Kirjoitukset avainsanalla Hyvinvointi & Terveys

Kun luin artikkelin siitä, miten hiustyylit tuppaavat muuttumaan elämäntilanteen mukaan, en olisi voinut olla enempää samaa mieltä. Olen ennenkin kirjoittanut siitä, miten hiustyylini muuttuu kun elämä muuttuu.

”Eron jälkeen hiustyylillä on helppo tuoda itsestä esiin uudistunut puoli, joka on valmis ja avoin uuteen. Erotukka tarkoittaa uuden leikkauksen lisäksi ehkä myös uutta väriä, jonka avulla on valmis ottamaan uuden askeleen elämässä”, Olenius kertoo. Me Naisten artikkeli

Minä uudistin hiustyylini täysin, kun erosin kuopukseni isästä. Tosin siihen liittyi muutenkin isoja elämänmuutoksia, mutta se kertoo sen, että muutoksen keskellä haluan näyttää, että olen uusi ja uudistunut ihminen. Katso vaikka kuvat itse:

Muutos 

Ennen

Jälkeen

Onko sinulla ollut erotukkaa?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

selkein oli kun erosin narsisti eksästä. suhteen lopussa vedin vaalean palkkiraidan punaiseen tukkaani ja lopulta vaalensin kokonaan

Vierailija
2/3 | 

Sulla on kyllä aivan tajuttoman paksu, upea tukka. Otsatukka todella pukee sua!

Vierailija
3/3 | 

Todellakin erotukka! Exän mielestä miula täytyi olla lyhyet hiukset.

Eron jälkeen otin hetimmiten ensimmäiset hiustenpidennykset, ja kasvatin pitkät.

Nyt kuitenkin 10 vuoden jälkeen on polkkamitta, muttei kuitenkaan lyhyt.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aivan kreisi viikko.

Huhhuh! Voin sanoa, että minun viikkoni on ollut aivan hullu!

Sen takia blogikaan ei ole päivittynyt niin usein kuin olette ehkä tottuneet. Instagramissani kerroinkin jo aiemmin, että työrintamallani tapahtuu ja paljon, mikä on vienyt minulta ihan valtavasti energiaa. Tästä kerron enemmän myöhemmin, mutta voin sanoa, että olen ollut joka ilta niin väsynyt, etten ole kyennyt kirjoittamaan enkä katsomaan edes lempisarjojani. Luojan kiitos on ollut lapseton viikko, ettei ole tarvinnut koettaa zombiena hoitaa vielä lapsiakin.

Kun iso, mieltäni vaivannut asia oli selvitetty, vietin ystäväni kanssa tiistaina pienen irroitteluillan, koska keskiviikko oli minulla vapaa. Se menikin taas sitten levätessä.

Lähestulkoon vuoteen en olekaan ollut treffeillä.

Mutta ei tässä kaikki. No niin, sitten niihin treffeihin. Yksiä pienimuotoisia yllätystreffejä lukuunottamatta en ole lähestulkoon vuoteen ollutkaan treffeillä. Mutta nyt olin, ihan suunnitellusti ja ajatuksella.

Olihan se todella mukavaa. Olenkin kertonut, että olen todella tyytyväinen elooni ja olooni yksin, ja olen edelleen. Silti oli kiva käydä syömässä, jutella ja nauttia alkukesästä yhdessä toisen kanssa. Puhua jostain muusta kuin lapsista tai työtilanteestani –aiheet, joista yleensä nykyään puhun ja joita ajattelen lähestulkoon jatkuvasti. Nyt pääsin irtautumaan arjesta ihan täysin.

Nyt pääsin irtautumaan arjesta ihan täysin.

En osaa tästä sen enempää vielä sanoa, muuta kuin että mukavaa oli! Taisin tarvita juuri tätä. Viikonloppu menikin koulutuksessa ja nyt olen jälleen ihan rättiväsynyt. Hyvä että edes tätä jaksan kirjoitella. 

Kerron sitten myöhemmin lisää työjutuistani ja muista suunnitelmista, joita minulla on kesäksi! Lupaan, että blogikin taas aktivoituu.

Terkut, Helka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Äiti, miksi sä nukut koko ajan? Äiti, miksei me mennä ulos? Äiti, mulla on tylsää! Äiti herää jo!

Olen kuullut näitä lauseita tänään useaan otteeseen. Kävimme kyllä ulkona, ihan pikkuisen hetken aamupäivästä. Olin nukkunut jo yhdet päikkärit ennen sitä. Niiden jälkeen oli pakko nukkua toiset. Iltapäivällä vielä kolmannet. Aamulla jaksoin nousta sängystä vasta kymmeneltä.

Jo heti aamusta huomasin, että tästä tulee huono päivä.

Syön viikottain solusalpaajalääkettä reumaani. Joskus sivuvaikutukset eivät ole niin pahoja, joskus taas ovat. Tänään ne ovat olleet. Jo heti aamusta huomasin, että tästä tulee huono päivä. Aamulla teini pystyi hoitamaan lastani, mutta lähti sitten isänsä kanssa lounaalle. Jäin yksin ja tuleva päivä pelotti. Miten selviäisin yksin nelivuotiaani kanssa?

Miten selittää neljävuotiaalle, etten nyt jaksa tehdä yhtään mitään? Että on pakko maata sängyssä ja toivoa, että maailman pyöriminen ympärillä loppuisi ja pahoinvointi väistyisi? Miten vastata hänelle, miksi makaan vain koko päivän ja en tee mitään?

Kun näkee lastansa muutenkin vain joka toinen viikko, niin harmittaa vietävästi, että yksi päivä siitä viikosta saattaa mennä ihan hukkaan.

Kun katson hänen kärsivällisiä mutta pettyneitä kasvojaan, kun en jaksa lähteä ulos, sydäntä kipristää. Haluaisin niin kovasti jaksaa ja tehdä hänen kanssansa. Kun iskee paha lääkkeen jälkeinen päivä, on se vain hyvin vaikeaa. Rittämättömyyden tunne kalvaa sisällä ja samalla oksettaa. On kuin paha krapula koko päivän ja samalla pitäisi jaksaa hoitaa lasta.

Olen kokeillut vaikka mitä keinoja, joilla helpottaa lääkkeen sivuvaikutuksia. Mikään ei oikein tunnu auttavan. Lapsettomilla viikoilla se on helpompaa, kun voi nukkua pitkään  ja maata koko päivän sängyssä. Kun näkee lastansa muutenkin vain joka toinen viikko, niin harmittaa vietävästi, että yksi päivä siitä viikosta saattaa mennä ihan hukkaan. Hän joutuu olemaan paljon itsekseen ja kyllä: älylaitteenkin kanssa. 

On vain hyväksyttävä, ettei aina vain jaksa. 

On vain hyväksyttävä, ettei aina vain jaksa. Ei kai siinä muu auta. Todella hyvin pojat osaavatkin suhtautua pahaan olooni ja eivätköhän he ymmärräkin, etten tee sitä tahallani. Selitin pienemmälle, että äidillä on kädet kipeät, ja niiden takia syön lääkettä, josta tulee paha olo. Haluaisin kyllä leikkiä, mutta juuri nyt en vain jaksa.

Tulevaisuudessa toivon, että voisin jättää koko lääkkeen pois. Jää nähtäväksi, onnistuuko se.

Lue myös: Miten kertoa lapselle fyysisestä sairaudesta?

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minua on satutettu rakkaudessa. Satutin takaisin, kärsin, haavoituin ja kaaduin. Olen vihannut ja surrut menetettyjä mahdollisuuksia ja huonoja valintoja. Olen itkenyt öitäni ja uskonut, etten enää ikinä voi rakastaa. En halunnut rakastua tai olla rakastettu. Halusin hautautua yksinäisyyteen loppuelämäkseni.

Rakkaus on julmaa, kun luottaa ja haluaa uskoa parhaaseen, mutta sitten satutetaankin pahemmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Koko elämän laitoin jonkin varaan ja menetin kaiken. 

Rakastin liian palavasti, liian tulisesti, liian antautuen, järjettömästi ja luottaen,

Tiedän, mitä on surra niin, että luulee sydämen särkyvän. Se vie ilman, jota hengittää, maan, jossa kävellä, käden, josta pitää kiinni. Se tekee sieluun sellaisen haavan, jonka uskoo pysyvän siellä aina.

Mutta parhain oivallus oli, etten menettänytkään ihan kaikkea. En menettänyt elämääni. Kun muistelen nyt tuota aikaa, kun rakastin liian palavasti, liian tulisesti, liian antautuen, järjettömästi ja luottaen, ymmärrän, että elämä on todellinen lahja. Pienessä hetkessä voi menettää paljon, mutta pieni hetki voi muuttaa kaiken paremmaksikin. Tuo hetki vain pitää löytää, sitä kohti kurkottaa ja uskoa, että se tulee.

Se tulee kyllä.

Se vie ilman, jota hengittää, maan, jossa kävellä, käden, josta pitää kiinni.

Kaiken tämän jälkeen olen oppinut, mitä on elää niin, että arvostaa itseään, kuuntelee itseään, omaa sydäntään, puhuu itselleen arvostavasti. Mikään tai kukaan ei saa vaikuttaa meihin niin, että lakkaamme rakastamasta itseämme. Jos tämä tapahtuu, on jotain vialla. Mikään rakkaus ei ole sen arvoista, että menetämme luottamuksemme ja arvostuksemme itseemme.

Rakkaudessa satutetut ovat elämän vaikeuksissa vahvoiksi muokkaamia. Kaikki tuntemani vahvimmat ihmiset ovat niitä, joilla on takanaan kokemuksia, joista monet eivät selviäisi. He ovat empaattisimpia, rakastavaisimpia ja ymmärtäväisimpiä ihmisiä, joita tiedän. Se on vahvuutta, jota ei voi saada mistään muualta kuin omista läpieletyistä kokemuksista. Nuo kokemukset ovat muokanneet ihmisestä timantin.

Sinä, joka kamppailet juuri tällä hetkellä elämäsi tuskassa, helvetissä, vaikeuksissa tai ahdistuksessa: muista, olet matkalla kohti timanttiutta.

Sinä, joka kamppailet juuri tällä hetkellä elämäsi tuskassa, helvetissä, vaikeuksissa tai ahdistuksessa: muista, olet matkalla kohti timanttiutta. Vaikka sanonta se mikä ei tapa, vahvistaa, ei auta, tämä voi auttaa: olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Älä annan kenenkään kohdella sinua huonosti. Anna rakkauden viedä mukanaan, tunne, uskalla, ole avoin ja haavoittuvainen, mutta kunnioita aina itseäsi. Olet elämäsi tärkein ihminen.

Ja tuosta tärkeimmästä ihmisestä voi tulla vaikeuksissa hioutunut timantti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Lue myös: Älä katkeroidu elämälle

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Mulla on ollut takana muutama päättynyt suhde. Yhden päätin itse ja suren sitä vieläkin, vaikka kasvettiin erilleen jo ennen kuin päästiin yhteen edes. Mutta sen jälkeen ei olla tavattu ja kuitenkin oli tärkeä ihminen. Toinen päättyi minulta kysymättä ja hyvä että päättyi. Niin paljon minua satutti viimeiset vuodet ja vieläkin. Pelkkää petosta ja valhetta koko juttu enkä usko, että ikinä edes rakasti, paitsi ehkä itseään, enkä kyllä ole varma siitäkään. Onneksi mua on kuitenkin rakastettu, niin että ei ole tarvinnut uskoa, että olisin niin huono ja arvoton. Ja hyvin mun on käynyt, tiedän, että musta välitetään useammaltakin eri taholta, liikaakin ja se sattuu, kun tiedän, miltä se tuntuu. Mutta parempi se kuin viha tai se, että ei tuntisi mitään tai välittäisi mistään. Olen ollut vahvasti tunteva aina, mutta jatkuva satuttaminen aiheutti sen, että tuntui siltä, että on parempi, kun ei tunne mitään ja pitkään niin olikin. Sitten mua autettiin tuntemaan taas, mutta heti uudestaan satutettiin. Selvisin siitä kyllä, mutta vain siksi, että ei tehnyt sitä tahallaan ja oli pahoillaan siitä ja on vieläkin. Ja hyvä, että selvisin. En muuten olisi uskaltanut tarttua onneen ja olla taas onnellinen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017