Imetys sai luonnollisen päätöksen myös päiväsajalta. Se vain hiipui aivan huomaamatta. 

Kuopuksen kanssa sain käytännössä ensimmäisen kokemukseni yöimetyksen lopettamisesta ja tiesin heti, että se ei tule olemaan helppoa.

Näin omasta vauvastani, että hän ei ole se jolta tissi viedään pois maagisen 6 kuukauden iän täyttämisen aikaan. En liioittele jos sanon, että hänen tapauksessaan se olisi ollut heitteillejättöä. Ehkä tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka tarvitsevainen poika oli.

Hän söi hanakasti rintaa parin tunnin välein yötä päivää, aina jonnekin 10 kuukauden ikään saakka. Mielestäni hän kuitenkin söi hyvin myös kiinteää ruokaa. Oli miten oli, halusin, että yöt rauhoittuvat viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitan opinnot eli lapset ollessa noin vuoden ja kuukauden.

Hiljaa hyvä tuli. 

Alku oli suhteellisen tuskainen. Molemmille. Jos nyt ajattelee, että esikoiseni Emilio kävi rinnalla vastasyntyneestä lähtien vain kerran yössä noin kello kolmen aikaan ja puolivuotiaana hän tottui muistaakseni kahdessa yössä siihen, ettei sitäkään vähää enää tule.

Kuopuksen kohdalla lapsentahtisuus tarkoitti neljän kuukauden prosessia. Aloin jo pari kuukautta ennen vuoden ikää rajoittamaan rinnalle pääsyä niin, että ennen kello 04 tissiä ei tipu. Vauva tottui siihen kahdessa viikossa.

Sen jälkeen, kun uni alkoi selkeästi vakiintumaan niin, ettei pyörimistä ja itkua enää ilmene, kun vasta aamuyöllä, aloin rajoittaa viereen pääsyä. En ollut kuitenkaan ehdoton kyläreissuilla ja sairastumisen yhteydessä.

Tutista ei ollut apua. 

Mukavan tvistin tähän projektiin toi se, ettei tämä lapsi ole koskaan hyväksynyt tuttia. Tässäkin yhteydessä yritin sitä taas tarjota tuloksetta. Tammikuun aikaan aloin tekemään sitä, että annoin aamuyöstä maidon, mutta laskin vauvan takaisin pinnasänkyyn. Se toimi.

Kun kouluni oli jo alkanut, jouduin muutenkin heräämään aikaisin, joten hereille jääminen ei ollut välttämättä ongelma lapsenkaan suhteen, mikäli hän ei olisi tissin jälkeen suostunut jäämään yksin sänkyynsä.

Kainalo on uusi turva. 

Aivan myöhäisemmässä vaiheessa eli parisen kuukautta sitten saatoin tehdä niin, että jos yö oli levoton, otin lapsen viereen. Pysyin kuitenkin lujana sen suhteen, ettei se tarkoita tissittelyä. Kainalosta tuli uusi turva. Hetki meni siihenkin tottua. Yöt joka tapauksessa olivat rauhoittuneet merkittävästi.

Olen vasta nyt tässä keväällä saanut nukkua muutaman kokonaisen yön koko tänä aikana, kun toinen lapsi on ollut. Eron kyllä huomaa, vaikka univelkaankin näköjään tottuu. Eikä se ollut mistään pois, että uuteen oppiminen vei näin kauan, päinvastoin.

Tässä samassa opetin Eevertin myös nukahtamaan iltaisin ilman tissiä. Meidän imetystaival jäi siis muutamaa kuukautta vajaaksi tavoitellusta puolestatoista vuodesta.

Jasu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017