Marraskuu tuntuu kestäneen jo vähintään pari kuukautta. Haluaisin kirjoittaa siitä, miten tästä voi selvitä järjissään. Ensin pitäisi kuitenkin tietää, onko se edes miten se on mahdollista.

Aamut alkavat aikaisin ja aina on pimeää. Töihin lähdetään pimeässä eikä enää voi kuvitella ehtivänsä töihin vartissa, sillä ainakin parina viime päivänä on ollut todellinen pääkallokeli. Iltapäivisin on pimeää ihan liian aikaisin ja kun työmatkat kulkee kävellen on työpäivällä pituutta vähintään rapiat yhdeksän tuntia. Kotityöt eivät valitettavasti ole vähentyneet vaikka niiden tekijän energiatasot ovat nykyään märän tiskirätin luokkaa. Lapsia ei tunnu väsyttävän päiväkotipäivän jälkeenkään eivätkä sisätilojen juoksu-/pomppu-/temppuilumahdollisuudet ole kuin ihmeen kaupalla lisääntyneet. Valitettavasti.

Hoitovapaan jälkeinen arki tuntuu iskevän vasten kasvoja vasta nyt, kun on pimeää, märkää ja välillä muutenkin vähän ankeaa. Viikonloput kuluvat viikoista toipumiseen eikä energiaa tahdo riittää edes kaikkeen pakolliseen. Kahvi juodaan Marimekon sijaan Iittalan mukista, sillä Taikaan mahtuu yksi kupillinen enemmän. Ystävien viesteihin vastataan vuorokauden viiveellä. Nukkumaan yritetään mennä ajoissa, mutta kotona vihdoinkin vallitseva rauha ja hiljaisuus vetää magneetin lailla puoleensa ja illat venyvät lähes poikkeuksetta. Onneksi on Muusikko, joka herättää sohvalta ja kehottaa siirtymään sänkyyn nukkumaan.

Jos arjesta pitäisi nimetä yksi asia, joka auttaa jaksamaan, on se ehdottomasti musiikki. Anatude saa paremmalle tuulelle silloin, kun ei oikein huvittaisi. Olavi laskee stressitasoja tehokkaasti ja saa verenpaineen tasaantumaan (ja on loistavaa työmatkaseuraa silloin, kun kotiovi sulkeutuu jo kuuden aikaan aamulla) ja Apulanta auttaa puhisemaan suurimmat puhinat silloin, kun tekisi mieli ärjäistä.

Huonomminkin voisi siis olla.


Piia

P.S. Vielä muutama päivä aikaa osallistua instagram-arvontaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Piia kasvattaa muiden lapsia, kuvittelee voivansa oppia joskus laulamaan, rakastaa hyvää ruokaa ja haaveilee kunnon yöunista. Rakastaa kaikkea kaunista, harrastaa eko-hörhöilyä ja on äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Kotona arjen jakavat Muusikko, 1/12 syntynyt L ja 8/15 syntynyt N. 

 

onelettavahuolella@gmail.com

Seuraa Bloglovin'issa!

Seuraa Facebookissa

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu