Kirjoitukset avainsanalla vuoroviikkovanhemmuus

Kuva: Panu Pälviä

Hallituksen lakiovaliokunnan esitys eduskunnalle lapsen huoltoon liittyvän lain muutoksesta on juuri lähetetty. Esityksessä sanotaan oivallisesti, että edellisen kerran lakia on muutettu vuonna 1983, joten ehkäpä oli aikakin tehdä jo jotain. Muun muassa vieraannuttamiseen liittyvä tietous on kasvanut valtavasti, lapsen kuulemista toivotaan paremmaksi, lapsen edun toivotaan toteutuvan paremmin ja vuoroasumisen yleistymisen myötä laissa pitää jotenkin huomoida myös tämäkin lapsen asumisen malli.

Lapseen kohdistuva negatiivinen vaikutus vuoroasumisen myötä mainitaan useaan otteeseen.

Lapsen etu mainitaan useaan otteeseen, mikä on tietenkin todella hyvä asia. Esityksessä mainitaan, ettei päätöksiä tehdessä pidä koskaan ajatella, mikä on vanhemmille paras ratkaisu, vaan päätökset tehdään lapsilähtöisesti.

Erityisesti vuoroasumisen kohdalla lapsen etu mainitaan useaan otteeseen. Huomioitavaa mielestäni on, että lapseen kohdistuva negatiivinen vaikutus vuoroasumisen myötä mainitaan useasti. Esityksessä mainitaan, ettei nuoren lapsen kohdalla kannata ehdottaa vuoroasumista. Vuoroasumisen edut mainitaan varsinkin lapsen suhteen muodostumisessa molempien vanhempiensa välillä.

  • Lakivaliokunta pitää kannatettavana sitä, että lapsenhuoltolakiin sisällytetään mahdollisuus siihen, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Vuoroasumisen tunnustaminen lapsenhuoltolaissa selkeyttää nykytilaa --. Vuoroasuminen voi parhaimmillaan tukea lapsen suhteen ja yhteydenpidon säilymistä molempiin vanhempiin sekä antaa molemmille vanhemmille mahdollisuuden osallistua lapsen kasvatukseen ja huolenpitoon tasaveroisesti ja yhteisvastuullisesti. Näin vuoroasuminen voi tukea lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Voidaan myös arvioida, että vuoroasuminen edistää ja vahvistaa etenkin isien osallisuutta lasten kasvuun ja arkeen. Lakivaliokunnan ehdotus eduskunnalle

Tämä teksti nostaa ehkä tiedostamattaankin isät edelleen automaattisesti etävanhemman rooliin, jolloin vanha käsitys perheestä ja äidistä etuoikeutettuna lähihuoltajana jäisivät edelleen näkyviin. Pidän tätä todella kummallisena, harmillisena ja yllättävänäkin, koska elämme nykyään niin monimuotoisessa yhteiskunnassa. On harmi, ettei esityksen mukaisessa mahdollisessa uudessa laissa ravistella edelleenkään perinteisen perhemuodon malleja.

On harmi, ettei uudessa laissa ravistella edelleenkään perinteisen perhemuodon malleja.

Lisäksi ehdotuksessa mainitaan, että lapsen tietoihin voidaan merkitä, että hänellä on kaksi kotia, mutta virallinen kotipaikkakunta voi olla vain toisen vanhemman kunta. Tämä tarkoittaa käytännössä, ettei vuoroasumisen ongelmakohdat aikuisen kannalta muutu miksikään. Lapsen kannalta tämä tarkoittaa, että hänelle tunnistetaan kaksi kotia muttei kahta osoitetta. Tämä jättää edelleen siis suuria ongelmia mm. neuvolapalveluiden saamiseen, koulukuljetukseen, terveydenhuoltoon ja moneen muuhun asiaan.

Ehdotuksessa ei myöskään oteta mitään kantaa lapsilisän jakamiseeen, elatusmaksuihin liittyviin huojennuksiin etävuoroviikkovanhemmalle tai mihinkään etuuksiin tai maksuihin liittyviin ongelmiin. Se mainitsee, ettei näihin ole tulossa mitään muutoksia vielä.

Näkemykseni on, ettei tämä uusi ehdotus läpimennessäänkään muuta käytännössä oikeastaan juuri mitään vuoroasumiseen liittyviä ongelmia.

Lue myös:
Vuoroviikkovanhemmuuden lain ongelmakohdat näkyvät arjessamme
Suurin syy vanhempien välisiin riitoihin on raha

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

"Tää on just niin älytöntä, ettet sinä voi viedä lasta sinne omaan terveyskeskukseen. Mikä järki ajaa tänne ees taas monta tuntia yhden saikkutodistuksen takia."

Sanoin tämän lapseni isälle, vuoroviikko- ja etävanhemmalle. Ja älyttömältä se tosiaan tuntuukin. On ihan käsittämätöntä, että tasavertainen vanhempi, joka hoitaa lastamme ja asuu hänen kanssaan tasan yhtä paljon kuin minäkin, joutuu miettimään, saako viedä lapsen tähän lähiterveyskeskukseen vai ajanko ruuhka-aamussa montakymmentä kilometriä lapsen äidin asuinalueen terveyskeskukseen.

Valinnanvapauskaan ei kaiketi tarkoita sitä, että saisi vapaasti mennä juuri tänä aamuna tuohon terveyskeskukseen. Siitäkin pitää ilmoittaa etukäteen, jos haluaa valita jonkun toisen terveyskeskuksen vaikkapa lapsensa omaksi keskukseksi. Mutta eihän sekään toimi, koska sitten minä en voisi viedä omalla paikkakunnallani lasta lähikeskukseen.

Elämme jossain keskiajalla vuoroviikkovanhemmuuden lainsäädännön osalta.

Elämme jossain keskiajalla vuoroviikkovanhemmuuden lainsäädännön osalta. Onneksi sitä ollaan uudistamassa, jos laki jossain vaiheessa nyt astuu voimaan. Mutta vaikka kuinka koetin lukea uudistustekstiä, ei laki toisi näihin oikeasti vanhempia koskeviin arjen ongelmiin ratkaisua. Ei rahan ja etuuksien osalta, eikä juuri tämän terveydenhuollon osalta. Mahdollisesti onneksi neuvola- ja hammashoitopalveluihin se saattaa tuoda muutoksen. Ehkä tähän terveyskeskuskäytäntöönkin.

Uudistuessaan laki silti sanoisi, että lapsella voi olla vain yksi virallinen koti. Toivon sydämestäni, että sinne voi kuitenkin merkata, että lapsella on kaksi tosiasiallista osoitetta ja hän saisi terveyspalvelut molemmilta kotipaikkakunniltaan.

Toivon, että sinne voi kuitenkin merkata, että lapsella on kaksi tosiasiallista osoitetta ja hän saisi terveyspalvelut molemmilta kotipaikkakunniltaan.

Onhan tämä ihan älytöntä säätämistä. Isällä on paljon hankalampi hoitaa lastamme täysimääräisesti, koska häntä ei nähdä tasavertaiseksi vanhemmaksi kanssani. Minusta tämä on myös alentavaa häntä kohtaan. Hänen vanhemmuutensa rankataan laissa alemmaksi kuin minun, lähivanhemman. Tässä on selkeä epäkohta, joka pistää vihan nousemaan.

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Kuka ostaa vuoroviikkolapsen vaatteet?

Tänään minulla on noussut kiukkusavu korvista asti. Voisiko tähän jo tulla ihan oikea järkevä muutos, jooko? 

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Panu Pälviä

Minulla on kaksi kotia. Ne näyttävät ihan samanlaisilta, mutta eivät ole. Toisessa on meteliä, iloa, huutoa ja melskettä. Toisessa on hiljaisuutta, outoutta, vierauden tunnetta. Toisessa raikuu lapsen iloinen ääni, toisessa kaikuu seinistä hiljaisuus metelinä korviini.

Tämäniltainen kotini on ihan erilainen kuin aamuinen. Aamupuurolautanen oli vielä pöydällä, pikkuinen lusikka sen vieressä. Mutta tuoli on tyhjä. Tyhjä on myös lastenhuone ja lasteni sängyt.

Entä jos ikävä huutaa vasten kasvoja niin, etten kestä sitä?

En halunnut tulla tänne. En taaskaan. Pitkä työpäivä ei haitannut. En koskaan tiedä, miltä tämä toinen koti minusta juuri tänään tuntuu. Entä jos ikävä huutaa vasten kasvoja niin, etten kestä sitä?

Entä, jos juuri tänään en voi mennä lastenhuoneeseen hakemaan pyykkejä narulta?
Entä, jos tänään suru on liian läsnä?

Tuntuu täysin irrallisilta palasilta nämä lasten elämän jäljet kotonani, joka on ihan tyhjä.

On outoa nähdä teinin aiheuttamat sotkut, leikki-ikäisen ruuan muruset pöydällä, täysi pesukoneellinen lastenvaatteita. Mutta lapsia ei ole missään. Tuntuu täysin irrallisilta palasilta nämä lasten elämän jäljet kotonani, joka on ihan tyhjä. Ne kuuluvat siihen toiseen kotiin.

Siihen kotiin, joka minulla on jälleen viikon päästä. Silloin minulla ei ole hiljaista kotia, korvissa raikaa lapsen laulu ja kompastelen teinin vaatemyttyihin. Nyt ne mytyt leijailevat tässä hiljaisessa kodissa kuin jossain toisessa todellisuudessa.

Ne mytyt leijailevat tässä hiljaisessa kodissa kuin jossain toisessa todellisuudessa.

Elämäni on jakautunut ihan kahtia. On kaksi elämää. Kaksi kotia. Kaksi Helkaa. On äiti-Helka ja tämän yksinoleva, joka ei ihan vielä tiedä paikkaansa tässä maailmassa.

Minun kotini on tänään tämä hiljainen. Jos oikein höristän korviani, aamuiset naurunkiljahdukset kaikuvat vielä seinissä.

Elämäni on jakautunut ihan kahtia. On kaksi elämää. Kaksi kotia. Kaksi Helkaa.

Kohta nekin hiljenevät.

Lue myös:
Vuoroviikkoinen elämäni
Sinkkuäidin lapseton viikko - treffeillekö?
Katso: Jyllannin Suomineidon tekemä elokuva minusta, jossa avaan lisää tyhjän lastenhuoneen käsitettä

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (4)

Daisybella

Kohta viisi vuotta elänyt vuorovanhempana, tunnen täysin kaikki samat ikävät ja repivät tunteet, kuin sinäkin. Välttelen edelleen lapsen huonetta, kun lapsi on isällään. Rehellisesti, välttelen koko kotia. Elän kaksoiselämää. Toisella viikolla olen kotona, äiti. Toisella olen missä vain muualla. Se on minun keinoni selvitä ikävästä. Ei kovin hyvä sellainen. Toisaalta nautin kun saan mennä, kun voin töiden jälkeen käydä rauhassa kahvilla tutussa kuppilassa, lähteä aamulla kaupan kautta töihin, ilman että joudun miettimään iltapäivän ruuan laittoa, nautin, kun voin olla kotoa pois ilta kymmeneltä, jos (ja yleensä kun) huvittaa. Ja sitten tunnen huonoa omatuntoa, kun nautin ja joskus jopa odotan omaa aikaa. Ja täysin suotta!

Enää en kuitenkaan siivoa lapsen tavaroita pois muista huoneista, kuten alussa tein. Niiden näkeminen sattui liikaa. Alkuun en myöskään puhunut lapsestani tai hänen asioistaan omilla viikoillani ystävilkeni, koska ikävä iski sillon liian kovaa. Nykyisin osaan jo luottaa itseeni ja siihen, että lapsi palaa ajallaan ja on onnellinen toisaalla, minunkin pitäisi olla.

Vierailija

Samaistun! Täällä tuore vuoroviikko-äiti. 2kk vasta
Nyt on ensimmäinen viikko jolloin en itke silmiä päästäni sen ikävän takia. Lapset 10v ja 4v. On ollut opettelemista omien tunteiden säätelyssä. Se koti ei tunnu samalta. En pese lasten pyykkejä,astioita enkä korjaa leluja lattioilta. Vähästä on se elämä siinä kodissa,mieluummin karkaa pois sieltä illoiksi. Ei tähän voi tottua.

Wiona Doe

Täällä myös etä-äiti joka täysin samaistuu noihin tunnelmiin ja repivään ikävään. Yksinäinen asunto huutaa elämää jota odotan aina kuin kuuta nousevaa. Minun neljä lasta tulevat ja menevät miten sattuu joten välillä voi olla kaksikin viikkoa täyttä hiljaisuutta. Iltaisin itken itseni uneen...

Sht

Tiedän tunteen ja ikävän, joka raastaa. Jotenkuten selviän aina seuraavaan kertaan kun katras on koossa. En kovin hyvin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poikani isä laittoi viestiä ja kuvan: "Ostin tällaiset kengät. Ovat gore-texiä. Talveksi tarvitsee varmaan kanssa. Ostatko sä ne?"  Olen kertonut aiemmin, ettemme ole tarkkaan määritelleet, kuka ostaa mitkäkin vaatteet ja milloin. Jotenkin meillä on arjessa solahtanut normaaliksi käytännöksi, että se ostaa, joka huomaa puutteen.

Tuohon Instagram-postaukseeni tulikin todella hyvä kommentti: Olen onnekas, kun meillä sujuu asiat näinkin hyvin, ja tiedän sen. Siksi halusinkin kiittää lapseni isää ihan näin julkisestikin tästä. Asioista, olivatpa ne mitä tahansa, ei tarvitse riidellä. 

Monella on valitettavasti huonompi tilanne. Vaatteet ja isommat hankinnat ovat ainainen kiistan aihe, ja joskus joudutaan laskemaan tarkkaankin, kuka on ostanut ja mitä, varsinkin, jos toinen kokee tilanteen epäreiluksi. Keräsin joidenkin eroperheiden vanhempien mietteitä siitä, miten heillä vaatteiden ja muiden tavaroiden hankintä on järjestetty.

Eroperheiden vanhemmat kertovat

  • Meillä riidellään jatkuvasti vaatteiden ostamisesta. Lasketaan tarkkaan, kuinka paljon kukakin saa elatusmaksuja, lisiä, kuka osti viimeksi, paljonko sukat maksoivat, oliko hattu viisi vai kuusi euroa. Ostaisin kaikki itse ja pääsisin eroon tästä kiistelystä, mutta ei mullakaan rahaa puissa kasva.
  • Meillä vaatteet lapselle ostaa mummo. Onneksi näin, riitaa tulisi varmasti eksän kanssa, tästäkin.
  • Meillä minä ostan vaatteet. Ei se eks edes tietäis, mitä pitäisi ostaa. Saan elarit, ei ne kyllä vaatekuluihin riitä, mutten jaksa asiasta riitaa vääntää.
  • Meillä ostetaan vuorotellen isot ostokset, kuten talvihaalarit. Kaikkia sukkia ja lapasia ei todellakaan lasketa, kumpi on ostanut.
  • Minä ostan vaatteet. Lasten isä onneksi antaa rahaa vaatteisiin, joskus pyytämättäkin.
  • Minä ostan kaikki vaatteet, kuittia vastaan eksä antaa rahaa. Menköön näin.
  • Molemmat ostaa omiin koteihinsa omat vaatteet. Eipähän tuu riitaa.
  • Minä etävanhempana maksan elareita, mutta lapset kulkee silti rikkinäisissä vaatteissa. Ostan sitten kuitenkin aina uusia vaatteita lapsille. Mitähän se lähi niillä elareilla sitten ostelee..

Lue myös:
Vuoroviikkolapsemme arjen järjestelyt
Vuoroviikkolapsi ikävöi isäänsä
Lapsi siirtyy sopimuksen mukaan kodista toiseen, vaikka olisi kipeänä

Miten teillä on erolapsen tavarahankinnat järjestelty? 

Terveisin, Etä-äiti

Facebook || Instagram || Twitter

Kommentit (4)

Mävain

Lähivanhempana olen ostanut kaikki vaatteet ym. Jopa mopokortit.Isän mielestä hänen ei tartte ostaa mitään kun hän maksaa elareita. No eihän ne kaikkeen riitä mut olkoon. Pääsen näin helpommalla.

Emssu4
Liittynyt23.9.2018

Meillä pääosin minä ostan kaikki vaatteet. Lapsia on kolme kouluikäistä ja kasvu hurjaa. Vuoroviikko asumista harjoitamme,ja lapset ottavat äidin luota aina isä viikon vaatteet mukaan.
Isä ei maksa elareita, eikä osallistu mihinkää kustannuksiin- hän ei halua lapsista itselleen menoja, vaikka saa ylläpito korvauksen.
Näin ollen minä ostan myös hygi tarvikkeet isälle lapsia varten, säästän omaa mielenterveyttä ja tiedän että lapsille on puhtaat vaatteet kouluun,tai ainakin edellytykset niille myös isän luona.
Sen verran isä voi osallistua vaatehankintoihin että sukkia on arsenaali hänen luonaan.
En enää asiasta viitsi riidellä, aina on jotenkin lapset saanut vaatetettua.

Lähi-äiti

Aikanaan sovittiin että etävanhempi osallistuu lasten isompiin hankintoihin. Niitä isompia hankintoja ei hänen mielestään sitten koskaan tullut, eli mihinkään ei osallistunut. Tavarat ja vaatteet joita hän lapsille osti, jäivät hänen luokseen odottamaan seuraavaa vierailua kahden viikon päästä. Meille niitä ei saanut ottaa mukaan.
Joskus ehdotin että maksettaisiin lasten harrastukset puoliksi, kun kumpikin lapsista olisi halunnut aloittaa saman harrastuksen. Vastaus kuului että hän maksaa elatusapua ja sen pitää riittää. Elatusavun määrä oli määritelty Kelan maksaman minimi-elatustuen suuruiseksi hänen tulojensa takia. Vuosia myöhemmin selvisi että hän oli tehnyt myös toista työtä, ilman verokorttia. Maksukykyä olisi siis kyllä ollut.

Yksi lähiäiti

Minä ostan lapselle sisävaatteet, joita käyttää minun luonani, sekä ulkovaatteet, jotka kulkee mukana. Isänsä hankkii sitten omaan kotiinsa vaatteet. Aikoinaan eron jälkeen lapsi kulki aina vaatekassin kanssa, mutta se oli isän mielestä liian rasittavaa. Joten valitsi näin.

Lapsen isä maksaa elarit, jotka ei tosin ole kauhean suuret.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Syyskuu
Huhtikuu
Tammikuu
2017

Instagram