Kun elin kaksin esikoiseni kanssa hänen vauva-aikanaan, elimme suhteellisen köyhää elämää. Se ajoi minut miettimään keinoja, millä selvitä arjesta ja laskuista. Ja tämä puolestaan johti minut luottokortti- ja kulutusluottokierteeseen, jota selvittelen edelleen.

Mitä oikein tapahtui?

Kun rahaa on juuri ja juuri ruokaan ja pakollisiin laskuihin, ja joskus ei sitäkään, on selvää, että se alkaa kiristämään hermoja. Päivät kuluivat sen miettimiseen, miten selviän kaikesta yksin ja vauvani kanssa. Vaikka en ollut onneton ja elämä tuntui mukavalta, välillä kaipasi elämää, jolloin rahatilanne olisi edes vähän helpompi. Tilannetta vaikeutti se, että palasin äitiyslomaltani opiskelemaan, joten tuloja äitiysloman jälkeenkään ei ollut nimeksikään. Ja koska olin yksin lapseni kanssa,  en voinut hankkia varoja iltatöilläkään, kuten usein opiskelijat tekevät.

Nuorena ei osaa ajatella korkoja, takaisinmaksuaikoja ja muita lainoihin yleisesti liittyviä seikkoja.

Netistähän löytää helposti vaikka minkälaisia pikavippejä, kulutusluottoja ja luottokorttihakemuspohjia, jotka ovat aivan liiankin helppoja täyttää ja aivan liian helposti myönnettävissä. Varsinkaan nuorena ei osaa ajatella korkoja, takaisinmaksuaikoja ja muita lainoihin yleisesti liittyviä seikkoja. On helppoa täyttää hakemus ja rahat ovat tilillä vielä samana päivänä. Kokeilin yhtä ja rahat tulivat tilille tunnin päästä. Kuinka helppoa! ajattelin. Sain viimeinkin ostaa lapselle kunnon vaatteita, käydä syömässä hänen kanssaan jopa ulkona ja kouluunkin sain hankittua kunnon vaatteita. Ihanaa!

Luotto loppui nopeasti ja tuli luottolasku. Mitäs tälle tehdään? ajattelin. Ei minulla ollut maksaa tuollaisia summia rahaa opintotuella ja asumistuella, jotka olivat ainoat tulonlähteeni lapsilisän lisäksi. Piti ottaa uusi laina ja kierre oli valmis. Otin opintolainaakin, koska sehän nyt on niin halpaa lainaa, minulle sanottiin. Laskuja alkoi tulla kotiin kiihtyvää vauhtia. En enää uskaltanut edes avata kaikkia kirjeitä, mitä kotiin tuli. Elin lainalla ja maksoin ne lainalla. En uskaltanut kertoa kenellekään tästä tilanteestani ja koetin selvittää kaiken yksinään. Muutamia kertoja myös ulosottokirjeitä tuli kotiini. Ne pelottivat todella paljon.

Elin lainalla ja maksoin ne lainalla.

Valmistumiseni jälkeen onnekseni pääsin töihin. Todellisuus iski päin kasvoja. Lähes koko palkkani vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen menivät luottojen maksuun. Lisäksi opintolainojen lyhennys alkoi. En edelleenkään uskaltanut laskea yhteen summaa, jota olin pankeille ja luottoa antaville yrityksille velkaa. Olin töissäkäyvä ja silti köyhä, koska rahat menivät luottolaskuihin. Tämä ajoi minut nostamaan käyttöluottoa, joten laina ei lyhentynyt lainkaan. Kaikki mitä maksoin lainaa takaisin, käytin seuraavassa kuussa uudelleen.

Mikä tilanne on nyt?

Nyt yli kymmenen vuoden kuluttuakin minulla on edelleen paljon noita lainoja maksamatta. Viimein kaksi vuotta sitten päätin, että haluan talouteni ja elämäni muutoinkin kuntoon. Oli tuskallista nähdä, kuinka paljon minulla oli noilta ajoilta edelleenkin lainaa takaisin maksettavana. Ahdistava mutta pakollinen projekti oli laittaa tulot ja menot viivalle ja katsoa, mitä jää jäljelle ja kuinka hurja määrä menee lainojen takaisinmaksuihin ja luottokorttilaskuihin. Ja kuinka kauan menee, ennen kuin olen täysin ilman lainaa tai luottoja. Mutta se oli pakko tehdä.

Jokainen kerta, kun joudun johonkin lomakkeeseen laittamaan kohtaan "Muut lainat", ahdistun siitä, miten paljon tuolloin otinkaan luottoa. Mutta tuo summa vähenee joka kuukausi. Ja tulee vielä päivä, jolloin noita lainoja ei enää ole ollenkaan.

En halua enää elää lainalla ja ottaa lisää erilaisia luottoja. En käytä enää luottokortteja tai jo kertaalleen maksamaani luottoa uudelleen. Olen oppinut vaikeimman kautta, miten helposti nuorena ajautuu ottamaan lainaa ilman huolta takaisinmaksuista tai koroista, jotka ovat todella korkeita tämän tyyppisissä luotoissa. Rahan arvon ymmärtää vasta nyt, kun näkee raa'an selvästi, miten palkkapäivän jälkeen suurin osa rahoista menee lainoihin. Mutta nyt minulla on selvänä mielessä, minkä ajan kuluttua luotot, jotka otin 10 vuotta sitten, on maksettu pois.

On aika ottaa vastuu omista tekemisistä ja saada talouskin elämässä kuntoon.

Raha-asiat ovat yksi elämän tärkeimpiä asioita hoitaa kunnolla. Nyt ymmärrän rahan arvon ja sen arvon, mitä merkitsee olla lainaton. Olen myös kertonut avoimesti vanhemmalle lapselleni noista ajoista ja siitä, miksi edelleen näyttää siltä, etten ansaitse paljoa, vaikka olen vakituisessa työpaikassa ja en elä yli varojeni. Tämä on osa rahakasvatusta, jota teen 14-vuotiaani kanssa juuri tällä hetkellä. En halua hänen ajautuvan samoihin ongelmiin kuin minä ajauduin. 

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (1)

Vierailija

Ei saa yleistää, ettei nuorena osaa ajatella korkoja tai takaisinmaksuaikoja. Kyllä suurin osa osaa ajatella eikä siksi joudu mihinkään velkakierteeseen. En ymmärrä miten joku - iästä riippumatta- voi olla niin ajattelematon, ettei ymmärrä että laina pitää maksaa myös takaisin, korkojen kanssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperhe- ja uusperhe-elämän haasteista, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook

Instagram

Twitter

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Blogiarkisto

2018
Huhtikuu
Tammikuu
2017