Kirjoitukset avainsanalla ero

Kuva: Panu Pälviä

Jos suhde on ollut traumaattinen ja ero sotkuinen, niistä parantuminen ei ole helppoa. Olen kokenut vaikean suhteen ja sitä seuranneen vaikean eron, jonka jälkeen kohtasin myös vainoamista. Miten selvisin tuosta tilanteesta?

Älä sivuuta vaikeitakaan tunteita vaan kohtaa ne

Ensimmäinen ja tärkein asia on, että pääsee _lopullisesti_ eroon vahingollisesta suhteesta, koska nämä ovat valitettavasti niitä, joihin palataan usein takaisin. Vasta lopullisen pesäeron jälkeen alkaa kaikkein vaikein osuus: henkinen korjaustyö ja tunteiden kohtaaminen voi kestää vuosia.

Henkinen korjaustyö ja tunteiden kohtaaminen voi kestää vuosia.

En halunnut eron jälkeen ajatella mitään vaikeaa, koska olin viimeinkin vapaa. En oikeastaan tuntenut mitään, ja ajattelin, että pääsin helposti eroon vaikeista tunteistani. Tämä johti suuriin vaikeuksiin, koska loukatut tunteeni jäivät käsittelemättä. Tunteet on kuitenkin kohdattava eron jälkeen, jotta vahingolliset ajattelumallit eivät jää pysyviksi. On tärkeä oppia, että omat tunteet ovat arvokkaita, oikeita ja tärkeitä.

Nauti vapaudesta ja onnellisuuden tunteesta, mutta...

Olin ikionnellinen: viimein saan hengittää. Halusin kokea kaiken heti. Tapasin ystäviä, kävin koulua, kävelin rauhassa kadulla pelkäämättä, että kotona odottaa milloin mikäkin kamala tilanne ja tapasin ihanan miehenkin. Ihmettelin elämän ihanuutta ja toisen ihmisen täydellisyyttä. Tuntui ihanalle, että joku oli normaali, välitti ja puhui tunteistaan – oli TAVALLINEN. Tavallisuus kiehtoi ja sen pauloihin oli helppoa kietoutua.

Eron jälkeen voikin tuntua, että kaikki on helppoa ja elämä hymyilee. Silloin voi ja kannattaakin nauttia ihanasta vapauden tunteesta ja rauhasta – hetken aikaa. 

..älä jätä asioita käsittelemättä!

Tee se ystävien kanssa, terapeutin luona, lääkärissä tai missä tahansa, mutta tee. Ihmismieli toimii sanonnan mukaan: sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Traumat eivät häviä mielestä itsekseen. Käsittelemättöminä ne muokkaavat mielen sisälle mustan pallon, joka voi pulpahtaa esiin ei-toivotussa tilanteesta ja räjähtää.

Minulla räjähti. Tämän takia suhteeni kuopukseni isään päättyi. Olin rikki, koska en ollut korjannut itseäni. Toinen ei voi korjata rikkinäistä sielua. Hän voi auttaa, mutta työ on tehtävä itse. Vasta tämän jälkeen on valmis jatkamaan seuraavaan suhteeseen.

Opi arvostamaan itseäsi ja luottamaan elämään

Ei kannata ajatella, että parempi olla koko loppuelämä yksin, koska kaikki ovat kuitenkin paskiaisia. Kun on oppinut ajattelemaan, että on syypää huonoon tilanteeseensa, itsetunto on nollalukemissa ja arvostusta omia tunteita kohtaan ei ole, on opeteltava uudelleen arvostamaan itseään, luottamaan elämään sekä muihin ihmisiin ja annettava itsensä tuntea jälleen. 

Olen oppinut, että olen edelleen arvokas ja tärkeä ihminen,

Kun annoin luottamuksen elämään kasvaa, huomasin, että suurin osa ihmisistä oli oikeasti mukavia, inhimillisiä ja välittäviä. Tämä oli arvokas havahtuminen, joka vei minut askeleen lähemmäksi parantumista. Luottamusta koko maailmaan ei kannata menettää, eikä varsinkaan luottamusta itseensä. Opin uskomaan, että en ole tyhmä tai idiootti,vaikka olinkin antanut itseni elää vahingollisessa suhteessa, vaan kaiken rakkauden arvoinen ja tärkeä sellaisena kuin olen. 

Käännä kokemukset vahvuudeksi

Kohtaa itsesi ja menneet tapahtumat. Opi niistä, älä unohda niitä, mutta älä annan niiden vaikuttaa koko loppuelämääsi. Ja eräänä päivänä huomaat olevasi jälleen ehjä ja kokonainen. Silloin tiedät, että ero ja suhde ovat jääneet taakse ja olet valmis jatkamaan. Lopullisesti tapahtuneista ei tarvitsekaan päästä yli – kokemuksista voit ammentaa vahvuutta ja rohkeutta elää omanlaistasi elämää ilman ahdistavan suhteen kahleita. 

Kuinka ihanalle se sitten tuntuukaan kaikkien vaikeuksien jälkeen! Pyri tätä tunnetta kohti: se tulee kyllä, usko ja luota siihen.

Kokemuksista voi ammentaa vahvuutta ja rohkeutta elää omanlaistaan elämää ilman ahdistavan suhteen kahleita.

Lue myös:
Miksi vahingollisesta suhteesta on niin vaikea päästä eroon?
Vaikea suhteeni ajoi minut etä-äitiyteen

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: T-A Bech

Halusin kysyä, miten oma nuoremme, nyt 15-vuotias poikamme, kokee eroperheensä ja vanhempiensa eron. Haastattelin häntä, ja pyysin kertomaan kaiken niin rehellisesti kuin vain pystyy, miettimättä, miltä vastaukset minusta saattavat tuntua.

Miten oma nuoremme kokee eroperheensä ja vanhempiensa eron.

Milloin tajusit, että vanhempasi ovat eronneet?

No en kai mitään vauvana voi tajutakaan, kun se tapahtui? En ole koskaan elänyt isän ja äidin kanssa, joten olen aina tiennyt, että vanhemmat ovat eronneet.

Tuntuuko, että perheesi on erilainen kuin muiden, koska olemme eronneet?

Monen kaverinkin vanhemmat ovat eronneet joten ei. Ei siinä kai ole enää nykyään mitään ihmeellistä.

Minkälaisia kokemuksia meidän ja muidenkin nuorten eroperheistä, toimivatko ne hyvin?

Yleensä joo, mutta on poikkeuksia, ei tutuilla mutta joillain on niin, että vanhemmat ei kerro mitään toiselle vanhemmalle. Se tuntuisi lapsesta huonolta ja pelottavalta, jos vanhemmat ei osaisi kommunikoida keskenään. Eiks enemmin kannattaisi erota kuin riidellä, jos koko ajan riitelee, ei ole mitään järkeä. 

Mitä vaaditaan, että eroperhe toimii hyvin lapsen näkökulmasta?

Että isä ja äiti tulee hyvin toimeen, ettei riitele tai peittele tai puhu pahaa toisistaan lapsille. Olisi pelottavaa, jos te vanhemmat puhuisitte toisistanne pahaa mulle. En tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua. Onneksi ette oo sellasia, mutta joillakin on. Musta se on aika kamalaa. Te ette riitele ja olette sovussa useimmiten. Musta se on ollut kivaa. Pitää olla avoin eikä salailla toisilta mitään.

Haluaisitko, että olisimme yhdessä?

En, koska olen koko elämäni asunut niin että vanhemmat on erossa. En ainakaan muistaakseni ole koskaan toivonut, että olisitte yhdessä.

Onko eroperhe yhtä paljon perhe kuin ei-eronneet?

Joo, se on ihan tavallinen perhe.

----

Ajatus tähän haastatteluun tuli, kun kuulin, että Kasper – Kasvatus ja perheneuvonta ry tuotti kirjan "Välikädessä – Kirja nuorelle vanhempien erosta".  Kirja kertoo lapsen näkökulman vanhempien eroon. Sen näkökulman, jonka jokaisen vanhemman pitäisi nähdä ja ymmärtää. Halusin kuulla poikamme ajatuksia omasta ja muiden eroperheistä.

Lue myös:
Mua ei nolota mutsi tai sen blogi
Etäpojan näkökulma: "Ettekö te tajuu?"
Miksi erosin etäpoikani isästä?

Terveisin, Etä-äiti ja poika

Facebook || Instagram 

Kommentit (1)

Katkerilla
1/1 | 

Kovasti erosta kipuilleena ja etenkin tätä yhteistyö vanhemmuutta on ollut todella vaikea alkaa rakentaa.
Etenkin kun lasten isä salaa asioita mutta vaatii minua keskustelemaan ja kertomaan miten lasten viikko meillä on mennyt, itse hän ei koskaan kertoile aikuisen näkökulmaa oman lapsi viikkonsa kulusta. Aika paskaa sanoisin, että vastuu kaikesta jätetään mulle vaikka isä on ollut se joka vaatimalla vaati vuoroasumista, olin typerä ja luulin että hän tällä tavoin sitoutuu lapsiinsa ja vanhemmuuteen. Mutta eipä kai perusluonne ihmisessä muutu.
Meillä ei puhuta pahaa lasten isästä, itse asiassa tilanne on kärjistynyt siihen ettei meillä puhuta lapsille lasten isästä tai isän sukulaisista mitään. Emme ota lasten aikana mihinkään asioihin jotka koskee isää mitään kantaa. Valitettavasti tämä linja on myös käytössä lasten isän kanssa : mistään asioista ei saa kysyä eikä mitään lasten kasvatukseen tai hyvinvointiin liittyvää saa arvostella tai ihmetellä hänelle eli hänen kanssaan ei voi keskustella mistään lapsiin liittyvästä.
Lisäksi lasten isä ei ole eroamme työstänyt kunnolla vaan jokainen keskustelu päätyy alkuperäisestä aiheesta riippumatta siihen kuinka paskasti tein hänelle kun rakastuin toiseen mieheen. Lasten isä puhuu pahaa minusta ja avomiehestäni kaikille sekä jakaa keskustelujamme sukulaisilleen,muttei ota mitään vastuuta puheistaan tai mistään. Mutta onhan se selvää ettei yhteistyö voi toimia kun toinen on edelleen niin katkera.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Mitä jos tajuaa tehneensä pahan virheen erotessaan siitä oikeasti hyvästä puolisosta? Hänestä, joka olisikin ollut se oikea elämän rakkaus?

Se hetki, kun tajuaa tehneensä hirvittävän virheen, on kauhea.

Minulle on käynyt niin. Se hetki, kun tajusi tehneensä hirvittävän virheen, oli kauhea. Varsinkin, kun minä olin se, joka halusi erota. Tunne oli musertava. Ei olisi pitänyt erota. Sydämeen sattui niin paljon, etten uskonut ikinä siitä selviytyvän.

Ero tuntui aluksi hyvältä idealta, ei ollut muuta vaihtoehtoa ja niin olisi parasta. Elämä tuntui jatkuvan onnellisena ja liiankin helppona. Olisi pitänyt ymmärtää, että se oli valheellista hyvänolontunnetta; yksikään ero ei hoidu olankohautuksella ja käsittelemättä. Nyt tiedän sen, silloin en vielä tajunnut.

Kun mieleen vähitellen nousi kauhuajatus, että tämä olikin virhe ja istuin yksin kotini sängyllä, kodin, joka tuntui vieraalle, koska se ei ollut se yhteinen ja siellä ei asunut enää sitä toista, oli tuo hetki maailman yksinäisin.

Tule takaisin, huusin, muttei toinen enää tullut.

Toinen oli mennyt ja jatkanut elämäänsä, kuten kuuluikin. Katkerana minulle, vihaisenakin, ja se oli ihan oikeutettua. Olisi pitänyt olla onnellinen toisen puolesta, ja olinkin. Samalla itkin niin, että luulin, ettei se lopu koskaan. Tule takaisin, huusin, muttei toinen enää tullut. Uskoin, etten enää ikinä ole onnellinen. Miten tällaisen jälkeen voisi jatkaa eteenpäin? Tuhannet kysymykset, katumus ja itsesyytökset risteilevät mielessäni tuolla hetkellä.

Nyt jälkeenpäin tietenkin voin sanoa, että tuollaisesta voi päästä eteenpäin ja pitääkin päästä. Mutta ei se helppoa ole. Oleellista on kuitenkin jatkaa, koska menneitä tapahtumia ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi. On tärkeää käydä läpi se, miksi eroon oli päätynyt ja miksi se päätös olikin väärä, mutta sen jälkeen on jatkettava eteenpäin. Koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Toisessa roikkuminen ei edesauta yhtään mitään.

Virheistään voi oppia paljon ja menneisyyden kipu voi olla tulevaisuuden vahvuutta.

Jossittelu ja menneisyydessä eläminen ei auta, eikä se tuo onnellisuutta. Olen elänyt siinä aivan liikaa ja oppinut, ettei se kannata. Vaikka kuinka sattuisi, on hyvä suunnata pahimman surun jälkeen katse kohti tulevaisuutta. Virheistään voi oppia ja menneisyyden kipu voi olla tulevaisuuden vahvuutta. Niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, on se kuitenkin totta.

Eroon ei kannata päätyä tunnemyrskyssä, liian nopeasti tai vihaisena, koska se voi johtaa liian äkkinäiseen eropäätökseen, jota voi tulevaisuudessa katua. Ero voi olla lopullinen ja silloin paluuta ei enää ole. Ja se on hyväksyttävä.

Lue myös: Ero on aina kriisi, mutta mahdollisuus myös uuteen

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter 

Kommentit (1)

Ehkä vielä joskus onnen löydän
1/1 | 

Tää liippaa niin läheltä..
Eroa tehtiin vuosia, välillä oltiin yhdessä, välillä erikseen.

Lopullisen eron jälkeen ajattelin että näin on hyvä.
Se yksinäisyys ja suru mikä vallannut jälkeenpäin on ihan järkyttävää..

En tiedä tulenko koskaan pääsemään exästäni yli mutta pakko se kai vaan on uskoa että aika parantaa haavat ja elämä kantaa.

Kiitos kun jaat näitä ajatuksiasi <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen viime vuoden lopusta asti tietoisesti tehnyt muutoksia elämääni. Nämä koskettavat niin työtäni, vapaa-aikaani, liikkumista kuin lasten kanssa olemistakin. Aiemmin en tuntenut elämääni omakseni. Nyt uuden kynnyksellä, olen muuttanut elämässäni paljon – varsinkin, kun ensimmäistä kertaa haluan elää yksin ja itselleni.

Vaatteet ovat lähes ensimmäinen asia, jonka toisissa näemme, joten ei ole yhdentekevää, mitä viestimme pukeutumisellamme.

Tämä näkyy myös pukeutumisessani. Vaatteethan ovat lähes ensimmäinen asia, jonka toisissa näemme, joten ei ole yhdentekevää, mitä viestimme pukeutumisellamme. Olen saanut paljon kyselyitä, miten pukeudun ja minkälaiset vaatteet miellyttävät minua. Instagramissani ootd-kuvani ovat suosittuja ja haluankin esitellä teille palasen uudenlaista minääni myös täällä blogin puolella: pukeutumistani.

Muutos alkoi näkymään viime kesänä kukkien ilmestyttyä vaatteisiini.

Kukkakuosia ja mekkoja

Kukat kiinnostavat kuosina yhä enemmän. Ne kuvaavat pirteyttä, väriä, elämää, uuden syntymistä ja persoonnallisuutta. Siksi vaatteisani näkyy kukkaa lähes päivittäin. Mekot ovat alkaneet syrjättymään housuja; ne tuntuvat enemmän omilta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

#ootd 🌸🌹🏵💕💙 #etääiti #vauvafiblogit #kukkamekko

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Huomenta ja pinkkiä päivääsi ❤💕💖💗 #etääiti #pink #pinkisthenewblack #vauvafiblogit

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu


Tämä kukkavaate on haalari. Kuva:T-A Bech

Värejä

Värit alkoivat näkymään vaatteissani sitä enemmän mitä enemmän olin tyytyväinen elämäntilanteeseeni ja itseeni. Masentuneena ja eksyksissä pukeudun usein tummaan ja mustaan. Noita värejä ei ole pukeutumisessani viime aikoina näkynyt.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Väriä päivääsi 💗💖💕💚🌺😍 #etääiti #colorful #selfie #ootd #vauvafiblogit

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Muutoksia tulossa lisää

Uusien vaatteiden ja tyylin löytäminen on ollut mukavaa puuhaa senkin takia, että olen kierrellyt lukuisia kirppiksiä ja alennusmyyntejä, päässyt viettämään aikaa etäpoikani kanssa, kun hän on tullut mukaani ja olen tavannut uusia ihmisiä.

Muutos luo muutosta ja tuo hyvää elämään.

Luulen, että hiukseni kokevat myös jonkinlaisen uudistuksen, kuten aina, kun elämäntilanteeni muuttuu. Myös piilolinssien aktiivinen käyttö kiinnostaa tai uusien silmälasien osto. Muuta elämäntaparemontistani voin sanoa, että todella hyvällä tiellä ollaan ja lisää isoja muutoksia on varmasti tulossa. Haluaisitko kuulla niistäkin?

Lue myös:
7 asiaa minusta, joita et ehkä tiennyt

Muutosterveisin. Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram