Ajattelin ensin pitkän aikaa, että vuorotyössä näen lapsiani vähemmän, kuin muut.

Halusin palata viime tekstissä mainitsemaani uuden opetteluun, kun siirryn vuorotyöhön.

Kukapa sitä tietää, vaikken valmistumisen jälkeen siirtyisikään, mutta ainakin tällä hetkellä toivon, että saisin tehdä töitä sairaalaympäristön epäsäännöllisissä vuoroissa. Kerroin aiemmin, että tilanne on vaatinut uudelleenjärjestelyä ihan ajatustenkin tasolla.

Ihan aluksi, kun tein ensimmäisiä työharjotteluita kolmivuorotyössä, koin että minulta otetaan paljon pois. En näe enää lapsia normaaleihin aikoihin, saati kavereitani. Pitkien viikonloppujen irtiotot ovat käytännössä mahdottomia ja aina, kun kaikki muut ovat vapaalla, niin minä olin töissä. Iltavuorossa tuntui, että ennen töitä kotona ei saa mitään aikaiseksi. 

Elämä täytyy sopeuttaa työhön ja tällä hetkellä se tuntuu ihan oikealta.

Nyt tässä muutaman vuoden sisällä olen ajatellut asiaa ihan eri tavalla. Jos tämä on sitä mitä loppujen lopuksi haluan, niin eihän minun tarvitse, kuin hieman keksiä uusia näkökulmia siihen, kuinka sopeutan elämäni uuteen työhön. Eikä muutenkaan tarvitse, kuin ajatella niitä hetkiä, kun olin työssä säännöllisellä virkatyöajalla. Heti alkaa ahdistaa!

Vaikka kirjoitin aiemmin, etten näe työn vuoksi lapsia normaaleihin kellonaikoihin, niin onko olemassa edes sellaisia kellonaikoja? Lasten kanssa on ihan normaalia viettää aikaa koska tahansa. Toki, en aina nuku heidän kanssaan samaan aikaan, saati saman katon alla. Erityisen iloinen olen siitä, ettei lapsia tarvitse laittaa vuorohoitoon, vaikka siihenkin he kyllä sopeutuisivat.

En ole perheen luota pois yhtään enempää, kuin muutkaan.

Voin viettää laiskaa aamua lasten kanssa tai vaikka vapaapäivää keskellä arkea. Pääsen talviaikaankin hakemaan heitä päiväkodista niin, että ei ole vielä pimeää. Voin viedä heidät vasta lounasaikaan hoitoon, jolloin päivästä ei tule liian pitkä. Mahdollisuuksia löytyy kyllä, jos ne vain haluaa nähdä. En ehkä pysty harrastaa mitään säännöllisesti, mutta voin käydä ruuhkattomaan aikaan salilla tai ostaa irtotunnin hevostallilta ennen töitä. Mikä parasta, pystyn hoitaa omia asioitani virka-aikaan.

Nautin tosi paljon vuorotyöstä tällä hetkellä. Tuntuu, että se antaa paljon enemmän, kuin ottaa. Tietty illasta aamuun meno pitkän työmatkan kera ei ole herkkua, mutta ei se mahtavaa työtä tehdessä ole vielä koskaan haitannut. On myös huojentavaa tietää, että kotona turvalliset rutiinit sujuu siitä huolimatta, etten joka ilta ole peittelemässä lapsia.

Ainut asia, mikä tässäkin jää hieman jalkoihin on parisuhde. Onko vuorotyö sinun perheessäsi vaikeuttanut vuorovaikutusta puolison kanssa?

Jasu

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

🌻 Lapsilleni. Olette aina tervetulleita kotiimme. Saatte tulla ja mennä ovestamme niin paljon, kun tahdotte. Ovessamme lukee: vapaa pääsy, kaikki ilmaista. Olemme aina tukena, teette mitä valintoja tahansa. Olette vapaita lähtemään, mutta tulettehan myös takaisin. Meillä on teille annettavaa. Olette rakkaita, tärkeitä ja hyväksyttyjä. Teillä on elämä edessä. Tulette saamaan seikkailuja osaksenne, kuten niitä meilläkin on ollut. Mutta te selviätte. 🧡 ______________________________________________ (Mukailtu tuntemattomasta kirjoitelmasta). #auringonkukka #runolapselle #sunflower #auringonkukkapelto #äidinrakkaus #vanhemmuus #elämältäkaikensainblogi

Henkilön Jasu 💋 | Pirkanmaa & P-Karjala (@elamaltakaikensainblogi) jakama julkaisu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017