Olisiko minunkin elämäni voinut lähteä eri suuntaan teiniaikoina? Vaunut saatu: preeco.fi. 

Olen juuri aloittanut työharjoittelun sairaanhoitajan opintoihini liittyen. Pelkäsin tätä jaksoa etukäteen, koska tottakai minulla oli suuret ennakkoluulot.

Tein kuitenkin tietoisen valinnan, että haluan työskennellä viiden viikon ajan päihdepuolella. Toinen vaihtoehto olisi ollut mielenterveyspalvelut, esimerkiksi suljettu osasto. Jo nyt käsitykseni näistä potilaista ja asiakkaista on muuttunut. Ehkä joku ei siihen pystyisi, mutta itse tunnen vilpitöntä empatiaa jokaisen kohtaamisen aikana.

Ne aiemmin ihan vieraat käsitteet, kuten vauvan vieroitushoito, buprenorfiini, korvaushoito, suonensisäisten huumeiden käyttäjät ja huumeseulat ovat nyt saaneet ihan oikeita kasvoja. Ne eivät ole enää vastenmielistä sananhelinää. En missään nimessä hyväksy rikollisuutta, huumeita tai varsinkaan lapsen vahingoittamista omien tarpeiden vuoksi, mutta niin se vain on, että näkökulmaa tulee vasta, kun asioiden kanssa pääsee vastakkain.

Ihminen ihmiselle.

Päihteiden keskelle ei koskaan pitäisi tehdä lasta. Tottakai olisi vastuullista hoidattaa itsensä ensin kuntoon ja sitä kautta ennaltaehkäistä vaikkapa selkeää tulevaa lapsen huostaanottoa. Äitiyden kaipuu on kuitenkin myös riippuvaisilla suuri. Heidän todellisuutensa on siinä hetkessä. Puhumattakaan niistä, jotka jo ovat vanhempia ja elämä lähtee siinä vaiheessa sivuraiteille. 

Ennen kaikkea toivon, että ehkä jatkossa tuomitseminen voisi vähentyä. Itse toki puhun vain niistä, jotka ovat hoidon piirissä. On ollut ihanaa tavata hoitajia ja lääkäreitä, jotka tekee tätä työtä sydämestä! On ollut raastavaa huomata, kuinka menneisyyden merkintä papereissa määrittää henkilön koko tulevaisuuden siitä eteenpäin. Sekin on vain asennekysymys. On kuitenkin lukematon määrä riippuuvaisia, jotka ovat eheytyneet ja toipuneet. On paljon äitejä, jotka ansaitsevat vanhemmuutensa.

Suojellaan lapsia.

Opintojeni aikana olen tutustunut riippuvuuteen ihan kemiallisella tasolla. On ollut tosi tärkeää nähdä, että riippuvuus saattaa kehittyä esimerkiksi leikkauksen jälkeen kotiin saatujen opioidien vuoksi. Tai unettomuuden, johon hieman höveli lääkäri on määrännyt pitkällä reseptillä bentsodiatsepiineja. Kas kummaa, yhtäkkiä se "narkkari" ei olekaan enää mikään työtön huligaanijengin jäsen vaan ihan työssäkäyvä vanhempi.

Mietin autossa matkalla kotiin, että kuinka vaikeaa monelle raskaana olevalle olisi lopettaa kokonaan vaikka kahvinjuonti, jos suositukset niin määräisi. Tai vaan se tuore aurajuusto (tai salmiakki), jota ei suositella yhtään raskausaikana. Mitä jos suklaa ja kaikki herkullinen olisi pannassa raskausdiebeteksen vuoksi? Niistäkin tulee niin kovasti napinaa, että mitäs sitten kun kohdalla on riippuvainen äiti. Kyllä on helppo tuomita. 

Elämän lähtökohdat. 

On ehkä hieman provosoivaa verrata huumeita ja suklaata keskenään. En teekään niin tuotetasolla, vaan pelkästään sen riippuvuuden näkökulmasta. Suklaan vieroitusoireita tuskin on edes olemassa, toisin kuin aineiden. Yritin tätä kautta lähteä ymmärtämään päihteidenkäyttäjiä. Heitä auttaakseen täytyy ymmärtää. Painotan edelleen, että ymmärrykseni ulottuu siis kuntoutuviin ja apua vastaanottaviin.

Niinkin rankkoja asioita, kun olen tässä työssä jo nyt ihan muutaman päivän ajan saanut kohdata, niin haluan ehdottomasti tuoda esille sen kaiken positiivisen mikä siihen liittyy. Siihen liittyy olennaisena osana toivo ja onnistumiset. Olen jo yhden kerran joutunut nieleskelemään itkua töissä. Äitinä jotkut tapaukset tulevat lähelle, myös hyvällä tavalla. Mustavalkoinen ajattelu ei sovi myöskään tähän aihepiiriin, harmi, etten voi antaa asiasta esimerkkiä. 

Syleilen pientä poikaani ja olen iloinen itsestäänselvyyksistä. Tiedän kuitenkin sen, että esimerkiksi alkoholismi voi ilmetä ihan missä tahansa perheessä ja viedä kaiken mennessään.

Jasu

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Pikkupelleni. 🐥 Aloitin työharjoittelun päihdetehtävissä ja lapsien näkyvä rooli vanhempien ongelmien takaa on käynyt jo toisena päivänä hyvinkin selväksi. Vaikeaa tehdä töitä, kun tekisi mieli vuodattaa kyyneliä. Haluan kuitenkin myös painottaa, että pystyn tapauksesta riippuen tuntemaan suurta empatiaa vanhemman puolesta. Joskus ajattelin, etten voi koskaan ymmärtää tiettyjä ratkaisuja, mutta joskus ne ratkaisut on selkeästi vääriä myös siltä "hyvältä ja oikealta" puolelta. Myös viranomaisten osalta. Jatkossa en ehkä tuomitse.. Edes hieman toista polkua kulkevia. Ei voi tietää, jos ei ensin kuuntele toista. 💔

Henkilön Jasu 💋 (@elamaltakaikensainblogi) jakama julkaisu

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Päihdetyössä on ensisijaisen tärkeää tarkastella asioita asiakkaan näkökulmasta. Minä, tässä hetkessä, en tekisi noin - hän tuossa omassaan on tehnyt koska...
Kun pääsee tähän ymmärryksen muotoon omassa ammatillisuudessaan, niin voi ihan aidosti olla läsnä ja ymmärtää jokaista ihmistä ihmisenä, just nyt omanlaisissa lähtökohdissaan. Silloin jää pois nuo tarkennukset siitä, ettet halua (ehkä?) leimaantua päihteiden käyttäjien ymmärtäjäksi.
Heitä nimenomaan pitää ymmärtää, tukea ja toivottavasti joskus terveydenhuolto on siinä pisteessä, että asianmukaista hoitoa on mahdollista saada helpommin! :)

Jasunen
Liittynyt25.7.2017
2/2 | 

Vierailija kirjoitti:
Päihdetyössä on ensisijaisen tärkeää tarkastella asioita asiakkaan näkökulmasta. Minä, tässä hetkessä, en tekisi noin - hän tuossa omassaan on tehnyt koska...
Kun pääsee tähän ymmärryksen muotoon omassa ammatillisuudessaan, niin voi ihan aidosti olla läsnä ja ymmärtää jokaista ihmistä ihmisenä, just nyt omanlaisissa lähtökohdissaan. Silloin jää pois nuo tarkennukset siitä, ettet halua (ehkä?) leimaantua päihteiden käyttäjien ymmärtäjäksi.
Heitä nimenomaan pitää ymmärtää, tukea ja toivottavasti joskus terveydenhuolto on siinä pisteessä, että asianmukaista hoitoa on mahdollista saada helpommin! :)

Kiitos kommentista! :) Tosiaan, oma identiteetti työminän suhteen on vielä työnalla ja näkynee varmaan tekstissä hieman arkailuna ja neutraalina "puolen valinnalla".

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017