No joo, toivottavasti otsikko luetaan pieni (tai vähän isompikin) pilke silmissä. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos niin suodaan. Ja rahan takiahan niitä ei ainakaan kannata hankkia..

Sain taannoin postissa päätöksen tulevista äitiys -ja vanhempainvapaarahoistani. Koin oikeasti aikamoista huojennusta katsoessani niitä summia. Totesinkin ihan vitsillä, että tämähän oli ihan  kannattava ajankohta kasvattaa perhettä juuri nyt. Päätös toisesta lapsesta tämän vuoden alussa ei tietenkään muodostunut sen vuoksi, että "nyt se olisi kannattavaa", vaikka tulevat tuet määräytyvät esikoisen aikaisten tukien mukaan hänen ollessaan vielä alle 3-vuotias. Toinen asia mihin otsikointi ivallisesti viittaa on keskusteluni äitini kanssa kun vauvasta ilmoitimme. Se nimittäin pian  kääntyi rahaan: kannattiko tämä nyt tähän väliin (hän kysyi)? Kuinka moni on katsonu ensin omat vuositulonsa ja päättänyt sen jälkeen, että ei, ei minusta ole äidiksi. Eli loukkaannuin kyllä hieman.

Olen elänyt nyt yli kaksi vuotta henkilökohtaisten varojeni puitteissa joko äitiysrahoilla, kodinhoidontuella ja siihen perään opintotuella. Niin, eihän se pitkä aikainen ole, mutta en tohdi verrata itseäni nyt kaikkiin erilaisiin perheisiin mitä maastamme löytyy. Kirjoitan blogia vain omasta tilanteestamme ja ajatuksistani, tiedostan silti, että jollain muulla asiat ovat toisella tavalla. Toki se, että perheessämme on toinenkin elättäjä on turvannut tietyn tason elämässä. On kuitenkin mielenkiintoista katsoa ajassa taaksepäin ja ajatella sitä aikaa kun jäin esikoisesta äitiyslomalle ja aloin saada mielestäni niin pientä kuukausittaista ja koko ajan pienenevää rahasummaa. Silloin puhuimme muistaakseni kituuttamisesta.

Pikkuhiljaa sitä huomasi pysyvänsä elossa muutamalla satasella kuussa. Sen jälkeen huomasin, että myös kokoaikainen opiskeluhaaveeni on mahdollista toteuttaa sillä parilla satasella kuussa. Suhteeni rahaan on todella muuttunut! Tämän pohjustuksen jälkeen on varmaan ymmärrettävää, että nyt joulukuussa maksuun tulevien rahojen suuruus hämmentää minua siinä määrin etten edes tiedä mitä rahoilla tekisin. Minulla oli todella hyvät tulot siihen aikaan kun kyseisen Kela-päätöksen jo esikoisen raskausaikaan liittyen sain. 

Saan mielestäni olla iloinen, että kaiken tämän viime vuoden myllerryksen ja jo muutamia vuosia kestäneen säästökuurin lopettaminen on mahdollista ainakin nyt vuodeksi. Voin ennen kaikkea osallistua kustannuksiin. Entisenä liiketalouden ihmisenä tein tietenkin heti excel-taulukon siitä, että kuinka "varat" budjetoidaan. Kuulostaa aivan kun olisin voittanut lotossa, toivon, että muitakin naurattaa jo tässä vaiheessa postausta. Mutta ihan oikeasti, miksi lähteä tuhlailemaan - vaikka voin nyt helposti hieman nauttiakin siitä huvista - kun voin ottaa rahoista toisella tapaa kaiken hyödyn irti?

Tulen saamaan nyt vuoden aikana sellaisen summan sivuun opiskelukassaani, että saan katettua sillä viimeisen vuoden opiskelut, koska opintotuen maksu loppuu minulla aiemmin kun saan tutkintoni suoritettua. Sen lisäksi saan kerrytettyä huomattavalla summalla niin sanottua kotitiliä, joka onkin tällä hetkellä tyhjä. Sitä kautta haluan kantaa oman korteni tähän talouden kekoomme ja mieheni saakin ne rahat käytettäväkseen kuukausittaisiin menoihin sitten vuonna 2019 kun palaan kouluun. Ja kolmanneksi, perustin säästötilin 30-vuotissyntymäpäiväjuhliani varten, joista onkin tulossa isot kemut vuoden päästä.

Eli enpä olisi uskonut, että joskus se äitiyslomalle jääminen ei olekaan mikään taloudellinen tuska. Tottakai minua kuitenkin jännittää, että kuinka lapsiperheen kulut muuttuu ja nousee kun meillä on esimerkiksi kaksi lasta päivähoidossa. 

Hurvitteluhetkensä ansainnut, Jasu

Kommentit (4)

Tiia S
1/4 | 

Ymmärrän hyvin nämä pohdintasi tulotason noususta äitiyslomalle jäämisen myötä. Itse elän parhaillaan kotihoidontuelle siirtymisen vaihetta ja unelmoin jo töihinpaluusta ja paremmista tuloista. Toivon, että sitten aikanaan osaan suhtautua tulotason nousuun samalla rationaalisuudella kuin sinä, ja välttää kulujen kasvun sen myötä, että rahaa onkin yllättäen taas enemmän käytettävissä.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kiitos kommentistasi ja varsinkin siitä että ymmärsit juuri sen mitä hain. :) Itselläni onkin tämän jälkeen pudotus taas opintotuille mutta se ei tunnu pahalta kun on asennoitunut ja oppinut tässä matkan varrella miten vähälläkin pärjää ja on ennen kaikkea onnellinen siitä huolimatta omasta arjestaan.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Vierailija
2/4 | 

Outo tuo kommenttisi: "Kuinka moni on katsonu ensin omat vuositulonsa ja päättänyt sen jälkeen, että ei, ei minusta ole äidiksi." Jokaisen pitäisi nimittäin tuota tehdä jo vuosia ennen kuin perustaa perheen ja siten ennakoida tulevaa parantamalla tulotasoaan, säästämällä talletustilille lapsiperhevaihetta varten, asuntosäästöillä ja mielellään jopa sijoittamalla vaikka rahastoon tai osakkeisiin saadakseen lisätuloja sitten kun taloudellinen tilanne lapsiperhevaiheessa on tiukka. Luulen, ettet yhden noin pienen taaperon kanssa ole vielä ymmärtänyt kuinka tiukaksi taloudellinen tilanne jopa työssäkäyvällä perheellä menee kunhan lapset tuosta vähän kasvavat. Yksi tuon ikäinen kuin ei maksa juuri mitään.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Erittäin hyvä idea, teoriassa. Mutta kyllä loppuisi vauvat Suomesta (vielä nopeammin kuin nyt) jos pitäisi nuo vaatimukset täyttää hedelmällisen iän ollessa ajankohtainen. Ihannetilanteista saa aina haaveilla mutta elämäntilanteet kun tuppaavat muuttumaan. Otetaan esimerkiksi meidän perhe, ennen esikoista me vanhemmat oltiin vakitöissä, omistettiin talo, autot olivat velattomia ja säästötilillä köllötti 10 000 euroa, myös rahastoni entisenä pankkinaisena oli vielä tallessa (tosin miinuksella jonka vuoksi lopetin ne). Nytpä tilanne onkin tämä, rakennetaan vielä parempaa tulevaa joka vaatii nyt kaksi vuotta tiukempaa linjaa, teimme uhrauksia ja valintoja. Mielestäni meillä on silti oikeus myös tehdä lapset nyt, juuri nyt tässä iässä ja niiden asettuen mukavasti elämäntilanteeseen kaikesta huolimatta? :) Täten turvaamme ainakin sen että molemmat ovat hyvissä ammateissa juurikin silloin kun ne koululaiset ja teinit alkaa meidän kukkaroa enemmän rasittaa. Seison siis lauseeni takana ja toivon ettei yhdenkään naisen tai perheen tarvitse luopua lapsihaaveista sen hetkisen tulotasonsa vuoksi..

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram