Silloin, jos sinulla on kolme kättä. Kun kukaan ei enää istu rattaissa, koska iso poika hei eikä kenelläkään silti ole ymmärrystä siitä, että kaupungilla kohti syöksyvä auto olisi tipankaan vertaa vaarallinen, olisi joskus hyvä pitää lapsia kädessä. Paitsi silloin, kun heitä on kolme. Sillä ainakin minulla, käsiä on maksimissaan kaksi. Silloin insinööriäiti suorittaa pikaisen riskianalyysin: aseta nuorin lähimmäksi itseä, kauppakassittomaan käteen, hänen käteensä vanhin, jonka voisi jo olettaa kykeneväiseksi kuuntelemaan ja toiseen käteen keskimmäisen – ihan vain varmuuden vuoksi jos korvat vaikka unohtuivatkin kotiin. Sitä paitsi, silmiä on myös vain ne kaksi kappaletta ja ainakin omassa rakkaassa lanttusessani molemmat valitettavasti sijaitsevat etupuolella.

Silloin, jos omistat pikkubussin. Sillä survopa takapenkille kolme lastenistuinta. Nii-in, etpä pysty! Niin suurta henkilöautoa ei ole suunniteltukaan, joka imaisisi ongelmitta takapenkkiin edes yhtä turvavyöistuinta ja kahta koroketta. Ja tässä ”ongelmitta” luetaan suunnilleen niin, ettei kenenkään (ts. äidin) käsi ole ruvella turvavöitä survottaessa, että ovi mahtuu molemmilta puolilta kiinni suuremmin paiskomatta ja että jokainen turvaistuimista olisi edes suunnilleen suorassa penkkiin nähden.

Silloin, kun nukut mieluummin sohvalla kuin omassa sängyssäsi. Koska tavallisessa (jopa!) 180cm leveässä sängyssä mahdolliset kombot ovat: äiti ja isä kahdestaan (ideaali, toivottava olotila), äiti tai isä ja korkeintaan kaksi lasta yhdistelmällä pienin ja jompikumpi isommista. Kaikki muut yhdistelmät kaatuvat (tai putoavat) omaan mahdottomuuteensa. Kaksi x-asennossa nukkuvaa isompaa, vanhempi keskellä saattaisi vielä onnistua, mikäli vanhempi on valmistautunut vähäuniseen yöhön. Vierekkäin isompia ei voi laittaa, koska toi-kattoo-enkä-mä-voi-nukkuu tai auuu-mitä-potkit-siinä. Paras yhdistelmä on myös valita isompi, jolla ei ole enää välitöntä tarvetta nukkua aivan vanhemman ihossa kiinni, koska pienin sängyn reunalla on aina huono – siitä todisteena viime viikon mojova mustelma ja korkea kuhmu keskellä otsaa.

Silloin, kun et välitä saunomisesta perheen kesken. Tai ainakin kartoita mahdollinen perheenlisäystoiveesi ennen talon rakentamista/ostamista. Sillä kumma kyllä, reilunkokoinenkin omakotitalo neljällä makuuhuoneella voidaan (ilmeisesti) rakentaa siten, ettei viisihenkinen perhe mahdu saunaansa yhtä aikaa edes (tai etenkään) silloin kun lapset ovat pieniä. Vaikka toisaalta, jokainen perheen kanssa saunonut tietää, että näistä tilanteista on rauhaisat löylyhetket joka tapauksessa kaukana. Tavoitteeksi yhteiselle saunahetkelle muodostuu yleensä edes jonkinlaisen lämmöntunteen kokeminen ja sitten pikainen pako kiljuvaa laumaa erittäin hyvin kaikuvasta kylpyhuoneesta.

Silloin, kun haluat harrastaa lastesi kanssa vain ja ainoastaan koko perheellä. Sillä kuvittelepa tilanne uimahallissa ilman toista vanhempaa. Tilanteelle ominaista on, että keskimäärin yksi haluaa olla koko ajan porealtaassa, jossa vain yhdellä ylettää jalat pohjaan. Yksi haluaa opetella uimista syvässä altaassa, yksi olla lastenaltaassa ja itse haluaisit edes lämmetä kunnolla saunassa. Lämpenet kyllä, mutta saunalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Sillä harrastaminen kolmen kanssa yhtä aikaa nyt vain on (vähintään) kahden aikuisen puuhaa.

Mutta jos kaipaat elämääsi jännitystä ja mielenkiintoisia tilanteita, rohkaisen jokaista kokeilemaan esimerkiksi kauppareissua kilometrin pituisen kauppalistan ja kolmen nälkäisen ja väsyneen lapsen kanssa, junamatkaa (jopa kahdenkin aikuisen ja) kolmen viikonlopun riennoista riehaantuneen nilviäisen kanssa tai vaikkapa yleistä uimarantaa, keskellä kauneinta kesää kun laituri ja ranta kuhisee samanmittaisia uimareita – saatat huomata, ettei yhteenlaskutaitosi enää olekaan ennallaan, kun et koskaan tunnu pääsevän kolmeen saakka.  

Niin, että sanonta kolme menee siinä missä kaksikin, todellakin pätee vain pullaan! Ja pullaan erityisesti, sillä sen kerran kun olet ylipäänsä saamassa perheen pullajaossa oman osuutesi, suosittelen tarttumaan mahdollisuuteen vaikka se tarkoittaisikin kevyttä yliannostusta – seuraavasta kerrasta ei viisihenkisessä perheessä ole mitään varmuutta. Pullan kohdalla ainakaan.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä on tarina siitä, kuinka uranaisesta tuli ensin uraäiti ja viimein äiti, ilman etuliitteitä. Kuinka äiti viimein löysi paikkansa tärkeimmässä duunissaan ja yrittää nyt, kuuden vuoden kotona olon jälkeen, yhdistää työn, kolmen lapsen perhearjen ja avioliiton. Viittävaille nelkytvee äidin arkea keskisuuressa itäsuomalaisessa kaupungissa sulostuttaa lapset 6, 4 ja 2 sekä insinööriaviomies ja kuriton kissa. 

enkuvitellutkolmea@gmail.com

https://facebook.com/enkuvitellutkolmea/

https://www.instagram.com/enkuvitellutkolmea 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram