Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Kuva: Panu Pälviä

Viikonloppuna olimme neljävuotiaamme kanssa hänen kaverinsa synttäreillä, jossa oli lapsia kymmenen ja aikuisia yhtä paljon. Synttärit olivat tietenkin kovaääniset, mutta mukavat. Oli myös kiva jutella pojan kavereiden vanhempien kanssa. Kotiin tullessamme minulla oli molemmat pojat luonani ja he leikkivät ja katsoivat ohjelmia.

Minulle tuli pakottava tarve saada olla yksin.

Minulle tuli pakottava tarve saada olla yksin. Se iski yllättäen ja oli hyvin vaativa. Sanoin, että menen hetkeksi lastenhuoneeseen lepäämään ja te saatte katsoa kuulokkeilla omia ohjelmianne. 

Kun makasin teinin sängyssä, korvissani soi, olin hyvin väsynyt ja päässäni humisi. Päivän aikana aistien ylikuormitus oli tehnyt tehtävänsä ja se oli pakko päästä nollaamaan. Minulle liialliset äänet, kova meteli, valot ja sosiaaliset kanssakäymiset ovat hyvin raskaita, koska ne kuormittavat aistejani liikaa. Tällöin tavallinen puhekin voi tuntua liian kovalta. 

Tämä on osa erityisherkkyyttäni, mutta ei ilmene kaikilla herkillä. Se on piirre, joka ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä, mutta omat piirteensä on kuitenkin hyvä tuntea. Tapahtumarikkaiden päivien jälkeen kannattaa varata itselleen aikaa olla yksin hiljaisuudessa. Akut lataantuvat kirjaimellisesti ja tämän jälkeen jaksaa jälleen kuulla ja nähdä asioita. Samalle päivälle ei myöskään kannata järjestää monen ihmisen tapaamista tai useita sosiaalisia tapahtumia.

Aistiyliherkkä ja/tai erityisherkkä vanhempi ole sen huonompi vanhempi kuin kukaan muukaan. 

Vanhempana usein syyllistää itseään turhista asioista, ja siksi onkin hyvä muistaa, ettei aistiyliherkkyys tee huonoa vanhempaa. Jokaisella meillä on omat erityispiirteemme, niiden kanssa on vain hyvä oppia toimimaan, jolloin ne eivät kuormita arkea liiaksi. Siksi osasin sanoa, että tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta. Lapsiperheessä tämä on usein vaikea järjestää, mutta onneksi meillä se onnistui.

Aiemmin tunsin, että olen puutteellinen, koska lapsien kanssa ääniä ei voi kuitenkaan välttää, ja ne saavat minut uupumaan: esimerkiksi jos televisio on samaan aikaan päällä kun joku puhuu, hermostun, ahdistun ja tunnen jopa pakokauhua. Aistien ylikuormitus tuntuu pakottavana ja aiheuttaa myös psykosomaattisia oireita – usein hikoilen, tärisen ja vatsaani sattuu.

Siksi tämä ohje on auttanut minua paljon:

"Erityisherkän aikuisen olisikin tärkeää tunnistaa oma herkkyytensä ja sen mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet." Vauva.fin artikkeli

Erityisherkkyys on vahvuus ja aistiyliherkkyyden kanssa voi elää. Tämä on minulle minun oma voimalauseeni.

Lue myös:
Onko lapsesi aistiyliherkkä? Lue silloin tämä artikkeli.
Testaa, oletko erityisherkkä
Olen sosiaalinen erityisherkkä
Syömisen äänet ärsyttävä minua

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Wilma-viesti ennen viikkoa: Poikkeuksellisesti seuraavan kolmen viikon ajan äidin poika on kotona ja käy koulua äidin luota käsin. Odotamme, että äiti osaa ottaa huomioon pojan tarpeet, huolehtii pojan ajoissa kouluun ja ottaa vastuun näistä viikoista. Oletamme, että tarvikkeet löytyvät äidiltä joka päivä ja myöhästymisiä ei tule. Toivomme myös panostusta yhteiseen aikaan viikkojen aikana.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen tunti: Poissaolomerkintä. Äiti ei ollut ajoissa aamulla paikalla ja ei siksi nähnyt, että poika lähti kouluun. Äidin tulisi kuitenkin huolehtia pojan aamupalasta ja kunnollisesta vaatetuksesta. Toivomme, että tähän tulee muutos.

Wilma-viesti: Äidin ensimmäinen päivä ei sujunut toivotulla tavalla. Hän näytti panikoivan kaikesta vähän liikaa. Äidin tulisi relata. Toisaalta äiti vaikuttaa olevan hyvinkin innostunut asiasta. Jos vain innostus suuntautuu oikein, voidaan sitä käyttää tehokkaasti pojan koulun käynnin tukena ja yhteisen ajan vaalimisena.

Wilma-viesti pojan, äidin ja opettajan välillä: Hyvä opettaja, voisitko sanoa äidilleni, ettei minulle tarvitse laittaa joka päivä viestiä joka tunti. Se häiritsee opiskeluani. Ja on noloa.

Äidin vastaus: Anteeksi, koetan parantaa tapani (sydän-emoji).

Toinen päivä

Toinen tunti: aktiivisuusmerkintä. Äiti oli tänään erityisen huolellinen ja innokas. Läksyt oli tarkastettu ja pojalla liikuntavaatteetkin mukana. Toivomme, että tällainen toiminta jatkuu tulevinakin päivinä.

Wilma-viesti: Äidin tulisi vähentää kahvinjuontia, koska se vaikuttaa liiaksi hänen iltavireyteensä ja tämä taas vaikuttaa pojankin valvomiseen. Äidin yli-innostus purkautui liiallisena puheliaisuutena, joka ärsytti poikaa. Äidin tulisi harjoitella kuuntelu- ja toisten huomioonottamisen taitoja edelleen.

Kolmas päivä

Tuntimerkinnät: Ei huomautettavaa, mutta äidin tulisi edelleen huomioida aamujen herätysajat, jotta poika saapuisi ajoissa kouluun.

Wilma-viesti: Äidille tuli tarpeellinen hengähdystauko, kun poika oli yötä mummolassa. On kuitenkin huomoitava, että tilanne on äidille uusi. Olemme ylpeitä äidin osoittamasta innokkuudesta, sitoutumisesta ja aktiivisuudesta.

Mutsi relaa.

Neljäs päivä

Tuntimerkkinnät: Äiti harhaili toimistossa kesken päivää, ilmeisesti huolissaan, onko selvinnyt hyvin menneistä päivistä. Puhukaa kotona, että keskittyminen ei saa herpaantua kesken päivää.

Wilma-viesti: Äiti on osannut mukautua hyvin muuttuviin olosuhteisiin. Hänen on kuitenkin huomoitava myös oma jaksaminen ja hyvinvointi kaiken keskellä. Äiti lupasi tsempata tässä asiassa.

Viides päivä

Tuntimerkintä: viimeinen tunti. Äiti selvästi on väsynyt, mikä ei ole ihmekään pitkän viikon jälkeen. Ilmeni ylivirittäytymisenä, hermostumisena, kiukutteluna ja liiallisena puhumisena. Puhuttehan tästä kotona.

Wilma-viesti: Ensimmäinen viikko on mennyt olosuhteisiin nähden hyvin. Äidin tulee kuitenkin ottaa huomioon omakin vapaa-aikansa, rentoutumisensa, liikkuminen ja syöminen. Omasta jaksamisesta lähtee koko perheen hyvinvointi. Toivomme, että jatko sujuu yhtä hyvin.

Pojan Wilma-viesti: Mutsi relaa.

Miltähän seuraavien viikkojen Wilma-viestit näyttävät?

Lue myös: Poika luonani kolme viikkoa

Terveisin, Etä-äiti

 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Ei voi olla totta ettei äiti jaksa ensimmäistäkään viikkoa lapsen kanssa vaan laittaa sen mummulaan yöks :o

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Niin. Ymmärrän että pitää päästä arvostelemaan. Tosin taustoja tietämättä 😊 aikainen kouluaamu ja mummolasta lyhyt matka kouluun. Itse lapsi sai sanoa miten haluaa tehdä 😘

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
2/3 | 

Ei noi oo mitään oikeita Wilma viestejä, miks pitää sekoittaa ihmisten pää kirjoittamalla noin naurettavasti? En tajua mikä meni mun elämässä pieleen, kun istun tässä lukemassa tätä paskaa.. Oot jotenkin niin säälittävä, tulee kyl hyvä olo siitä et onneks en oo tuollainen luuseri.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvat kertovat enemmän kuin sata sanaa. Siksipä tartuin somehaasteeseen, jossa käydään läpi Facebookin profiilikuvia. Minulla profiilikuvia on kertynyt lähes sata. Mitä näistä profiilikuvista näkee? Millainen elämäni on ollut?

Ensimmäinen ja toinen profiilikuvani vuodet 2007 ja 2008

Ensimmäisessä kuvassa olen juuri alkanut seurustelemaan miehen kanssa, josta tuli myöhemmin aviomieheni. Onnellisuus ja ensimmäisestä masennuksesta toipumisen ilo oikein paistavat kuvasta.

Toisessa kuvassa olen viimeisiä kertoja omassa kodissani, muutimme tulevan mieheni kanssa yhteen vuoden 2008 lopulla.

Kolmas profiilikuvani, jossa olen täysin masennuksen vallassa (vuosi 2007)

Kuva on vanhempi kuin edelliset, mutta kolmas profiilikuvanani. Tämä kuva on minulle merkityksellinen, koska se kertoo minun elämäntilanteestani paljon. Ensiksin, olen juuri leikannut hiukseni lyhyeksi; aiemmin minulla oli yli vyötärön ulottuvat hiukset. Värjäsin ne tummiksi ja aloin pukeutumaan mustaan. Olin sairastunut elämäni ensimmäiseen masennukseen ja toin sen ulkonäölläni esille. Tätä kuvaa en voi katsoa ilman itkua.

Ensimmäinen äitikuva profiilikuvana vuodelta 2008

Nyt 15-vuotias etäpoikani on tässä kuvassa 4-vuotias suloisuus. Hiukseni ovat alkaneet jälleen pidentyä.

Vuosi 2008 ja avoliitto kukoistaa

Mieheni otti tämän kuvan ja osti myös kuvassa olevat vaatteet. Elin elämäni onnellisinta aikaa. Sanottava on kuitenkin, etten ihan joka päivä pukeutunut näin.

Vuosi 2009 ja häät elämäni miehen kanssa

Hääprofiilikuvista laitan tähän tämän, jossa olen yksin. Päivä oli yksi ihanimmista. Mutta mikä tuo ilme on!

Vuosi 2010, häämatka

Menimme myöhäiselle häämatkalle Roomaan. Melkein heti tämän jälkeen erosimme. En voi ajatella muuta kuin sitä, kun näen tämän kuvan. 

Ensimmäinen kuva avieron jälkeen ja vaikeassa suhteessa elämisen ajoilta vuodelta 2011

Tässä kuvassa en uskalla näyttää kasvojani. Mutta jo sivuprofiili kertoo paljon: olen hyvin surullinen ja elämäni suurimman kriisin keskellä.

Vuosi 2011, esikoiseni menee kouluun ja minä olen romahtamisen partaalla

Tämä kuva on elämäni merkityksellisimpiä. Esikoiseni menee kouluun, mikä on tietenkin äärimmäisen tärkeä asia meidän molempien elämässä. Minä elän keskellä suhdetta, joka ajoi minut itsetuhoisuuteen. Näkeekö sitä kuvasta? Ei näe. Minun sisälläni asuu sellainen suru, jonka tuskan tunnen vieläkin. 

Vuosi 2012, 30-vuotisjuhlat ja päätös, etten palaa kamalaan suhteeseen 

Palasin kuitenkin, useaan kertaan. En osaa sanoa, mitä tästä kuvasta ajattelen. Muistan fiiliksen, että nyt alkaa uusi, onnellisempi elämä.

Vuoden 2012 syksyllä löysin miehen, joka pelasti minut

Tässä kuvassa olen It's so 80´s -bileissä. Muistan, kuinka onnellinen olinkaan! Olin päässyt viimein eroon tuhoisasta suhteestani ja löytänyt miehen, joka oli ihana. Hänestä tuli myöhemmin kuopukseni isä.

Ensimmäinen profiilikuva, jossa olen raskaana (vuosi 2014)

Tässä kuvassa näkyvät vaikeudet, joita raskauteni aikana kävin läpi. Olin fyysisesti hyvin huonossa kunnossa. Nykyään kuopukseni on yli 4-vuotias.

Vastasyntyneen kanssa vuonna 2014

Kuvasta näkyy se toivo, jota kannoin sisälläni: kunpa tämä perhe pysyisi.

Helka Helka-hotellissa vuosi 2015

Hotelli kustansi Helkan-päivänä ilmaisen yöpymisen Helkoille. Olen tässä hyvin, hyvin uupunut: kuopukseni oli valvonut yönsä jo usean kuukauden ajan.

Kuopukseni toinen joulu ja olemme jo eroperhe (vuosi 2015)

Niin se elämä heittelee, ja erosimme vuoden 2015 lopulla. 

Vuosi 2016 oli sairastamisen aikaa

Masennuin ja sairastuin fyysisesti. Uupumuksen voi nähdä silmistäni.

 

Vuoden 2016 loppu toi uuden hiustyylin ja tahdon muuttaa elämäni

Ja se muuttuikin täysin, kun päätin muuttaa täysin elämäni suunnan. Toivon voi jo nähdä silmistäni, kun fyysinen kipu oli viimein poissa.

 

Vuosi 2017 oli elämäni parhaita

Sen voi nähdä näistä kuvista. Olen onnellinen ja minut itseni kanssa. Pitkät hiukset lyhenivät jälleen. Onkohan niin, että elämänmuutosten yhteydessä hiustenkin on aika muuttua?

 

 

Vuonna 2017 unelmani toteutui, kun pääsin Vauvan bloggaajaksi ja minusta otettiin ihan ammattivalokuvaajan kanssa kuvia

Näitä olettekin nähneet jo blogissani. Kuvaaja Panu Pälviä. Oli jännittävää olla ensi kertaa ammattilaisen kuvattavana. Mahtaakohan se näkyä näistä kuvista? Ja hei, jälleen hiukset lyhenivät uuden edessä!

 

Vuosi 2018, jolloin minusta tuli kirjailija

Nämä kuvat ovat kirjailijakuviani. Kuvaaja Meri Björn. Olen saavuttanut yhden isoista unelmistani ja sen näkee. Kirjastani voit lukea lisää vaikkapa tästä.

 

Vuoden 2018 ero

Erosin parisuhteestani kesällä ja olin jälleen uuden edessä. Kuvissa näkyy kuitenkin toivo ja ilo. Ensimmäinen kuva T-A Bech. Toisessa kuvassa erosta on tasan vuorokausi. Voitte kuvitella, että ajatukset ovat olleet aika sekaisin..

 

Viimeisin kuvani vuodelta 2018

Tämä on nykyinen profiilikuvani. Sen on ottanut Meri Björn. 

Huh, kyllä näihin vuosiin mahtuikin aivan valtavan paljon tapahtumia, kuin kokonainen ihmiselämä. Mitähän tulevaisuus tuo minulle tullessaan?

Tässä vielä ihan ensimmäinen ja viimeinen profiilikuvani. Miltä muutos näyttää? Toisaalta tuntuu, että ympyrä on sulkeutunut: onnellisuudesta onnellisuuteen. 

Mitä sinun profiilikuvasi kertovat sinusta? 

Lue myös: Koti-Iskä88 osallistui somehaasteeseen, katso kuvat!

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Minäminäminä...
on muuten ihan tosi, että omaa napaansa kaivelevat ovat alttimpia masentumaan.
Facebook on varmaakin myös yksi masennusta pahentavista asioista, siellä pyöritään niin oman navan ympärillä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minulta pyydettiin tekstiä, jossa kertoisin, mikä on ihan parasta etä-äitiydessä, koska olen kirjoittanut viime aikoina etä-äitiyteeni liittyen niin surullisia, ikävöiviä, hukassakin olevia tekstejä. Olisi aika jo kertoa, mitä hyvääkin tässä elämäntilanteessani on.

En osaa kirjoittaa tällä hetkellä mitään etä-äitiydestäni, koska olen ihan hukassa äitiyteni kanssa.

Vastasin, etten voi juuri nyt kirjoittaa sellaista tekstiä. Koska olen AIVAN HUKASSA. Niin hukassa, etten ole äitinä koskaan ollut. Minun poikani ei ole enää minun poikani. Hän on täysikokoisen aikuisen pituinen, hänen äänensä ei ole lapseni ääni, hänen vartalonsa ei ole vauvani vartalo. En osaa kirjoittaa mitään etä-äitiydestäni, koska olen ihan hukassa äitiyteni kanssa. Kuka äiti sanoo, ettei tuo minun lapseni näytä yhtään minun ikiomalta lapseltani, en tunne häntä, en enää vietä hänen kanssaan aikaa?

Ja yhtäkkiä ymmärsin aivan järjettömän helpottavan seikan: kaikki muutkin teinien äidit ovat ihan yhtä hukassa, muutkin sanovat noita ihan samoja lauseita. Eräs teinitytön äiti kertoi minulle, että hänen vauvansa näyttää naiselle ja on ottanut hänen pikkutyttönsä paikan, muttei ole kuitenkaan se sama pikkutyttö. Ja kun luin vielä Vauva.fin artikkelin teinin äidistä, joka on suloisesti sekaisin lapsensa kanssa, purskahdin helpottuneeseen itkuun.

En ole mikään friikki etä-äiti – olen teinin äiti ja koen samoja fiiliksiä ja suruja kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat äidit.

Olenkin ihan tavallinen tavallisen teinin äiti. Olen hukassa, joudun päästämään irti, luopumaan, ymmärtämään, että lapset ovat lainaa vain. Mutta ihan jokainen teinin vanhempi tekee samaa suru- ja irtipäästämistyötä. En ole mikään friikki etä-äiti – olen teinin äiti ja koen samoja fiiliksiä ja suruja kuin muutkin vastaavassa tilanteessa olevat äidit.

Miten ihanaa tietää, ettei ole mikään erikoistapaus tunteidensa kanssa. Että muutkin tuntevat samoin. Olen tavallinen äiti. Se on kauneinta, mitä olen pitkään aikaan tajunnut.

Kiitos, kiitos te muut teinien äidit. Yhdessä tässä samassa veneessä ollaan

Olen äärimmäisen kiitollinen tuosta pyynnöstä kirjoittaa positiivinen etä-äitiys-teksti. Löysin tämän oivalluksen, joka on elämässäni yksi havahduttavimmista ja tärkeimmistä hyvin pitkään aikaan.

Kiitos, kiitos te muut teinien äidit. Yhdessä tässä samassa veneessä ollaan. Ollaan vain hukassa. Kyllä me vielä löydämme äitiytemme; se muuttuu ja on erilaista, mutta yhtä arvokasta kuitenkin.

Lue myös:
Teinin etä-äitinä koen, etten välillä tunne lastani enää ollenkaan
Teinin etä-äitinä ja leikki-ikäisen vuoroviikkoäitinä koen tiettyjä erityishaasteita elämässäni

Onnellisin terveisin, teinin etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram