Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

Kuva: Panu Pälviä

Onko ero kahden ihmisen välinen vai usean ihmisen asia? Jos perheeseen kuuluu lapsia, koskettaa ero tietenkin myös heitä. Mutta entä lähipiiri? Onko heillä sanansa sanottavana asiaan?

Onko ero sittenkään vain kahden ihmisen kauppa?

Minä olen kokenut jotain kurjaa ja yllättävää. Kun erosin toisen lapseni isästä, menetin yhden läheisimmistä ystävistäni. Koskaan en saanut mitään selitystä. Mutta yhteydenpito loppui heti, kun ero tapahtui.

Kun tuo ero oli yksi minulle henkilökohtaisesti vaikeimmista, yllätti ja surutti minua, että menetin vielä ystävänikin. Häntä meidän eromme selkeästi kosketti, vaikka hän ei liittynyt eroomme tai parisuhteeseemme mitenkään, ainakaan omasta mielestäni.

Minulle tuli todella paha olo. Ja tuosta oli lyhyt matka siihen, että tunsin tehneeni jotain väärin. Miksi menetin ystäväni? Oliko eromme väärin hänen mielestään? Miten käsittelen erokriisin ja vielä ikäväni ystävääni kohtaan?

Miten käsittelen erokriisin ja vielä ikäväni ystävääni kohtaan?

Minun piti kohdata tosiasia: eron myötä olin menettänyt myös ystäväni.

Olisin kaivannut paljon tukea. Mutta yhtäkkiä kuulinkin ympäriltäni arvostelua. Mieti, mitä tämä tekee lapsellenne? Miksi olet noin itsekäs?

Eikö ero ollutkaan meidän perheen sisäinen asia?

Jos pariskunta on pitkään yhdessä, voi heille muodostua yhteinen ystäväpiiri. Tämän lisäksi appivanhemmat ja muut sukulaiset liittyvät suhteen aikana laajennettuun perheeseen. Yhteisten lasten kummit voivat olla yhteisiä ystäviä. Naapurusto voi muodostua läheiseksi. Kun pariskunta eroaa, koskettaa se yhtäkkiä hyvinkin laajaa ihmisjoukkoa. Tätä ei ehkä ymmärräkään, ennen kuin on itse tuossa tilanteessa. Ja se voi yllättää. Eron aikana onkin käsiteltävänä monta surullista asiaa; ei vain itse ero, mutta myös lähipiirin rikkoutuminen, menettäminen ja sen uudelleenmuotoutuminen.

Eron aikana onkin käsiteltävänä monta surullista asiaa; ei vain itse ero, mutta myös lähipiirin rikkoutuminen, menettäminen ja sen uudelleenmuotoutuminen.

Vaikka emme eläkään enää tiiviissä kyläyhteiskunnassa, jonkinlainen yhteisö meillä kaikilla on kuitenkin ympärillämme. Siksi on ymmärrettävä ja ymmärrettävää, että ero voi sattua ei vain sinuun, mutta moneen muuhunkin. Siksi ero on valtava kriisi hyvin laajastikin ajateltuna. Tämä yllätti minut.

Kun mietin asiaa enemmän ja sopivan ajan kuluttua, tämä kävi minulle tavallaan järkeenkin. Ystävä voi menettää tärkeän ystäväpariskunnan, kummilapsensa, appivanhemmat menettävät ehkä mieluisankin miniän tai vävyn. Siksi muutkin voivat reagoida voimakkaasti eroon, joka omasta mielestä olisi täysin vain oma asia. Muidenkin elämää kohtaa kriisi, kun pariskunta eroaa.

Lue myös: Erossa menee jakoon haarukoiden lisäksi ystävätkin

Minkälaisia kokemuksia sinulla on asiasta?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietän ilman lapsiani. En oikein tiennyt, minne menisin sitä viettämään. Oikeastaan olin varautunut henkisesti siihen, että olen aaton yksin, juon glögiä ja katson lempijoululeffaani telkkarista. Menisin aikaisin nukkumaan ja odottaisin tapaninpäivää, jolloin lapset tulisivat luokseni. Tsemppasin itseäni, että sekin on ihan hyvä tapa viettää joulua.

Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa.

Tiedän, että lapsillani on hyvä isillään ja tietenkin tärkeintä on saada heille onnellinen loma-aika. Mutta olin minä surullinen itseni puolesta. Pyhäaika yksinäisellä ja yksinviettävällä ei ole aina kovinkaan helppoa. Tv-mainokset pullollaan perheitä, some täynnä päivityksiä, lasten joulunodotus katkeransuloista seurattavaa, kun tietää, että itse viettää sen tärkeimmän joulunhetken yksin.

Kyllä se tekee kipeää.

Sitten yksi lause voi muuttaa kaiken. Tulisitko meille viettämään joulua.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään.

Ei sitä itse kehtaa kysyä, että voinko tulla teille joulua viettämään. Joulu on jotenkin pyhitetty perheelle. Tuntuisi tosi pahalta jotenkin kysyä keneltäkään, että voisinko tulla. Mutta nyt minulle tarjottiin tällaista ihanaa mahdollisuutta, ja se on ainoa paikka, jossa tiedän, etten tunne oloani ulkopuoliseksi.

Olihan minulle tarjottu muutamia paikkoja mennä. Olin toki niistä kiitollinen. Mutta jouluna voi tuntea olevansa ulkopuolinen, vaikka olisikin ystävällisten ihmisten seurassa. Joulu on kuitenkin ennen kaikkea perhejuhla. Kuinka luontevalta tuntuisi viettää sitä vieraiden luona?

Tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras.

Mutta tämä ystävieni koti ja seura tuntuvat sellaisille, että en ole siellä vieras. Kun he pyysivät minua luokseen jouluksi, olin enemmän kuin kiitollinen.

Olen saanut miettiä, mitä jouluruokia valmistamme ja suunnitella yhdessä jouluillan kulkua. Tuntuu, että viimein valmistelen ja odotan joulua ilman, ettei siihen sekoitu melankoliaa.

Olen niin kiitollinen ystävistäni.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia. Ja minulla on ne. Olen onnekas.

Ystävien apu, vilpittömyys ja vieraanvaraisuus ovat tässä maailmassa niitä todellisia rikkauksia.

Ja niin, ihan viimeisenä sokerina pohjalla ja parhaana joululahjanani saan hetkeksi lapsenikin aatoksi luokseni. Minulle tarjottiin aivan yllättäen jouluaattoaamuksi hetkeä rakkaiden lasteni kanssa. Voitte uskoa, kuinka onnellinen olin tästä mahdollisuudesta. Keitän meille puuroa ja jaan vähän lahjoja. 

Lue myös:
Ensimmäinen joulu ilman lapsia
Mammaryhmäni apu pelasti jouluni

Tästä joulusta tulikin onnellinen.

Iloisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Näin joulun lähestyessä muistan aina erityisen hyvin vuoden 2016. Koko vuoden painiskelin fyysisen sairauteni takia, ja loppuvuodesta olin romahtanut niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisestikin.

Kanssaihmisten halu auttaa on se asia, joka voi pelastaa romahdukselta.

Kaiken muun keskellä vielä murehdin etten voinut tarjota joulua lapsilleni. Ei ollut rahaa eikä jaksamista tehdä mitään. Pieni, kaksivuotias kuopukseni ei tulisi saamaan joululahjaa minulta. Meillä ei vietettäisi joulua, koska ei ollut rahaa tehdä mitään.

Äitiryhmäni, johon olin kuulunut jo vuosia, tiesi tilanteeni, vaikken jaksanut sinne juurikaan enää kirjoitella kuntoni takia. Sain monia viestejä heiltä miten voin ja jaksoin (kiitos teille kaikille siitä!)

Kun eräänä päivänä tulin poikani kanssa kotiin, näin lattialla pienen nimelläni varustetun kirjekuoren. Kun avasin sen, lysähdin maahan liikutuksesta, onnellisuudesta ja hämmästyksestä. Ei voi olla totta, ei voi olla totta, ja pieni poikanikin alkoi hokemaan tuota kanssani. Itkimme ja nauroimme yhdessä. Halasin poikaani, katsoin korttia, kivut nivelissäni unohtuivat ja kiitin äitejä mielessäni uudelleen ja uudelleen. Kanssaihmisten hyvyys ja kauneus saivat minut liikuttumaan enemmän kuin mikään muu pitkään aikaan.

Mamamryhmäni oli pelastanut joulumme.

Kirjeessä oli isolle summalle ladattu lahjakortti, ja terveiset mammaryhmältäni. He olivat pelastaneet joulumme. Ja vielä enemmän. He olivat auttaneet vilpittömästä auttamisen halusta. Se liikutti minua ihan valtavasti. Useita en ollut koskaan edes nähnyt livenä. Ja nyt he auttoivat minua ja perhettäni.

Joulussa ei ole kyse vain rahasta ja lahjoista. Mutta kun on hyvin huonossa kunnossa fyysesti ja henkisesti, moni asia kasvaa mielen sisällä hyvin tärkeäksi. Ne asiat, joita ei voi antaa perheelleen. Silloin kanssaihmisten halu auttaa on asia, joka voi pelastaa romahdukselta. Tiedän sen tunteen, jota juuri nyt monet vähävaraiset, huonokuntoiset ja sairaat vanhemmat tuntevat. He eivät voi viettää joulua. Heillä ei ole varaa. Heidän lapsensa eivät saa lahjoja.

Avun ei tarvitse olla rahallisesti iso, mutta se voi merkitä kaikkea autettavalle.

On helppoa auttaa. Avun ei tarvitse olla rahallisesti iso, mutta se voi merkitä kaikkea autettavalle. Hyvin pieni ele, vaikkapa leivän ostaminen kaupasta, voi olla yllättävän tärkeä apu jollekin. Onneksi Suomessa on paljon hyviä väyliä auttaa. Meistä jokainen varmasti voi löytää itselleen sopivan tavan auttaa. Myös Masentunut mutsi kirjoittaa blogissaan hyviä tapoja auttaa. Olisiko joku näistä sinulle hyvä?

Minä ja poikani annamme tänä jouluna vaatteita vähävaraisille. Haluan auttaa, koska tiedän henkilökohtaisesti, mitä se voi toiselle merkitä. Me saimme joulun vuonna 2016. Toivon, että apumme kautta joku saa onnellisen joulun tänä vuonna.

Annetaan hyvän kiertää. Ihanaa joulunodotusta teille kaikille.

Lue myös: Ystäväni pelasti minut romahdukselta

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minä en varsinaisesti ole riidoissa kenenkään entisen kumppanini kanssa. Kahden kanssa heistä minulla on myös lapsi, joten on pakkokin olla yhteydessä. 

Mutta voiko eksän kanssa tulla ystäväksi? Vai onko painolastia liikaa? Meneekö säädöksi?

Mutta voiko eksän kanssa tulla ystäväksi? Vai onko painolastia liikaa? Meneekö säädöksi? Ja säätöhän voi tarkoittaa montaa asiaa: seksiä, monimutkaisia tunteita, tilanteen selittelyä yhteisille lapsille, uusien kumppanien ihmettelyä ja lähestulkoon mitä vain. Onko mahdotonta olla ystävä entisen seurustelukumppaninsa kanssa? 

Olen pohtinut tätä paljonkin ja kuullut erilaisia mielipiteitä asiaan. Joidenkin mielestä tätä nyt ei kannata missään nimessä tehdä. Ja jos eron jälkeen ollaan ystäviä, miksi sitten edes erota?

Minusta tämä ei ole ihan näin yksinkertainen kysymys. Ystävyys on eri asia kuin parisuhteessa oleminen. Olen seurustellut henkilön kanssa, jonka kanssa parisuhde ei toiminut lainkaan, mutta ystävyys toimii mainiosti.

Ei menneisyyden parisuhde estä läheisen ystävyyden muodostumista.

Silloin: miksi emme olisi ystäviä? Ei menneisyyden parisuhde estä läheisen ystävyyden muodostumista. Sehän voi jopa syventää ystävyyttä. Kun tuntee toisin hyvin, toisen toimintatavat, mieltymykset ja muut tällaiset asiat, voi ja osaa tarjota ystävyydelle jotain arvokasta: tukea, jota toinen juuri tarvitseekin.

Voivatko entiset kumppanit olla ystäviä? Kuva: Pixabay

Tunnen entisen kumppanini itselleni edelleenkin läheiseksi. Toivon, että meistä voisi tulla ystäviä. Mutta tähän voi sisältyä vaarakin: entä jos toinen ihastuu uudelleen, mutta ei saa tunteilleen romanttista vastakaikua? Silloin voi menettää sekä ystävyyden että mahdolliset kauniit muistot yhteisestä seurusteluajasta.

Entä jos toinen ihastuu uudelleen toiseen, mutta ei saa tunteilleen romanttista vastakaikua?

Voi myös olla vaikea siirtyä intiimistä suhteesta, joka on ehkä päättynyt riitaisestikin, tai vaikka olisi päättynyt sopuisastikin, platoniseen ystävyyteen. Voiko entistä intiimikumppania ajatella "vain" ystävänä? Nämä ovat ihan relevantteja kysymyksiä.

Miksi sitten edes mietin tällaisia? Koska entisissä kumppaneissani on todella ihania ihmisiä, ja soisin joidenkin heistä säilyvän elämässäni pitkään. Arvostan heitä ihmisinä ja pidän heistä ihan vilpittömästi. Miksi en haluaisi olla sellaisten ihmisten ystävä? Ystäviä on vaikea näin aikuisiällä ehkä löytääkään. Jos joku on hyvä tyyppi, haluan hänet kyllä ystäväkseni.

Jos hänkin haluaa minut ystäväkseen. 

Mitä mieltä olet, voivatko entiset kumppanit olla ystäviä?

Lue myös:
Eron jälkeen
Nettituttu, josta tuli sydänystäväni
Säilytätkö eksältä saamasi korut?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Pixabay

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kyllä varmaankin voi, miksipä ei. Mutta toisaalta olisin aika tarkan hienotunteinen eksän mahdollisesti nykyistä perhettä kohtaan, sinä et kuulu siihen. Niin ei kannata kuvitella.

Ettei jotenkin ystävyyden ja hyvien välien säilyttämisen vuoksi änkeä itseään tilaan johon ei ole kutsuttu. On varmasti kaikkien etu että lapsen vanhemmat ovat hyvissä väleissä mutta silti kunnioittaa toisten sen hetkisiä elämiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram