin eroperhe-teemasta mm. lapsimessuilla ja erilaisissa eroteemaisissa tapahtumissa. Näistä maksetaan alle tunnin mittaisesta puheesta muutamia satoja euroa, riippuen järjestäjästä. Puhujakeikoista voi alkaa tienaamaan, kun saa nimeä ja tunnettuutta, lisää keikkoja ja sitä kautta voi pyytää enemmän palkkaakin. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Syksyllä aloitan toivottavasti eroseminaarien vetämisen, joiden kautta voin saada jonkin verran rahaa. Tähän tietenkin vaikuttaa se, saanko asiakkaita, järkevän hintaisen vuokratilan ja niin edelleen. Seminaarit hinnoitellaan itse, yleensä ne maksavat 300-400€/kävijä. Eroseminaarityö on se, johon aion jatkossa panostaa entistä enemmän, koska eroauttamistyö on minulle tärkeää.

Blogini kautta olen saanut mahdollisuuden ansaita rahaa ja en pidä sitä ihan huononakaan asiana.

Näistä tulonlähteistä muodostuvat freelancer-tuloni. Ihan elämiseen asti ne eivät vielä riitä, mutta hyvä sivutulo ne kuitenkin ovat. Joten voin sanoa, että blogini kautta olen saanut mahdollisuuden ansaita rahaa, ja en pidä sitä ihan huononakaan asiana, tietenkään.

Otathan vielä huomioon, että tässä tekstissä esilletuomani tuloesimerkit ovat täysin omakohtaisia. Toisilla vaikuttajilla summat voivat olla täysin erilaiset.

Lue myös:
Taulukko, jonka avulla sain raha-asiani kuntoon
Miksi en bloggaa kaikista perheenjäsenistäni?

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

Kommentit (2)

5
2/2 | 

Rahapostaukset on kyllä aina kiinnostavia.

Kerroit aiemmin, että tarkoituksenasi on maksaa entisiä lainoja suht rivakalla tahdilla, että pääsisit veloista eroon mahdollisimman pian. Tästä kiinnostaisi kuulla enemmän. Kun velat on maksettu (vai joko ne on), onko sinulla jotain uusia rahaan liittyviä tavoitteita, säästö- tai sijoitussuunnitelmia, ajatusta säästää oman asunnon hankkimista ajatellen, tai vaihtaminen isompaan vuokra-asuntoon? Vaiko "vain" saada enemmän liikkumavaraa  arkeen?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Noin kuukausi sitten irtisanouduin vakituisesta työstäni ilman tietoa uudesta työpaikasta. Miksi ihmeessä ja mikä tilanne on nyt?

Koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. Se lyhyesti. Pidempi versio tulee seuraavassa.

Jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa?

Minulla on aina, ihan joka asiassa, yksi periaate: jos jokin ei tunnu hyvältä, miksi jatkaa? Meillä on vain tämä yksi elämä ja jos puhutaan töistä, siihen menee vielä päivittäin ihan tolkuttoman iso määrä aikaa. Jos se ei enää tunnu mielekkäältä, minusta siellä jatkaminen on elämänsä hukkaan heittämistä.

En toki tehnyt päätöstä kevyein perustein tai nopeasti. Kyseessä on kuitenkin palkkatyö, jolla elätin itseni ja perheeni. En saa tarpeeksi rahaa muista töistäni, että eläisin niillä montaa kuukautta. Joten päätös ei ollut helppo. 

Mutta noin puolen vuoden kuluttua tein sen silti. Voin huonosti monesta eri syystä ja arvostin omaa hyvinvointiani enemmän kuin rahaa. Järkeilin, että varmasti jotain töitä saisin, olen osaava ihminen. Tiedän, että useilla ei ole töitä lainkaan ja koin vähän pahaa mieltä siitä, että lähdin pois vakituisesta työstäni. Mutta tämä on kuitenkin minun elämäni, vapautuihan työpaikastani nyt yhdelle työpaikka.

Päätöksen jälkeen olo oli järisyttävän kevyt. Se tuntui juuri oikealle. 

Fiilis heti päätöksen jälkeen.

Sitten alkoikin elämässäni seuraava vaihe, jonka varmasti muistan ikuisesti. Minulla oli muutama kuukausi aikaa etsiä uusi työ, jotta selviäisin rahallisesti. Alkoi kesäkuu ja raivokas töiden etsiminen.

Ja sitten ei tapahtunut mitään.

Laitoin ehkä 50 työhakemusta. Pääsin kahteen haastatteluun. En saanut töitä. Se ala, johon pyrin, on erityisen ylityöllistetty ja hakijoita on vaikka kuinka ja paljon. Ja minulla ei ole siihen edes nimellistä koulutusta, vaikkakin kokemusta sitäkin enemmän. Aloin olla epätoivoinen. Kesäkuu kului ja rahat hupenivat. Olin luvannut, että vaikka mikä tulisi, heinäkuun viettäisin lasteni kanssa mahdollisimman paljon lomaillen. Tuskailin, oliko tämä päätös kuitenkin väärä.

Sitten tapahtui se, minkä olikin tarkoitus tapahtua.

Näin Facebookissa ystäväni sivuilla ilmoituksen työpaikasta, täysin eri alaa, kuin mihin olin pyrkinyt. Mutta ajattelin, että kokeillaan. Pääsin haastatteluun. Pääsin koetyöpäivään. Ja sitten se tuli:

Puhelu: "Me haluttais sut tänne töihin."

Fiilis heti sen jälkeen, kun kuulin, että sain töitä.

Heinäkuuhun oli 3 päivää. Ja olin saanut töitä. Neljän viikon kova työ palkittiin. Ja tuleva työ on vielä koulutukseni mukaista ja sellaista, joka tuntuu hyvältä, tarkoitukselliselta ja mielekkäältä. Ainakin saan kokeilla uutta ja päästä tekemään osaamiseni mukaista hommaa.

Voitte arvata ajatukseni, fiilikseni. Vaikka kuinka itselleen jankuttaa, että kaikki menee, kuten on tarkoitus, ei se aina mene niin. Olisin hyvin voinut jäädä ilman töitä. Olihan minulla suunnitelmia syksyksi, jos tilanne ei olisi muuttunut. Mutta ne olisivat olleet rahallisesti paljon epävarmempia.

Nyt uskallus ja päätös tehdä oman hyvinvoinnin mukainen ratkaisu kannatti.

Olen todella todella ylpeä itsestäni. Kun pahimman alakulon aikana mietin, etten ikinä saa mitään töitä, muistutin itseäni, että tämä oli joka tapauksessa ainoa mahdollinen ratkaisu. Se auttoi. En olisi voinut jäädä menneeseen. Tämä ajatusmalli toimii myös muihin elämän tilanteisiin: jos jokin tilanne on mahdoton, tee päätös, mene eteenpäin, äläkä katso taaksepäin.

Jos onni käy ja ahkeroi, voi lopputulos olla tämä.

Nyt voin niin hyvillä mielin lähteä heinäkuun loman viettoon! 

Ensimmäinen vapaapäiväni töistä alkoi Linnanmäellä.

Tästä Facebookiini

Iloisin terveisin Helka

Kommentit (6)

Onnea.työstä
2/6 | 

Onnea!
Suoraan sanottuna odotin kuitenkin vähän laajempaa postausta eli miltä työnhaku tuntui, kauanko olit edellisessä työssä että oliko edellisestä työnhausta kauan. Mitkä oli varasuunnitelmat ja miltä kuukauden koettelemus tuntui. Vähän jäi sellainen olo että oli täytepostaus ilman kunnon sisältöä.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka ja kiitos kommentista.

Tarkoitus olikin olla sellainen hyvänmielenpostaus jossa kerron että kaikki hyvin. Somessa minua seuraavat tietätävät että irtisanouduin ja etsin töitä ja välillä vähän ahdistikin. Enemmän siis jo avannut kanavissani tätä prosessia. Teksti oli vain loppukaneetti koko kesän pohdinnoille. Toki uusille lukijoille voi jäädä vähän kevyeksi tämä postaus kun ei tiedä taustoja. En ehkä halunnutkaan kertoa työnhakuprosessista vaan siitä, että joskus ison päätöksen tekeminen on kannattavaa ja pakkokin. Siihen koetin tsempata. Toinen postaus olisi ehkä sitten itse prosessin läpikäyntiä!

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
3/6 | 

Mä irtisanouduin vakkari työstäni vuoden alussa enkä ole katunut hetkeäkään. Olin voinut työssäni huonosti jo muutaman vuoden, oireet paheni lopulta niin että oli jo fyysisiä oireita. Totesin että yksikään työpaikka ei ole tämän arvoinen. Nyt puoli vuotta myöhemmin olen uudessa työpaikassa, ensimmäinen työpaikka mihin edes hain ja heti tärppäsi. Halusin ensimmäiset kuukaudet ihan vaan olla ja kerätä voimia, se tuli todella tarpeeseen. Toki ilman miestäni en tätä olisi voinut tehdä.

Vierailija
5/6 | 

Millaista työtä teet ja mikä on sun koulutus? Eikö näitäkin voisi edes vähän avata vaikka ei suoraan työpaikkoja kertoisi

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka!

Hei joo, en jokaisessa tekstissä niitä aukaise koska olen niistä kertonut aiemmin monestikin. Tietenkin uudelle lukijalle voi tämä jäädä siis epäselväksi. Olen koulutukseltani aineenopettaja, teologian maisteri ja tradenomi. Olen tehnyt paljon järjestötyötä ja viestinnän hommia. Nyt uusi työ on kouluttamista ja ohjaamista ja pääsen myös käyttämään osaamista ja koulutusta mielenterveystyön saralla. Olen käynyt myös järjestösihteerin ammattitutkinnon sekä Mielenterveyden ensiapukurssit 1 ja 2.

Kiva kun kysyit!

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017