Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Olen kyyninen, skeptinen, en tykkää hirveästi läheisyydestä tai hempeilystä ja en usko että täältä mitään sen kummempaa löydän.

Jotain tällaista luki minun varsin epäromanttisessa Tinder-profiilissani viime keväänä. Olen kyynistynyt parisuhteiden suhteen vuosien varrella, ehkä eniten itseni takia. Jostain syystä ne ovat päättyneet ennemmin kuin myöhemmin. En edes tiedä, olenko parisuhdeihminen. Siksi, kun sain viestin Tinderiin kaikesta huolimatta, tai tuosta profiilistani huolimatta, en uskonut edelleenkään, että mitään kummaa siitä seuraa.

Seurasi jotain kummaa. Seurasi rakkautta. En edelleenkään ole kokonaan päässyt kyynisyydestäni ja menen eteenpäin päivä kerrallaan. Jokainen päivä, joka on ollut onnellinen, on siunaus minulle. On suhteellisen raivostuttavaa elää päivittäin ajatuksen kanssa, että kohta jokin menee kuitenkin pieleen. Raivostuttavaa itselle ja varsinkin sille toiselle. Tuosta ajatuksesta koetan päästä eroon. On luotettava, kun toinen on luottamuksen arvoinen.

Löysin miehen, joka haluaa olla etä-äidin kanssa. 

Etä-äidin, joka on epävarma äitiydestään, naiseudestaan, kropastaan ja tulevaisuudestaan. Miehen, jonka mielestä olen hyvä äiti. Jonka mielestä suhteeni etäpoikaani on vahva ja ihailtava. Jonka mielestä käsittelen äitiyteni vaikeita tunteita hyvin ja osaan puhua niistä suoraan. Hän on valanut minuun uskoa omasta äitiydestäni enemmän kuin kukaan muu pitkään aikaan. 

Hän, joka antaa minun olla oma itseni, niinä huonoinankin päivinä. Kun olen masentunut, hän antaa minun olla rauhassa, koska sitä minä silloin kaipaan. Hän lohduttaa, jos sitä pyydän, mutta ei pakota iloisuuteen. Saan itkeä tai nauraa rauhassa. Saan olla juuri sellainen millainen minäkin päivänä satun olemaan.

Luulin, ettei tästä mitään tule. Minun epävarmuuteni seurasi meidän ensimmäisiä yhteisiä kuukausia ja se vaikeutti asioiden sujumista. Minun on pitänyt opetella olemaan varma ja ylpeä itsestäni. Olen hyvä juuri tällaisena. Menneisyyteni ja rikkonaisuuteni kanssa. Saan olla minä ihan joka päivä. Se on tämän suhteen paras piirre. Ei tarvitse esittää.

Hän tuli elämääni ja jäi siihen. Siitä olen kiitollinen. Jokainen päivä yhdessä on lahja.

 

Lue lisää tarinastamme:

Suudelma Piritorilla

Silmät, joihin haluan katsoa joka päivä

Kestikö Tinder-rakkaus?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraatko jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tinderistä hänet löysin.

Tinderistä löysin ihmisen, jonka kanssa suutelin ensimmäisen kerran Piritorilla; hänet, joka vei minut Vaaleanpunaiseen kuplaan.

 

Onko kupla hajonnut, onko huuma hävinnyt, olemmeko vielä yhdessä?

Ei ole, ei ole, olemme.

Olemme niin paljon että sydän paisuu rakkaudesta,

Olemme löytäneet elämästämme jotain ihanaa; toisemme ja rakkauden.

Arjen aikataulutus lasten, töiden ja harrastusten kanssa: ihanaa.

Yhteisen sävelen löytäminen rutiineihin: en vaihtaisi mihinkään.

En vaihtaisi tätä ihmistä mihinkään.

 

Olen saanut niin paljon tukea, apua, välittämistä ja aitoa elämää, etten voi käsittää.

En voi käsittää, että minulle voi käydä näin.

 

Tinderistä hänet löysin.

Onkohan hän elämäni viimeinen elämäni rakkaus?

Tarvitseeko sitä tietääkään?

Onhan tärkeämpää keskittyä tähän hetkeen, huomisesta emme tiedä. Elämme kiitollisena päivä kerrallaan.

 

Kun voi soittaa hänelle, kun on pahin olo. Kun hän saa elämän tuntumaan jälleen vähän paremmalle.

Sen enempää en voi pyytää.

Kun voi käpertyä syliin, kun maailman murheet ahdistavat; sen paremmaksi ei maailma enää voi muuttua.

 

Elämä.

Se yllättää, päivä päivältä.

Otan jokaisen päivän lahjana.

 

Lue myös: Väärästä numerosta löytyi elämän rakkaus

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva:Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Haluan jakaa kanssanne tämän ihanan lukijani tarinan siitä, miten hän löysi elämänsä rakkauden.

Rakkaus voi löytyä yllättävistä paikoista.

Elämme juuri nyt ihmeiden aikaa, kun joulu on tulossa. Tämä tarina sopii hyvin tähän juhlaviikkoon. Rakkaus voi löytyä yllättävistä paikoista.

Hän kertoi tarinansa eräässä ryhmässä ja ihastuin siihen heti. Kirjoitan sen nyt teille lukijoilleni, hänen luvallaan.

 

Susannan tarina

*nimi muutettu
 

Susanna on etä-äiti ja eli sinkkuna pitkään. Kuitenkin hänestä alkoi jossain vaiheessa tuntumaan, että ehkä jotain säpinää olisi kiva saada. Hän liittyi Facebookissa erääseen sinkkuryhmään ja kirjoittelikin siellä illan kivalta vaikuttavan miehen kanssa. He vaihtoivat illan lopuksi puhelinnumerot, voisivat suoraan viestitellä kännykällä.

Susanna oli kiinnostunut miehestä ja laittoikin tälle viestin: "Sut kun saisi pulloon ja kirjahyllyyn, niin suuri arteeni olisit."

Vastaus tuli vasta monen päivän päästä. Se yllätti Susannan täysin. "Anteeksi, en tunnista numeroasi." Voi elämä! Susanna mietti. Hän oli näpytellyt kaksi viimeistä numeroa väärinpäin. Aika noloa. No viestejä he kuitenkin lähettelivät jostain syystä koko päivän ajan, juttelivat niitä näitä. Susanna pyysi vielä anteeksi häiriötä, mutta mies vastasikin, että jos joskus on tylsää tai kaipaat juttukaveria, täällä ollaan..

Viestejä alkoi lentää puolin jos toisinkin kiihtyvää tahtia ja he myös juttelivat puhelimessa.

Rakkaus oli syttynyt.

Susanna rakastui. Tähän mieheen, jota ei ollut koskaan nähnytkään ja joka oli se "väärä numero". Ja tämä väärä numero rakastui Susannaan. Rakkaus oli syttynyt.

He juttelivat kipeistäkin aiheista. Susanna kertoi myös etä-äitiydestään. Mies sanoi, ettei Susanna mikään etä ole vaan äiti. Susannan sydän suli. Mies ei koskaan kyseenalaistanut Susannan äitiyttä. Tämä oli Susannalle hyvin tärkeää. He oppivat puhumaan tunteistaan, kun eivät voineet nähdäkään, miehen pitkän työreissun takia. Kumpikaan ei huolehtinut, toimisiko kemia livenä.

Mies sanoi, ettei Susanna mikään etä ole vaan äiti.

He vain tiesivät. He olivat tarkoitetut toisilleen. Kun he tapasivat ensimmäistä kertaa, heille oli selvää, että mies muuttaisi Susannan luo. Ja hän muutti.

Nyt he asuvat yhdessä ja odottavat ensimmäistä yhteistä lastaan ja viettävät ensimmäistä jouluaan yhdessä. Susannan etäpoika on myös heidän luonaan joulun. Susanna sanoo, että pitkästä aikaa saa viettää kunnon perhejoulua.

 

Väärästä numerosta tuli Susannan elämän tärkein henkilö.

 

Ihanaa joulua teille ja kaikille lukijoilleni.

Lue myös minun tarinani: Rakkaus löytyi Tinderistä

 

Terveisin: Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: stocksnap.io

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Miksi se on niin vaikea sanoa?

Meidän kotona ei sitä paljoa sanottu. Ei ehkä kertaakaan, en ainakaan muista. En tiedä, oliko kyse kasvatustyylistä, vanhemman sukupolven jäyhyydestä vai mistä. Mutta se on hämmästyttävän ilmiselvää. Ei sitä sanottu tai paljoa halailtukaan.

Siksi minun on todella vaikea sanoa sitä vieläkin. Ja olen kaiketi siirtänyt sen vanhempaan poikaanikin, sen tyylin. Ei paljoa tunteista puhuta. Vaivaannutaan, jos sanotaan, että tykätään. Poika onneksi halaa, useinkin. Olemme joutunueet ihan harjoittelemaan sitä, että tunteista voi puhua, ja kannattaakin. Siitä tulee toiselle hyvä mieli. On arvokasta kertoa, jos toinen on tärkeä sinulle.

Nuorimmaiselleni sanon joka päivä rakastavani häntä. Yleensä kolmivuotias nyökyttelee siihen tyytyväisenä. Kun sanon, että olet rakas, hän usein vastaa: "Niin olenkin! Pistää hymyilyttämään. Vielä odotan sitä hetkeä, että hän sanoittaa minulle tunteitansa. Muutoin hän ne kyllä näyttää ja hyvin avoimesti. Me halailemme ja suukottelemme jatkuvasti.

Silti rakkauden ääneen sanominen on vaikeampaa. Minullekin, vieläkin. Vaivaannuttaa. En tiedä miksi. Rakastanhan lapsiani yli kaiken. On harmi, että se tuntuu sellaiselle. Olen varma, että lapsuuden kodin ilmapiiri vaikuttaa tähän. Miten lapsi oppii näyttämään ja kertomaan tunteistaan, jos niitä ei näytetä hänelle? Ei mitenkään ja siksi sitä nyt aikuisena kovasti opettelen.

Minä rakastan sinua

Minä rakastan sinua. Nuo sanat pyörivät mielessäni viikkoja, jopa kuukausia. Halusin sanoa ne, huutaa koko maailmalle, kuiskata hänen korvaansa, sanoa ne käsilläni hänen ihollaan.

Mutta sanat eivät tulleet. Ne tyrehtyivät huulien taakse, nielaisin ne takaisin. Eihän sellaista sovi sanoa. Nehän voivat vaikka pilata kaiken. Kai toinen sen ymmärsi nyt muutoinkin.

Sanoa se pitää. Ja monta kertaa. Ei se toimi niin kuin sillä vanhalla miehellä: "Täytyykö sitä jankuttaa koko ajan, alttarilla sen sinulle sanoin kaksikymmentä vuotta sitten, kerron jos tilanne muuttuu."

Mutta miten muka? Sanoa se pitää. Ja monta kertaa. Ei se toimi niin kuin sillä vanhalla miehellä: "Täytyykö sitä jankuttaa koko ajan, alttarilla sen sinulle sanoin kaksikymmentä vuotta sitten, kerron jos tilanne muuttuu."

Rakkaus pitää sanoittaa. Se pitää kertoa, joka päivä. Jos se on vaikeaa, sitä voi harjoitella. Se tunne, minkä toinen saa kuullessaan olevansa tärkeä, on todella ihana. Annetaan tärkeimmillemme se tunne. Joka päivä.

Minä rakastan sinua. Ei se ollutkaan niin vaikeaa. Elämässä ei ole liikaa rakkautta, ei liikaa rakkauden sanoja. Tästä lähtien sanon sen vielä useammin pojilleni ja rakkaalleni. Silloin he tietävät, mitä merkitsevät minulle.

Ihanaa viikonloppua.

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kuva: Panu Pälviä

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017