Kirjoitukset avainsanalla ero

Katsoin maanantaina Yleltä tullutta A-studio-ohjelmaa, jossa puhuttiin tällä kertaa minua kiinnostavasta aiheesta: eroista ja niiden syistä Suomessa.

Tämän voi muuttaa käänteisesti lauseeksi: jos on alhainen koulutustaso, on riski eroon suurempi.

Yle on tehnyt 29 tutkimukseen perustuvan erotestin, jossa voi käydä testaamassa, omaako korkeat eroriskit. Yksi testin kohta pisti silmään: jos olet korkeastikoulutettu, on sinulla pienempi riski erota. Tämän voi muuttaa käänteisesti lauseeksi: jos on alhainen koulutustaso, on riski eroon suurempi.

Kuulostaa aika kurjalta, jos suoraan sanotaan. Koska en niellyt tätä teesiä purematta, tutkin lisää asiaa. Löysin Helsingin yliopistossa tehdyn Elina Mäenpään väitöstutkimuksen, joka päätyi samaan lopputulokseen.

Mutta yllättäen tämä tutkimus antoi ilmiöön järkeenkäyvän selityksen: tutkimuksen mukaan korkeastikoulutetut valitsevat kumppanikseen suuremmalla todennäköisyydellä saman koulutustason omaavan, ja juuri tämä vähentää eroriskiä. Tutkimus sanoo: "Etenkin korkeasti koulutetuilla samantasoinen koulutus on yhteydessä myös pienempään eroriskiin."

  • Etenkin korkeasti koulutetuilla samantasoinen koulutus on yhteydessä myös pienempään eroriskiin. Elina Mäenpää

Tämä käy jo enemmän järkeen, eikä kuulosta niin tuomitsevalta alemman koulutuksen ihmisiä kohtaan. Suuret erot taloudellisessa toimeentulossa ovat selkeästi yksi iso riitojen syy, jatkaa tutkimus ja tämän olen itsekin omassa elämässäni huomannut. Nyt tutkimustulos kuulostaa jo paljon järkevämmälle.

Tutkimuksetkaan eivät kerro kaikkea. Kuva: Panu Pälviä

A-studiossa sanottiin myös huojentava lause: jokainen ero on kuitenkin ainutkertainen. Mikään etukäteistekijä ei tuomitse meitä väistämättä eroon. Ja vaikka mikään riskitekijä ei täyttyisi, voi ero kohdata silti ja toisin päin. Siksi tutkimukset kertovat keskiarvoja, mutteivät jokaisen tilanteen ainutkertaisuutta ja erilaisuutta.

  • Jokainen ero on ainutkertainen. Elämä on keskiarvoja ihmeellisempää. A-studio 12.11.2018

No miten sitten omat eroni? Olen korkeastikoulutettu ja niin ovat olleet parisuhteideni toisetkin osapuolet. Ero on silti kohdannut joka kerta. Joten –  ehkä ei kuitenkaan kannata liikaa tuijottaa tutkimuksia tai niiden mukaan ainakaan valita puolisoaan, tai ainakaan hylätä mahdollista seurustelusuhdetta esimerkiksi eri taloudellisen tilanteen takia. Muut tekijät vaikuttavat mielestäni enemmän parisuhteen onnistumiseen tai päättymiseen.

Eräs seurustelusuhteeni oli taloudellisesti epäsuhtainen kumppanini ja minun välillä ja tämä lisäsi ongelmia arkielämään.

Toisaalta on sanottava: eräs seurustelusuhteeni oli taloudellisesti epäsuhtainen kumppanini ja minun välillä. Tämä lisäsi ongelmia ja ristiriitatilanteita arkielämään. Koulutustason samankaltaisuus ei niinkään lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaan kukkaroiden paksuuden ero lisäsi vaikeuksia jokapäiväiseenkin elämäämme. Joten jonkinlaiseen samankaltaiseen lopputulokseen voin omien kokemusteni kautta päätyä kuin edellä mainittu tutkimuskin.

Tärkeintä taitaa kuitenkin olla avoimuus ja rehellinen puhe, kuten Ensi- ja turvakotien liiton asiantuntija Päivi Hietanenkin sanoi A-studion haastattelussa. Jos eroajatuksia alkaa nousta, kannattaa niistä puhua rehellisesti ja avoimesti kumppanille.

Ehkä ei kuitenkaan kannata liikaa tuijottaa tutkimuksia tai niiden mukaan ainakaan valita puolisoaan.

Tuo kuulostaa jo paljon paremmalta ohjeelta kuin mahdollisten eroriskitekijöiden tuijottelu. Vaikka tuon Ylen testin tekeminen silti houkutteleekin. Muistetaan kuitenkin, että tosielämä on keskiarvoja ihmeellisempää, kuten Hietanen jatkoi Ylen haastattelussa. 

Siksi otsikon kysymykseen, miksi Suomessa erotaan, voidaan etsiä vastausta tutkimuksista, muttei niiden perusteella voi saada yksiselitteistä vastausta ainutlaatuisiin tilanteisiin. Miksi näin on? Koska me kaikki olemme yksilöitä ja tuomme omat ennalta-arvaamattomatkin mausteemme jokaiseen parisuhteeseemme. Kaikkea ei voi kuitenkaan ennakoida. Yllätyksiäkin sattuu.

Tuli ero tai ei.

Lue myös: Voiko ero olla koskaan hyvä?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Meri Björn

Olin Yle Puheen vieraana kertomassa uudesta kirjastani ja blogistani. Kerroin, miksi edelleen kirjoitan, vaikka palaute on välillä aika kurjaakin.

Yle Areenasta löytyvässä haastattelussani kerron, miten saan teiltä lukijoilta niin kannustavaa ja tärkeää palautetta siitä, että blogini on tarpeellinen, etten vain voi lopettaa kirjoittamista, vaikka välillä tuntuu, olenko jo sanonut kaiken.

Pohdin haastattelussa myös vieraannuttamista, eron jälkeistä riitelyä, vuoroviikkovanhemmuuden haasteita, hyvän eron anatomiaa ja sitä, mistä vanhemmat voisivat hakea apua eroonsa.

Yle Puheessa:

"Helka Belt pitää suosittua Etä-äiti-blogia, jossa hän kirjoittaa jaettuun vanhemmuuteen ja etä-äitiyteen liittyvistä vaietuista ja häpeällisistäkin tunteista. Nyt hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Lapsellinen ero, johon hän on koonnut 20 erilaisen perheen tarinat, jotka vaihtelevat aina onnistuneesta uusperheestä raastaviin oikeudenkäynteihin ja vieraannuttamiseen.
Belt kertoo, että ydinperheideaali elää yhä vahvana, vaikka Suomessa erolapsiksi jää vuosittain 30 000 ja huoltajasopimuksia tehdään 50 000.
Puheen Aamussa puhuttiin etävanhemmuudesta, mitä kaikkea se tarkoittaa. Helka Belt oli Linda Vettasen ja Juhani Kenttämaan vieraana."

Kuuntele koko haastatteluni täältä. 

Lue myös:
Tekstiotteita Lapsellinen ero -kirjastani
"Huonon eron vaikutus lapseen on elämän mittainen"
Onko hyvää eroa olemassakaan?

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minä en varsinaisesti ole riidoissa kenenkään entisen kumppanini kanssa. Kahden kanssa heistä minulla on myös lapsi, joten on pakkokin olla yhteydessä. 

Mutta voiko eksän kanssa tulla ystäväksi? Vai onko painolastia liikaa? Meneekö säädöksi?

Mutta voiko eksän kanssa tulla ystäväksi? Vai onko painolastia liikaa? Meneekö säädöksi? Ja säätöhän voi tarkoittaa montaa asiaa: seksiä, monimutkaisia tunteita, tilanteen selittelyä yhteisille lapsille, uusien kumppanien ihmettelyä ja lähestulkoon mitä vain. Onko mahdotonta olla ystävä entisen seurustelukumppaninsa kanssa? 

Olen pohtinut tätä paljonkin ja kuullut erilaisia mielipiteitä asiaan. Joidenkin mielestä tätä nyt ei kannata missään nimessä tehdä. Ja jos eron jälkeen ollaan ystäviä, miksi sitten edes erota?

Minusta tämä ei ole ihan näin yksinkertainen kysymys. Ystävyys on eri asia kuin parisuhteessa oleminen. Olen seurustellut henkilön kanssa, jonka kanssa parisuhde ei toiminut lainkaan, mutta ystävyys toimii mainiosti.

Ei menneisyyden parisuhde estä läheisen ystävyyden muodostumista.

Silloin: miksi emme olisi ystäviä? Ei menneisyyden parisuhde estä läheisen ystävyyden muodostumista. Sehän voi jopa syventää ystävyyttä. Kun tuntee toisin hyvin, toisen toimintatavat, mieltymykset ja muut tällaiset asiat, voi ja osaa tarjota ystävyydelle jotain arvokasta: tukea, jota toinen juuri tarvitseekin.

Voivatko entiset kumppanit olla ystäviä? Kuva: Pixabay

Tunnen entisen kumppanini itselleni edelleenkin läheiseksi. Toivon, että meistä voisi tulla ystäviä. Mutta tähän voi sisältyä vaarakin: entä jos toinen ihastuu uudelleen, mutta ei saa tunteilleen romanttista vastakaikua? Silloin voi menettää sekä ystävyyden että mahdolliset kauniit muistot yhteisestä seurusteluajasta.

Entä jos toinen ihastuu uudelleen toiseen, mutta ei saa tunteilleen romanttista vastakaikua?

Voi myös olla vaikea siirtyä intiimistä suhteesta, joka on ehkä päättynyt riitaisestikin, tai vaikka olisi päättynyt sopuisastikin, platoniseen ystävyyteen. Voiko entistä intiimikumppania ajatella "vain" ystävänä? Nämä ovat ihan relevantteja kysymyksiä.

Miksi sitten edes mietin tällaisia? Koska entisissä kumppaneissani on todella ihania ihmisiä, ja soisin joidenkin heistä säilyvän elämässäni pitkään. Arvostan heitä ihmisinä ja pidän heistä ihan vilpittömästi. Miksi en haluaisi olla sellaisten ihmisten ystävä? Ystäviä on vaikea näin aikuisiällä ehkä löytääkään. Jos joku on hyvä tyyppi, haluan hänet kyllä ystäväkseni.

Jos hänkin haluaa minut ystäväkseen. 

Mitä mieltä olet, voivatko entiset kumppanit olla ystäviä?

Lue myös:
Eron jälkeen
Nettituttu, josta tuli sydänystäväni
Säilytätkö eksältä saamasi korut?

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kuva: Pixabay

Kommentit (1)

Vierailija

Kyllä varmaankin voi, miksipä ei. Mutta toisaalta olisin aika tarkan hienotunteinen eksän mahdollisesti nykyistä perhettä kohtaan, sinä et kuulu siihen. Niin ei kannata kuvitella.

Ettei jotenkin ystävyyden ja hyvien välien säilyttämisen vuoksi änkeä itseään tilaan johon ei ole kutsuttu. On varmasti kaikkien etu että lapsen vanhemmat ovat hyvissä väleissä mutta silti kunnioittaa toisten sen hetkisiä elämiä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Ero menee hyvin, jos lapset eivät kärsi ja itse pääsee hyvin eteenpäin elämässä. Vai meneekö se näin? Onko hyvää eroa oikeasti olemassakaan?

Tätä kysyi minulta eräs lukijani edellisen tekstini luettuaan. Voiko ero olla koskaan hyvä? Eroon liittyy paljon erilaisia elämänkriisejä, ja jos perheessä on vielä lapsia, aiheuttaa se  paljon huolta, järjestelyä ja ehkä huoltajuusriitojakin. Onko hyvä ero vain myytti?

Onko hyvä ero vain myytti?

Eräs toinen lukijani taas kysyy, että jos ero menee hyvin, ja pysytään jopa ystävinä, voidaan keskustella lastenkasvatuksesta rauhassa ja sopia asioista, miksi sitten edes erottiin? Eikö parisuhde ole juuri toimivin, jos sen osapuolet ovat parhaita ystäviä? Tämäkin on melko relevantti ja oivaltava kysymys. Miksi erota, jos välit ovat hyvät? 

Onko ero aina huono?

On myös kysyttävä, kenen kannalta tilannetta katsoo. Onko ero hyvä vasta, jos sen jokainen osapuoli on suhteellisen onnellinen? Voiko ero olla hyvä, jos mukana on lapsia, koska lapsihan menettää erossa aina kuitenkin jotakin; ydinperheensä. Onko ero hyvä, jos toinen osapuoli selviää siitä hyvin, mutta toiselle jää huono fiilis tilanteesta?

Jokainen merkittävä parisuhteeni on opettanut minusta valtavasti itselleni, ja vaikka ero on tullutkin, ei tuo kasvu ole hävinnyt minusta mihinkään.

Mielestäni ero voi olla hyvä. Vaikka parisuhde loppuukin ja sen mukana tietyt unelmat ja ehkä odotuksetkin murskaantuvat, ei sen tarvitse aina tarkoittaa maailmanloppua. Jokaisesta parisuhteesta oppii jotain myös itsestään. Itsetuntemus on avain onnelliseen elämäänkin. Jokainen merkittävä parisuhteeni on opettanut minusta valtavasti itselleni, ja vaikka ero on tullutkin, ei tuo kasvu ole hävinnyt minusta mihinkään.

Jos ajattelen omia erojani, ne ovat olleet kaikki (yhtä lukuunottamatta) omasta mielestäni hyviä. Emme ole riidelleet eikä jälkeenpäin ole tullut mustamaalaamista, vainoamista, katkeruutta tai vihaakaan. Pakollisista asioista olemme voineet sopia rauhassa. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi sattuneet minuun tai toiseen osapuoleen. Silti ero voi mielestäni olla hyvä, jos jälkeenpäin sitä muistellessa ei tule katkeruuden tunteita.

Vaikeaksi eron tekee, jos toinen ei haluaisi erota tai se tule ihan yllätyksenä.

Vaikeaksi eron tekee, jos toinen ei haluaisi erota tai se tule ihan yllätyksenä. Silloin siihen voi olla vaikea suhtautua ja viha tai kiukkukin voi nousta päällimäiseksi tunteeksi. Silti myöhemmin voi kuitenkin kokea, että ero olikin hyvä asia. Kun on saanut etäisyyttä tapahtuneisiin, voi huomata asioita, joita ei akuutissa tilanteessa ehkä huomannutkaan.

Ehkä lähtisin siitä, että ero on hyvä, jos se jälkeenpäin tuntuu oikealle ratkaisulle ja on vältytty pidempiaikaiselta katkeruudelta. Mikä sinusta tekee erosta hyvän?

Lue myös:
Apua eroon -sivuston neuvot hyvään eroon lapsen kannalta
Hyvä erovanhemmuus lapsen näkökulmasta
Ero on kriisi, mutta mahdollisuus myös uuteen

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Vierailija

Omasta mielestäni edellinen ero oli hyvä, vaikka siihen liittyy paljon katkeruutta, ikävöivä lapsi ja yllättäviä käänteitä. 3 vuotta myöhemmin tilannetta tarkastellessa huomaan, ettei me alun alkujaankaan oikeasti sovittu toisillemme, mutta molemmat oppivat toisiltaan paljon. Suhde oli siis hyväksi, vaikka se jätti isoja haavoja ja niiden umpeutumiseen on täytynyt tehdä paljon työtä, joka jatkuu.. Mutta ehdottomasti oli parempi erota, vaikka päätöstä en itse ollut valmis silloin tekemään. Näin etäämmältä ymmärrän paremmin.

E86

Varmaan ainakin se, että molemmat eron osapuolet pystyvät jossain vaiheessa jatkamaan elämäänsä. Jotenkin uskon että ero on aina akuutilla hetkellä huono ja rumankin- en usko että kovin moni (itse en ainakaan) pystyy coolisti toteamaan että mä en sitten(kään) riittänyt toiselle omana itsenä. Varmasti on kovasti katkeruutta mutta jos siitä edes joskus pääsee irti ja voi antaa entiselle kumppanille ja itselleen anteeksi sen pettymyksen jonka päättynyt parisuhde tuo, niin silloin ero voi olla jos ei hyvä, niin hyvin hoidettu.
Itse vielä eroa työstän vaikka olin se joka ei enää voinut liittoa jatkaa. Se kuinka paljon pettymykset ja epävarmuus entisen kumppanin kanssa vaikuttaa uuteen parisuhteeseen on tullut yllätyksenä, olenkin aika katkera monesta muka jo käsitellystä asiasta exälle vaikka kuvittelin etten myrkytä itseäni katkeruudella. Kaikkea sitä itsestä oppii eikä aina kovin kauniita asioita.
Ja vaikka ei aina yhteistyö suju lasten isän kanssa niin mielestäni meidän ero on menosss kohti hyvää tai hyvin hoidettua eroa, siellä ei vielä olla ja toisinaan otetaan se kaksi askelta taakse päin mutta hiljaa hyvä tulee!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017