Esikoisen raskausaikaan mietin kuinka imetys tulee onnistumaan kun minulla ei ole isoja tissejä. Myös äitini sanoi, ettei kannata ihmetellä jos maitoa ei tule kauaa kun hänelläkin tuli vain kolmisen kuukautta. Siinäpä vasta kattava tietopaketti uudelle äidille tästä tärkeästä asiasta.

Esikoiseni synnyttyä sain vauvan paidan alle heräämössä sektion jälkeen. Minulle oltiin laitettu rintakumi ja ihmettelinkin, että mikä kapistus se on. Tarvitsin osastolla muutenkin paljon apua ja neuvoja imetysasentoihin ja vauvan imuotteeseen. Siitä se sitten lähti sujumaan, mutta rintakumista en päässyt eroon moneen viikkoon. Lisäksi kuumeilin ensimmäiset viikot, koska rintani tiehyeet menivät usein tukkoon. Tuntui, että kaikki asiat pyörivät vain tissieni ympärillä. Kirjaimellisesti.

Manasin kaikille, että kuinka muka imetys voi olla jonkun mielestä kätevää?!

Maitoa onneksi tuli paljon ja rinnat olivat usein kivikovina. Eipä ainakaan itselle ja läheisille tullut sellaista käsitystä, etteikö maito olisi riittänyt. Pidin imetystä tärkeänä lapsen kannalta, mutta sen ohella käytin myös korvikkeita. En herunut käsikäyttöiselle pumpulle, joten maidon pakastuspuuhat jäi. Korviketta oli kätevää antaa kaupungilla, automatkoilla ja juhlissa. Olin niin sanottu arka imettäjä ja poika aterioi aina jopa puolisen tuntia, joka saattoi haitata välillä.

Imetys aiheutti minulle monesti ahdistavan tunteen, en kuitenkaan halunnut ajatella omaa etuani.

Esikoisella oli paljon rintaraivareita ja itsellä hidas heruminen, joka sai aikaan aikamoisen kierteen. Joskus stressaantuneena ja vauvan huutaessa taustalla maidon herumiseen saattoi mennä yli puolituntia. Siihen kun lisää oman suvun naisten näkemyksent niin lopputuloksena on tietenkin riittämätön olo, koska maitoni ei muka riitä. Päätin kuitenkin etten anna korviketta niissä tilanteissa, koska jotenkin tiesin mitä siitä seuraa. Halusin myös luopua rintakumista ja jätin sen kerrasta pois. Siitäpä se riemu repesi.

Vaikeudet kuitenkin loppuivat ja imetin poikaani vuoden ikään saakka.

Toista lasta odottaessani ajattelin, että mitähän seuraavasta imetystaipaleesta tulee. Ovatko rintani niin huonon malliset, että joudun taas ottamaan rintakumin käyttöön? Sen kuitenkin tiesin, että maitoa varmasti riittää tälläkin kertaa ja haluan luovuttaa sitä keskolaan jos vain rahkeet riittää. Kyseinen hanke onneksi toteutui. Synnytyksen jälkeen sain sairaalassa vain vähän ohjeistusta imetysasiaan, jotenkin vain osasin hoitaa sen yksin. Osasin auttaa vauvaa hoitamaan asian.

Henkilökohtaiseksi tavoitteeksi tuli, että haluan tämän vauvan saavan vain äidinmaitoa.

Kuopuksen kohdalla imetyksestä tuli itselleni tärkeämpi asia kuin mitä se viime kerralla oli. Vaikka taas silloin alussa kärsin useamman viikon kivut ja kuumeilut rintojeni takia niin kaikki on ollut sen arvoista. Tämä vauva on ollut oikea tissitakiainen ja hän käy rinnalla edelleen nyt viiden kuukauden ikäisenä parin tunnin välein, yötä päivää. Se ei haittaa minua ollenkaan enkä haluaisi muuten toimiakaan kuin täyttäen lapseni tarpeet. Tosin nyt alan opettaa häntä tuttipulloon, jos sitä vaikka joskus tarvitsee. Pakkasessakin olisi niitä maitoja..

Molemmilla pojilla on todettu geenivirhe ja heillä on alttius sairastua autoimmuunisairauteen.

En ole jaksanut perehtyä kovin suuresti imetyksen hyötyihin ja tutkimustietoon. Tiedän sisälläni, että se todella on yksi tärkeimpiä ja luonnollisempia asioita mitä maailmassa on. Näiden poikien kohdalla toivon todella, että imetys suojaisi heitä joltain mikä pinnan alla kytee. Kehoni ei ehkä osaa saattaa lapsiani maailmaan ilman apua, mutta ainakin tämä toinen puoli minulta luonnistuu. Kuopuksen kanssa minulla ei viime kerrasta poiketen ole aikataulua yöimetysten alasajoon tai muutenkaan imetyksen lopettamiseen.

Viime kerralla pääni oli ihan sekaisin hormoneista ja asia laukesikin imetyksen päätyttyä. Nyt olen tasainen enkä täten hoppuile sen suhteen. Tällä imetystahdilla menkat ovat tajunneet pysyä poissa kun kolme vuotta sitten ne alkoi vain muutama kuukausi vauvan syntymästä.

Imetysrauhaa toivottaen, Jasu

Tykkääthän Facessa & seuraathan Instassa 

Kommentit (4)

Lurre
1/4 | 

<3

Musta tuntuu että oon alkanut ehkä inhoomaan rintakumeja! Ja sitä, että toisille vaan sanotaan, että on sen muotoiset rinnat/nännit/jotain, että täytyy käyttää, vaikka kyllähän sitä muotoutuu, kun imettää. Mulla taisi tälläkin kerralla mennä se ekat pari kuukautta jolloin rintaa piti survoa ja muotoilla vauvan suuhun. Oisin varmaan raivostunut jos joku ois ehdotellu jotain rintakumeja :D

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Hahahah! Joo oli kyllä Taysissakin toiminnot muuttuneet nyt kolmen vuoden sisään eikä paljon kumeja näkynyt. :P En oisi kyllä huolinut, se oli ihan järjetön rasite viimeksi..

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Raisa
2/4 | 

Imetys <3 niin kamalaa ja kuitenkin niin ihanaa. En ole "rakastanut" imettämistä, mutta olen pitänyt sitä tärkeänä asiana. Nyt teen luopumistyötä, koska meidän nuorin täytti vuoden ja minun oli pakko lopettaa imettäminen oman terveyteni vuoksi ja tiedän, että meidän lapsiluku on tässä. Tässä oli siis myös imetys. Imetys jota olen tehnyt viimeisen kolmen vuoden aikana 2v5kk. Olo on outo ja haikea.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017