Kirjoitukset avainsanalla raha

Kuva: Panu Pälviä

Tänään jälleen verotustietojen tultua meidän kaikkien nähtäville ja lehtien palstojen täyttyessä julkkisten ja vähemmänkin julkkisten tuloista, mätkyistä ja onnistumisista, tulee taas mieleen, miten meitä kiinnostaa aivan älyttömästi raha.

Ja se, mitä kukakin tienaa. Ja tuleeko mätkyjä ja kenelle. Tähän kaikkeen kuuluu myös kateus. On ihan hirveää lukea, kuinka pomot ja öykkärit tienaavat ihan kummallisia summia rahaa, sellaisia summia, joista itse vain unelmoi. Epäoikeudenmukaisuuden tunne nostaa päätään.

Onneksi heille tuli edes supermätkyt. Huh, kärsiköön porvari!

Haluamme lukea, että onneksi heille tuli edes supermätkyt. Huh, kärsiköön porvari! Emme missään nimessä halua lukea, että he ovat saaneet kaiken lisäksi vielä kunnon palautuksetkin. Mikä on sinänsä outo ilmiö, koska veronpalautukset ovat saajansa omaa rahaa. Mutta ärsyttää se silti. Itselle tuli mätkyjä ja joululahjat ostamatta ja lapset purnaavat huonoista lahjoista, ja joku rikas bulevardilainen saa vielä palautuksiakin.

Törkeää.

On jotenkin ihan ok sanoa, että rahat on loppu, ei varaa ostaa mitään, ei ole todellakaan varaa kampaajalle ja mätkyt vie kaiken ilon joulusta.

Olisitko klikannut tähän blogikirjoitukseen herkemmin, jos otsikossa lukisi "Sain kamalat mätkyt ja rahat loppuvat ennen puolta kuuta. En tiedä miten selviän seuraavaan palkkapäivään"? On jotenkin ihan ok sanoa, että rahat on loppu, ei varaa ostaa mitään, ei ole todellakaan varaa kampaajalle, mätkyt vie kaiken ilon joulusta ja niin edelleen.

On oikeutettua olla vihainen epäoikeudenmukaisesta tulojen jaosta, tukien pienuudesta ja vähävaraisten kaltoinkohtelusta. Miksi on vähemmän ok sanoa, että minä tienaan viimeinkin niin hyvin, että voin säästää, tehdä heräteostoksia, hemmotella lastani ja ostaa hänelle vaikka Reiman puvun, jos siltä tunuu?

Miksi se köyhyysteksti oli ok, mutta tämä helpottava tienaamisteksti ei?

Miksi kaiken sen työn jälkeenkään, mitä on tehnyt nykyisen tilanteensa eteen, ei saa sanoa, että viimein helpottaa? Kun on elänyt melko vaikeankin taloudellisen vaiheen, eikö saa olla iloinen, että nyt on paremmin? Miksi se köyhyysteksti oli ok, mutta tämä helpottava tienaamisteksti ei?

Minusta on sanottu, että olen epätavallinen suomalainen (nainen), koska iloitsen ääneen onnistumisistani, olen ylpeä niistä ja sanon, että minä ansaitsen tämän. Miksi ihmeessä se on epätavallista? Miksi tällainen herättää kateutta? Koska sellaiseenkin olen törmännyt. Ja vähän kummeksinutkin sitä.

Naistenlehdet täyttyvät tarinoista, joissa työssäkäyvät ovat köyhiä ja ei ole varaa juuri mihinkään. Nuo otsikot saavat klikkauksia ja sydäntykkäyksiä. 

Naistenlehdet täyttyvät tarinoista, joissa työssäkäyvät ovat köyhiä ja ei ole varaa juuri mihinkään. Tulojen nousu ei ole suhteessa inflaatioon ja tavaroiden kallistumiseen, nykyperheillä ei ole varaa maksaa vuokria ja joudutaan muuttamaan pienempään asuntoon. Nuo otsikot saavat klikkauksia ja sydäntykkäyksiä. 

Mutta kun samainen lehti kirjoittaa, että joku toinen teki kovalla työllä ison palkkapussin itselleen, tulee vihanaamojakin. Miten kehtaat julkisesti pröystäillä. Tee töitäsi ja ole hiljaa, monella on niin paljon huonommin. Ei ole hyvän tavan mukaista noin kehuskella.

Tee töitäsi ja ole hiljaa, monella on niin paljon huonommin. Ei ole hyvän tavan mukaista noin kehuskella.

Miksi ei ole ok kehuskella? Kova työ ansaitsee hyvän palkan. Aina sitä ei toki saa kaikki, jotka sen ansaitsisivat. On hyvin ymmärrettävää, että se aiheuttaa närää, kun joku toinen kuitenkin saa. Tämän epätasa-arvoisuuden, kateuden vai jonkin tuntemattoman kolmannen syynkö takia ei ole ihan ok sanoa, että hei, minä tulen hyvin toimeen?

Tänään olemme jälleen lukeneet, mitä isot ihmiset tienaavat. Kiinnostaahan se. Tästä taas voit lukea, mitä minä tienaan. Tilanne on tuon kirjoittamisen vähän muuttunut, mutta suhteellisen samassa mennään. Palkkatulot ovat vähän nousseet, mutta kirjoituspalkkiot laskeneet. Palkkaakaan ei saisi sanoa ääneen, ei se ole millään tavalla hyväksyttävää. No sanonpa sen tässä kuitenkin.

Ja sanon, että saan palautuksia 345,60€. Ne menevät suoraan opintolainan puolivuosittaiseen lyhennykseen. Kun eihän sitä voinut opiskellakaan ilman lainan ottamista..

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (3)

AlastonTalous

Olen lopeensa kyllästynyt rahaongelmista itkeviin artikkeleihin. Omalla kotitaloudella menee rahaa kuussa alle köyhyysrajan ja pienilläkin tuloilla jää säästöön joka vuosi 30-40t€. 

On tullut seurattua oman varallisuuden kasvua, tuloja ja menoja vuoden ajan omaksi kiinnostukseksi ja lopulta iskin blogiini kaikki nämä tiedot näkyviin.

Tämä meni vahingossa melkein hävyttämän selfpromouksen puolelle, mutta osui niin vahvasti toi teksti aiheeseen että oli pakko kommentoida.

Lauralotta

Rahasta, tuloista ja menoista on itse asiassa alettu viime vuosina puhumaan hyvinkin avoimesti, ja se on pelkästään hyvä asia. Rahasta saa puhua ja siitä pitää puhua! On hienoa, että nuoret ja etenkin naiset ovat rohkeasti tarttuneet tähän aiheeseen. Rehellinen puhe rahasta ja palkasta on todella tervetullutta keskustelua, kuului sitten mihin palkkaryhmään hyvänsä.

Sinun kirjoitustyylisi on melko syyllistävä, teet oletuksia lukijan ajatusmaailmasta ja mielipiteistä. Tällainen tyyli ei ruoki antoisaa keskustelua kommenttikenttään. Ymmärrän mitä hait kirjoituksellasi, mutta en koe onnistumisen iloa puolestasi, koska päällimmäisenä jäi mieleen kuinka tympeä oletit minun olevan.

Jatka ihmeessä rahasta puhumista. Siitä pisteet sinulle.

Rauli

Toistat monta kertaa saman kysymyksen. Itse arvostan kirjoittajia, jotka myöskin ajattelevat ite eteenpäin, eli pyrkivät myös etsimään ja esittelemään kysymyksiin erilaisia vastauksia. Tällaisten tekstien kirjoittaminen tosin on työlästä, joten ymmärrän, miksi niin harva enää nykyään vaivautuu.

Miksimiksimiksi -inttäminen ei oikein herätä keskustelua, kuten Lauralotta jo tuossa toteaakin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä tapahtui kuopukseni isän kanssa meidän vauvavuoden aikana taloudellinen katastrofi. Katastrofi siinä tilanteessa, että pienen vauvan vanhempina ja pienituloisina –minä olin Kelan tukien varassa ja isä töissä– parin tuhannen ylimääräinen Kelan takaisinperintä oli meille yhtä iso katastrofi kuin jos se olisi ollut 10 000 euron perintä.

Takaisinperintä piti maksaa kerralla. Miten ihmeessä me siitä selviäisimme, me mietimme ahdistuneina.

Siinä oli muutamakin syy, minkä takia Kela ei hyväksynyt enää maksusuunnitelmaa, vaan takaisinperintä piti maksaa kerralla. Miten ihmeessä me siitä selviäisimme, me mietimme ahdistuneina.

Ahdistus ja tuska kasvoivat ja valvoin monta yötä unettomana raha-asioitamme miettien. Talousneuvonnan apu jäi siihen, että sieltä sanottiin: anna mennä ulosottoon ja luottotietojen menettämismerkintään. Pääseehän siitäkin sitten eroon jossain vaiheessa. Kyllä pääsee, mutta tuo tuntui silti huonolta vaihtoehdolta. Lopulta keksin ottaa yhteyttä seurakuntaan. Olin ollut useamman vuoden kaupassa töissä, joten tiesin, että seurakunta antaa vähävaraisille jatkuvaluonteisempaa ja kertaluonteisia avustuksia mm. ruokaa varten. En tiennyt, antaisiko tällaisessa tilanteessa apua, mutta kokeiltava olisi. 

He arvioivat tarkkaan perheen rahallista tilannetta ja kokonaistilannetta muutenkin, mutta auttamisen halu on kuitenkin suuri.

Seurakunnat tarjoavat apua perheille ja yksineläville. Apua saadakseen ei tarvitse olla seurakunnan jäsen ja kuka vain voi hakea sitä.  Vastaanotolla käydessä huomasin, että he tarkkaan kyllä katsovat ja arvioivat perheen rahallista tilannetta ja kokonaistilannetta muutenkin, mutta auttamisen halu on kuitenkin suuri. Sekin kävi selväksi, että heilläkin on rajalliset mahdollisuudet tarjota rahallista apua, ja työntekijät usein varmasti haluaisivat auttaa enemmänkin, mutta enempää ei ole antaa. Pienikin apu kuitenkin voi auttaa paljon.

Meille apu löytyi seurakunnan tarjoamasta kertaluonteisesta rahallisesta avustuksesta. Apu toimi niin, että kirkko maksoi Kelalle suoraan laskumme, ei kokonaan, mutta ison osan kuitenkin.

  • "Seurakunnan diakoniatyön tavoitteena on, että taloudellinen avustus auttaa akuutin hätätilanteen yli. Diakoniatyön antama neuvonta ja muu tuki voi olla myös pitkäkestoista. Diakoniatyö auttaa, vaikka et olisi kristitty tai kuuluisi kirkkoon. Voit hakea apua siitä evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnasta, jonka alueella asut. Seurakunnan diakoniatyöntekijä keskustelee luottamuksellisesti kanssasi raha- ja velkatilanteestasi. Keskustelua varten on hyvä varata tapaamisaika." evl.fi

Voitte kuvitella, että tuo oli minulle, pienen vauvan äidille, ja koko perheellemme valtavan iso apu ja merkittävä elämäämme vaikuttanut asia. Pystyimme jatkamaan tavallista arkeamme ilman liiallisia rahahuolia. Kerron tästä teille, koska kaikkien on hyvä tietää, että tällainenkin apu voi olla mahdollista. Sen voi joissain tilanteissa saada helpommin kuin toimeentulotuen ja palvelukin voi olla humaanimpaa.

Meille ei kertaakaan tyrkytetty hengellistä sanomaa tai kirkon muita, hengellisiä palveluita.

Eihän tällainen apu kokonaistaloutta ja -tilannetta paranna, jos tilanne on jatkuvasti huono, mutta hetkellisesti se voi auttaa. Meille ei kertaakaan myöskään tyrkytetty hengellistä sanomaa tai kirkon muita, hengellisiä palveluita. Heillä on halu auttaa kaikkia uskontokuntaan katsomatta.

Ehkä sinulla on joskus tilanne, jossa tarvitset rahallista apua? Muista kokeilla tätäkin auttamiskanavaa! Tämän tapahtuman jälkeen päätin, että raha-asioihin on hyvä panostaa, vaikka tulot olisivat kuinka pienet. Entä jos tulee jälleen yllätyslasku? Mistä sitten saan apua? Voisinko alkaa rakentamaan talouttani niin, ettei tällainen takaisku olisi taloudellinen katastrofi? Näistä ajatuksista lähti taloustaulukon suunnittelu, ja kun se valmistui, oli siitä valtava apu talouteni suunnittelussa ja sen onnistuneessa toteutumisessa. Luitko jo vinkkini taulukon teosta?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Diakonissa

Hei, hienoa kun kerrot tuon kokemuksesi. Minä olen kirkon diakoniatyöntekijä ja teen kyseistä auttamistyötä viikottain. Avun saajat eivät yleensä kerro saaneensa apua ja harva tietää mitä me diakonatyöntekijät teemme työksemme. Hienoa kun apu on auttanut. Teille enkeleitä elämäänne.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Näin halusi kysyä eräs lukijani. Hän on kokenut, että eronsa jälkeen lasten toinen vanhempi vaati lähihuoltajuutta –jopa raivolla, kuten hän asian ilmaisi–  ihan vain rahan takia. Ennen eroa toinen osapuoli ei välittänyt hoitaa lapsia ja ei tuntenut suurta tarvetta viettää perhe-elämää. Eron jälkeen alkoivat vaatimukset lähihuoltajuudesta ja laajasta luonapito-oikeudesta.

Toisella vanhemmalla on heikompi tulotaso kuin lukijallani ja halu muuttaa isompaan asuntoon. Kolmesta lapsesta saisi lähihuoltajana hyvin asumistukia, elatusmaksut sekä lapsilisät. Lukijalleni nousi väkisin mieleen ajatus: vaaditko sinä lähihuoltajuutta ihan vain rahan takii?

Näkemykset eroavat riitaisten vanhempien välillä

Tästä aiheesta puhuttaessa yleensä esiin nousee kaksi näkemystä, mikä ei yllätä, koska osapuoliakin on kaksi. Lähivanhempi oikeutetusti vaatii elatusmaksuja, lapsilisiä ja muita tukia, koska hän maksaa harrastukset, vakuutukset, vaatteet ja muut isot menot. Etävanhempi ei osallistu näihin menoihin.

Etävanhempi taas sanoo, että maksaa kuljetukset, vaatteet hänen luokseen, elatusmaksuja, harrastuksia hänen luonaan ja niin edelleen.Tukia ei saa asumiseen eikä lapsia huomioida missään etuuksissa.

Ja rahasta riidellään – harvatpa meistä olemme niin rikkaita, ettei olisi väliä, mitä tukia tai maksuja saamme.

Ja rahasta riidellään, mikä ei tietenkään ole ihmekään, koska harvatpa meistä olemme niin rikkaita, ettei olisi väliä, mitä tukia tai maksuja saamme. On kuitenkin harmi, jos huoltajuuskeskusteluissa ja yhteisissä puheissa raha nousee tärkeimmäksi asiaksi. Joissain tilanteissa on kuitenkin selvästi nähtävissä, että riitaa tulee ihan vain sen rahan takia.

Nyt kun joku teistä lukijoista miettii tai sanoo ääneenkin, etteivät ne elatukset ja tuet niin isoja ole, että sen takia lähihuoltajuutta kukaan vaatisi, pitää minun sanoa heti vastineeni näille lausahduksille.

Valitettavasti on niitäkin, jotka saavat lähivanhempana enemmän enemmän etuuksia, elatusmaksut ja lisät ja samaan aikaan vaativat etävanhempaa kuitenkin ostamaan paljonkin vaatteita lapselle, maksamaan lapsen matkat etävanhempansa luo ja osallistumaan lapsen harrastusmaksuihin. Olen sen verran paljon jo tämän asian parissa kirjoittanut ja asiaa tutkinut, että on valitettava mutta silti tosiasia, että tällaista tapahtuu. 

Siinä ollaan mielestäni jo aika pitkällä ajatuksesta, että lapsen oikeudet ja tarpeet olisivat erossakin etusijalla. Mutta miksi se raha on niin tärkeä seikka huoltajuusasioissa? Syy tähän osittain on näkemykseni mukaan lainsäädännössä.

Tuoko uusi lakiuudistus ratkaisun tilanteeseen?

Lapsenhuoltolain uudistuksesta on puhuttu jo jonkun aikaa. Siinä vuoroviikkoasuminen voitaisiin kirjata lakiin, jolloin edes vuoroviikkovanhempien keskinäinen tasavertaisuus vahvistuisi, ainakin lain tasolla. Nythän jako etä- ja lähivanhempaan on selkeä ja selkeä on tätä kautta myös etujen ja tukien jakaantuminen enemmän lähivanhemmalle.

Ongelmaksi tässäkin uudistuksessa nousee, että edelleenkin pitäisi kirjata, kumpi on lähivanhempi. Mitä todellista muutosta tämä sitten voisi tuoda tilanteeseen, jossa riidellään huoltajuudesta raha-asioiden vuoksi? Uudessa laissa mahdollisesti mainitaan, että esimerkiksi lapsilisä voidaan jakaa puoliksi. Niin, riidattomassa tilanteessa tämä ehkä onnistuukin. Mitä sitten riitatilanteessa tapahtuisi, kun ei lapsilisän jakaminen edelleenkään olisi pakollista vuoroviikkovanhemmuudenkaan kohdalla?

Ja lain takia rahasta riidellään, koska se on niin epäreilu vanhempien välillä.

Laki vahvistaisi lapsen oikeutta kahteen kotiin ja se olisi näkyvillä hänen tiedoissaan, mutta raha-asioihin tämä muutos ei toisi edelleenkään muutosta. Raha on kuitenkin näkemykseni mukaan se kuuma peruna tässä asiassa, vanhempien näkökulmasta katsottuna. Lakiuudistus onkin lähtenyt lapsen oikeuksista, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta se unohtaa, että lapsen oikeudet hämärtyvät vanhempien mielessä, jos rahasta joudutaan riitelemään. Ja lain takia rahasta riidellään, koska se on monien mielestä niin epäreilu.

Mikä ratkaisuksi tilanteeseen?

Jos uusi lakikaan edes voimaantullessaan ei veisi epäkohtia vuoroviikkovanhempien rahallisiin etuuksiin ja tukiin, mikä sitten on ratkaisu? Helppoa toki olisi sanoa, että älkää riidelkö rahasta. Tämä nyt ei ole kovinkaan hyvä neuvo, koska raha on monella tiukassa ja elatustuet, asumistuet, lapsilisät ja muut lapseen liittyvät saatavat maksut tärkeitä kuukausittaisia tulonlähteitä.

Riitaisessa eroperheessä tilanne siis jatkunee samana kuin se tähänkin asti on jatkunut.

Riitaisessa eroperheessä tilanne siis jatkunee samana kuin se tähänkin asti on jatkunut, jos vanhemmat eivät ratkaisua keskenään löydä ja laki ei pakota oikeudenmukaisempaan etuuksien jakamiseen.

Lue myös:
Meillä ei makseta elatusmaksuja
Raha suurin syy huoltajuusriitoihin

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (3)

Virpi Kaunismäestä

Kirjoitat tärkeästä asiasta. Ihan turha on sanoa, että älkää riidelkö rahasta, koska summat ovat niin merkittäviä, varsinkin pienituloisten kohdalla. Vain kaksi tosi hyvätuloista voivat olla välittämättä rahasta. Se hyvä puoli etävanhempi/lähivanhempi- systeemissä on, että jommalla kummalla on silloin selkeä päätäntävalta lapsen asioissa. Se antaa elämään rauhan silloin, jos tilanne on se, että hyvästä tahdosta huolimatta riitaa tulee aina kun jostain pitäisi päättää ja varsinkin jos päätöksiin liittyy raha. Toki toivottavaa on, että se jolla valta on, eli lähi, käyttää sitä viisaasti lapsen etu edellä, eikä esim etävanhemman kiusaamiseen ja rahastamiseen. Yhteishuoltajuus on haastavaa, vaikka oltaisiin hyvissä väleissä ja lähes epätoivoinen savotta, jos huonoissa. En tiedä mikä olisi asiassa viisaus, mutta olen samaa mieltä, että uusi laki tällaisena ei juuri muuta tilanetta.

Vierailija

En todella olllut hyvätuloinen erohetkellä mutta ei todellakaan silti olisi mieleen tullut tapella rahasta! Koittakaa nyt hyvät ihmiset tulla edes niiden lapsien vuoksi toimeen keskenänne jos se toinen ei maksa niin sitten se ei maksa! Sitten haetaan muita tukia, lisätöitä yms. Mulle oli ainakin ja on edelleen ylpeys, että rahallisesti pärjäsin ilman exän apua.

Vierailija

En nyt aivan täysin ymmärrä miten toinen vanhemmista pääsisi eron jälkeen kokonaan eroon lasten kuluista, varsinkin jos hän itse on tätä eroa ehdottanut? Röyhkeää on se että hyvätuloinen ihminen ei omille lapsilleen raaski mitään ostaa ja on tämän lisäksi sitä mieltä ettei hänen tarvitse elatusmaksuja maksaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sain talouteni kuntoon, kun ymmärsin, mihin kaikkeen minulla meni rahaa. Kuva: Pixabay

Minulta on pyydetty postausta, jossa kerron tarkemmin, miten sain rahat riittämään pienten tulojen ja isohkojen lainamaksujenkin kanssa. Taustalla minulla oli fyysinen ja henkinen romahdus, josta pääsin kovalla työllä eteenpäin. Nyt kerron, miten sain talouteni kuntoon.

Taulukko, joka kertoo raa'asti tulot ja menot

Taulukon teko on yksinkertaista. Excel- ja muille laskentataulukolle löytyy nopeasti ohjeita Googlesta, jos kaavojen tekeminen ei ole tuttua ennestään. Myös valmiita taulukkopohjia löytyy tällaista taloussuunnitelua varten.

Tee joka kuukaudelle oma taulukko.

  1. Laita ensimmäiseen sarakkeeseen tulot allekkain. Näitä voivat olla palkkatulot, kirppistulot, lapsilisät, elatusmaksut, muut tuet. Laske kaavan avulla kaikki tulot yhteen. 
  2. Toiseen sarakkeeseen kaikki pysyvät menot: vuokra, sähkö, netti, puhelin, vakuutukset, jne. Laske kaavan avulla kaikki pysyvät menot yhteen.
  3. Laske kaavan avulla: Tulot miinus pysyvät menot. Näet, paljonko vaihtuviin menoihin jää käytettävää.
  4. Seuraavaan sarakkeeseen: vaihtuvat menot. Näitä voivat olla vaatteet, parturi, herkut, alkoholi jne. Omana tärkeänä menonaan ovat ruokaostokset. 
  5. Tee kaava, joka vähentää pysyvien menojen jälkeisestä rahamäärästä vaihtuvat menot. Näin käytettävä summa vähenee koko ajan, kun menoja tulee. Käytettävissä oleva rahamäärä kannattaa merkata taulukkoon vaikka punaisella.
  6. On tärkeää, että laitat kaikki ruokaostokset ja muut ostokset heti taulukkoon. Tämä on aluksi vähän työlästä, mutta näin näkee selvästi, mihin raha menee ja paljonko sitä on jäljellä. Näin voi suunnitella, mihin rahaa voi kuukauden aikana vielä käyttää. 

Tässä vielä esimerkkitaulukko kuvana:

Tämä on äärimmäisen helppoa. Käytettävän rahan määrä vähenee, kun laitat taulukkoon jokaisen ostoksen erikseen. (Kuvassa  olevat ruokaostokset tietenkin vielä lisääntyvät, kun kuukausi etenee.) Samalla myös voit seurata, paljonko sinulla menee mm. herkkuihin, alkoholiin, vaatteisiin ja ruokaan. Minut tämä taulukko herätti huomaamaan, miten paljon turhaan rahaa meneekään.
Näin pystyy vähitellen suunnittelemaan talouttaan etukäteen, eivätkä laskut tule yllätyksenä.
Seuraavan kuukauden taulukkoa kannattaa täyttää jo etukäteen. Laskut voi täyttää heti taulukkoon, jolloin tietää konkreettisesti, paljonko rahaa on laskujen jälkeen käytettävissä. Näin pystyy vähitellen suunnittelemaan talouttaan etukäteen, eivätkä laskut tule yllätyksenä.

Tämän taulukon avulla myös näkee muutaman kuukauden jälkeen, paljonko ruokaan menee rahaa. Jos summa tuntuu isolle, voi miettiä, miten sitä voisi pienentää. Ostaako kerralla enemmän mutta käy kaupassa vähemmän, jolloin heräteostokset vähenevät, vai vaihtaako kenties halvempaan kauppaan?

Voi tuntua tyhmälle tehdä tällaista taulukkoa. Kyllä minä tiedän, paljonko minulla menee rahaa ruokaan, vaatteisiin ja herkkuihin. Mutta tiedätkö OIKEASTI?

Voi tuntua tyhmälle tehdä tällaista taulukkoa. Kyllä minä tiedän, paljonko minulla menee rahaa ruokaan, vaatteisiin ja herkkuihin. Mutta tiedätkö OIKEASTI? Kuinka usein tulee napattua take away -kahvi Ärrältä, suklaapatukka ruokaostosten päälle tei heräteostos vaatekaupasta? Näistä tulee nopeasti hurjia summia kuukaudessa. Oman rahan käyttönsä tuominen näin näkyväksi itselleen on silmiäavaavaa ja avain oman taloutensa suunnitteluun.

Vinkki: Tämä rahankäyttömalli kannattaa opettaa jo kouluikäiselle lapsellekin. Menojen suhteuttaminen tuloihin on kaiken rahankäytön a ja o, mikä on hyvä oppia pikemmin kuin liian myöhään.

Lue myös: 
Jouduin velkakierteeseen jo hyvin nuorena
Vinkkini vatsan hyvinvoinnin edistämiseen
Liikunta kannattaa aloittaa heti!

Tämä taulukko konkreettisesti pelasti talouteni. Kehotan kokeilemaan. Kysy minulta lisäapua taulukon laadintaan!

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit (5)

Vuoden Äiti

Todella tärkeä aihe. Tässä ylivelkaantumisen ja pikavippien maassa oman talouden hoitamisesta ei puhuta liikaa. (Joo, aina ei voi vaikuttaa kaikkeen, mutta usein voi.)

Itse aloin ihmetellä tuossa vuosi(?) sitten, miksei mun säästötilille enää kerry rahaa. Ajattelin, että kyllä se asia siitä itsekseen korjaantuu, että on nyt vaan ollut isoja menoja... Ja niin olikin ollut. Mutta se ei ollut ainoa syy. Olin alkanut pikkuhiljaa huomaamatta käyttää rahaa mm. ulkona syömiseen enemmän kuin ennen, koska se oli niin vaivatonta. Tutun kahvilan omistaja sanoi kerran, että saan toisen teekupin ilmaiseksi, koska olen vakioasiakas. Se herätti minut. 

Säästämään pyrkiminen kannattaa myös. (Joo, aina ei voi, mutta yrittää kannattaa.) Pienikin summa kuussa kerryttää kriisikassaa. Minulla on kaksi säästötiliä, joista toiselta voi hätätilanteessa nostaa rahaa nettipankissa, mutta toiselta nostaminen vaatii konttorissa käynnin. 

täh?

Mitenkä sulla on tuossa taulukossa elatusmaksua 200€ vaikka olet aiemmin kertonut että ette sellaista maksa ja että lapsilisäkin jaetaan puoliksi? 

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Taulukko on siis ihan esimerkkitaulukko, ja luvut eivät ole kenenkään tosiasiallisesta elämästä. Ne on keksittyjä, tarkoitus vain näyttää, miten taulukko toimii.

Terveisin, Etä-äiti

JayJay

Aloin tehdä vastaavaa, kun olin kotihoidontuella eli tulot todella pienet ja edelleen teen, vaikka olen töissä ja rahatilanne parempi. Minusta on kiva tietää, mihin rahat menee. Oma kulutus pysyy paremmin hallussa ja rahaa jää enemmän säästöön.
Kotihoidontuella ollessa avasin myös erikseen laskuja eli kiinteitä kuluja varten minulla on erikseen oma tili. Sinne menee suoraveloituksella käyttötililtä kuukauden laskuihin tarvittava summa. Kaikki laskut menevä e-laskuina sieltä. Jaan isommat harvemmin maksettavat laskut, kuten vakuutusmaksut, kuukautta kohden ja siirrän joka kuukausi niitä varten saman summan laskutilille. Näin joka kuukausi menee laskuihin saman verran rahaa, eikä tarvitse miettiä, että missä kuussa se iso vakuutuslasku tulikaan, eikä toisaalta tarvitse maksaa vakuutusyhtiölle isompaa maksua sen vuoksi, että haluaa jakaa laskut moneen osaan. Tykkään tästä kovasti, jotenkin koen erillisen laskutilin ihanan huolettomaksi, kun kaikki käyttötilillä oleva raha on oikeasti käytettävissä. Minulla on myös erillinen säästötili, jonne siirrän joka kuukausi vähän pahan päivän varalle, jolloin isommat yllättävät menot eivät kaada taloutta.

Vierailija

Kiitos paljon tästä :) elän turhan tuhlaavasti. Aiempana kommentoinut on vähän hassu kun luulee, että todella laitat omat oikeat tulosi ja menosi julkiseen blogiin. Koita jaksaa näiden arvostelijoiden keskellä. ❤

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017