"Minun kohdallani mieli palautuu kehoa hitaammin raskaudesta ja imetyksestä." 

Raskaus on aina ollut ihanaa aikaa minulle. Olen silloin ehkä tavallista rauhallisempi, vaikka mieliala onkin vaihdellut ja tehnyt minut herkäksi ja äkkipikaiseksi.

Raskauden jälkeinen aika onkin sitten asia erikseen. Jokin aikaa sitten kerroin somessa, kuinka lasten saaminen on vaikuttanut minuun psyykkisesti aika raskaalla tavalla. Pystyn helposti toteamaan sen näin jälkeen päin, etten ole ollut oma itseni nyt viimeisen neljän vuoden ajan, kun ehkä muutaman kuukauden verran. Myös PMS-oireet ovat aina vaikuttaneet minuun ikävällä tavalla. 

Mistäkö on kyse? Sen kun tietäisin itsekin. Vaikka en nyt sen kummemmin edes avaa tuntojani. En ole myöskään tajunnut selvittää asiaa sen kummemmin. Olen ainoastaan miettinyt, että haluanko enää käydä läpi raskautta ja pitkää imetystä. Olisiko minulle ja meidän perheelle parasta se, että esimerkiksi adoptoisimme lapsen. Toivon kuitenkin isoa perhettä tai vähintään sitä kolmatta lasta.

Se ei ollut mikään parin kuukauden "baby blues"! 

Esikoisen raskauden jälkeen minulla oli mitä luultavammin synnytyksen jälkeinen masennus. Sitä kesti ainakin puoli vuotta. Ensimmäiset kolmisen kuukautta olin todella ahdistunut. Pelkäsin mennä nukkumaan, kiintymyssuhde vauvaan oli huono ja en pystynyt keskittymään esimerkiksi elokuvan katsomiseen. Se vasta olikin outo tunne! Vauva onneksi oli helppo, kuin tehty huonon hoivaamisvietin omaavalle. 

Kaikki ei kuitenkaan palannut sen puolen vuoden jälkeen ennalleen. Kyse ei ollut mistään pikku baby bluesista. Epäilen, että imetys ylläpiti kehossani sellaista hormonimyrskyä, joka myrkytti mieltäni. Kuten olen aiemminkin maininnut, niin hormoniehkäisy ei sovi pääkopalleni ollenkaan. Ehkä näillä asioilla on jokin yhteys. Ainakaan estrogeenin suuret muutokset eivät näköjään sovi minulle.

Uskallanko enää laittaa itseäni ja koko perhettä likoon? 

Vasta puolivuotta esikoisen imetyksen päätyttyä löysin taas itseni. Löysin omat tutut ajatukseni ja ennen kaikkea libidoni. Puolitoista vuotta on aika pitkä aika olla joku ihan muu. Myös puolisolle. Sitä normaaliutta ei kauaa kestänyt, koska olin uudestaan raskaana jo muutama kuukausi ennen kuin esikoinen täytti kaksi vuotta.

Kuopuksen raskausaikana ja tietenkin sen jälkeen olen herännyt siihen, kuinka vaikealla tavalla äitiys on vaikuttanut minuun. Onneksi tila tuntuu olevan ohimenevä. Eikä se ainakaan ole pahentunut nyt toisen lapsen kanssa. Minkäänlaista baby bluesia ei nimittäin ollut havaittavissa, joten ehkä alatiesynnytyksellä oli myönteinen vaikutus minuun. Siitäkin huolimatta, että synnytys oli taas pitkä, vaikea ja komplisoitunut.

Ehkä kehoni muisti, mitä se on jo käynyt läpi? 

Imetys on minulle tärkeää – tai siis vauvalle – jonka vuoksi olen valmis jatkamaan sitä jopa oman hyvinvointini kustannuksella. Olen kuitenkin huomannut merkittäviä eroja nyt keväällä verrattuna vuodenvaihteen aikaisiin hetkiin. Kuopus käy rinnalla edelleen aamuin illoin, mutta hormonitoiminta on selkeästi lähtenyt tasapainoittumaan, kun maidontuotanto on vähentynyt.

On hyvin vaikeaa kuvailla tätä tilaa ulkopuolisille, mutta olen löytänyt muutaman kohtalontoverin ajatustenvaihtoon. Lapsivuodepsykoosista ei tietenkään voida puhua, mutta joku tilapäinen vauvavuodesta sekoaminen varmaan olisi hyvä diagnoosi. Huomaan nyt taas sitä samaa ajatusten kirkastumista, kehon heräämistä ja mieheen uudelleen rakastumista, kun viimeksi joulukuussa 2016.

Minkähänlainen myrsky on odotettavissa, kun vaihdevuodet ovat ajankohtaiset. Jospa en vaivaa päätäni enempää asioilla, joihin en selkeästi voi vaikuttaa. Jaa ihmeessä kokemuksesi, mikäli tämä kuulosti tutulta?

Jasu 

Instagramin Storyissa lisää ajankohtaista asiaa! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Sari Pikkuleijonat-blogi
1/7 | 

Tunnistan niin itseni. Esikoisen jälkeinen aika oli minulle vaikeaa kaikin puolin. Vauva myös nukkui huonosti ja imetys ei sujunut, mutta yritin väkisin. Kärsin pitkään itsekin unettomuudesta. Halusimme lisää lapsia, mutta kahdella ensimmäisellä lapsellamme on ikäeroa neljä vuotta. Välissä tosin oli yksi keskenmeno. Kakkonen oli ihanan helppo vauva ja osasin suhtautua asioihin myös eri tavalla. Imetys tosin ei onnistunut, kun vauva tottui pulloon ja uskoisin, että se vaikutti siihen, että itse voin paljon paremmin, kun en imettänyt kauan. Uskalsimme yrittää kolmosta ja onneksemme saimmekin hänet nopeasti kakkosen jälkeen. Mutta taas kerran ne hormonimyrskyt ja huonosti nukkuva vauva. Olen aivan varma, että imetyshormonit sekoittavat kehoni ja en ole silloin yhtään oma itseni. Sitä on tosiaan vaikea kuvailla, mutta kolmannen kerran kokemuksen jälkeen, olen vakuuttunut, että nimenomaan ne hormonit ovat syynä.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Kiitos kokemuksestasi! Joillekin äidiksi tuleminen ei "kemiallisten mekanismien" osalta selkeästi sovi mutta ehkä kaikki on sen arvoista. <3 Ja kyllä, se kolmas mietityttää..

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Sari Pikkuleijonat-blogi
2/7 | 

Kyllä, on se kaiken tämän arvoista ja olen niin onnellinen, että meillä on nyt nämä kolme ihanaa poikaa <3 Voisin synnyttää lapsia ja olla raskaanakin, mutta imetyksen ja pikkuvauva-ajan tuomia tuomia tunteita ei ole yhtään ikävä.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

<3 Eli nähtäväksi jää tapahtuuko "irtaantuminen" itsestä kakkosen kohdalla? Ainakin mulla se oli selkeästi kevyempää. Vauvan kanssa ei ollut vaikeaa, vain oman itsensä.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram