Kirjoitukset avainsanalla vuoroviikkoasuminen

Puhun lapsimessuilla eroperheiden monimuotoisuudesta. Kuva: Meri Björn

Eroperhe ei sanana kerro mitään perhemuodosta, huoltajuusratkaisuista, lasten hyvinvoinnista tai vanhempien yhteistyökyvystä. Silti eroperheistä puhutaan kuin ne olisivat yksi homogeeninen joukko. Puheen eroperheistä pitäisi muuttua neutraalimmaksi.

Neutraalilla tarkoitan, että sanana eroperhe on negatiivinen. Ikäänkuin ydinperhe tai ns. tavallinen perhe olisi jotenkin erilainen perhe kuin eroperhe. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, koska jokainen perhe on jokatapauksessa uniikki. Eroperheiden niputtaminen yhdeksi joukoksi ei ole oikea tapa puhua perheistä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Jos jotkut kannattavat sukupuolineutraalia puhetapaa, minä kannatan perheneutraalia puhetta.

Kannatan perheneutraalia puhetta. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.

Eroperhehän voi tarkoittaa lukuisia erilaisia asioita: yh-perheitä, uusperheitä, vuoroviikkoperheitä, hetero- tai homoliittojen eronneita perheitä, sijaisperheitä, adoptioperheitä ja niin edelleen. Erovanhempiakin on erilaisia. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä. 

Enää eroperhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että erossa lapset menevät äidin luokse ja isät ovat viikonloppuisiä. Eroperheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti. Siksi joskus hyviksikin tarkoitetut ohjeet eroperheille ontuvat: miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Yhtä omituista on antaa yleisohjeita, mikä asumismuoto sopii erolapsille. Minkään ikärajan vetäminen staattisesti johonkin kohtaan, jonka jälkeen jokin asumismuoto käy tai ei käy lapselle ei ole mahdollista. Jokainen perhe ja lapsi on yksilönsä. Neuvojen ja ohjeiden tulisikin ohjata meitä eronneita vanhempia suuntaan, jossa otamme huomioon lapsemme YKSILÖLLISET tarpeet. Meillä tämä tarkoitti sitä, että vanhemmalle lapselle vuoroviikkoasuminen ei käynyt lainkaan, kun taas kuopukselleni se sopii mainiosti.

Sama pätee myös huoltajuusratkaisuista puhumiseen. Mitään yhtenäistä, aina toimivaa ohjetta ei voi antaa lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä tai kukaan muukaan. Jokainen tilanne on erilainen: on otettava huomioon kummankin vanhemman taloudellinen ja henkinen elatuskyky, lapsen kodin vaihtuminen tai säilyminen samana, sosiaalisen ympäristön muuttuminen, vanhempien keskinäiset välit ja monta muuta seikkaa. Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin. Mikä ratkaisu toimii lapselle parhaiten? On myös muistettava, ettei asumisratkaisun kannata tai tarvitse olla pysyvä: lapsi kasvaa, perhemuodot muuttuvat, koulu voi vaihtua ja niin edelleen. Tällöin on pohdittava uudelleen, mikä on lapselle hyvä ja oikea ratkaisu.

Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin.

Olen sunnuntaina 14.4. kello 11.30 puhumassa Lapsimessujen Neuvola-lavalla lisää eroperheiden monimuotoisuudesta. Tule kuuntelemaan! 

Lue myös:
Näin olemme järjestäneet vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut
Miten saada vaihtotilanne lapselle kaikkein toimivammaksi?
Etä-äitiyteni oli perheellemme paras ratkaisu

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Hallituksen lakiovaliokunnan esitys eduskunnalle lapsen huoltoon liittyvän lain muutoksesta on juuri lähetetty. Esityksessä sanotaan oivallisesti, että edellisen kerran lakia on muutettu vuonna 1983, joten ehkäpä oli aikakin tehdä jo jotain. Muun muassa vieraannuttamiseen liittyvä tietous on kasvanut valtavasti, lapsen kuulemista toivotaan paremmaksi, lapsen edun toivotaan toteutuvan paremmin ja vuoroasumisen yleistymisen myötä laissa pitää jotenkin huomoida myös tämäkin lapsen asumisen malli.

Lapseen kohdistuva negatiivinen vaikutus vuoroasumisen myötä mainitaan useaan otteeseen.

Lapsen etu mainitaan useaan otteeseen, mikä on tietenkin todella hyvä asia. Esityksessä mainitaan, ettei päätöksiä tehdessä pidä koskaan ajatella, mikä on vanhemmille paras ratkaisu, vaan päätökset tehdään lapsilähtöisesti.

Erityisesti vuoroasumisen kohdalla lapsen etu mainitaan useaan otteeseen. Huomioitavaa mielestäni on, että lapseen kohdistuva negatiivinen vaikutus vuoroasumisen myötä mainitaan useasti. Esityksessä mainitaan, ettei nuoren lapsen kohdalla kannata ehdottaa vuoroasumista. Vuoroasumisen edut mainitaan varsinkin lapsen suhteen muodostumisessa molempien vanhempiensa välillä.

  • Lakivaliokunta pitää kannatettavana sitä, että lapsenhuoltolakiin sisällytetään mahdollisuus siihen, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Vuoroasumisen tunnustaminen lapsenhuoltolaissa selkeyttää nykytilaa --. Vuoroasuminen voi parhaimmillaan tukea lapsen suhteen ja yhteydenpidon säilymistä molempiin vanhempiin sekä antaa molemmille vanhemmille mahdollisuuden osallistua lapsen kasvatukseen ja huolenpitoon tasaveroisesti ja yhteisvastuullisesti. Näin vuoroasuminen voi tukea lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Voidaan myös arvioida, että vuoroasuminen edistää ja vahvistaa etenkin isien osallisuutta lasten kasvuun ja arkeen. Lakivaliokunnan ehdotus eduskunnalle

Tämä teksti nostaa ehkä tiedostamattaankin isät edelleen automaattisesti etävanhemman rooliin, jolloin vanha käsitys perheestä ja äidistä etuoikeutettuna lähihuoltajana jäisivät edelleen näkyviin. Pidän tätä todella kummallisena, harmillisena ja yllättävänäkin, koska elämme nykyään niin monimuotoisessa yhteiskunnassa. On harmi, ettei esityksen mukaisessa mahdollisessa uudessa laissa ravistella edelleenkään perinteisen perhemuodon malleja.

On harmi, ettei uudessa laissa ravistella edelleenkään perinteisen perhemuodon malleja.

Lisäksi ehdotuksessa mainitaan, että lapsen tietoihin voidaan merkitä, että hänellä on kaksi kotia, mutta virallinen kotipaikkakunta voi olla vain toisen vanhemman kunta. Tämä tarkoittaa käytännössä, ettei vuoroasumisen ongelmakohdat aikuisen kannalta muutu miksikään. Lapsen kannalta tämä tarkoittaa, että hänelle tunnistetaan kaksi kotia muttei kahta osoitetta. Tämä jättää edelleen siis suuria ongelmia mm. neuvolapalveluiden saamiseen, koulukuljetukseen, terveydenhuoltoon ja moneen muuhun asiaan.

Ehdotuksessa ei myöskään oteta mitään kantaa lapsilisän jakamiseeen, elatusmaksuihin liittyviin huojennuksiin etävuoroviikkovanhemmalle tai mihinkään etuuksiin tai maksuihin liittyviin ongelmiin. Se mainitsee, ettei näihin ole tulossa mitään muutoksia vielä.

Näkemykseni on, ettei tämä uusi ehdotus läpimennessäänkään muuta käytännössä oikeastaan juuri mitään vuoroasumiseen liittyviä ongelmia.

Lue myös:
Vuoroviikkovanhemmuuden lain ongelmakohdat näkyvät arjessamme
Suurin syy vanhempien välisiin riitoihin on raha

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pojallani on kaksi kotia. Kuva: T-A Bech

"Mutta kato isi sano, että näin saa tehdä!" Tätä meillä alkaa kuulumaan yhä enenevässä määrin. 

Nuorimmaiseni on neljävuotias, ja hänellä on kaksi kotia. Nämä kaksi kotia ovat tasavertaiset – hän on kummassakin yhtä paljon. Mitä vanhemmaksi poika kasvaa, sitä enemmän hän osaa sanoa, että toisen luona saa tehdä näin, miksei täällä. Osittain tämä voi olla myös kokeilua, koska lapset osaavat kyllä manipuloida tilannetta taitavasti, jos ei pysy tiukkana säännöissä.

Varsinkin, jos säännöt eivät ole samanlaiset molempien vanhempien luona.

Siksi olemmekin tulleet tilanteen eteen, että kodeissamme on oltava yhteneväiset säännöt.

Siksi olemmekin tulleet tilanteen eteen, että kodeissamme on oltava yhteneväiset säännöt. Alkuun emme tätä kovasti miettineetkään, mutta oli täysin eri asia, kun poika oli yksivuotias. Sääntöjen asettaminen oli ihan eri luokkaa kuin mitä nyt pitää olla neljävuotiaalle.

Vaikka välimme pojan isän kanssa ovat hyvät, on silti haaste saada keskusteltua sääntö- ja kasvatusasiat yhdessä niin, että ne olisivat samanlaiset kummassakin kodissa. Tuli vain mieleen, minkälaista se olisi, jos kasvatusmetodit ja säännöt eroaisivat kotien välillä todella paljon tai välit vanhempien välillä olisivat vaikeat? Miten saada lapsen kasvatusasiat yhteneväisiksi?

Tarvitseeko kummassakin kodissa edes olla samanlaiset säännöt?

Tarvitseeko kummassakin kodissa edes olla samanlaiset säännöt? Minun mielestäni isojen linjojen pitäisi olla yhteneväiset. Lapsi hämmentyy ihan valtavasti, jos joka toinen viikko saa tehdä jotain ja joka toinen viikko ei. Tämä luo myös turvattomuutta hänen elämäänsä. Kun kahden kodin systeemi jo itsessään lisää elämässä jatkuvaa muutostilaa ja epävarmuuttakin, on äärimmäisen tärkeää, että kotien välillä olisi suhteellisen samat käyttäytymisnormit. 

Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä paremmin hän osaa käyttää hyväkseen sitä, jos toisessa kodissa on eri säännöt kuin toisessa. Voi kummasti haluta mennäkin sinne toiseen kotiin käymään, jossa saa pelata, jos toisessa kodissa ei saa. Olen vanhemman lapseni kohdalla huomannut, että jos keskusteluyhteys vanhempien välillä ei toimi ja säännöt eivät ole samanlaiset, osaa lapsi tätä käyttää kyllä hyväkseen. 

On lapsen etu ja turvallisuuskysymyskin, että säännöt ovat selkeät. 

On siksi lapsen etu ja turvallisuuskysymyskin, että säännöt ovat selkeät. Siksi kahden kodin lapsen vanhempien pitäisi osata hoitaa yhteistyövanhemmuutta hyvin. Mutta tiedän kuitenkin, ettei tämä käytännössä aina ole mahdollista. Miten sitten saada säännöt ja tavat molemmissa kodeissa samanlaisiksi?

Ei kai se aina olekaan mahdollista. Luulen, että tämä on yksi syy, miksi vuoroasumista yleisesti kritisoidaankin. Lapsi menee helposti sekaisin, jos kodit ovat ihan erilaiset kasvatusmetodeiltaan. Silloin niitä ongelmiakin syntyy. Me pyrimme siihen, että isot linjat ovat kummassakin kodissa samat. Tämä on tärkeää varsinkin vuoroviikkolapselle. Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän tämän tärkeys korostuu.

Muuten voi teini-iässä tulla paljon ongelmia.

Muuten voi teini-iässä tulla paljon ongelmia, kun sääntöjä koetellaan jatkuvasti muutenkin. Toivon, että onnistumme tässä. Miten teillä on kasvatusasiat kahden kodin välillä hoidettu?

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt 
Kuka ostaa vuoroviikkolapsen tavarat ja vaatteet?

Terveisin, Etä-äiti

Tämä oli toivepostaus

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (6)

Sateenkaarifaija
Liittynyt28.8.2018
1/6 | 

Ollaan mietitty tätä paljon lasteni toisen isän kanssa! Erityisesti rutiineihin liittyvät säännöt ollaan sovittu yhteisiksi: mennään jotakuinkin samaan aikaan nukkumaan, pidetään ruoka-ajat suunnilleen samanlaisina...

Myös turvallisuussäännöt, kuten kädestä pitäminen suojatiellä, ovat samat. Tietysti meillä on 4- ja 7-vuotiaat lapset, joten pienten kanssa nuo rutiinit korostuvat.

Tällä hetkellä ekaluokkalainen on innostunut peleistä, ja parhaillaan yritämme sopia pelipäiviin, sisältöihin ja peliaikoihin liittyviä sääntöjä. Niistä meillä on eri mielipiteitä, mutta ajattelimme että on fiksua tehdä yhteinen sopimus, ettei jouduta sellaisiin "toisessa kodissa saa pelata enemmän" -keskusteluihin. :)

Daisybella
2/6 | 

Mitä isommaksi lapsi tulee (nyt 9) ja mitä pidempään erosta kuluu (pian 5 vuotta), sitä erilaisemmaksi luulen lapseni kotien sääntöjen ja kasvatuksen käyvän. Hyvä asia se ei ole, mutta vedetään tätä yhteistyötä muutenkin niin veitsenterällä taituroiden, etten aina uskalla heilauttaa tasapainoa kiistelemällä asioista.
Tietyt asiat ja ehkä ns. suuret linjat ovat edes suunnilleen samat, mutta eroja varmasti löytyy. Olen pyrkinyt isälle kertomaan, että me ollaan lapsen kanssa sovittu tietyt asiat näin ja näin. Ja voin vain toivoa, että hän pitää linjan samana. Keskusteluyhteys on tärkeä pitää lapsen tietäen avoinna, näin ollaan vältytty "kun iskä anto luvan, kun äiti suostui"-yrityksiltä, vaikka harvoin nähdään, mutta aina voi soittaa ja kysyä toiselta, että miten tää nyt olikaan.
Kovasti luotan (tai ehkä vain toivon), että lapsi sietää kotien erilaisuuden ja vaihtuvat odotukset ja olosuhteet. Näen, että vielä on mennyt kelvosti, mutta edessä siintävät teinivuodet voivat ongelmia tuoda.

Äitipuolitoista
3/6 | 

Isot linjat on meillä samanlaisia ja peliajat suunnilleen. Kaikkia toisen kodin "normeja" en edes tiedä.
Yhdessä on sovittu viime aikoina esim. sovellusten asentamisesta (koska saa whatsappin tai snapchatin jne.) ja muutoin vedetään ihan omaa linjaa asioita toisesta kodista varmistelematta.
Aina jos jompi kumpi perhe on toivonut jonkun asian suhteen yhteistä linjaa, näin on kompromissi löydetty ja sitouduttu samaan juttuun molemmissa kodeissa.

Yhtenevät linjat on todellakin turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä. Vanhemmuuden jakaminen ja yhteinen linja on tärkeää myös ydinperheissä muttei se aina toimi silloinkaan, saati vuosia erosta. Mutta toisinaan pitää miettiä kumpi vaakakupissa painaa enemmän; se että lapsi saa läheisen suhteen molempiin perheisiinsä vai se että on samat säännöt. Jos siis ajatellaan ettei useinkaan samaa sääntöä saada sovittua, onko siltikään lapselle parasta purkaa koko tapaamissopimusta ja etäännyttää täten etävanhemmasta. Ei meitä koskeva asia, kunhan pohdin.

24/7 äiti
4/6 | 

Silloin kun lapsi tapasi isäänsä, hän oireili joka viikonlopun ennen ja jälkeen mm. kiukuttelulla. Mitään keskusteluyhteyttä säännöistä tms. ei ollut ja siksi onkin helpottavaa, ettei tarvi enää edes yrittää. Tietysti minun ja miehenikim kasvatusmetodit poikkeavat hieman toisistaan mutta sovussa asioista pystytään puhumaan kuitenkin rakentavasti. Erovanhemmuus voi olla todella haastavaa!

Vierailija
5/6 | 

Uusperheissä yhteiset säännöt eri kotien välillä ei vain toimi. Kodeissa omat säännöt. Kun lapset tämän pienestä oppivat, niin osaavat kunnioittaa tätä. Ei tulisi mieleenkään, että mieheni lapsi ei saisi tehdä meillä jotain mitä hänen äitinsä kieltää, mutta omat lapseni saisivat tehdä. Näistä asioista se lapsi vasta sekaisin meneekin. Kaikissa kodeissa omat säännöt. Kannattaa tähän sinunkin vain tottua. :)

E86
6/6 | 

Uskoisin että enemmän lasta ja aikuisiakin sekoittaa ja rasittaa se, ettei jommassa kummassa kodissa ole sääntöjä lainkaan.
Meillä eletään sekä uusperhe arkea äidin kotona ja pelkkää isä arkea isän kotona. Jo tämä, että äidin luona on se toinen aikuinen helpottaa sääntöjen laatimisessa ja varsinkin niiden käyttöönotossa ja noudattamisessa. Meillä on myös uusi vauva joka osaltaan tuo omia haasteita arkeen myös isoille sisaruksille.
Isän luona ollessa on vain isä,jolla muutenkin on ollut vähintäänkin haastavaa ottaa yksin vastuullisen vanhemman rooli arjessa. Lisäksi isä ei tietenkään samalla tavalla ole arkisin aamusta iltaan kotona kuin äitiyslomalla oleva äiti, vaan käy töissä.
Uskon että meillä pääosin ajatus kasvatuksesta ja säännöistä on sama,ollaanhan me vuosia yhdessä kasvatettu näitä lapsia ennen eroa, mutta toisessa kodissa homma lurahtaa kiville ihan aikuisen kykenemättömyyden vuoksi- monesti kuultu lause "ei ennenkään tehty näin tai näin" kertoo mielestäni kaiken oleellisen kyvystä ottaa vastuuta (jonka btw vaatimalla vaati itselleen vuoroasumista halutessaan) ja halusta muuttua/muuttaa toimintaansa uuden tilanteen edessä.
Eihän me enää eletä ydinperhe arkea,jolloin vastuu lapsista oli yksin minulla ja hän osallistui kun halusi tai kun pakotettiin.
Alkuun olin arjen tukena isälle, en enää. Jää oma elämä ihan sivuun, kun edelleen eron jälkeenkin odotetaan vaimon osaan astumista.
Joistain säännöistä on yritetty keskustella mutta turhaan, ex tekee kuitenkin niinkuin tekee oli se lasten etu tai ei, enkä minä (enää)koe olevani siinä asemassa että voin toisen kotiin "määrätä" miten toimitaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Toimii tai ei, niin muuta ratkaisua ei tällä hetkellä ole mahdollista toteuttaa. Onneksi tämä tämän hetkisessä tilanteessamme toimii ihan hyvin.

Pojilla on oma huone ja minä nukun olohuoneessa.

Asun kaksiossa, ja tein päätöksen, että pojilla on oma huone ja minä nukun olohuoneessa. Näin saa kaikki lelut ja muut lasten tavarat olla lastenhuoneessa, ja oma ns. huoneeni pysyy vähän siistimpänä. Iltaisin on myös helpompi katsoa televisiota, kirjoittaa tai lukea, kun lapset nukkuvat omassa huoneessaan häiriintymättä iltapuuhistani. Tosin teini taitaa useimmiten muutenkin mennä samoihin aikoihin minun kanssani nukkumaan.

Pojilla on huoneessaan kummallakin omat sängyt ja lisäksi kirjahylly, jossa on kaikki lelut, pelit ja lastenkirjat. Huoneessa on myös vaatehuone. 

Miten käytännössä toimii, kun huonetta asustaa kaksi hyvin eri-ikäistä poikaa? Hyvin, koska he eivät asu siellä jatkuvasti. Jos kummatkin olisivat pääsääntöisesti minun luonani, olisi tämä ratkaisu huono. Yläkouluikäinen tarvitsisi väistämättä enemmän omaa tilaa. Nyt hän tuo luokseni mukanaan tarvitsevansa tavarat, muttei säilytä mitään niistä vakituisesti luonani. Muutamia vaihtovaatteita pyrin säilyttämään häntä varten kotonani. 

Ei tällä hetkellä ole mahdollista, että esikoiseni muuttaisi luokseni. Ei kertakaikkiaan ole tilaa.

Tämä on syy siihenkin, ettei tällä hetkellä ole mahdollista, että esikoiseni muuttaisi luokseni. Ei kertakaikkiaan ole tilaa. Joskus viime keväänä ihan vakavastikin mietittiin, voisiko hän muuttaa luokseni, mutta päädyimme kuitenkin siihen, että hänelle on parempi asua edelleen isänsä luona. Jos minun olisi tulevaisuudessa mahdollista ostaa tai vuokrata kolmio, voi tilanne vielä muuttua.

Miten teillä on ratkaistu välillä eri aikaan kotona olevien lasten nukkumisjärjestelyt? 

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Me asutaan kolmiossa, kaksi etistä ja kolme lähilasta. Etikset on teinejä ja heidän tullessa pikkulasten 2&5 huone tyhjenee isompien käyttöön ja me sulloudumme samaan. Ei kovin kätevää,mutta nyt ei pysty parempaankaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017