Kirjoitukset avainsanalla vuoroviikkovanhemmuus

Kuva: Panu Pälviä

Kello 7.10 Lapsi nukkuu vielä ja minä herään uuteen viikkoon. Tällä kertaa meillä meni juuri niin, että lapsi herää viikonloppuna aikaisin ja arkiaamuna nukkuisi pitkään. Koska olen siis viikonlopun aikana herännyt kukonlaulun aikaan, nyt herään ilman herätyskelloa ja hipsin hiljalleen vessaan meikkaamaan. Tänään lapsi lähtee isänsä luokse viikoksi. Eteisessä odottaa pakattu kassi, jossa on viikon vaatteet ja tarvikkeet. Kello 7.20 olen meikannut ja samaan aikaan poika hiipii hiljaa taakseni ja halaa. 

Kello 8.00 lähdemme kohti päiväkotia. Näinä aamuina, kun poika lähtee isälleen, tavaraa tuntuu olevan liikaakin kannettavaksi. Poika hyppii iloisena pitkin kuralätäköitä. "Millon äiti sun töi alkaa!" hän huutaa. Olemme syöneet kotona aamupalan; minä kahvia ja leipää ja hän muroja.

En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.

Kello 8.15 saavumme päiväkotiin. Nostan pojan tarvikekassin hyllyn päälle, josta hänen isänsä ottaa sen iltapäivällä mukaansa. Kuopukseni viihtyy hyvin päiväkodissa, kaverit juoksevat häntä vastaan ja he halailevat. "Äitillekin hali", huudan hänen peräänsä. Me halaamme ja sanon, että isi tulee iltapäivällä hakemaan. Ulkona näen pojan ikkunassa, hän vilkuttaa minulle iloisena. "Nähdään viikon päästä". kuiskaan ja heitän lentosuukon ikkunasta sisään. En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.

Kello 8.45 saavun töihin ja työviikko alkaa. Maanantait lapsen lähtiessä isälleen eivät ole niitä kaikkein helpoimpia, mutta työt auttavat paneutumaan muihin asioihin. Tiedän, että illemmalla voi olla jo parempi fiilis. Laitan radion soimaan, syön yläkerran kahvilasta ostettua puuroa ja avaan työsähköpostini. Äitin "töi" on alkanut.

On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani.

Kello 11.30 menemme kollegan kanssa ostamaan lounasta yläkerran ravintolasta. Syödessäni laitan viestiä teinille. Emme ole nähneet sen jälkeen, kun hän lähti isänsä luokse oltuaan luonani kolme viikkoa. On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani. Tällä viikolla, kun kuopus on isänsä luona, olisi kiva tehdä jotain yhdessä kahdestaan vanhemman pojan kanssa.

Kello 12.34 muokkaan tekstissäni ylempänä olevaa kuvaa. Muistan vielä tuon aamuhetken, kun poika niin iloisena vilkutteli minulle ja odotti jo iltapäivää, jolloin isä tulee hakemaan. Eroperheen lapsen elämä on muutoksia täynnä, mutta toisaalta iloisia jälleennäkemisiä ja merkityksellisiä yhdessäolohetkiä. Vanhemman näkökulmasta tämä on myös jatkuvaa muutostilaa: on lasten kanssa yksin, on yksin ilman lapsia, huolehtii lapsista yksin ja nauttii omasta ajasta. Välillä ahdistun valtavasti, etten osannut tarjota lapsilleni pysyvää ydinperhettä. Olemme saaneet eroperheemme toimimaan hyvin ja olen siitä onnellinen, mutta silti kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.

Kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.

Kello 13.12. Mietin, mitä teen illalla. Lapsettomat viikot kuluvat useinkin niin, etten osaa päättää, mitä haluan tehdä eniten. Joskus päädyn tekemään en-mitään. Välttääkseni sen tänään, mietin jo nyt illan kulkua. Suunnitelmissa on ainakin HBO:n Billions-sarjan uuden tuotantokauden aloittaminen, Walking dead -jakson katsominen ja imurointi. Lisäksi harkitsen näiden välillä: joko menen töiden jälkeen suoraan leffaan tai kehonhuoltoon. Kumpaankohan päädyn?

Kello 13.47. Otan yhteyttä teiniin ja hänen isäänsä erästä kouluasiaa silmällä pitäen. Koetan todella olla mukana teinin elämässä ja osaltani kantaa hänestä vastuuta; isä on hoitanut häntä paljon enemmän, ja nyt tuntuu, että haluan osallistua intensiivisemmin poikani elämään.

Kello 16.00. Olen valmis lähtemään kotiin. En ainakaan heti jaksa lähteä mihinkään, koska aikaiset aamuherätykset painavat. Menen kotiin ja teen Instassa näkemäni reseptin mukaan kaurajugurtti ja -maitopohjaista smoothieta. Olen viime aikoina alkanut kokeilemaan eri smoothie-reseptejä ja tämä oli hyvää. Teini vastaa ja sovimme treffit loppuviikolle. Jee!

Mangosmoothie.

Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. 

Kello 16.50. Menen lastenhuoneeseen viemään kuivia pyykkejä. Virhe! Tänään tyhjä lastenhuone näköjään iskee päin kasvoja ja lujaa. Tunnen valtavaa surua. Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. Tuli tällainen. Surettaa ihan valtavasti. Voin kuitenkin sanoa, ettei joka päivä ja viikko ole enää näin hankalia ajatuksia ja fiiliksiä. Tänään ne yllättävät. Päätän mennä päiväunille. Niiden aikana teinin isä on vastannut ja sovimme lapsemme kouluasiasta. Tulee hyvä fiilis.

Lapsettoman viikon tyhjä lastenhuone.

Kello 19.00. Vaikka ei yhtään huvittaisi, lähden kehonhuoltotunnille. Ja kuten aina, ei harmita yhtään: tunti virkistää mieltä ihan valtavasti. Ja lähteminen virkisti muutenkin...tunnilla näin mukavan oloisen tyypin, joka on usein siellä samaan aikaan. Hän pyytää minua lähikuppilaan lasilliselle. Miksipä ei! Tämä on lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! Hymyilyttää.

Lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! 

Kello 21.00. No en tiedä, ovatko nämä treffit, mutta virkistyn valtavasti. Kiitän seuralaistani mukavasta seurasta ja lähden kotiin. Ei mitenkään epäonnistunut ilta. Käyn suihkussa ja sieltä tullessani kodin hiljaisuus kuulostaa tällä kertaa kauniille. Kuuntelen omia ajatuksiani ja päivän herättämiä tuntemuksia. Olen tyytyväinen itseeni ja päivääni. Vaikka käyn läpi vaikeitakin asioita, osaan silti nauttia elämästäni jo yksinkin.

Kello 23.00. Walking Dead oli jännittävä kuten aina. Olen valmis sänkyyn ja nukkumaan. Olipa päivä! Loppujen lopuksi ehdin tehdä lähes kaiken, mitä aamupäivällä ajattelinkin. Päivä oli täynnä tunteita, tapahtumia ja hauskuuttakin. Pitkän päivän päätteksi on ihana painaa pää puhtaille lakanoille. Hyvää yötä.

Lue myös: 
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Muuttuuko etä-äitiyteni vuoroviikkoäitiydeksi?

P.S. Käyn paljon päivieni tapahtumia läpi Instagramissani. Seuraathan minua jo sielläkin?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Päiväkirjaterveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun kirjoitin eilen Instagramini tarinassa "living my best life" tarkoitin sitä todella. Ei siinä vielä, että teinini on luonani kolme viikkoa ensimmästä kertaa moneen moneen vuoteen. Eikä siinä, että olen kulkenut kuin pilvissä nämä muutamat ensimmäiset päivät; olen siivonnut, suunnitellut ruokia, olemme käyneet leffassa ja teimme vohveleita.

Ihan kuin tavallinen perhe ikään.

Mutta eilinen keskustelumme oli jotain, joka sai sydämeni pamppailemaan niin, etten tiennyt, pysyykö se paikoillaan. Käteni tärisivät ja ääni vapisi. En minä siinä teinin edessä itkenyt, mutta taisi hänkin tietää, että nyt puhutaan minulle todella tärkeästä asiasta. Niin tärkeästä, että keskustelimme ehkä koko vanhemmuuteni merkittävimmistä onnistumisesta.

Nyt hän sanoi, että se olisi kyllä kiva. Olla luonani enemmän.

Nimittäin kun kysyin, että jos nämä viikot menevät hyvin, voisiko hän alkaa olemaan täällä enemmänkin? Olen toki tätä aiemminkin kysynyt, mutta vastaus on ollut, että ei se oikein toimi, kun on koulu, kaverit, harrastukset ja muut sellaiset jutut, joita on vaikea toteuttaa minun kotoani käsin.

Mutta nyt hän sanoi, että se olisi kyllä kiva. Olla luonani enemmän. Ennen kuin ehdin vastaamaankaan mitään, hän jo suunnitteli, miten voi tulla luokseni silloin, kun seuraavana päivänä ei ole aikaista kouluaamua. Miten kulkeminen kyllä onnistuu ja hän näkee veljeäänkin useammin. Voisi olla silloin luonani, kun kuopuksenikin on.

Niin, siis. Lähes vuoroviikkoisesti. 

Niin, siis. Lähes vuoroviikkoisesti. On kahdeksan vuotta ensimmäisestä etä-äitiys-kaudestani. Ja nytkö, nytkö viimein olisi mahdollista, että siitä voisi vähitellen luopua? Onko aika kypsä? Olemmeko me? Saanko sittenkin viettää hänen kanssaan nämä tärkeät teinivuodet? 

Miljoonat ajatukset pyörivät mielessäni. Koetan olla myös realistinen: isällä tietenkin on sanansa sanottavana, mutta olemme aina kuunneelleet poikamme ääntä ja tahtoa, ja isä ei ole ikinä estänyt pojan luonani oloa. Voi myös olla, että koulunkäynti on liian haastavaa kotoani käsin. Voi olla, että pieni asuntomme käy liian pieneksi kasvavalle teinille, veli käykin hermoille, kun olemme enemmän yhdessä ja niin edelleen. Ehkä vuoroviikkoasuminen ei sovi hänelle vieläkään, kuten ei aiemminkaan.

Yhtäkkiä hoksasin, että nämähän ovat ihan tavallisen perheen huolenaiheita ja arkea. Voisin kuvitella, että tällaisia moni perhe mietiskelee.

Kahdeksan vuotta ensimmäisestä etä-äitiys-kaudestani. Onko mahdollista, että tästä voisi vähitellen luopua?

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä oli ensimmäistä kertaa askel suuntaan, että poika itsekin toivoo näkevänsä meitä enemmän. Se on valtavan iso asia koko perheellemme. Tuntuu, että olen tehnyt oikeasti jotain oikein. Että ponnisteluni meidän suhteen ylläpitämiseen kaikesta huolimatta on onnistunut.

Tämä on koko etä-äitiyteni aikana tärkein asia, mitä meidän suhteessamme on tapahtunut. Se tuo näkyväksi kaikki yhteiset ponnistelumme perheemme eteen. Kun joillakin teini etääntyy jatkuvasti enemmän vanhemmistaan, meillä hän haluaa olla kanssani. Hän on myös osoittanut vastuullisuutta tavaroistaan ja asioistaan huolehtimisesta, joka on ollut aiemmin ongelma ja siksi iso este vuoroviikkoasumiselle.

Olen niin äimistynyt ja ikionnellinen, etten osaa vielä ihan hahmottaakaan, mitä tämä voi oikeasti tarkoittaa!

Ehkä nyt on aika muutokselle. Tietenkin on vielä ihan liian aikaista tietää, miten kaikki loppujen lopuksi menee, mutta pakkohan tätä upeaa oloa oli päästä purkamaan, ja minnekäs muuallekaan kuin teille!

Valtava ilo, onni ja menestys perheellemme!

Lue myös:
MIksi minusta tuli etä-äiti ja mitä sen jälkeen tapahtui?
Vuoroviikkosysteemi ei sopinut esikoiselleni

Onnellisin terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (4)

Äitipuolitoista
1/4 | 

Ihanaa! Se että hän lähtökohtaisesti haluaisi nähdä sinua enemmän, kertoo siitä että suhteenne kantaa aikuisuuteen. Jo muutaman päivän näkeminen enemmän kuin nyt, on iso juttu asioiden jakamisen kannalta. Läheisyys vaatii kuitenkin sitä yhteistä paahtoleipäpakettia ja läksyistä kyselyä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Ensi- ja turvakotien liitto tekee upeaa ja tärkeää eroauttamistyötä, jota olen päässyt seuraamaan läheltä. Ihailen heidän haluaan olla lasten puolella vanhempia unohtamatta. Luin heidän viestinsä kansanedustajille, jossa ehdotettiin päätöksiä, joiden avulla turvattaisiin eroperheiden hyvinvointi.

Useat huoltokiistat loppujen lopuksi perustuvat siihen, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen.

Ehdotuksissa kansanedustajille oli juuri niitä asioista, joista itsekin olen puhunut. Raha-asioiden reilu jakaantuminen vuoroviikkovanhempien kesken on ehdottoman tärkeää; sillä vähennettäisiin huoltajuuskiistoja ja raha-asioista riitelyä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että useat huoltokiistat loppujen lopuksi johtuvat siitä, että lähivanhempi saa selkeästi paremmin etuuksia, tukia ja lapsilisät itselleen. Jos nämä epäkohdat poistuisivat vuoroviikkovanhempien kohdalta, ei niistä enää tarvitsisi riidellä.

"On huolehdittava siitä, että vuoroviikkoasumisratkaisuissa huomioidaan aina myös lapsen oikeus saada riittävä elatus molemmilta vanhemmiltaan vanhempien elatuskyky huomioiden." Ensi- ja turvakotien liitto

Myös tukipalvelut on varmistettava molemmille vanhemmille

Ensi- ja turvakotien liitto tuo viestissään esille myös asian, jonka olen huomannut omassakin arkielämässäni: etuudet ja palvelut muutenkin kuin raha-asioiden suhteen ovat epäsuhtaisia. Molempien vanhempien on saatava neuvola-, koulu-, perheneuvola-, terveydenhuolto- ja muut tarvittavat palvelut lapselleen, vaikka he asuisivatkin eri kunnissa.

Me törmäsimme lapseni isän kanssa siihen tosiasiaan, että hän ei pysty käyttämään lastamme terveyskeskuksessa omassa kunnassaan. Tämä on aivan pöyristyttävää ja myös kohtelee häntä vanhempana eri tavalla kuin minua, vaikka huollamme lastamme täysin yhtä paljon.

Olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun.

Lisäksi me olemme pakotettuja johonkin joka tapauksessa epätyydyttävään ratkaisuun siinä vaiheessa, kun poikamme menee kouluun. Hän ei melko suurella varmuudella tule saamaan koulukuljetusta kahden kunnan välillä. Vaihtoehtomme jatkaa vuoroviikkovanhemmuutta vähenevät. Toisen olisi muutettava toisen vanhemman kunnan alueelle, mikä ei käytännössä ole meille mahdollista. Tai toisen tulisi luopua vuoroviikkovanhemmuudestaan ja olla viikonloppuvanhempi. Tämäkään ei kuulosta kovin kivalle vaihtoehdolle. Jos koulukuljetus olisi mahdollinen kunnasta toiseen, tätä ongelmaa ei tulisi.

Paljon hyviä ehdotuksia kansanedustajille – toivottavasti he kuulevat ne!

Ensi- ja turvakotien liitto ehdottaa muitakin todella tärkeitä ja hyviä päätöksiä eduskuntaan. Esimerksi sen, että erovanhempien pitäisi päästä nopeasti avun piiriin ja jonottamista mm. lastenvalvojalle ei saisi olla niin paljon kuin nyt on. Asioiden ratkaisun odottelu lisää riitelyä, kitkaa ja huolta eroperheille.

Erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme.

Olen todella iloinen tästä liiton ehdotuksesta kansanedustajille. Heidän tekemänsä erotyö tulee ihan tähän maantasolle, meidän erovanhempien arkeen tavalla, joka oikeasti myös koskettaa meidän elämäämme. Työ ei ole vain kaunista sanahelinää vaan konkreettisia ratkaisuja, jotka auttaisivat meidän eroperheiden tilannetta maassamme.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Kahden kodin arki toimii, kun vanhemmat päättävät toimia lapsen parhaaksi ja heillä on yhteiskunnan taholta siihen myös mahdollisuus. Haastoimme kansanedustajat mukaan #kaksikotia2018 -kampanjaan rakentamaan lapselle parasta kahden kodin arkea. Yhteiskunnan tulee turvata riittävä apu perheenjäsenille erotilanteissa, lapsen edun mukaiset sopimukset sekä etuuksien ja palveluiden oikeudenmukainen jakaantuminen vanhemmille. Lue lisää päätöksistä, joilla voi tukea kahden kodin lapsia ja heidän huoltajiaan https://ensijaturvakotienliitto.fi/nailla-paatoksilla-tuet-kahden-kodin-lapsia/ Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta #kaksikotia2018 #apuaeroon #lapsi #lapsiperhe #ero #vanhemmuus #vuoroasuminen #kansanedustajat #haaste #eduskunta #politiikka #yhteiskunta #päätös #laki

Henkilön Ensi- ja turvakotien liitto (@ensi_turvakodit) jakama julkaisu

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut perheessämme
Apua eroon -sivusto on Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä eroauttamissivusto
Vauva.fin ja Ensi-  ja turvakotien liiton yhteistyö Ero lapsiperheessä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (6)

Kaikella kaksi puolta
1/6 | 

Täytyy kyllä sanoa että olen monesta asiasta eri mieltä. Koulukuljetukset nielevät jo nyt todella paljon rahaa joten se että lasta kuljetattaisiin jopa eri kaupunkien välillä kuulostaa kyllä aika kohtuuttomalta minun verorahoistani... Kyllä huomattavasti mieluummin valitsen veroeuroillani esim pienemmät opiskelu ja päiväkotiryhmät, laadukkaamman opetuksen ja paremman vanhusten ja terveydenhuollon.

Rahojen suhteen taas rahojen puolittaminen olettaa että molemmat vanhemmat ajattelevat rahan käytöstä ja lasten hankinnoista samalla tavalla. En usko että näin monessakaan perheessä on ja sitä puhuu myös oma kokemukseni. Lasten isä hankkisi välineet kirpputorilta eikä niiden sopivuus olisi niin justiinsa. Harrastuksia vähennettäisiin koska ne maksavat liikaa. Mielestäni on hyvä että toisella vanhemmalla on päävastuu lasten hankinnoista. Tällä myös vältetään paljon riitoja. Ihan varmasti.

Vierailija
2/6 | 

Ehdottomasti edellisen kommentoijan kanssa samaa mieltä. Asioilla on aina myös se toinen puoli. Tervetuloa niiden maailmaan joilla asiat eivät ole noin ruusunpunaisia.

Vierailija
3/6 | 

On hyvä jos noihin tukiasioihin tulisi muutosta ja otettaisiin huomioon se että useilla lapsilla on kaksi kotia. Vähentäisi varmasti raha-asioista riitelyä; toki kaikilla raha-asioista riitelevillä erovanhemmilla ei ole päällimmäisenä mielessä lapsen etu vaan kateus siitä että toisella on mahdollisesti enemmän rahaa.
Mutta tuon mainitsemasi koulukuljetus-asian ei välttämättä tarvitse olla ongelma. Eräs läheinen ystäväni on vuoroviikkovanhempi ja hänen lapsensa käyvät koulua hänen lähellä olevassa koulussa. Isäviikolla isä tuo lapset äidille töihin mennessään josta sitten lähtevät kouluun ja hakee heidät työn jälkeen äidiltä. Ja asuvat siis eri kunnassa. Ei tietenkään toimi kaikilla mutta halusin vaan tuoda esille että ratkaisuja on.

Vierailija
4/6 | 

Mun mielestä tuossa koulukuljetusasiassa olennaista on, kuten toki yleensäkin vuoroviikkoasumisessa, vanhempien kotien välinen etäisyys. Onko vuoroasuminen lapsen edun mukaista, jos toinen kodeista on etäällä, ja tuleeko yhteiskunnan tukea sellaista asumista esimerkiksi juuri koulukuljetusten kautta? Lapset voivat kokea suht lyhyenkin välimatkan (esim. 10-15 km) ongelmallisena, ei vain koulumatkojen vuoksi, vaan myös siksi, että  se voi olla iltaisin este esim kavereiden tapaamiselle. Näihin asioihin olitte kai itsekin törmänneet esikoisesi kohdalla?

Toinen asia tietysti on, millainen välimatka on liian pitkä kilometreissä / ajassa. Tämä varmaan riippuu lapsesta, perheestä ja myös maantieteellisestä sijainnista (millaiset matkat ovat alueella "normi"). Itselläni oli aikoinaan noin tunnin koulumatka / per suunta, ja koin sen ehdottomasti liian pitkänä. Kaikki eivät tietenkään asiaa näin koe.  Olennaista mielestäni on kuitenkin se, että jos koulukuljetuksia lähdettäisiin tukemaan, asiaa pohdittaisiin lapsen näkökulmasta. Millaisissa tilanteissa koulukuljetusten tukeminen (ja ylipäätään vuoroviikkoasuminen) on lapsen edun mukaista? Jos kyse olisi eräänlaisesta subjektiivisesta oikeudesta, silloinhan kaikki melko etäälläkin asuvatkin etävanhemmat voisivat alkaa vaatia vuoroviikkoja ja lapsilleen koulukuljetusta.  Lopputuloksena voisi olla se, että suuri osa lapsen vapaa-ajasta kuluisi noihin koulumatkoihin.

Ja vielä tuosta teidän tilanteesta: eikös pääkaupunkiseudulla joukkoliikenne toimi melko hyvin ja kohtuulliseen hintatasoon? Toki ihan ekaluokkalainen voi olla liian pieni kulkemaan yksin, mutta silloinhan on (kai?) mahdollisuus iltapäiväkerhoon.

Etä-äiti
Liittynyt10.5.2017

Niin siis sehän onkin ihan perhe- ja jopa lapsikohtaista. Esikoinen kulki puoli tuntia ja oli ihan ok hänelle. Silloin asuimmekin samassa kunnassa, ja kuljetukset toimivat hyvin. Kuopuksen isä taas ei asu samassa kunnassa (eikä pk-seudulla). Siellä missä hän asuu muutkin lapset tulevat jopa puoli tuntia koulukyydillä koska se on vähän syrjempiseutua. Kyllä lapset osaavat matkata, jos kyydin vain saavat.

Onko lapsen etu sekään, että hyvin toimiva vuoroasuminen on pakko lopettaa koulun alkamisen jälkeen? Minusta ei, koska hänelle tämä on ehdottomasti paras asumismuoto.

Kiitos k ommentista.

Terveisin, Etä-äiti

Vierailija
5/6 | 

Ei varmaankaan ole lapsen etu lopettaa vuoroasumista, jos se on hänelle paras asumismuoto. Mutta jos vuoroasuminen toimii nytkin, vieläpä niin että lapsi käy samaa päiväkotia, miksei se voisi onnistua jatkossakin? En tietenkään tunne tapauksen taustoja, mutta jos molemmilla vanhemmilla on aito halu vuoroviikkoasumisen jatkamiseen, keinot varmasti löytyvät; joskin se voi vaatia joustoa myös vanhemmilta. Työpaikan vaihtamista, työaikajoustoa tms. 1- ja 2- luokkalaisten vanhemmathan saavat tehdä lyhennettyä työaikaa ja saavat siitä Kelalta pienen korvauksenkin.

En nyt ymmärtänyt blogin perusteella, millaista koulukuljetusta te lapselle toivotte? Koulumatkatukea niin että lapsi voisi käyttä joukkoliikennettä vai omaa ovelta ovelle -taksia? Viimeksi mainittu on aika kallis (eikä kovin ilmastoystävällinenkään) vaihtoehto, ja jos se myönnettäisiin teille, sehän pitäisi myöntää sitten kaikille muillekin vuoroviikkolapsille. Aika kalliiksi voisi yhteiskunnalle tulla. Joissakin maaseutukunnissa, joissa koulumatkaliikenne perustuu muutoinkin taksien varaan, lapsi voi saada taksikyydin molempiin koteihin, mutta yleensä kai niin, että lapset asuvat ainakin suunnilleen taksireitin varrella. Teidän tapauksessa tällainen ei varmaankaan ole mahdollista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Hallituksen lakiovaliokunnan esitys eduskunnalle lapsen huoltoon liittyvän lain muutoksesta on juuri lähetetty. Esityksessä sanotaan oivallisesti, että edellisen kerran lakia on muutettu vuonna 1983, joten ehkäpä oli aikakin tehdä jo jotain. Muun muassa vieraannuttamiseen liittyvä tietous on kasvanut valtavasti, lapsen kuulemista toivotaan paremmaksi, lapsen edun toivotaan toteutuvan paremmin ja vuoroasumisen yleistymisen myötä laissa pitää jotenkin huomoida myös tämäkin lapsen asumisen malli.

Lapseen kohdistuva negatiivinen vaikutus vuoroasumisen myötä mainitaan useaan otteeseen.

Lapsen etu mainitaan useaan otteeseen, mikä on tietenkin todella hyvä asia. Esityksessä mainitaan, ettei päätöksiä tehdessä pidä koskaan ajatella, mikä on vanhemmille paras ratkaisu, vaan päätökset tehdään lapsilähtöisesti.

Erityisesti vuoroasumisen kohdalla lapsen etu mainitaan useaan otteeseen. Huomioitavaa mielestäni on, että lapseen kohdistuva negatiivinen vaikutus vuoroasumisen myötä mainitaan useasti. Esityksessä mainitaan, ettei nuoren lapsen kohdalla kannata ehdottaa vuoroasumista. Vuoroasumisen edut mainitaan varsinkin lapsen suhteen muodostumisessa molempien vanhempiensa välillä.

  • Lakivaliokunta pitää kannatettavana sitä, että lapsenhuoltolakiin sisällytetään mahdollisuus siihen, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Vuoroasumisen tunnustaminen lapsenhuoltolaissa selkeyttää nykytilaa --. Vuoroasuminen voi parhaimmillaan tukea lapsen suhteen ja yhteydenpidon säilymistä molempiin vanhempiin sekä antaa molemmille vanhemmille mahdollisuuden osallistua lapsen kasvatukseen ja huolenpitoon tasaveroisesti ja yhteisvastuullisesti. Näin vuoroasuminen voi tukea lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Voidaan myös arvioida, että vuoroasuminen edistää ja vahvistaa etenkin isien osallisuutta lasten kasvuun ja arkeen. Lakivaliokunnan ehdotus eduskunnalle

Tämä teksti nostaa ehkä tiedostamattaankin isät edelleen automaattisesti etävanhemman rooliin, jolloin vanha käsitys perheestä ja äidistä etuoikeutettuna lähihuoltajana jäisivät edelleen näkyviin. Pidän tätä todella kummallisena, harmillisena ja yllättävänäkin, koska elämme nykyään niin monimuotoisessa yhteiskunnassa. On harmi, ettei esityksen mukaisessa mahdollisessa uudessa laissa ravistella edelleenkään perinteisen perhemuodon malleja.

On harmi, ettei uudessa laissa ravistella edelleenkään perinteisen perhemuodon malleja.

Lisäksi ehdotuksessa mainitaan, että lapsen tietoihin voidaan merkitä, että hänellä on kaksi kotia, mutta virallinen kotipaikkakunta voi olla vain toisen vanhemman kunta. Tämä tarkoittaa käytännössä, ettei vuoroasumisen ongelmakohdat aikuisen kannalta muutu miksikään. Lapsen kannalta tämä tarkoittaa, että hänelle tunnistetaan kaksi kotia muttei kahta osoitetta. Tämä jättää edelleen siis suuria ongelmia mm. neuvolapalveluiden saamiseen, koulukuljetukseen, terveydenhuoltoon ja moneen muuhun asiaan.

Ehdotuksessa ei myöskään oteta mitään kantaa lapsilisän jakamiseeen, elatusmaksuihin liittyviin huojennuksiin etävuoroviikkovanhemmalle tai mihinkään etuuksiin tai maksuihin liittyviin ongelmiin. Se mainitsee, ettei näihin ole tulossa mitään muutoksia vielä.

Näkemykseni on, ettei tämä uusi ehdotus läpimennessäänkään muuta käytännössä oikeastaan juuri mitään vuoroasumiseen liittyviä ongelmia.

Lue myös:
Vuoroviikkovanhemmuuden lain ongelmakohdat näkyvät arjessamme
Suurin syy vanhempien välisiin riitoihin on raha

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram