Kirjoitukset avainsanalla raha

Eroperheet ja raha. Siinäpä aihe, joka aina kirvoittaa keskustelua ja monenlaisia mielipiteitä. Yksi raha-asia, joka pitää eroperheissä ratkaista, ovat lapsilisät.

Minä lähivanhempana: lapsilisät menevät puoliksi

Kiitos Suomen melko kummallisen lainsäädännön, jossa vuoroviikkovanhempienkin kesken jomman kumman pitää olla etävanhempi, minä saan kuopukseni lähivanhempana korotettua lapsilisää ja siis koko lapsilisän itselleni. 

Miten jakaa eroperheessä lapsilisät oikeudenmukaisesti?

Minusta tämä on äärimmäisen epäoikeudenmukaista tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat hoitavat lasta yhtä paljon ja isot hankinnatkin menevät puoliksi. 

Isä myös kuljettaa omalla viikollaan lapsemme kotipaikkakunnalleni hoitoon, jolloin bensamaksut nousevat korkeammiksi kuin ne muuten olisivat. Kun muutin Helsinkiin, sanoin, että voin osallistua kuljetuskustannuksiin, jos muuttoni muuten vain käy hänelle. Näin pystyimme jatkamaan vuoroviikkojärjestelyä kahdesta asuinkunnasta huolimatta, mikä oli lapsellemme ehdottomasti paras vaihtoehto.

Näistä syistä maksan korotetusta lapsilisästäni puolet isän tilille. 

Näistä syistä maksan korotetusta lapsilisästäni puolet isän tilille. Minun puolikas menee lapsen juokseviin, jokapäiväisiin menoihin. Säästöön en tällä hetkellä vielä niitä valitettavasti saa, johtuen tiukasta rahatilanteestani, joka kuitenkin onneksi on alkanut jo helpottamaan. Toivon, että jonkin ajan kuluttua saan avattua lapselleni oman tilin, johon voisin siirtää saamani lapsilisät. Näitä tulevia säästöjä lapseni saa käyttää myöhemmin haluamaansa tarkoitukseen.

Minä etävanhempana: lapsilisät menevät kokonaan isälle

Kun olin lapseni lähihuoltaja, sain korotetun lapsilisän itselleni. Se meni täysin arjen kuluihin; tuolloinhan rahatilanteeni oli äärimmäisen tiukka. Kun siirryimme myöhemmin vuoroviikkoasumiseen, sain lapsilisät edelleen itselleni.

Kun minusta tuli etä-äiti, lapsilisät siirrettiin minulle, koska olin matalampituloinen kuin lapsen isä. Hän sanoi, että tarvitsen niitä enemmän. Olin tuosta ihan äärimmäisen kiitollinen, koska toimeentuloni oli muuten hyvin alhainen. Asuntoni piti kuitenkin olla tarpeeksi iso, jotta lapseni mahtui asumaan siellä, joten vuokramenot olivat korkeammat kuin ne olisivat muuten olleet. En silti etävanhempana saanut asumistukea.

Kun aloin tienaamaan paremmin, siirryimme järjestelyyn, jossa lapsen isä saa lapsilisät. Tämä on edelleen voimassa, ja varmasti tulee olemaankin sinne asti, kunnes lapsi täyttää 17-vuotta, jolloin lapsilisät loppuvat.

Lapsen isä saa käyttää lapsilisän parhaaksi katsomallaan tavalla; olen ymmärtänyt, että lapselle on muodostettu säästötili, johon ne menevät. 

Tärkeintä meidän perheissä on ollut voida sopia kaikesta yhdessä ja riitelemättä, myös raha-asioista.

Nämä järjestelyt ovat toimineet meillä. Tärkeintä meidän perheissä on ollut voida sopia kaikesta yhdessä ja riitelemättä, myös raha-asioista. Näin onneksi on myös käytännössä ollutkin.

Lue myös:
Kannattaako lapsilisät säästää? 
Miten vuoroviikkovanhemmuuden lain ongelmakohdat näkyvät arjessamme? 
Suurta roolia eron jälkeisissä riidoissa näyttelee raha
Meillä ei maksella elatusmaksuja

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Isivuosi
1/3 | 

Ihailtavaa, miten hyvin te hoidatte asiat lapsen etu edellä.
Meillä lapsilisä menee äidille, kaikki kulut puoliksi ja silti maksan elatusapua, vain saadakseni jonkinlaisen sovun meidän vanhempien välille.
Suuri hatunnosto siitä, miten upeasti puhallatte vanhempina hteen hiileen.

Vierailija
2/3 | 

Meillä lapsilisät menevät lasten (2 kpl) tilille. Samalle tilille laitoimme pohjakassaksi reilun kymppitonnin yhteensä ennen ensimmäisen syntymää omista säästöistämme. Tätä nykyä laitamme molemmat muutaman tonnin osinkomme menemään keväisin sinne lasten tilille, molemmilla on omat osakesalkut joita kasvatettu lapsesta lähtien omilla tuotoillaan ja ennen lapsia myös ajoittain ansiotuloillamme sekä kaikki rippi-, valmistujais- ym. lahjamme olemme laittaneet osinkoihin. Tällä hetkellä ei tarvitse maksaa lasten kuluja ansiotuloista mutta osingot menevät kaikki lapsiin. Kunhan muuttavat omilleen niin alan laittaa puolet osingoista taas osakkeisiin ja puolet törsään itse. Tässä vaiheessa sitä on enemmän kuin vähän iloinen siitä että vanhemmat ovat olleet kaukaa viisaita ja laittaneet muutaman vuoden ikäisille meille osakesalkut kasvamaan. Mitään perintöjä ei olla vielä saatu mutta niitäkin on tulossa sekä isvovanhemmilta että vanhemmilta sillä lähes koko sukumme on piensijoittajia. Ai mistäkö johtuu??? No meillä on tai on ollut molemmilla sukulaisia pankkivirkailijoina, tilitoimistoissa ja yritysten hallinnossa töissä kuten olen minäkin joten koulutus ja ammattikin jo velvoittaa. 

Vierailija
3/3 | 

Minulla lähivanhempana on tili, jonne lapsilisät menee. Lisäksi laitamme molemmat tilille joka kuukausi saman summan. Exällä on käyttöoikeus tähän tiliin. Sieltä maksetaan vain lasten kulut: vaatteet, harrastukset, puhelimet, kaverisynttärilahjat, lääkärikäynnit,... Ruuat ja huvitukset molemmat maksaa omista rahoistaan sen mukaan miten niihin haluaa panostaa. Leluja lapset saa lähinnä lahjaksi jouluna ja synttäreinä.
Tämä toimii meillä! Kumpi vain voi omalla viikollaan käyttää lapsen lääkärissä tai ostaa uudet kumpparit pieneksi jääneiden tilalle. Koen tilanteen oikeudenmukaiseksi ja näin lapsilisä tulee käytettyä lapsen juttuihin. Eikä tarvitse tapella kumpi nyt maksoi enemmän mistäkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

En aio enää lainata kenellekään rahaa. Olen aiemmin lainannut, ja minulla on tästä huonoja kokemuksia. Raha voi pilata ihmissuhteen.

Olen luonteeltani antelias ja haluan auttaa, jos vain osaan. Siksi olen aika anteliaastikin lainannut ystävilleni rahaa. Kerran jos toisenkin on käynyt niin, etten ole saanut rahojani takaisin. Vaikka pyysin monta kertaa, ei vastausta kuulunut. Alkoi tuntumaan pahalle pyytää ja puhua rahasta, joten jätin lopulta asian siihen. Eli käytännössä olin antanut rahaa enkä saanut niitä koskaan takaisin. Tuntui, että toinen alkoi syyttämään minua siitä, että aina muistutin lainasta. Tämä oli minusta lähes pöyristyttävää.

Tuntui, että toinen alkoi syyttämään minua siitä, että aina muistutin lainasta. Tämä oli minusta lähes pöyristyttävää.

Itselleni ei tulisi mieleenkään olla maksamatta lainaa takaisin, jos sitä toiselta joskus joutuisin pyytämään. Olen hyvin tarkka raha-asioistani johtuen menneisyyteni rahaongelmistani, joten tällainen käyttäytyminen on minusta hyvin outoa ja vastenmielistä. Hyväntahtoiset vakuuttelut, että tietenkin maksan takaisin heti kuin voin, eivät enää valitettavasti uppoa minuun.

Raha on asia, joka ei ole elämässäni itsestäänselvyys. Tiedän, mitä on elää vähävaraisena, mutta en aio silti enää auttaa ystäviäni rahallisesti. Eräs ystäväni sanoi viisaasti, että vaikka kuinka varmasti tietäisi maksavansa takaisin, ei ota lainaa ystäviltään. Raha ja ystävyys eivät käy yhteen.

Ystävyyssuhde muuttuu velkasuhteeksi, ja tämä on osoittautunut huonoksi asiaksi.

On myös vaarana menettää ystäväsuhde, jos takaisinmaksua ei kuulu. En arvosta ihmisiä, jotka eivät pidä lupauksiaan ja ottavat toiselta rahaa luvaten valheellisesti maksaa lainan takaisin. Tällaisen toiminnan varaan ei ole hyvä rakentaa luottamuksellista ihmissuhdetta.

En myöskään lainaa enää parisuhteessakaan, jos sellaiseen joskus vielä päädyn. Olen tähänkin joskus sortunut huonoin tuloksin. Parisuhteessa on vielä helpompi vedota milloin mihinkin syyhyn, ettei tarvitse maksaa lainaa takaisin: minä maksoin edellisen kerran kaikki ruuat, yhteisiä rahojahan tässä on, minä tarjosin viimeksi juomat ja niin edelleen. On hyvin vaikeaa saada omansa takaisin, jos toinen vetoaa siihen, että on ollut antelias toista kohtaan. 

Laina ei perustu anteliaisuuteen tai vastavuoroisuuteen. Se perustuu siihen, että toinen lainaa ja toinen maksaa takaisin, olipa tilanne mikä tahansa.

Mutta laina ei perustu anteliaisuuteen tai vastavuoroisuuteen. Se perustuu siihen, että toinen lainaa ja toinen maksaa takaisin, olipa tilanne mikä tahansa. Raha on osoittautunut vaikeaksi asiaksi ihmissuhteissa, joten jätän sen suosiolla nykyään niiden ulkopuolelle.

Tämä tarkoittaa myös sitä, etten lainaa rahaa lapsellenikaan. Hän voi tienata rahaa tekemällä kotitöitä tai muita sovittuja asioita, mutta en aio opettaa häntä rahan lainaamiseen. On aina parempi tienata raha itse, kuin lainata sitä, varsinkaan ystäviltä tai perheenjäseniltä.

Mitä mieltä olet, kannattaako rahaa lainata läheiselle ihmiselle?

Lue myös:
Talous kuntoon yksinkertaisten taulukon avulla
"Koska olin tyhmä raha-asioideni suhteen, eron jälkeen jäin puille paljaille"

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

 

Kommentit (4)

1/4 | 

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itekin olen joutunut pettymään ystäviini jos lainattua summaa ei ole palautettu sovittuna aikana. Olen sen verran "nössö", että en kehtaa pyytää takaisin, mietin aina pääni puhki, että miten voisin vihjailla takaisinmaksusta loukkaamatta?!?

Enää en lainaa varsinkaan ystäville.

Vierailija
2/4 | 

Omat rahan lainaamiskokemukseni perustuvat vastavuoroisuuteen. Mun kaveripiirissä autetaan ja ymmärretään. Mun mielestä on myös hieman pöyristyttävää, ettet lainaisi rahaa lapsellesi. Toki lasten on hyvä oppia tekemään töitä, mutta itse mielummin lainaisi esim täysi-ikäiselle lapselle rahaa kuin antaisin hänen päätyä pikavippiratkaisuihin. Olen myös itse lainannut rahaa sukulaiselta kun erosin. Tästä lainasta olen ikuisesti kiitollinen ja tiedän että anteliaisuus voi pelastaa toisen tosi kusisenkin tilanteen.

Vierailija
3/4 | 

Minäkin hieman hämmästelin tiukkaa linjaa etenkin lapselle lainaamisen suhteen. Jos vanhempi on hyvin ehdoton rahan lainaamisen suhteen,  ei lapsi ehkä edes uskalla kertoa mahd. vaikeuksistaan raha-asioiden suhteen. Pahimmillaan voikin käydä niin, että (aikuistunut) lapsi ei  uskalla pyytää apua ja sortuu pahimmillaan vaikka pikavippeihin, jos ei osaa yksin ratkaista rahaongelmiaan.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että lapselle pitäisi lainata  rahaa tuosta noin vaan. En itsekään lainaisi rahaa lapselle ihan mihin tahansa, ja jos näyttäisi siltä että lapsi ei maksa lainaa takaisin ilman erittäin hyvää syytä, lopettaisin varmasti lainaamisen.  Vaikeuksien yli voisin kuitenkin hyvin kannatella, ja lainata myös muissa tilanteissa, jos sitä kautta voisi välttää esim isoja lainannosto tms. maksuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Ensi- ja turvakotien liitto tekee upeaa ja tärkeää eroauttamistyötä, jota olen päässyt seuraamaan läheltä. Ihailen heidän haluaan olla lasten puolella vanhempia unohtamatta. Luin heidän viestinsä kansanedustajille, jossa ehdotettiin päätöksiä, joiden avulla turvattaisiin eroperheiden hyvinvointi.

Useat huoltokiistat loppujen lopuksi perustuvat siihen, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen.

Ehdotuksissa kansanedustajille oli juuri niitä asioista, joista itsekin olen puhunut. Raha-asioiden reilu jakaantuminen vuoroviikkovanhempien kesken on ehdottoman tärkeää; sillä vähennettäisiin huoltajuuskiistoja ja raha-asioista riitelyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että useat huoltokiistat loppujen lopuksi johtuvat siitä, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen. Jos nämä epäkohdat poistuisivat vuoroviikkovanhempien kohdalta, ei niistä enää tarvitsisi riidellä.

"On huolehdittava siitä, että vuoroviikkoasumisratkaisuissa huomioidaan aina myös lapsen oikeus saada riittävä elatus molemmilta vanhemmiltaan vanhempien elatuskyky huomioiden." Ensi- ja turvakotien liitto

Myös tukipalvelut on varmistettava molemmille vanhemmille

Ensi- ja turvakotien liitto tuo viestissään esille myös asian, jonka olen huomannut omassakin arkielämässäni: etuudet ja palvelut muutenkin kuin raha-asioiden suhteen ovat epäsuhtaisia. Molempien vanhempien on saatava neuvola-, koulu-, perheneuvola-, terveydenhuolto- ja muut tarvittavat palvelut lapselleen, vaikka he asuisivatkin eri kunnissa.

Me törmäsimme lapseni isän kanssa siihen tosiasiaan, että hän ei pysty käyttämään lastamme terveyskeskuksessa omassa kunnassaan. Tämä on aivan pöyristyttävää ja myös kohtelee häntä vanhempana eri tavalla kuin minua, vaikka huollamme lastamme täysin yhtä paljon.

Olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun.

Lisäksi me olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun. Hän ei melko suurella varmuudella tule saamaan koulukuljetusta kahden kunnan välillä. Vaihtoehtomme jatkaa vuoroviikkovanhemmuutta vähenevät. Toisen olisi muutettava toisen vanhemman kunnan alueelle, mikä ei käytännössä ole meille mahdollista. Tai toisen tulisi luopua vuoroviikkovanhemmuudestaan ja olla viikonloppuvanhempi. Tämäkään ei kuulosta kovin kivalle vaihtoehdolle. Jos koulukuljetus olisi mahdollinen kunnasta toiseen, tätä ongelmaa ei tulisi.

Paljon hyviä ehdotuksia kansanedustajille – toivottavasti he kuulevat ne!

Ensi- ja turvakotien liitto ehdottaa muitakin todella tärkeitä ja hyviä päätöksiä eduskuntaan. Esimerksi sen, että erovanhempien pitäisi päästä nopeasti avun piiriin ja jonottamista mm. lastenvalvojalle ei saisi olla niin paljon kuin nyt on. Asioiden ratkaisun odottelu lisää riitelyä, kitkaa ja huolta eroperheille.

Erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme.

Olen todella iloinen tästä liiton ehdotuksesta kansanedustajille. Heidän tekemänsä erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme. Työ ei ole vain kaunista sanahelinää vaan konkreettisia ratkaisuja, jotka auttaisivat meidän eroperheiden tilannetta maassamme.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kahden kodin arki toimii, kun vanhemmat päättävät toimia lapsen parhaaksi ja heillä on yhteiskunnan taholta siihen myös mahdollisuus. Haastoimme kansanedustajat mukaan #kaksikotia2018 -kampanjaan rakentamaan lapselle parasta kahden kodin arkea. Yhteiskunnan tulee turvata riittävä apu perheenjäsenille erotilanteissa, lapsen edun mukaiset sopimukset sekä etuuksien ja palveluiden oikeudenmukainen jakaantuminen vanhemmille. Lue lisää päätöksistä, joilla voi tukea kahden kodin lapsia ja heidän huoltajiaan https://ensijaturvakotienliitto.fi/nailla-paatoksilla-tuet-kahden-kodin-lapsia/ Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta #kaksikotia2018 #apuaeroon #lapsi #lapsiperhe #ero #vanhemmuus #vuoroasuminen #kansanedustajat #haaste #eduskunta #politiikka #yhteiskunta #päätös #laki

Henkilön Ensi- ja turvakotien liitto (@ensi_turvakodit) jakama julkaisu

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut perheessämme
Apua eroon -sivusto on Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä eroauttamissivusto
Vauva.fin ja Ensi-  ja turvakotien liiton yhteistyö Ero lapsiperheessä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (6)

Kaikella kaksi puolta
1/6 | 

Täytyy kyllä sanoa että olen monesta asiasta eri mieltä. Koulukuljetukset nielevät jo nyt todella paljon rahaa joten se että lasta kuljetattaisiin jopa eri kaupunkien välillä kuulostaa kyllä aika kohtuuttomalta minun verorahoistani... Kyllä huomattavasti mieluummin valitsen veroeuroillani esim pienemmät opiskelu ja päiväkotiryhmät, laadukkaamman opetuksen ja paremman vanhusten ja terveydenhuollon.

Rahojen suhteen taas rahojen puolittaminen olettaa että molemmat vanhemmat ajattelevat rahan käytöstä ja lasten hankinnoista samalla tavalla. En usko että näin monessakaan perheessä on ja sitä puhuu myös oma kokemukseni. Lasten isä hankkisi välineet kirpputorilta eikä niiden sopivuus olisi niin justiinsa. Harrastuksia vähennettäisiin koska ne maksavat liikaa. Mielestäni on hyvä että toisella vanhemmalla on päävastuu lasten hankinnoista. Tällä myös vältetään paljon riitoja. Ihan varmasti.

Vierailija
2/6 | 

Ehdottomasti edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Asioilla on aina myös se toinen puoli. Tervetuloa niiden maailmaan joilla asiat eivät ole noin ruusunpunaisia.

Vierailija
3/6 | 

On hyvä jos noihin tukiasioihin tulisi muutosta ja otettaisiin huomioon se että useilla lapsilla on kaksi kotia. Vähentäisi varmasti raha-asioista riitelyä; toki kaikilla raha-asioista riitelevillä erovanhemmilla ei ole päällimmäisenä mielessä lapsen etu vaan kateus siitä että toisella on mahdollisesti enemmän rahaa.
Mutta tuon mainitsemasi koulukuljetus-asian ei välttämättä tarvitse olla ongelma. Eräs läheinen ystäväni on vuoroviikkovanhempi ja hänen lapsensa käyvät koulua hänen lähellä olevassa koulussa. Isäviikolla isä tuo lapset äidille töihin mennessään josta sitten lähtevät kouluun ja hakee heidät työn jälkeen äidiltä. Ja asuvat siis eri kunnassa. Ei tietenkään toimi kaikilla mutta halusin vaan tuoda esille että ratkaisuja on.

Vierailija
4/6 | 

Mun mielestä tuossa koulukuljetusasiassa olennaista on, kuten toki yleensäkin vuoroviikkoasumisessa, vanhempien kotien välinen etäisyys. Onko vuoroasuminen lapsen edun mukaista, jos toinen kodeista on etäällä, ja tuleeko yhteiskunnan tukea sellaista asumista esimerkiksi juuri koulukuljetusten kautta? Lapset voivat kokea suht lyhyenkin välimatkan (esim. 10-15 km) ongelmallisena, ei vain koulumatkojen vuoksi, vaan myös siksi, että  se voi olla iltaisin este esim kavereiden tapaamiselle. Näihin asioihin olitte kai itsekin törmänneet esikoisesi kohdalla?

Toinen asia tietysti on, millainen välimatka on liian pitkä kilometreissä / ajassa. Tämä varmaan riippuu lapsesta, perheestä ja myös maantieteellisestä sijainnista (millaiset matkat ovat alueella "normi"). Itselläni oli aikoinaan noin tunnin koulumatka / per suunta, ja koin sen ehdottomasti liian pitkänä. Kaikki eivät tietenkään asiaa näin koe.  Olennaista mielestäni on kuitenkin se, että jos koulukuljetuksia lähdettäisiin tukemaan, asiaa pohdittaisiin lapsen näkökulmasta. Millaisissa tilanteissa koulukuljetusten tukeminen (ja ylipäätään vuoroviikkoasuminen) on lapsen edun mukaista? Jos kyse olisi eräänlaisesta subjektiivisesta oikeudesta, silloinhan kaikki melko etäälläkin asuvatkin etävanhemmat voisivat alkaa vaatia vuoroviikkoja ja lapsilleen koulukuljetusta.  Lopputuloksena voisi olla se, että suuri osa lapsen vapaa-ajasta kuluisi noihin koulumatkoihin.

Ja vielä tuosta teidän tilanteesta: eikös pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne toimi melko hyvin ja kohtuulliseen hintatasoon? Toki ihan ekaluokkalainen voi olla liian pieni kulkemaan yksin, mutta silloinhan on (kai?) mahdollisuus iltapäiväkerhoon.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Niin siis sehän onkin ihan perhe- ja jopa lapsikohtaista. Esikoinen kulki puoli tuntia ja oli ihan ok hänelle. Silloin asuimmekin samassa kunnassa, ja kuljetukset toimivat hyvin. Kuopuksen isä taas ei asu samassa kunnassa (eikä pk-seudulla). Siellä missä hän asuu muutkin lapset tulevat jopa puoli tuntia koulukyydillä koska se on vähän syrjempiseutua. Kyllä lapset osaavat matkata, jos kyydin vain saavat.

Onko lapsen etu sekään, että hyvin toimiva vuoroasuminen on pakko lopettaa koulun alkamisen jälkeen? Minusta ei, koska hänelle tämä on ehdottomasti paras asumismuoto.

Kiitos k ommentista.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
5/6 | 

Ei varmaankaan ole lapsen etu lopettaa vuoroasumista, jos se on hänelle paras asumismuoto. Mutta jos vuoroasuminen toimii nytkin, vieläpä niin että lapsi käy samaa päiväkotia, miksei se voisi onnistua jatkossakin? En tietenkään tunne tapauksen taustoja, mutta jos molemmilla vanhemmilla on aito halu vuoroviikkoasumisen jatkamiseen, keinot varmasti löytyvät; joskin se voi vaatia joustoa myös vanhemmilta. Työpaikan vaihtamista, työaikajoustoa tms. 1- ja 2- luokkalaisten vanhemmathan saavat tehdä lyhennettyä työaikaa ja saavat siitä Kelalta pienen korvauksenkin.

En nyt ymmärtänyt blogin perusteella, millaista koulukuljetusta te lapselle toivotte? Koulumatkatukea niin että lapsi voisi käyttä joukkoliikennettä vai omaa ovelta ovelle -taksia? Viimeksi mainittu on aika kallis (eikä kovin ilmastoystävällinenkään) vaihtoehto, ja jos se myönnettäisiin teille, sehän pitäisi myöntää sitten kaikille muillekin vuoroviikkolapsille. Aika kalliiksi voisi yhteiskunnalle tulla. Joissakin maaseutukunnissa, joissa koulumatkaliikenne perustuu muutoinkin taksien varaan, lapsi voi saada taksikyydin molempiin koteihin, mutta yleensä kai niin, että lapset asuvat ainakin suunnilleen taksireitin varrella. Teidän tapauksessa tällainen ei varmaankaan ole mahdollista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minulta usein pyydetään neuvoja, miten päästä eteenpäin elämässä. Tämä johtunee siitä, että olen ollut hyvinkin vaikeissa tilanteissa, mutta aina noussut pahimmasta kuopasta. Olen kamppaillut myös talousongelmien kanssa ja selvinnyt kurjistakin tilanteista. Kerron nyt, miten minä sain elämäni muuttumaan vähitellen paremmaksi.

Muutos vaatii ison ponnistuksen

Muutoksen tekeminen ei ole helppoa. On paljon helpompaa olla tekemättä mitään, koska aloittaminen on koko prosessissa vaikeinta. Töistä kotiin tullessa on helppoa rojahtaa sohvalle ja tehdä ei-mitään. Tämä koskettaa ihan jokaista elämän osa-aluetta: liikuntaa on vaikea harrastaa, jos ei jaksa lähteä siitä sohvalta mihinkään. Raha-asiat eivät parane itsestään, herkkujen ja valmisruuan ostaminen on helppoa, eivätkä vaadi mitään ponnistuksia. Ne asiat, joista saa nautintoa ja haluaa tavoitella elämässään, eivät tapahdu itsestään; niitä pitää suunnitella ja tehdä sen jälkeen konkreettisia muutoksia.

  • Esimerkki elämästäni: viime viikolla olin menossa liikuntatunnille. Koko päivän keksin syitä, miksi en menisi. Vielä puoli tuntia ennen jumppaa mietin, jos en menisikään. Ihminen keksii todella helposti syitä olla tekemättä sitä, mikä tekee hyvää mielelle ja kropalle.

Tämä kaikki vaatii valtavan alkuponnistuksen, henkisesti ja fyysisesti. Sanon aina, ettei koskaan ole harmittanut jälkeenpäin, että kävin jumpassa tai tein jotain, josta sain todellista nautintoa. Miksi on sitten niin vaikea aloittaa?

Ihminen on mukavuudenhaluinen. Ei jaksaisi ponnistella.

Koska ihminen on mukavuudenhaluinen. Ei jaksaisi ponnistella. Mutta ponnistelematta ei myöskään saa mitään. Minulle tärkein tilanne, joka sai viimein aikaan muutoksen oli, kun kävin ihan pohjalla. Kaikki asiat olivat todella huonosti. Raha, työ, koti, henkinen hyvinvointi ja tunne-elämäni. En tehnyt mitään, josta saisin nautintoa. Kun tätä oli kestänyt tarpeeksi kauan, tein päätöksen: nyt on tehtävä jotain. Tämä on minun oma elämäni, ja en nauti siitä enää.

Samalla on kuitenkin muistettava omat rajoitteet. Minulla on masennusdiagnoosi sekä fyysinen sairaus. Nämä estävät joidenkin asioiden tekemisen. Silti sairauden taakse ei tarvitse piiloutua tai jättää tekemättä asioita, joita voi. Armollisuus on silti hyväksi, itseäkin kohtaan. Aina ei ole pakko jaksaa.

Tehtävä suunnitelma ja pysyttävä siinä

Lainat, joita on tyhmyydessään ottanut, eivät maksa itse itseään pois. Urheilukengät eivät mene jalkaan ilman ponnistuksia. On tehtävä konkreettisia suunnitelmia elämänsä parantamiseksi. Jos on jokin unelma, ja haluan saavuttaa sen, ei sitä tee kukaan muu kuin minä. Mutta pelkkä suunnitelman tekeminenkään ei auta. Siinä on myös pysyttävä, myös niinä päivinä, kun ei huvittaisi yhtään.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Hyvää uutta vuotta ❤ #etääiti #vauvafiblogit #uusivuosi #hyvääuuttavuotta

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Tämän vuoden suunnitelmani on päästä lainattomaksi. Miten se tapahtuu? Ihan järkyttävän kovalla työllä. Lainaa on paljon ja tulot ovat rajalliset. On jätettävä ostamatta niitä kalliita herkkuja, roskaruokia ja vaatteita. Keneltä tämä on pois? Vain itseltäni. Mutta tämä johtaa johonkin parempaan. Tietenkin tämä vaatii hyvinkin tarkkaa taloussuunnitelua, jossa ei ole helppo pysyä. Mutta lopputulos vapauttaa minut lainoista. Se on sen arvoista. 

Kyse on siitä, mitä haluaa ja arvostaa niin paljon, että jaksaa ponnistella sen eteen.

Oikeastaan on kyse siitä, mitä haluaa ja arvostaa niin paljon, että jaksaa ponnistella sen eteen. Nyt kärsin pienestä käytettävästä rahamäärästä, koska aiemmin tuhlasin liikaa, mutta tulevaisuudessa voin käyttää enemmän rahaa, kun olen maksanut velkani. Välillinen pieni kärsimys tuo ison onnellisuuden. Sen eteen jaksaa tehdäkin töitä.

Kirjaa konkreettiset tulokset ja anna itsellesi myös lomaa

Tämä auttaa näkemään, mihin on päässyt. Saa voimaa jatkaa eteenpäin, kun näkee, että on jo saavuttanut jotain. Myös löysäilypäiviä on hyvä pitää. Ei haittaa yhtään, jos yhtenä päivänä syö epäterveellisesti, ei liiku, katsoo lempisarjoja Netflixistä ja vain on.

Välillä kannattaa levätäkin ja tehdä ei-mitään. Kuva: Panu Pälviä

Itseasiassa tämä on yksi tärkein asia. Koska elämä saa olla myös mukavaa, ei vain saavuttamista ja suorittamista. Päämäärä on pidettävä kuitenkin mielessä. Ei ole pakko säästää, liikkua tai tavoitella jotain isoa unelmaa. Mutta jos ei tavoittele, ei mitään myöskään saa.

Elämä saa olla myös mukavaa, ei vain saavuttamista ja suorittamista.

Lopuksi voisin sanoa, että suunnittelu on puolitiessä jo saavuttamista. Kirjaa konkreettisesti ylös, mitä haluat ja miten sen saavutat. Näin on helpompi alkaa toteuttamaan omia haaveitaan.

Ja tässä vielä konkreettisia neuvoja eri elämän osa-alueiden kehittämiseen:

Taulukoimalla menot ja tulot saa talouden helposti kuntoon
Kolme konkreettista vinkkiä, miten muuttaa elämän suunta
Miksi minä tein elämässä ison muutoksen?
Vinkkini vatsan hyvinvointiin

Tsemppiterveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017