Kirjoitukset avainsanalla elatusmaksut

Kuva: Panu Pälviä

Näin halusi kysyä eräs lukijani. Hän on kokenut, että eronsa jälkeen lasten toinen vanhempi vaati lähihuoltajuutta –jopa raivolla, kuten hän asian ilmaisi–  ihan vain rahan takia. Ennen eroa toinen osapuoli ei välittänyt hoitaa lapsia ja ei tuntenut suurta tarvetta viettää perhe-elämää. Eron jälkeen alkoivat vaatimukset lähihuoltajuudesta ja laajasta luonapito-oikeudesta.

Toisella vanhemmalla on heikompi tulotaso kuin lukijallani ja halu muuttaa isompaan asuntoon. Kolmesta lapsesta saisi lähihuoltajana hyvin asumistukia, elatusmaksut sekä lapsilisät. Lukijalleni nousi väkisin mieleen ajatus: vaaditko sinä lähihuoltajuutta ihan vain rahan takii?

Näkemykset eroavat riitaisten vanhempien välillä

Tästä aiheesta puhuttaessa yleensä esiin nousee kaksi näkemystä, mikä ei yllätä, koska osapuoliakin on kaksi. Lähivanhempi oikeutetusti vaatii elatusmaksuja, lapsilisiä ja muita tukia, koska hän maksaa harrastukset, vakuutukset, vaatteet ja muut isot menot. Etävanhempi ei osallistu näihin menoihin.

Etävanhempi taas sanoo, että maksaa kuljetukset, vaatteet hänen luokseen, elatusmaksuja, harrastuksia hänen luonaan ja niin edelleen.Tukia ei saa asumiseen eikä lapsia huomioida missään etuuksissa.

Ja rahasta riidellään – harvatpa meistä olemme niin rikkaita, ettei olisi väliä, mitä tukia tai maksuja saamme.

Ja rahasta riidellään, mikä ei tietenkään ole ihmekään, koska harvatpa meistä olemme niin rikkaita, ettei olisi väliä, mitä tukia tai maksuja saamme. On kuitenkin harmi, jos huoltajuuskeskusteluissa ja yhteisissä puheissa raha nousee tärkeimmäksi asiaksi. Joissain tilanteissa on kuitenkin selvästi nähtävissä, että riitaa tulee ihan vain sen rahan takia.

Nyt kun joku teistä lukijoista miettii tai sanoo ääneenkin, etteivät ne elatukset ja tuet niin isoja ole, että sen takia lähihuoltajuutta kukaan vaatisi, pitää minun sanoa heti vastineeni näille lausahduksille.

Valitettavasti on niitäkin, jotka saavat lähivanhempana enemmän enemmän etuuksia, elatusmaksut ja lisät ja samaan aikaan vaativat etävanhempaa kuitenkin ostamaan paljonkin vaatteita lapselle, maksamaan lapsen matkat etävanhempansa luo ja osallistumaan lapsen harrastusmaksuihin. Olen sen verran paljon jo tämän asian parissa kirjoittanut ja asiaa tutkinut, että on valitettava mutta silti tosiasia, että tällaista tapahtuu. 

Siinä ollaan mielestäni jo aika pitkällä ajatuksesta, että lapsen oikeudet ja tarpeet olisivat erossakin etusijalla. Mutta miksi se raha on niin tärkeä seikka huoltajuusasioissa? Syy tähän osittain on näkemykseni mukaan lainsäädännössä.

Tuoko uusi lakiuudistus ratkaisun tilanteeseen?

Lapsenhuoltolain uudistuksesta on puhuttu jo jonkun aikaa. Siinä vuoroviikkoasuminen voitaisiin kirjata lakiin, jolloin edes vuoroviikkovanhempien keskinäinen tasavertaisuus vahvistuisi, ainakin lain tasolla. Nythän jako etä- ja lähivanhempaan on selkeä ja selkeä on tätä kautta myös etujen ja tukien jakaantuminen enemmän lähivanhemmalle.

Ongelmaksi tässäkin uudistuksessa nousee, että edelleenkin pitäisi kirjata, kumpi on lähivanhempi. Mitä todellista muutosta tämä sitten voisi tuoda tilanteeseen, jossa riidellään huoltajuudesta raha-asioiden vuoksi? Uudessa laissa mahdollisesti mainitaan, että esimerkiksi lapsilisä voidaan jakaa puoliksi. Niin, riidattomassa tilanteessa tämä ehkä onnistuukin. Mitä sitten riitatilanteessa tapahtuisi, kun ei lapsilisän jakaminen edelleenkään olisi pakollista vuoroviikkovanhemmuudenkaan kohdalla?

Ja lain takia rahasta riidellään, koska se on niin epäreilu vanhempien välillä.

Laki vahvistaisi lapsen oikeutta kahteen kotiin ja se olisi näkyvillä hänen tiedoissaan, mutta raha-asioihin tämä muutos ei toisi edelleenkään muutosta. Raha on kuitenkin näkemykseni mukaan se kuuma peruna tässä asiassa, vanhempien näkökulmasta katsottuna. Lakiuudistus onkin lähtenyt lapsen oikeuksista, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta se unohtaa, että lapsen oikeudet hämärtyvät vanhempien mielessä, jos rahasta joudutaan riitelemään. Ja lain takia rahasta riidellään, koska se on monien mielestä niin epäreilu.

Mikä ratkaisuksi tilanteeseen?

Jos uusi lakikaan edes voimaantullessaan ei veisi epäkohtia vuoroviikkovanhempien rahallisiin etuuksiin ja tukiin, mikä sitten on ratkaisu? Helppoa toki olisi sanoa, että älkää riidelkö rahasta. Tämä nyt ei ole kovinkaan hyvä neuvo, koska raha on monella tiukassa ja elatustuet, asumistuet, lapsilisät ja muut lapseen liittyvät saatavat maksut tärkeitä kuukausittaisia tulonlähteitä.

Riitaisessa eroperheessä tilanne siis jatkunee samana kuin se tähänkin asti on jatkunut.

Riitaisessa eroperheessä tilanne siis jatkunee samana kuin se tähänkin asti on jatkunut, jos vanhemmat eivät ratkaisua keskenään löydä ja laki ei pakota oikeudenmukaisempaan etuuksien jakamiseen.

Lue myös:
Meillä ei makseta elatusmaksuja
Raha suurin syy huoltajuusriitoihin

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (2)

Virpi Kaunismäestä

Kirjoitat tärkeästä asiasta. Ihan turha on sanoa, että älkää riidelkö rahasta, koska summat ovat niin merkittäviä, varsinkin pienituloisten kohdalla. Vain kaksi tosi hyvätuloista voivat olla välittämättä rahasta. Se hyvä puoli etävanhempi/lähivanhempi- systeemissä on, että jommalla kummalla on silloin selkeä päätäntävalta lapsen asioissa. Se antaa elämään rauhan silloin, jos tilanne on se, että hyvästä tahdosta huolimatta riitaa tulee aina kun jostain pitäisi päättää ja varsinkin jos päätöksiin liittyy raha. Toki toivottavaa on, että se jolla valta on, eli lähi, käyttää sitä viisaasti lapsen etu edellä, eikä esim etävanhemman kiusaamiseen ja rahastamiseen. Yhteishuoltajuus on haastavaa, vaikka oltaisiin hyvissä väleissä ja lähes epätoivoinen savotta, jos huonoissa. En tiedä mikä olisi asiassa viisaus, mutta olen samaa mieltä, että uusi laki tällaisena ei juuri muuta tilanetta.

Vierailija

En todella olllut hyvätuloinen erohetkellä mutta ei todellakaan silti olisi mieleen tullut tapella rahasta! Koittakaa nyt hyvät ihmiset tulla edes niiden lapsien vuoksi toimeen keskenänne jos se toinen ei maksa niin sitten se ei maksa! Sitten haetaan muita tukia, lisätöitä yms. Mulle oli ainakin ja on edelleen ylpeys, että rahallisesti pärjäsin ilman exän apua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Olen törmännyt outoon ilmiöön viime aikoina blogatessani. Olen kertonut muun muassa siitä, miten olemme järjestäneet vuoroviikkovanhemmuutemme ja miten raha-asiamme eroperheessämme on hoidettu. Olen saanut todella outojakin kommentteja aiheeseen, kuten esimerkiksi, että varmasti oikeasti riitelemme ja sanon vain, että kaikki menee sopuisasti. Toinen kommentti sanoi, etteivät eroperheet voi olla riidattomia.

Jos lähiäitiys on erovanhemmuuden normaali, onko riitely erovanhemmuuden toinen normaali?

Jos lähiäitiys on erovanhemmuuden normaali, onko riitely erovanhemmuuden toinen normaali? Onko siksi niin vaikea uskoa, että meillä oikeasti kaikki menee sopuisasti? Törmään jatkuvasti kommentteihin, ettei meillä oikeasti asiat varmasti näin hyvin ole. Tai sitten saan kommentteja, jotka sanovat, että pönkitän omaa paremmuuttani, kun sanon, etten vaadi elatusmaksuja tai lapsilisiä itselleni. 

Joissakin eroperheissä jaetaan elatukseen liittyvät tulot ja menot tasan niin, että lapseen käytetty rahasumma ei muutu, mutta maksaja ja maksun suuruus jakaantuu oikeudenmukaisesti tukien, luonapitopäivien ja tulojen mukaan. Viime aikoina on tullut useasti esille, että vuorovikkovanhemmuudessa etuudet ja tuet eivät jakaannu lainsäädännössä järkevästi vanhempien kesken. Siksi raha-asioista voidaan sopia keskenäänkin; jos välit ovat tarpeeksi sopuisat ja luottamus entistä kumppania kohtaan on säilynyt erosta huolimatta. Näen, ettei eron jälkeen yhteinen vanhemmuus kuitenkaan muutu miksikään.

Istuuko meissä jotenkin tiukasti perusajatus, että eron jälkeen entiset kumppanit aina riitelevät?

Joissakin perheissä asiat sovitaan keskenään niin, että tapaamisasiat ovat toimivia perheen kulloisessakin tilanteessa. Laki ei velvoita vahvistamaan tapaamisaikoja virallisesti. Tapaamissopimuksissa varmistetaan lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan. Jos hän tapaa vanhempien keskinäisen sopimuksen kautta tasapuolisesti molempia, en näe tarpeelliseksi vahvistaa sopimusta. Mutta sopimus KANNATTAA vahvistaa, jos on vaarana, että päädytään riitatilanteeseen. Silloin molemmat ovat pakotettuja toimimaan sovitun mukaisesti.

Istuuko meissä jotenkin tiukasti perusajatus, että eron jälkeen entiset kumppanit aina riitelevät? Vai mistä johtuu, että törmään oudoksuntaan, kun sanon, että meillä ihan oikeasti ei riidellä kummankaan pojan asioiden takia? Sehän on vain ja ainoastaan lapsen etu, ettei perheessä riidellä eron jälkeen. Ja onhan se itsellekin todella paljon mieluisampaa elää sovussa kuin riidoissa. 

Lue myösMitä kummaa tarkoittaa täydellinen eroperhe?

Kummastellen, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (7)

Hetkautus

Meillä meni pari vuotta erosta suht ok. Oltiin lähes kavereita ja tehtiin perheenä kaikkea kolmestaan jne. Koska tultiin toimeen, kaikki piti meidä salapariskuntana. Eihän eronneet vanhemmat voi tulla toimeen, saatikka viedä lasta yhdessä kesälomareissulle! 

Nyttemmin kun kuvaan on astuneet uudet kumppanit ja välit on menneet huonommaksi esimerkiksi lapsen psykologi on lausunut ääneen, että nyt tämä meidän tilanne näyttää normaalimmalta hänen silmäänsä. Olihan hänestä meidän vanhempien välit oudot silloin kun tultiin toimeen hyvin. Hieman hämmentävää palautetta, kun kuvittelisi lapsen edun olevan juuri se, että vanhemmat tulee toimeen...

Vierailija

Exän kanssa ajautuu joka asiasta riitaan, halusi tai ei. Jos joustaisin loputtomiin kaikessa kuten exä haluaa, niin ei tulisi eripuraa. "Tuo sinä, tee sinä, hanki sinä" En vain viitsi enää vaivautua joka kerta ihmisen edessä, joka hyväksikäyttää toisten hyväntahtoisuutta, mutta itse ei anna vastineeksi ikinä mitään joustoa.

Minä vaan

Meillä eron jälkeen oli alkuun riitaisaa, nyt reilun vuoden asiat on olleet oikein hyvin. Ollaan exän kans hyvissä väleissä, ja lapsen kannalta kaikki on hyvin. Nykyinen puolisoni on mustasukkainen exästäni.. 😣 ei voi ymmärtää että miten voidaan olla näin hyvissä väleissä? Itte tappelee exänsä kans ihan kaikesta..

Vuoden Äiti

Kyllähän se niin on, että hyvin helposti riitely ja kiistat ovat erovanhemmuuden normaali. Tähän on mielestäni yksinkertainen selitys, jonka sinäkin uusimmassa tekstissäsi toteat: "Pettäminen on kaiketi yksi yleisimmistä eroon johtaneista syistä." Vaikkei vanhempien keskinäisten välien  ja eron syiden pitäisi antaa vaikuttaa erovanhemmuuteen, niin uskoisin sen kuitenkin hyvin usein vaikuttavan. Itsehän olen eronnut vuosia sitten ja koen tänä päivänä olevani exäni kanssa ihan ok väleissä. Mutta meillähän ei yhteisiä lapsia olekaan ja eron syykin oli se laimea erilleen kasvaminen.

Vierailija

Ei mekään riidellä. Asioista sovitaan ihan nätisti sovussa keskustellen. Mutta olen myös seurannut sivusta kuinka lähipiirissä exät kiukuttelevat ja tekevät kaikkien elämästä mahdollisimman vaikeaa. Itse en suostu olemaan sellainen pikkusieluinen ja katkera ihminen, vaan mieluummin käyttäydyn aikuismaisesti. Vaikka välillä tuntisinkin katkeruutta, niin en halua antaa sen vaikuttaa lapsen ja isän väleihin.

Vierailija

Pikkusieluinen ja katkera? Että jos on yhdessä sovittu että vanhemmat vastaavat yhdessä lasten elatuksesta ja toinen ei ole sitten eron jälkeen osallistunut mitenkään muuten kuin ostamalla ruokaa kun lapset ovat hänen luonaan. Väkisinkin vetää katkeraksi kun jos joku meno exällä on lasten kanssa, se ottaa rahan lapsilta. Tyyliin mennään Hoplopiin, ja lapsi joutuu maksamaan käynnin omista rahoistaan.

Kyllä olen katkera ja mua harmittaa, ja mielestäni saakin se että isä ei omille lapsilleen raaski juttuja. Haluaisin kovin että tekisivät asioita yhdessä, mutta kun on saita, on loppuun saakka saita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vuoroviikkolapseni kanssa viime kesänä.

Eroperheiden arkeen merkittävästi vaikuttaa, miten raha-asiat ja lapsiin kohdistuvat menot ja tulot on jaettu.

Kerroin aiemmin, mitä tukia saan lapsistani. Minulta toivottiin tämän jälkeen postausta, jossa kerron, mitä menoja minulla on lapsistani. Tässä kirjoituksessa kerron tästä enemmän.

Kirjoitin aiemmin, miten suurta roolia eroriidoissa näyttelee raha. Se johtuu siitä, että vuoroviikkoinen asumisjärjestely ei usean mielestä ole tasapuolinen juuri etuuksien ja elatusmaksujen määrätymisen suhteen. Vauva.fi kirjoitti myös äskettäin siitä, miten vanhemmat kokevat rahan tuottavan eniten ongelmia vuoroviikkoarjessa.

Vuoroviikkoasumisessa suurin ongelma on yleensä raha.

Hyvin keskenään kommunikoivat vanhemmat voivat sopia itse raha-asioista, jolloin järjestely voi olla reilumpi molemmille osapuolille. Näin me olemme tehneet. Miten raha-asiamme on sovittu?

Mitä menoja minulla on vuoroviikkolapsestani?

Päiväkotimaksu 30€/kk. Minä hoidan meillä päiväkotimaksun, joka ei Helsingissä ole kovinkaan suuri; sitä alennettiin myös äskettäin. Päiväkotimaksuissa otetaan hyvin huomioon lähivanhemman yksinasuminen. 

Vaatteet noin 25€/kk. Sivusin jo aiemmin sitä, että minä ostan lapsellemme suurimman osan vaatteista. Isä ostaa vaatteita toisinaan, varsinkin kenkiä ja isän puoleiset isovanhemmat tekevät välillä isompia vaatehankintoja. Olen Facebook-vaatekirppisfani, ja ostan lähestulkoon kaikki poikani vaatteet niistä. Joskus tulee tietenkin isompia menoeriä, jos joutuu ostamaan esimerkiksi uudet kengät, toppapuvun tai vaikkapa nyt uv-suojatun uimapuvun sekä aurinkolasit.

Vakuutukset noin 5€/kk. Ovat samassa minun vakuutusteni kanssa.

Ruoka. Tarkkaa summaa en osaa sanoa, paljonko tähän menee, koska poikanmme syö samaa ruokaa kuin minä ja on varsin pieniruokainen.

Lelut noin 5€/kk. Leluja tulee harvemmin ostettua, mutta joskus niitäkin.

Puolet lapsilisistä menee pojan isälle 70€/kk. Tämä kompensoimaan nimenomaan sitä, ettei vuoroviikkoinen etävanhempi saa lapsilisiä ja lasta ei huomoida asumistuissa, mitä hän muutoin voisi saadakin. Myös bensakulut ovat hänellä nyt korkeammat, kun muutin kauemmaksi hänen kotipaikastaan ja hän tuo vuoroviikoin lapsemme päiväkotiin kotini lähelle.

Mitä menoja minulla on etäpojastani?

EN maksa elatusmaksuja. Jostain syystä tämä aiheuttaa paljon kommentointia kuten myös se, ettei vuoroviikkopoikani isä maksa minulle elatusmaksuja. Olemme jakaneet kulut ja menot keskenämme niin, että koemme turhaksi siirrellä rahaa vanhempien tililtä toiselle. 

Minulla on hyvin vähän vakituisia menoja etäpojastani. Ruuat tietenkin ostan hänelle, kun hän on luonani. Ostan hänelle erittäin harvoin vaatteita, jotka ovatkin melko kalliita. Tokko edes osaisin oikeanlaisia ostaa. Rahaa vaatteisiin annan silloin tällöin hänen tililleen.

Maksan poikani puhelinlaskun. Olen tehnyt tämän jo siitä lähtien, kun olin vielä hänen lähivanhempansa ja olen halunnut jatkaa sen maksamista.

Käymme usein ulkona syömässä ja elokuvissa, ja nämä menot tietenkin maksan. 

Maksan joskus hänen bussikorttinsa, varsinkin aiemmin, koska bussilla kulkeminen oli pakollista vain siksi, että hän pääsi luokseni. Nykyään hän kulkee bussilla harrastuksiin, kaupungille ja kavereiden luokse ja hänen isänsä maksaa joskus lipun ennen kuin ehdin itse sitä ostamaan.

Sen myöntäminen, että raha-asiat meillä sujuvat hyvin, aiheuttaa joskus närää.

Sen myöntäminen, että raha-asiat meillä sujuvat hyvin, aiheuttaa joskus närää. Ymmärrän tämän, koska raha on isoin syy erovanhempien riitoihin, eripuraan ja arjen ongelmiin. Koen olevani etuoikeutetussa tilanteessa, koska meidän perheiden asiat sujuvat näin hyvin.

Tärkeintä raha-asioissa eroperheissä on se, että lapsen elintaso pysyy samana maksoi kuka vain menot ja kuka saakaan etuudet. Näin koen meidän perheessä tapahtuneen.

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (4)

Vierailija

Siis voiko päiväkotimaksu tosiaan olla vain 30 euroa/kk?? Täälläpäin lapsen päiväkoti maksaa n. 280 euroa kuussa (ja ei kyllä ikinä alenneta, vaan nostetaan koko ajan).

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kaavahan kaiketi kaikissa kunnnissa hyvin selkeä? Helsingissä näin minun kohdallani:

Perhekoko2

Vähimmäis-/ bruttotuloraja 2050e/kk

Maksu 10,7% 

• Taulukosta perhekoon mukainen varhaiskasvatuksen vähimmäisbruttotuloraja/kk, joka vähennetään (keskimääräisistä) kuukausibruttotuloista. • Jäljelle jäävästä luvusta otetaan 10,7 % mukainen osuus = nuorimman lapsen kokopäivähoidon maksu.

tästä voi suoraan laskea, että minulla se on tuo 30€

Lähde: https://www.hel.fi/static/liitteet/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/V...

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Tilanne on ihan toinen sitten kun lapsi on teini, ja vaatteita ei voikaan ostaa kaikkea käytettynä.

Meillä on myös vuoroviikkokuvio, mutta lapsi ei saa isän luona ikinä yhtään mitään muuta kuin ruoan. Täytyy sanoa että harmittaa lapseni puolesta ja paljon, että isä on niin itsekäs että eivät kesälomallakaan mitään ole suunnitelleet. Rahasta ei ole kysymys, ex on ihan yhtä hyvätuloinen kuin minä, mutta säästää rahansa.

Vierailija

Meillä laitetaan lasten vaate-, harrastus-, vakuutus-, hoito- ym. kulut aina puoliksi. Molemmat vanhemmat huolehtivat omilla viikoillaan ruoat ja hygieniatarvikkeet. Lisäksi kumpikin huolehtii itse lasten huonekaluista ym. tarvikkeista kotonaan sekä lasten kanssa tehdyistä matkoista.

Kumpikaan meistä ei maksa elatusmaksuja. Lapsilisät tulevat virallisesti minulle koska olen ns. lähivanhempi, mutta jaamme ne käytännössä puoliksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Palkasta ja sen määrästä ei puhuta. Se on vain ääneensanomaton sääntö, jota tulee noudattaa. Palkan määrää voi varovasti kysyä, ehkä, todella läheiseltä ihmiseltä.

Monissa maissa palkasta puhutaan ihan avoimesti, mutta Suomessa ei. Minä teen nyt poikkeuksen. Minulta on kysytty, mitä tienaan. Tässä vastaukseni:

Mikä on palkkani ja mitä tukia saan?

  • Minun kuukausipalkkani on 2229€ ilman lisiä. Saan harvoin ilta- tai viikonloppulisiä, koska olen toimistotyöntekijä.
  • Lisäksi saan kirjoitustöistäni vaihtelevan määrän kuukaudessa lisätuloja.
  • Saan lapsilisää korotettuna kuopuksestani 144,30€; tästä 70€ menee kuukausittain hänen isälle.
  • Muita tukia en enää saa.

Palkasta on vaikea puhua, koska hävettää

Sopii hyvin suomalaiseen mielenlaatuun, että palkasta puhuminen hävettää. Joko sitä saa liian vähän, tai sitten liian paljon, eikä sitä kehtaa sanoa. Toisethan voivat vaikka alkaa kadehtia sinua. Verotiedot ovat julkisia, joten mistään salaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys. Raha-asiat silti kiinnostavat paljon; myönnätkö, että klikkasit tämän tekstin auki, koska toisten, jopa tuntemattomien, palkan määrä kiinnostaa?

Myönnätkö, että klikkasit tämän tekstin auki, koska toisten, jopa tuntemattomien, palkan määrä kiinnostaa?

Itsekin mietin todella pitkään tätä blogitekstiä. Ei kehtaisi sanoa. Miksi näin on? Eihän palkka meitä määrittele, olemmeko hyviä tai menestyviä. Jos palkka on alhainen, se voi kertoa myös oman alan huonosta palkkatasosta, josta pitäisi siinä tapauksessa puhua entistä äänekkäämmin. Olisi myös hyvä tietää, onko oman palkan määrä samalla tasolla kuin muilla saman alan työtä tekevillä.

Rahasta puhuminen on jotain, mitä suomalaiset eivät oikein osaa. Ei ole tietenkään pakko puhua omasta palkasta jos ei halua, mutta oman taloudellisen tilanteen häpeäminen palkan takia on mielestäni turha taakka. Usein kyse on kuitenkin siitä, että ei ole saanut oman alan töitä, tai töitä ollenkaan, vaikka on niitä hakenut  tai oman alan palkkataso on riittämätön. Miksi sitä pitäisi hävetä? Minua ei ainakaan palkkani tai pankkitilini saldo määrittele; sen tekevät täysin muut asiat.

Ei ne tulot vaan ne menot

Miten hyvin tulee toimeen on myös menokysymys; miten on saanut tasapainotettua menonsa tulojensa mukaan? Tosiasiahan on, että tuli mitä tahansa tilille, se on mennyt kuukauden jälkeen, eikä niin? Menot tulee suunnitella tulojen mukaan. Lisäksi neuvoni on, että jos on tyytymätön raha-asioihinsa, voi miettiä, miten niitä voisi kohentaa. Muutos lähtee itsestä. Mikä on ensimmäinen asia, jolla tilannetta voisi kohentaa? 

Ei anneta rahan ja sen määrän määritellä itseämme. 

Raha-asiat ovat herkkä aihe, ja en edelleenkään kehota kyselemään kaikilta, että mikäs se sinun palkkasi on. Mutta jonkinlainen avoimempi keskustelu aiheen ympärillä olisi minun mielestäni suotavaa. Silloin turhan salailun ja häpeilyn taakka mahdollisesti vähenisi. Ei anneta rahan ja sen määrän määritellä itseämme. 

Lue myös:
Ajauduin nuorena opiskelijaäitinä velkakierteeseen 
Elin köyhyydessä vauvani kanssa

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

 

Kommentit (12)

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Olen tässä pohtinut, että onkohan tämä tuloista puhuminen erityisen haastavaa silloin, kun puhumme tuista? Saako toinen enemmän tukea kuin toinen? Toisaalta myös mietin, että jos työyhteisössä on kovasti palkkaeroja, niin voidaanko silloin puhua palkasta ääneen? Samaa työtä tekevät saavat eri palkkaa, onhan se jo ihan maalaisjärjellä epäreilua. Verotiedot tosiaan on julkisia, mutta käykö kukaan oikeasti katsomassa toisen verotietoja? Toki onhan näitä, mutta en kyllä itse lähtisi kavereideni verotietoja tutkimaan, mutta myönnän olevani kiinnostunut heidän palkastaan, jos he siitä alkavat kertoa. Ja tottaha toko klikkasin tämän nähdäkseni tienaatko enemmän kuin minä... mikä tosin ei ole vaikeaa, koska olen tällä hetkellä kotiäitinä ja tulot koostuu niistä parjatuista tuista. 😉

Vierailija

Oletko hakenut /saanut apurahoja? Niitähän on mahdollista saada aloittelevankin tietokirjailija, ja pienet summat - joita tulokkaille yleensä myönnetään- eivät edellytä virkavapautta päätyöstä.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

En saanut aikaiseksi ja nyt kirjakin on jo valmis. Seuraavaa varten sitten 😉

Terveisin, Etä-äiti

Mira/Blinger Shimmer -blogi

Itse olen kohtalaisen avoin ollut palkka-asioiden suhteen, mutta huomaan kyllä kuinka vaikea aihe suomalaisille on - enkä oikein sitä käsitä. Eikö olisi esim. saman alan ihmisten kanssa ihan hyväkin puhua näistä asioista avoimesti, että huomaa jos vaikka jokin korotus on jäänyt välistä mikä sinullekin olisi pitänyt tulla?

Vierailija

Joudutko minkä verran maksamaan elatustukea isommasta lapsesta? Ja miksei kuopuksen isä maksa sinulle elatustukea, koska käsittääkseni viikko-viikko systeemillä kun elatuksesta makselen? Ei sillä.. kyllähän sinun palkallasi pärjää muutenkin :)

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Olenkin jo jotain tästä kirjoittanut ja voisihan jonkun meno-bloggauksenkin tehdä : https://www.vauva.fi/blogit/eta-aiti/raha-asiat-perheissani-riidellaanko...

Eli meillä ei kukaan maksele elareita mihinkään suuntaan vaan lapseen liittyvät menot tasataan muutoin oikeudenmukaisesti tulojemme ja menojemme mukaan, lapseen käytetty elatus pysyy kuitenkin samana jos makseltaisiin rahaa toisen tilille. Tämä on meillä toiminut hyvin.

Terveisin, Etä-äiti

Nannamiharu

Jep. Enemmän puhetta.
Mieheni tienaa 2200 euroa kuukaudessa ja minä 540 khh ja 200 euroa lapslisiä.

Mieheni palkka on kuukausipalkka, kutakuinkin laskettuna 13,75 tunnilta. Cnc-koneistaja, koulutus löytyy ja koulun jälkeen ollut samassa työpaikassa viimeiset 15 vuotta. Samaa työtä hänen kanssaan tekee 2 muutakin työntekijää, toinen ollut 5 vuotta talossa ja tienaa muutaman sata euroa enemmän ja toinen ollut talossa 20 vuotta ja tienaa reilun tonnin enemmän kuussa (ilman koulutusta). Että kyllä näistä pitäis avoimemmin puhua. Heillä on kuitenkin sama työ.

Oma työni on hiukan alta 13€ tunti. Työsopimus on 15 tuntia viikossa ni siit voi nopeesti laskea mun normi kk palkan ilman lisiä. Noin puolet mun normityöajasta on iltatöitä tai viikonlopputöitä. Kesäaikana (tai sairaslomatuurauksia) olen töissä 30-50 tuntia viikossa.

Tukia ei saada mistään. Missään ei huomioida sitä että asutaan alueella jossa julkinen liikenne on vain märkä päiväuni ja perheessä on pakko olla 2 autoa vaikka mä olenki kotona lapsien kanssa. Ilman autoa mä en meinaan pääse edes neuvolaan tms ilman että mies on palkattomalla vapaalla. Mä haluisin palaa töihin, mutta siinä vaojeessa pitäisi hommaa hoitopaikka lapsille. Jos mulla ois joka kuukausi vain se minimipalkka niin 2 lapsen kokoaikaisesta hoidosta maksettais vaan 80€kk mutta koska mun tulot heittelee noinki hurjasti niin maksu määräytyis suuremman tulon mukaan mikä tarkottais 400€kk.

Nyt mä sit tosiaan olen kotona khh voimin koska tuostahan yhtälöstä jokainen voi vapaasti laskea että kannattaako mennä töihin jos palkka on 8 kuukauden ajan 800€ kuussa josta maksetaan verot, työmatkakustannukset ja 400€ hoitomaksut.

Katerin

Hienoa, että teillä jakaantuu fillareiden, luistimien, suksien, vaatteiden ym. kulutustuotteiden hankinta. Minä maksan, ostan ja hankin meillä kaiken yksin kolmen lapsen osalta ja niihin vasta kuluukin rahaa. Uutena ostoon ei minkäänlaista mahdollisuutta. Sinänsä siis tämä ajatus lapsilisien jakamisesta tulevaisuudessa yhteishuoltajien kesken kuulostaa todella mielenkiintoiselta ajatukselta. Harrastuksetkin maksan yksin, kuten sairauskuluvakuutukset. Eipä sitä nuorempana tajunnut, miten puoliso voikaan pestä kätensä kaikesta vastuusta, mutta ehkä se kosto on sitten suloista, kun itse avioeroa hain. Tsemppiä sinne!

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Kiitos. Tämähän toimiikin vain silloin, jos aidosti jaetaan kustannukset. Esimerkiksi esikoiseni isä saa kyllä koko lapsilisän, mutta meillähän ei hänen kanssa olekaan vuoroviikkosysteemi. Tapauskohtaisesti pitää suunnitella, ja painotan edelleen, että jos jaetaan tulot ja tuet, pitää menotkin OIKEASTI jakaa tasan. Nuoremman kohdalla menee näin. Toki myös isovanhemmatkin ostaa jotain isoja ostoja meillä :) siitä olen onnellinen.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija

Olisi ollut kiva lukea myös että millainen tuo vaihteleva määrä palkkiota kirjoittamisesta on. 0-100€, 20-600€, 100-3000€ jne 😄 Kun kerta avoimesta palkasta haluaa kirjoittaa.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Aivan :D se niin vaihetelee riippuen siitä, mitä missäkin kuussa saan tehtyä ja mitä kirjoitustöitä minulta tilataan :) noilla haarukoilla voisin sitten sanoa että 100-2000€/kk. Eli joskus ei mitään, joskus paljon, ja tuleva kirja muuttaa tätäkin tilannetta, ainakin toivottavasti ;)

Terveisin, Etä-äiti

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017