Kirjoitukset avainsanalla ero

Kun luin artikkelin siitä, miten hiustyylit tuppaavat muuttumaan elämäntilanteen mukaan, en olisi voinut olla enempää samaa mieltä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten hiustyylini muuttuu kun elämä muuttuu.

”Eron jälkeen hiustyylillä on helppo tuoda itsestä esiin uudistunut puoli, joka on valmis ja avoin uuteen. Erotukka tarkoittaa uuden leikkauksen lisäksi ehkä myös uutta väriä, jonka avulla on valmis ottamaan uuden askeleen elämässä”, Olenius kertoo. Me Naisten artikkeli

Minä uudistin hiustyylini täysin, kun erosin kuopukseni isästä. Tosin siihen liittyi muutenkin isoja elämänmuutoksia, mutta se kertoo sen, että muutoksen keskellä haluan näyttää, että olen uusi ja uudistunut ihminen. Katso vaikka kuvat itse:

Muutos 

Ennen

Jälkeen

Onko sinulla ollut erotukkaa?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

selkein oli kun erosin narsisti eksästä. suhteen lopussa vedin vaalean palkkiraidan punaiseen tukkaani ja lopulta vaalensin kokonaan

Vierailija
2/3 | 

Sulla on kyllä aivan tajuttoman paksu, upea tukka. Otsatukka todella pukee sua!

Vierailija
3/3 | 

Todellakin erotukka! Exän mielestä miula täytyi olla lyhyet hiukset.

Eron jälkeen otin hetimmiten ensimmäiset hiustenpidennykset, ja kasvatin pitkät.

Nyt kuitenkin 10 vuoden jälkeen on polkkamitta, muttei kuitenkaan lyhyt.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoitinkin juuri Instassani, miten olen viimeinkin oppinut oikein nauttimaan yksinolosta ja sinkkuudestanikin. Olen ollut kohta vuoden yksin.

Vaikka kuinka ihanaa yksinolo ja itselle eläminen onkin, joinakin hetkinä kaipaa valtavasti juuri kumppania rinnalleen. Hetkinä, jolloin ystävätkään eivät ole sitä, mitä kaipaa, vaan olisi ihana saada jakaa hetki juuri sen oman läheisimmän kanssa.

Tällaisia hetkiä on minulle tullut paljonkin viime aikoina. Yleensä ne ovat joko todella iloisia tai todella vaikeita tai surullisia hetkiä. Silloin kaipaa rakasta rinnalleen.

Jos juhlii omaa isoa saavutusta tai onnistumista, ja saapuu sen jälkeen yksin kotiin, voi yhtäkkiä ollakin todella yksinäinen olo.

On eri asia nauttia elämän huippukohdista yksin kuin jonkun toisen kanssa. Jos juhlii omaa isoa saavutusta tai onnistumista, ja saapuu sen jälkeen kotiin yksin, voi yhtäkkiä ollakin todella yksinäinen olo. Silloin tuntuu, että muut menevät kotiin oman rakkaan luokse ja itse tipahtaa hyvin korkealta yksinäiseen kotiin. Juhlimisen äänet kuuluvat vielä korvissa, muttei olekaan ketään, kenen kanssa jakaa tuo elämänsä huippukohta.

Silloin minua itkettää. Ja olen aidosti yksinäinen ja kaipaan kumppania. Olisi ihana saada hehkuttaa, nauttia, purkaa, kertoa, nauraa ja itkeä yhdessä onnen hetkeä. Samalla tavalla kuin minä nauttisin ja jakaisin toisen huippuhetket yhdessä. Sellainen yhdistää valtavasti ja se tuntuu hyvältä.

Olisi ihanaa, jos voisi painaa päänsä rakkaan syliin, surra ja saada lohdutusta.

Sama tapahtuu, jos elämässä on paljon vastoinkäymisiä, pettymyksiä tai surua. Olisi ihanaa, jos voisi painaa päänsä rakkaan syliin, surra ja saada lohdutusta. Silloin yksinolo tuntuu kipuna rinnassa. Olen taistellut ja voittanut vaikeuksia, ihan yksin, ja siitä saankin olla tosi ylpeä. Mutta olisi ollut silti mukavampaa, jos olisin voinut jakaa taistelun vaikeimmat hetket jonkun kanssa. Saada tukea ja läheisyyttä, kun sitä eniten kaipaa. Olen monet illat miettinyt menneen päivän koettelemuksia yksin. Silloin toisen aikuisen läsnäolo on juuri sitä, jota kaipaisi.

Ystävät ja lapset ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja olen onnellinen elämässäni. Voin viimein sanoa tuon rehellisesti ja hymyillen. Kuinka pitkälle olenkaan jo päässyt! Silti joskus hiipii ajatus mieleen – olisipa kiva, jos jakaisin onnistumiseni hetken kumppanin kanssa. 

Olen opetellut nauttimaan saavutuksistani yksin. Se on kipeää ja vaikeaakin, mutta toisaalta todella kasvattavaa.

Olen opetellut nauttimaan saavutuksistani yksin. Se on kipeää ja vaikeaakin, mutta toisaalta todella kasvattavaa. Tuntuu, että minusta on kasvamassa entistä onnellisempi ja vahvempi itsenäinen nainen. Ja siitä olen toki todella ylpeä. 

Hyvä minä!

Terkut, Helka

Seuraathan jo Facebook-sivuani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Nyt pysytte yhdessä edes lasten takia. Ette kyllä eroa. Ette anna nyt periksi. Ette te voi erota, te ootte niin ihana pariskunta.
Mutta entä jos haluaa erota? Milloin on hyvä aika tehdä eropäätös?

Suhteessa kestetään aika paljon ja sinnitellään tosi vaikeissakin olosuhteissa, koska ero koetaan negatiivisena asiana ja epäonnistumisena. Monien mielestä ero ja uudet suhteet luovat meille kertakäyttöyhteiskuntaa, jossa parisuhteetkin ovat kertakäyttökamaa ja kun vaikeuksia tulee, vaihdetaan uuteen.

Silloin helposti voi kuvitella, että ero ratkaisee kaikki ongelmat. Näin ei kuitenkaan ole.

Minua tämä ajattelutapa riepoo. Se ajaa meidät kuvittelemaan, että ero on aina epäonnistuminen ja häpeän paikka. Näin ei kuitenkaan ole. Ero on luonnollinen osa elämää ja ihmissuhteita. On kummallista ajatella, että jokaikisen ihmissuhteemme tässä elämässä kuuluu kestää hamaan hautaansa asti. Jos joskus on jonkin valinnan parisuhdeasioissa tehnyt, tulee siinä pysyä oli sitten mikä oli. Kun kerran luvattiin, tässä pysytään.

Onko parisuhdelupauksesta irtipäästäminen häpeän paikka? Kuva: Pixabay

Ihmiset kuitenkin muuttuvat, myös parisuhteessa elävät. Se, mikä oli kymmenen vuotta sitten hyvä, ei välttämättä toimi enää. Ihmiset kasvavat, tavoitteet muuttuvat, unelmat voivat poiketa jo paljon siitä, mitä ne olivat ehkä vuosia sitten. Tämä ei tarkoita epäonnistumista – se on luonnollista. Jos siis tulee ajatuksia pitkässäkin parisuhteessa, ettei tämä enää tunnu hyvältä, ei niitä kannata pelästyä. 

Parisuhteessa tulee tietenkin aina ottaa huomioon myös toisen halut, unelmat ja toiveet, mutta milloin saa sanoa, ettei tämä elämä enää palvele minua?

En kannata luovuttamista ilman yrittämistä. Mutta en kannata myöskään sinnittelyä tai jaksamista loputtomiin. Nuo sanatkin ovat jo kamalia. Elämän tulee olla muutakin kuin pakonomaista selviytymistä päivästä toiseen. Elämästä kuuluu nauttia. Parisuhteessa tulee tietenkin aina ottaa huomioon myös toisen halut, unelmat ja toiveet, mutta missä tulee raja vastaan? Milloin saa sanoa, ettei tämä elämä enää palvele minua?

Mistä tietää, että on aika erota? Kuva: Pixabay

On hyvä puntaroida mielessään, miksi haluaa suhteen loppuvan? Ovatko asiat huonosti suhteen takia vai siitä huolimatta? Jos jokin asia ei miellytä, olisi hyvä osata löytää syyn alkulähde. Tämä on kuitenkin hankalaa, jos on tyytymätön moneen asiaan. Silloin helposti voi kuvitella, että ero ratkaisee kaikki ongelmat. Näin ei kuitenkaan ole.

Eron jälkeenkin tyytymättömyyttä aiheuttavat seikat seuraavat, jos ne ovat johtuneet omasta tilanteesta, ei parisuhteesta. Jos on tyytymätön työelämäänsä, kuntoonsa, terveyteensä tai siihen, ettei enää tavoittele omia unelmiaan, on hyvä miettiä, johtuvatko nämä juuri parisuhteesta? Jos johtuvat, silloin ero voi olla todella hyvä vaihtoehto.

Kannatan onnellista elämää. Jos ero tuo sen, kannatan eroamista.

Kannatan onnellista elämää. Jos ero tuo sen, kannatan eroamista. Vaikka minua on kutsuttu multieroajaksikin, en oikeastaan välitä siitä. Olen puntaroinut jokaista eroa huolella ja tullut lopputulokseen, että ero kannattaa (paitsi yhtä, joka johtikin katastrofiin). Olen kerran katunut eroani. Silloin tilanne olikin sellainen, etten osannut suhteuttaa oman elämäni ongelmia ja parisuhteen ongelmia realistisesti toisiinsa. Huono oloni johtui käsittelemättömistä asioista, jotka eivät liittyneet suhteeseen mitenkään. 

Mistä paha olo oikeasti johtuu? Ero ei tuo onnea automaattisesti. Kuva: Pixabay

Tämän takia en voi painottaa tarpeeksi sen ajattelemista, mitä hyvää ja muutosta ero toisi elämään? Jos tämän osaa itselleen sanoittaa, on jo aika varmalla pohjalla. Joskus suhde on niin huonoissa kantimissa, että tietää varmaksi, että ero on hyvä asia. Jos näin ei kuitenkaan ole, on häilyvän epätyytyväinen elämäänsä, on hyvin tärkeää selkeyttää itselleen, mistä epätyytyväisyys johtuu.

Myös asumusero on hyvä vaihtoehto. Tuntuuko erillään olo kivalta vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen?

Myös asumusero on hyvä vaihtoehto. Tuntuuko erillään olo kivalta vielä muutaman kuukaudenkin jälkeen? Joskus välimatka selkiyttää ajatuksia. Mikä kiire on erota? Voisiko ottaa aikalisän? Jos suhteessa on paljon hyvääkin, ei kannata juosta eroon suinpäin. Joskus aika on ainoa asia, joka kirkastaa ajatukset. Jos kuukausien jälkeenkään ei näe enää yhteistä tulevaisuutta, voi ero olla hyvä ratkaisu.

Loppujen lopuksi en voi antaa mitään yleispätevää ohjetta, milloin on hyvä aika erota. Joskus sen tietää vasta jälkeenpäin, oliko ero järkevä ratkaisu. Mutta sellaistahan elämä on joka tapauksessa. Mikään ei ole varmaa ja yllätyksiä tulee eteen. Niiden kanssa on opittava elämään.

Lue myös:
Asiantuntija vastaa: Miten kauan suhteessa tulee sinnitellä ennen eroa?
Miksi erosin etäpoikani isästä?
Viimeisin eroni

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minua on satutettu rakkaudessa. Satutin takaisin, kärsin, haavoituin ja kaaduin. Olen vihannut ja surrut menetettyjä mahdollisuuksia ja huonoja valintoja. Olen itkenyt öitäni ja uskonut, etten enää ikinä voi rakastaa. En halunnut rakastua tai olla rakastettu. Halusin hautautua yksinäisyyteen loppuelämäkseni.

Rakkaus on julmaa, kun luottaa ja haluaa uskoa parhaaseen, mutta sitten satutetaankin pahemmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Koko elämän laitoin jonkin varaan ja menetin kaiken. 

Rakastin liian palavasti, liian tulisesti, liian antautuen, järjettömästi ja luottaen,

Tiedän, mitä on surra niin, että luulee sydämen särkyvän. Se vie ilman, jota hengittää, maan, jossa kävellä, käden, josta pitää kiinni. Se tekee sieluun sellaisen haavan, jonka uskoo pysyvän siellä aina.

Mutta parhain oivallus oli, etten menettänytkään ihan kaikkea. En menettänyt elämääni. Kun muistelen nyt tuota aikaa, kun rakastin liian palavasti, liian tulisesti, liian antautuen, järjettömästi ja luottaen, ymmärrän, että elämä on todellinen lahja. Pienessä hetkessä voi menettää paljon, mutta pieni hetki voi muuttaa kaiken paremmaksikin. Tuo hetki vain pitää löytää, sitä kohti kurkottaa ja uskoa, että se tulee.

Se tulee kyllä.

Se vie ilman, jota hengittää, maan, jossa kävellä, käden, josta pitää kiinni.

Kaiken tämän jälkeen olen oppinut, mitä on elää niin, että arvostaa itseään, kuuntelee itseään, omaa sydäntään, puhuu itselleen arvostavasti. Mikään tai kukaan ei saa vaikuttaa meihin niin, että lakkaamme rakastamasta itseämme. Jos tämä tapahtuu, on jotain vialla. Mikään rakkaus ei ole sen arvoista, että menetämme luottamuksemme ja arvostuksemme itseemme.

Rakkaudessa satutetut ovat elämän vaikeuksissa vahvoiksi muokkaamia. Kaikki tuntemani vahvimmat ihmiset ovat niitä, joilla on takanaan kokemuksia, joista monet eivät selviäisi. He ovat empaattisimpia, rakastavaisimpia ja ymmärtäväisimpiä ihmisiä, joita tiedän. Se on vahvuutta, jota ei voi saada mistään muualta kuin omista läpieletyistä kokemuksista. Nuo kokemukset ovat muokanneet ihmisestä timantin.

Sinä, joka kamppailet juuri tällä hetkellä elämäsi tuskassa, helvetissä, vaikeuksissa tai ahdistuksessa: muista, olet matkalla kohti timanttiutta.

Sinä, joka kamppailet juuri tällä hetkellä elämäsi tuskassa, helvetissä, vaikeuksissa tai ahdistuksessa: muista, olet matkalla kohti timanttiutta. Vaikka sanonta se mikä ei tapa, vahvistaa, ei auta, tämä voi auttaa: olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Älä annan kenenkään kohdella sinua huonosti. Anna rakkauden viedä mukanaan, tunne, uskalla, ole avoin ja haavoittuvainen, mutta kunnioita aina itseäsi. Olet elämäsi tärkein ihminen.

Ja tuosta tärkeimmästä ihmisestä voi tulla vaikeuksissa hioutunut timantti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Lue myös: Älä katkeroidu elämälle

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Mulla on ollut takana muutama päättynyt suhde. Yhden päätin itse ja suren sitä vieläkin, vaikka kasvettiin erilleen jo ennen kuin päästiin yhteen edes. Mutta sen jälkeen ei olla tavattu ja kuitenkin oli tärkeä ihminen. Toinen päättyi minulta kysymättä ja hyvä että päättyi. Niin paljon minua satutti viimeiset vuodet ja vieläkin. Pelkkää petosta ja valhetta koko juttu enkä usko, että ikinä edes rakasti, paitsi ehkä itseään, enkä kyllä ole varma siitäkään. Onneksi mua on kuitenkin rakastettu, niin että ei ole tarvinnut uskoa, että olisin niin huono ja arvoton. Ja hyvin mun on käynyt, tiedän, että musta välitetään useammaltakin eri taholta, liikaakin ja se sattuu, kun tiedän, miltä se tuntuu. Mutta parempi se kuin viha tai se, että ei tuntisi mitään tai välittäisi mistään. Olen ollut vahvasti tunteva aina, mutta jatkuva satuttaminen aiheutti sen, että tuntui siltä, että on parempi, kun ei tunne mitään ja pitkään niin olikin. Sitten mua autettiin tuntemaan taas, mutta heti uudestaan satutettiin. Selvisin siitä kyllä, mutta vain siksi, että ei tehnyt sitä tahallaan ja oli pahoillaan siitä ja on vieläkin. Ja hyvä, että selvisin. En muuten olisi uskaltanut tarttua onneen ja olla taas onnellinen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017