Kirjoitukset avainsanalla Bloggaaminen

Kuva: Panu Pälviä

Kello 7.10 Lapsi nukkuu vielä ja minä herään uuteen viikkoon. Tällä kertaa meillä meni juuri niin, että lapsi herää viikonloppuna aikaisin ja arkiaamuna nukkuisi pitkään. Koska olen siis viikonlopun aikana herännyt kukonlaulun aikaan, nyt herään ilman herätyskelloa ja hipsin hiljalleen vessaan meikkaamaan. Tänään lapsi lähtee isänsä luokse viikoksi. Eteisessä odottaa pakattu kassi, jossa on viikon vaatteet ja tarvikkeet. Kello 7.20 olen meikannut ja samaan aikaan poika hiipii hiljaa taakseni ja halaa. 

Kello 8.00 lähdemme kohti päiväkotia. Näinä aamuina, kun poika lähtee isälleen, tavaraa tuntuu olevan liikaakin kannettavaksi. Poika hyppii iloisena pitkin kuralätäköitä. "Millon äiti sun töi alkaa!" hän huutaa. Olemme syöneet kotona aamupalan; minä kahvia ja leipää ja hän muroja.

En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.

Kello 8.15 saavumme päiväkotiin. Nostan pojan tarvikekassin hyllyn päälle, josta hänen isänsä ottaa sen iltapäivällä mukaansa. Kuopukseni viihtyy hyvin päiväkodissa, kaverit juoksevat häntä vastaan ja he halailevat. "Äitillekin hali", huudan hänen peräänsä. Me halaamme ja sanon, että isi tulee iltapäivällä hakemaan. Ulkona näen pojan ikkunassa, hän vilkuttaa minulle iloisena. "Nähdään viikon päästä". kuiskaan ja heitän lentosuukon ikkunasta sisään. En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.

Kello 8.45 saavun töihin ja työviikko alkaa. Maanantait lapsen lähtiessä isälleen eivät ole niitä kaikkein helpoimpia, mutta työt auttavat paneutumaan muihin asioihin. Tiedän, että illemmalla voi olla jo parempi fiilis. Laitan radion soimaan, syön yläkerran kahvilasta ostettua puuroa ja avaan työsähköpostini. Äitin "töi" on alkanut.

On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani.

Kello 11.30 menemme kollegan kanssa ostamaan lounasta yläkerran ravintolasta. Syödessäni laitan viestiä teinille. Emme ole nähneet sen jälkeen, kun hän lähti isänsä luokse oltuaan luonani kolme viikkoa. On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani. Tällä viikolla, kun kuopus on isänsä luona, olisi kiva tehdä jotain yhdessä kahdestaan vanhemman pojan kanssa.

Kello 12.34 muokkaan tekstissäni ylempänä olevaa kuvaa. Muistan vielä tuon aamuhetken, kun poika niin iloisena vilkutteli minulle ja odotti jo iltapäivää, jolloin isä tulee hakemaan. Eroperheen lapsen elämä on muutoksia täynnä, mutta toisaalta iloisia jälleennäkemisiä ja merkityksellisiä yhdessäolohetkiä. Vanhemman näkökulmasta tämä on myös jatkuvaa muutostilaa: on lasten kanssa yksin, on yksin ilman lapsia, huolehtii lapsista yksin ja nauttii omasta ajasta. Välillä ahdistun valtavasti, etten osannut tarjota lapsilleni pysyvää ydinperhettä. Olemme saaneet eroperheemme toimimaan hyvin ja olen siitä onnellinen, mutta silti kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.

Kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.

Kello 13.12. Mietin, mitä teen illalla. Lapsettomat viikot kuluvat useinkin niin, etten osaa päättää, mitä haluan tehdä eniten. Joskus päädyn tekemään en-mitään. Välttääkseni sen tänään, mietin jo nyt illan kulkua. Suunnitelmissa on ainakin HBO:n Billions-sarjan uuden tuotantokauden aloittaminen, Walking dead -jakson katsominen ja imurointi. Lisäksi harkitsen näiden välillä: joko menen töiden jälkeen suoraan leffaan tai kehonhuoltoon. Kumpaankohan päädyn?

Kello 13.47. Otan yhteyttä teiniin ja hänen isäänsä erästä kouluasiaa silmällä pitäen. Koetan todella olla mukana teinin elämässä ja osaltani kantaa hänestä vastuuta; isä on hoitanut häntä paljon enemmän, ja nyt tuntuu, että haluan osallistua intensiivisemmin poikani elämään.

Kello 16.00. Olen valmis lähtemään kotiin. En ainakaan heti jaksa lähteä mihinkään, koska aikaiset aamuherätykset painavat. Menen kotiin ja teen Instassa näkemäni reseptin mukaan kaurajugurtti ja -maitopohjaista smoothieta. Olen viime aikoina alkanut kokeilemaan eri smoothie-reseptejä ja tämä oli hyvää. Teini vastaa ja sovimme treffit loppuviikolle. Jee!

Mangosmoothie.

Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. 

Kello 16.50. Menen lastenhuoneeseen viemään kuivia pyykkejä. Virhe! Tänään tyhjä lastenhuone näköjään iskee päin kasvoja ja lujaa. Tunnen valtavaa surua. Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. Tuli tällainen. Surettaa ihan valtavasti. Voin kuitenkin sanoa, ettei joka päivä ja viikko ole enää näin hankalia ajatuksia ja fiiliksiä. Tänään ne yllättävät. Päätän mennä päiväunille. Niiden aikana teinin isä on vastannut ja sovimme lapsemme kouluasiasta. Tulee hyvä fiilis.

Lapsettoman viikon tyhjä lastenhuone.

Kello 19.00. Vaikka ei yhtään huvittaisi, lähden kehonhuoltotunnille. Ja kuten aina, ei harmita yhtään: tunti virkistää mieltä ihan valtavasti. Ja lähteminen virkisti muutenkin...tunnilla näin mukavan oloisen tyypin, joka on usein siellä samaan aikaan. Hän pyytää minua lähikuppilaan lasilliselle. Miksipä ei! Tämä on lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! Hymyilyttää.

Lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! 

Kello 21.00. No en tiedä, ovatko nämä treffit, mutta virkistyn valtavasti. Kiitän seuralaistani mukavasta seurasta ja lähden kotiin. Ei mitenkään epäonnistunut ilta. Käyn suihkussa ja sieltä tullessani kodin hiljaisuus kuulostaa tällä kertaa kauniille. Kuuntelen omia ajatuksiani ja päivän herättämiä tuntemuksia. Olen tyytyväinen itseeni ja päivääni. Vaikka käyn läpi vaikeitakin asioita, osaan silti nauttia elämästäni jo yksinkin.

Kello 23.00. Walking Dead oli jännittävä kuten aina. Olen valmis sänkyyn ja nukkumaan. Olipa päivä! Loppujen lopuksi ehdin tehdä lähes kaiken, mitä aamupäivällä ajattelinkin. Päivä oli täynnä tunteita, tapahtumia ja hauskuuttakin. Pitkän päivän päätteksi on ihana painaa pää puhtaille lakanoille. Hyvää yötä.

Lue myös: 
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Muuttuuko etä-äitiyteni vuoroviikkoäitiydeksi?

P.S. Käyn paljon päivieni tapahtumia läpi Instagramissani. Seuraathan minua jo sielläkin?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Päiväkirjaterveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Viisi täysin sekalaista faktaa tämänhetkisestä elämästäni.

Painooni on tullut viisi kiloa lisää sitten viime vuoden

Mikä ei ole huono asia. Olen aina kärsinyt alipainosta, jopa anoreksiasta. Nyt olen viimein päässyt ihannepainooni, eli en ole minkään indeksin mukaan alipainoinen. Olen alkanut harrastamaan jälleen liikuntaa, mutta en painoa pudottaakseni, vaan siksi, että haluan päästä fyysisesti parempaan kuntoon. Sairastumiseni jälkeen kuntoni on romahtanut todella huonoksi. Toivon, että tämä liikuntainnostukseni jatkuu.

Nautin sinkkuudesta

Olen viimein päässyt tilanteeseen, jossa olen tyytyväinen seurustelustatukseeni; tai siihen, ettei sitä ole. Nautin yksinolosta ja itselleni elämisestä. Tämä on myös erittäin tarpeellista juuri nyt: käyn läpi elämäni vaikeita asioita, ja en ole valmis, en ehkä vielä pitkään aikaan, pysyvään ja pitkäaikaiseen parisuhteeseen.

Elämäni on välillä todella tylsää

Somesta saattaa saada täysin väärän kuvan esimerkiksi bloggaajan arjesta. Itseasiassa Instagramissa on tällä hetkellä bloggaajien kesken kiivastakin keskustelua siitä, mitä someen saa ja kannattaa postata. Osa on sitä mieltä, että negatiivisetkin asiat on hyvä tuoda esille, muuten some on liian siloiteltu. Toiset sanovat, että someen saa laittaa juuri sitä, mitä huvittaa. Oli miten oli, minunkin somestani saattaa saada kuvan, että juoksen paikasta toiseen, nautin lasteni kanssa olemisesta täysin rinnoin ja bloggailen viinilasin äärellä tunnelmallisisissa kahviloissa. Totuus on, että elämäni on välillä äärimmäisen tylsää. Kuten varmasti meidän kaikkien. 

Juusto kuuluu kinkun alle

Ikuisuuskysymys. Tässä minun vastaukseni. Ja kurkut, tomaatit ja muut härpäkkeet aina päällimmäiseksi.

Aloitan aamuni aina kahvilla

Jopa kuopukseni tietää, että aamulla keitän ihan ensimmäiseksi aina kahvit. Juon kahvia muutenkin ihan liikaa, jopa 10 kuppia päivässä! Kahvi on ystäväni, lohduttajani ja piristäjäni. Kahvittelut ajoittuvat yleensä aamupäivään. Tykkään tummapaahdosta enemmän kuin vaaleasta. Istun usein myös kahviloissa kirjoittamassa tai lukemassa hyvää kirjaa. 

Bonuskohta: edelliseen liittyen pidän kahviloissa siitä, että voin tarkkailla ihmisiä ja miettiä heidän elämäntarinoitaan ja -kohtaloitaan. Yleensä istun jossain nurkassa pois muitten näkyviltä ja katselen ihmisjoukon liikkeitä.

Lue myös.
7 asiaa, joita et ehkä tiennyt minusta
10 asiaa, joita en ole ikinä tehnyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ensimmäistä kertaa – aika yllättäenkin vasta nyt–  jouduin melko aggressiivisen ja pelottavankin somehyökkäyksen kohteeksi. Siinä minuun kohdistui vihaa, uhkailua ja mustamaalaamista. 

Minuun kohdistui vihaa, uhkailua ja mustamaalaamista. 

Somehyökkäyksellä tässä tarkoitan messenger-viesteillä minulle kirjoitettuja, muutamassa fb-ryhmässä kerrottuja ja muille ihmisille somessa sanottuja ilkeitä kommentteja minusta. Sain viestiboxiini jopa niin aggressiivisia viestejä, että vähän säikähdin, varsinkin, kun myös kotirauhaani uhattiin sanallisesti. Vaikka käytännössä ja toivottavasti tämä on minuun vain somessa kohdistuvaa vihaa, ei tosielämässä realisoituvia tekoja, hetkesi tällainen pelästytti. 

En millään jaksa uskoa, että somen ulkopuolella saisin samanlaista ryöppyä päälleni. Vaikka olen aktiivinen monissa fb-ryhmissä ja kirjoitan julkista blogia, harvat somessaolijat kuitenkaan tuntevat minua hyvin. Tavallisessa elämässä somehyökkääjillä tuskin olisi mitään sanottavaa minulle.


Jouduin somessa ryöpytykseen.

Kun kommunikoidaan kirjoittamalla eri ryhmissä ja yksityisviesteillä, häviävät kanssakäymisestä eleet, äänenpainot ja jopa yleiset käyttäytymisnormit.

Muuttaako some meidät aggressiivisiksi? Kun kommunikoidaan kirjoittamalla eri ryhmissä ja yksityisviesteillä, häviävät ihmisten välisestä kanssakäymisestä eleet, äänenpainot ja näköjään jopa yleiset käyttäytymisnormit. Olen useasti törmännyt Facebookin ryhmissä hyvin vihamieliseenkin kirjoitteluun, jopa herjaamiseen, syyttelyyn, ivaan ja naureskeluun. Joskus se on erittäin silmiinpistävää. Kuinkahan moni oikeassa elämässä käyttäytyisi niin huonosti kuin somessa?

Tämä kaikki koskettaa myös minua. Huomaan olevani somessa provosoivampi ja kärkkäämpi kuin livenä. Välillä minua kuvaillaan somekäyttäytymiseni perusteella sellaiseksi, etten tunnista kuvauksesta itseäni. Miksi some saa meistä omituisia piirteitä esiin?

Huomaan olevani somessa provosoivampi ja kärkkäämpi kuin livenä.

Kun tämä somehyökkäys minua kohtaan alkoi, olin ihmeissäni. Ihanko todella minulle kirjoitettiin tuollaisia viestejä? Sanoisivatko he livenä minulle noin? Kun monissa isoissa fb-ryhmissä keskustelu on kärkästä ja syyttelevääkin, niin en mitenkään usko, että kaikki nuo fb-ryhmien jäsenet tosielämässä olisivat näin oudosti käyttäytyviä. Siksi tällainen somekäyttäytyminen on hyvin hämmentävää.

Ehdotukseni onkin, että ennenkuin sanomme somessa mitään, miettisimme, sanoisimmeko saman livenä. Olisimmeko yhtä kärkkäitä ja hyökkääviä? Tällöin somessakin käyttäytyminen voisi muuttua asiallisemmaksi.

Toivon, ettemme ole sellaisia, joita somepersoonamme välillä ovat. Palautetta ja kommentteja saa ja pitääkin antaa, mutta millä tavalla sen tekee, on tärkeää. Ja tosielämässä ja livenä saadut palautteet ovat kaikkein parhaimpia ja vaikuttavimpia. 

Lue myös:
Näin valehtelen somessa
Bloggari Elämältä kaiken sain kirjoitti blogikiusaamisesta

Uskalletaan olla omia itsejämme somessakin. Ja varsinkin sen ulkopuolella.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

jermu75
2/1 | 

Mikä sun mielestä tekee somesta niin todellisen, että sielä käytävä kommunikaatio koetaan reaalimaailman jatkeeksi? Lienee sanomattakin selvää, ettei kukaan ihminen heijasta internetissä todellista persoonaansa. Mun mielestä parempi jättää trollit omaan arvoonsa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen viime vuoden lopusta asti tietoisesti tehnyt muutoksia elämääni. Nämä koskettavat niin työtäni, vapaa-aikaani, liikkumista kuin lasten kanssa olemistakin. Aiemmin en tuntenut elämääni omakseni. Nyt uuden kynnyksellä, olen muuttanut elämässäni paljon – varsinkin, kun ensimmäistä kertaa haluan elää yksin ja itselleni.

Vaatteet ovat lähes ensimmäinen asia, jonka toisissa näemme, joten ei ole yhdentekevää, mitä viestimme pukeutumisellamme.

Tämä näkyy myös pukeutumisessani. Vaatteethan ovat lähes ensimmäinen asia, jonka toisissa näemme, joten ei ole yhdentekevää, mitä viestimme pukeutumisellamme. Olen saanut paljon kyselyitä, miten pukeudun ja minkälaiset vaatteet miellyttävät minua. Instagramissani ootd-kuvani ovat suosittuja ja haluankin esitellä teille palasen uudenlaista minääni myös täällä blogin puolella: pukeutumistani.

Muutos alkoi näkymään viime kesänä kukkien ilmestyttyä vaatteisiini.

Kukkakuosia ja mekkoja

Kukat kiinnostavat kuosina yhä enemmän. Ne kuvaavat pirteyttä, väriä, elämää, uuden syntymistä ja persoonnallisuutta. Siksi vaatteisani näkyy kukkaa lähes päivittäin. Mekot ovat alkaneet syrjättymään housuja; ne tuntuvat enemmän omilta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

#ootd 🌸🌹🏵💕💙 #etääiti #vauvafiblogit #kukkamekko

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Huomenta ja pinkkiä päivääsi ❤💕💖💗 #etääiti #pink #pinkisthenewblack #vauvafiblogit

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu


Tämä kukkavaate on haalari. Kuva:T-A Bech

Värejä

Värit alkoivat näkymään vaatteissani sitä enemmän mitä enemmän olin tyytyväinen elämäntilanteeseeni ja itseeni. Masentuneena ja eksyksissä pukeudun usein tummaan ja mustaan. Noita värejä ei ole pukeutumisessani viime aikoina näkynyt.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Väriä päivääsi 💗💖💕💚🌺😍 #etääiti #colorful #selfie #ootd #vauvafiblogit

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Muutoksia tulossa lisää

Uusien vaatteiden ja tyylin löytäminen on ollut mukavaa puuhaa senkin takia, että olen kierrellyt lukuisia kirppiksiä ja alennusmyyntejä, päässyt viettämään aikaa etäpoikani kanssa, kun hän on tullut mukaani ja olen tavannut uusia ihmisiä.

Muutos luo muutosta ja tuo hyvää elämään.

Luulen, että hiukseni kokevat myös jonkinlaisen uudistuksen, kuten aina, kun elämäntilanteeni muuttuu. Myös piilolinssien aktiivinen käyttö kiinnostaa tai uusien silmälasien osto. Muuta elämäntaparemontistani voin sanoa, että todella hyvällä tiellä ollaan ja lisää isoja muutoksia on varmasti tulossa. Haluaisitko kuulla niistäkin?

Lue myös:
7 asiaa minusta, joita et ehkä tiennyt

Muutosterveisin. Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram