Kirjoitukset avainsanalla Some

"Äiti, kännykkä pois, kilttiii...", kuuluu usein meillä kotona. Nuorempi lapseni hermostuu usein, koska olen liian paljon kännykkäni kanssa. Huono omatunto kolkuttaa ja laitan kännykän pois, hetkeksi. Sitten pakottava tarve ottaa kännykkä käteen ja tsekata, mitä somessa tapahtuu, voittaa, ja kohta on jälleen kännykkä kädessä.

Some luo virheellisen kiireellisyyden tunteen.

Tuntuu, että on pakko katsoa, mitä Facebookissa tapahtuu tai muuten jää jostain paitsi. Jos joku ehdottaa, että olepa ilman kännykkää päivä, viikko, tai EDES ILTA, kauhistun. Hyvänen aika, eihän se nyt ole MITENKÄÄN MAHDOLLISTA!

Tiedän, että olen someaddikti ja sen tietävät kaikki lähipiirissänikin. Se ahdistaa, mutta en ole tehnyt asialle mitään. Jos minulla olisi pienempi lapsi, olisin aivan varmasti juuri se äiti, joka istuu hiekkalaatikon reunalla kännykkäänsä näpräten ja ei tiedä eikä seuraa, mitä lapsi siellä puistossa tekee. Olen se paheksuttava äiti, joka on junassa kännykkänsä kanssa ja lapsi pitkästyy istumaan yksinään ja lähtee juoksentelemaan pitkin junan vaunuja. Paheksuvat katseet kääntyvät minuun; tuolla se äiti on vain kännykkänsä kanssa ja lapsi käyttäytyy huonosti. Nykyajan äidit! huokailevat muut.

Toimintani on ristiriitaista, koska valitan, että minulla on liian vähän aikaa lapsieni kanssa.

En ole lapsieni kanssa päivittäin, joten luulisi minua kiinnostavan olla läsnä silloin, kun heidän kanssaan saan olla. Silti kännykkä tai tietokone vie usein voiton lasten kanssa olemiselta. Pienempi lapseni reagoi tähän huonolla käytöksellä, joka ärsyttää minua, ärähdän hänelle ja hän ärsyyntyy yhä enemmän. "Äiti, kännykkä POIS!" huutaa leikki-ikäinen jo selvästi kiukkuisena. Siinä vaiheessa lentää kännykkä nurkkaan ja vietän lapseni kanssa oikeasti laatuaikaa. Mutta miksi tuon pitää kestää niin kauan, kysyn itseltäni, ennen kuin ymmärrän, ettei kännykkä saa olla tärkeämpi kuin lapsi.

Tietenkin lapseni ottavat myös minusta esimerkkiä ja ovat usein kännykän tai muun laitteen kanssa. Me olemme se perhe, jossa ei ole mitään ruutuaikaa. Meillä katsotaan paljon ohjelmia tietokoneelta, kännykästä tai televisiosta. Myönnän sen suoraan, vaikka tiedän, ettei tämä ole oikein. Kyse on vain ja ainoastaan omasta laiskuudestani, koska en aina jaksa leikkiä aktiivisesti lasteni kanssa; teinin kanssa en edes aina tiedä, mitä yhdessä voisi tehdä. Olkoon kännykällänsä.

Nyt on muutoksen aika.

Pienemmän lapseni kiukku kännykkääni kohtaan on otettava tosissaan. Aion aktiivisesti jättää somen ja kännykän pois niistä hetkistä, jolloin hän on luonani. Haluan olla läsnäoleva äiti, koska en saa viettää arkea päivittäin lapsieni kanssa.

 

Yhdessäolon hetket ovat liian arvokkaita hukattavaksi someen, joka ei anna minulle mitään aitoa elämää.

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva:Pixabay

Kommentit (4)

Halo life
Liittynyt27.2.2018

Täytyy tunnustaa, että itsekin sorrun tuohon känny kädessä olemiseen. Someaddikti täällä hei. Onneksi olen kuitenkin nyt saanut rajattua sen niin, että olen kännykällä tai koneella kun lapset katsovat lastenohjelmia taikka nukkuvat päiväunia. Okei, kyllä mä saata leikin lomassa hieman vilkaista puhelinta tai jos pienin on tissillä. Vessatauot olen luonut itselle somettamista varten. Muahahahah, eli huijaan lapsia.

Ruutuaika meillä on. Toki meidän lapset ovat pienempiä. Ja sitä ruutuaikaakin meillä annetaan nykyään ihan liikaa. Melkein neljä tuntia päivässä. Aamulla kaks ja illalla kaks. Tosin ei nuo koko aikaa sitä katso vaan telkkari pyörii taustalla päällä. Mutta onko siinäkään järkeä? Altistanko lapseni ihan liikaa ärsykkeille?

Onneksi kohta on kesä ja silloin tv unohtuu. Ja toivottavasti äitikin saisi esim viikon sometauon. Tai edes päivän. 

www.koivulanemanta.fi
Koivulan emäntä

Henna / Pölyä Pinnoilla

Ihanan rehellinen kirjoitus! ♡

Täällä taas luuri kädessä, suurimman osan päivästä, tunnustan!

Viime vuoden puolella pidin parikin sometaukoa ja ne tekivät hyvää. Oli (mukamas) aikaa muuhunkin ja kirkastivat mieltä.

Tällä hetkellä some on iso työkalu blogini osalta, mutta haluan myös lukea, tykätä ja kommentoida kavereideni päivityksiä.

Somen lisäksi laittelen ystävien ja kavereiden kanssa jonkun verran viestejä wa:n ja messengerin kautta. Puhelimella hoidan muutenkin kaikki työn ulkopuoliset asioinnit.

Mutta, vähentää pitäisi ja reilusti. Tällä hetkellä oloistani johtuen vaan "pakenen" älyluurin saloihin...

Pari tekstiä viime vuodelta:

http://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/02/pienimuotoinen-sometauko-hitti...

http://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/07/irtiottoja.html

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Voi kiitos kommentista. Kyllä, pitää olla rehellinen. Ja tämä on todellinen ongelma. Pitää aktiivisesti koettaa saada muutosta aikaan. Somessa tämä blogimaailma kuitenkin on, joten vaiketa se välillä on..

Terveisin, Etä-äiti

Aku65

Kaunis etä äiti olet pient rinnat Naisellinen nainen Itse pienirintaisesta naisesta 52v mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Miksi sä luuhaat siellä somessa ihan koko ajan?"

Näin sanoi minulle taaperoni isä, kun olin raskaana. Niin, mitä minä luuhasin siellä koko ajan?

Minulla sattui olemaan aika kamala raskaus. Raskausviikosta 15 asti makasin sängyssä kivuissa ja supistusten kourissa. Valehtelematta. Minun päivieni pelastus oli jo alkuraskaudesta löydetty facebook-ryhmä, jossa saatoin jakaa raskauden ilot ja surut. Minun kohdalla usein ne surut. Ilman heidän tukeaan en olisi tuota raskautta selvinnyt pitkiä päiviä yksin, sängyssä ja kivuissani. Tämä facebook-ryhmä on edelleen voimissaan. Meitä on noin 100 äitiä, jotka jaamme elämäämme äiteinä ja naisina. Kiitos teille. Pelastitte mielenterveyteni. (Lue tarinani Lapseton mamma mammaryhmässä)

"Minun päivieni pelastus oli jo alkuraskaudesta löydetty facebook-ryhmä."

Facebookissa on jos minkälaisia mammaryhmiä. On paikallisryhmiä, vinkkiryhmiä, raskausryhmiä, imetysryhmiä, teinien äitien ryhmiä, vauvaryhmiä, erityislasten vanhempien ryhmiä ja niin edelleen. Vertaistuki on verratonta ja sitä saa helposti. Näissä ryhmissä kannattaa aina tietenkin pitää mielessä, että omat lapset saa ja kannattaa kuitenkin kasvattaa niin kuin itse näkee parhaimmaksi eikä alkaa vertailemaan liiaksi muiden lasten kanssa. Siinä voi menettää mielenterveytensä nopeasti. 

Minulle tärkeä vertaistukiryhmä on reumasairaiden vertaistukiryhmä. (Miten lapseni suhtautuvat sairauteeni?) Kukaan muu ei ymmärrä yhtä hyvin oireitasi ja kipujasi kuin sellainen henkilö, joka itse käy samaa läpi. Vertaistukiryhmä on ollut minulle todella tärkeä ja siellä on myös muita nuorehkoja reumasairaita, jotka ymmärtävät työelämän ja lastenhoidon ajoittaisen vaikeuden, kun sairastaa reumasairautta.

Lähes joka sairaudelle on oma vertaistukiryhmänsä. Etsi rohkeasti omasi.

Sitten on eroperheiden tukiryhmä, jossa voi jakaa eroonsa ja yksinhuoltajaelämäänsä liittyviä ajatuksia ja huolia. Tämä ryhmä on ollut äärimmäisen tärkeä minulle ja olen voinut tukea myös muita suruissaan ja ongelmissaan.

Yksi tärkeä ryhmä on ollut narsistien uhrien vertaistukiryhmä. Tuollainen kokemus on sellainen, jota ei voi ymmärtää kukaan muu kuin henkilö, joka on itsekin käynyt saman läpi ja kokenut samanlaista alistamista. Facebookista löytyy myös alkoholistien uhrien vertaistukiryhmiä, väkivaltaa kokeneiden ryhmiä ja monia muita vertaistukiryhmiä, joista saa tukea ja tietoa, jota kaipaa.  

Lue tarinani: Kupla, joka hajosi ja Kuolemanvaarallinen ote.

Tietenkin on myös meidän etä-äitien oma ryhmä. On myös vuoroviikkovanhempien ryhmä, yksinhuoltajien ryhmiä ja niin edelleen.

Muita ryhmiä missä olen, ovat lastenvaatekirpputorit, ne ovat minulla ahkerassa käytössä. Lastenvaatteet ovat älyttömän kalliita ja en näe järkeväksi ostaa kaikkea uutena. Olen ostanut lähestulkoon kaikki taaperoni vaatteet facesta. Jokaiselle lastenvaatemerkille on melkeinpä oma ryhmänsä. Kannattaa etsiä omansa, joka miellyttää. Myös melkein jokaisella kaupungilla ja kaupunginosillakin on omia kirpputoriryhmiä, jolloin tavaran voi hakea myyjältä, jolloin postikulut jäävät pois hinnasta. Todella edullista!

Lisäksi on monenlaisia julkisia tai suljettuja elämänhallinnan, positiivisuuden ja elämänviisauksien ryhmiä. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta olen saanut niistä paljon iloa ja tukea välillä raskaaseen elämääni.

Kannattaa tutustua facebookin hurjan laajaan ryhmätarjontaan samalla pitäen kuitenkin mielessä, että netissä voi kuka vain sanoa lähestulkoon mitä vain, joten kaikkea ei kannata uskoa tai luulla totuudeksi. Mutta niinhän se on ihan muussakin elämässä.

Tietenkään koko elämäänsä ei kannata elää facebookissa ja sosiaalisia suhteita pitää pitää yllä ihan livenäkin. 

Aina ei kuitenkaan jaksa tai voi lähteä ulos ja etsimään ihmisiä, jotka ymmärtävät. Joskus on myös helpompi puhua netissä vaikeista asioista kuin kasvokkain jonkun vieraan kanssa.  

Niin, ja onhan siellä sinkkuvanhempien ryhmiä ja muita sinkkujen ryhmiäkin. Hih. Olen joissakin niissäkin. Kyllä. En ehkä kovin vakavin mielin, mutta olenpa kuitenkin. Jos Tinder ei satu kiinnostamaan..

Lue somettamisen hassuudesta Jyllannin suomineidon upea kirjoitus maagisesta plim-äänestä!

Facebookaten, Etä-äiti

Ja tässä minun facebook-sivuni

Kuvituskuva:Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017