Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

Etä-äitiys voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Kuva: Pixabay

Tapasin Hannan, joka on lukenut blogiani ihan alusta asti. Hän kertoi minulle asian, joka kosketti minua syvältä ja kysyin, saanko kirjoittaa tästä blogiini. Nimittäin siitä, miten hänestä tuntuu, ettei hän saa ystäviä etä-äitiytensä takia.

Hannasta selkeästi näkee, että hän on yksinäinen ja surullinen tämän asian vuoksi. Hän kaipaa valtavasti äitiystäviä jakamaan arjessaan aikaa ja ajatuksia, varsinkin, kun hän näkee etälastansa suhteellisen harvoin. Hän on kuitenkin törmännyt ongelmaan: tuntuu, kuin kaikki kaikkoaisivat ympäriltä, kun hän mainitsee etä-äitiyden.

Tuntuu, kuin kaikki kaikkoaisivat ympäriltä, kun hän mainitsee etä-äitiyden.

Hanna on myös Momziessa, joka on kuin Tinder, mutta äitikavereita etsiville. Hanna kertoo: "Minulla on Momziessa esittelytekstissäni maininta, että olen lapselleni etä-äiti. En ole saanut ollenkaan mätsejä. Varma en voi tästä tietenkään olla, mutten usko, et asuinpaikka yksin tai muu syy vaikuttas näin paljon. Tai jos mätsi tulee niin viestittely loppuu lyhyeen.."

Hanna siis kokee, että etä-äitiys vaikuttaa Momzien muiden äitien halukkuuteen ystävystyä hänen kanssaan. Muuten profiili on ihan samanlainen kuin kellä tahansa muullakin. Hanna kokee tämän hirvittävän surullisena asiana.

Jos keskustelussa tulee ilmi, että hän on etä-äiti, lähtevät useat paikalta ja viestittely tai yhteydenpito loppuu.

Mutta ei vain Momziessa, vaan ihan kaikkialla muuallakin Hanna on kohdannut samaa. Jos keskustelussa tulee ilmi, että hän on etä-äiti, lähtevät useat paikalta ja viestittely tai yhteydenpito loppuu. 

Hanna jatkaa: "Jos tutustuu uuteen ihmiseen ja jossain vaiheessa, kun kerron suurinpiirtein aika alkuvaiheessa tutustumista, et oon etä, niin tutustuminen jotenkin tyrehtyy..joillekin se ok, yleensä toiselle etä-äidille, muttei suurin osa sitä ymmärrä."

Hanna on sosiaalinen ja tykkää tutustua uusiin ihmisiin, mutta se ei tunnu onnistuvan millään. Kun hän kertoo, että hän on etä-äiti, hänestä tuntuu, että ihmiset jopa pelästyvät. Tässä on äiti, joka ei osaa huolehtia edes lapsestaan, ei hän voi olla hyvä ystäväkään. Näin yksinolosta, ahdistuksesta ja surullisuudesta tulee kierre, jota on vaikea välttää. Hanna ei ole keksinyt ratkaisua, miten tällaisen voisi estää, eikä hän ymmärrä ihmisten suhtautumista häneen.

En kelpaa lapseni äidiksi joka päiväisessä elämässä enkä kelpaa sen takia myöskään kaveriksi/ystäväksi mukamas.

Hannasta tuntuu, ettei hän kelpaa omana itsenään edes ystäväksi. Siksi mieli on painunut entistä matalemmalle ja hän kamppailee myös masennuksen kanssa. Ystävät voisivat auttaa yksinäisyyteen, mutta nyt hänellä ei niitä juurikaan ole muutamaa kauempana asuvaa ja someystävää lukuunottamatta. Onnekseen Hannalla on kuitenkin tukena kumppani.

Hanna on lukenut blogiani alusta asti.

Hannan tarina on hyvin surullinen, mutta todellinen. Etä-äitiys on vielä kovin harvinaista, tabu ja jollain tavalla häpeällistä. On surullista, että se vaikuttaa näin voimakkaasti etä-äitien elämään yhä edelleen. 

Lue myös:
Etä-äitiyteni vaikutti treffeille pääsemiseen
Etä-äitiyteni saattoi vaikeuttaa työhön pääsemistä

Viestini kaikille: me etä-äidit olemme ihan tavallisia ihmisiä. Ei meitä tarvitse pelätä.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Onpa harmllista, että kaveria ei ole löytynyt. Toivottavasti löydät samanhenkisen kaverin itsellesi. Momzie ei ole minulle tuttu, mutta voisin kuvitella, että siellä monet äidit etsivät seuraa ja itselleen äitikaveria. Äitikaverilla tarkoitan ystävää, jonka kanssa voi tehdä asioita lasten kanssa. Monella kun on ystäviä töistä tai muusta, jotka ovat eri elämäntilanteessa. Siksi moni kaipaa samassa elämäntilanteessa olevaa kaveria. Ei varmastikaan syynä ole se, että etä-äitiys olisi vastenmielistä. No, tämä ainakin on oma ajatukseni asiasta :)

3 lapsen äiti
2/2 | 

Itselläni hyvin samankaltaisia kokemuksia. Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan se, että Miksi olen etä-äiti esikoiselleni, vaan tuomitaan helposti. Olen itselleni valitellut olevani hyvä äiti lapselleni juurikin sen vuoksi että olen ajatellut lapseni parasta enkä ole vaatinut häneltä esim. vuoroviikkoasumista.
Kokemuksia on myös siitä ettei miehet tahdo tutustua kun kuulevat että minulla on 3 lasta ja jokaiseen erilainen huoltajuussuhde. Ja tämäkin taas vaan sen takia että jokaisen lapsen kohdalla on mietitty mikä on kenellekin paras vaihtoehto, eikä ole laitettu lapsia samaan muottiin. Jokainen lapseni on minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä. Ja parhaani teen äitinä lasteni eteen. Etä-äitiys ei todellakaan ole se helpoin tapa olla ÄITI!!!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoitinkin juuri Instassani, miten olen viimeinkin oppinut oikein nauttimaan yksinolosta ja sinkkuudestanikin. Olen ollut kohta vuoden yksin.

Vaikka kuinka ihanaa yksinolo ja itselle eläminen onkin, joinakin hetkinä kaipaa valtavasti juuri kumppania rinnalleen. Hetkinä, jolloin ystävätkään eivät ole sitä, mitä kaipaa, vaan olisi ihana saada jakaa hetki juuri sen oman läheisimmän kanssa.

Tällaisia hetkiä on minulle tullut paljonkin viime aikoina. Yleensä ne ovat joko todella iloisia tai todella vaikeita tai surullisia hetkiä. Silloin kaipaa rakasta rinnalleen.

Jos juhlii omaa isoa saavutusta tai onnistumista, ja saapuu sen jälkeen yksin kotiin, voi yhtäkkiä ollakin todella yksinäinen olo.

On eri asia nauttia elämän huippukohdista yksin kuin jonkun toisen kanssa. Jos juhlii omaa isoa saavutusta tai onnistumista, ja saapuu sen jälkeen kotiin yksin, voi yhtäkkiä ollakin todella yksinäinen olo. Silloin tuntuu, että muut menevät kotiin oman rakkaan luokse ja itse tipahtaa hyvin korkealta yksinäiseen kotiin. Juhlimisen äänet kuuluvat vielä korvissa, muttei olekaan ketään, kenen kanssa jakaa tuo elämänsä huippukohta.

Silloin minua itkettää. Ja olen aidosti yksinäinen ja kaipaan kumppania. Olisi ihana saada hehkuttaa, nauttia, purkaa, kertoa, nauraa ja itkeä yhdessä onnen hetkeä. Samalla tavalla kuin minä nauttisin ja jakaisin toisen huippuhetket yhdessä. Sellainen yhdistää valtavasti ja se tuntuu hyvältä.

Olisi ihanaa, jos voisi painaa päänsä rakkaan syliin, surra ja saada lohdutusta.

Sama tapahtuu, jos elämässä on paljon vastoinkäymisiä, pettymyksiä tai surua. Olisi ihanaa, jos voisi painaa päänsä rakkaan syliin, surra ja saada lohdutusta. Silloin yksinolo tuntuu kipuna rinnassa. Olen taistellut ja voittanut vaikeuksia, ihan yksin, ja siitä saankin olla tosi ylpeä. Mutta olisi ollut silti mukavampaa, jos olisin voinut jakaa taistelun vaikeimmat hetket jonkun kanssa. Saada tukea ja läheisyyttä, kun sitä eniten kaipaa. Olen monet illat miettinyt menneen päivän koettelemuksia yksin. Silloin toisen aikuisen läsnäolo on juuri sitä, jota kaipaisi.

Ystävät ja lapset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja olen onnellinen elämässäni. Voin viimein sanoa tuon rehellisesti ja hymyillen. Kuinka pitkälle olenkaan jo päässyt! Silti joskus hiipii ajatus mieleen – olisipa kiva, jos jakaisin onnistumiseni hetken kumppanin kanssa. 

Olen opetellut nauttimaan saavutuksistani yksin. Se on kipeää ja vaikeaakin, mutta toisaalta todella kasvattavaa.

Olen opetellut nauttimaan saavutuksistani yksin. Se on kipeää ja vaikeaakin, mutta toisaalta todella kasvattavaa. Tuntuu, että minusta on kasvamassa entistä onnellisempi ja vahvempi itsenäinen nainen. Ja siitä olen toki todella ylpeä. 

Hyvä minä!

Terkut, Helka

Seuraathan jo Facebook-sivuani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

En aio enää lainata kenellekään rahaa. Olen aiemmin lainannut, ja minulla on tästä huonoja kokemuksia. Raha voi pilata ihmissuhteen.

Olen luonteeltani antelias ja haluan auttaa, jos vain osaan. Siksi olen aika anteliaastikin lainannut ystävilleni rahaa. Kerran jos toisenkin on käynyt niin, etten ole saanut rahojani takaisin. Vaikka pyysin monta kertaa, ei vastausta kuulunut. Alkoi tuntumaan pahalle pyytää ja puhua rahasta, joten jätin lopulta asian siihen. Eli käytännössä olin antanut rahaa enkä saanut niitä koskaan takaisin. Tuntui, että toinen alkoi syyttämään minua siitä, että aina muistutin lainasta. Tämä oli minusta lähes pöyristyttävää.

Tuntui, että toinen alkoi syyttämään minua siitä, että aina muistutin lainasta. Tämä oli minusta lähes pöyristyttävää.

Itselleni ei tulisi mieleenkään olla maksamatta lainaa takaisin, jos sitä toiselta joskus joutuisin pyytämään. Olen hyvin tarkka raha-asioistani johtuen menneisyyteni rahaongelmistani, joten tällainen käyttäytyminen on minusta hyvin outoa ja vastenmielistä. Hyväntahtoiset vakuuttelut, että tietenkin maksan takaisin heti kuin voin, eivät enää valitettavasti uppoa minuun.

Raha on asia, joka ei ole elämässäni itsestäänselvyys. Tiedän, mitä on elää vähävaraisena, mutta en aio silti enää auttaa ystäviäni rahallisesti. Eräs ystäväni sanoi viisaasti, että vaikka kuinka varmasti tietäisi maksavansa takaisin, ei ota lainaa ystäviltään. Raha ja ystävyys eivät käy yhteen.

Ystävyyssuhde muuttuu velkasuhteeksi, ja tämä on osoittautunut huonoksi asiaksi.

On myös vaarana menettää ystäväsuhde, jos takaisinmaksua ei kuulu. En arvosta ihmisiä, jotka eivät pidä lupauksiaan ja ottavat toiselta rahaa luvaten valheellisesti maksaa lainan takaisin. Tällaisen toiminnan varaan ei ole hyvä rakentaa luottamuksellista ihmissuhdetta.

En myöskään lainaa enää parisuhteessakaan, jos sellaiseen joskus vielä päädyn. Olen tähänkin joskus sortunut huonoin tuloksin. Parisuhteessa on vielä helpompi vedota milloin mihinkin syyhyn, ettei tarvitse maksaa lainaa takaisin: minä maksoin edellisen kerran kaikki ruuat, yhteisiä rahojahan tässä on, minä tarjosin viimeksi juomat ja niin edelleen. On hyvin vaikeaa saada omansa takaisin, jos toinen vetoaa siihen, että on ollut antelias toista kohtaan. 

Laina ei perustu anteliaisuuteen tai vastavuoroisuuteen. Se perustuu siihen, että toinen lainaa ja toinen maksaa takaisin, olipa tilanne mikä tahansa.

Mutta laina ei perustu anteliaisuuteen tai vastavuoroisuuteen. Se perustuu siihen, että toinen lainaa ja toinen maksaa takaisin, olipa tilanne mikä tahansa. Raha on osoittautunut vaikeaksi asiaksi ihmissuhteissa, joten jätän sen suosiolla nykyään niiden ulkopuolelle.

Tämä tarkoittaa myös sitä, etten lainaa rahaa lapsellenikaan. Hän voi tienata rahaa tekemällä kotitöitä tai muita sovittuja asioita, mutta en aio opettaa häntä rahan lainaamiseen. On aina parempi tienata raha itse, kuin lainata sitä, varsinkaan ystäviltä tai perheenjäseniltä.

Mitä mieltä olet, kannattaako rahaa lainata läheiselle ihmiselle?

Lue myös:
Talous kuntoon yksinkertaisten taulukon avulla
"Koska olin tyhmä raha-asioideni suhteen, eron jälkeen jäin puille paljaille"

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

 

Kommentit (4)

1/4 | 

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itekin olen joutunut pettymään ystäviini jos lainattua summaa ei ole palautettu sovittuna aikana. Olen sen verran "nössö", että en kehtaa pyytää takaisin, mietin aina pääni puhki, että miten voisin vihjailla takaisinmaksusta loukkaamatta?!?

Enää en lainaa varsinkaan ystäville.

Vierailija
2/4 | 

Omat rahan lainaamiskokemukseni perustuvat vastavuoroisuuteen. Mun kaveripiirissä autetaan ja ymmärretään. Mun mielestä on myös hieman pöyristyttävää, ettet lainaisi rahaa lapsellesi. Toki lasten on hyvä oppia tekemään töitä, mutta itse mielummin lainaisi esim täysi-ikäiselle lapselle rahaa kuin antaisin hänen päätyä pikavippiratkaisuihin. Olen myös itse lainannut rahaa sukulaiselta kun erosin. Tästä lainasta olen ikuisesti kiitollinen ja tiedän että anteliaisuus voi pelastaa toisen tosi kusisenkin tilanteen.

Vierailija
3/4 | 

Minäkin hieman hämmästelin tiukkaa linjaa etenkin lapselle lainaamisen suhteen. Jos vanhempi on hyvin ehdoton rahan lainaamisen suhteen,  ei lapsi ehkä edes uskalla kertoa mahd. vaikeuksistaan raha-asioiden suhteen. Pahimmillaan voikin käydä niin, että (aikuistunut) lapsi ei  uskalla pyytää apua ja sortuu pahimmillaan vaikka pikavippeihin, jos ei osaa yksin ratkaista rahaongelmiaan.

Tietenkään tämä ei tarkoita, että lapselle pitäisi lainata  rahaa tuosta noin vaan. En itsekään lainaisi rahaa lapselle ihan mihin tahansa, ja jos näyttäisi siltä että lapsi ei maksa lainaa takaisin ilman erittäin hyvää syytä, lopettaisin varmasti lainaamisen.  Vaikeuksien yli voisin kuitenkin hyvin kannatella, ja lainata myös muissa tilanteissa, jos sitä kautta voisi välttää esim isoja lainannosto tms. maksuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Nainen on naiselle susi -sanonta on kamala. Minä olen kokenut täysin päinvastaisen. Ilman naisia elämässäni en olisi nyt tässä. 

Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita, että monta vuotta sitten ystäväni ymmärsi puolesta sanasta, että olin todella huonossa kunnossa, pahemmassa kuin kertaakaan aikaisemmin. Hän soitti ovikelloani niin monta kertaa, että minun oli pakko avata. Hän hoivasi minua, antoi ruokaa ja vei toisen naisystäväni luokse, joka hoiti minua niin kauan, että jaksoin mennä kotiin. Nämä eivät ole mitään pikku juttuja elämässäni; olen heille velkaa paljosta.

He eivät ole susia, he ovat pelastajia, tukijoita, tsemppaajia ja tärkeitä ihmisiä elämässäni.

Toinen ystäväni tsemppasi minua läpi pahimman reumasairastumisjaksoni ajan. Hän soitti minulle joka päivä, etsi hoitomuotoja, apua ja erilaisia mahdollisuuksia selvitä tuosta tilanteesta. Ilman häntä olisin vaipunut vakavaan masennukseen. Samaan aikaan mammaryhmäni antoi minulle lahjan, jota ilman en olisi tilanteestani johtuen pystynyt ostamaan ruokaa lapselleni ja itselleni. Naiset eivät ole olleet minulle susia. He ovat pelastajia, tukijoita, tsemppaajia ja tärkeitä ihmisiä elämässäni.

On kummallista ajatella, että naiset haluaisivat toisilleen pahaa. Kuva: Pixabay

Naiset voivat ymmärtää naisten vaivat. Kun miehet sanovat, että ahaa, onkos se aika kuukaudesta, se ärsyttää ja on alentavaa. Mutta naisten kanssa voi puhua kuukautisista ihan oikeasti ja oikeilla sanoilla. He tietävät, mitä ne ovat, miten ne voivat sattua, miten kaikki hermostuttaa, miten niagara housuissa ei tunnu kivalle. Toiset äidit ymmärtävät imetyksen, synnytyksen, raskauden ja muut äiti-jutut. Näitä kokemuksia on vaikea jakaa miesten kanssa. On äärimmäisen tärkeää saada jakaa kokemuksia muiden saman läpikäyneiden kanssa.

Vain toinen etä-äiti voi tietää, mitä on olla etä-äiti. Yksikään etä-äiti ei ole haukkunut äitiyttäni tai päätöksiäni.

Myös muissa asioissa vertaistuki on todella tärkeää. Muut etä-äidit ovat olleet uskomattoman tärkeitä elämässäni. Vain toinen etä-äiti voi tietää, mitä on olla etä-äiti. Yksikään etä-äiti ei ole haukkunut äitiyttäni tai päätöksiäni. He ovat tukeneet minua valtavasti vanhemmuudessani. En ole nähnyt yhtään sutta tässä ryhmässä, vaan imapiiri on ymmärtävä ja tukeva.

Vain toinen nainen voi ymmärtää naiseuden vaivat. Kuva: Pixabay

On outoa ajatella, että naiset vihaisivat naisia. Annoin vain muutaman esimerkin, miten naiset elämässäni ovat olleet pelastukseni. On kurjaa, että vallalla on sanonta, että haluaisimme toisille naisille pahaa. En suostu uskomaan tätä. Kautta aikain, kun yhteiskunta on ollut hyvin miesjohtoinen, ovat naiset tukeneet toisiaan ja ymmärtäneet, mitä toisetkin kokevat. Tätä samaa kulttuuria pitää ja sitä on jatkettukin edelleenkin. Eikös feminismi parhaimmillaan ole juuri tätä: tuetaan naiseutta ja toisia naisia, ollaan tasa-arvoisia ja uskotaan toisten hyvyyteen?

On kurjaa, että vallalla on sanonta, että haluaisimme toisille naisille pahaa. En suostu uskomaan tätä.

Naisryhmässä on voimaa! Kuva: Pixabay

Nainen voi olla naiselle paras ystävä ja ymmärtäjä, koska onhan se niin, että naiseudessa on paljon sellaista, mitä miehet vain eivät voi ymmärtää. En usko, että naiset pohjimmiltaan ovat kateellisia toisilleen, kuten niin usein väitetään. Olen kokenut uskomattoman paljon auttamista, tukemista, tsemppaamista ja aitoa myötäelämistä, enkä usko hetkeäkään, että me naiset olemme toisiamme vastaan. Tyhmien ja vanhakantaisten sananlaskujen toistamisen voisi lopettaa vaikka heti?

Kiitos kaikille ihanille naisille elämässäni!

Terfveisin, Etä-äiti

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017