Täydellisessä maailmassa kotona olisi siistiä, kahvin saisi juoda kuumana ja lapsilla olisi mielekästä tekemistä. Nukkuisin yöni puhtaissa, mankeloiduissa lakanoissa ja loihtisin käden käänteessä hyvää ja terveellistä ruokaa, jota kaikki söisivät hyvällä ruokahalulla. Aina paistaisi aurinko, ikkunat olisivat puhtaat ja puhtaat pyykit viikkaisivat itse itsensä. Koska kaikkea ei voi saada (eikä vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen, mitä pitäisi tehdä) niin joissain asioissa pitää mennä sieltä, missä aita on matalin. Ei ollut kovin vaikeaa keksiä muutamaa esimerkkiä.

Leikkiminen. Olen maailman huonoin leikkijä. Aikuisen ei mielestäni kuulu olla ohjelmatoimisto, joka keksii loputtomasti tekemistä ja osallistuu koko ajan lasten leikkiin. Onneksi lapsista on nykyään seuraa toisilleen enkä joudu kieltäytymään leikkikutsusta enää niin usein. Älkää ymmärtäkö väärin. Juon kyllä leikkikahvit ja syön jäätelötötteröt, pelaan lautapelejä, luen kirjoja ja ajan pikkuautoilla. Mutta mielummin olen aikuinen, jonka ensisijainen tehtävä ei ole olla leikkikaveri.

Pukeutuminen. Hiihtelen kotona pari numeroa liian suurissa farkuissa ja kulahtaneissa (sekä imetyskelpoisissa) paidoissa. Vaikka kuinka kannattaisi panostaa ulkonäköönsä edes vähän niin mukavuus ja käytännöllisyys jyräävät. Kotoa poistuessani pukeudun kyllä "kunnolla", laitan yleensä korvikset korviin, kuontalon kuosiin ja korot kantapäiden alle. En osaa kuvitella, että lähtisin edes kauppareissulle esimerkiksi Reinoissa tai pyjamahousut toppatakin alla.

Oman naaman puunaaminen. En yleensä jaksa meikata. Varsinkaan, jos en poistu päivän aikana kotipihaa pidemmälle. Kotona ollessa on aivan yksi ja sama olenko laittanut ripsiväriä vai en. Yleensä en ole. 

Ulkoilu. Jos ulkona sataa räntää niin pysymme lähes poikkeuksetta sisällä. Raitis ilma tekee hyvää, joo. Ulkona saisi purettua sitä kohellusenergiaa, mikä sisällä ollessa houkuttelee juoksemaan ympyrää ja kiipeilemään huonekalujen päällä, joo. Mukavuudenhalu kuitenkin voittaa pukemisrumban, märässä maassa/lätäköissä makaavan taaperon nostelun pihalla ja märkien ja kuraisten vaatteiden vaatiman jälkihuollon. Koska ei ole pakko, ei niin kauan kuin vietämme päivät kotona. Tuollaisina päivinä myös ruutuajat paukkuvat, mutta saavat paukkuakin ihan vapaasti. Kohta on taas kesä ja käydään sisällä vain kääntymässä.

Päiväunille nukuttaminen. Vaikka N nukahtaakin yleensä hyvin päiväunille niin pukeminen, rattaisiin paketoiminen ja nukuttaminen ovat kuitenkin oma ohjelmanumeronsa. Jos on asioita hoidettavana tai paikkoja käytävänä niin, että on mahdollisuus antaa N:n nukkua autossa, käytän sen hyväkseni lähes riemusta kiljuen.

Silittäminen ja lattioiden pyyhkiminen. En silitä. Mitään. Paitsi juhlavaatteet ja sellaiset mekot ym., jotka on ihan pakko silittää. Puuvillaiset käyttövaatteet ovat riittävän sileitä kun ne pudauttaa auki märkinä ja laittaa nätisti kuivumaan. Eikä meillä todellakaan pyyhitä lattioita joka viikko, ei edes joka toinen tai kolmas.

Mitä ilmeisemmin lusmuilen myös tiskien kanssa, sillä olen viime aikoina toistuvasti unohtanut laittaa tiskikoneen päälle. Olen täyttänyt sen, laittanut pesuaineen valmiiksi ja sulkenut luukun, mutta jättänyt jostain syystä painamatta konetta käyntiin. Tämä on mukava huomata siinä kohtaa, kun meinaa ottaa koneesta puhtaita astioita.

Missä te oikaisette? Kai sentään jossain?

 

Piia

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Piia kasvattaa muiden lapsia, kuvittelee voivansa oppia joskus laulamaan, rakastaa hyvää ruokaa ja haaveilee kunnon yöunista. Rakastaa kaikkea kaunista, harrastaa eko-hörhöilyä ja on äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Kotona arjen jakavat Muusikko, 1/12 syntynyt L ja 8/15 syntynyt N. 

 

onelettavahuolella@gmail.com

Seuraa Bloglovin'issa!

Seuraa Facebookissa

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu