Meillä on eletty pian viikon päivät ilman esikoista kotona, mutta ei tähän kyllä tottuisi!

Äitini ehdotti jokin aika sitten, että hän ottaisi Emilion mukaan mökille kun hän pitää pääsiäislomaa. Tiesin, ettei hän sinne asti aja ihan vain viikonlopuksi, mutta päätin silti suostua vaikka viikko kuulosti ihan kamalalta. Ihan yhtä kamalalta kuin viime kesänä meidän lähtiessä Jenkkeihin ja pikku taapero jäi äidilleni hoitoon. Tosin nyt hän täyttää pian kolme vuotta eikä ole mikään taapero enää kauaa. Emilio rakastaa olla mökillä ja kun siellä kuukausi sitten olimme niin ulkona puuhailu jäi valitettavasti yllättävän vähälle kovan pakkasen ja myöhemmin sairastumisen vuoksi.

Luotan äitiini 100% ja niin tekee poikakin.

Meillä lapset ovat harvoin hoidossa, mutta sitten kun ovat niin näköjään he ovat sitä "koko rahan edestä". Tai enhän minä tästä nuorimmaisesta vielä tiedä. Koen hyvin harvoin tarvitsevani omaa aikaa niin ettei lapset kuuluisi siihen hetkeen. Nyt kahden lapsen äitinä taaperovapaa aika menee hyvinkin lapsivapaasta. Olen tietenkin iloinen siitä, että esikoisella on niin hyvä suhde mummoon, molempaan mummoon. Kulunut viikko on varmasti ollut todella huippua aikaa molemmille osapuolille. Myös meille täällä kotona.

Vauvan kanssa olo on ollut aika tylsää.

Ensimmäiset päivät tuntuivat todella tyhjiltä ja tylsiltä. Huomasin viettäväni paljon aikaa pojan huoneessa, tein muka jotain erityisen tärkeää siellä eli viikkailin vaatteita ja petasin hänen sänkyään. Pariinkin otteeseen. Olisi ihan hirveää jos jostain ikävästä syystä hänen huoneensa todella olisi noin hiljainen ja siisti. Äiti-ihmisen mielikuvitus lähti tottakai ikävän myötä laukkaamaan. Olemme onneksi soitelleet joka toinen päivä ja eipä ainakaan pojasta huomaa, että ikävä olisi! Tylsyys on myös ajanut minut tekemään sellaisia askareita, jotka kiireen ja väsymyksen keskellä työntää helposti tuonnemmaksi kuten nahkasohvan huolto ja keittiön kuivatarvikekaappien läpikäynti. 

Keksitään jotain mitä ei muuten tehtäisi. 

Viikonloppuna otin ilon irti shoppailusta, joka nyt vain sattuu olemaan mukavampaa ilman lapsia. Vauvan kanssa se nyt vielä menee. Käynnit Ikeassa ja ostoskeskuksissa (kuten kuvasta näkyy niin kevät saapui olohuoneeseen) sekä myöhäiset vierailut kavereiden luona ovat olleet vapauttavia kun ei ole tarvinnut miettiä lounasaikoja tai päiväunia. Olen myös vihdoin tehnyt muutaman ompelutyön valmiiksi (kuvan äitiyspakkauksen lämpöpussi sai uuden kuosin). Miehen kanssa keksittiin vuokrata jopa kolmena päivänä peräkkäin leffoja ja keskittyä niiden katseluun. Illallakin oli aika kivaa kun kotiteatteri sai huutaa ilman, että se häiritsisi jonkun unia.

Nyt nukutaan kerrankin pitkään.

Jos jostakin ajattelin nauttia tällä viikolla niin myöhäisistä aamuheräämisistä ja loikoiluista sängyssä. Tosin, koska meillä on koiria niin kovin myöhään ei tulisi nukuttua, mutta empä ole saanut unta enää kahdeksan jälkeen. Eevert kyllä koisaa aamun tissittelyiden jälkeen lähemmäs kymmeneen. Itseäni on vaivannut myös kamalat yöpäänsäryt, joten toivotaan, että viimeisenä aamuna rentoudun nukahtamaan vielä uudestaan vauvan tavoin. Tällaisena poikkeuksellisena viikkona huomaa todella sen kuinka paljon lapsi vaatii ja kuinka paljon se saattaa olla pois parisuhteelta. Taidampa ehdottaa, että käytäisiin vielä ulkona syömässä miehen kanssa niin voidaan yhdessä summata kulunutta viikkoa.

Tervetuloa kotiin muru! Mammalla onkin pari yllätystä odottamassa lastenhuoneessa. 

Hulinaa jo kaivaten, Jasu

Tsekkaa Insta & tykkää Facesta!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017