F32.1. Keskivaikea masennus -diagnoosini muuttui. Nyt F33.0: toistuva masennus. 

Niinhän siinä sitten taas kävi. Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että tämä ei olisi tätä. Mieli on ollut tosi apea ja olen itkuinen. Jospa e-pillerit tekisivät temppujaan, tai olisiko kuukautiset tulossa? Mutta ei nekään voi viikkoja olla vain tulossa. Raskaanakaan en ole, joten sekään ei selitä mielialan heilahteluja.

Mikään ei ole huonosti.

Ja kaikki tuntuu silti olevan tosi huonosti.

Ja siitä sen ymmärsin. Vanha tuttu epämiellyttävä vieras tuli kylään. Lääkäri sen sitten taas läväytti päin naamaa: kyllä tämä keskivaikeaa masennusta taitaa taas olla. Kuten kaksi kertaa ennenkin. Ja sitä viime kerralla jo sanottiin, että jos kerran vielä tulee, diagnosoidaan tämä krooniseksi. Se kuulosti jo silloin aika pahalle. Toistuva masennus. Eli voi tulla milloin vain uudelleenkin eikä olekaan vain kertaluontoinen, minkä varaan olin kaiketi alitajuisesti luottanut. Että ei tämä enää uudelleen tule. No nyt tuli.

Ei se auta taistella vastaan, diagnoosia vastaan siis. Sairautta vastaan voi aina taistella, ottaen kuitenkin realiteetit huomioon. Mikä nyt on erilaista edellisiin sairastumiskertoihin verrattuna, on se, että minulla on sairaustietous todella paljon paremmalla tasolla. Tätä kuvastaa se, että melko nopeasti ymmärsin, mistä on kyse. Ensimmäisellä kerrallahan lamaannuin täysin, koska en yhtään tiennyt, mikä minua vaivasi. Toinen kerta johtui todella haastavasta elämäntilanteestani ja masennuksen hoito oli vaikeaa, kun ympärillä olevat asiat olivat täysin rempsallaan.

Nyt tilanne on täysin toinen. Elämäni on kunnossa ja taustatuki on täysin erilainen kuin aiemmissa tapauksissa, tätä olen myös tietoisesti rakentanutkin parin vuoden aikana. Taustalla oli ajatus, että jos esimerkiksi masennus puhkeaa jälleen, on muussa elämässäni paljon, mistä ammentaa voimaa.

Mitä nyt kannattaa tehdä?

Terveyskirjaston mukaan masennus voi lamaannuttaa täysin tai olla sen verran lievää, että liikunta, harrastukset, lepo, rentoutuminen ja töissäkäyminen auttavat oireiden hoitoon. Joka tapauksessa aina tärkeää on -ihan omalla kokemuksella voin sen sanoa- pitää läheiset lähellä ja antaa heidän auttaa. Näin olen tehnytkin. Huomattuani oireeni kerroin välittömästi vanhemmalle lapselleni, läheisille ystävilleni, kuopukseni isälle ja seurustelukumppanilleni, mistä on kyse. Ja samalla varmistin sen, etten jää yksin, jos pahimmat oireet yllättävät; jos jään sänkyyn lamaantuneena tai saan paniikkikohtauksen keskellä katua. 

Varmistin, että minusta otetaan kiinni, jos kaadun; lapseni ovat turvassa iseillään, jos minusta ei ole heidän hoitajaksi hetkeen. Olenkohan nyt varmasti ottanut huomioon kaiken? Onneksi on apua tarjolla; niin lääkkeiden, lääkäreiden kuin läheistenkin muodossa.

Koetan myös tietoisesti vähentää stressitekijöitä. Minulla on paljon töitä, niin kirjani, blogini kuin palkkatyönikin johdosta. Lisäksi ihan minun niin sanotusti tavallinen lapsiarkikin on välillä haastavaa ja vie voimavaroja, mistä kirjoitinkin pari kirjoitusta taaksepäin. Osaan jo melko analyyttisesti tutkailla tilannettani ja oireitani. Se on ehkä myös defenssi; koetan estää pahimman masennuksen puhkeamisen analysoimalla sen kuoliaaksi.

Ei kannata juosta masennusta pakoon.

F33. Siinä se kuitenkin nyt lukee. Diagnoosi ei tietenkään ole mikään jumala, joka sanoo, että näin se nyt on, ei tässä mitään voi tehdä. Mutta ei masennusta pakoon kannata juosta. Silloin se vain tulee vastaan pahempana. Onhan se nyt käsiteltävä. Sen olen jo oppinut. Myös häpeäntunteet ovat sallittuja: enkö nyt selvinnytkään tästä kaikesta masentumatta? Mutta sairautta ei tarvitse hävetä; hävetä pitää, jos sille ei tee mitään. Myös tämä kirjoittaminen auttaa jo osaltaan. Sen olenkin jo huomannut: oli elämässäni asiat hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti, kirjoittaminen aina auttaa. Se on minun lääkkeeni.

Tästä jokainen aurinkoinen päivä kerrallaan eteenpäin. 

 

Miten sinä olet kohdannut ja voittanut masennuksesi?

 

Terveisin, Etä-äiti

Seuraathan jo Facebook-sivujani?

Kommentit (1)

Henna / Pölyä Pinnoilla

Jaksamista ja halauksia ❤❤

Se elämänkokemuksessa on hyvää, kun sen avulla voi oppia menneestä ja toimia joissain tilanteissa toisin kuin aiemmin.

Sulla on nyt kokemusta masennuksesta ja tunnistit oireet ajoissa. Nyt hoidetaan ja lähimmäiset on hyvä pitää ajantasalla, missä mennään.

Masennusta ei kannata hävetä (minäkin paras puhuja). Sie selviät tästäKIN.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Etä-äitiys on vähän puhuttu aihe edelleen. Miltä etä-äitiys TUNTUU oikeasti? Millaista on olla eroperheen ja kahden pojan äiti, joilla on eri isä?

Tämä blogi vastaa näihin kysymyksiin. Käsittelen aiheita eroperheen elämästä, masennuksesta, etä-äitiydestä, vuoroviikkoäitiydestä sekä elämäni tapahtumista, jotka ovat johtaneet etä-äitiyteeni.

 

etaaiti@gmail.com

Facebook-sivuni

Instagram

Twitter

 

Haluaisitko tehdä kaupallista yhteistyötä blogistin kanssa? Ota yhteys Sanomaan: kaupalliset.ratkaisut@sanoma.com

Teemat

Blogiarkisto

2018
Tammikuu
2017

Kategoriat

Instagram