Kirjoitukset avainsanalla etävanhemmuus

Etä-äitiys on opettanut minulle paljon. Kuva: Terhi Koivisto
  • miltä tuntuu, kun lapsi ei tule moneen viikkoon käymään
  • oma lapsi voi tuntua vieraalle
  • voin jäädä paitsi oman lapsen kasvamisesta ja kasvusta
  • rakkauden määrää ei määrittele välimatka tai tapaamisten määrä
  • etä-äidit kokevat niin paljon ennakkoluuloja
  • etävanhemmuus on näin rankkaa
  • äitinä en tiedä, minkänäköinen lapseni huone on
  • mitä on oikeasti ikävä
  • voin kaivata lastani näin sanomattoman paljon
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

  • voin olla mustasukkainen lapseni huomiosta
  • joku toinen voi olla läheisempi aikuinen nainen lapselleni kuin minä
  • voi rakastaa lastaan näin paljon
  • äitiyttä ei mitata välimatkalla tai läsnäolotunneilla
  • olen näin vahva
  • lapseni on näin upea tyyppi 
  • voin oppia tuntemaan lasta yhä uudelleen ja paremmin
  • elämä voi olla pienissä hetkissä
Etäpoikani kanssa kesän alussa lähdössä Tukholmaan.

Lue myös:
Miksi minusta tuli etä-äiti?
Etävanhemmuuden monet puolet
Miten käänsin etä-äitiyden vahvuudekseni?

Terveisin Helka

Facebookiin

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oletko tyytyväinen tähän tapaamisratkaisuun, kuulin kysymyksen. En ole, vastasin, ja jatkoin: erovanhemmuudessa lienee mikään ei ole täydellinen ratkaisu. On vain mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Kompromisseja.

Vaikka kaikki olisi mahdollisimman hyvin, kuten meillä on, on jokainen ratkaisu kuitenkin ainoastaan mahdollisimman hyvä kompromissi. Täydellistä ratkaisua ei ole.

Erovanhempana joutuu jompikumpi tai kumpikin jokatapauksessa haluamattaan olemaan erossa lapsestaan.

Erovanhempana joutuu jompikumpi tai kumpikin haluamattaan olemaan erossa lapsestaan. Se, joka ei halunnut eroa, voi kokea tämän erityisen vaikeana asiana: en halunnut erota, miksi minun pitää olla erossa lapsistanikin, vaikka en haluaisi?

Myös lapsen kannalta jokainen ratkaisu on aina kompromissi: lapsi ei saa sitä ydinperhettä, johon kenties syntyi ja johon ehkä itse olisi halunnut jäädä. On siksi erityisen tärkeää antaa lapselle mahdollisuus rakentaa läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa, jotta lapsi sopeutuisi eron jälkeiseen elämään mahdollisimman hyvin.

Kuva: Terhi Koivisto

Tämäkään ei aina tietenkään onnistu, syystä tai toisesta. Syynä on ehkä välimatka tai jokin muu seikka, jonka takia suhde toiseen vanhempaan ei voi säilyä yhtä läheisenä kuin toiseen. Ja vaikka onnistuisikin, ei tilanne ole lapselle täydellinen.

Meidän vuoroviikkolapsemme ikävöi valtavasti toista vanhempaansa ollessaan tästä erossa. Olemme kokeilleet monenlaisia tapaamisaikoja, ja tämä on ollut paras, vaikkakaan ei kuitenkaan täydellinen. Olemme kuitenkin pyrkineet siihen, että lapsella olisi tilanteeseen nähden paras mahdollinen tapa elää ja tavata vanhempiaan.

En todellakaan ole tyytyväinen, että olen etävanhempi ja näen poikaani muutamia kertoja kuukaudessa, jos on ns. hyvä kuukausi.

Ei, en minä ole tyytyväinen näihin ratkaisuihin, mitä meillä on. Haluaisin nähdä molempia lapsiani todella paljon enemmän.

En todellakaan ole tyytyväinen, että olen etävanhempi ja näen poikaani muutamia kertoja kuukaudessa, jos on ns. hyvä kuukausi. Kun tilanne ahdistaa liiaksi, koetan muistella tapahtumia, jotka johtivat tähän ja muistuttaa itseäni, ettei muuta vaihtoehtoa juuri nyt ole. Koetan muistaa, että olen tehnyt parhaat ratkaisut niillä resursseilla, joita minulla on ollut. Enempää en voi pyytää itseltäni.

Kuva: Terhi Koivisto

En ole myöskään tyytyväinen vuoroviikkoiseen ratkaisuun, mutta se on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ei täydellinen, mutta hyvä. Instagramissani avauduin jälleen kerran siitä, miten tekisi mieli vaatia poika kokonaan itselleni. Mutta eihän sellainen vain käy. Siksi tyydyn tähän. Kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Niin tyytyy myös isä. Koska se on lapsen etu tässä eroperhetilanteessa, jossa nyt olemme.

Tyydymme epätäydelliseen ratkaisuun, mutta parhaaseen, mihin voimme.

Ero on ratkaisu aikuisten väliseen ongelmaan, mutta se ei välttämättä liity vanhemmuuteen. Siksi eron jälkeen voi tulla ahdistavana yllätyksenä, että sitä tosiaan eroaa välimatkallisesti myös lapsistaan. Kumpikin kun ei vain voi olla koko ajan lasten kanssa samaan aikaan.

Siksi jos onni käy, löytää täydellisimmän ratkaisun, mikä olemassa voi näillä resursseilla ja tässä tilanteessa olla. Näin kävi meillä, ja SIITÄ olen onnellinen. 

Lue myös:
Toiselle lapselleni kävi vuoroviikkoisuus, toiselle ei
Lapsilla on oikeus mahdollisimman parhaaseen kotiin

Terveisin Helka

Facebookiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulla on ollut erikoinen ja erityinen viikko. Aloitin uuden työn, päätin erään tärkeän asian ja sain lapseni vierailulle.

Olin odottanut jännityksellä, mutta ehkä myös hieman kauhulla, tätä viikkoa. Mitähän tästä mahtaisi tulla? Täysin uudenlainen työ, seitsemän viikon loman jälkeen totuttelu arkirytmiin ja vielä lapseton viikko.

Näistä voisi hyvinkin saada kurjan viikon aikaan.

En ole katunut hetkeäkään sitä päätöstä, että irtisanouduin töistäni keväällä tietämättä, mikä tulevaisuuteni työrintamalla olisi.

Mutta toisin kävi. Minulla on ollut ihan huikea viikko! Jo heti ensimmäisenä päivänä uudessa työssä tiesin, että täällä tulisin viihtymään. Vaikka kaikki tietenkin oli hyvin jännittävää ja uutta, tykkäsin ihan joka hetkestä. En ole katunut hetkeäkään sitä päätöstä, että irtisanouduin töistäni keväällä tietämättä, mikä tulevaisuuteni työrintamalla olisi.

Tämä työ tuntuu omalta. Odotan innolla jatkoa.

Vielä ihanampaa oli, kun ihan yllättäen teini pyysi, jos voisi tulla luokseni muutamaksi päiväksi. Vaikka nyt töissä olinkin päivät, saimme olla yhdessä illat. Tämä vierailu herätti minussa paljon tunteita: tuntui, kuin olisin rakastunut lapseeni uudelleen. Hän on kasvanut kesän aikana henkisesti ja fyysisestkin ja olen tosi ylpeä hänestä.

Tämä vierailu herätti minussa paljon tunteita: tuntui, kuin olisin rakastunut lapseeni uudelleen.

Vaikka olemme olleet aika vähän yhdessä kesän aikana, nämä yhteiset päivät olivat erityiset. Oli ihana tulla töistä kotiin ja tietää, että lapsi tulee illaksi kotiin. Sain pienen välähdyksen ehkä siitä, mitä olisi elää teinin kanssa. Ehkä tämä tulee olemaan tällaista kuopukseni kanssa, kuka tietää? On outoa ajatella, että luonani olisi lapsi aina töiden jälkeen. Muuttuisikohan tunne arkiseksi? Saankohan kokea sellaisen arjen vielä?

Kaikenlaisia ajatuksia siis on pyörinyt päässäni tämän viikon aikana. Niin ja tein jälleen päätöksen, ettei minusta ole edelleenkään seurustelumaailmaan. Parin tapailuyrityksen jälkeen tiesin, ettei ole vielä tunnu omalta päästää maailmaani uusia ihmisiä, ainakaan liian lähelle.

Se tuntuu nyt oikealta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu  

Tärkeä viikko takanapäin.

Tällainen viikko minulla tällä kertaa. Ihanaa odottaa jo seuraavaa työviikkoa!

Terveisin Helka

Facebookiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sanoin kesän alussa, että kesäloma alkaa ja vien lapsen silti päiväkotiin. Tajusin olleeni väärässä.

Osittain. Ajattelin, että haluaisin töiden loputtua viettää omaa aikaa ja latautua. Kevät oli äärimmäisen raskas, niin raskas, etten osaa sitä tässä nyt sanoiksi kokonaan edes pukea. 

Luulin, että kesältä haluan nimenomaan sitä omaa aikaa ja nauttimista omista jutuista.

Siinä en ollut väärässä. Oli äärimmäisen tärkeää saada levättyä ne stressit pois. Sain myös haettua uutta työpaikkaa ja sekin työ tuotti tulosta. 

Mutta luulin kesän alussa, että siltä kaipaan nimenomaan omaa aikaa ja nauttimista omista jutuista, kun työt eivät enää painaneet mieltä. Olin todella väärässä. Mitä pidemmälle kesä eteni, sitä enemmän tajusin jotain: olen onnellisimmillani lasteni kanssa. Ja minulle tuli ikävä. Niin raastava ikävä, että itkin silmäni välillä pilalle. Se iski niin kovaa, että itsekin yllätyin.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Minulla on vuoroviikkovanhempana nyt lapseton viikko. Ja tänään iski niin kova ikävä, että purskahdin itkuun.😭😭😓 Paruin ja itkin sängyllä vauva-asennossa. Onneksi osaan pyytää apua lapsen isältä, pyysin lapsen kuvaa. Sainkin suloisen kuvan💚💕 (katso seuraavat kuvat). Olen tästä ikionnellinen. Huh ja vähän helpottaa.🥰🙏 Purin tuntemuksia tuoreeltaan myös blogiin 👉 @etaaiti Tässä ja siellä siis autenttista matskua tunnemyrskypäivältä. 🤷‍♀️😋🙄😊💛 Ja totuttuun tapaan storyssa lisää tuntemuksia.💙☝️ #etääiti #uusipostausblogissa #linkkiprofiilissa #itku #ikävä #vuoroasuminen #vuoroviikkovanhemmuus #yhteistyövanhemmuus #eroperhe #äiti #yksin #poika #perhe

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Sain viettää kesän aikana monenlaista aikaa: olin yksin, matkalla teinin kanssa, matkalla pienemmän kanssa, matkalla yksin. Ja EHDOTTOMASTI ihaninta oli olla lasten kanssa. Siksi esimerkiksi tällä viikolla olen kirjoittanut (minulle) hyvin verkkaista tahtia blogipostauksia. Olen ollut lapseni kanssa. Ja se on ollut I-H-A-N-A-A.

Olen luullut olevani sellainen, joka nauttii omasta ajasta ja rauhasta.

Tämä yllätti ja tämän sanominen yllättää ehkä myös lukijani. Siis se, että olen luullut olevani sellainen, joka nauttii omasta ajasta ja rauhasta, kun kuitenkin puhun paljon erovanhemman ikävästä ja huonoistakin puolista. Itse olen silti sisimmissäni aina tiennyt, että en ole äiti, joka haluaa olla lastensa kanssa ihan joka hetki.

Sehän on ihan ok-juttu. Äitiyden ei tarvitse viedä sitä omaa identiteettiä eikä estä elämästä omanlaista elämää. Mutta yllätyin siitä, miten kovasti nautin niistä raskaistakin hetkistä, kun olin yksin lasteni kanssa, hoisin kaiken, olin välillä väsynyt, turhautunut, ahdistunut, yksinäinen ja toivoin apua päiviin. Silloinkin tunsin, että tämä on se, mitä haluan.

Kesän parhaimpia hetkiä, kun juhannuksen jälkeen poika tuli kotiin. Kuva: Terhi Koivisto

Siksi voin myöntää, että olin väärässä. Suurin muutos tapahtui pääni sisällä. En tekisi silti mitään toisin, koska alkukesän tilanne oli juuri se, mitä sanoin: tarvitsin kovasti lepoa ja miettimisaikaa. Mutta se oli ilmeisen toimivaa: ymmärsin ja opin itsestäni paljon. Ei ole helppoa myöntää tätä, varsinkaan koska tekstini aiheutti valtavan kohun, sain paljon vihapostia ja myös media kiinnostui teemasta.

Miten kovasti nautin niistä raskaistakin hetkistä, kun olin yksin lasteni kanssa, hoisin kaiken, olin välillä väsynyt, turhautunut, ahdistunut, yksinäinen ja toivoin apua päiviin.

Siksi oikeastaan kehotan teitä vanhempia ottamaan sitä omaa aikaa, viemään lapsen hoitoon, vaikka olette itse kotona, miettimään, meditoimaan, mietiskelemään, tunnustelemaan erilaisia tapoja elää. Voit löytää itsesi ja sen, mikä merkitsee eniten. Ja se on äärimmäisen tärkeää.

Purin kesän aikana tuntojani päivittäin Instagramiin ja sen storyihin. Tulethan mukaan seuraamaan , jos haluat nopeat päivitykset päivieni tunnelmiin.

Ihanaa loppukesää jokaiselle!

Terveisin Helka

Kommentit (1)

Etä-äiti myös
1/1 | 

Aika ihanaa, että pystyt kommunikoimaan lapsen isän kanssa tuolla tavoin 💜 Minä sanoin "ikävä pientä" ja lapsen isä kertoi, ettei hänen ongelmansa ole hoitaa mun lapsen-ikävää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017