Kirjoitukset avainsanalla Joulu

Joulu on jo ihan kohta täällä. Ehkä kaikilla ei ole jouluntunnelma vielä päässyt kotiin asti tai ostokset tai tarjottavien miettiminen panikoittaa.

Ei huolta, keräsin teille Vauvan bloggareiden joulukuun teksteistä kohtia, jotka voivat auttaa järjestelyissä tai tunnelmaan virittäytymisessä.

 

Mitä teinille lahjaksi!

Useilla lukijoillani on teini-ikäisiä lapsia. MormuskaMutsi antaa aivan upean idean, mitä teinille voi antaa. ÄMPÄRIN! Laita ämpäriin kaikkea, mikä voisi kiinnostaa teiniä. Bloggari listaa huikeita ideoita, muun muassa nappikuulokkeet ja kosmetiikkaa. Kiusatakseen leikkimielisesti teiniä voi mukaan laittaa vaikka jotain noloa, kuten Seksioppaan.

Tämän aion toteuttaa itsekin, mahtava idea!

 

Tunnelmallinen metsäjoulukalenteri

Ihanasti Sopivan upea Metsäjoulukalenteri on ollut koko joulukuun oman leikki-ikäiseni suosikki. Ihana tonttu seikkailee erilaisissa puuhissa läpi koko joulukuun. Tarinat voi kertoa pötköönkin, joten ei ole vielä myöhäistä aloittaa kalenterin lukemista lapsilleen.

 

Kalenteri kerralla kuosiin, mitä sitä koko kuuta postailemaan!

Koti-Iskä88 eli Tired and Exhausted since 2014 läväytti joulukuun alussa koko joulukalenterin kerralla eetteristä. Postauksessa löytyy paljon hauskaa ja hyödyllistä neuvoa joulunviettoon.

Muun muassa:: Joulutähti on myrkyllinen. Tässä myrkytyskeskuksen numero: 09 471977.

Tämä bloggari on naurettavan hauska. Kannattaa tutustua!

 

Ketkä luuraa salaisen blogin takana? Se selviää jouluaattona!

Huhu täydellisistä äideistä -blogin takana on kaksi tunnettua äitibloggaria. Keitä he ovat?! Se selviää jouluaattona, joten kannattaa alkaa seuramaan tätä oivaa blogia. Sitä ennen kannattaa tehdä vaikka piparkakkutiramisua joulupöytään. Nam!

 

Ihanaa joulua kaikille!

Minäkin hiljennyn nyt viettämään perhejoulua. Käy katsomassa blogiyhteisön muitakin blogitekstejä, hurjasti ihanaa joulua varten.

Palataan asiaan joulun jälkeen. Ihanaa joulua kaikille!

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Punaviiniglögiä. Punaviiniä. Terästettyä glögiä. Jouluoluet.

Alkoholi kuuluu useiden jouluun; monien joulupöytään tulee monenmoista tarjottavaa juomienkin osalta. Kyllähän se punaviini maistuu hyvältä kinkun kanssa. Ja vahva glögi piparin seurana.

Minä en taida kuitenkaan tänä jouluna juoda alkoholia.

Miksi?

Jouluseurueeseemme kuuluu lapsiakin. Ja minä en enää halua ottaa alkoholia lasten nähden. En pidä sitä huonona, jos joku oman harkinnan mukaan yhden tai kaksi annosta ottaa. Itse en näin kuitenkaan tee. En enää. Koska join kerran liikaa lapseni nähden. Sen jälkeen en ole juonut alkohlia lapsien ollessa läsnä.

 

Oli monta vuotta, että minulla meni kännissä joulut.

Mutta sitten on vielä muutakin. Oli monta vuotta, että minulla meni kännissä joulut. Jo hyvissä ajoin ennen aattoa aloitin ja tapanina aloin miettimään, että joko kohta lopettaisin. Koska minulla ei ollut mitään muutakaan. Ei ollut paikkaa, missä viettää joulunsa. Ei ollut sitä toista, kenen kanssa suunnitella joulua. Oli vain yksinäisyys tai sitten toisina jouluina vaikean parisuhteen mukanaan tuoma ahdistus ja suru. Silloinkin vietin joulun yksin. En ansainnut sen toisen läsnäoloa edes jouluna, kuulemma.

Ja alkoholihan on viekas. Ensin ottaa yhden. Ajattelee, että rentoutuu. Sitten toisen, että tuntuisi vähän vähemmän yksinäiseltä. Lopulta on mennyt koko pullo. Toinenkin. Ei tuntunut joulut enää niin pahoilta.

Minä, joka rakastan jouluja, päädyin juopottelemaan joulun pyhät. Joulun aika assosioitui krapulaan, nousuhumalaan, krapularyyppyihin. Siitä oli aika kaukana se joulumieli, jota oikeasti halusin tuntea.

 

Ilman viinaakin voi olla hauskaa, eikö niin?

Noista ajoista on jo onneksi kauan aikaa. Mutten enää halua, että joulu tuntuu ollenkaan tuollaiselle. Edes häivähdystäkään noista lasisista jouluista en halua jouluihini mukaan. Ehkä olisi tunnelmallista ottaa se punaviinilasillinen. Ehkä voisin ottaakin. Mutta onko se edes tarpeellista, eihän sitä pakko ole juoda. Ilman viinaakin voi olla hauskaa, eikö niin? Ja en minä mikään absolutisti ole, mutta tietyt tilanteet ovat sellaisia, joissa en enää alkoholiin koske.

Joulu on perheiden ja juhlan aikaa, lapsien riemua ja yhdessäoloa. Mennyttä on ne ajat, kun piti ahdistus hukuttaa kuningasalkoholiin. Ja haluan lapsillekin raittiit aikuiset jouluksi ympärilleen.

Tämä jouluni on erilainen. Tämä jouluni ei ole lasinen. Tänä jouluna voin olla onnellinen eikä tarvitse olla yksin.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä ei kotona vietetty joulua. Meillä ei kerääntynyt lahjoja kuusen juurelle joulua odottamaan. Meillä ei aattona syöty kinkkua. Meillä ei joululaulut raikaneet.

Meidän perhe ei viettänyt joulua uskonnollisista syistä.

Tämä oli aivan kamalaa tytölle, jolla on kai jokin sisäsyntyinen joulugeeni itsessään. Kun marraskuussa alkoi joululaulut kuulumaan radiosta, mielen täytti jouluinen fiilis. Mutta sitä ei saanut näyttää ulospäin. Kun joulua ei saanut viettää. 

Koulussa kun muut osallistuivat joululahjojen vaihtoon, minä katsoin taustalla. En lähtenyt kirkkoon mukaan joulua viettämään. En saanut laulaa virsiä, jotka ovat aina jostain syystä koskettaneet minua, vaikken olekaan saanut niitä laulaa.

Minä toivoin, että meilläkin olisi joulu kotona.

Pikkuisena tyttönä sitä olisi toivonut saavansa lahjoja. Koulussa muut silmät vilkkuen ja innostuen kertoivat, että mitä olivat lahjoiksi toivoneet. Minä toivoin, että meilläkin olisi joulu kotona.

Kaupoissa oli hyllyt lahjaideoita pullollaan. Selitin mielessäni, että ei se mitään, kyllä minä ymmärrän. Mutta on se pikkuiselle jouluihmiselle raskasta kantaa, tuollainen. 

Joulusta muodostui jotain, jota halusi, mutta sitä ei saanut. Joka vuosi toivoi, että ehkä tänä vuonna ei ahdista. Mutta ahdisti aina. Joulu oli jotain suloista ja kaunista. Minäkin halusin viettää sitä. Miksi en saanut?

Ei ollut perhettä, kenen kanssa viettää sitä.

Aikuisiällä, kun olisin voinut viettää joulua, en sittenkään saanut. Ei ollut perhettä, kenen kanssa viettää sitä. Joulu on perhejuhla. Ei sitä oikein voi mennä muualle kuin perheen luokse. Mutta sehän ei meillä oikein onnistukaan.

Blogistit Huhu täydellisestä äitiydestä  kirjoittavat satiirisenkin tekstin miten suku on se pahin jouluna. On vaikea samaistua tuollaisiin teksteihin, kun itse sitä ei ole kokenut. Millainenkohan olisikaan sukujoulu? Sitähän en koskaa oman sukuni kesken saa kokea. 

Innostua jo vaikka hemmetti juhannuksen jälkeen, että kohta on joulu.

Joulu on alkanut ahdistaa. Minäkin haluan. Antakaa minullekin tätä ihanuutta vähän! Minä olen ihan jouluihminen, haluan joulutella jo lokakuussa. Saanko? Jyllannin suomineito kertoo jouluähkystä,kun joulua huudetaan jo lokakuussa jokapaikassa. Joitain se ahdistaa. Minua ei. Kun itse vain saisi viettää myöskin joulua. Innostua jo vaikka hemmetti juhannuksen jälkeen, että kohta on joulu.

 

Miten tänä jouluna vietän aikani? Siitä kerron vielä ennen joulua.

 

Lue myös aiempi tekstini "Onko joulu joulu ilman lapsia?"

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (1)

Vierailija

Minulla oli perhe ja perhejoulu, usein joulupukkeineen päivineen. Saimme siskoni kanssa lahjojakin.

Selviä vanhempia minulla ei kuitenkaan ollut. Monta viikkoa ennen joulua itkin ja toivoin että jospa tänå jouluna edes toinen heistä olisi selvinpäin. Kumpa kumpikaan ei sammuisi saunaan, kumpa ei tarvitsisi pelätä ja huolehtia vaan voisi kerrankin iloita. Edes sen yhden päivän. Jospa hetken verran saisi olla huoleton ja kuvitella että olemme kuin kuka tahansa muukin perhe? Sellaista joulua ei koskaan tullut.

Ehkä edellämainittujen asioiden takia en tunne joulua omakseni. Toki nyt, oman perheeni kanssa, vietän omanlaista joulua mutta se oma sisäinen tunne on silti vähän surullinen.

Ihanaa joulua sinulle <3 Olet sen ansainnut.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiminta

Joulu lähenee ja monelle etävanhemmalle se tarkoittaa surua ja ahdistustakin.

Pelolla odotetaan joulunpyhiä. Televisiosta näkee mainoksia, joissa iloiset lapset kirmaavat lumihankien keskellä joulupukkia vastaan. Vanhemmat hymyilevät taustalla. Naapurissa nauraa lapsi.

On joulu ja etävanhempi on ilman lapsiaan.

Itse on kotona yksin. Lapset ovat muualla. On joulu ja etävanhempi on ilman lapsiaan.

 

Tuntuuko joulu edes joululle ilman lapsia? Varsinkin jos on aiemmin saanut viettää lastensa kanssa joulut ja nyt ei enää voikaan, voi joulu olla vihollinen. Koska joulu jos mikä on perhejuhla. Mutta kaikilla perhe ei ole lähellä jouluna. Eroperheissä joku on aina ilman lapsiaan joulun, ainakin osan siitä. Jouluaattoilta, mikä lienee se joulun odotetuin hetki, on vain se yksi ilta. Sen voi lapsi olla vain toisen vanhempansa kanssa. 

 

Miltä lähenevä joulu tuntuu, etä-äiti?

Kysyin tätä etä-äideiltä. He kertoivat tuntojaan minulle.

 

"Joulu on mulle erittäin vaikeaa aikaa. Oon ollut ennen tosi jouluihminen, ihanaa oli tehdä leipomuksia, askarrella kortteja ja somistella kotia joulukuntoon. Eron jälkeen se ihminen kuoli sisältäni." Tämä äiti kertoo, miten jouluaattona katsoo auton perävaloja, kun lapset lähtevät joulun viettoon. Siinä ei ilo ole ylimmillään. Hän ei halua viedä lapsiltaan perhejoulua, joten hän luopuu itse niistä.

Olen luopunut jo ajatuksesta, että saisin hänet jouluksi luokseni.

Saman olen tehnyt myös itsekin. Etäpoikani on aina viettänyt joulunsa mummolassa, isänsä kanssa. Hän ei halua minkäänlaista muuta joulua. Joten olen luopunut jo ajatuksesta, että saisin hänet jouluksi luokseni. Se on ollut tuskallista, mutta siihen olen jo tottunut näiden 13 vuoden aikana.

Mutta jokainen jouluaatto sydämessä tuntuu kipu. Hän on siellä muualla. Avaa lahjoja. Minä näen kuvia hänen joulustaan. Se ei ole mitenkään sama kuin se, että olisimme yhdessä joulun. 

 

"Eka joulu aikoinaan ahdisti, mutta nyt tykkään jopa ehkä enemmän jouluista, kun lapset on isällään, kun silloin pääsen viettää joulua äidin ja sisarusten kanssa." Tilanteeseen voi siis tottua ja siitä alkaa nauttimaankin. Tietää, että lapsilla on hyvä joulu, joten itsekin osaa jo nauttia joulun tunnelmasta.

 

"Helpotus. Ei tarvinnut kenelläkään mitään esittää eikä suorittaa. Joulurauha." Lapseton joulu voi tuoda siis rauhaa ja helpotuksenkin tunteita joillekin.

 

"Joulu ei ole päivämäärästä kiinni. Lapset tulevat kuin tulevat. Silloin on meidän joulu." Samaa ajattelen minäkin, tai olen tietoisesti alkanut ajattelemaan. Saan etäpoikani aina tapaninpäiväksi minun luokseni. Meidän joulu on silloin, jaamme lahjat ja syömme herkkuja.

 

"Vuorovuosittain saan pojan luokseni. Silloin joulu on joulu." Lapseton joulu on monelle hankala ja vaikea; odottaa sitä omaa "vuoroaan". 

Meillä nuorimmaisen joulun suhteen on isänsä kanssa nyt sovittu, että olemme vuorovuosin joulun pojan kanssa. En ole vielä saanut jouluarkea rullaamaan hänen kanssaan; nyt on vasta toinen joulu eromme jälkeen. Nähtäväksi jää, miten meillä vuorojoulut alkavat sujumaan.

 

Eroperheiden joulut ovat haastavia. Tunteita on paljon ja joka suuntaan. Seuraavassa joulutekstissäni kerron, minkälainen minun tämän vuoden joulustani on tulossa.

Lue myös (K)akkavallan teksti Downshift-joulusta ja Vauva-lehden blogiyhteisön uuden "Huhu täydellisestä äitiydestä"- blogin teksti täydellisestä joulusta. 

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva on vuodelta 2015, joka oli viimeinen vuosi, kun olimme perheenä yhdessä kuopukseni ja isänsä kanssa.

Kommentit (1)

Vierailija

Toinen joulu ilman lapsia. Eroperheen vuorojoulut. Ensimmäinen meni itkeskelyksi. Ehkä tämäkin joulu.

Haikeaa on, mutta olen lasten innossa mukana joulunodotuksessa. Mietin yhdessä, mitä ruokaa syövät, ketä sukulaisia isänsä puolelta näkevät jne. Tiedän, että lapset tulevat takaisin. Myös isänsä kanssa asuva lapsi käy säännöllisesti luonamme. Ikävä on kova ja siihen ei totu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017