Nyt se sitten tapahtuu. Osat vaihtuvat meidän perheessä tulevien työkuvioiden vuoksi. Mieheni sai jo nyt tulevaa koulutustaan vastaavaa työtä. 

Tätä kohti ollaan oltu menossa koko ajan. Niin kauan, kun me ollaan oltu yhdessä, niin mies on tehnyt kolmea vuoroa ja minä virkatyöaikaa. Sen jälkeen, kun molemmille kävi selväksi ettei nykyinen työ olekaan se oikea ja lähdettiin samoihin aikoihin opiskelemaan, niin tiesimme, että jossain vaiheessa roolit vaihtuu.

Nyt nykyhetkessä siihen roolien vaihtumiseen liittyy olennaisena osana myös lapset. Siinä missä minä olen aina ollut normaaleihin aikoihin kotona, myös viikonloppuna, niin lähiaikoina mies tulee olemaan se, joka ottaa lapsista kopin, jotta heidän rytminsä pysyy edelleen samana.

Näenkö minä nyt lapsia vähemmän?

Haastavaa tästä kaikesta on tehnyt sen, että olen pitänyt palettia kasassa aika yksin. Se näkyy varmasti ajoittain jaksamisessani ja yleensä tietenkin negatiivissävyitteisenä suhtautumisena. Ehkä siinä sivussa puolisonkin on ollut liian helppoa tottua siihen, että sitten, kun on viimein kotona, niin ei enää tiedä mitä tehdä.

Meidän perheessä on näkynyt todella vahvasti sukupuoliroolit ja nimenomaan tietyt velvoitteet ovat jakautuneet siten, kun elettäisiin jollain 30-luvulla. Joissakin määrin asialle ei edes ole voinut mitään, koska olen jo melkein parin vuoden ajan tottunut siihen, että tapaan miestäni vain yhtenä päivänä viikossa ja silloinkin hänen on saatava kouluprojekteja eteenpäin.

Tuleeko miehestä nyt se valittava puolisko?

Aloitan nyt parin viikon päästä toisen harjoitteluni, joka sisältää vuorotyötä sekä uudestaan kesän jälkeen kolmivuorotyöt sairaalassa lastenosastolla. Sen jälkeen on vielä kolmas harjoittelu ja vuoden vaihteessa palaan kouluun viimeistelemään opintoni. Onkin alkanut hirvittää, että tulenko nyt näkemään lapsia tavallista vähemmän. Toisaalta, onhan vuorotyössä arkivapaita.

Kääntyykö meidän uusien vastuualueiden myötä myös luonteet toisin päin? Nyt minusta tulee se, joka vaan käy töissä. Aion kyllä edelleen olla myös vastuussa ruoanlaitosta. Onko luvassa täyskaaos, kun kukaan ei enää ehdi hoitaa mitään kotona vai räjähtelevä mies, joka yrittää pitää vastuullisesti kaikki langat käsissään, kuten minäkin olen niitä pitänyt.

Onko minun naisena ja äitinä turha odottaa vapautuksia kotona fyysisesti ja henkisesti raskaan työn takia? Hoidanko edelleen kotia, lapsia, koiria ja ohessa olevia opintoja sillä samalla tarmokkuudella, kun kasista neljään työssä? Voin nimittäin sanoa, että se vielä onnistui sentään joten kuten.

Oletko sinä vuorotyöäiti?

Jotenkin haluaisin ajatella, että se, joka on kotona ihmisten aikoihin, olisi niin sanotusti puikkoa heiluttava kapellimestari. Tai ainakin perillä aina kaikesta ja valmiina menemään vanhempainiltoihin, synttäreille ja harrastuksiin. Se käytännössä tarkoittaa enemmän työtä sille, joka ei tee vuorotyötä. Minkälaisia kokemuksia sinulla on tällaisen paletin toiminnasta?

Tämä kuluva työharjoittelu on ollut päivätyötä, mikä sinänsä on sairaanhoitajalle harvinaisempaa ja täytyy sanoa, etten välitä näin tasapaksuista työajoista vaikka viikonloppuna onkin aina varmasti vapaata. Parasta on kuitenkin se, ettei vuorotyövanhemmuus pakota laittamaan poikia vuoropäiväkotiin.

Miehen uuden työn aloitus tuli kyllä juuri oikeaan aikaan, koska nyt poikien ei tarvitse olla vuoropäiväkodissa työharjoittelujeni vuoksi. 

Jasu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Instagram