Tekohengitystähän tämä on ollut jo jokusen kuukauden. Aiheet ovat olleet kiven takana, ruuhkainen arki on kuluttavaa ja työelämään paluu on vienyt mehut. Tavallaan tiesin päätyväni tähän päätökseen jossakin vaiheessa ja nyt viimein olet sen kanssa sinut: En kuvitellut kolmea -blogi on ainakin tältä erää päätepysäkillään.

Jään ihailemaan kolmea ihanaistani. Pulua, joka taistelee kahdeksanvuotiaan kasvukipujen ja alati vaihtuvien mielialojen kanssa. Poikaa, joka aivan kuin salaa on oppinut jo vähän lukemaan, vaikka olemme yrittäneet kaikkemme, ettei niin tapahtuisi. Ja Pientä, joka huuli väpättäen ja sydämeni sulattaen ilmoittaa yhä iltaisin, ettei halua nukkua yksin, koska siitä tulee paha mieli.

Paha mieli tulee blogin lopettamisestakin, mutta nyt näin on paras.

Kiitos kaikille! Pus! Ja hyvää pääsiäistä <3

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä on tarina siitä, kuinka uranaisesta tuli ensin uraäiti ja viimein äiti, ilman etuliitteitä. Kuinka äiti viimein löysi paikkansa tärkeimmässä duunissaan ja yrittää nyt, kuuden vuoden kotona olon jälkeen, yhdistää työn, kolmen lapsen perhearjen ja avioliiton. Viittävaille nelkytvee äidin arkea keskisuuressa itäsuomalaisessa kaupungissa sulostuttaa lapset 6, 4 ja 2 sekä insinööriaviomies ja kuriton kissa. 

enkuvitellutkolmea@gmail.com

https://facebook.com/enkuvitellutkolmea/

https://www.instagram.com/enkuvitellutkolmea 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat