Kirjoitukset avainsanalla Sisarukset

Eihän heillä voi olla mitään yhteistä tekemistä. Toinen on teini, toinen juuri vaipoista poisoppiva taapero.

Väärin.

En ole upeampaa ja läheisempää parivaljakkoa kuunaan nähnyt.

Tästä kirjoitti myös Vauva-lehden toimittaja: "Kyllä sisaruus kantaa, ikäerosta riippumatta. Vaikka lapsuus ei olisi yhteinen, koko elämä on." ("Lapsilla iso ikäero, voiko heistä tulla läheisiä?")

"Rakkaussuhde oli syntynyt. Elinikäinen veljesten välinen rakkaus."

Olen täsmälleen samaa mieltä. 

Isompi lapseni halusi aina sisaruksen. Niin pitkään kuin muistan, hän on sitä pyytänyt, Kun veli syntyi, oli riemu ylimmillään. Sairaalaan oli heti päästävä katsomaan uutta ihmettä; omaa veljeä. Otteet olivat heti varmat ja veljelliset. Rakkaussuhde oli syntynyt. Elinikäinen veljesten välinen rakkaus. 

Voi ihmettä, veljekset ensi kertaa yhdessä.
 

Tuosta lähtien heidän suhdettaan ja sen puhkeamista täyteen kukkaansa on ollut ihmeellistä seurata. Heillä on kymmenen ja puoli vuotta ikäeroa, mutta veljeksinä he ovat läheiset kuin mitkäkin.

Hyviä puolia: ei riitoja. Ikinä. Heillä on niin iso ikäero, ettei samoista leluista, peleistä, telkkariohjelmista, tekemisistä tai mistään tule riitoja. Ei vain tule. Esimerkiksi taaperoni isällä on lapset vuoden ikäerolla, ja kyllä voin sanoa: riitelyä oli. Toki heillä oli paljon yhteistä tekemistäkin ja olivat kuin paita ja peppu.

Sitähän minun poikani eivät tule kokemaan, yhteistä lapsuutta tuossa mielessä. Myöskin hieman myöhemmin, kun esikoiseni on aikuisiässä, on kuopukseni vasta 8-vuotias. Silloin ikäero voi tuntua liian isolta ja yhteistä vaikea löytää. Juuri nyt tätä ei kuitenkaan vielä huomaa. Ja kuten Vauva-lehden artikkelissa se upeasti kiteytettiin: lapsuus ei ole ehkä yhteinen, mutta elämä on. Oli ikäero mikä tahansa.

Lisää hyviä puolia: isompi osaa ottaa hyvin vastuuta veljestään.  Kirjoitin krooninen sairauteni- tekstissäni, kuinka isompi veli ottaa ohjat käsiinsä pienemmän kanssa, kun äidin on levättävä. Tuo apu on ollut korvaamatonta. Lisäksi isompi veli haluaa kylvettää taaperoveljensä; onko suloisempaa? Ei voi olla. Myös ruuan antaminen, vaatteiden pukeminen ja riisuminen sujuu veljeltä hyvin. Äidillä vapautuu yllättävästi aikaa muuhun puuhailuun. (Lue: he leikkivät nyt tuolla yhdessä, äiti bloggaa.)

"En oikein keksi huonoja puolia tässä ikäerossa."

Isoveljen loppumaton opettamisen halu; upea piirre. Hän jaksaa äärettömyyksiin asti näyttää kuvia kirjoista, opettaa sanoja, näyttää palapelien palojen oikean paikan, opastaa kaupassa oikeaan paikkaan. Lista on oikeastaan loppumaton. 

Ja se isoveljen palvonta. Isoveli on taaperolle jumala. Ei, ei äiti! Veli! Veljen perässä juostaan, häntä seurataan, häntä kuunnellaan. Häntä odotetaan kotiin kuin kuuta nousevaa. Tänään etäpoikani tuli illalla kotiin. Taapero odotti ovella: Minä NIIN rakastan veljeä! hän huudahti. Kun ovi kävi, taapero riemastui niin, että taisi tulla ilopissa lattialle tälle kuivaksi opettelevalle ilopillerille. Ja taas äidin sydän sulaa. 

Mahtavaa on ollut myös seurata, että tällainen taaperon ihailu ei haittaa teiniä ollenkaan. Toki he eivät asu jatkuvasti yhdessä saman katon alla, joten jokapäiväistä arkea he eivät jaa. Ehkä teinikin oikein odottaa tällaista ihailua ja yhdessäoloa veljensä kanssa. Tänään hän toi lahjan, ihan spontaanisti, veljelleen. Kun oli omaa rahaa saanut. Se käytettiin veljen lahjaan. Melko liikuttavaa, sanoisin.

"Veljekset. Juuri oikean ikäiset näin."

En oikein keksi huonoja puolia tässä ikäerossa.  He vain ovat. Veljekset. Juuri oikean ikäiset näin. Äidin rakkaat. 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo facebook-sivujani?

Kommentit (4)

MäSäMutsi

Meillä on lapset 15v, 2v.8kk ja 3kk. Meillä kyllä teini ja taapero tappelee keskenään, myös leluista... tv-ohjelmasta tapellaan joka päivä. Meidän teini siis tykkää myös katsella piirrettyjä, niin tappelu tulee kun teini haluaa katsoa muumeja ja taapero ryhmä hau:ta. Jännityksellä odotan millaiset tulee olee pienempien välit.

Mutta siitä olen samaa mieltä, ettei tuo iso ikäero ole oikeasti huono. Teini ottaa pienistä hienosti vastuuta. Puistoilee ja pelaa palloa mielellään, lukee kirjoja ja rakentelee legoilla. Lisäksi nuo tuntuu kikattelevan kuiskailevan salaisuuksia keskenään. Aivan ihanaa. Saa nähdä millaiseksi suhde muuttuu tulevaisuudessa, mutta nyt tämä vaikuttaa hyvälle.

Eronnut yksiavoinen

Kirjoitat taaperon isästä, jolla on lapset, siis taaperon veljet ja sisaret, vuoden ikäerolla. Aika jännä, ettet heistä koskaan kirjoita mitään tai noteeraa että lapsillasi on muita sisaruksia. Vai onko se liian kova pala purtavaksi? Muuten kyllä kirjoitat isistä myönteisesti mutta heidän lapsiaan, poikiesi sisaruksia ja heidän äitipuoliaan, et noteeraa millään tavalla tai puhu heistä "perheidesi" jäseninä?? Kuuluuko perheisiisi pelkät isät?! Ilmeisesti et ole niin täydellinen kuin mitä annat olettaa ja vain pinta kiiltää. Sisältä olet ihan yhtä katkeroitunut erosta kuin kuka tahansa muu eronnut. Miksi feikata jotain mitä ei ole?!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos kommentista. Oletko ottanut huomioon, etteivät kaikki halua, että heistå kirjoitetaan? Kunnioitan heidän tahtoaan. Tietenkin he kuulivat perheeseeni mutteivat ihan täysin blogini aihepiireihin. Esikoiseni äitipuolesta olen kirjoittanutkin. Lue tarkemmin 😊 jokainen saa päättää haluaako omista lapsistaan kirjoitettavan toisen blogiin. Peace.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Meillä on isosiskojen kanssa ikäeroa 19 ja 16 vuotta. En siis ole kokenut lapsuuttani ehkä samalla lailla kuin muut isosiskojensa kanssa, mutta minulla olikin kaksi aikuista naista, jotka näyttivät tietä. Kävimme retkillä, leikimme, hassuttelimme ja kuuden vuoden iästä lähtien olen saanut hoitaa heidän omia lapsiaan. Enemmän tämä kaikki on ollut rikkautta! Kun oli vaikeaa, oli monta kotia mihin sai aina mennä ja johon oli tervetullut. Kun olin lapsi, oli minulla monta "äitiä" ja monta aikuista johon turvautua, nyt aikuisena minulla on kaksi parasta ystävää jotka ovat tunteneet minut koko elämäni <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017