Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Kuva: Pixabay

Heräsin jo aamuyöstä, vein lahjat oven ulkopuolelle pulkkaan, on yön aikana tonttu käynyt ne tuomassa sinne, näin aion sanoa kuopukselleni. Keittelin kaikessa hiljaisuudessa riisipuuroa, toista kertaa ikinä elämäni aikana.

Lastenhuoneessa nukkuivat lapseni, rakkaat poikani. Laitoin tietokoneelta joululauluja hiljaiselle soimaan, sytytin kynttilöitä. Kun puuro porisi hiljalleen hellalla, keitin kahvit ja katselin ulos; jouluaamu tuntui täydelliselle, kun lumihiutaleet leijailivat hitaasti kohti maata kuin jossain elokuvassa.

Herätin lapseni, söimme puuroa ja naureskelimme. Yhtäkkiä sanoin pikkuiselleni, että kuulin oven takaa jotain. Kävimme hakemassa lahjat ja pojan silmät loistivat jännityksestä.

Koko joulunodotus oli odottanut tätä hetkeä. Vaikka illalla heillä on toinen joulu iseillään, nyt oli meidän joulumme. Katsoin heitä, ja sillä hetkellä tunsin, että jouluni oli täydellinen.

Kun auton valot poistuivat pihastani poikieni kanssa, hiivin takaisin sisälle huovan sisälle, join glögiä ja kirjoitin tätä tekstiä. Sovimme teinin kanssa, että tehdään tästä jouluaattoaamusta perinne. Minusta se oli oikein ihana idea.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin. Kyllä se tekee kipeää. Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua. Blogissa nyt iloinen tekstini. Ja lue loppuun asti. Siellä paras joululahjani ❤❤❤ suora linkki nyt profiilissa @etaaiti #etääiti #uusipostausblogissa #linkkiprofiilissa #joulu #siunattu #onnellisuus #ystävyys @meidanperhelehti @vau

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Jouluni oli ihana. Nyt lähden uudenlaisen joulun viettoon ystävieni luokse. Kunhan ihan hetken nautin tästä hetkestä vielä.

Ihanaa joulua teille kaikille.

Terveisin, Etä-äiti

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Joulurauhaa Sinulle 🎄❤ #etääiti #joulu #rauhallistajoulua @meidanperhelehti @vauvalehti

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietän ilman lapsiani. En oikein tiennyt, minne menisin sitä viettämään. Oikeastaan olin varautunut henkisesti siihen, että olen aaton yksin, juon glögiä ja katson lempijoululeffaani telkkarista. Menisin aikaisin nukkumaan ja odottaisin tapaninpäivää, jolloin lapset tulisivat luokseni. Tsemppasin itseäni, että sekin on ihan hyvä tapa viettää joulua.

Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa.

Tiedän, että lapsillani on hyvä isillään ja tietenkin tärkeintä on saada heille onnellinen loma-aika. Mutta olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin.

Kyllä se tekee kipeää.

Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään. Joulu on jotenkin pyhitetty perheelle. Tuntuisi tosi pahalta jotenkin kysyä keneltäkään, että voisinko tulla. Mutta nyt minulle tarjottiin tällaista ihanaa mahdollisuutta, ja se on ainoa paikka, jossa tiedän, etten tunne oloani ulkopuoliseksi.

Olihan minulle tarjottu muutamia paikkoja mennä. Olin toki niistä kiitollinen. Mutta jouluna voi tuntea olevansa ulkopuolinen, vaikka olisikin ystävällisten ihmisten seurassa. Joulu on kuitenkin ennen kaikkea perhejuhla. Kuinka luontevalta tuntuisi viettää sitä vieraiden luona?

Tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras.

Mutta tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras. Kun he pyysivät minua luokseen jouluksi, olin enemmän kuin kiitollinen.

Olen saanut miettiä, mitä jouluruokia valmistamme ja suunnitella yhdessä jouluillan kulkua. Tuntuu, että viimein valmistelen ja odotan joulua ilman, ettei siihen sekoitu melankoliaa.

Olen niin kiitollinen ystävistäni.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia. Ja minulla on ne. Olen onnekas.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia.

Ja niin, ihan viimeisenä sokerina pohjalla ja parhaana joululahjanani saan hetkeksi lapsenikin aatoksi luokseni. Minulle tarjottiin aivan yllättäen jouluaattoaamuksi hetkeä rakkaiden lasteni kanssa. Voitte uskoa, kuinka onnellinen olin tästä mahdollisuudesta. Keitän meille puuroa ja jaan vähän lahjoja. 

Lue myös:
Ensimmäinen joulu ilman lapsia
Mammaryhmäni apu pelasti jouluni

Tästä joulusta tulikin onnellinen.

Iloisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Näin joulun lähestyessä muistan aina erityisen hyvin vuoden 2016. Koko vuoden painiskelin fyysisen sairauteni takia, ja loppuvuodesta olin romahtanut niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisestikin.

Kanssaihmisten halu auttaa on se asia, joka voi pelastaa romahdukselta.

Kaiken muun keskellä vielä murehdin etten voinut tarjota joulua lapsilleni. Ei ollut rahaa eikä jaksamista tehdä mitään. Pieni, kaksivuotias kuopukseni ei tulisi saamaan joululahjaa minulta. Meillä ei vietettäisi joulua, koska ei ollut rahaa tehdä mitään.

Äitiryhmäni, johon olin kuulunut jo vuosia, tiesi tilanteeni, vaikken jaksanut sinne juurikaan enää kirjoitella kuntoni takia. Sain monia viestejä heiltä miten voin ja jaksoin (kiitos teille kaikille siitä!)

Kun eräänä päivänä tulin poikani kanssa kotiin, näin lattialla pienen nimelläni varustetun kirjekuoren. Kun avasin sen, lysähdin maahan liikutuksesta, onnellisuudesta ja hämmästyksestä. Ei voi olla totta, ei voi olla totta, ja pieni poikanikin alkoi hokemaan tuota kanssani. Itkimme ja nauroimme yhdessä. Halasin poikaani, katsoin korttia, kivut nivelissäni unohtuivat ja kiitin äitejä mielessäni uudelleen ja uudelleen. Kanssaihmisten hyvyys ja kauneus saivat minut liikuttumaan enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan.

Mamamryhmäni oli pelastanut joulumme.

Kirjeessä oli isolle summalle ladattu lahjakortti, ja terveiset mammaryhmältäni. He olivat pelastaneet joulumme. Ja vielä enemmän. He olivat auttaneet vilpittömästä auttamisen halusta. Se liikutti minua ihan valtavasti. Useita en ollut koskaan edes nähnyt livenä. Ja nyt he auttoivat minua ja perhettäni.

Joulussa ei ole kyse vain rahasta ja lahjoista. Mutta kun on hyvin huonossa kunnossa fyysesti ja henkisesti, moni asia kasvaa mielen sisällä hyvin tärkeäksi. Ne asiat, joita ei voi antaa perheelleen. Silloin kanssaihmisten halu auttaa on asia, joka voi pelastaa romahdukselta. Tiedän sen tunteen, jota juuri nyt monet vähävaraiset, huonokuntoiset ja sairaat vanhemmat tuntevat. He eivät voi viettää joulua. Heillä ei ole varaa. Heidän lapsensa eivät saa lahjoja.

Avun ei tarvitse olla rahallisesti iso, mutta se voi merkitä kaikkea autettavalle.

On helppoa auttaa. Avun ei tarvitse olla rahallisesti iso, mutta se voi merkitä kaikkea autettavalle. Hyvin pieni ele, vaikkapa leivän ostaminen kaupasta, voi olla yllättävän tärkeä apu jollekin. Onneksi Suomessa on paljon hyviä väyliä auttaa. Meistä jokainen varmasti voi löytää itselleen sopivan tavan auttaa. Myös Masentunut mutsi kirjoittaa blogissaan hyviä tapoja auttaa. Olisiko joku näistä sinulle hyvä?

Minä ja poikani annamme tänä jouluna vaatteita vähävaraisille. Haluan auttaa, koska tiedän henkilökohtaisesti, mitä se voi toiselle merkitä. Me saimme joulun vuonna 2016. Toivon, että apumme kautta joku saa onnellisen joulun tänä vuonna.

Annetaan hyvän kiertää. Ihanaa joulunodotusta teille kaikille.

Lue myös: Ystäväni pelasti minut romahdukselta

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Olen vuoden kirjoittanut eroperheiden arjesta, ongelmista, erityispiirteistä, iloista ja suruista. Minähän juuri tiedän jo miten tämä kuvio toimii. Joka toinen vuosi sulle, joka toinen vuosi mulle. Monen monessa huoltajuuspaperissakin lukee juuri näin.

Reilua.

Se ei ole reilua silloin, kun minä haluaisin lapseni jouluksi kotiini niin paljon että tekisi mieli huutaa

Paitsi että ei ole. Se ei ole reilua silloin, kun minä haluaisin lapseni jouluksi kotiini niin paljon että tekisi mieli huutaa. Sain viime vuonna jo jatko- ja armonaikaa, kun olisi ollut isän vuoro olla lapsen kanssa jouluna, mutta hän pyysi, voisinko minä kuitenkin olla. No minähän olin. Kiitin häntä mielessäni. Ah, joulu on pelastettu.

Vietinkin sitten perhejoulun vailla vertaa. Kun oma perheeni ei vietä joulua, sain viimeinkin nauttia hetken siitä, että lapsi on lähellä ja perhettä ympärillä.

Nyt ei ole. Ei ole kumppania eivätkä lapset ole luonani. Jatkoaika on ohitse. Ja voi piip että tämä ahdistaa. Tekisi mieli olla välittämättä mistään reiluudesta ja hyvästä hengestä ja sopimuksista. Olla se maailman kiukkuisin eroäiti, joka sanoo, että lapsen paikka on äidin luona. Minä, joka sanon, että molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia ja  lapsen on hyvä juuri molempien luona.

Liityn tuhansien erovanhempien joukkoon, jotka eivät saa viettää jouluaan, pyhäpäiviään ja tärkeitä hetkiään lastensa kanssa.

Paitsi nyt en halua sanoa, kun tämä tuska piinaa juuri minua. Liityn tuhansien erovanhempien joukkoon, jotka eivät saa viettää jouluaan, pyhäpäiviään ja tärkeitä hetkiään lastensa kanssa. Ei tässä oikeasti ole mitään kummallista.

Joka toinen erovanhempi on väistämättä tässä tilanteessa. En vain koskaan tiennyt, että tämä sattuu näin paljon. Nyt se on omalla kohdalla. Ensimmäistä kertaa. 

En ole mikään erityistapaus.

Onko minulla tästä lähtien vain joka toinen vuosi oikea joulu?

Onko joulu edes mikään joulu ilman omia rakkaimpia, omia lapsia? Tottuuko tähän ikinä? Vastauksia on niin monta kun on vanhempiakin. Monet eivät vuosienkaan jälkeen totu tällaiseen. Onko minulla tästä lähtien vain joka toinen vuosi oikea joulu?

Olen jo tottunut, ettei esikoinen ole jouluna luonani. Pitääkö nyt tottua siihenkin, että joka toinen vuosi ei ole kuopuskaan? Ja samaan aikaan jo tiedän, että pitää.

Lähestyvä joulu ja lapsen innostus kaikesta ovat katkeransuloisia. Haluan nauttia niistä hänen kanssaan ja riemuita lähestyvistä lahjoista ja joulupukista. Ja samaan aikaan tiedän, etten ole aattona jakamassa niitä asioita hänen kanssaan. Kun aattoilta saapuu, lapseni ovat muualla aukaisemassa lahjojaan ja syömässä herkkuja. En osaa yhtään sanoa, miltä silloin minusta tuntuu. Mutta luulen, että ihan tosi pahalle.

Olen surullinen.

Niin surullinen.

Perheeni on mennyt rikki. Se on korjattu sellaiseksi toisenlaiseksi. Eroperheeksi.

Erovanhempien joulut ovat joka toisessa kodissa vähän erilaisia kuin muilla vanhemmilla. Nyt myös minulla. Totuttava tähän kai vain on.

Lue myös: Etä-äidit kertovat tuntojaan lähenevästä joulusta

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (7)

Kolmen etä
1/7 | 

Ensimmäinen lapseton joulu sattuu eniten. Ja lasten ikä vaikuttaa myös. Pienempiä ikävoi pahimmin. Pääsin onneksi kummilapsen perheeseen ensimmäisenä lapsettomana jouluna ja se vähän helpotti. Ja sain surra myös rauhassa ystävien luona. Otan osaa tuskaasi. 5. edessä ja nyt odotan joulua ihan mielelläni. Saan rauhassa köllöttää ja nauttia joulusta muiden läheisten kanssa. Whatsappi varmaan laulaa mitä lapsille kuuluu. 27.12. Saan omat kultaiset luokseni.

Vierailija
2/7 | 

Tätä minäkin pelkäsin, kun sopimuksessa luki joka toinen joulu. Joulu on ollut aina itselleni juhlista tunteellisin ja nautinnollisin. Nyt ajattelin kauhulla tulevia lapsettomia jouluja. Tiesin lapsen isänkin ajattelevan samoin. Sitten kuitenki kuin itsestään, joulumme on muotoutuneet ihan eri tavalla. Vietämme joulun lapsen kanssa ensin luonani pukkeineen päivineen, sitten iskä hakee kullanmurun luokseen ja he viettävät saman yhdessä myös siellä. Pukille vain pitää muistaa vihjata, että ovat lapsen kanssa tavanneet jo vähän aiemminkin päivällä :D Tämä järjestely on osoittautunut meille hyväksi ja toimivaksi. Meillä ei kummallakaan jää yhtään joulua väliin lapsen kanssa :) Ja lapsi juhlii joulun oikein pitkän kaavan mukaan molemmissa paikoissa, molempien vanhempien kanssa (vaikkakin erikseen).

Pikkukiukku
4/7 | 

No voi herranjumala sentään. Minä olen eroperheen lapsista vanhin ja vietän kolmekymppisenä edelleen joka toisen joulun äidin kanssa ja joka toisen isän kanssa. Olen jo naimisissa ja vietän joulun erilläni puolisostani, koska vihaan joulua niin paljon ettei sen viettäminen erillään puolisostani merkitse minulle mitään (ja hän haluaa viettää joulun isänsä kanssa). Joka helkkarin vuosi sama show. Äiti ei mitenkään kestäisi muka vieläkään sitä ajatusta että joutuu viettämään joulun erillään lapsista, ja asiasta tapellaan ja uhriudutaan ja surraan joka vuosi. Hänen joulunsa onnistuminen on niin kiinni meidän läsnäolostamme, että vastuu siirtyy kokonaan meille! Vaikka isämme on meille tärkeä ihminen ja pitäisi mielestäni olla ihan normaalia ja sallittua että haluamme viettää joulun myös hänen kanssaan. Ja meillä pitäisi olla siihen myös oikeus. Rauhassa. Sen sijaan saamme jokainen tuntea jouluna syyllisyyttä siitä kun äitimme joutuu "kärsimään" yksinäisestä joulusta.

Vanhemmat ovat mielestäni kummallisia. Rakastavat muka lapsiaan niin paljon etteivät kestä olla ilman niitä, ja samalla siirtävät vastuun omasta onnellisuudestaan lasten niskaan. Mielestäni se ei ole rakkautta vaan itsekkyyttä. Toivoisin että vanhemmat lopettaisivat sanomasta "Olen niin surullinen kun joudun olemaan ilman sinua!" ja opettelisivat mieluummin sanomaan ja ajattelemaan vaikka "Olen niin onnellinen että sinulla on näin monta paikkaa ja ihmistä joiden kanssa olla onnellinen ja viettää joulua!" tai "Olen aikuinen ja osaan tehdä itseni onnelliseksi ilmankin että sinun tarvitsee olla paikalla tekemässä minut onnelliseksi".

Vastuu vanhempien onnellisuudesta tulee olla vanhemmilla itsellään. Ei ne lapset ole pyytäneet päästä syntymään tänne avioeroperheisiin.

Vierailija
5/7 | 

Hei, 

En halua neuvoa ketään, mutta kun itse aikoinaan erosimme, sovimme ex-mieheni kanssa, että vietämme kaikki joulut kuitenkin yhdessä lasten takia. Näin myös teimme, ja tämä perinne jatkuu yhä, vaikka lapset ovat jo yli kolmekymppisiä. Miksi eron pitäisi olla niin totaalinen? Eikö siihen voi tehdä pehmeätä laskua ja joustaa edes jouluna ja olla silloin kaikki yhdessä. Lapset tykkäsivät ja tykkäävät todella paljon yhteisistä jouluista ja tuntevat, että heillä on sittenkin perhe erosta huolimatta. Kannattaa kokeilla edes. Aina ei ole meilläkään mennyt hyvin, mutta sopimuksesta on pidetty kiinni. Alkuvuosina, kun välit olivat vielä tulehtuneet, saattoi olla ristiriitoja, mutta niistä selvittiin, ja vuosien päästä tulehtuneet välit tervehtyivät. Suosittelen kaikille tätä mallia. 

Vierailija

Miksi ihmeessä ihmisen joka on tullut petetyksi ja jätetyksi pitäisi mennä jouluna leikkimään kotia ihmisen kanssa jota vihaa eniten? Kyllä huomattavasti mieluummin vietän joka toisen joulun ilman lapsia, kuin yhdessä exän kanssa. Sitäpaitsi minulla on uusi kumppani, joka ei varmaankaan ajatuksesta ilahtuisi, että joulut vietettäisiin eroperheen kesken.

Vierailija
6/7 | 

Hei!
Minun erostani on jo pitkä aika, mutta muistan hyvin sen onnettoman hylätyn tyhjän joulun tunteen. Onneksi asiat muuttuu ajan kanssa. Nyt olen jo mummu ja lapsilleni ja lapsenlapsilleni on useampia koteja ja mummuloita. Meillä vietetään jouluaattoa päivää tai kahta aiemmin. Saan kaikki jälkikasvuni silloin koolle ja tuntuu ihan oikealta joululta, vaikka kalenteri näyttäisi mitä. Nykyisen mieheni kanssa joulun vietto jatkuu sitten rauhallisemmin oikeina pyhinä. Jouluun liittyy niin paljon kyläilyä, haudalla käyntiä, saunomista ym. että ollaan koettu tämä oikein hyväksi. Toivon, että löydätte itsellenne sopivan tavan viettää joulua ❤️
Tikinmaan mummu

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram