Kirjoitukset avainsanalla uusperhe

Kuva: Panu Pälviä

Äitienpäivä on taas täällä. Eroperheissä se ei aina tarkoita juhlintaa, eivätkä kaikki edes pidä äitienpäivää sen kummallisempana päivänä kuin muitakaan päiviä. Joillekin on kuitenkin suuri suru, ettei saa viettää lapsensa kanssa äitienpäivää.

Keräsin eronneilta äideiltä ajatuksia tulevaa äitienpäivää ajatellen. 

Saatko olla lapsiesi/lapsesi kanssa äitienpäivänä?

  • Me saatiin onneksi järjestettyä äitienpäivä niin, että lapsi tulee mun luo, vaikka aikataulun mukaan se olisi iskän viikonloppu. Etä-äiti
  • Meil on lastenvalvojalla sovittu: äitienpäivä on äidillä, isänpäivä isällä. Uusperheen äiti
  • Äitienpäivä on mulle vuoden yks tärkein päivä! Mennään mun äidin luo sitä lasten kanssa viettämään. Eronnut äiti
  • Isä ei suostunut vaihtamaan päivää, joten en saa olla lapseni kanssa. Eronnut äiti

"Isä ei suostunut vaihtamaan päivää, joten en saa olla lapseni kanssa."

  • Odotan innolla, mutta hieman haikein fiiliksin, koska olin salaa haaveillut siitä, kuinka lapsi ja hän isänsä tuovat mulle aamiaista sänkyyn ja vietettäis päivää perheenä. Varmasti tulee itkettyä omaa etä-äitiyttä tuona päivänä paljonkin, mutta yritän pitää mielen positiivisena. Etä-äiti
  • Meillä lapsi on vuoroviikoin ja vaihto normisti perjantaisin, mutta ollaan sovittu äitien- ja isänpäivistä erikseen. Joten saan olla edes puolikkaan päivän lapsen kanssa, kun vaihto vasta su iltapäivällä. Uusperheen äiti
  • Lapset äitienpäivän mulla ja isänpäivät sitten iseillään. Etä-äiti

"Olin salaa haaveillut siitä, kuinka lapsi ja hän isänsä tuovat mulle aamiaista sänkyyn ja vietettäis päivää perheenä."

  • Ei oo ollut lapset äitienpäivänä, koska ei ole mun vkl. Etä-äiti
  • Meillä bonuslapsi joka toinen vkl. Nyt osuu meidän vkl eka kerran äitienpäivälle. Bioäiti ei halunnut mitään muutoksia järjestelyihin vaikka meiltä ehdotettiin. Uusperheen äiti
  • Täytyy ehkä miettiä omaa suhtautumista äitienpäivään ja miettiä lasten kanssa, miten päivästä tulisi erityinen ja erilainen kuin muu sunnuntait. Uusia perinteitä keksimään siis. Eronnut äiti
  • Jos vuoro olisi sattunut isä-viikolle, olisimme viettäneet äitienpäivää ennakkoon, samoilla herkuilla ja perinteillä kuin itse päivänä. Vuoroja ei vaihdella juhlapyhien vuoksi. Ajattelen, että äitienpäivänä minulla ei ole yksinoikeutta lapsiin. Uusperheen äiti

"Pyysin, että isä toisi lapsen äitienpäivänä. Saa nähdä, tuoko. Ikävä tulee olemaan kamala, jos lapsi ei luokseni tule."

  • Isä ei halua lastansa tavata, joten olen lapseni kanssa oli päivä mikä tahansa. Eronnut äiti
  • Meillä mennään viikko/viikko ja su vaihto ja sitä ei oo muuteltu. Aina saa olla joko klo 16 asti tai klo 16 jälkeen. Tällä kertaa klo 16 asti jolloin vaihto isälle. Hyvin riittää toi ja itselle ei suurta merkitystä tolla päivällä, se tuntuu vähän teennäiseltä kaikki tollaset päivät ja että pitäs olla sitä ja tätä. Äitiähän voi muistaa millon vaan. Uusperheen äiti
  • Pyysin, että isä toisi lapsen äitienpäivänä. Saa nähdä, tuoko. Ikävä tulee olemaan kamala, jos lapsi ei luokseni tule. Eronnut äiti
  • Meillä on silloin meneillään isän vuoro, mutta tulevat lasten kanssa meille kahvittelemaan ja leikkimään muutamaksi tunniksi. Etä-äiti

Meillä on sovittu, että ätienpäivänä saan olla lasteni kanssa halutessani. Aina olen halunnut.

Vaikka tiedänkin, ettei se ole kuin pävä muiden joukossa, tuntuisi silti kurjalta olla ilman lapsiaan äitienpäivänä. Tiedän, että monet äidit joutuvat olemaan. Haleja teille.

Lue myös: 
Äitienpäivä lähenee - ihanaako?
Äitienpäivä
Juhlapyhät eroperheissä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän kotiin on muuttanut leppoisan ja rauhallisen kohta neljävuotiaan tilalle uhmaava, kiukutteleva ja raivoava pikkuinen. Onko tämä tavallista uhmaa vai ovatko meidän elämässämme tapahtuneet muutokset olleet liikaa pojalleni?

En olekaan enää vain häntä varten

Koko hänen lyhyen elämänsä ajan poislukien ensimmäisen ikävuotensa olen ollut hänen kanssaan kahdestaan tai sitten luonamme on esikoiseni, mutta häntä pikkuiseni jumaloi. Nyt tilanne on muuttunut.

Hän on nähnyt, että tykkään jostain toisestakin ihmisestä. Ja sehän kiukuttaa.

Aloin seurustelemaan vajaa vuosi sitten. Miesystäväni käy välillä meillä ja me käymme poikani kanssa välillä hänenkin luonaan yökylässä. En olekaan enää pelkästään lastani varten olemassa. Hän on nähnyt, että tykkään jostain toisestakin ihmisestä. Ja sehän kiukuttaa. Jos mieheni soittaa, saa rauhallinen poikani raivokohtauksen tai sitten hän hyppii päälläni ja repii hiuksiani ja puhuu päälle. Tämä on ihan selvää huomionhakuisuutta ja sitä, että häntä ärsyttää, jos puhun puhelimessa. Kun puhelu loppuu, jatkuu leppoisa oleskelumme. Eli kahdestaan kaikki on hyvin.

Ongelmat alkavat, kun mies astuu kuvioihin mukaan. Hänen luonaan poikani on hyvin tottelematon ja hermot kiristyvät meillä molemmilla aikuisilla. Olen myös vähän ihmeissäni. Miten kohdata tämä käyttäytyminen, kun se on niin vierasta minulle? Osaanko suhtautua tähän nyt oikein?

Tavallista uhmaako kuitenkin?

Toisaalta hän ON uhmaiässä. Päiväkodissa sanottiin, että tavalliselta nelivuotiaalta vaikuttaa tuollainen kiukkuaminen ja tottelemattomuus. Rajoja pitää kokeilla ja testata vanhempien sietokykyä. Esikoisellani ei ollut kovin pahaa uhmavaihetta, joten tämä on vähän uutta minullekin. Toisaalta onhan hyväkin, että lapsi uskaltaa näyttää omia tunteitaan ja ristiriitaisiakin tuntemuksiaan vanhemmilleen. 

Uhma, vuoroviikkokodit ja uusi äidin miesystävä. Onhan siinä jo pienellä lapsella aika paljon käsiteltävää.

Onko tässä kuitenkin kysymys tästä? Lapsella on tässä iässä tarve kokeilla itsenäistymistä ja uhmata vanhempiaan ja muita aikuisia. On ollut itsellä opetteleminen siinä, että aikuinen kuitenkin päättää rajat ja niistä pidetään myös kiinni.

 

Parasta just nyt 😍 #etääiti #äiti #loma #ilta #perjantai #hali #rakastan

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Nelivuotiaallani on paljon muutosta elämässä. Hänen kotinsa vaihtuu viikottain. Uhma, vuoroviikkokodit ja äidin uusi miesystävä. Onhan siinä jo pienellä lapsella aika paljon käsiteltävää. Itselläkin olisi tuossa tilanteessa. Ehkä pitää rauhoittaa hänen elämäänsä hieman ja viettää kahdenkin aikaa ja elää tätä uhmavaihetta ihan kahdestaankin kotona. Silloin hänen elämäänsä ei tule kerralla liikaa asioita käsiteltäväksi.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Tavallista uhmaa vai reagointia uuteen mieheeni?

Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Terhi-Anneli Bech

Kommentit (7)

Jenni/Ilopiikki

Varmasti molempia. Ehkä tilannetta voi hieman verrata siihen, kun pikkusisar muuttaa kotiin? Meidän esikoiselle se oli tosi kova pala, kun hän joutui jakamaan vanhempien huomion toisen kanssa. Meillä tilanne tasaantui ajan kanssa. Kannattaa puhua asiasta pienen kanssa ja vakuuttaa, ettei rakkaus häneen muutu tai katoa. Varmasti teillä on edelleen paljon ihania hetkiä, jolloin hän saa huomion vain itselleen. Nämä auttavat tasaamaan tilannetta😊

Reeta

Mustasukkaisuutta, joka varmasti johtuu pelosta. Pieni on tottunut saamaan sinut "kokonaan". Ei auta kuin aika ja teot ja puheet jotka kertovat rakkaudesta häntä kohtaan.

Tiia / Lastentapaan

Luulen, että kyse on vähän molemmista. Paljonko lapsesi saa huomiota miesystävältäsi? He voisivat keksiä jonkun mukavan yhteisen jutun, jolloin lapsi saisi positiivista ajatusta hänestä. Itse myös pohtisin miten lapsi kokee vuoroviikkoasumisen. Miten sinä kokisit, jos viikon välein tulisi vaihtaa kotia? Voihan se toki olla, että lapsi sopeutuu siihen täysin, mutta moni vuoroviikkoasuja on hieman levoton. 

Toki on varmasti myös sitä uhmaa mukana. Neljävuotias huomaa jo itsekin olevansa isompi ja itsenäisempi, jolloin halutaan olla rohkeampia kokeilemaan rajoja. 

Vierailija

Kuulostaa, jos niin voi sanoa, normaalilta 4-v uhmalta, tai siis korrektisti tahtoikäiseltä, jota nyt tämä uusi tilanne hieman hämmentää. Minusta parasta tuossa pohdiskelussasi oli se, että olet oikeasti pohtinut tilannetta lapsen näkökulmasta ja että olet valmis selvittelemään, että mikä siellä pienessä mielessä aiheuttaa myllerrystä. Eli uskon, että tuolla tiellä tulet kyllä löytämään sen parhaimman keinon, mikä auttaa, yhdessä tuon ihanan uhmaajasi kanssa. ❤ Kun lapsi huomaa, että on turvallista uhmata ja että sinä pysyt aina hänen tukenaan, niin se helpottaa.

AL

Kun astuin itse uusperheeseen, oli mieheni nuorin lapsi 4v. ja sai raivareita välillä. Minä itse koin TODELLA tärkeäksi sen että vietin aikaa lasten kanssa myös ilman isää. En ollutkaan sillon iskän uusi avovaimo vaan oli vaan minä ja lapset. Ja suhdehan kehittyi nopeasti luottamukselliseksi.
Nyt 6vuotta myöhemmin perheeseemme on tulossa kolmas pieni näiden kahden isosisaruksen suojiin ja rakastan kaikkia viittä lasta kuin omiani. Uskon että tämä välittyy täysin lapsiin, kun ei ole sun lapsia ja meidän lapsia koskaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä suurin osa juhlapyhistä menee lapsellisesti eli lapsen kanssa sen mukaan, kummalla vanhemmista on lapsen hoitovuoro pyhän aikana. Vain joulut tekevät tässä poikkeuksen. Tänä vuonna vappuni on lapseton, kuten viimekin vuonna. No, eipä vappu ole mikään perinteinen perhejuhla, joten ei oikeastaan haittaakaan, etten ole lasteni kanssa.

Mitä olemme suunnitelleet vapuksi?

Meillä on miesystäväni kanssa lapsiviikot synkassa, eli lapsemme ovat meillä samaan aikaan. Näin ollen molemmilla on vappuaattona vapaata lapsista. Saimme kutsun mieheni ystävien luokse vappubileisiin, joten suuntaamme sinne.

On melko sattuman kauppaa, onko juhlat juuri lapsettomalla viikolla.

Lapsellisena ja töissä käyvänä sitä aika harvoin tarjoutuu tilaisuuksia päästä juhlimaan yhdessä. On melko sattuman kauppaa, onko juhlat juuri lapsettomalla viikolla. Ja jos on, on jälleen sattuman kauppaa, onko siihen jo suunniteltu jotain. Nyt siis on juhlan aika: molemmilla vapaata ja mahdollisuus lähteä juhlimaan yhdessä ystävien kanssa. Minullle erittäin harvinainen tapahtuma on myös tiedossa: lähden ulos, baariin ja keikalle. Wou! Rasti seinään!

Kun molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, ei ole itsestään selvää, että kaikki sujuu hyvin, kun yhteistä aikaa ei ole paljoa ja usein ei päästä erilaisiin tapahtumiin tai juhliin. Meillä asiat ovat kuitenkin lähteneet rullaamaan oikein hyvin. Siitä olen kiitollinen. Ja nyt onneksi tarjoutui tällainen pieni irtiottomahdollisuus.

Yhdessä vietetty parisuhdeaika on tärkeää; LAPSETON parisuhdeaika.

Yhdessä vietetty parisuhdeaika on tärkeää; LAPSETON parisuhdeaika. Sen, jos minkä, olen oppinut edellisistä suhteistani. Siksipä odotankin tätä vappua innolla. En aio ikävöidä lapsiani; minun ei tarvitse. Tiedän, että heillä on kaikki hyvin. Minulla on kaikki hyvin. Elämä on asettunut mukavaan uomaan, ja aion nauttia siitä. Kirjoitin viime vuonna, että olen yksinäinen vappuna. Nyt en ole. Elämä on mennyt eteenpäin, oikeaan suntaan.

Ihanaa vappua kaikille!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (8)

millamainen

Kuulostaapa ihanalta! 

Mua hemmoteltiin viikko sitten, kun avopuolisoni oli järjestänyt mulle synttäriylläriksi Tallinnan reissun kaveriporukalla! Mä en tiennyt suunnitelmasta mitään muuta kuin että hän on järjestänyt meille jotain kivaa noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä (osoittautui valheeksi :D). Hän kertoi vasta autossa, että poikamme menee päiväksi hoitoon ja mä aloin heti vollottamaan, koska luulin, et meillä on kiva perhepäivä tiedossa. Mökötin avomiehelleni vielä enemmän, kun päästiin terminaalille ja tajusin, et me lähdetään Tallinnaan. En vaan tajunnut, et miksei meidän poikamme ois voinut tulla mukaamme. Mutta samantien kun astuttiin terminaaliin sisälle ja näin meidän ystävät, aloin tietty itkemään, mutta onnesta! Tuntui niin ihanalta viettää aikaa kavereiden kanssa ihan samaan tapaan kuin ennen poikaamme. Oli superrentouttavaa, että pystyi keskittymään vaan ystävien kanssa olemiseen! Tuon ihanan yllätyksen voimalla jaksaa taas pitkään! <3 

Vierailija

Olet välillä ristiriitainen näiden juttujen kanssa. Vuoroviikkovanhemmuus raastaa yhdessä jutussa ja vapaasta ei voi nauttia. Seuraava juttu ja olet niin sinut lapsivapaan vapun tunnelmissa. 🤔

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Elämä on täynnä ristiriitaisia tunteita ❤ varmasti sinäkin välillä olet surullinen ja välillä iloinen ☺ hyvää vappua!

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Kovin olit kuitenkin ylimielinen tai tuomitsevaan sävyyn kommentoit heitä kohtaan, joiden mielestä elämä lapsettomina päivinä on lomaa.. 😇 ei ymmärrystä heltiä kovin paljon muuta kuin omille tavoille ja ajatuksille. Ja sitten käännelläänkin takkia.. mutta tämä toki on vain minun näkökulma lukemiini juttuihin.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Juhlat ja lomapäivät ovatkin lomaa ☺ vappu on kerran vuodessa ja pidänkin sitä lomana 😘

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

"Kirjoitat taaperon isästä, jolla on lapset, siis taaperon veljet ja sisaret, vuoden ikäerolla. Aika jännä, ettet heistä koskaan kirjoita mitään tai noteeraa että lapsillasi on muita sisaruksia. Vai onko se liian kova pala purtavaksi? Muuten kyllä kirjoitat isistä myönteisesti mutta heidän lapsiaan, poikiesi sisaruksia ja heidän äitipuoliaan, et noteeraa millään tavalla tai puhu heistä "perheidesi" jäseninä?? Kuuluuko perheisiisi pelkät isät?! Ilmeisesti et ole niin täydellinen kuin mitä annat olettaa ja vain pinta kiiltää. Sisältä olet ihan yhtä katkeroitunut erosta kuin kuka tahansa muu eronnut. Miksi feikata jotain mitä ei ole?!"

Kommentti tähän tekstiini.

Täydellinen eroperhe?

Kiitos kommentistasi, anonyymi. Jäin miettimään tätä. Olenko antanut kuvan täydellisestä minästä, joka ei ole katkeroitunut erostaan ja kaikki menee kuin Strömsössä? Kiiltääkö meidän perhe ihanassa uusperhearjessamme?

Itseasiassa, eromme oli täydellinen. Niin täydellinen, kuin ero nyt voi olla. Me emme riidelleet ja saimme sovittua asiat oikein mallikkaasti. Onko tämä epävakio, koska sitä on vaikea hyväksyä? "Katkeroitunut, kuten kuka muu tahansa eronnut" -kommentti taas ei pidä lainkaan paikkaansa. Tiedän monia eronneita, jotka eivät ole katkeroituneita. Ero voi olla joskus se ainoa ja oikea vaihtoehto ja myös positiivinen asia koko perheelle. 

Jos tämä on sitä täydellistä pintakiiltoa, olen oikein tyytyväinen.

En ole katkera kenellekään mistään. Jos tämä on sitä täydellistä pintakiiltoa, olen oikein tyytyväinen. En oikein tiedä, mitä täydellinen eroperhe tarkoittaa, tai täydellinen perhe? Me kaikki perheemme jäsenet koetamme kunnoittaa toisiamme vanhempina ja ihmisinä ja ottaa toistemme mielipiteet huomioon. Se on paljon tärkeämpää eroperheen arjen sujumisessa kuin sen miettiminen, onko joku katkera ja vai ei. Eroperheenä koetamme aikuisina pitää omat tunteemme kurissa ja ottaa lapsien etu aina huomioon, vaikka ei se aina olekaan helppoa. 

Blogatessa ei voi antaa koko kuvaa (uus)perheestä

Vastasin anonyymi sinulle: blogatessa on otettava huomioon, keistä kirjoittaa. Kuopukseni isän lapset ovat toki hänen sisaruksiaan, mutta en voi kirjoittaa lapsista, jotka eivät kuulu lähipiiriini; olisiko minulla siihen oikeuttakaan? Enhän tunne heitä enää juuri lainkaan.

On kuitenkin outoa ajatella, että jos en bloggaa joistain ihmisistä, he eivät kuuluisi perheeseeni. Eiväthän kaikki bloggaa omista lapsistaankaan. Jokainen bloggaaja vetää itse rajan siitä, kenestä kirjoittaa ja mitä. Uusperheeseen kuuluu eksiä ja nykyisiä, nykyisen eksiä ja eksien nykyisiä, heidän lapsiaan ja heidän nykyisten eksien lapsia. Miksi heistä pitäisi blogata? Tarkoittaako se, että suljen heidät pois mielestäni ja olen katkeroitunut heistä? Ei lainkaan.

Perheblogin pitäminen on tasapainottelua ja uusperheblogin pitäminen on sitä kertaa sata.

Minä bloggaan lähinnä minusta itsestäni ja pojistani. Välillä kerroin jotain poikieni isistä. Jokainen kuitenkin ansaitsee ja saa vaatia yksityisyyttä. Itse olen hyvin avoin omista asioistani, mutten minä voi alkaa toreilla ja turuilla huutelemaan muiden perheiden elämästä. Haluaisitko sinä, että sinusta blogattaisiin, jos et ole antanut tähän lupaa?

Perheblogin pitäminen on tasapainottelua ja uusperheblogin pitäminen on sitä kertaa sata. Mieluummin kunnioitan meidän uusperhettämme ja sen kaikkia osapuolia kuin että bloggaisin heistä ja he siitä pahastuisivat. Olkoon tämä vastauksena sinulle, lukijani.

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kommentit (6)

Vierailija

Kyllä mä muistin heti yhen tekstin missä puhuit kauniisti teinisi äitipuolesta, kun teini oli sairastunut ja luokkaretki oli jäänyt väliin.

Vierailija

En kyllä ymmärrä lainkaan, miksi sen toisen biologisen vanhemman pitäisi ylipäätänsä tuntea ex-puolisonsa uusi puoliso perheenjäsenekseen tai toisinpäin.

Suoraan sanottuna, minusta olisi todella outoa jos puolisoni eksä kokisi myös minun lapseni tai minut osaksi hänen perhettään. Loukkaavaa olisi, jos hän kokisi asiakseen kirjoittaa heistä julkisessa blogissa.

Isivuosi

Kummallisiin asioihin ihmiset puuttuvat. Minäkin kuulen usein siitä, etten kirjoita vaimostani blogissa ja ihmeellisiä syitä tähän on tarjottu. Blogi nyt on nimenomaan munun ja tyttäreni puuhista.
Sinulla on kiva blogi ja kirjoitat tärkeistä asioista.
Mukavaa kevään jatkoa!

Vierailija

Hassu kommentti kyllä ja kuten yllä, en minäkään koe lapseni äitinä ja hänen sisarpuolien äitipuolena olevani sisatpuolien äidin perhettä. Ajatuskin on outo jo siitä syystä että usein perheyksiköt suomessa koetaan hyvin pieniksi eikä välttämättä edes isovanhempia nähdä ydinperheen perheenjäseniä. Saatikka nyt sitten expuolisoita.

Tokihan joillakin voi olla näinkin mutta meillä kyllä on ihan selvät kaksi perhettä.

Huutonauru

Siis apua mikä toi kommentti on ollut ja millainen ihminen sen on jättänyt? 😅 En minä ainakaan laske eksää, hänen nykyistään ja heidän yhteisiä lapsia, saati eksän nykyisen aikaisempia lapsia kuuluvaksi perheeseeni, vaikka he kuuluvatkin lapseni perheeseen. Eihän minulla ole heihin (lukuunottamatta ei eksää joka on lapseni isä) edes minkäänlaista suhdetta, vaikka lapsellani onkin.

Vuoden Äiti

Hei! :) Jotkut asiat jäävät muistiin ilman sen erityisempää syytä. Sieltä ne sitten pompsahtavat ajatuksiin ajoittain. Tämä sinun postauksesi on sellainen. Niinpä ajattelin kommentoida vähän jälkijunassa, kun tämä taas mieleeni aamuteellä nousi.

Olen semmoinen perusnegatiivinen ja -kyyninen ihminen. Aina kun törmään "mikset bloggaa siitä, tästä tai tuosta" -ihmettelyihin/vaatimuksiin, mieleeni nousee vain yksi ilkeä ajatus: Jaaha, siinä halutaan saada lisämateriaalia, jotta päästää rääpimään toisen ihmisen elämää.

Kyllä blogeja lukevat ja somessa pyörivät ihmiset tajuavat, että siellä jaetaan tasan se, mitä itse halutaan (ellei joku lupaa kysymättä sitten jaa muidenkin juttuja). Jokainen saa vetää rajansa just niin suoraan tai väärään kuin itse haluaa, loogisesti tai (muiden mielestä) epäloogisesti.

Minä olen valinnut anonyymin linjan, koska kirjoitan blogissani mm. meidän koulupojan yökastelusta. Jokainen sitten ymmärtää tai ei ymmärrä, miksi en omalla (tai pojan) naamalla ja nimellä siitä aiheesta kirjoita.

Mitä tulee eroamiseen ja katkeruuteen niin se onkin mielenkiintoinen juttu. Itsehän olen myös eronnut vuosia sitten (meillä tosin ei ollut lapsia) ja se ero on edelleen kaikkien vuosien jälkeen yksi parhaista jutuista elämässäni - tai siis se, mitä siitä seurasi. Olla katkeroitunut erosta? Ihan mahdoton ajatus.  :) 

Zemppiä sinulle ja hyvää kevään jatkoa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017