Kirjoitukset avainsanalla lukijantarina

Äidinrakkaus ei vähene, vaikkei näkisi lastansa. Kuva: Terhi-Anneli Bech

Kun luin blogisti Terkuin Ninnin tekstiä sijaisvanhemmuudestaan, kyyneleet nousivat silmiini. Kaikilla meillä ei syystä tai toisesta ole mahdollisuuksia hoitaa omia lapsiamme. Onneksi on heitä, jotka tällöin haluavat vilpittömästi auttaa toista perhettä – toista äitiä, toisen lasta. Tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti paljon, koska lapseni isä ja hänen naisystävänsä hoitavat omaa esikoistani paljon enemmän kuin minä.

Ja olen ollut ja olen tästä äärimmäisen kiitollinen.

Ihanaa, että on tällaisiä Ninnejä, jotka hoitavat toisten lapsia silloin, kun nämä itse eivät voi.

"Sijaisvanhemmuus opettaa minulle paljon elämästä"

Kysyin Ninniltä, miltä tuntuu hoitaa toisen äidin lasta. Ninni kertoo, että sijaisvanhemmuudessa luovii omien kasvatusperiaatteidensa ja toisen, ehkä ihan vieraankin ihmisen, arvojen välillä. Ninnin perheessä on myös hänen omia lapsiaan, joten aina tämä ei ole helppoa. Perhedynamiikka muuttuu täysin, kun kotiin tulee sijaislapsi.

Ninni haluaa hoita sijaislastaan, koska tietää, että tämä apu on tarpeen. Se tuntuu hänestä luonnolliselta, koska hänellä itsellään oli haastava lapsuudenkoti. Hän haluaa auttaa nyt muita, joilla myös voi olla haastavaa lapsuudessaan – syystä tai toisesta. 

Pyyteettömyys. Se huokuu sijaisvanhemmuudessa.

Tätä pyyteettömyyttä on ihana seurata; nähdä, miten lapsista pidetään huolta. Kyse ei ole omasta edusta tai rahasta. Siksi tästä tulee turvallinen olo –  maailmassa on vielä hyvyyttä. Ninni tietää tekevänsä hyvää ja haluaa tehdä sitä. Sijaislapsen vanhemmat voivat aina ottaa häneen yhteyttä lapseen liittyvissä asioissa. Hän ei halua korvata lapsen äitiä vaan olla apu ja tukipilari tämän elämässä.

  • "Sijaisäitiys opettaa vanhemmuudesta joustavuutta, omien periaatteiden, arvojen, ajatusten ja toimintamallien jatkuvaa päivitystä ja miettimistä. Se opettaa hyväksyntää, ymmärrystä ja lähimmäisen rakkautta. On oltava sydämeltään ja mieleltään avoin." Ninni

Lapsella on perhe, jossa on hyvä asua. Mutta miltä tuntuu äidistä, jonka lapsi on sijoitettu? Kysyin sitä toisessa tilanteessa olevalta äidiltä, jonka lapsi on sijoitettu.

"Lapseni asuu muualla –  saan silti olla hänelle äiti"

Tämän äidin lapsi on sijoitettu, mutta hän saa silti olla lapselleen äiti ja tärkeä, koska välit sijaisperheen kanssa ovat hyvät. Kun äiti ei itse pystynyt sairautensa takia hoitamaan lastansa, tuntui hyvälle tietää, että toinen perhe pystyi pitämään tästä huolta. 

Hänestä tuntuu silti välillä pahalle, että lapsi on sijoitettu, mutta koska se on tehty hänen omasta pyynnöstään, on se helpompi hyväksyä. 

"Kipeää se silti tekee."

Kyllä se silti kipeää tekee, äiti kertoo minulle. Tunnistan hyvin tuon tunteen. Lapsella on kaikki varmasti todella hyvin –  mutta oma riittämättömyyden tunne kuristaa kurkkua. Tässä tilanteessa auttaa, että tietää tekevänsä lapsen edun ja oikeuksien mukaisesti. Ihailen tämän äidin vahvuutta antaa lapsensa hoitoon toisaalle. Onko suurempaa äidinrakkautta olemassakaan, kuin huolehtia lapsestaan näin?

Se, ettei ole "äiti 24/7", tuntuu äidistä pahalle. Hän tuntuu, että olisi enemmän äiti, jos lapsi olisi enemmän läsnä. Silti äidinrakkaus tai tunne siitä, että lapsi on olemassa ja rakastettu, ei vähene lainkaan siitä, että lapsi on sijoitettu. Hän tietää omat rajoituksensa sairautensa takia, ja siksi näin on parempi.

Ihailen näitä äitejä. Suurempaa rakkautta lasta kohtaan ei olekaan, kuin se, mitä he ovat tehneet.

Rakkaudella, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Näin sanoo minulle lukijani, joka kertoo meille erotarinansa. Hän sanoo haluavansa olla varoittava esimerkki siitä, miten eroa ei kannata hoitaa ja myös siitä, miten ei kannata toimivassakaan suhteessa antaa kaikkea toisen vastuulle ja omistukseen.

"Hän omisti taloni, sai rahani ja maksoi laskuni"

Anonyymina pidättäytyvä lukijani kertoo tilanteensa taustoja. Kun hän meni entisen kumppaninsa kanssa naimisiin, omisti hän kotinsa, jossa oli asunut myös lapsuutensa. Kumppanin mielestä talo kannatti siirtää hänen nimiinsä, koska kaikki muutkin raha-asiat olivat hänellä enemmän hallussa. Näin lukijani ei tarvitsisi huolehtia veroista, omaisuusasioiden hoitamisesta tai mistään paperisodista. Tämä kuulosti hyvältä ratkaisulta, luottihan hän kumppaniinsa täysin raha-asioissa.

Hän ei saanut palkkaa, vaan kumppani maksoi kaikki laskut ja antoi hänelle rahaa vaatteisiin, ruokaan ja huvituksiinkin.

Hän alkoi työskennellä entisen kumppaninsa yrityksessä. Käytännössä hän ei saanut palkkaa, vaan kumppani maksoi kaikki laskut ja antoi hänelle rahaa vaatteisiin, ruokaan ja huvituksiinkin. Näin lukijani säästyi paljolta paperityöltä ja laskujen kanssa tuskailuilta.

Kaikki sujui hyvin monia vuosia ja heille syntyi myös kaksi yhteistä lasta. Kunnes kaikki muuttui.

Eron astuttua voimaan kumppani vei kaiken, koska omisti kaiken 

Entinen kumppani alkoi käyttäytä omituisesti, oli välillä vihainen, välillä poissaoleva, välillä poissa kotoa monia päiviä. Lisäksi hän alkoi rajoittaa lukijani menemisiä. Lopulta kävi ilmi, että entisellä kumppanilla oli ollut jo jonkin aikaa uusi suhde.

Entinen kumppani sai lähihuoltajuuden, koska hän asui lasten tutussa kodissa ja oli taloudellisesti paremmassa asemassa.

Lukijani halusi eron. Ja silloin hän ymmärsi, ettei hänelle jäisi mitään. Talo ja yritys jäivät toiselle osapuolelle, koska ei hänellä ollut voimia taistella tuolloin juuri mistään ja raha-asioiden hoitaminen oli hänelle vierasta. Jälkeenpäin hän toki ymmärsi, miten oli tässäkin toiminut järjettömästi. Ero oli niin iso kriisi, ettei hän osannut toimia rationaalisesti eron hetkellä, jolloin olisi pitänyt osata taistella omista oikeuksistaan. 

Koska hän ei ollut saanut palkkaa eikä omaa rahaa mistään, oli hänen pankkitilinsä tyhjä ja toimeentulo turvaton, koska hän työskenteli tulevan entisen puolisonsa yrityksessä.

Huoltajuuskiistan tuloksena oli, että lukijani entiselle kumppanille annettiin heidän lastensa lähihuoltajuus, koska hän asui lasten tutussa kodissa ja oli taloudellisesti paremmassa asemassa. Entisen puolison uusi kumppani muutti samaan aikaan asumaan lukijani entiseen kotitaloon.

"Erossa menetin kaiken, koska en ollut ymmärtänyt pitää huolta asioista ennen eroa"

Lukijani ymmärtää, että oli tehnyt tyhmästi avioliittonsa aikana. Tyhmästi sen takia, että kumppani ei osoittautunut luottamuksen arvoiseksi. Toki tätä ei voinut tietää etukäteen. Lukijani antoi entiselle puolisolleen kaikki raha-asiat hoidettavaksi ja kaiken omaisuutensa omistuksen. 

Lukijani sanoo, että hänen olisi pitänyt jo avioliiton aikana alkaa keräämään omaa rahaa ja laittaa talouttansa kuntoon ennen kuin sanoi, että haluaa erota. Muutos kuitenkin liitossa oli niin nopea, ettei hän ehtinyt miettimään rauhassa. Nyt hän ajattelee, että olisi ollut parempi kestää tilannetta ja kohentaa omaa taloudellista tilannetta vaikka salaa, ehkä tienaamalla jostain sivutyöstä omaa rahaa.

"Ei kannata antaa kaikkia raha-asioitansa toisen hoidettavaksi. Sitä jää ihan tyhjän päälle, jos ero tulee."

Erot ovat joskus hyvin rumia, sanoo lukijani. Erokriisin lisäksi hän joutui käsittelemään juuri alkaneen etävanhemmuutensa tuomia tunteita ja suruja, pohtimaan, miten selvitä rahallisesti eteenpäin ja etsimään itselle uuden työpaikan sekä uuden kodin. 

Sen ohjeen hän antaa muille, ettei kannata antaa kaikkia raha-asioitansa toisen hoidettavaksi. Sitä jää ihan tyhjän päälle, jos ero tulee. Hän sanoo, että tämä oli syy myös lähihuoltajuuden menemiselle toiselle osapuolelle. Hän näkee lapsiaan säännöllisesti, muttei edelleenkään ole taloudellisesti kykenevä heistä huolehtimaan. Oman talouden kuntoon laittaminen vie vielä paljon aikaa. Sillä tiellä hän onneksi jo kuitenkin on.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (7)

Jantunen / Tuuletuksia

Oli todella pysäyttävää lukea tästä, aivan kamala tilanne. Ja äärimmäisen viisasta ja rohkeaa jakaa lukijalta tarina myös muille.
Komppaan sitä pankkien neuvoa, että jos vaan millään on mahdollista, kannattaa aina minimoida lainat ja säästää puskuria ns. pahan päivän varalle. Tämä on ollut meidän perheen katastrofissa isoksi helpotukseksi. Pienille säästöille, joilla oli pyöreiden hääpäivien kunniaksi tarkoitus viedä tulevaisuudessa perhe kesäksi matkailemaan, tulkin äkillisen ja ennalta arvaamattoman katastrofin vuoksi käyttöä.
Vaikka elämää ei missään nimessä kannattaisi pelätä ja luottamus on yksi suurista onnista elämässä, niin riskien välttämisessä ja järkevässä talouden suunnittelussa ja varautumisessa on pointtinsa.

Aurinkoa kevääseen! Tai kesähän se taitaa jo olla.

Vierailija

Osituksessa toiselle kuuluu puolet kaikesta omaisuudesta. Vai oliko exä saanut avioehdonkin puhuttua läpi? Jollei avioehtoa ollut niin olisiko tilanne vielä korjattavissa?

Vierailija

Olipa surullinen tarina. Ja jäi ihan vaivaamaan, että tuo mies sai rangaistuksen sijaan palkinnon siitä, että huijasi toiselta talon ja samalla laittomasti pimitti työnantajan sosiaaliturvamaksut. Lisäksi vielä maksoi todennäköisesti liian pientä palkkaa.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Surullista tosiaan ja lukijani ymmärsi olleensa todella naivi.
Sukupuolista ei teksti muuten maininnut mitään.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Tästä tarinasta on jäänyt jotain olennaista pois. Ensinnäkin, taloa ei voi vain siirtää toisen nimiin, se vaatii aina kaupan ja kauppahinnan maksun: missä nämä rahat ovat? Tuskin taloa on lahjoitettu, sillä lahjaveroseuraamukset olisivat valtavat. Entä ositus? Miksei sitä ole tehty? Jos on ollut avioehto, jossa puoliso saa kaiken, saa kyllä syyttää itseään. Jos mulle ehdotettaisiin sellaista, alkaisi kyllä hälytyskellot soimaan.

Totta on kuitenkin, että erossa voi menettää paljon omaisuutta ja monesti ero ylipäänsä on valtava taloudellinen riski. Siksi jokaisen olisi hyvä miettiä näitä asioita jo avioliiton aikana, vaikka kuinka olisi rakkauden sokaisema.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsikaappaus on rikos

Lapsikaappaus on rikos, jossa lapsi pidetään erossa toisesta vanhemmastaan ilman tämän vanhemman suostumusta. On valitettava tosiasia, että kaappaukset ovat tilastojen mukaan lisääntymässä. Kaikkia tapauksia ei myöskään raportoida, esimerkiksi jos lapsi täyttää 16-vuotta kaappauksen aikana tai toinen vanhempi ei ilmoita kaappauksesta. 

Suomessa kyse on lapsikaappauksesta, jos alle 16-vuotias ja pysyvästi Suomessa asunut lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty palauttamatta Suomeen tapaamisoikeuden jälkeen. Vuonna 2016 67 lasta kaapattiin Suomesta tai Suomeen. Vuonna 2015 luku oli 50. Heistä 21 palautettiin joko oikeuden päätöksellä tai vanhempien keskinäisen sovinnon kautta. Kaappaajina ovat yhtä usein isä tai äiti.

  • "Lapsikaappaus on aina myös ihmisoikeusloukkaus. Lapsen erossa pitäminen toisesta vanhemmastaan, lapsen väärinkäyttö, julmuudelle tai laiminlyönnille altistaminen ovat kaikki ihmisoikeusrikkomuksia. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista katsoo lapsen edun pitävän sisällään oikeuden saada tuntea vanhempansa (artikla 7), olla heidän hoidettavaan tai elää yhdessä heidän kanssaan (artikla 9). Kaapatut lapset ry

Jos lapsi kaapataan Suomen sisällä, kyse on omavaltaisesta huostaanotosta. Siinä lapsen vanhempi tai joku muu lapselle läheinen henkilö ottaa lapsen omavaltaisesti huostaansa tai jonkun muun henkilön huostaan. Se voi tarkoittaa lapsen palauttamatta jättämistä oman hoitovuoronsa päätteeksi. Tämäkin on laissa rangaistava teko.

"Minun lapseni kaapattiin ulkomaille"

Minulle tarinansa kertoi isä, jonka lapsi on kaapattu ulkomaille. Hän ei tiedä, milloin näkee lastansa seuraavan kerran. Lapsen äiti on vei heidän yhteisen 2-vuotiaan lapsen noin vuosi sitten ulkomaille kertomatta tästä mitään isälle. Isä sai tietää lastensuojeluviranomaisten kautta, että lapsen osoite on muutettu pysyvästi ulkomaille ja tämä tieto tuli hänelle tietenkin valtavana järkytyksenä. Maistraatin tulisi ilmoittaa yhteishuoltotilanteessa lapsen osoitteen muutoksesta myös etävanhemmalle, jos lapsi muuttaa uuden kunnan alueelle saati ulkomaille, mutta näin ei aina kuitenkaan valitettavasti tapahdu. Tässä tapauksessa on käynyt näin.

Äiti on saanut syytteen lapsikaappauksesta. Lisäksi hänelle kertyy joka kuukausi sakkoja siitä, ettei hän ole tuonut lasta sovittuihin tapaamisiin lapsen isän kanssa. Näistä seikoista huolimatta hän ei ole palannut takaisin Suomeen tai tuonut lasta tapaamisiin. Isä ei tällä hetkellä tiedä, missä hänen lapsensa tarkalleen ottaen on, eikä pysty tekemään mitään, ennen kuin lapsi on takaisin Suomessa.

Tapahtuneiden johdosta isällä ei ole minkäänlaista suhdetta lapseensa. Hän koettaa kuitenkin mennä elämässään eteenpäin ja olla katkeroitumatta. “Minulla on tosi ikävä lastani. Haluaisin, että hän olisi minun kanssani”, isä sanoo. Jos hän saisi lapsensa yksinhuoltajuuden, olisi hänen ehkä helpompi saada lapsi takaisin kotimaahansa. Huoltajuusoikeudenkäyntiä varten on tulossa olosuhdeselvitys, joka tehdään isän luona. Kaikki tämä osoittaa, että isä tekee kaikkensa saadakseen rakentaa suhdetta lapseensa ja saadakseen lapsen takaisin ensiksi Suomeen. 

Isän mielestä kaiken kaikkiaan lasten asioita hoitavilla järjestelmillä Suomessa olisi toiminnassaan paljon parannettavaa, koska heidän tapauksessaan lapsen äiti on vienyt lapsen ulkomaille, ei ole tullut oikeudenistuntoihin paikalle, ei ole vastannut haasteisiin eikä ole tuonut lasta sovittuihin tapaamisiin, mutta on silti saanut pitää lapsen huoltajuuden. 

Kaapatut lapset ry auttaa 

Kaapatut lapset ry:n tehtävänä on auttaa ja tukea kansainvälisen lapsikaappauksen, kaappausuhan tai kansainvälisen huoltokiistan kohteena olevia lapsia sekä puolustaa heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan. Se tarjoaa myös vertaistukea vanhemmille, joiden lapset on kaapattu ulkomaille. Se on auttanut tämän tarinan isää ottamaan selvää lapsensa tilanteesta ja keinoista, joilla lapsen saisi palautettua Suomeen. Yhdistyksen työntekijät tai vapaaehtoiset auttavat myös ottamaan yhteyttä tarvittaviin viranomaisiin lapsikaappaustilanteissa ja neuvovat, mistä saada lakiapua.

Yhdistys myös antaa tietoa lapsikaappauksista ja omavaltaisista huostaanotoista. Se on Ensi- ja turvakotiliiton jäsenyhdistys.

Lähde: Kaapatut lapset ry

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Tekstin tarina on lyhennelmä tekstistä, jonka julkaisen kokonaisuudessaan syksyllä ilmestyvässä kirjassani.

Kuva: Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Laki lapsen huollosta ja tapaamisesta ottaa kantaa siihen, voiko 12-vuotias todella päättää, missä asuu. Voiko sen ikäinen tehdä päätöstä ja onko se järkevää?

Lakihan siis sanoo: 

  • "Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamissopimuksen täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos 12-vuotias tai sitä nuorempi, mutta riittävän kehittynyt lapsi sitä vastustaa." Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

Mutta kysymystä toisin päin ei kysytä kovin usein:

Kun lapsen mielipidettä ei kuulla ennen 12. ikävuotta, voi hän joutua elämään monta vuotta tilanteessa, jossa ei haluaisi. Minulle kertoi kokemuksensa eräs etä-äiti, joka on hyvin huolissaan lapsiensa hyvinvoinnista, mutta ei voi tehdä mitään tilanteessaan.

"Kun lapsiani kuullaan, on heidän lapsuutensa jo ohitse"

Äidin lapset asuvat isänsä luona, joka on lähivanhempi. Tilanne tällä hetkellä on, että selkeästi alle 10-vuotiaat lapset haluaisivat asua äitinsä kanssa. He ovat tuoneet tämän esille vanhemmilleen monta kertaa ja heidän viestinsä ja puheensa usein kertovat, että he haluaisivat asua äitinsä luona. Huoltajuussopimusta ei kuitenkaan voida muuttaa, elleivät molemmat ole tähän suostuvaisia, tai äiti riitauta asiaa ja vie sitä oikeuteen. Isä ei halua muuttaa tilannetta.

Koska lapset ovat noinkin nuoria, ei heidän mielipiteellään ole väliä, vaikka äiti on useaan otteeseen kertonut sosiaaliviranomaisille heidän tahdostaan muuttaa äitinsä luokse. Lain kohta, jossa sanotaan, että nuorempiakin lapsia kuullaan, toteutuu hyvin harvoin. 

Äiti näkee, että lapsilla on paha olla isän luona. Hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään. Hän on hyvin huolissaan ja heidän 12. ikävuoteensa on vielä hyvin pitkä aika. "Kun lapsiani viimein kuullaan, on heidän lapsuutensa jo ohitse", hän sanoo huolissaan. Kun lapset ovat 12-vuotiaita, heitä kuullaan enemmän. Lapset voivat siis käytännössä elää vielä yli 5 vuotta siellä, missä eivät haluaisi. 

Miten tämä vaikuttaa heidän mieleensä, kehitykseensä  ja elämän laatuunsa, äiti kysyy huolissaan.

Lakiin haluttaisiin muutoksia 

Kyse ei ole yksinkertaisesta asiasta. Lapset eivät ole kykeneväisiä päättämään omista asioistaan, eivät edes 12-vuotiaina. Aikuiset ovat vastuussa näin isoista asioista.

Toisaalta tämän äidin huoli on aiheellinen. Miksei lasta kuulla näin selkeässä tilanteessa? Lapsilla on hyvin huono olla, miksei sitä oteta huomioon missään? 

Lakiin lasten huollosta ja tapaamisesta ollaan tekemässä muutoksia, jos ne menevät eduskunnassa läpi. Muutokset koskisivat muun muassa vuoroasumista, vieraannuttamista ja juuri tätä lasten kuulemista. Lapsille halutaan antaa enemmän mahdollisuuksia ilmaista mielipiteensä asumiseensa liittyvissä asioissa. Ymmärrän, että kyse on hyvin vaikeasta asiasta, koska toisaalta lapselle ei voi antaa vastuuta täysin, mutta kuitenkin pitäisi antaa kertoa mielipiteensä jo nuorempanakin.

Eroissa on hyvin vaikeita asioita ratkaistavana ja erojen jälkeiset huoltoriidat ovat hankalia asioita. Tämä tapaus jälleen osoittaa sen.

Lähteet:
Finlex: Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta
Valtioneuvosto: "Työryhmä ehdottaa uudistuksia lapsenhuoltolakiin"
 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

 

Kuva: Pixabay

Kommentit (7)

Tiipukka

Miksi kyseinen äiti ei riitauta asiaa, tee sitä, mikä on tehtävissä? En tajua.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Mitä tarkoitat riitauttamisella? Lastenvalvojan luona sopimusta ei muuteta, jos kummatkin ei siihen suostu. Oikeuteenmenoa harkittu, mutta takuita mistään ei ole. Oikeusprosessi on pitkä ja hankala tie, ei mikään läpihuutojuttu.
Lapset haluavat asua äidillään mutta isän luona ei mikään ole niin huonosti että virallisten tahojen pitäisi puuttua.
Eli lopputulos juuri se mitä sanoin: nuoren lapsen mielipidettä ei kuulla.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Ei siinä aina riittauttaminen auta! Kokemusta on, vedotaan siihen että lapsi on alle 12v joten hänen haluaan ei oteta huomioon.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Näitä tilanteita on todella vaikea ulkopuolisen ymmärtää tai uskoa, ettei mitään voi tehdä. On helppo sanoa, että riitauta. Mutta mitä riitauttaminen tarkoittaa? Lastenvalvojan luona sopimuksia ei muuteta, jos molemmat ei siihen suostu. Jos olosuhteet eivät ole niin huonot toisen vanhemman luona, että virallisten tahojen pitäisi sen takia siihen puuttua, ovat mahdollisuudet saada tilanteeseen muutos hyvin vähäiset. Jos pienet lapset sanovat että haluavat asua jommankumman luona, ei sillä tällaisessa tilanteessa ole suurta vaikutusta. Ainut tie olisi mennä oikeuteen, mutta mitään takuita ei ole, että mikään muuttuisi, koska on vain näiden lasten mielipide, jotka tosiaan eivät ole 12-vuotiaita. Ja on helppo sanoa, että mene oikeuteen, mutta se on pitkä ja vaikea tie, ja jos etukäteen tietää, ettei muutos ole kovinkaan todennäköinen, kunka monella on siihen rahaa ja voimavaroja? Tilanne on oikeasti monella juuri tämä. En tiedä, miten tämän pitäisi muuttua, mutta toin vain esille tilanteen, joka on todellinen

Terveisin, Etä-äiti

Etävanhempi

Kaikissa tapauksissa tilanne ei ole ihan näin yksioikoinen. Lapset voivat haluta asumista lähivanhemman luona jo senkin takia, että asuinolosuhteet ovat siellä paremmat kuin etävanhemman luona. Asunnon varustus, sijainti ja muut asiat vaikuttavat asiaan, eikä lapsi välttämättä osaa tehdä eroa näiden asioiden välillä.

Lapsi saattaa kiukutella palatessaan lähivanhemman luo etävanhemmalta. Vika voi olla etävanhemmassa, mutta yhtä hyvin se voi johtua lähivanhemmasta. Lähivanhemmalla voi olla suuri kiusaus tulkita tilannetta niin, että se johtuu ainoastaan ja vain etävanhemmasta ja/tai hänen käytöksestään.

Lähivanhempi voi olla oikeassa mielipiteissään, mutta yhtä hyvin tilanteen tulkinta voi olla hyvin subjektiivinen ja johtaa lapsen vieraannuttamiseen etävanhemmasta.

Taistellut

Oikeudessa muutetaan sopimuksia ja tehdään uusia, jos vanhemmat eivät siihen keskenään pysty. Lakimies nyt ensimmäisenä avuksi ja mielellään hakemukseen mukaan heti sosiaalitoimenkin puoltava lausunto. Mutta herää kyllä kysymys miksi lähi ei halua muutosta sopimukseen, jos kerran lapset selkeästi oireilevat ja ilmaisevat halunsa muuttaa? Huoltokiusaustakin aina huudellaan, mutta siis voisiko kyseessä olla vain subjektiivinen näkemys ilman oikeaa hätää? Faktat ovat ne, jotka ratkaisee, eli todisteita pitää kerätä ennen kuin sinne menee. Mutta toisin kuin Lastenvalvojan, Oikeuden on pakko tehdä aina päätös, joka on LAPSEN EDUN mukainen, vaikka se ei kaikkia osapuolia miellyttäisikään. Tämähän turvaa sen, että tarinan etä voi halutessaan viedä asian tavallaan riskittä oikeuteen koska status quo on jo nyt hänen mielestään huono.

Azo

En nyt ihan ymmärrä miksi valtion pitäisi tukea erolapsille omat huoneet, harrastusvälineet jne TUPLASTI. Jotka sitten olisivat täysin käyttämättömiä puolet ajasta! Suomessa lapsiperheitä tuetaan jo monin tavoin, mutta lisää pitäisi saada vain koska vanhemmat ovat päättäneet erota? Vuoroviikkosysteemissä on monia muitakin ongelmia, mutta jos nyt vanhemmat tällaiseen ryhtyvät niin saavat kyllä itse sen maksaa.

Elatussopimuksessa huomioidaan lähivanhemman saavat tuet kuten myös etävanhemman asumiskustannukset. Lasten kuluja ei ole mikään pakko jakaa puoliksi ja jos tilanne on se, että molemmilla vanhemmilla on yhtäsuuret tulot, on lähivanhemman elatusvastuu etävanhempaa suurempi juuri noiden tukien vuoksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017