Kirjoitukset avainsanalla Bloggaaminen

Vaikka sitä on kasvattanut kovaa panssaria näiden reilun kahden vuoden aikana, välillä kuitenkin pahoitan mieleni haukkujen ja kommenttien takia. Tähän voisi vastata, että mitäs sitten kirjoitat kaikesta elämässäsi, oma vika.

Niin se juuri on. Miksi kirjoitan? Miksi, kun minulle sanotaan, että olen huomiohuora, itsekeskeinen, impulsiivinen, äidinvaistoton, itsekäs ihminen?

No mitä muuta voi olettaa, kuin sitä kuuluista paskamyrskyä, kun kirjoittaa otsikolla Halusin yli kaiken vauvan, ydinperheen ja parisuhteen – Sain ne ja halusin heti erota? Miksi sitten kirjoitin sen? Miksi pitää avata koko sisäinen tuskansa koko kansan silmien eteen, jos ei kestä kritiikkiä? En oikeastaan edes tiedä. Minun on vain pakko. Ja sitten siihen samaan tekstiin tulee kommentti, että pelastin sillä jonkun elämän.

On silläkin väliä.

Joskus tuntuu, että selittelen valintojani ja koetan vakuuttaa, että olen tarkoittanut vain hyvää ja yrittänyt parhaani. Miksi sitten selittelet, sitäkin kuulen. En aina tiedä itsekään. Onko tässä enää mitään järkeä? Olen ensimmäisenä Suomessa avannut julkisessa blogissa totaalisen avoimesti etä-äitiyteen johtaneita tapahtumia, jotka eivät ole mitään ihan piisofkeikkejä. Ja kun sellaiseen tekstiin tulee paskaa kommenttia, kyllä se vain sattuu. Minuakin.

Ei minua kukaan pakota kirjoittamaan. Tänään ensimmäistä kertaa ikinä mietin, pitäisikö lopettaa koko blogi. Blogi, johon olen kirjoittanut henkilökohtaisempia asioita kuin hyvin moni muu blogaaja ikinä tekee. Onko tämä kaiken tämän väärti?

Ja sitten kilahtaa Instagramin yksityisviestiboxi: Onneksi kirjoitat. En selviäisi ilman tekstejäsi.

Ja minähän jatkan. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Kyllä mä kestän. Mä nousen taas. Helvetti te ette minua hiljennä. Ja jos tekstini ovat jonkun mielestä kamalia, niin eihän niitä ole pakko lukea?

Terveisin se hitonmoinen Feeniks, joka nousee aina

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vuoden Äiti
1/3 | 

"jos tekstini ovat jonkun mielestä kamalia, niin eihän niitä ole pakko lukea"

Näinpä juuri.

Ja miten se vanha viisaus meneekään... "Kun vihaaja vain jatkaa seuraamista, ei se olekaan vihaaja vaan sehän onkin fani". ;) 

Vierailija
2/3 | 

Oliko tää nyt se teksti, mihin pitää laittaa että "eiei. Apua. Älä missään nimessä lopeta, koska oot paras" .....ja aika huomionhakuinen...

NinniViivi
3/3 | 

Äitiyteen liittyvät asiat ovat monissa kohtaa tabuja, joita Etä-Äiti ei pelkää vaan tuo esille. Erilaisuus, poikkeaminen valtavirrasta on yhtaikaa kiehtovaa ja joidenkin mielestä tuomittavaa. Äitiys, ydinperhe ja sen rikkominen omasta tahdosta (tai tahdottomuudesta) toistuvat blogissa. Myös avioero on tabu, vaikka niin moni eroaa. Lapsen rooli on sopeutua. (Samaa sopeutumista toivoisi myös aina vanhemmilta, niin että he loisivat lapselle hyvän ympäristön kasvaa huolimatta erosta.) Vaikka luenkin tätä blogia aina välillä, en pidä Etä-Äidin infantiilista tavasta elää ja tehdä ratkaisuja. Minusta hän on tosi narsisitinen, toisaalta anelevan huomiohakuinen, ikään kuin elää suosionsa varassa. Etä-Äitiys on loppujen lopuksi melko harvinaista, eikä siitä keksi blogiin juttua loputtomasti. Se korvautuu ylihypetyksellä, paljastuksilla ja oman roolin hypomaanisella korostamisella. Blogi sopisi paremmin vaikka Ilta-Sanomiin, missä se todella saisi lukijat riepomaan yhteen jos toiseenkin suuntaan. Eikö tappelu tee aina hyvää? Kirjoittaja luulee saavansa lukijoiden (vanhoillisetkin) sydämet puoleensa näillä teksteillä, mutta tilalle tuleekin ärsytys ja itselleni ihmetys. Onko tämä omien haavojen jatkuva repiminen ja esittely Vauva-lehden linjan mukaista? Mitä tuleekaan seuraavaksi?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sain viime viikon tekstiini kommentin: olenko ajatellut, että kertomalla avoimesti parisuhdevaikeuksistani, menneisyyteni epävakaista tunnetiloistani ja eroistani karkotan mahdolliset uudet kumppanit tiehensä?

Vastaukseni on, että ei voisi vähempää kiinnostaa. 

Mahdollisia uusia kumppaneita voi pelottaa, että he päätyvät blogiini. 

Kommentoija viittasi mm. siihen, että mahdollisia uusia kumppaneita voi pelottaa, että he päätyvät blogiini. Tämä nyt on aivan naurettava pelko, koska en kirjoita koskaan kenestäkään, jos he eivät sitä itse hyväksy. Ketään ei myöskään tunnista teksteistäni, elleivät he itse näin halua. Poikkeuksena ovat toki lasteni isät, jotka ovat tunnistettavissa minun kauttani, mutta heidän elämästään en yksityiskohtaisia tai henkilökohtaisia asioita kerrokaan.

Blogiini ei päädytä vahingossa. Pidän ÄÄRIMMÄISEN tarkkaa huolta siitä, keistä blogissani kirjoitan. En ihan kenestä tahansa edes kirjoita. Vain minulle äärimmäisen tärkeät henkilöt pääsevät teksteihini. Ja silloinkin, jos he itse näin haluavat.

Edellisessä suhteessani ei ollut mikään ongelma, että kirjoitin blogiani. Kirjoitin hänestä vain ja ainoastaan sen verran, kun hän halusi ja hyväksyi. Hän oli erittäin tarkka omasta yksityisyydestään ja asioistaan. Kunnioitin sitä. Kukaan ei päädy tunnistettavana blogiini tietämättään. Mitä tulee taannoiseen Tinder-postaukseeni, siitä ei voi mitenkään yhdistää ketään henkilöä tekstini tapauksiin.

No voi voi, jos näin käy. En haluakaan elämääni ketään, joka ei hyväksy historiaani ja menneitä tekemisiäni.

Tiedän täysin omat heikkouteni ja tehdyt virheeni. Jos joku ei näiden takia uskalla minuun tutustua, ei hän ole sen arvoinenkaan. Miksi minun pitäisi vaivata päätäni tällaisella asialla? Mennyt elämäni on muokannut minut siksi, joka nyt olen. Joten mahdollinen tuleva kumppanini ottaa minut minuna, menneine virheineni kaikkineni.

Kannattaisiko minun lopettaa niin avoin kirjoittaminen, koska se karkottaa kaikki luotani? Öö, ei. Olen itse päättänyt, mitä itsestäni kirjoitan ja olen valinnut hyvin avoimen linjan. Huomautettakoon, että on paljon asioita, joista en ole enkä aiokaan kertoa. En ole jakanut perheestämme läheskään kaikkia asioita, vaikka se voi siltä vaikuttaakin. Vain meidät hyvin tuntevat tietävät, että suojelen monia meidän asioitamme julkisuudelta.

Blogini muutti koko elämäni. En aio lopettaa avoimesti kirjoittamista. 

Blogini on osa minua, isompi osa kuin monella muulla blogaajalla. Siksi, jos joku mahdollinen tuleva kiinnostunut kumppanini karkottuu näiden tekstien takia, ei hän ole edes mahdollinen tuleva kumppanini, koska en sellaista elämääni haluaisikaan. Blogini muutti koko elämäni. Kaikki, mitä täällä kirjoitan, on tarkoin harkittua. En ole yhtäkään tekstiä katunut jälkeenpäin. Siksi voin seistä blogini takana päättäväisenä ja sanoa: jos otat minut, otat minut blogistina(kin).

Totta on, että voin jäädä yksin tekstieni takia.

Totta on, että voin jäädä yksin tekstieni takia. Sen riskin olen ottanut. En vahingossa, vaan ihan tietoisesti. Tämä on minun elämäni, minun blogini. Se on minun oikeuteni. 

Ps. Niitä kiinnostuneita on ollut.

Lue myös:
Miksi en kirjoita kaikista perheenjäsenistäni?
Nolottaako poikaani blogini ja julkisuus?

Terkut, Helka

Facebookiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tätä on kysytty ja nyt vastaan: kuinka paljon blogilla voi tienata, paljonko teen kaupallista sisältöä ja mistä muualta saan rahaa?

Ensiksi: en aloittanut blogiani siksi, että haluaisin siitä rahaa. Aihe oli ja on minulle sydämen asia, joten en voisi kirjoittaa vain siksi, että saan rahaa. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin sitä saada. Miten ja kuinka paljon?

Paljonko tienaan blogillani ja paljonko blogilla voi tienata?

Kirjoitan palkkabloggarina valmiilla alustalla, Vauva.fissä. Tämä tarkoittaa, ettei minulla ole omaa sivustoa blogilleni. Suomessa on muutamia portaaleja, joissa on palkkabloggareita. Näissä bloggaaja saa kuukaudessa jonkun summan rahaa kirjoituksistaan. Jotkut bloggaajat saavat kiinteän summan, mutta useimmat saavat palkkaa sidoksissa lukijamäärään.

Blogipalkkani riippuu seuraajamääristä.

Näin minäkin. Mitä enemmän saan klikkauksia, sitä enemmän minulle maksetaan. Tämä on asia, joka bloggaajissa ärsyttää; minähän en klikkaa, miksi antaisin toiselle rahaa tieten tahtoen. Lähtemättä spekuloimaan tämän ajatuskulun järkevyyttä, sanon, että yksi klikkaus tuo häviävän pienen summan rahaa.

Mitä enemmän saan klikkauksia, sitä enemmän minulle maksetaan. Tämä on asia, joka bloggaajissa ärsyttää.

Klikkausmääriin, joista palkkaa maksetaan, vaikuttaa vielä se, että kuukausittain yhdestä lukijasta saa KERRAN klikin. Joten jos katsot blogiani kymmenen kertaa kuukaudessa, saan siitä kerran maksun. 

Paljonko sitten saan rahaa klikistä? Tämä kiinnostaa, mutta valitettavasti se on sopimussalaisuus. Voin kuitenkin sanoa, että esimerkiksi vlogi-maailmassa 1000 katsontakerrasta saa noin 3-4 € rahaa. Jos tuo kuulostaa pieneltä summalta, voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, paljonko somettajat ja vaikuttajat yleensä katsontakerroista rahaa saavat.

Kun lopetin alkukesästä työni, kuulin, että mikä hätä minulla on, saanhan blogista palkkaa. Kyllä saan, mutta en niin paljoa, että sillä voisin pelkästään elää.

Suurista seuraajamääristä huolimatta en voisi elää pelkästään tällä, joten motiivini kirjoittaa ovat jossain muualla kuin rahassa.

Lukijoita minulla on kuukausittain noin 30 - 40 000 uniikkia lukijaa, eli 40 000 eri ihmistä tai IP-osoitetta. Tämä ei ole mikään ihan pieni määrä ja siihen pääseminen vaatii kovaa työtä ja halua menestyä. Siksi voin sanoa, että en tee tätä rahan takia vaan motiivini ovat ihan muualla.

Mistä bloggaajat sitten saavat rahaa? 

Kaupalliset yhteistyöt – paljonko niillä voi tienata?

Nämä tarkoittavat niitä, kun bloggaajalla tai somettajalla lukee (tai PITÄISI AINA lukea) postauksensa tai kuvatekstin alussa kaupallinen yhteistyö. Silloin bloggajan ja yrityksen välillä on sopimus, jonka on tarkoitus hyödyttää molempia. Se voi pitää sisällään rahaa tai sitten ei. Usein luullaan, että bloggaajan elämä on helppoa: tavaraa lähetetään kotiin ja rahaa virtaa lompakkoon.

Usein luullaan, että bloggaajan elämä on helppoa: tavaraa lähetetään kotiin ja rahaa virtaa lompakkoon.

Näinhän tämä ei tietenkään oikeasti ole. Kirjoittaminen, kuvien ottaminen, somettaminen ja kaiken suunnitteleminen vie aikaa. Se on TYÖTÄ. Somepostauksista voin saada sadasta eurosta muutamaan, blogikirjoituksesta joskus enemmänkin. Se riippuu täysin siitä, mitä kehtaa ja kannattaa yritykseltä pyytää kaupallisesta yhteistyöstä. Mikä on oma vaikuttaja-arvo? Tätä kannattaa miettiä ja sitä kautta hinnoitella oma työnsä.

Kaupalliset yhteistyöt ovat ne väylä, joiden kautta monet vaikuttajat elävät. Heillä on isoja sopimuksia yritysten kanssa, ehkä jopa jatkuvaluontoisia. Silloin kuukausitulot voivat nousta moniin tuhansiin, joillakin jopa suuremmiksi. 

Kuva: Pixabay

Kaupallisiin yhteistöihin ja niiden saamiseen vaikuttaa nykyään varsinkin Facebook- ja Instagram-tilien kattavuus ja seuraajamäärät, koska yritykset ovat kiinnostuneita juuri niistä. Some on paikka, jossa kannattaa mainostaa. Seuraajamäärien kasvattaminen on kovaa ja hidasta työtä, joten tämäkään ei ole kovin nopea tie rahalliseen onneen.

Mutta jos en näistäkään tienaa paljoa, mistä sitten tienaan?

Blogin kautta tulleet mahdollisuudet tienata

Suurin tulolähteeni ovatkin olleet ns. sivutuotteet, joita blogini kautta on syntynyt. 

Kirjoitin viime vuonna kirjan (kirjan sopparin sain blogini tunnettuuden ja aiheen vuoksi), josta sain hieman tuloja. Kirjoistakaan ei kovin isoa summaa tienaa, ellei ole Ilkka Remes tai Sofi Oksanen. No en ole, joten tuloni siitä jäi alle pariin tuhanteen euroon. Toki sitä myydään edelleen, joten kuka tietää, voin vaikka vielä päätyä miljonääriksi.

Kirjoitin viime vuonna kirjan.

Teen myös jonkin verran puhujakeikkoja, joista maksetaan aika hyvin. Viime vuonna puhuin eroperhe-teemasta mm. lapsimessuilla ja erilaisissa eroteemaisissa tapahtumissa. Näistä maksetaan alle tunnin mittaisesta puheesta muutamia satoja euroa, riippuen järjestäjästä. Puhujakeikoista voi alkaa tienaamaan, kun saa nimeä ja tunnettuutta, lisää keikkoja ja sitä kautta voi pyytää enemmän palkkaakin. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Syksyllä aloitan toivottavasti eroseminaarien vetämisen, joiden kautta voin saada jonkin verran rahaa. Tähän tietenkin vaikuttaa se, saanko asiakkaita, järkevän hintaisen vuokratilan ja niin edelleen. Seminaarit hinnoitellaan itse, yleensä ne maksavat 300-400€/kävijä. Eroseminaarityö on se, johon aion jatkossa panostaa entistä enemmän, koska eroauttamistyö on minulle tärkeää.

Blogini kautta olen saanut mahdollisuuden ansaita rahaa ja en pidä sitä ihan huononakaan asiana.

Näistä tulonlähteistä muodostuvat freelancer-tuloni. Ihan elämiseen asti ne eivät vielä riitä, mutta hyvä sivutulo ne kuitenkin ovat. Joten voin sanoa, että blogini kautta olen saanut mahdollisuuden ansaita rahaa, ja en pidä sitä ihan huononakaan asiana, tietenkään.

Otathan vielä huomioon, että tässä tekstissä esilletuomani tuloesimerkit ovat täysin omakohtaisia. Toisilla vaikuttajilla summat voivat olla täysin erilaiset.

Lue myös:
Taulukko, jonka avulla sain raha-asiani kuntoon
Miksi en bloggaa kaikista perheenjäsenistäni?

Terveisin, Helka

Tästä Facebookiini

Kommentit (2)

5
2/2 | 

Rahapostaukset on kyllä aina kiinnostavia.

Kerroit aiemmin, että tarkoituksenasi on maksaa entisiä lainoja suht rivakalla tahdilla, että pääsisit veloista eroon mahdollisimman pian. Tästä kiinnostaisi kuulla enemmän. Kun velat on maksettu (vai joko ne on), onko sinulla jotain uusia rahaan liittyviä tavoitteita, säästö- tai sijoitussuunnitelmia, ajatusta säästää oman asunnon hankkimista ajatellen, tai vaihtaminen isompaan vuokra-asuntoon? Vaiko "vain" saada enemmän liikkumavaraa  arkeen?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nykyään saan olla juuri sellainen kuin haluan. Kuvat: T-A Bech

Nyt alkaa Pride-viikko ja sen kunniaksi kirjoitan koko viikon ajan tähän aiheeseen liittyviä tekstejä. Olla vapaa kirjoittamaan niin – onni, jota minulla ei aina ole ollut.

Olen entinen Jehovan Todistaja. Tämä tarkoittaa sitä, että olen syntynyt uskontoon, johon liittymisestä en voinut päättää itse. Tuossa uskonnossa on paljon rajoitteita: ei saa juoda, polttaa, harrastaa esiaviollista seksiä, viettää lähestulkoon mitään juhlapyhiä, liittyä politiikkaan, mennä armeijaan –  ja seksuaalisuutta on rajoitettu. 

Tai omaa seksuaalisuutta ei poista tietenkään mikään uskonto, mutta vapaasti omaa itseään ei siellä voinut toteuttaa, jos sattui olemaan jotain muuta kuin hetero. Aluksi tässä ei ollut mitään ahdistavaa. Olin tottunut elämään siinä yhteisössä, perheeni keskellä onnellisena.

Menin naimisiin häthätää täysikäisenä ja yhtäkkiä huomasin olevani vanki. 

Kunnes tuli aikuisuus ja ymmärrys omaa itseään kohtaan. En minä ole tällainen. En halua olla tällainen. Menin naimisiin häthätää täysikäisenä ja yhtäkkiä huomasin olevani vanki. En enää uskonut. Olin erilainen. En sopinut muottiin, tähänkään. Ja tein sen, mikä oli pakko.

Vapautin itseni. Samalla silmäni avautuivat: en ollut koskaan ymmärtänyt, miten koko maailma oli kaunis ja kaikki ihmiset siinä. KAIKKI. Sukupuoli, ulkonäkö, ikä tai muu lokerointi ei kiinnostanut. Vain ihmiset. Huomasin kiinnostuvani entistä enemmän ihmisistä, en sukupuolesta. Se tuntui hyvältä.

Siksi en kutsu itseäni biseksuaaliksi, feministiksi, vihreäksi tai edes tasa-arvoiseksi.

Vihaan lokerointia. Siksi en kutsu itseäni biseksuaaliksi, feministiksi, vihreäksi tai edes tasa-arvoiseksi. Voisin kutsua, mutta en halua. Joskus tietenkin on pakko, kuten tämän tekstin otsikossa, jotta ajatus tulisi selväksi. En haluaisi kutsua itseäni edes etä-äidiksi, mutta olosuhteiden pakosta on kutsuttava, jotta erottuisin teksteilläni muista erovanhemmuuden muodoista. Muissa tilanteissa kutsun itseäni ihan vain äidiksi.

Tasa-arvokin voi olla fundamentaalista, jolloin se muuttuukin epätasa-arvoksi. Jos ajaa liian tiukasti jotain suuntausta, voi oma käyttäytyminen muuttua liialliseksi kiihkoksi, jolloin perimmäinen hyvä idea häviää. 

Tämä ajattelumallihan johtuu täysin tietenkin fundamentaalisesta taustastani. Rakastan tasa-arvoa, mutta vihaan lokerointia ja turhaa kiihkoilua. Siksi haluaisin kutsua meitä kaikkia ihmisiksi, jotka suvaitsevat erilaisuutta, saavat olla erilaisia, jos haluavat ja antavat vain meidän kaikkien olla omia hassuja itsejämme.

Se tarkoittaa, että olen viimein oma itseni ja tämän viikon ajan imen entistä intensiivisemmin sisääni tätä vapauden ilmaa, jota olen TÄYSIN VAPAA NAUTTIMAAN. 

Nyt on Pride-viikko ja se merkitsee minulle paljon. Se tarkoittaa, että olen viimein oma itseni ja tämän viikon ajan imen entistä intensiivisemmin sisääni tätä vapauden ilmaa, jota olen TÄYSIN VAPAA NAUTTIMAAN. Se tunne on ihana ja tämän tunteen haluan siirtää myös lapsilleni. Meidän perheessä eivät kahleet hallitse. Tästä kerronkin lisää huomenna.

Lue myös:
Ylpeästi Pride –  Kaapista ulos
Herkkä Mies: "Vanhoillislestadiolainen biseksuaali"

Ole sinäkin ylpeästi vapaa olemaan oma itsesi!

Seuraathan jo Instagramiani?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Ja täältä Facebookiini

Terveisin Helka <3 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017