Kirjoitukset avainsanalla savuttomuus

Olen ollut nyt tupakoimatta kaksi kokonaista vuotta! Melkoinen saavutus. Millaisia vaikutuksia tällä on ollut minulle ja perheellemme?

Rahaa säästynyt

Tämä nyt lienee se yksi isoin syy, miksi lopetetaan, vaikka se minulla ei ollutkaan pääsyy. Poltin noin 1,5 askia viikossa. Lasketaan, että aski maksaa noin 6,50€. Kahden vuoden aikana olen säästänyt 6,5x1,5x104=1014€. Olen säästänyt siis yli tuhat euroa selvää rahaa.

Olen säästänyt siis yli tuhat euroa selvää rahaa.

Alkoholin käyttö vähentynyt

En ole absolutisti, vaikka en juokaan lapsieni läsnäollessa. Kun olin tupakoitsija ja koetin vähentää, lupasin itselleni kuitenkin tupakan, jos otan alkoholia, esimerkiksi illanistujaisissa. No tämähän lipsahti siihen, että aloin juomaan iltaisin yhden tai kaksi olutta, että sain sen himoitsemani tupakan. Tämä johti varsinaiseen tissutteluunkin. Nyt tällainen alkoholin juominen on vähentynyt selvästi.

En ole enää kärttyinen äiti

En polttanut nuoremman lapseni nähden. Tämä johti siihen, että aloin iltaisin tai viikonloppuisin olemaan melko kärttyinen, kun en päässyt tupakalle. Tämä vaikutti suoraan kodin ilmapiiriinkiin. Nyt tällainen kärttyisyys on hävinnyt. Enää en odota illalla, milloin lapsi menee nukkumaan ja minä pääsisin tupakalle, vaan illat ovat rauhallisia yhdessäolon hetkiä, joista nautin. Ennen pelkäsin viikonloppuja, miten jaksan ilman tupakkaa, nykyään odotan viikonloppuja, jolloin voi ulkoilla lapsen kanssa ja viettää aikaa yhdessä.

Terveys on parantunut

Tämä lienee melko itsestäänselvyys. En lähde luettelemaan kaikkia terveysvaikutuksia, mitä tupakoinnin lopettamisella on. Mutta esimerkiksi tuo alkoholin juonnin vähentyminen on selkeä hyvä asia terveydelle, jaksan kävellä ja urheilla paremmin, maut ruuissa ovat parempia, mieliala on parempi, olen vähemmän stressaantunut enkä tarvitse tupakan kanssa usein ottamiani niin sanottuja röökikarkkeja. Kaiken kaikkiaan vaikutukset terveyteen ovat huimat muutoinkin kuin esimerkiksi syöpäriskin ja sydän- ja verisuonitautien riskien vähenemisellä. Tupakointi olisi ollut pakko lopettaa myös nivelsairauteni takia, koska se vaikuttaa suoraan reumasairauden etenemiseen ja pahentumiseen.

Stressi vähentynyt

Stressi siitä, saako missäkin paikassa tupakoida tai ei on vähentynyt. Ei tarvitse kipittää illanistujaisista ties minne tupakoimaan ja hytisemään pakkaseen. Töissä jaksaa paremmin, kun ei tarvitse miettiä, milloin kehtaa lähteä tupakalle. Sellainen yleinen ahdistus, mitä tupakanpolttaja tuntee pitkänmatkan busseissa, junissa ja lentokoneissa on poistunut. Ei tarvitse miettiä, miten jaksaa olla tupakoimatta paikoissa, joissa ei saa tupakoida.

Tupakanpolton lopettaminen oli elämäni parhaita päätöksiä.

Vanhin poikani on myös minusta tosi ylpeä. Se tuntuu hyvälle. En enää identifoi itseäni tupakanpolttajaksi, ja tämä on iso muutos. Ja sekin tuntuu upealle.

Lue myös: Vinkit ruokavalioon nivelsairauden hoitoon ja mielialan nostoon

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kuva: Panu Pälviä

Kommentit (7)

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Ihan päätin, etten polta enää. Ensimmäisen viikon söin yllättävän paljon miniporkkanoita, ne jotenkin auttoivat :D mutta en käyttänyt mitään korvaushoitoja. Aiemmin yritin lopettaa nikotiinipurkalla ja se ei toiminut minulle. Minusta oli parempi päästä kertalaakista nikotiinista eroon.

Terveisin, Etä-äiti

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mahtavaa! Onnittelut isosta ja onnistuneesta päätöksestä! Vaikka omaa kokemusta ei olekaan, niin sivusta seuranneena olen huomannut, että ei todellakaan ole helppo päätös.

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Onnea! Eikös olekin käsittämätön fiilis? Mä oon itse ollut savuton nyt 4 vuotta ja ihmettelen miksi ihmeessä olen koskaan polttanut. Tupakan polttoa joskus perustelin sillä, että se rauhoittaa ja vähentää stressiä... paskat! Oon paljon rauhallisempi sekä stressaan asioista vähemmän nyt savuttoma. Ihanaa raikasta kevättä!

Alan Carr

Itse useamman vuoden tuhlannut rahojani tupakkaan.. Kehtaanko edes kertoa näitä lopettamisiani kaksi kertaa resepti kuuri autto hetken, mutta niin taas alko uudestaan, varmaan lähemmäs 10 kertaa lopettanu korvaus tuotteilla, mutta aina alkanu uudestaan. Ehdin taas lopettaa korvaus tuotteilla kun sitten luin vielä tämän Alan Carrin stumppaa tähän. En oikeen uskonut siihen, mutta luin nyt kuitenkin vaikka en sitä lopetusta hoitanut niin kun siinä neuvottiin, niin aika hyvän aivopesun sai aikaseksi. Kyllä nykyään katson tupakoitsijoita ihan eri kantilta ja ajattelen itseänikin aivan täysin idioottina koska sitä niin kauan poltin, toisaalta ymmärrän itseäni ja muita.. nikotiini on aika perkele ja sitä ei voi ymmärtää ihminen joka ei oo niin idiootti ollu, että sitä ekaa ikinä sytyttäny... 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei mikään järkipuhe tai terveysfaktojen latominen auta, jos haluaa jatkaa tupakoimista. Ei auttanut minullakaan. Kaikkihan oikeasti tietävät ne järkkymättömät tosiseikat, jotka liittyvät tupakointiin. Eivät ihmiset sen takia polta, että olisivat tietämättömiä tuon tavan riskeistä. 

Itselläni polttamisen aloittaminen liittyi kapinointiin ja kokeilunhaluun. Täysin tietoinen toki olin vaaroista ja raskauksien ja imetysten aikana en polttanut. Jossain vaiheessa aina mietin, että onpa tyhmä tapa ja pitäisikö lopettaa. Ei kuitenkaan ollut todellista motivaatiota tehdä lopetuspäätöstä.

Jossain vaiheessa koko persoonallisuuteni jotenkin identifioitui siihen, että saan ja voin polttaa, ja minähän poltan. Se oli coolia ja hauskaa. En edes halunnut lopettaa. 

Kunnes aloin huomaamaan, että esikoiseni alkoi selkeästi paheksumaan tapaani. Sanoi aina, että haisen pahalle. Että näyttää tyhmälle. Että häntä hävetää, kun äiti polttaa. Sitten tuli se lause, joka pysähdytti:

"Jos aiot jatkaa tuota, en kyllä halua enää tulla tänne."

Siihen perään, että haluanko, että kuolen ja poika jää ilman äitiä.

Jos tuo ei pysäytä, niin en tiedä, mikä sitten pysäyttäisi.

Kenellekään ei varmasti ole jäänyt tässä vaiheessa enää epäselväksi, että minulla on valtava ikävä etäpoikaani ja haluaisin nähdä häntä useammin. Kun kuulee, että näkisi vielä harvemmin, sen takia, että poltan tupakkaa, ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Lopetin siihen paikkaan.

Siivosin parvekkeen tupakantumpeista, heitin sytkärit menemään. En aio todellakaan tupakan tulla minun ja poikani väliin.

Oliko vaikea lopettaa? Ehkä pari viikkoa teki jonkin aikaa mieli polttaa. Mutta pian huomasin, että olo oli parempi, rahaa säästyi ja ruokakin rupesi maistumaan ihan erilaiselle.

Ja hyvin pian alkoi itse huomaamaan, miten pahalle tupakka oikeasti haisee. Ja koin todella huonoa omaatuntoa siitä, miten kuopukseni on joutunut haistelemaan pahalta haisevaa äitiä, kun olen häntä sylitellyt. Olen hänetkin altistanut tupakansavulle ja pahanhajuiselle äidille. En ymmärrä, miksen jo aiemmin tajunnut sitä, vaikka raskauden aikana vielä itse sanoin kuopukseni isälle, miten kuvottavalle tupakka haisee. Silti piti itsekin aloittaa taas imettämisen jälkeen uudelleen tämä huono tapa.

Myöhemmin, aika pian lopetuspäätöksen jälkeen, kuulin, että sairastan kroonista niveltulehdusta, ja olen voinut huonontaa tilaani entisestään sillä, että olen tupakoinut. Lääkäri sanoi, että jos en olisi lopettanut jo aiemmin, minun olisi heti pitänyt lopettaa. Olisin voinut vahingoittaa niveliäni peruuttamattomasti. Olen jo nyt voinut vahingoittaa niitä jonkin verran. Myös verenpaineeni oli jo noussut hälyttäviin lukemiin. Kaikki nämä vain tupakoinnin takia.

Silti se pysähdyttävä asia oli se, mitä poikani sanoi. Onneksi sanoi. Ja onneksi hän on hyvin suorapuheinen. Muuten ehkä sauhuttelisin vieläkin.

Lue täältä, miksi en myöskään juo alkoholia enää juurikaan, enkä ainakaan lapsieni nähden.

 

Savuttomat terveiset, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017