Kirjoitukset avainsanalla uusperhe

Minulla on juuri nyt tällainen olo. En tiedä, pystyisinkö ikinä olemaan uusperheen äiti. Tai osaisinko tai haluaisinko edes.

Olenpa nyt ihan rehellinen: minulla on kaksi kertaa kokemusta uusperheilystä. Molemmat kokemukset olivat todella haastavia ja vaikeita. En kokenut oloani luontevaksi enkä osannut olla äitipuoli, bonusäiti tai edes kaveri vieraille lapsille.

Olen kuullut, että uusperheen muodostumiseen ja hyvän perustoimintamallin rakentumiseen voi mennä vuosia. Ehkä omat kokemukseni tyssäsivät juuri tähän: ei ollut jaksamista odottaa montaa vuotta, että kaikki toimisi. Kun lähes joka päivä asia tuntui väärältä, tuntui mahdottomalta odottaa, milloin kaikki alkaisi toimimaan. Toisaalta toki muutkin asiat liittyivät eroihin, mutta myös uusperheen muodostumisen kankeus oli yksi syy.

En kokenut oloani luontevaksi enkä osannut olla äitipuoli, bonusäiti tai edes kaveri vieraille lapsille.

Suurin ongelmani tuntuu olevan, etten halua kotiini vieraita lapsia. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin, on se silti totta. Varsinkin nyt, kun olen tottunut elämään yksin ja kotonani on tietty rauha ja järjestys, tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta, että voisin joskus asua edes uuden kumppanin saati sitten vieraiden lasten kanssa.

Minulle koti, rauha, hiljaisuus ja omat järjestykset ovat hyvin tärkeitä. Kun niihin kaksi kertaa olen koettanut ottaa ulkopuolisia lapsia mukaan, järkkyi koko elämäni järjestys ja pääni sisäinen rauha. En osannut käsitellä sitä. Minua ahdisti, tunsin tilanteen itselleni vääräksi, olin ärtynyt ja muutuin eri ihmiseksi, kuin tunnen oikeasti olevan.

Jotkut ovat sanoneet, että jos rakastaa toista tosi paljon, oppii rakastamaan hänen lapsiaankin. Valitettavasti en ole kokenut tätä. En voi pakottaa tunteitani syttymään, jos ne eivät tule luonnostaan. Osittain luulen, että tämä johtuu siitä, etten ole koskaan ollut mikään äiti-ihminen tai lapsien kanssa luonnolliselta olonsa tunteva. Lähinnä siis ärsyynnyn, jos joudun olemaan vieraiden lasten kanssa.

Lähinnä ärsyynnyn, jos joudun olemaan vieraiden lasten kanssa.

Kyllähän tuo aika kamalalta kuulostaa, mutta tunnen itseni. Tiedän monia ihania ihmisiä, jotka ovat upeita bonusvanhempia. Luulen, että minua ei ole vain luotu sellaiseen. Toisaalta itsellänikin on lapsia ja olen huomannut vaikeaksi sen, että toinen aikuinen komentaisi heitä tai asettaisi heille sääntöjä. Näin ollen uusperheen muodostumiselle on aika paljon jo etukäteen haasteita.

Ei tietenkään ole edes varmaa, että löydän koskaan ketään, kenen kanssa haluaisin olla tai että se toinen haluaisi olla kanssani. Siksi tällaiset uusperhepohdinnot ovat kenties jopa ihan turhia. Olen tätä kuitenkin paljon miettinyt, koska jos koskaan haluan vielä seurustella, mukana ovat väistämättä ainakin omat lapseni. Ehkä olen siksi "tuomittu" sinkkuuteen ainakin niin pitkäksi aikaa, etteivät lapset ole enää ihan pieniä.

Onkohan joitakin ihmistyyppejä vain olemassa, joille uusperheily ei sovi?

Onkohan joitakin ihmistyyppejä vain olemassa, joille uusperheily ei sovi? Onko tämä itsekkyyttä, jämäkkyyden tai sinnikkyyden puutetta vai ihan luonnollista, sitä en osaa sanoa. Joka tapauksessa ihailen valtavasti kaikkia toimivia uusperheitä, bonusvanhempia ja toisten lapsia hoitavia. Ehkä minua ei ole vain tarkoitettu sellaiseen.

Lue myös:
Kun puolison lapset ärsyttävät
Olinko ilkeä äitipuoli?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (11)

Samoja mietteitä
1/11 | 

Aivan kuin omia ajatuksiaan lukisi! Olen aina miettinyt, että minussa on jotain vialla kun ajattelen näin, mutta tunnistan itseni noista samoista seikoista, joilla pohdit sitä, miksi uusperhe-elämä tuntuu hankalalta. Ja kuitenkin elän tällä hetkellä uusperhearkea, hyvin omanlaista sellaista kyllä, sillä asumme kumppanini kanssa erillään vaikka meillä on yhteinenkin lapsi. Yhdessä asumistakin olemme kokeilleet, mutta monen eri tekijän summana siitä ei vain tullut mitään, yhtenä isona tekijänä tähän vaikutti juuri nämä uusperhehaasteet. Ihanan rehellistä tekstiä! ☺️

SirpaH
2/11 | 

Todella rehellistä pohdintaa. Itse olen nyt tilanteessa, että miesystäväni on juuri muuttanut meille, minä kun en pitkään kivaa asuntoa etsittyäni haluaisi tästå muuttaa lapsineni. Miehen viisivuotias lapsi edellisestä liitosta tulee vierailemaan meillä säännöllisesti, joka toinen viikonloppu ja lomilla pitempäänkin. Syyllistän jo itseäni tuon "vierailla"-sanan käyttämisestä. Minun on hirveän vaikea ajatella, että tuo vieras tenava tulee tänne itse asiassa toiseen kotiinsa. Jo miehen täällä eläminen vaatii hirveästi sopeutumista ja sanomisten nielemisiä. Oma kuopukseni on kymmenvuotias, ja olen ollut onnellinen siitä elämänvaiheesta, etten enää ole pikkulapsen äiti, toki yksinhuoltajuus on vaikuttanut tähän, 10v:n kanssa on paljon helpompaa kuin pienen. Vaan nyt sitten pitäisi alkaa äitipuoleksi tälle viisivuotiaalle. Tyttö sinänsä on ihana: avoin, hauska ja puhelias lapsukainen. Mutta se ajatus jos, että mun kotinani on jatkuvasti tenavaikäinen, joka toimii ikäisensä tavoin, tarvii huomiota ja hoitamista... Mietin kovin, tuleeko tästä sittenkään mitään. Jo etukäteen tein miehelle rajoja tähän liittyen: en leikitä enkä puistota lasta, se on hänen isänsä hommaa. Olen läsnä ja turvallinen ja lämmin aikuinen, mutta vastuu tenavasta ja hänen viihtymisestään on hänen isällään. Kuinka hirviöksi voinkin itseni tuntea... Niin että ymmärrän, hyvin! ❤️

Vierailija
3/11 | 

Olen samaa mieltä kanssasi!
Eron aikana yritin suhdetta 2:een otteeseen. Toisella oli lapsia, toisella ei. Minulla on 4. Molemmat suhteet kaatui koska kaikki uusi tuntui "ylimääräiseltä". Melkein 3 vuoden eron jälkeen meillä nyt perhe jälleen yhdessä ❤️ paljon vaatinut työtä ja vaatii edelleen mutta näin on paras! 😍

Vieraana täällä
4/11 | 

Entä jos puolisoehdokas olisi kuin unelma, mutta hän ei hyväksyisi sinun lapsiasi..

Tosin on hyvä jos tiedostaa ettei itsestään ole äitipuoleksi eikä lähde leikkimäön toisten tunteilla

Olen miehelleni niin kiitollinen, että kasvattaa nää lapseni kuin omansa vaikja myönnän itsekin ettei miusta olisi varmaan ollut äitipuoleksi.. Siis jos meillä olisi tilanne ollut toisin ja miehellä lapset ni oisin varmaan luikkinu pakoon, etenki jos kaupan päälle ois tullu yhtä uskomaton exä ku itselläni

Vierailija
5/11 | 

Luulen, että aika monista tuntuu tältä, mutta sitä pelätään sanoa ääneen. Mä en myöskään oo sopeutunu bonusäidiksi ollenkaan! Ahdistus alkaa jo paria päivää ennen kun puolison lapset on tulossa ja olo omassa kodissa on tukala. Meillä aikakaan ei oo auttanut vaan ongelmat on vaan lisääntyny!
Nykyään asutaankin kahdessa eri asunnossa. Meillä on myös yhteinen joka on osan ajasta mulla ja osan ajasta isällään joka toinen viikonloppu, jolloin bonukset ovat. Loppu aika ollaan meidän ”oman perheen” kesken yhteisessä asunnossa.

Kiitos etä-äiti kun kirjoitat näin avoimesti ja mielenkiintoisista aiheista!

EvaH
6/11 | 

Tiedän tunteen. Uusperhekuviot ovat aina vaikeita riippumatta siitä, mikä se varsinainen ongelma on. Mä tulin loistavasti juttuun exän lapsen kanssa. Meillä natsasi heti, oli samanlainen huumorintaju ja tuntui, että naisena ymmärsin lapsen tunteita paremmin kuin ex. Exällä oli vaikeampi sopeutua mun lapseen, koska oli niin erilainen luonteeltaan, kuin hänen lapsensa. Hänen lapsi hiljainen, pitää tunteet sisällään, rauhallinen, pikkuvanha. Mun lapsi nuorempi, äänekäs, tunteellinen, kiinnostunut eri asioista... No mutta eniten meillä tuotti ongelmia se, että "jouduttiin" muuttamaan exän taloon, jossa hän oli asunut jo exänsä kanssa. Ei talossa mitään vikaa, mutta itselleni oma koti on todella tärkeä ja en koskaan sopeutunut sinne. En koskaan kokenut sitä omaksi kodikseni. Yritin kyllä, mutta vaikeaa oli kun ex ei vielä yhtään ymmärtänyt. Erottiin lopulta osittain näistä riippuvista syistä, osittain muista, mutta joo, mun uusperhe-elämä ja luultavasti koko parisuhde-elämä on taputeltu. Tai jos joku ihme tapahtuu niin voin ehkä seurustella, mutta yhteen en muuta kuin ehkä eläkkeellä jos sittenkään. Lasten ei ehdottomasti tarvitse tottua enää mihinkään uusperhekuvioon. Hyvä näin.

Vierailija
7/11 | 

Rehellistä kirjoitusta. Arvostan.
Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olet siitä, että omat lapsesi kuitenkin elävät toisessa kodissaan tätä uusperhe arkea?

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Moi. Hyvä kysymys!
Se ei ole koskaan ollut ongelma ja vanhempihan on elänyt aina isönsä puolisonkin kanssa. Nuoremman isän kumppani ei asu lapseni kanssa mutta elämässä kuitenkin mukana.
Eli asiat on toimineet aina hyvin ja ongelma siis minussa jos se on ongelma, eli en osaa ajatella asuvani toisten lasten kanssa..

Terveisin, Etä-äiti

Käyttäjä28361
Liittynyt10.5.2019
8/11 | 

Ymmärrän niin hyvin. Olen tilanteessa, jossa haluaisin jakaa elämäni uuden miehen ja oman lapsen kanssa, mutta ajatus asumisesta myös hänen lasten kanssa on tosi kaukainen. En ole saanut yhteyttä hänen lapsiin ja juuri tuo rauha kotona katoaisi, koska he ovat niin erilaisia kuin minä ja lapseni.
Mietin myös olisiko yhdessä asuminen väärä ratkaisu lastani ajatellen, kun lapset eivät oikein tule toimeen. Että ”pakottaisin” itseni ja hänet epämukavaan elämään. Vaikka päätös on aikuisen ajattelen paljon lapseni tunteita.

Tällä hetkellä valitsen siirtää asiasta puhumista ja elän mieluummin omassa kodissa. En tiedä miten pitkään näin voi jatkua, tai onko vain hyväksyttävä että tämä yhdistelmä ei toimi.

Vierailija
9/11 | 

Taidat olla normaali. Minäkään en ole halunnut uusperhettä. Uusi mies kyllä on ja hänelläkin etälapsia kuten minullakin mutta emme ole halunneet muuttaa yhteen tai yhdistää perheitä. Lapset kyllä tuntevat meidät molemmat sekä lapsemme mutta hoidamme lapset pääasiassa entisten puolisoidemme kanssa. Parisuhteet sitten erikseen. Voi olla että sitten myöhemmin kun lapset kasvaa vielä päädymmekin muutamaksi vuodeksi etäperheeksi mutta kaikkien erillään asuminen tuntuu pikkulapsivaiheessa parhaalta. Ei riitä voimia uusperheeseen. Tiedän aika monta tapausta, jotka pallottelevat yhdessä ja erikseen asumisen välillä niin entisten ja uuden puolisonkin kanssa kuin välillä yksin asuenkin. Lasten kanssa täytyy elämää myös lasten ehdoilla ja tehdä joskus nopeitakin ratkaisuja heidän tarpeidensa mukaan. Onneksi ei suurempia riitoja ole ollut.

Seen and Done
10/11 | 

Kiitos rehellisestä tekstistä. Neljä vuotta uusperhettä 6 lapsen kanssa riitti, ei enää ikinä. Omaan äidin rooliini ei valitettavasti mahtunut bonuslapset, yritin pitkään mutta luovutin ja tunnustin asian kaikille. En halua pakottaa itseäni rooliin mikä ei tunnu oikealta, se on väärin itseäni mutta myös bonuslapsia kohtaan. Nostan hattua niille jotka uusperhearkea elävät - itse en siihen pystynyt.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Äitienpäivä on taas täällä. Eroperheissä se ei aina tarkoita juhlintaa, eivätkä kaikki edes pidä äitienpäivää sen kummallisempana päivänä kuin muitakaan päiviä. Joillekin on kuitenkin suuri suru, ettei saa viettää lapsensa kanssa äitienpäivää.

Keräsin eronneilta äideiltä ajatuksia tulevaa äitienpäivää ajatellen. 

Saatko olla lapsiesi/lapsesi kanssa äitienpäivänä?

  • Me saatiin onneksi järjestettyä äitienpäivä niin, että lapsi tulee mun luo, vaikka aikataulun mukaan se olisi iskän viikonloppu. Etä-äiti
  • Meil on lastenvalvojalla sovittu: äitienpäivä on äidillä, isänpäivä isällä. Uusperheen äiti
  • Äitienpäivä on mulle vuoden yks tärkein päivä! Mennään mun äidin luo sitä lasten kanssa viettämään. Eronnut äiti
  • Isä ei suostunut vaihtamaan päivää, joten en saa olla lapseni kanssa. Eronnut äiti

"Isä ei suostunut vaihtamaan päivää, joten en saa olla lapseni kanssa."

  • Odotan innolla, mutta hieman haikein fiiliksin, koska olin salaa haaveillut siitä, kuinka lapsi ja hän isänsä tuovat mulle aamiaista sänkyyn ja vietettäis päivää perheenä. Varmasti tulee itkettyä omaa etä-äitiyttä tuona päivänä paljonkin, mutta yritän pitää mielen positiivisena. Etä-äiti
  • Meillä lapsi on vuoroviikoin ja vaihto normisti perjantaisin, mutta ollaan sovittu äitien- ja isänpäivistä erikseen. Joten saan olla edes puolikkaan päivän lapsen kanssa, kun vaihto vasta su iltapäivällä. Uusperheen äiti
  • Lapset äitienpäivän mulla ja isänpäivät sitten iseillään. Etä-äiti

"Olin salaa haaveillut siitä, kuinka lapsi ja hän isänsä tuovat mulle aamiaista sänkyyn ja vietettäis päivää perheenä."

  • Ei oo ollut lapset äitienpäivänä, koska ei ole mun vkl. Etä-äiti
  • Meillä bonuslapsi joka toinen vkl. Nyt osuu meidän vkl eka kerran äitienpäivälle. Bioäiti ei halunnut mitään muutoksia järjestelyihin vaikka meiltä ehdotettiin. Uusperheen äiti
  • Täytyy ehkä miettiä omaa suhtautumista äitienpäivään ja miettiä lasten kanssa, miten päivästä tulisi erityinen ja erilainen kuin muu sunnuntait. Uusia perinteitä keksimään siis. Eronnut äiti
  • Jos vuoro olisi sattunut isä-viikolle, olisimme viettäneet äitienpäivää ennakkoon, samoilla herkuilla ja perinteillä kuin itse päivänä. Vuoroja ei vaihdella juhlapyhien vuoksi. Ajattelen, että äitienpäivänä minulla ei ole yksinoikeutta lapsiin. Uusperheen äiti

"Pyysin, että isä toisi lapsen äitienpäivänä. Saa nähdä, tuoko. Ikävä tulee olemaan kamala, jos lapsi ei luokseni tule."

  • Isä ei halua lastansa tavata, joten olen lapseni kanssa oli päivä mikä tahansa. Eronnut äiti
  • Meillä mennään viikko/viikko ja su vaihto ja sitä ei oo muuteltu. Aina saa olla joko klo 16 asti tai klo 16 jälkeen. Tällä kertaa klo 16 asti jolloin vaihto isälle. Hyvin riittää toi ja itselle ei suurta merkitystä tolla päivällä, se tuntuu vähän teennäiseltä kaikki tollaset päivät ja että pitäs olla sitä ja tätä. Äitiähän voi muistaa millon vaan. Uusperheen äiti
  • Pyysin, että isä toisi lapsen äitienpäivänä. Saa nähdä, tuoko. Ikävä tulee olemaan kamala, jos lapsi ei luokseni tule. Eronnut äiti
  • Meillä on silloin meneillään isän vuoro, mutta tulevat lasten kanssa meille kahvittelemaan ja leikkimään muutamaksi tunniksi. Etä-äiti

Meillä on sovittu, että ätienpäivänä saan olla lasteni kanssa halutessani. Aina olen halunnut.

Vaikka tiedänkin, ettei se ole kuin pävä muiden joukossa, tuntuisi silti kurjalta olla ilman lapsiaan äitienpäivänä. Tiedän, että monet äidit joutuvat olemaan. Haleja teille.

Lue myös: 
Äitienpäivä lähenee - ihanaako?
Äitienpäivä
Juhlapyhät eroperheissä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Isivuosi
1/1 | 

Meillä kirjattiin tapaamissopimukseen nämä, äiti viettää äitienpäivän äidillä ja isänpäivän isällä.
Itse näinä päivänä kaipaan eniten perhe-elämää ja yhteisiä, perheenä tehtäviä asioita. Ehkä vielä joskus tilanne tasapainottuu niin, että erosta huolimatta voidaan tehdä asioita yhdessäkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän kotiin on muuttanut leppoisan ja rauhallisen kohta neljävuotiaan tilalle uhmaava, kiukutteleva ja raivoava pikkuinen. Onko tämä tavallista uhmaa vai ovatko meidän elämässämme tapahtuneet muutokset olleet liikaa pojalleni?

En olekaan enää vain häntä varten

Koko hänen lyhyen elämänsä ajan poislukien ensimmäisen ikävuotensa olen ollut hänen kanssaan kahdestaan tai sitten luonamme on esikoiseni, mutta häntä pikkuiseni jumaloi. Nyt tilanne on muuttunut.

Hän on nähnyt, että tykkään jostain toisestakin ihmisestä. Ja sehän kiukuttaa.

Aloin seurustelemaan vajaa vuosi sitten. Miesystäväni käy välillä meillä ja me käymme poikani kanssa välillä hänenkin luonaan yökylässä. En olekaan enää pelkästään lastani varten olemassa. Hän on nähnyt, että tykkään jostain toisestakin ihmisestä. Ja sehän kiukuttaa. Jos mieheni soittaa, saa rauhallinen poikani raivokohtauksen tai sitten hän hyppii päälläni ja repii hiuksiani ja puhuu päälle. Tämä on ihan selvää huomionhakuisuutta ja sitä, että häntä ärsyttää, jos puhun puhelimessa. Kun puhelu loppuu, jatkuu leppoisa oleskelumme. Eli kahdestaan kaikki on hyvin.

Ongelmat alkavat, kun mies astuu kuvioihin mukaan. Hänen luonaan poikani on hyvin tottelematon ja hermot kiristyvät meillä molemmilla aikuisilla. Olen myös vähän ihmeissäni. Miten kohdata tämä käyttäytyminen, kun se on niin vierasta minulle? Osaanko suhtautua tähän nyt oikein?

Tavallista uhmaako kuitenkin?

Toisaalta hän ON uhmaiässä. Päiväkodissa sanottiin, että tavalliselta nelivuotiaalta vaikuttaa tuollainen kiukkuaminen ja tottelemattomuus. Rajoja pitää kokeilla ja testata vanhempien sietokykyä. Esikoisellani ei ollut kovin pahaa uhmavaihetta, joten tämä on vähän uutta minullekin. Toisaalta onhan hyväkin, että lapsi uskaltaa näyttää omia tunteitaan ja ristiriitaisiakin tuntemuksiaan vanhemmilleen. 

Uhma, vuoroviikkokodit ja uusi äidin miesystävä. Onhan siinä jo pienellä lapsella aika paljon käsiteltävää.

Onko tässä kuitenkin kysymys tästä? Lapsella on tässä iässä tarve kokeilla itsenäistymistä ja uhmata vanhempiaan ja muita aikuisia. On ollut itsellä opetteleminen siinä, että aikuinen kuitenkin päättää rajat ja niistä pidetään myös kiinni.

 

Parasta just nyt 😍 #etääiti #äiti #loma #ilta #perjantai #hali #rakastan

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Nelivuotiaallani on paljon muutosta elämässä. Hänen kotinsa vaihtuu viikottain. Uhma, vuoroviikkokodit ja äidin uusi miesystävä. Onhan siinä jo pienellä lapsella aika paljon käsiteltävää. Itselläkin olisi tuossa tilanteessa. Ehkä pitää rauhoittaa hänen elämäänsä hieman ja viettää kahdenkin aikaa ja elää tätä uhmavaihetta ihan kahdestaankin kotona. Silloin hänen elämäänsä ei tule kerralla liikaa asioita käsiteltäväksi.

Miltä tämä sinusta kuulostaa? Tavallista uhmaa vai reagointia uuteen mieheeni?

Lue myös: Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Terhi-Anneli Bech

Kommentit (7)

Jenni/Ilopiikki
2/7 | 

Varmasti molempia. Ehkä tilannetta voi hieman verrata siihen, kun pikkusisar muuttaa kotiin? Meidän esikoiselle se oli tosi kova pala, kun hän joutui jakamaan vanhempien huomion toisen kanssa. Meillä tilanne tasaantui ajan kanssa. Kannattaa puhua asiasta pienen kanssa ja vakuuttaa, ettei rakkaus häneen muutu tai katoa. Varmasti teillä on edelleen paljon ihania hetkiä, jolloin hän saa huomion vain itselleen. Nämä auttavat tasaamaan tilannetta😊

Reeta
3/7 | 

Mustasukkaisuutta, joka varmasti johtuu pelosta. Pieni on tottunut saamaan sinut "kokonaan". Ei auta kuin aika ja teot ja puheet jotka kertovat rakkaudesta häntä kohtaan.

Tiia / Lastentapaan
5/7 | 

Luulen, että kyse on vähän molemmista. Paljonko lapsesi saa huomiota miesystävältäsi? He voisivat keksiä jonkun mukavan yhteisen jutun, jolloin lapsi saisi positiivista ajatusta hänestä. Itse myös pohtisin miten lapsi kokee vuoroviikkoasumisen. Miten sinä kokisit, jos viikon välein tulisi vaihtaa kotia? Voihan se toki olla, että lapsi sopeutuu siihen täysin, mutta moni vuoroviikkoasuja on hieman levoton. 

Toki on varmasti myös sitä uhmaa mukana. Neljävuotias huomaa jo itsekin olevansa isompi ja itsenäisempi, jolloin halutaan olla rohkeampia kokeilemaan rajoja. 

Vierailija
6/7 | 

Kuulostaa, jos niin voi sanoa, normaalilta 4-v uhmalta, tai siis korrektisti tahtoikäiseltä, jota nyt tämä uusi tilanne hieman hämmentää. Minusta parasta tuossa pohdiskelussasi oli se, että olet oikeasti pohtinut tilannetta lapsen näkökulmasta ja että olet valmis selvittelemään, että mikä siellä pienessä mielessä aiheuttaa myllerrystä. Eli uskon, että tuolla tiellä tulet kyllä löytämään sen parhaimman keinon, mikä auttaa, yhdessä tuon ihanan uhmaajasi kanssa. ❤ Kun lapsi huomaa, että on turvallista uhmata ja että sinä pysyt aina hänen tukenaan, niin se helpottaa.

AL
7/7 | 

Kun astuin itse uusperheeseen, oli mieheni nuorin lapsi 4v. ja sai raivareita välillä. Minä itse koin TODELLA tärkeäksi sen että vietin aikaa lasten kanssa myös ilman isää. En ollutkaan sillon iskän uusi avovaimo vaan oli vaan minä ja lapset. Ja suhdehan kehittyi nopeasti luottamukselliseksi.
Nyt 6vuotta myöhemmin perheeseemme on tulossa kolmas pieni näiden kahden isosisaruksen suojiin ja rakastan kaikkia viittä lasta kuin omiani. Uskon että tämä välittyy täysin lapsiin, kun ei ole sun lapsia ja meidän lapsia koskaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä suurin osa juhlapyhistä menee lapsellisesti eli lapsen kanssa sen mukaan, kummalla vanhemmista on lapsen hoitovuoro pyhän aikana. Vain joulut tekevät tässä poikkeuksen. Tänä vuonna vappuni on lapseton, kuten viimekin vuonna. No, eipä vappu ole mikään perinteinen perhejuhla, joten ei oikeastaan haittaakaan, etten ole lasteni kanssa.

Mitä olemme suunnitelleet vapuksi?

Meillä on miesystäväni kanssa lapsiviikot synkassa, eli lapsemme ovat meillä samaan aikaan. Näin ollen molemmilla on vappuaattona vapaata lapsista. Saimme kutsun mieheni ystävien luokse vappubileisiin, joten suuntaamme sinne.

On melko sattuman kauppaa, onko juhlat juuri lapsettomalla viikolla.

Lapsellisena ja töissä käyvänä sitä aika harvoin tarjoutuu tilaisuuksia päästä juhlimaan yhdessä. On melko sattuman kauppaa, onko juhlat juuri lapsettomalla viikolla. Ja jos on, on jälleen sattuman kauppaa, onko siihen jo suunniteltu jotain. Nyt siis on juhlan aika: molemmilla vapaata ja mahdollisuus lähteä juhlimaan yhdessä ystävien kanssa. Minullle erittäin harvinainen tapahtuma on myös tiedossa: lähden ulos, baariin ja keikalle. Wou! Rasti seinään!

Kun molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, ei ole itsestään selvää, että kaikki sujuu hyvin, kun yhteistä aikaa ei ole paljoa ja usein ei päästä erilaisiin tapahtumiin tai juhliin. Meillä asiat ovat kuitenkin lähteneet rullaamaan oikein hyvin. Siitä olen kiitollinen. Ja nyt onneksi tarjoutui tällainen pieni irtiottomahdollisuus.

Yhdessä vietetty parisuhdeaika on tärkeää; LAPSETON parisuhdeaika.

Yhdessä vietetty parisuhdeaika on tärkeää; LAPSETON parisuhdeaika. Sen, jos minkä, olen oppinut edellisistä suhteistani. Siksipä odotankin tätä vappua innolla. En aio ikävöidä lapsiani; minun ei tarvitse. Tiedän, että heillä on kaikki hyvin. Minulla on kaikki hyvin. Elämä on asettunut mukavaan uomaan, ja aion nauttia siitä. Kirjoitin viime vuonna, että olen yksinäinen vappuna. Nyt en ole. Elämä on mennyt eteenpäin, oikeaan suntaan.

Ihanaa vappua kaikille!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (8)

millamainen
2/8 | 

Kuulostaapa ihanalta! 

Mua hemmoteltiin viikko sitten, kun avopuolisoni oli järjestänyt mulle synttäriylläriksi Tallinnan reissun kaveriporukalla! Mä en tiennyt suunnitelmasta mitään muuta kuin että hän on järjestänyt meille jotain kivaa noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä (osoittautui valheeksi :D). Hän kertoi vasta autossa, että poikamme menee päiväksi hoitoon ja mä aloin heti vollottamaan, koska luulin, et meillä on kiva perhepäivä tiedossa. Mökötin avomiehelleni vielä enemmän, kun päästiin terminaalille ja tajusin, et me lähdetään Tallinnaan. En vaan tajunnut, et miksei meidän poikamme ois voinut tulla mukaamme. Mutta samantien kun astuttiin terminaaliin sisälle ja näin meidän ystävät, aloin tietty itkemään, mutta onnesta! Tuntui niin ihanalta viettää aikaa kavereiden kanssa ihan samaan tapaan kuin ennen poikaamme. Oli superrentouttavaa, että pystyi keskittymään vaan ystävien kanssa olemiseen! Tuon ihanan yllätyksen voimalla jaksaa taas pitkään! <3 

Vierailija
5/8 | 

Olet välillä ristiriitainen näiden juttujen kanssa. Vuoroviikkovanhemmuus raastaa yhdessä jutussa ja vapaasta ei voi nauttia. Seuraava juttu ja olet niin sinut lapsivapaan vapun tunnelmissa. 🤔

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Elämä on täynnä ristiriitaisia tunteita ❤ varmasti sinäkin välillä olet surullinen ja välillä iloinen ☺ hyvää vappua!

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Kovin olit kuitenkin ylimielinen tai tuomitsevaan sävyyn kommentoit heitä kohtaan, joiden mielestä elämä lapsettomina päivinä on lomaa.. 😇 ei ymmärrystä heltiä kovin paljon muuta kuin omille tavoille ja ajatuksille. Ja sitten käännelläänkin takkia.. mutta tämä toki on vain minun näkökulma lukemiini juttuihin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017