Se on tänään taas tarhapäivä, kuten Emiliolle äsken totesin ja siitähän se riemu repesi. Ensin kuitenkin syödään aamupuuro kotona.

Kun jäin koulusta pois marraskuussa niin olin jo tehnyt seuraaville kuukausille muutoksen taaperon hoitoaikoihin niin, että hän jäisi päivähoitoon minimitunneilla. Meidän kaupungissa siihen on oikeus ja täten päätin hyväksikäyttää sitä ja ihan syystä. Edullinen päätös se ei toki ollut varsinkin nyt omien tulojeni noustessa.

Osan mielestä se on hyvä ratkaisu, osan mielestä täyttä syntiä.

Olen ollut erittäin tyytyväinen päiväkotiimme ja arvostan varhaiskasvatusta. Ennen kaikkea kuitenkin halusin, että pojalla säilyy siteet tuohon tuttuun paikkaan ja kavereihin. Pystyn hänen puolestaan toteamaan helposti sen, kuinka tärkeä paikka päiväkoti on hänelle. Sinne meno ei ole itkettänyt, mutta sieltä lähteminen on. Liiankin monesti.

Baby Merc-vaunut saatu Preecolta.

Äidin kokemuksella olen jo nähnyt, ettei tästä tyypistä ole pelkäksi "kotipojaksi".

Meillä ei tällä seudulla ole kavereita niin moneksi, että ne riittäisi jatkuvasti hänen kaipaamiinsa leikkihetkiin. Onneksi kuitenkin kotona on jo yksi kasvamassa. Kerhot olisivat olleet ehdoton valinta aktiviteetiksi joka tapauksessa, joten en vaivautunut niiden vuoksi tekemään uusia muutoksia. Ne ei kuitenkaan paria tuntia kauempaa kestä ja vaatii yhtälailla tuuria, että paikan saa.

Meillä tukiverkko ei ole itsestäänselvyys kuten monella muulla. Mikäli äitini asuisi täällä, lapset olisivat hänen hoivissa varmasti päiväkotituntimäärän verran kuukaudessa.

Neuvolan kanta asiaan oli ihanan kannustava. He jopa kertoivat, että minun kannattaa olla herkästi yhteydessä mikäli koen tarvitsevani kotipalvelua. Se ehkä oli liioittelua. Pari kertaa viikossa noin viitisen tuntia kerrallaan minulla on mahdollisuus hoitaa esimerkiksi vauvan neuvolakäyntejä, auton katsastus, käyttää kahta eri koiraa eläinlääkärin kontrollissa, hoitaa virastoasioita ja vaikka käydä kampaajalla.

Tämä päivä olikin hyvä esimerkki siitä, kun päiväkotipalvelu tuntuu erityisen hyvältä. Minulle nousi yön aikana lämpö ja illalla kotiin tuleva mies käyttää aikansa opiskeluun, joten minun on pysyttävä tolpillani puoleen yöhön saakka.

Ei yhtään huonoa omaatuntoa poteva, Jasu

Tykkäätkö jo Facebookissa? Seuraa myös Instassa!

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

täällä naapurimaassa on aivan yleistä että lapset käy päiväkodissa vaikka äiti kotona syystä tai toisesta. kaikille yli 3v tarjotaan vielä 15h ilmaiseksi, jotta kaikki siihen voivat osallistua. katsotaan että varhsiskasvatus on lapsen etu johon kaikilla pitää olla oikeus isallistua

Milla.R
3/12 | 

Meilläkin esikoinen 1v alkaen pph ollut ja edelleen käy siellä vaikka me vanhemmat kotona ollaan :) ite tosin vauvaa hoidan. Oon myös kevytyrittäjä ja haluan alkaa sitä tekee myös paremmin ja syksyllä toivottavasti olis mullekin jotain työtä/koulua ✌️ sillon kuopus menee esikoisen kanssa hoitoon toivottavasti samaan paikkaan. On se hyvä että siellä on semmosta rytmiä ja kavereita toisin kun kotona ei oikein sellasia ole. :)

Vierailija
4/12 | 

Lapset ja perheet on yksilöitä ja uskon et jokainen vanhempi tekee just niin kuin itselle on parasta.
Itselleni ei olisi tulkut pieneen mieleenkään pitää esikoista (kuopuksen syntyessä 1v6kk) päiväkodissa kun olin vauvan kanss kotona.
Toki asia olisi voinut olla eri jos hän olisi ollut vanhempi ja ollut jo päiväkodissa.

Meidän molemmat ovat olleen ns. Helppoja lapsia, ja halusin olla lasteni kanssa niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista, sillä tiesin töihin paluun vielä tulevan ja lujaa.

Enkä kadu päivääkään, nyt kun pojat ovat hoidossa jopa ahdistaa se tuntimäärä mitä heistä ”joudun” olla erossa.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Puolitoistavuotias on niin "vauva" melkein itsekin että sellaisen olisi mielellään kotona pitänyt, heh. Meillä taapero on haastava tapaus ja on paljon päiviä kun tunnen olevani parempi äiti vain jos saan hetken tarjota hänelle jotain muuta kun meidän nurkkia. :(

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Vierailija
5/12 | 

Niin varmasti kyllä jokainen tekee miten parhaaksi näkee :)
Itse haluan ehdottomasti hoitaa lapseni itse, kun kotona olen <3 toinen syntyy tässä kuussa ja esikoinen nyt 1v10kk.

RvaJ
6/12 | 

Jokainen äiti oman lapsensa ja hänen tarpeensa parhaiten tuntee. Itse olen ollut kotiäitinä, no muutamia vuosia ;) Ja täytyy sanoa, että kyllä sen lapsesta huomaa, kun on aika lähteä vähän äidin helmoista katselemaan muuta menoa ja meininkiä. Meillä esikoinen aloitti kerhoilemaan, kun oli n. kolme. Siihen asti meni enempi vähempi mukavasti kotona, mutta..Nyt ei todellakaan minkäänlaista puhetta, että sitä kerhoa voisi jättää pois :D Lapsi on niin tottunut ohjattuun toimintaan ja kavereihin ja ylipäätään siihen sosiaaliseen elämään, että kotipäivät tuottaa välillä vähän harmaita hiuksia, koska en minä ole ohjelmatoimisto, jolloinka olen alkanut miettimään olisiko päiväkoti kuitenkin jossain vaiheessa hieman virikkeellisempi ja pidempikestoisempi paikka, koska kotona olemiseni tulee vielä joitakin vuosia jatkumaan. Mutta, aika näyttää miten toimimme :)
Ihana kuulla, että lapsesi on löytänyt paikkansa itselleen ja sitä todellakin kannattaa vaalia :) Joskus on tosiaan ajateltava lapsen parasta, eikä näitä äidin "haluan hoitaa itse"-ajatuksia <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017