Tämä viikko on kyllä nostanut raskaana olemisen ihan uusiin ulottuvuuksiin. Esikoisen aikaan ihmettelin usein, että mistä ne muut mammat oikein jaksaa valittaa? Niimpä niin.

Kävin tiistaina neuvolassa, jossa minut ultrattiin heti sovitusti vauvan viikkoja kestäneen perätilan vuoksi. No nyt hän on kääntynyt! Eli raivotarjonnassa ollaan. Ihan mieletön fiilis, mutta koen, että kohdallani asiaa on edelleen seurattava. Ylläriperätila synnärillä tarkoittaisi varmaa sektiota. En tiedä auttoiko liikeharjoitteet ja moksaus (kiinalaista akupunktiopisteen manipulointia) vai seurasiko vauva vain luonnollista taipumustaan hakeutua näillä viikoilla oikeisiin asemiin.

Vaan eipä sitä iloa kauaa kestänyt, koska tiistai-iltapäivällä kun lähdin ajelemaan koulusta kotiin koin ihan järkyttävää kipua kylkien tuntumassa: vauva oli vetänyt itsensä poikkitilaan. Selvisin jotenkin päiväkodille ja taapero onneksi lähti kerrankin kotiin ilman houkuttelua ja veteläksi menoa. Kotiovella pystyin enää hädin tuskin puhumaan, menin sohvalle toiselle kyljelle missä pahin paine johtuen jostain vauvan luista tai jalkapohjista ei tuntunut ja olin siinä niin kauan, että mies tulee kotiin. Hänen kommenttinsa olikin, että mikä pommi täällä on räjähtänyt kun en tapani mukaan järjestellyt tavaroita lapsen perässä.

No sama tilanne toistui sitten eilen, se alkoi aamulla juuri kun olisi pitänyt saada vauhtia Emilioon ja päästä lähtemään. Kaiken kukkuraksi flunssa oli vienyt ääneni täysin, joten siinä vaiheessa kun tämä mahan ulkopuolinen herra veti myös poikittain tuulikaappiin niin oli aika aseeton olo. Äkkiä kuitenkin vauva kääntyi ja kaikki paine hävisi! Mikäli olisin ensikertaa raskaana niin olisin vähintään tulkinnut tilan kohdun repeämiseksi tai istukan irtoamiseksi. No eipä mitään, vauva teki saman puolituntia ennen ryhmäohjaustilannetta, joka piti opintojen puolesta vetää eräälle porukalle. Siihen vielä päälle tämä ääneni niin voi hyvä helv.. 

Vauva ei selkeästi tykkää olla pää alaspäin ja yrittää hieman protestoida. Olen kuitenkin tuntevinani potkuista ja palpoiden, että raivotarjonnassa hän silti on vaikka välillä järjestää näitä tuskaisia ylläreitä. Ja minä hullu vielä alkusyksystä ajattelin, että suoritan viiden viikon lastenhoitotyöharjoittelun ja siihen perään tämän projektiharjoittelun, jota parasta aikaa suoritan ja joka itseasiassa päättyy tänään. En olisi ikinä uskonut, että raskaus voi vetää ihmisen näin kipeäksi ja kyvyttömäksi. Myös autolla ajaminen tuottaa vaikeuksia tällä kertaa, en viimeksi muista moista ongelmaa ollenkaan!

Mutta niin, tänään alkaa äitiyslomani! Joka selkeästi tulee tarpeeseen. Opinnot vaativat vielä ensiviikolla muutamien tehtävien palautuksen, mutta sitten: ohi on. Ainakin hetkeksi.

Meillä aletaan tässä pikku hiljaa valmistautumaan isänpäivään. Seuratkaahan Instaa niin näette kuinka yllättelen meidän isäntää sen päivän aikana (jos vain vauva sallii ilman mamman invalidisoimista).

Äippälomatunnelmin, Jasu

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017