Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi & Terveys

Kuva: T-A Bech

Vaikka osasin odottaa, että jossain vaiheessa en enää jaksaisi sitä, mitä elämässäni juuri nyt tapahtuu, silti katkeamishetki tuli yllättäen. Minä, joka jaksaa kyllä. Minua kehutaan siitä, miten jaksan, vaikkei kukaan muu enää jaksaisi. Ja juuri tuo odotusten taakka painaa viimeisenkin jaksamisen rippeen maahan. Aika parantaa ja huominen on parempi ovat lauseita, joita ei enää jaksa kuulla.

Se, että yhdelle ihmiselle ei anneta enempää kuin tämä jaksaa kantaa, on paskapuhetta.

Se, että yhdelle ihmiselle ei anneta enempää kuin tämä jaksaa kantaa, on paskapuhetta. Kukahan sen on keksinyt? Jotkut kärsivät ihan liikaa ilman omaa syytään. Jotkut sairastuvat, menettävät perheenjäseniään, menettävät työnsä, kohtaavat ihmisiä, jotka käyttävät heitä hyväkseen. Heillekö ei anneta enempää, kuin he jaksavat kantaa?

Tuo sanonta syyllistää. Se sanoo, että tämä minun kuuluukin kestää, ikäänkuin ansaitsisin tämän kaiken. Ja jos ei jaksakaan: omaa syytä. Joskus liika on vain liikaa. Sonta ei muutu kukkasiksi vaikka kuinka haluaisi. 

Minä romahdin. Itkin kaikkea epäoikeudenmukaisuutta ja vaikeuksia, joita olen kohdannut. Myös kaikki ihanat asiat itkettivät, yksinäisyys itketti ja lapsen hoitaminen yksin ahdisti. Kaikkea oli liikaa ja ne vyöryivät yli laidan. Miksi kaiken pitää tulla samaan aikaan?

Niin paljon tuskaa ja surua, vaikeuksia, onnistumisia, sairauksia, odotusta ja onnistumista, pettymistä ja uudelleen aloittamista.

Mutta onneksi ymmärsin, että on ihan ok romahtaa. Koska minulle on sattunut ihan liikaa. Osa omaa syytäni, osa ei, osa ihan sattumaa. Yhtä kaikki, ne painavat mieltäni ja muodostavat menneisyyteni, jota on joskus vaikea katsoa itkemättä. Niin paljon tuskaa ja surua, vaikeuksia, onnistumisia, sairauksia, odotusta ja onnistumista, pettymistä ja uudelleen aloittamista.

Joskus on hyvä antaa uupumisen tulla. Oppia siitä, antaa sen jalostaa. Silloin siitä sontakasasta saattaa kasvaa maailman kaunein kukka.

Silloin siitä sontakasasta kasvaa se kaunein kukka.

Sen kukan ajatteleminen auttoi jaksamaan tuon vaikean hetken yli. Ja tuntui jo paremmalta. Ja lause “tuu meille kahville” sinetöi kaiken. Sain oksentaa tämän kaiken ulos. Olkoon se lannoite siinä sontakasassa. Huomenna siitä voi tulla jo pikkuinen verso.

Lue myös: Sinähän olet aina niin iloinen ja reipas

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Mulle tulee sun tekstistä mieleen laulut Haloo Helsingin Vapaus käteen jää ja Westlifen Rose. Omakohtaisesti mulle ei olisi kuulunut se kaikki p***a, mitä kohdalle on osunut. Työn takana on ollut kaikki, mitä ikinä olin halunnut ja yhtäkkiä vaan kaikki tempastiin pois, ilman omaa syytä. Ihan sama mitä tein tai en, ennen tai jälkeen sen, niin mikään ei olisi asiaa muuttanut. Mut mun oli pakko jaksaa, ei itseni vaan lasten takia ja se antoi voimia näyttää sille paskiaiselle, et tuli mitä vaan, niin mua ei nujerra. Ja sitä kaikkee p***aa vaan tuli lisää ja lisää ja aivan varmasti tulee vielä jatkossakin, kun vähiten sitä odotan. (Ja jos ei niin pessimisti ei pety.) Muitakin vastoinkäymisiä, yhdestä kun on selvinnyt niin toinen on tullut tilalle. Mut jos totta puhutaan, niin oon saanut ajan myötä jotain sellasta, mitä aiemmin ei ollut.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Panu Pälviä

Jos suhde on ollut traumaattinen ja ero sotkuinen, niistä parantuminen ei ole helppoa. Olen kokenut vaikean suhteen ja sitä seuranneen vaikean eron, jonka jälkeen kohtasin myös vainoamista. Miten selvisin tuosta tilanteesta?

Älä sivuuta vaikeitakaan tunteita vaan kohtaa ne

Ensimmäinen ja tärkein asia on, että pääsee _lopullisesti_ eroon vahingollisesta suhteesta, koska nämä ovat valitettavasti niitä, joihin palataan usein takaisin. Vasta lopullisen pesäeron jälkeen alkaa kaikkein vaikein osuus: henkinen korjaustyö ja tunteiden kohtaaminen voi kestää vuosia.

Henkinen korjaustyö ja tunteiden kohtaaminen voi kestää vuosia.

En halunnut eron jälkeen ajatella mitään vaikeaa, koska olin viimeinkin vapaa. En oikeastaan tuntenut mitään, ja ajattelin, että pääsin helposti eroon vaikeista tunteistani. Tämä johti suuriin vaikeuksiin, koska loukatut tunteeni jäivät käsittelemättä. Tunteet on kuitenkin kohdattava eron jälkeen, jotta vahingolliset ajattelumallit eivät jää pysyviksi. On tärkeä oppia, että omat tunteet ovat arvokkaita, oikeita ja tärkeitä.

Nauti vapaudesta ja onnellisuuden tunteesta, mutta...

Olin ikionnellinen: viimein saan hengittää. Halusin kokea kaiken heti. Tapasin ystäviä, kävin koulua, kävelin rauhassa kadulla pelkäämättä, että kotona odottaa milloin mikäkin kamala tilanne ja tapasin ihanan miehenkin. Ihmettelin elämän ihanuutta ja toisen ihmisen täydellisyyttä. Tuntui ihanalle, että joku oli normaali, välitti ja puhui tunteistaan – oli TAVALLINEN. Tavallisuus kiehtoi ja sen pauloihin oli helppoa kietoutua.

Eron jälkeen voikin tuntua, että kaikki on helppoa ja elämä hymyilee. Silloin voi ja kannattaakin nauttia ihanasta vapauden tunteesta ja rauhasta – hetken aikaa. 

..älä jätä asioita käsittelemättä!

Tee se ystävien kanssa, terapeutin luona, lääkärissä tai missä tahansa, mutta tee. Ihmismieli toimii sanonnan mukaan: sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Traumat eivät häviä mielestä itsekseen. Käsittelemättöminä ne muokkaavat mielen sisälle mustan pallon, joka voi pulpahtaa esiin ei-toivotussa tilanteesta ja räjähtää.

Minulla räjähti. Tämän takia suhteeni kuopukseni isään päättyi. Olin rikki, koska en ollut korjannut itseäni. Toinen ei voi korjata rikkinäistä sielua. Hän voi auttaa, mutta työ on tehtävä itse. Vasta tämän jälkeen on valmis jatkamaan seuraavaan suhteeseen.

Opi arvostamaan itseäsi ja luottamaan elämään

Ei kannata ajatella, että parempi olla koko loppuelämä yksin, koska kaikki ovat kuitenkin paskiaisia. Kun on oppinut ajattelemaan, että on syypää huonoon tilanteeseensa, itsetunto on nollalukemissa ja arvostusta omia tunteita kohtaan ei ole, on opeteltava uudelleen arvostamaan itseään, luottamaan elämään sekä muihin ihmisiin ja annettava itsensä tuntea jälleen. 

Olen oppinut, että olen edelleen arvokas ja tärkeä ihminen,

Kun annoin luottamuksen elämään kasvaa, huomasin, että suurin osa ihmisistä oli oikeasti mukavia, inhimillisiä ja välittäviä. Tämä oli arvokas havahtuminen, joka vei minut askeleen lähemmäksi parantumista. Luottamusta koko maailmaan ei kannata menettää, eikä varsinkaan luottamusta itseensä. Opin uskomaan, että en ole tyhmä tai idiootti,vaikka olinkin antanut itseni elää vahingollisessa suhteessa, vaan kaiken rakkauden arvoinen ja tärkeä sellaisena kuin olen. 

Käännä kokemukset vahvuudeksi

Kohtaa itsesi ja menneet tapahtumat. Opi niistä, älä unohda niitä, mutta älä annan niiden vaikuttaa koko loppuelämääsi. Ja eräänä päivänä huomaat olevasi jälleen ehjä ja kokonainen. Silloin tiedät, että ero ja suhde ovat jääneet taakse ja olet valmis jatkamaan. Lopullisesti tapahtuneista ei tarvitsekaan päästä yli – kokemuksista voit ammentaa vahvuutta ja rohkeutta elää omanlaistasi elämää ilman ahdistavan suhteen kahleita. 

Kuinka ihanalle se sitten tuntuukaan kaikkien vaikeuksien jälkeen! Pyri tätä tunnetta kohti: se tulee kyllä, usko ja luota siihen.

Kokemuksista voi ammentaa vahvuutta ja rohkeutta elää omanlaistaan elämää ilman ahdistavan suhteen kahleita.

Lue myös:
Miksi vahingollisesta suhteesta on niin vaikea päästä eroon?
Vaikea suhteeni ajoi minut etä-äitiyteen

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Viikonloppuna olimme neljävuotiaamme kanssa hänen kaverinsa synttäreillä, jossa oli lapsia kymmenen ja aikuisia yhtä paljon. Synttärit olivat tietenkin kovaääniset, mutta mukavat. Oli myös kiva jutella pojan kavereiden vanhempien kanssa. Kotiin tullessamme minulla oli molemmat pojat luonani ja he leikkivät ja katsoivat ohjelmia.

Minulle tuli pakottava tarve saada olla yksin.

Minulle tuli pakottava tarve saada olla yksin. Se iski yllättäen ja oli hyvin vaativa. Sanoin, että menen hetkeksi lastenhuoneeseen lepäämään ja te saatte katsoa kuulokkeilla omia ohjelmianne. 

Kun makasin teinin sängyssä, korvissani soi, olin hyvin väsynyt ja päässäni humisi. Päivän aikana aistien ylikuormitus oli tehnyt tehtävänsä ja se oli pakko päästä nollaamaan. Minulle liialliset äänet, kova meteli, valot ja sosiaaliset kanssakäymiset ovat hyvin raskaita, koska ne kuormittavat aistejani liikaa. Tällöin tavallinen puhekin voi tuntua liian kovalta. 

Tämä on osa erityisherkkyyttäni, mutta ei ilmene kaikilla herkillä. Se on piirre, joka ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä, mutta omat piirteensä on kuitenkin hyvä tuntea. Tapahtumarikkaiden päivien jälkeen kannattaa varata itselleen aikaa olla yksin hiljaisuudessa. Akut lataantuvat kirjaimellisesti ja tämän jälkeen jaksaa jälleen kuulla ja nähdä asioita. Samalle päivälle ei myöskään kannata järjestää monen ihmisen tapaamista tai useita sosiaalisia tapahtumia.

Aistiyliherkkä ja/tai erityisherkkä vanhempi ole sen huonompi vanhempi kuin kukaan muukaan. 

Vanhempana usein syyllistää itseään turhista asioista, ja siksi onkin hyvä muistaa, ettei aistiyliherkkyys tee huonoa vanhempaa. Jokaisella meillä on omat erityispiirteemme, niiden kanssa on vain hyvä oppia toimimaan, jolloin ne eivät kuormita arkea liiaksi. Siksi osasin sanoa, että tarvitsen omaa aikaa ja hiljaisuutta. Lapsiperheessä tämä on usein vaikea järjestää, mutta onneksi meillä se onnistui.

Aiemmin tunsin, että olen puutteellinen, koska lapsien kanssa ääniä ei voi kuitenkaan välttää, ja ne saavat minut uupumaan: esimerkiksi jos televisio on samaan aikaan päällä kun joku puhuu, hermostun, ahdistun ja tunnen jopa pakokauhua. Aistien ylikuormitus tuntuu pakottavana ja aiheuttaa myös psykosomaattisia oireita – usein hikoilen, tärisen ja vatsaani sattuu.

Siksi tämä ohje on auttanut minua paljon:

"Erityisherkän aikuisen olisikin tärkeää tunnistaa oma herkkyytensä ja sen mukanaan tuomat haasteet ja mahdollisuudet." Vauva.fin artikkeli

Erityisherkkyys on vahvuus ja aistiyliherkkyyden kanssa voi elää. Tämä on minulle minun oma voimalauseeni.

Lue myös:
Onko lapsesi aistiyliherkkä? Lue silloin tämä artikkeli.
Testaa, oletko erityisherkkä
Olen sosiaalinen erityisherkkä
Syömisen äänet ärsyttävä minua

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

On tullut aikoinaan seikkailtua Tinderin maailmassa enemmänkin. Vielä en ole tämän sinkkukauden aikana sitä ladannut. Ja siihen on ihan hyvä syy.

Edellinen kerta nimittäin opetti aika paljon, minkälaista porukkaa siellä Tinderissä liikkuu. Tai sitten vain törmäsin ihan vääriin miehiin. Kerronpa hieman.

Sitten näytölle lävähtää miehen penis.

Alku saattoi vaikuttaa oikein lupaavalta. Saatiin match, juteltiin, vaihdettiin viestejä, siirryttiin Facebookiin tai WhatsAppiin viestittelemään. Ja sitten näytölle lävähtää miehen penis. Ihanaa. Vielä ihanampaa oli, että pyydettiin omasta sukukalleudestanikin kuva.

Puhun oman kokemukseni kautta, kun väitän että onhan se niinkin, että miehet ovat enemmän visuaalisia kuin naiset. Kauniiden naisvartaloiden katseleminen kiihottaa keskimäärin miehiä enemmän kuin miesvartalot naisia. Siksi, jos mies pyytää naisesta lisää kuvia, ei se yllätä. Mutta jos pyydetään kuvaa sukukalleudesta muutaman viestin jälkeen, on se jo liikaa. Tai jos saa kuvan miehestä aatamin asussa.

Miehen sukupuolielin ei visuaalisesti keskimäärin kiinnosta ainakaan minua ihan kamalan paljoa.

Ja minä voin kertoa jotain naisten puolesta: miehen peniksen kuva ei ole kauhean kiinnostava. Miehen sukupuolielin ei visuaalisesti keskimäärin kiinnosta ainakaan minua ihan kamalan paljoa. 

Joten kun sellaisen kuva lävähtää viestimen kautta puhelimeeni, kiinnostukseni lakkaa kuin kananlento. Ihmettelen kovasti tätä ilmiötä, koska olen törmännyt tähän useammin kuin kerran. Miksi mukavan tuntuinen mies haluaa lähettää kuvan vehkeestään? Kuvia on kiva saada ja tutustua sillä tavalla paremmin, mutta joku raja kuvissakin.

Mielellään katselen tätä elintä sitten ihan livenä, kun ja jos siihen asti joskus suhde etenee. En aiemmin.

Kun kokemukseni Tinderistä ovat tällaiset, ei paljoa (netti)treffimaailma kiinnosta. Sanottakoon nyt kuitenkin, että olen minä sieltä kivojakin tuttavuuksia löytänyt, muun muassa entisen miesystäväni ja hyvän ystävänkin löysin Tinderin kautta.

Ehkä kuitenkin menee vielä ihan hetkinen, ennen kuin kirjaudun uudelleen treffisovelluksien ihmeelliseen maailmaan.

Lue myös:
Sinkkuetä-äiti Tinderissä
Värikäs parisuhde-cv:ni
Kohtaan etä-äitinä ennakkoluuloja treffimarkkinoilla

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram