Teimme juuri niin kuin ei saisi: taaperon unikoulu starttasi samana päivänä kun me vauvan kanssa kotiuduimme sairaalasta. Mitä siitä seurasi?

Olen kirjoittanut useamman tekstin vanhoihin blogeihin taaperomme (pitkän) unikouluprosessin tiimoilta. Ahkerimmat etsijät löytävät tekstit nimillä "Taaperon epäonnistunut unikoulu". Projekti ei ole ollut pitkä sen vuoksi, että se olisi ollut vaikea tai raskas toteuttaa vaan puhtaasti siksi, ettei sillä ole ollut kiirettä (eli meitä on laiskottanutbja nukuttanut) ja olemme halunneet edetä lempeästi. Kunnes sitten tosiaan tuli kiire. Edistystä on tapahtunut joka kerta ja kertaanpa nyt lyhyesti, että mistä aloitettiin. 

Ensinnäkin. Kyllästyin viime syksyn mittaan siihen, että Emilion nukuttamiseen saattaa mennä jopa tunti, koska hänen sängyn vierellä pitää istua niin kauan, että uni tulee.

Iltarutiinit oli kunnossa ja poika käyttäytyi aina hyvin ja oli hiljaa sängyssä, mutta vanhempi ei siitä pois saanut lähteä ja silmät eivät koskaan tuntuneet olevan tarpeeksi väsyneet mennäkseen kiinni. Keksinkin siihen ratkaisun, joka alkoi toimia heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. Iltasadun ja pusujen jälkeen kerroin, että mamma menee sohvalle istumaan ja ovi jää auki, voit rauhassa nukahtaa. Kyllähän se aluksi oli semmoista vahtimista pojan puolelta, että säilyykö näköyhteys äitiin ja toki itsellekin oli vaikeaa kontrolloida sitä, että milloin lapsi on unessa ja sohvalta uskaltaa liikahtaa. Parastahan tässä järjestelyssä oli se, että pääsin rauhassa töllöttelemään omia lempiohjelmia telkasta ja siinä ajassa kyllä yksi taapero ehti aina nukahtaa!

Toisekseen. Se, että pian meidän sänkyymme tulee vauva loi pientä painetta siitä, että vaikka iltanukutukseen ei mene enää niin paljon aikaa niin taaperolla oli tapana tulla yöllä sänkyymme.

Nyt jatkossa pystyn hoitamaan taaperon nukuttamiseen niin, että vauva on liinassa tai sylissä siellä olohuoneen puolella. Mutta Emilion meidän viereen hakeutumisen olisi loputtava, koska tila ei yksinkertaisesti riitä turvalliseen perhepetiin ja taaperonkin unet saattaisi vauvan yöitkun vuoksi jäädä katkonaisiksi. Sovimme, että tämä jäisi isän toteutettavaksi. Aikaa kului ja siinä sitä oltiin: ensimmäinen yö kotona uudella kokoonpanolla. Valmistelimme iltatoimien yhteydessä huolellisesti taaperoa siihen, kuinka reippaasti ja rauhassa hän voi nukkua omassa sängyssä ja että sieltä ei saa nousta jos on pimeää. Sovimme myös, että mamma tulee aamulla herättämään. Mieheni aloitti taaperon käännyttämisen meidän makuuhuoneen ovelta joskus puolilta öin ja ensimmäinen yö vaatikin parin tunnin läsnäolon lastenhuoneessa. Toinen ja kolmas yö olikin jo kokonaisia öitä, en voinut uskoa sitä!

Lopputulos. Jos olisimme tienneet miten helposti tämä järjestely lopulta onnistuisi niin emme varmasti olisi lykänneet tämän tyyppisen unikoulun aloitusta. Ehkä muutkin saavat tästä voimaa kokeiluun!

Itkuja ja raivareita ei onneksi ole tarvinnut sietää, joten ehkä myös lapsi oli valmis tähän ratkaisuun. Onneksi Emilio ei myöskään ole oirehtinut asiasta tai kaivannut takaisin viereen. Muistutamme häntä joka aamu siitä, kuinka reipas hän taas yöllä oli. Kerran hän oli jopa niin reipas, että oli odottanut minun tuloa puoli yhdeksään saakka aamulla kakat housussa. Voi reppana! Olemme pitäneet huolta siitä, että kertaamme usein kuinka kaikki nukkuu omassa sängyssä koirista lähtien, leikisti myös vauva, ettei hän tule mustasukkaiseksi. 

Nähtäväksi jää millaisia metodeja tulemme soveltamaan tähän kuopukseen. Ainakin se on varmaa, ettemme pitkitä uniprojektia tällä kertaa liian pitkäksi. Näiden vuosien jälkeen vanhempien sänky olisi aiheellista rauhoittaa vain meidän omaan käyttöön.  

Välillä esikoisen viekkua kaivaten, Jasu

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Meidän nyt 3v:llä on ollu aivan järkkyä uniongelmia vauvasta asti (esim.söi 2 välein myös öisin ja nukkui tasan 30min päiväunia vaikka olisin tehnyt mitä). Homma kriisiytyi 1v 9kk paikkeilla, kun pinnasängyn laita oli pakko ottaa pois. Alkoi yövalvomiset, sängystä karkailu, päiväunista kieltäytyminen, u name it. Kokeiltiin kaikkea. Ihan. Kaikkea. Meillä kävi unityöntekijä, joka hoki rutiineista ja antoi päiväohjelman, joka oli täysin samanlainen kuin meillä jo käytössä oleva. Ihan ajanhukkaa.
Nyt meillä on molemmat lapset (3 ja 1v) samassa huoneessa. Pienempi nukahtaa itekseen, esikoista pitää välillä muistutella siitä, että hän on turvassa, omassa sängyssä pysytään, äiti/isä on viereisessä huoneessa, ovi raollaan jne. Eli aivan kuten teillä. Tätä samaa on kokeiltu ennenkin, mutta se toimii vasta nyt. Selvästi vaatii kypsymistä myös tämä asia/taito.
Rauhallisia öitä teille!

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kuulostaa raskaalta! Onneksi saitte siihen apua vaikkei siitä sitten ollutkaan avuksi.. Näköjään jotkut tarvitsevat enemmän aikaa. :) Emme mekään olisi pakottaneet jos lapsella turvaton olo olisi ollut, nyt meni tosiaan hyvin tämä homma, kaikkia ajatellen.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017