Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi & Terveys

Kuva: Panu Pälviä

Abortti. Olihan se minunkin sitten otettava kantaa tähän tällä viikolla velloneeseen keskusteluun.

Itse abortin tehneenä olen onnellinen, että Suomessa on mahdollisuus itse päättää, mitä omassa kehossa tapahtuu. Mutta kyse on isommasta asiasta. Jos naisen oikeus päättää abortista kielletään, kielletään itseasiassa naisen oikeus oman elämänsä hallintaan.

Mietitäänpä hetki. Entäpä jos tulevaisuudessa yhteiskuntamme ajautuu tilanteeseen, jossa syntyvyys laskee hyvin alhaiseksi. Ihmiskunnan tulevaisuus näyttäisi huonolta, kun uusia vauvoja ei synny tarpeeksi. Tämä on enemmän kuin todennäköistä ainakin länsimaisessa yhteiskunnassa.

Mitä tämän jälkeen voisi tapahtua? Voidaanko seuraavaksi pakottaa naiset synnyttämään lapsia, vaikka he eivät tätä haluaisi?

Abortit voitaisiin kieltää, koska vauvoja tarvitaan lisää. Mitä tämän jälkeen voisi tapahtua? Voitaisiinko seuraavaksi pakottaa naiset synnyttämään lapsia, vaikka he eivät tätä haluaisi?

Kuulostaa ehkä utopistiselta, mutta kun asiaa vähän tarkemmin miettii, on kyse kyllä isoista, mutta silti mahdollisista asioista. Jos nyt lähdetään kieltämään abortin teko tai hyväksytään abortin vastaiset kannanotot, on askel kohti seuraavaan, vieläkin radikaalimpaan toimintaan otettu. Siksi kyse on valtavan pelottavasta asiasta.

Suosittu tv-sarja Handmaid's tale kertoo juuri sellaisesta tulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa tällainen toiminta on hyväksyttyä. Missä vaiheessa tai tilanteessa ulkopuolinen taho saa sanoa, mitä sinun omassa kehossasi tapahtuu? Onko se jossain tilanteessa hyväksyttävää, laajemman hyvän ja ihmiskunnan säilyttämisen vuoksi? Voisiko Handmaid's Talen totalitaarinen maailma olla todellisuudessa Suomessakin mahdollinen?

Kyse on kuitenkin lähtökohtaisesti siitä, onko meillä ihmisillä itsemääräytymisoikeus vai ei?

Ymmärrän kyllä eettiset ongelmat, joita aborttiin liittyy, ja olen niistä kirjoittanut jo aiemmin. Kyse on kuitenkin lähtökohtaisesti siitä, onko meillä ihmisillä itsemääräytymisoikeus vai ei? Kyse on myös tasa-arvosta, koska miehet eivät joudu tällaisten vaikeiden ratkaisujen, kuten abortin, eteen, mutta nainen voi joutua. Mies ei joudu miettimään, kieltääkö laki häntä päättämästä omassa vartalossa tapahtuvista asioista vai ei.

Samaa tematiikkaa ja kysymyksiä lähestytään siinä, kun sterilisaatioon asetetaan jonkinlaisia ehtoja. Kaikkein omituisinta on, että edelleen hyvin usealta naiselta kysytään, hyväksyykö puoliso naisen haluaman sterilisaation. Entäpä jos nainen on sinkku? Tai mies ei hyväksykään. Mitä se kenellekään muulle kuuluu, mitä nainen haluaa omalle vartalolleen tehtävän ja mitä siinä tapahtuu tai ei tapahdu?

Jos joku olisi sanonut, etten saa tehdä aborttia, olisin kokenut sen loukkaavana omia oikeuksiani kohtaan.

Minä en saanut sterilisaatiota, vaikka halusin. Koin sen loukkaavana ja oikeuksieni vastaisena toimintana. Ja jos joku olisi sanonut, etten saa tehdä aborttia, olisin kokenut sen yhtä vääränä. Vaikka en pidä eikä kenenkään pitäisi pitää aborttia heppoisena päätöksenä tai ylpeilyn aiheena, on se kuitenkin asia, joka naisen pitää itse saada päättää.

Huolestun valtavasti, kun Suomessa on korkealla taholla politiikassa henkilö, jonka annetaan julkisesti tuoda esille abortinvastaisia näkemyksiään ja tämä hyväksyttiin eduskunnassa. Tästä on vain yllättävän lyhyt matka siihen, että joku henkilö valitaan tärkeään virkaan, jossa hän voi esimerkiksi vastustaa ehkäisyn käyttöä tai muita ihmisen perusoikeuksia, joiden puolesta Suomessa on taisteltu paljon. On huolestuttavaa, että jossain määrin on nähtävissä, että näistä oikeuksista jotkut haluaisivat luopua.

On vain lyhyt matka siihen, että joku henkilö valitaan tärkeään virkaan, jossa hän voi esimerkiksi vastustaa ehkäisyn käyttöä tai muita ihmisen perusoikeuksia.

Voimme vähitellen päätyä tilanteeseen, ehkä huomaamattakin, että yhä enenevässä määrin päättävissä viroissa on henkilöitä, jotka eivät kannata tasa-arvoa ja naisten ja laajemmin meidän kaikkien ihmisten itsemääräytymisoikeutta. Tämä on huolestuttava ajatus ja skenaario, mutta näköjään mahdollinen Suomessakin, edelleen.

Joten kyse on isommasta asiasta kuin vain poliitikon vapaa-ajallaan tekemästä mielenilmauksesta. Kyse on yleisestä ilmapiiristä ja hyväksynnästä eri asioita kohtaan. Nyt annettin luottamus teolle, joka jo lähtökohdiltaan puhuu tasa-arvoa vastaan. Mille huomenna? 

Lue lisää:
Jyllannin Suomineito kirjoittaa lisää Handmaid's Talen pelottavasta maailmasta 

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Vierailija

Jos abortit kielletään tulee paljon ei toivottuja lapsia, lasten kaltoinkohtelua, turhia hylkäämisiä, jopa kuolemia. Katkeria vanhempia. Valtiolle lisälaskuja.. miksi ei nainen saa omasta kehostaan päättää? Päättäähän mieskin. Helppo se on miehen sanoa ei abortille, kun ei joudu synnyttämään. onko se lasta kohtaan oikein ettei ole haluttu? Laittomat abortit lisääntyisi ja vaarantaisi henkiä.. itsemääräämisoikeudesta puhutaan mutta sitä ei naisille kuitenkaan suotaisi? Monet varmaan edelleen lapsia toivoo, mutta ei ole niihin varaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Syyskuussa vietetään valtakunnallista kipukuukautta. Sen tarkoituksena on tuoda esille medialle ja suurelle yleisölle, että jopa miljoona suomalaista elää päivittäin kivun kanssa. Siksi pysähdyin hetkeksi miettimään tätä teemaa, koska olen kokenut kroonisen kivun kanssa elämisen.

Ei se olisi mitään kummallista normaalisti, mutta minullepa oli. Minulla oli korkokengät jalassa ja juoksin suuna päänä kohti junaa.

Yhtenä päivänä menneellä viikolla lopetin kävelyni ja purskahdin itkuun. En siksi, että minuun olisi sattunut. Vaan katselin ympärilleni. Oli kaunis syyspäivä, aurinko paistoi ja olin juuri vienyt lapseni päiväkotiin. Minulla oli kiire junaan ja olin pyrähtänyt juoksuun. Ei se olisi mitään kummallista normaalisti, mutta minullepa oli. Minulla oli korkokengät jalassa ja juoksin suuna päänä kohti junaa. Yhtäkkiä minulla ei kuitenkaan enää ollut kiire.

Pysähdyin ja kiitin elämää. Kiitin sitä siitä, että pystyin viemään tänään poikani itse päiväkotiin. Pystyn menemään töihin, työskentelemään ja kävelemään – hei, jopa juoksemaan! – korkokengät jalassa. Siis KORKOKENGÄT! Kaksi vuotta sitten en juossut. En edes kävellyt.

Kaksi vuotta sitten en juossut. En edes kävellyt.

Silloin makasin sänkyyni vangittuna vahvat tukisiteet polvieni ympärillä. Muutamia päiviä siitä olin herännyt yöllä ja käsieni kipu oli siirtynyt myös jalkoihin. Jo aiemmin olin joutunut tilanteeseen, etten voinut käyttää käsiäni lainkaan. Nyt pelästyin ja itkin, yritin lähteä liikkeelle. Pelkäsin, että nyt lähtee jalatkin alta. Ja niin lähtikin. Kaaduin lattialle, koska polvieni nivelet eivät kannatelleet painoani. Jouduin soittamaan keskellä yötä kuopukseni isälle, että en aamulla kykene nostamaan lasta pinnasängystä pois. Enhän edes pääse lastenhuoneeseen!

Tuota painajaista ja kivun kanssa elämistä kesti minulla verrattain lyhyen aikaa, noin puoli vuotta. Silti tuo aika on syöpynyt lähtemättömästi mieleeni. Kipu on voimakas elämän hallitsija. Se pureutuu myös mieleen ja saa vahvemmankin ihmisen alakuloiseksi. Elämänilon voi kadottaa helposti ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Minullakin tuntui. Ajattelin, etten enää pääse tästä mihinkään.

Elämänilon voi kadottaa helposti ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Minullakin tuntui. Ajattelin, etten enää pääse tästä mihinkään.

Ja lopulta voitin kivun. En niin, etten olisi tuntenut sitä, mutta voitin sen ajatustasolla. En antanut sen lannistaa. Päätin, että kun tästä sängystä ylös pääsen, en anna enää elämäni hukkautua turhaan. Elämä on lahja. Mutta se lahja pitää käyttää, että siitä on hyötyä.

Niinpä seistessäni viime viikolla korkkarit jalassani, itkien ja hymyillen, junan ajaessa ohitseni, ei kiireestä enää ollut tietoakaan. Minä otin tuon ajan itselleni ja kiitollisuudelle. Terveenä sitä välillä ottaa elämän itsestäänselvyytenä. Enää en ota.

Niinpä seistessäni viime viikolla korkkarit jalassani, itkien ja hymyillen, junan ajaessa ohitseni, ei kiireestä enää ollut tietoakaan.

Kävelyn lahjakin on oikeasti lahja. Oli aika, kun en voinut kävellä. Kivun kanssa eläminen on muuttanut minut täysin. Tänäänkin pystyn hakemaan lapseni itse päiväkodista, kävellen ja terveenä.

Ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Kipuk

Mulla oli sama. Kipu oli polttavaa joka paikkaa särki, kun särki tuli aina pieni kuume päälle. Ei löytynyt syytä tähän päivään mennessä ja eräs lääkäri sanoi ilkeästi että kuvittelen. Purskahdin itkuun vastaanotolla kohtelusta ja sitten diaknoosi olikin masentunut. Tiesin että en ollut masentunut ja jos on kuumetta niin tiesin että en keksikkään näitä syitä. Onneksi paranin. Tuosta on myös kaks vuotta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

En minä tällaista elämää ajatellut eläväni. En ajatellut, että se on näin vaikeaa. En kuvitellut kohtaavani niin paljon vaikeuksia, joiden aikana ajattelin, etten varmasti selviä. Kun nuorena naisena ajattelin tulevaa elämääni, ajattelin että tulevaisuudessa rakastan, elän, nautin, tulen äidiksi, toteutan itseäni. En ajatellut jääväni yksinhuoltajaksi, masentuvani, joutuvani vaikeaan parisuhteeseen, rämpiväni parisuhteesta toiseen löytämättä sitä pysyvyyttä, jota niin paljon kaipasin.

En ajatellut kirjoittavani blogia etä-äitiydestä. Enhän edes tiennyt, mitä oli etävanhemmuus.

En ajatellut kirjoittavani blogia etä-äitiydestä. Enhän edes tiennyt, mitä oli etävanhemmuus. En edes tiennyt, mitä on vanhemmuus.

Voisihan sitä katkeroitua. Miettiä, että olisi tämä kyllä helpompaakin voinut olla. Katsoa muiden elämää ja miettiä, että mitä ihmettä sinä valitat, tietäisitpä vain, mitä todellinen kurjuus on. Ja itseasiassa minä katkeroiduinkin. Tänä syksynä tuntui, että nyt tämä kaikki on jo ihan liikaa. En jaksa enää. Alan huutamaan. Ei tässä ole vain enää mitään järkeä. Yritän ja tsemppaan ja teen kaikkeni, ja tuntuu, että silti kaikki menee ihan pieleen.

En jaksa enää. Alan huutamaan. Ei tässä ole vain enää mitään järkeä.

Ärsyynnyin ihan kaikesta. Uhriuduinkin ja ajattelin, että edes oma lapseni ei enää halua olla luonani. Tähän on tultu, onko enää syvempää alhoa olemassakaan. Ihan sama, en yritä enää. Ajattelin, että ihan turhaa tämä kaikki on, koska päin helvettiä menee kuitenkin. Mitä hyötyä tästä on, yrittää. Miksi elämän pitää olla niin vaikeaa!

Eräs ystäväni tiputti minut maan pinnalle. “Helka, jos et olisi kokenut noita kaikkia, olisitko nyt tässä, missä olet? Tsemppaamassa muita, kirjoittamassa upeaa blogia, julkaisemassa kirjaasi? Elämä voi olla vaikeaa, mutta katkeroituminen ei auta. Olet päässyt näin pitkälle, koska olet kokenut mitä olet. Mistä sinä tiedät, missä olisit ilman kokemiasi asioita?”

Minä tipuin maan pinnalle rytisten ja sen jälkeen lähdin kovaan kiitoon kohti taivasta.

Minä tipuin maan pinnalle rytisten ja sen jälkeen lähdin kovaan kiitoon kohti taivasta. Ymmärsin, että hän on oikeassa. Enemmän oikeassa kuin arvasinkaan. Tuo hetki oli käännekohta koko tämän hetkisessä ajattelussani. Ymmärsin, että minusta on mihin vain ja siihen minä pääsenkin. Jos vain aloitan pyrkimään sitä kohti ja lopetan tämän valittamisen.

Eilen eräs ystäväni sanoi minulle, että olen määrätietoinen ja vahva, saavuttanut jo todella paljon ja pääsen varmasti ihan mihin vain. En heti tunnistanut itseäni tuosta kuvauksesta. Kunnes ymmärsin, että tuollainenhan minä olen. Nyt tarvitsee enää vain itsekin ymmärtää se.

Voin katkeroitua. Voin huutaa ja raivota ja olla onneton. Voin poteroitua ja itkeä surkeuttani maailman loppuun. Mutta kukaan muu ei siitä kärsi kuin minä. Tämä on minun elämäni, ja siitä tuli tällainen. Ja rakastan sitä tällaisena. Koska ei ole muuta vaihtoehtoa.

Voin poteroitua ja itkeä surkeuttani maailman loppuun. Mutta kukaan muu ei siitä kärsi kuin minä.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, meillä on vain tämä yksi elämä ja voimme aina oppia tapahtuneista. Tehdä niistä vahvuutemme. Sen, joka määrittää sen, millaisia me olemme.

Minusta tuli tällainen. Elämäni on tällainen. En halua olla katkera, olla se katkera nainen, joka märehtii vanhoja tapahtuneita eikä pääse elämässään eteenpäin.

Se ei ole kovin vetoavaa. Vetoavampaa on olla ylpeä itsestään, kun on aihetta.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (1)

Jano

Mulla on juuri nyt sama fiilis, yhteishuoltajuus hyvä ero kuitenkin, vaikeita parisuhdeyrityksiä sen jälkeen kun janoaa rakkautta mutta pakit tulee pienen seurustelun 1vko-2kk jälkeen. Nyt vaikea 10kk suhde takana missä mies lähti harva se vko. Miten jaksan uuteen alkuun taas? Nyt sinkkuna 5vkoa tuska ja ahdistus raastaa sisällä. Rakkauden nälkä mistä apua? Muut puhuu että nauti kun saat olla itekseen jo 3v ollut tässä suhdeyritysten kanssa. Itse ovat parisuhteessa tietenkin, helppo huudella.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallisessa yhteistyössä: MayBeauty

Loma ja kesä meni, ja minulla nuo olivat melko haastavia; molemmat. Lisäksi eroni jälkeen tuntui, että on pakko panostaa jälleen itseeni. Siksi olin ihan äärimmäisen iloinen, kun pääsin kokeilemaan MayBeautyn tuotteita. Kuin tilauksesta, tätä minä kaipasin. Vielä iloisemmaksi tulin, kun etäpoikani lähti mukaan ja kokeili tuotetta kanssani. Hän myös kuvasi minua tätä tekstiä varten.

Paketin mukana tulee myös pehmeä pensseli, jolla naamio levitetään.

Saimmekin oikein hemmotteluillan meille molemmille.

Sain vaikean kesän jälkeen ihanan hemmotteluhetken teinini kanssa. Tätä minä tarvitsin.

Naamion levittämiseen on varattu pensseli ja itse tuote on ennen kasvoille levittämistä mustaa, juoksevaa ainetta. Vähän epäilytti, mahtaako se kuivua iholle, kuten paketissa luvattiin. Naamion sanotaan poistavan kuollutta ihosolukkoa, mustapäitä sekä ylimääräistä öljyisyyttä. Jos se tekisi tuon, olisi se helteisen ja raskaan kesän jälkeen juuri sitä, mitä tarvitsin. Kasvojeni iho tuntuu epäpuhtaalta, koska en ole panostanut itseeni ja helle lisäsi mustapäitä ja ihon kuivuutta.

  • Naamio sisältää: Pääaineosa syvänmeren muta. Muut ainesosat Aqua, Polyvinol Alcohol, Alcohol Denat, Glycerin, Algin, Sea Silt, Carbomer, Triethanolamine, Dipotassium Glycyrrhizate, Titanium Dioxide, Phenoxyethanol, Allantoin, Camellia Sinensis Leaf extract.

Tässä kohtaa myös poikani innostui tuotteesta ja hänkin kokeili sitä. Kuvamateriaalia en saanut hänestä kuitenkaan ottaa (yllätys!) Levitin naamion pensselillä iholleni. Hieman epäilytti, tuleeko tästä yhtään mitään, mutta jatkoin kuitenkin. Pensseli on todella pehmeä, ja tuntuu kivalle iholla. Musta neste tuoksuu hyvälle ja raikkaalle, mikä lisää hoidon miellyttävyyttä.

Tässä vaiheessa vähän epäilytti, tuleekohan tästä mitään.

Koko naamion levittämiseen meni noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen sitä tuli pitää kasvoilla noin 40 minuuttia. Istuimme poikani kanssa mustat naamiot kasvoillamme ja ihmettelimme, näytämmekö enää ikinä omilta itseiltämme.

  • Varoitus: perheen pienin voi pelästyä sinua, kun olet naamio kasvoillasi!

Naamio kuivui hyvin ja loppuvaiheessa kasvojen ihoa alkoi vähän kiristääkin. Tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että naamio oli kuivumassa iholle, kuten oli luvattukin.

Jännittyneinä siirryimme peilin eteen irrottamaan naamiota. Yllätyin positiivisesti, kun se lähti irti todella hyvin. Naamion irrottaminen nippailee hieman kasvojen ihoa, muttei satu.

Naamio irtosi helposti kuivumisen jälkeen.

Huomasin naamiohoidon vaikutuksen välittömästi. Iho kihelmöi ihanasti ja tuntui pehmeälle. Olin todella positiivisesti yllättänyt lopputuloksesta, koska en uskonut sen vaikuttavan niin nopeasti – heti ensimmäisellä kerralla. Tunne iholla säilyi pitkään ja iho hehkui hoidon jälkeen, kuten kuvista näkyykin selvästi.

Naamion vaikutus tuntui ja näkyi välittömästi. Iho hehkui.

Epämiellyttävämpää, mutta valaisevaa, oli nähdä käytetyn naamion sisäpuoli. Se oli täynnä mustapäitä ja epäpuhtauksia.

Epämiellyttävämpää, mutta valaisevaa, oli nähdä käytetyn naamion sisäpuoli. Se oli täynnä mustapäitä ja epäpuhtauksia. Joten lopputulos oli selvä: se todella puhdisti ihoani. Tuollaista näkyä en ole aiemmin nähnyt. Uskottava se oli – naamio puhdisti ihoa todella tehokkaasti.

Epäpuhtaudet näkyvät selvästi naamion sisäpinnalla.

Mielelläni kuulen myös sinun kokemuksiasi tästä tuotteesta, jos olet sitä kokeillut tai kokeilet tämän jälkeen. Aion jatkaa naamion käyttöä ja kokeilla myös muita MayBeautyn tuotteita, niin tyytyväinen olin tähän käyttökokemukseen. Ja muuten, niin oli poikanikin, uskokaa tai älkää.

Olin todella yllättynyt naamion välittömästä vaikutuksesta ihoon.

Lupauduin esittelemään tuotteen, jos oikeasti olen siihen tyytyväinen. Siksi nyt pystyn suosittelemaan sitä hyvillä mielin lukijoillenikin. Kehotan lämpimästi kokeilemaan tätä kasvonaamiota, ja nyt sen voi tilata blogini kautta alennushintaan. Saat 30 prosentin alennuksen kasvonaamiosta, kun käytät koodia eta30. Koodi on voimassa 23. syyskuuta asti. Tilaamaan pääset tästä linkistä.

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017