Kirjoitukset avainsanalla vuoroviikkovanhemmuus

Seurasin lapsiviikon ajan, kuinka paljon käytän rahaa ja mihin sitä menee. Mikä oli loppusumma ja mitä opin menojen seurannasta?

Valitsin viikoksi lapsiviikon, eli taloudessamme viikon aikana elimme minä ja 5-vuotias poikani. Etälapseni ei käynyt viikon aikana luonani. En säästellyt tai miettinyt ostamista tarkemmin sen vuoksi, että tein seurantaa – koetin saada mahdollisimman autenttisen tuloksen. En ottanut huomioon laskuja, joita sain, eli seurasin vain ostosteni summia.

Tällä viikolla lapseni oli luonani.

Rahaa kului yhteensä 307,06€ – paljonko meni ruokaan ja muihin menoihin?

Yhteensä rahaa käytin ostoihin 307,06 euroa. Seuraavassa taulukko, mihin kaikkeen sitä käytin:

Ruokakuluihin olen laskenut lounaat, päivälliset ja kahvit. Kävin viikon aikana 3 kertaa lounasravintolassa, mikä on paljon enemmän kuin normaalisti. Lauantaina söimme pojan kanssa Hesburgerissa. Muuten ruokalistallemme kuului feta-pinaattipastaa, makaronilaatikkoa, feta-tonnikalapastaa ja nakkikeittoa. Ruokakuluihin kuuluivat myös juomat ja leivät. 

Tällä viikolla ostin lapselle vaatteita: kurarukkaset, sormikkaat ja collegeasun. Teinille annoin rippilahjaksi sata euroa. Lisäksi kuluja meni mm. meikkeihin, hygieniatuotteisiin kuten saippuaan ja shampooseen, kännykän laturiin ja särkylääkkeeseen.

Ihan standardiviikkoa ei taida koskaan olla, yllättäviä menoja tulee aina.

Ihan standardiviikkoa ei taida koskaan olla, yllättäviä menoja tulee aina ja joskus ostaa esimerkiksi vaatteita tai elektroniikkaa, mitkä eivät kuulu jokaviikoisiin menoihin.

Mitä opin menojen seurannasta? 

Omien ostosten seuranta on opettavaista ja järkevää. Silloin näkee selkeitä euromääriä, kuinka paljon käyttää esimerkiksi ruokaan. 

Lue myös: Tämän taulukon avulla saat menosi kuriin ja taloutesi vakautettua

Joskus sanotaan, että lapsiperheen suurin menoerä on ruoka. Meillä tilanne on kuitenkin toinen, koska 5-vuotias lapseni on aika pieniruokainen ja teinini ei asu luonani. Tuohon vähän yli satasen ruokamenoihin kuuluu siis jo muutama ravintolaruokakin, joten isoiksi ruokamenojamme en voi kutsua.

Jos teini olisi luonani enemmän, ruokakulut tuplaantuisivat tai jopa triplaantuisivat helposti. Ja kun olen vielä joka toinen viikko yksin, ruokamenoni ovat entistäkin pienemmät.

Jos teini olisi luonani enemmän, ruokakulut tuplaantuisivat tai jopa triplaantuisivat helposti. Ja kun olen vielä joka toinen viikko yksin, ruokamenoni ovat silloin entistäkin pienemmät. Tämä havainnollistaa hyvin sitä, että suurin osa tuloistani menee muuhun kuin ruokaan, enimmäkseen lainojen maksuun. Niiden takaisinmaksuista voit lukea lisää täältä.

Talouden tarkka suunnittelu on osa jokapäiväistä elämääni. Ihan näin tarkkaan minun ei kuitenkaan enää tarvitse taulukoittaa menojani, josta olen kiitollinen: raha-asiani ovat menneet parempaan suuntaan. Opin myös sen, että pystyn säästämään eli maksamaan lainoja enenevässä määrin pois, koska menoni ovat suhteellisen pienet.

Kannustan seuraamaan viikon ajan menoja, se voi opettaa hyvin paljon omasta taloudenpidosta!

Terveisin, Helka

Instagramiin II Facebookiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroviikkovanhemmuus luo arjetonta arkea.

Vuoroviikkovanhemmalla joka viikko on ei-arkiviikko. Juuri kun ehtii tottumaan johonkin, muuttuvat systeemit. Tämä voi joskus aiheuttaa vähän hassujakin tilanteita.

Teen joitakin juttuja automaattisesti lapsettomallakin viikolla, ennen kuin muistan, ettei lapsi olekaan luonani. Tässä muutamia:

Jätän vessaan yöksi valot ja oven raolleen. Koska lapseni pelkää pimeää, vessasta tuleva valo rauhoittaa häntä. Hän näkee tämän huoneeseensa. Lapsettomilla viikoilla teen tätä pari ensimmäistä iltaa, kunnes muistan, ettei tarvitsekaan. Loppuviikosta muistan sammuttaa yöksi valot.

Laitan kengän lapsen huoneen oven rakoon, ettei ovi mene yöllä kiinni. Tämäkin siksi, että hänelle tulee turvallisempi olo, kun näkee oven raosta huoneeseeni. On suhteellisen hassun näköistä, kun tungen kenkää oven väliin lapsettomillakin viikoilla.

Siellä sitten tyhjän lapsen sängyn vieressä seison ja ihmettelen.

Haen lasta päiväkodista iltapäivisin. Kyllä, olen ollut joskus päiväkodin porteilla asti, kunnes muistan, ettei ole minun vuoroni hakea lasta. Kerran hän jopa näki minut ja oli hyvin ihmeissään: isinhän piti hakea!

Kuva: Terhi Koivisto

Olen ollut päiväkodin porteilla asti, kunnes muistan, ettei ole minun vuoroni hakea lasta.

Hiivin aamuisin hiljaa, ettei lapsi herää. Tätä teen lähes joka arkiaamu. Joskus menen myös herättämään lasta, kun on aika lähteä päiväkotiin. Siellä sitten tyhjän lapsen sängyn vieressä seison ja ihmettelen..tähän toki liittyy myös aamuaivot, jotka eivät toimi ollenkaan hyvin.

Laitan herätyskellon liian aikaisin soimaan. Lapsiviikoilla pitää herätä noin puoli tuntia aikaisemmin kuin lapsettomilla, jotta ehtii viemään lapsen päiväkotiin ennen töitä. Tämä voi olla todella ärsyttävää, koska olen aamu-uninen ja jokainen minuutti unta aamulla on tärkeää!

Ajattelen usein, etten voi mennä johonkin tapaamiseen, illanviettoon tai muuhun sellaiseen, koska minulla on lapsi. On kummallista tajuta, että olenkin vapaa liikkumaan. On vaikea sopeutua ajatukseen, että joka toinen viikko olen ihan vapaa tekemään mitä haluan. 

Kerran melkein unohdin lapsen nukkumaan huoneeseensa, kun lähdin töihin, koska oli ensimmäinen lapsiviikon aamu.

Tässä muutamia juttuja, joita teen ainakin pari päivää lapsettomien viikkojen alussa. Nämä hommat toimii yleensä paremmin silloin, kun lapseton vaihtuu lapsiviikoksi, sopeudun paljon paremmin niin päin.

Kerran tosin melkein unohdin lapsen nukkumaan huoneeseensa, kun lähdin töihin, koska oli ensimmäinen lapsiviikon aamu. Se olisi ollutkin paljon katastrofaalisempaa kuin nämä muut kohdat!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Helka Belt (@etaaiti) jakama julkaisu

Instagramistani voi seurata vuoroviikkoista elämäämme.

Lue myös:
Arjeton arki – vuoroviikkoinen elämäni
Näin olemme hoitaneet vuoroviikkolapsen arjen järjestelyt
Vuoroviikkovanhempikin voi väsyä

Terveisin, Helka

Facebookiin

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ostan sunnuntain kauppareissulla 4 litraa maitoa, jota lapset juo mutta minä en. Siinä sitten ihmettelen maanantaina, että tekisinkö itselleni pannaria ja riisipuuroa vai säilyisiköhän ne viikon yli... Ja yhtä usein lapset on saaneet masnantaina juoda mehua kun en ole ajoissa muistanut hakea sitä maitoa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko tyytyväinen tähän tapaamisratkaisuun, kuulin kysymyksen. En ole, vastasin, ja jatkoin: erovanhemmuudessa lienee mikään ei ole täydellinen ratkaisu. On vain mahdollisimman hyviä ratkaisuja. Kompromisseja.

Vaikka kaikki olisi mahdollisimman hyvin, kuten meillä on, on jokainen ratkaisu kuitenkin ainoastaan mahdollisimman hyvä kompromissi. Täydellistä ratkaisua ei ole.

Erovanhempana joutuu jompikumpi tai kumpikin jokatapauksessa haluamattaan olemaan erossa lapsestaan.

Erovanhempana joutuu jompikumpi tai kumpikin haluamattaan olemaan erossa lapsestaan. Se, joka ei halunnut eroa, voi kokea tämän erityisen vaikeana asiana: en halunnut erota, miksi minun pitää olla erossa lapsistanikin, vaikka en haluaisi?

Myös lapsen kannalta jokainen ratkaisu on aina kompromissi: lapsi ei saa sitä ydinperhettä, johon kenties syntyi ja johon ehkä itse olisi halunnut jäädä. On siksi erityisen tärkeää antaa lapselle mahdollisuus rakentaa läheistä suhdetta molempiin vanhempiinsa, jotta lapsi sopeutuisi eron jälkeiseen elämään mahdollisimman hyvin.

Kuva: Terhi Koivisto

Tämäkään ei aina tietenkään onnistu, syystä tai toisesta. Syynä on ehkä välimatka tai jokin muu seikka, jonka takia suhde toiseen vanhempaan ei voi säilyä yhtä läheisenä kuin toiseen. Ja vaikka onnistuisikin, ei tilanne ole lapselle täydellinen.

Meidän vuoroviikkolapsemme ikävöi valtavasti toista vanhempaansa ollessaan tästä erossa. Olemme kokeilleet monenlaisia tapaamisaikoja, ja tämä on ollut paras, vaikkakaan ei kuitenkaan täydellinen. Olemme kuitenkin pyrkineet siihen, että lapsella olisi tilanteeseen nähden paras mahdollinen tapa elää ja tavata vanhempiaan.

En todellakaan ole tyytyväinen, että olen etävanhempi ja näen poikaani muutamia kertoja kuukaudessa, jos on ns. hyvä kuukausi.

Ei, en minä ole tyytyväinen näihin ratkaisuihin, mitä meillä on. Haluaisin nähdä molempia lapsiani todella paljon enemmän.

En todellakaan ole tyytyväinen, että olen etävanhempi ja näen poikaani muutamia kertoja kuukaudessa, jos on ns. hyvä kuukausi. Kun tilanne ahdistaa liiaksi, koetan muistella tapahtumia, jotka johtivat tähän ja muistuttaa itseäni, ettei muuta vaihtoehtoa juuri nyt ole. Koetan muistaa, että olen tehnyt parhaat ratkaisut niillä resursseilla, joita minulla on ollut. Enempää en voi pyytää itseltäni.

Kuva: Terhi Koivisto

En ole myöskään tyytyväinen vuoroviikkoiseen ratkaisuun, mutta se on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ei täydellinen, mutta hyvä. Instagramissani avauduin jälleen kerran siitä, miten tekisi mieli vaatia poika kokonaan itselleni. Mutta eihän sellainen vain käy. Siksi tyydyn tähän. Kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Niin tyytyy myös isä. Koska se on lapsen etu tässä eroperhetilanteessa, jossa nyt olemme.

Tyydymme epätäydelliseen ratkaisuun, mutta parhaaseen, mihin voimme.

Ero on ratkaisu aikuisten väliseen ongelmaan, mutta se ei välttämättä liity vanhemmuuteen. Siksi eron jälkeen voi tulla ahdistavana yllätyksenä, että sitä tosiaan eroaa välimatkallisesti myös lapsistaan. Kumpikin kun ei vain voi olla koko ajan lasten kanssa samaan aikaan.

Siksi jos onni käy, löytää täydellisimmän ratkaisun, mikä olemassa voi näillä resursseilla ja tässä tilanteessa olla. Näin kävi meillä, ja SIITÄ olen onnellinen. 

Lue myös:
Toiselle lapselleni kävi vuoroviikkoisuus, toiselle ei
Lapsilla on oikeus mahdollisimman parhaaseen kotiin

Terveisin Helka

Facebookiin

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulla on vuoroviikkovanhempana nyt lapseton viikko. Ja tänään iski niin kova ikävä, että purskahdin itkuun. Onneksi sain helpotusta, lapsen isältä.

Olen ollut nyt viisi päivää erossa lapsestani. Niin kauheasti kun olenkin NAUTTINUT (siis ihan oikeasti, tämä ei ollut sarkasmia), tänään se iski.

IKÄVÄ. Minulla harvoin ehtii tulla ikävä vuoroviikkolastani, varsinkin, kun yleensä näemme kerran lapsettomankin viikon aikana. Nyt kesällä ei tätä yhden päivän tapaamista ole lomamatkojen vuoksi. Ja arjessa ei ehkä ehdi pysähtymään samalla tavoin kuin näin lomalla.

Tänään sattui niin paljon, että käperryin sängylle vauva-asentoon ja itkin ja paruin.

Oli mikä oli, tänään sattui niin paljon, että käperryin sängylle vauva-asentoon ja itkin ja paruin. En ole pitkään aikaan kokenut näin kovaa ikäväntunnetta nuorimmaistani kohtaan.

Onneksi sain helpotuksen, koska näinä hetkinä osaan pyytää lapsen isältä vaikkapa yhtä kuvaa lapsesta. Se auttaa hieman. Tiedän, että lapsella on kaikki hyvin ja sen jälkeen minullakin jälleen on.

Sain tämän kuvan kuopuksestani tänään.

Näette siis tässä postauksessa tältä päivältä ihan autenttista matskua. Minä itkemässä ja kuopus isällään. Tällaista on meillä, vuoroviikkoperheenä.

En aina osaa varautua näihin tunnekuohuihin, tänään se tuli niin yllättäen. Siksi tämä ensiapu oli äärimmäisen tärkeää. 

Miten onnellinen olenkaan, että isä aina lähettää näitä kuvia, jos pyydän. Se on minulle äärimmäisen tärkeää. Huh, kun jo helpottaa, vaikka vähän itken edelleen. En aina osaa varautua näihin tunnekuohuihin, tänään se tuli niin yllättäen. Siksi tämä ensiapu oli äärimmäisen tärkeää. 

Kiitos.

Lue myös: Kiitos lapsieni isät

Terveisin Helka

Facebook II Instagram

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kirjoittaja: Helka Belt

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2019
2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017