Kirjoitukset avainsanalla Bloggaaminen

Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. Siksipä tartuin somehaasteeseen, jossa käydään läpi Facebookin profiilikuvia. Minulla profiilikuvia on kertynyt lähes sata. Mitä näistä profiilikuvista näkee? Millainen elämäni on ollut?

Ensimmäinen ja toinen profiilikuvani vuodet 2007 ja 2008

Ensimmäisessä kuvassa olen juuri alkanut seurustelemaan miehen kanssa, josta tuli myöhemmin aviomieheni. Onnellisuus ja ensimmäisestä masennuksesta toipumisen ilo oikein paistavat kuvasta.

Toisessa kuvassa olen viimeisiä kertoja omassa kodissani, muutimme tulevan mieheni kanssa yhteen vuoden 2008 lopulla.

Kolmas profiilikuvani, jossa olen täysin masennuksen vallassa (vuosi 2007)

Kuva on vanhempi kuin edelliset, mutta kolmas profiilikuvanani. Tämä kuva on minulle merkityksellinen, koska se kertoo minun elämäntilanteestani paljon. Ensiksin, olen juuri leikannut hiukseni lyhyeksi; aiemmin minulla oli yli vyötärön ulottuvat hiukset. Värjäsin ne tummiksi ja aloin pukeutumaan mustaan. Olin sairastunut elämäni ensimmäiseen masennukseen ja toin sen ulkonäölläni esille. Tätä kuvaa en voi katsoa ilman itkua.

Ensimmäinen äitikuva profiilikuvana vuodelta 2008

Nyt 15-vuotias etäpoikani on tässä kuvassa 4-vuotias suloisuus. Hiukseni ovat alkaneet jälleen pidentyä.

Vuosi 2008 ja avoliitto kukoistaa

Mieheni otti tämän kuvan ja osti myös kuvassa olevat vaatteet. Elin elämäni onnellisinta aikaa. Sanottava on kuitenkin, etten ihan joka päivä pukeutunut näin.

Vuosi 2009 ja häät elämäni miehen kanssa

Hääprofiilikuvista laitan tähän tämän, jossa olen yksin. Päivä oli yksi ihanimmista. Mutta mikä tuo ilme on!

Vuosi 2010, häämatka

Menimme myöhäiselle häämatkalle Roomaan. Melkein heti tämän jälkeen erosimme. En voi ajatella muuta kuin sitä, kun näen tämän kuvan. 

Ensimmäinen kuva avieron jälkeen ja vaikeassa suhteessa elämisen ajoilta vuodelta 2011

Tässä kuvassa en uskalla näyttää kasvojani. Mutta jo sivuprofiili kertoo paljon: olen hyvin surullinen ja elämäni suurimman kriisin keskellä.

Vuosi 2011, esikoiseni menee kouluun ja minä olen romahtamisen partaalla

Tämä kuva on elämäni merkityksellisimpiä. Esikoiseni menee kouluun, mikä on tietenkin äärimmäisen tärkeä asia meidän molempien elämässä. Minä elän keskellä suhdetta, joka ajoi minut itsetuhoisuuteen. Näkeekö sitä kuvasta? Ei näe. Minun sisälläni asuu sellainen suru, jonka tuskan tunnen vieläkin. 

Vuosi 2012, 30-vuotisjuhlat ja päätös, etten palaa kamalaan suhteeseen 

Palasin kuitenkin, useaan kertaan. En osaa sanoa, mitä tästä kuvasta ajattelen. Muistan fiiliksen, että nyt alkaa uusi, onnellisempi elämä.

Vuoden 2012 syksyllä löysin miehen, joka pelasti minut

Tässä kuvassa olen It's so 80´s -bileissä. Muistan, kuinka onnellinen olinkaan! Olin päässyt viimein eroon tuhoisasta suhteestani ja löytänyt miehen, joka oli ihana. Hänestä tuli myöhemmin kuopukseni isä.

Ensimmäinen profiilikuva, jossa olen raskaana (vuosi 2014)

Tässä kuvassa näkyvät vaikeudet, joita raskauteni aikana kävin läpi. Olin fyysisesti hyvin huonossa kunnossa. Nykyään kuopukseni on yli 4-vuotias.

Vastasyntyneen kanssa vuonna 2014

Kuvasta näkyy se toivo, jota kannoin sisälläni: kunpa tämä perhe pysyisi.

Helka Helka-hotellissa vuosi 2015

Hotelli kustansi Helkan-päivänä ilmaisen yöpymisen Helkoille. Olen tässä hyvin, hyvin uupunut: kuopukseni oli valvonut yönsä jo usean kuukauden ajan.

Kuopukseni toinen joulu ja olemme jo eroperhe (vuosi 2015)

Niin se elämä heittelee, ja erosimme vuoden 2015 lopulla. 

Vuosi 2016 oli sairastamisen aikaa

Masennuin ja sairastuin fyysisesti. Uupumuksen voi nähdä silmistäni.

 

Vuoden 2016 loppu toi uuden hiustyylin ja tahdon muuttaa elämäni

Ja se muuttuikin täysin, kun päätin muuttaa täysin elämäni suunnan. Toivon voi jo nähdä silmistäni, kun fyysinen kipu oli viimein poissa.

 

Vuosi 2017 oli elämäni parhaita

Sen voi nähdä näistä kuvista. Olen onnellinen ja minut itseni kanssa. Pitkät hiukset lyhenivät jälleen. Onkohan niin, että elämänmuutosten yhteydessä hiustenkin on aika muuttua?

 

 

Vuonna 2017 unelmani toteutui, kun pääsin Vauvan bloggaajaksi ja minusta otettiin ihan ammattivalokuvaajan kanssa kuvia

Näitä olettekin nähneet jo blogissani. Kuvaaja Panu Pälviä. Oli jännittävää olla ensi kertaa ammattilaisen kuvattavana. Mahtaakohan se näkyä näistä kuvista? Ja hei, jälleen hiukset lyhenivät uuden edessä!

 

Vuosi 2018, jolloin minusta tuli kirjailija

Nämä kuvat ovat kirjailijakuviani. Kuvaaja Meri Björn. Olen saavuttanut yhden isoista unelmistani ja sen näkee. Kirjastani voit lukea lisää vaikkapa tästä.

 

Vuoden 2018 ero

Erosin parisuhteestani kesällä ja olin jälleen uuden edessä. Kuvissa näkyy kuitenkin toivo ja ilo. Ensimmäinen kuva T-A Bech. Toisessa kuvassa erosta on tasan vuorokausi. Voitte kuvitella, että ajatukset ovat olleet aika sekaisin..

 

Viimeisin kuvani vuodelta 2018

Tämä on nykyinen profiilikuvani. Sen on ottanut Meri Björn. 

Huh, kyllä näihin vuosiin mahtuikin aivan valtavan paljon tapahtumia, kuin kokonainen ihmiselämä. Mitähän tulevaisuus tuo minulle tullessaan?

Tässä vielä ihan ensimmäinen ja viimeinen profiilikuvani. Miltä muutos näyttää? Toisaalta tuntuu, että ympyrä on sulkeutunut: onnellisuudesta onnellisuuteen. 

Mitä sinun profiilikuvasi kertovat sinusta? 

Lue myös: Koti-Iskä88 osallistui somehaasteeseen, katso kuvat!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Vierailija

Minäminäminä...
on muuten ihan tosi, että omaa napaansa kaivelevat ovat alttimpia masentumaan.
Facebook on varmaakin myös yksi masennusta pahentavista asioista, siellä pyöritään niin oman navan ympärillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Vuosi 2018 on nyt lopuillaan. Mitkä tekstit ja tapahtumat elämässäni olivat tänä vuonna blogissani ne luetuimmat? Tässä listaus kymmenestä luetuimmasta jutustani. Yhteensä koko vuoden aikana blogiani on katsottu yli puoli miljoona kertaa. Se on ihan huikea määrä. Kiitos teille kaikille!

Alistavassa suhteessa eläminen ja siitä poispääseminen

Tämä on ollut ehdottomasti vuoden luetuin juttu. Millaista on elää narsistin kanssa ja miten sellaisesta suhteesta pääsee pois? Lue täältä.

Masennukseni uusiutui 

Ja kroonistui. On suostuttava uskomaan, että masennukseni on ehkä koko loppuelämän jollain tavalla mukana elämässäni. Lue diagnoosistani täältä.

Lukijan tarina kaiken menettämisestä

Erossa menivät lapset, talo, työ ja rahat. Lue koko tarina täältä.

Pettävä ystävä

Kun ystävä tekee sen pahimman: pettää sinua oman kumppanisi kanssa. Lue tarina täältä.

En saanut sterilisaatiota

Kertomustani siitä, etten saanut sterilisaatiota vaikka halusin ja täytin ehdot, luettiin todella paljon. Lue koko juttu täältä.

Parisuhdehistoriani

Kerroin, että olen ollut kihloissa neljä kertaa ja naimisissa kaksi kertaa. Tätä elämäni historiaa luettiin paljon. Lue sinäkin se täältä.

Onneton eksääni rakastuminen

Loppuvuodesta kerroin, että onnettomasti rakastuin eksääni ja siinä ei käynyt kovinkaan hyvin. Lue tekstini tästä täältä.

Vinkkini hyvää ruokavalioon

Tämä terveyspainotteinen tekstini, jossa kerroin masennuksen ja nivelsairauden hoitoon hyviä ruokavinkkejä, sai paljon lukukertoja. Vinkit täällä.

Ero

Erosin kesän alussa miesystävästäni. Tämä teksti kosketti teitäkin, koska sitä luettiin paljon. Lue erotarinani täältä.

Talous kuntoon taulukon avulla

Vinkkini talouden hoitoon saivat teiltä hyvän vastaanoton. Lue kehittämästäni taulukosta täältä.

Nyt on aika lähteä kohti vuotta 2019 ja toivottavasti seuraat minua silloinkin. Hyvää uutta vuotta sinulle!

Rakkaudella, Etä-äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Oletko miettinyt joskus, kuka on Etä-äiti-blogin kirjoitusten takana? Miksi käyttäydyn joskus omituisesti? Onko minulla joitain salaisuuksia? Nyt kerron joitain asioita minusta teille, yleisön pyynnöstä.

Halusin aina tytön, jolla olisi tumma, kikkara tukka ja ruskeat silmät

Mutta sainkin kaksi ihanaa, vaaleaa poikaa. Siskoni taas sai kaksi tyttöä. Äidilläni on neljä tyttöä, isälläni myös yksi poika. Kikkaratukkaisia emme ole kukaan, paitsi ehkä siskon vanhempi tyttö, mutta hiukset ovat vaaleat. Nyt myöhemmin en tietenkään haluaisi keitään muita lapsia kuin juuri omani.

Lapsuudenperheeni on Jehovan Todistajia

Siksi mm. emme viettäneet joulua ja suhteeni äitiini ei ole mikään paras, koska itse olen eronnut tuosta uskonnosta sittemmin.

Olen teologi

Toinen koulutukseni on teologi, olen uskonnon ja historian opettaja. Toinen koulutukseni on liiketalouden tradenomi. En ole kummankaan koulutukseni mukaisessa työssä. Haaveammattini on kirjailija.

Toinen jalkani on isompi kuin toinen

Tämä aiheuttaa hieman ongelmia, kun ostaa kenkiä. Kokoero on noin puoli kengän kokoa. Minun selässäni on myös skoljoosi, eli se on vinossa. Tämä aiheuttaa usein selkäkipuja ja ryhdin huonoutta.

Minulla on kaksi diagnosoitua sairautta

Masennus ja seronegatiivinen nivelreuma, eli sitä ei näy verikokeissa. Lisäksi kärsin ajoittaisesta ahdistuksesta ja paniikkioireista. Muita diagnsoimattomia juttuja minulla ovat erityisherkkyys, monet tunnelukot ja läheisriippuvuus. Onpa siinä kerrakseen. Nämä kaikki vaikuttavat tietenkin jokapäiväiseen elämääni melko paljon, joskus vähemmän, joskus enemmän. Varsinkin parisuhteisiini näillä on ollut voimakas vaikutus.

Lue näistä lisää:
Masennusdiagnoosini 
Erityisherkkyys"diagnoosi" helpotti minua
Paniikkikohtaus kirjastossa
Reumani häiritsee jokapäiväistä elämääni
Miksi parisuhteeni päättyvät aina eroon?

Seurustelukumppanini käski perustamaan alkuperäisen Etä-äiti-blogini

Ja sen nimi oli Minä, Etä-äiti. Hän sanoi, että blogilla olisi varmasti mahdollisuus menestyä. Blogi menestyikin, tuo seurustelusuhde ei. Silti olen ikuisesti kiitollinen, että hän pyysi aloittamaan blogini. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kiitos kuluneesta vuodesta. ❤ kaunista joulunaikaa. #etääiti #jouluaatto

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Suhteeni seksiin on ristiriitainen

Tämä johtuu siitä, että liian nuorena koin seksuaalisia tilanteita. Siksi menin lukkoon, ja pelkäsin koko juttua. Vanhemmiten olen oppinut siitä nauttimaan, mutta välillä edelleen joudun päättämään, että nautin siitä. Viimeisissä suhteissani ei ole ollut ongelmia osoittaa fyysistä kiintymystä. Hyvin pitkään kuitenkin kamppailin tämän ongelman kanssa, joka osittain varmasti liittyy myös edellämainitsemiini tunne-elämän ongelmiin.

Haluatko kysyä vielä jotain lisää? Kommentoi!

Lue myös: 10 asiaa, joita en ole ikinä tehnyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (3)

Vera Pelle

Oletko uskossa nykyisin? Olisi myös kiinnostavaa kuulla enemmän lapsuudestasi ja nuoruudestasi uskonyhteisössä. Ja tietenkin jäljestä, jonka se on sinuun jättänyt.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moikka ja kiitos kysymyksestä.
En ole missään uskonnossa mutta en usko pelkkään evoluutioonkaan eli johonkin luojankaltaiseen uskon.
En ole kirjoittanut lapauuden tästä osasta koska ei oikein sovi ehkä blogini teemaan. Kirjaa olen aiheesta kirjoittamassa. Ehkä blogiinkin jostain näkökulmasta. Se miten lapsuudessa koin että vain auorittamalla uskontoa olin hyväksytty olenkin jo kirjoittanut :
https://www.vauva.fi/blogit/eta-aiti/huonon-tyton-syndrooma-seuraa-aikui...

Terveisin, Etä-äiti

Vera Pelle

Ok, kiitos. Mainiota, että kirjoitat aiheesta kirjaa. Odotan kiinnostuneena.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Meri Björn

Kun elämä heittää eteeni hyvää tai huonoa, tapani käsitellä on kirjoittaa ne ylös, näkyville. Sanat tuovat helpotusta, huojennusta ja apua.

Kirjoittaa ruudun takana yksin tekstejä, julkaista ne, eikä nähdä, miten ihmiset niitä lukevat ja niihin reagoivat, vai lukeeko ylipäänsä kukaan tekstejä.

Joskus voi tuntua tai monet voivat luulla, että blogin kirjoittaminen on yksinäistä hommaa. Kirjoittaa ruudun takana yksin tekstejä, julkaista ne, eikä nähdä, miten ihmiset niitä lukevat ja niihin reagoivat, vai lukeeko ylipäänsä kukaan tekstejä.

Mutta olen huomannut, etten olekaan yksin. Tämä ei ole yksinäistä puuhaa. Tämä on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan ja itselleni äärimmäisen tärkeä apumuoto ja elämänhallinnan tapa.

Kun kirjoitin viimeisimmän tekstini elämääni kohdanneesta rakkaussurusta, tapahtui jotain, joka kosketti minua ihan valtavasti. Sain teiltä lukijoilta kymmeniä viestejä ja kommentteja tekstini jälkeen. Sain lohduttavia sanoja, tsemppiviestejä, teidän omia kokemuksianne rakkaudesta ja virtuaalisia voimahaleja. Se lämmitti enemmän kuin osaan sanoakaan.

Olen kuullut elämäntarinoita, iloja, suruja, rakkauksista, vihasta, ilosta, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, lukenut tuhansia viestejä, iloinnut ja surrut lukijoiden kanssa yhdessä ja te minun kanssani.

Kuka sanoo, että bloggaaminen on yksinäisen ihmisen hommaa? Olen saanut ystäviä ja tukijoita tämän kautta paljon. Olen kuullut elämäntarinoita, iloja, suruja, rakkauksista, vihasta, ilosta, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, lukenut tuhansia viestejä, iloinnut ja surrut lukijoiden kanssa yhdessä ja te minun kanssani.

Siksi haluan sanoa kiitos teille kaikille lukijoilleni.

Sydän täynnä kiitollisuutta. Lämmintä joulunodotusta teille.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram