Pojille valinta oli selvä: Legoa sen olla pitää, eikä joulukalentereja siis arvottu kauan. Kukkarolle Legon kaupassakin paraatipaikoille esille laitetut kalenterit taas tekivät melkoiset lommot poskiin, mutta hellyin, koska joulu. Tänään käytiin Pulun kanssa kalenteriostoksilla. Seitsemänvuotiaalle joulukalenteri tuntuu yhä tosi tärkeälle, mutta kun sitä oikeanlaista ei tunnu enää löytyvän. Hyllyt notkuivat tänäkin vuonna jos jonkinlaista junarata-kalenteria, Ryhmä Haun lelukalentereja, Frozenia ja tietysti sitten metritolkulla erilaisia suklaakalentereita. Laktoosille yliherkä tyttö halusi kuitenkin olla tässäkin tarkkana ja jollei laktoositonta kalenteria löytyisi, eivät nekään kelpaisi. Eikä sellaista ole olemassakaan.

Tytölle hiipi jo hieman epätoivo puseroon, kun mikään ei tunnu omalle, eikä nostata samanlaista intoa kuin pikkuveljille, jotka hiplailevat kalenterejaan joka ilta, ihailevat ja arvailevat niiden sisältöä. Mutta sitten me se keksittiin: valitaan karkkihyllystä sopiva karkkipussi ja tehdään (ts. äiti tekee) itse oma kalenteri vaikka oltiinkin puhuttu, että tänä vuonna mentäisiin kaupan kalentereilla. Ehkäpä yhteen askarteluun löytyisi into äidilläkin marraskuun räntäsateen keskellä, jotta saadaan kaikille kiva jouluinen kalenterimieli. 

Tähän loppujen lopuksi tosi yksinkertaiseen joulukalenteriin tarvitset kahdellekymmenelleneljälle muffinssille muotoillun, mielellään metallisen vuoan. Ainakin täällä meillä niitä löytyy hyllytavarana suurimpien markettien leivontatarvikehyllyistä ja ehkä hieman yli kympin hintakin tuntuu kohtuulliselle, jos ajattelee, että käyttäisi samaa vuokaa myös seuraavana vuonna. 

Paperikaupasta ostin valmiin setin kauniita jouluaiheisia papereita, jotka kuitenkin olivat sen verran tuhtia tavaraa, että pysyisivät luukkujen päälle kiinnitettyinä, eivät aivan heti repeäisi ja kestäisivät pienten sormien irroitteluyritykset - mielellään myös tulevina jouluina. Koska muffinssien kolot ovat vuoassa melko lähellä toisiaan saa mittaamisen kanssa olla jokseenkin tarkka, jottei luukut tule toistensa päälle, mutta että reiät kuitenkin peittyisivät kokonaan. Siksi päädyinkin leikkaamaan neliön muotoisia luukkuja pyöreiden sijaan, jotta kiinnitys onnistuisi kulmista paperipalojen viistäessä ympyrän muotoisten kuppien sivuja.

Asettelin erilaiset luukkupalaset haluamaani järjestykseen ja kirjoitin päälle numerot yhdestä kahteenkymmeneenneljään kimalleliimoilla. Toki mikä tahansa tussi ajaa saman asian, mutta kimalteesta tuli tosi kauniita numeroita ja sopivat mielestäni kivasti jouluiseen tunnelmaan. Jos käytät kimalleliimaa kannattaa kuivumisen kanssa olla kärsivällinen. Paksummissa kohdissa liima oli märkää vielä pitkään saman päivän aikana, mutta yön yli kuivahdettuaan luukut olivat valmiina käyttöön.

Sitten vain keksimään mitä yllätyksiä laittamaan kalenterin luukkuihin! Ainakin omaan muffinssivuokaani vaikkapa Fazerin parhaat ovat juuri sopivan kokoisia, tai ainakin mahtuvat luukun alle hieman asettelemalla. Samoin lähes samaa kokoa taitavat olla melkein kaikki suklaakonvehdit. Ensimmäisenä vuonna löysin Pululle ja Pojalle myös hauskoja suklaakolikoita, jotka olivat juuri passelin kokoisia. Tuolloin ei mahavaivojen syytäkään oltu vielä paikallistettu, joten suklaalla mentiin. Kahtena aiempana vuonna olen myös tehnyt joihinkin luukkuihin karkkien sijaan pieniä tontunlappuja, joissa tonttu kertoo jättäneensä erikoispaketit johonkin lasten löydettäviksi. Ensimmäisenä vuonna taisin löytää paketteihin erilaisia farmieläimiä, toisena mereneläviä, kivoja tarroja ja johonkin jopa Ryhmä Hau -figuurit - mutta tässähän vain mielikuvitus on rajana (ja ehkä kukkaron nyörit)! Lisäksi ensimmäisestä luukusta on aina tullut lastenhuoneen pienen muovikuusen koristelutehtävä, jolloin tonttu on jättänyt kuusen vaikkapa olohuoneeseen ja pallot viereen ripustettaviksi. Lapsista etenkin se on ollut huippuhauskaa.

Tänä vuonna ajattelin karkkiyllätyksen lisäksi kirjoittaa lukemaan opettelevalle Pululle pieniä tehtäviä tai askarteluvinkkejä, kuten vaikkapa "Kirjoita joulupukille", "Piirrä ja lähetä joulukortti kaverille" tai vaikkapa, että "Tee oman huoneen joulusiivous".

Onnistuisikohan tuo viimeinen..?

Kommentit (4)

Vierailija

Loistava idea! Itsellä aina tullut ongelmaksi keksiä tarpeeksi pieniä lahjuksia noihin aukkoihin.

Hanna H
Liittynyt26.4.2016

Meillä se on toiminut aina hyvin, että suurimmasta osasta luukuista tulee karkki ja vain ehkä joka neljännestä tulee jotain muuta joka tosiaan voi olla esim. piilotettuna muualla. Ei siitä silloin 24 päivälle enää kovin montaa muuta lahjusta tarvitse keksiä 😊

Seuraa 

Tämä on tarina siitä, kuinka uranaisesta tuli ensin uraäiti ja viimein äiti, ilman etuliitteitä. Kuinka äiti viimein löysi paikkansa tärkeimmässä duunissaan ja yrittää nyt, kuuden vuoden kotona olon jälkeen, yhdistää työn, kolmen lapsen perhearjen ja avioliiton. Viittävaille nelkytvee äidin arkea keskisuuressa itäsuomalaisessa kaupungissa sulostuttaa lapset 6, 4 ja 2 sekä insinööriaviomies ja kuriton kissa. 

enkuvitellutkolmea@gmail.com

https://facebook.com/enkuvitellutkolmea/

https://www.instagram.com/enkuvitellutkolmea 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram