Kirjoitukset avainsanalla vuoroviikkovanhemmuus

Mitenköhän tämä kesä tulee teinin kanssa menemään? Kuva: Panu Pälviä

Kerroin vähän aikaa sitten, miten teinini ehdotti, että näkisimme enemmän. Oli puhetta jopa vuoroviikkosysteemiin palaamisesta. Ihan hetken aikaa unelmoin, että saan heittää hyvästit etä-etuliitteelle. 

Olin luonnollisesti innoissani. Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle rieumuvoitto. Välillähän näemme ehkä vain kerran kuukaudessa päivän tai kaksi. Tämä ei johdu huonoista väleistä, vaan siitä, hänellä on ollut omat harrastuksensa, ystävänsä ja menonsa, ja välillä olen asunut liian kaukanakin hänestä.

Jo se, että lapsi ehdottaa yhteisen ajan lisäämistä, on minulle riemuvoitto.

Varsinkin tänä vuonna asiat ovat menneet eteenpäin, ja hän on alkanut viihtymään enemmän luonani, mikä on mahtavaa, koska hänellä on yhä enemmän tietenkin myös omaa sosiaalista elämää.

Joten varovaisesti yritimme, josko näkisimme ihan viikottain, tai varsinkin joka toinen viikko enemmän – samoilla viikoilla, kun kuopuksenikin on luonani.

Hyvin nopeasti huomasimme, ettei se toimikaan. Olikin paljon kaikkea menoa ja tekemistä, ja sain usein viestin, ettei poika ehdikään tulemaan luokseni. Meillä ei ikinä pakoteta lasta menemään toiseen kotiinsa, jos hän ei halua. Tämä on toiminut siksi, että välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse. Ainoastaan loma-ajat ja pidemmät yhdessäoloajat päätetään vanhempien kesken ja niistä ei jousteta. Muutoin poika saa arkena liikkua vapaasti kotiensa väliä.

Välit lapsen isän kanssa ovat hyvät ja kumpikaan ei yritä estää lapsen menemistä toisen vanhemman luokse.

Minusta tämä on ollut hyvin lapsiystävällinen ratkaisu varsinkin nyt, kun hän on jo isompi. Emme yritä keinotekoisesti pakottaa viettämään aikaa jossain, jossa hän ei halua. Tämä voi kuulostaa siltä, että hän saa vapaasti liikkua missä haluaa, mutta näin ei  kuitenkaan ole. Me vanhemmat tiedämme, missä hän kulloinkin menee ja mitkä ovat kotiintuloajat. 

Yhdessäoloaikamme on kuitenkin lisääntynyt, joten asiat ovat menossa oikeaan suuntaan. Olen tietenkin surullinen, ettemme näe ihan joka toinen viikko, kuten aluksi innostuin, mutta toisaalta näemme enemmän kuin vielä puoli vuotta sitten. Täytyy silti myöntää, että tuntui tosi pahalle hetkellisesti. Sydäntä kouraisi, kun ei se vuoroviikkoisuus toiminutkaan.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin.

Olen oppinut teinin etävanhempana olemaan hyvin joustava – on oikeastaan pakkokin. Olen tehnyt mahdollisimman paljon sen eteen, että voimme nähdä niin usein kun hän haluaa. Muutin häntä lähemmäksi ja olen järjestänyt kotitilanteeni niin, että luokseni saa aina tulla, vaikkei etukäteen olisi edes sovittukaan.

Lue myös: Miksi minusta tuli etä-äiti?

Ehkä se jonain päivänä tarkoittaa vuoroviikkoisuutta, tai sitten ei. Pääasia, että me kaikki voimme hyvin. Ja nyt me voimme.

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun lapsimessuilla eroperheiden monimuotoisuudesta. Kuva: Meri Björn

Eroperhe ei sanana kerro mitään perhemuodosta, huoltajuusratkaisuista, lasten hyvinvoinnista tai vanhempien yhteistyökyvystä. Silti eroperheistä puhutaan kuin ne olisivat yksi homogeeninen joukko. Puheen eroperheistä pitäisi muuttua neutraalimmaksi.

Neutraalilla tarkoitan, että sanana eroperhe on negatiivinen. Ikäänkuin ydinperhe tai ns. tavallinen perhe olisi jotenkin erilainen perhe kuin eroperhe. Tämähän ei pidä paikkaansa lainkaan, koska jokainen perhe on jokatapauksessa uniikki. Eroperheiden niputtaminen yhdeksi joukoksi ei ole oikea tapa puhua perheistä, joissa vanhemmat ovat eronneet. Jos jotkut kannattavat sukupuolineutraalia puhetapaa, minä kannatan perheneutraalia puhetta.

Kannatan perheneutraalia puhetta. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä.

Eroperhehän voi tarkoittaa lukuisia erilaisia asioita: yh-perheitä, uusperheitä, vuoroviikkoperheitä, hetero- tai homoliittojen eronneita perheitä, sijaisperheitä, adoptioperheitä ja niin edelleen. Erovanhempiakin on erilaisia. On perheitä, ihan ilman etuliitteitä. 

Enää eroperhe ei tarkoita automaattisesti sitä, että erossa lapset menevät äidin luokse ja isät ovat viikonloppuisiä. Eroperheiden monimuotoisuus lisääntyy jatkuvasti. Siksi joskus hyviksikin tarkoitetut ohjeet eroperheille ontuvat: miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Miten voidaan neuvoa, että jokin toimii hyvin eroperheissä, kun tuo sanana ei edes kosketa mitään yhtä yhtenäistä joukkoa?

Yhtä omituista on antaa yleisohjeita, mikä asumismuoto sopii erolapsille. Minkään ikärajan vetäminen staattisesti johonkin kohtaan, jonka jälkeen jokin asumismuoto käy tai ei käy lapselle ei ole mahdollista. Jokainen perhe ja lapsi on yksilönsä. Neuvojen ja ohjeiden tulisikin ohjata meitä eronneita vanhempia suuntaan, jossa otamme huomioon lapsemme YKSILÖLLISET tarpeet. Meillä tämä tarkoitti sitä, että vanhemmalle lapselle vuoroviikkoasuminen ei käynyt lainkaan, kun taas kuopukselleni se sopii mainiosti.

Sama pätee myös huoltajuusratkaisuista puhumiseen. Mitään yhtenäistä, aina toimivaa ohjetta ei voi antaa lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä tai kukaan muukaan. Jokainen tilanne on erilainen: on otettava huomioon kummankin vanhemman taloudellinen ja henkinen elatuskyky, lapsen kodin vaihtuminen tai säilyminen samana, sosiaalisen ympäristön muuttuminen, vanhempien keskinäiset välit ja monta muuta seikkaa. Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin. Mikä ratkaisu toimii lapselle parhaiten? On myös muistettava, ettei asumisratkaisun kannata tai tarvitse olla pysyvä: lapsi kasvaa, perhemuodot muuttuvat, koulu voi vaihtua ja niin edelleen. Tällöin on pohdittava uudelleen, mikä on lapselle hyvä ja oikea ratkaisu.

Ainoa ohje, jonka voi ja pitää antaa, on se, että ratkaisujen tulisi aina pohjautua lapsen oikeuksiin ja etuihin.

Olen sunnuntaina 14.4. kello 11.30 puhumassa Lapsimessujen Neuvola-lavalla lisää eroperheiden monimuotoisuudesta. Tule kuuntelemaan! 

Lue myös:
Näin olemme järjestäneet vuoroviikkolapsemme arjen ratkaisut
Miten saada vaihtotilanne lapselle kaikkein toimivammaksi?
Etä-äitiyteni oli perheellemme paras ratkaisu

Terveisin, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuopukseni tulee minulle isiviikoltaan sunnuntaisin.

Joka toinen maanantai vien kuopukseni päiväkotiin ja sanon hänelle: isi tulee tänään hakemaan. Lapsi haluaa myös tarkkaan tietää, montako päivää isi hakee ja milloin minä tulen hakemaan. On äärimmäisen tärkeää, ettei lapselle jää epäselväksi, mihin ja kenen luokse hän menee milloinkin. On kyse hänen turvallisuudentunteestaan.

Lapselle ei saa jäädä epäselväksi, mihin ja kenen luokse hän menee milloinkin. On kyse hänen turvallisuudentunteestaan.

Joka toinen sunnuntai isä tuo lapsen luokseni ja minun lapsiviikkoni alkaa. Meillä on siis kokemusta sekä siitä, että vaihtotilanne tapahtuu kotona ja siitä, että se tapahtuu päiväkodin kautta.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Olen tykännyt valtavasti siitä, että lapsi tulee minulle vaihtopäivänä kotiini. Hän saa myös hyvästellä isän rauhassa ja tuntuu pitävän siitä. Vaihto päiväkodissa taas on hänelle hankalampi – vaihtopäivä on hoitajien mukaan hyvin rauhaton ja poika saattaa ikävöidä minua kovasti, koska tietää, että isi tulee hakemaan, vaikka äiti on tuonut hänet hoitoon. Olemme miettineet, pitäisikö tästä järjestelystä siis luopua. 

Vaihto päiväkodissa on hänelle hankalampi, joten olemme miettineet, pitäisikö tästä luopua.

Hän tuntuu olevan rauhallisempi sunnuntaisin isän kanssa, vaikka tietää, että iltapäivästä tulee luokseni. Lapsi siis itse selkeästi osoittaa, mikä on hänelle paras vaihtoehto vaihtotilanteen suorittamiseksi. 

Vaikka tietty järjestely olisi vanhemmille paras, pitäisi ennen kaikkea lapsen toiveita ja tuntemuksia kuunnella herkällä korvalla. Kysymys on kuitenkin mielestäni lapsen oikeudesta ja lapsen hyväksi tehtävistä asioista. Saattaa kuitenkin olla tilanne, etteivät vanhemmat syystä tai toisesta kykene vaihtamaan lasta kotioloissa, tai tämä on lapsellekin huono vaihtoehto ehkä vanhempien etäisten välien takia. Silloin voi olla hyväkin, että vaihto tapahtuu vaikkapa päiväkotipäivän aikana.

Jotkut vaihtavat lapset kotimatkojen puolivälissä, varsinkin, jos kotien välillä on pitkä matka. Vaihtoehtoja on siis monelaisia.

Lapsi siis itse selkeästi osoittaa, mikä on hänelle paras vaihtoehto vaihtotilanteen suorittamiseksi. 

Lapsen vaihtotilanne voi olla kaikille osapuolille hankala ja vaikea. Siihen liittyy paljon tunteita. Kun lapsi tulee luokseni, olen valtavan iloinen ja onnellinen, mutta samalla lapsi voi ikävöidä jo valmiiksi isäänsä. Isällä taas alkaa lapseton viikko. Maanantait taas ovat jo heti aamusta minulle äärimmäisen hankalia: tiedän, että ero tulee kohta. Olemme koettaneet miettiä, mikä on lapsellemme paras vaihtoehto ja miten otamme hänen tunteensa parhaiten huomioon myös vaihtotilanteissa.

Aina tämä ei ole helppoa, mutta siihen olemme pyrkineet. Miten te olette hoitaneet lapsen vaihtotilanteen?

Lue myös: Näin olemme hoitaneet vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt

Terkut, Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (3)

Möhmö
1/3 | 

Meillä lapsen oloa on helpottanut, kun vaihtopäivä on perjantai. Viikko-viikko järjestely kysymyksessä. Vaihtopäivän ollessa perjantai, ehtii lapsi rauhoittua viikonlopun kotona vanhemman kanssa. Meillä on siitä hyvä tilanne, että vaihdot voidaan suorittaa tuomalla lapsi toisen kotiin ovelle asti.

Vierailija
2/3 | 

Iltapäiväkerhon "tätinä" sanoisin, että perjantaina koulun ja kerhon jälkeen on paras. Koko päivän ilonaihe on "iskä /äiti hakee minut tänään" (kotoa)

Vierailija
4/3 | 

Meillä viikonloppuna ollaan monesti kyläilyreissuilla kun ystävät ja sukulaiset asuu kauempana, joten vaihtopäivää on hankala mahduttaa siihen.
Arkipäivistä vaihtopäiväksi valikoitui se, jolloin ei ole harrastuksia, jotta ehditään vanhempien kesken vaihtamaan lasten kuulumiset ja etsiä hukassa olevat tavarat mukaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Kello 7.10 Lapsi nukkuu vielä ja minä herään uuteen viikkoon. Tällä kertaa meillä meni juuri niin, että lapsi herää viikonloppuna aikaisin ja arkiaamuna nukkuisi pitkään. Koska olen siis viikonlopun aikana herännyt kukonlaulun aikaan, nyt herään ilman herätyskelloa ja hipsin hiljalleen vessaan meikkaamaan. Tänään lapsi lähtee isänsä luokse viikoksi. Eteisessä odottaa pakattu kassi, jossa on viikon vaatteet ja tarvikkeet. Kello 7.20 olen meikannut ja samaan aikaan poika hiipii hiljaa taakseni ja halaa. 

Kello 8.00 lähdemme kohti päiväkotia. Näinä aamuina, kun poika lähtee isälleen, tavaraa tuntuu olevan liikaakin kannettavaksi. Poika hyppii iloisena pitkin kuralätäköitä. "Millon äiti sun töi alkaa!" hän huutaa. Olemme syöneet kotona aamupalan; minä kahvia ja leipää ja hän muroja.

En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.

Kello 8.15 saavumme päiväkotiin. Nostan pojan tarvikekassin hyllyn päälle, josta hänen isänsä ottaa sen iltapäivällä mukaansa. Kuopukseni viihtyy hyvin päiväkodissa, kaverit juoksevat häntä vastaan ja he halailevat. "Äitillekin hali", huudan hänen peräänsä. Me halaamme ja sanon, että isi tulee iltapäivällä hakemaan. Ulkona näen pojan ikkunassa, hän vilkuttaa minulle iloisena. "Nähdään viikon päästä". kuiskaan ja heitän lentosuukon ikkunasta sisään. En mahda mitään, minua alkaa itkettää. Lapseton viikko on jälleen alkanut.

Kello 8.45 saavun töihin ja työviikko alkaa. Maanantait lapsen lähtiessä isälleen eivät ole niitä kaikkein helpoimpia, mutta työt auttavat paneutumaan muihin asioihin. Tiedän, että illemmalla voi olla jo parempi fiilis. Laitan radion soimaan, syön yläkerran kahvilasta ostettua puuroa ja avaan työsähköpostini. Äitin "töi" on alkanut.

On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani.

Kello 11.30 menemme kollegan kanssa ostamaan lounasta yläkerran ravintolasta. Syödessäni laitan viestiä teinille. Emme ole nähneet sen jälkeen, kun hän lähti isänsä luokse oltuaan luonani kolme viikkoa. On ollut vaikea totutella taas siihen, ettei esikoiseni olekaan luonani. Tällä viikolla, kun kuopus on isänsä luona, olisi kiva tehdä jotain yhdessä kahdestaan vanhemman pojan kanssa.

Kello 12.34 muokkaan tekstissäni ylempänä olevaa kuvaa. Muistan vielä tuon aamuhetken, kun poika niin iloisena vilkutteli minulle ja odotti jo iltapäivää, jolloin isä tulee hakemaan. Eroperheen lapsen elämä on muutoksia täynnä, mutta toisaalta iloisia jälleennäkemisiä ja merkityksellisiä yhdessäolohetkiä. Vanhemman näkökulmasta tämä on myös jatkuvaa muutostilaa: on lasten kanssa yksin, on yksin ilman lapsia, huolehtii lapsista yksin ja nauttii omasta ajasta. Välillä ahdistun valtavasti, etten osannut tarjota lapsilleni pysyvää ydinperhettä. Olemme saaneet eroperheemme toimimaan hyvin ja olen siitä onnellinen, mutta silti kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.

Kaatuneet unelmat itkettävät minua tänään.

Kello 13.12. Mietin, mitä teen illalla. Lapsettomat viikot kuluvat useinkin niin, etten osaa päättää, mitä haluan tehdä eniten. Joskus päädyn tekemään en-mitään. Välttääkseni sen tänään, mietin jo nyt illan kulkua. Suunnitelmissa on ainakin HBO:n Billions-sarjan uuden tuotantokauden aloittaminen, Walking dead -jakson katsominen ja imurointi. Lisäksi harkitsen näiden välillä: joko menen töiden jälkeen suoraan leffaan tai kehonhuoltoon. Kumpaankohan päädyn?

Kello 13.47. Otan yhteyttä teiniin ja hänen isäänsä erästä kouluasiaa silmällä pitäen. Koetan todella olla mukana teinin elämässä ja osaltani kantaa hänestä vastuuta; isä on hoitanut häntä paljon enemmän, ja nyt tuntuu, että haluan osallistua intensiivisemmin poikani elämään.

Kello 16.00. Olen valmis lähtemään kotiin. En ainakaan heti jaksa lähteä mihinkään, koska aikaiset aamuherätykset painavat. Menen kotiin ja teen Instassa näkemäni reseptin mukaan kaurajugurtti ja -maitopohjaista smoothieta. Olen viime aikoina alkanut kokeilemaan eri smoothie-reseptejä ja tämä oli hyvää. Teini vastaa ja sovimme treffit loppuviikolle. Jee!

Mangosmoothie.

Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. 

Kello 16.50. Menen lastenhuoneeseen viemään kuivia pyykkejä. Virhe! Tänään tyhjä lastenhuone näköjään iskee päin kasvoja ja lujaa. Tunnen valtavaa surua. Mietin niitä aikoja, kun odotimme yhdessä poikaamme hänen isänsä kanssa. Pohdimme, millainen perhe meille tulisi. Tuli tällainen. Surettaa ihan valtavasti. Voin kuitenkin sanoa, ettei joka päivä ja viikko ole enää näin hankalia ajatuksia ja fiiliksiä. Tänään ne yllättävät. Päätän mennä päiväunille. Niiden aikana teinin isä on vastannut ja sovimme lapsemme kouluasiasta. Tulee hyvä fiilis.

Lapsettoman viikon tyhjä lastenhuone.

Kello 19.00. Vaikka ei yhtään huvittaisi, lähden kehonhuoltotunnille. Ja kuten aina, ei harmita yhtään: tunti virkistää mieltä ihan valtavasti. Ja lähteminen virkisti muutenkin...tunnilla näin mukavan oloisen tyypin, joka on usein siellä samaan aikaan. Hän pyytää minua lähikuppilaan lasilliselle. Miksipä ei! Tämä on lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! Hymyilyttää.

Lapsettomien viikkojen parasta antia: voi lähteä yllätystreffeille jos siltä tuntuu! 

Kello 21.00. No en tiedä, ovatko nämä treffit, mutta virkistyn valtavasti. Kiitän seuralaistani mukavasta seurasta ja lähden kotiin. Ei mitenkään epäonnistunut ilta. Käyn suihkussa ja sieltä tullessani kodin hiljaisuus kuulostaa tällä kertaa kauniille. Kuuntelen omia ajatuksiani ja päivän herättämiä tuntemuksia. Olen tyytyväinen itseeni ja päivääni. Vaikka käyn läpi vaikeitakin asioita, osaan silti nauttia elämästäni jo yksinkin.

Kello 23.00. Walking Dead oli jännittävä kuten aina. Olen valmis sänkyyn ja nukkumaan. Olipa päivä! Loppujen lopuksi ehdin tehdä lähes kaiken, mitä aamupäivällä ajattelinkin. Päivä oli täynnä tunteita, tapahtumia ja hauskuuttakin. Pitkän päivän päätteksi on ihana painaa pää puhtaille lakanoille. Hyvää yötä.

Lue myös: 
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Muuttuuko etä-äitiyteni vuoroviikkoäitiydeksi?

P.S. Käyn paljon päivieni tapahtumia läpi Instagramissani. Seuraathan minua jo sielläkin?

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Etä-äiti (@etaaiti) jakama julkaisu

Päiväkirjaterveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017