Olen nyt viikon sisään saanut tuntea nahoissani sen hulluuden, mikä syntyy kahden pienen lapsen äitinä ja opiskelijana. Toki kaikki eivät voi valita lähteäkö töihin vai ei äitiysloman päätyttyä. 

Palasin viikko sitten takaisin hoitotyön opintojen pariin. Kun pukee aamuvarhain pientä, tississä roikkuvaa ja vielä konttaavaa lasta, tekee mieli vaan olla lähtemättä ja jäädä kotiin. Sinnehän me molemmat kuuluisimme.

Sen sijaan toisen, kolme ja puolivuotiaan pojan voin viedä hoitoon ihan hyvillä mielin. Jotkut meistä vaan on parempia äitejä silloin, kun ei vietä sitä kolmea vuotta kotona. Tosi ristiriitaista. 

Onneksi puolen vuoden päästä on kesäloma!

Opinnot itsessään maistuvat. Oli vain eräänlainen shokki aloittaa koulu täysin uudella luokalla. Olen tietenkin ainut uusi. Entiset kaverit, joista on vuosien varrella tullut jo ystäviä, pitää minut lounastauoilla järjissään syömällä kanssani.

Aloitimme rankoilla aiheilla. Kuten mielenterveys -ja päihdetyö. Sitä taakkaa lisää ennestään tämän kevään kuormittavuus tehtävien ja vaativien tenttien muodossa. Lopun kruunaa 10 viikon työharjoittelu! Aloitan tulevan syksyn niinkään 10 viikon harjoittelulla, jonka vuoksi tein päätöksen, etten mene kesätöihin.

Molemmista vaihtoehdoista aiheutuu stressiä. 

Olen myös miettinyt, että aiheutanko kuopukselle jonkun kamalan stressitilan nykyisen arjen tiimellyksessä. Miksi tämä on nyt tässä hetkessä niin vaikeaa, kun 2,5 vuotta sitten edes täysin uusien opintojen aloitus ei tuntunut tältä. Edes lasta ajatellen. Vai enkö vai osannut ajatella sitä silloin? 

Itseni tuntien voisin toisaalta aiheuttaa stressiä lapsille jo pelkästään sillä kotiäitiydellä. Tasapainoa on ihan kamalan vaikeaa löytää. Toki moni asia riippuu myös lapsesta. Jonkun mielestä kotona olo on auvoisaa. Olisin samaa mieltä, jos minulla olisi vain yksi lapsi. Tämä nuorimmainen. 

Tällä hetkellä on vain painettava eteenpäin. 

Niin tai näin, tässä elämäntilanteessa kotona oleminen eikä opintojen eteenpäin puurtaminen ole kumpikaan lepäilyä. Eikös useat palaa juuri töihin lepäämään? Oma alani työt huomioiden, sekään ei olisi lepuuttamista. 

Eipä tässä lepäilyä nyt kaivatakaan. Olen erityisen iloinen siitä, että nimenomaan lasten päiväkotitaival on alkanut erinomaisesti. Kiitollisuutta herättää myös se seikka, että saan opiskella itselleni uuden ammatin. 

Ehkä sinäkin kipuilet samoista asioista, et ole yksin. Olen kuitenkin päättänyt, että jos joskus vielä pääsen olemaan äitiyslomalla niin se todellakin vaihtuu pitkään hoitovapaaseen ilman kiireitä sairaanhoitajan työhön.

Jasu

Tulehan seuraamaan Instasta millaista opiskeluni ovat! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Mauja

Tsemppiä! Täällä painitaan saman opiskelu +lapsi yhtälön kanssa. Loppukeväästä pitäisi aloittaa opinnäytetyö 😫

Toisaalta olen itse kokenut että opinnot joustaa paremmin lasten eduksi kuin työelämä, kursseja saa läpi aina vähän soveltaenkin..

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kiitos! Ja sulle kanssa. :) Totta, joskus toiseen postaukseen kirjoitinkin siitä, kuinka nämä opinnot just nyt on toisaalta ihan hyvä juttu. Voin joku viikko olla vaikka pari päivää pois jos siltä tuntuu lasten vuoksi.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram