Vanhemmuudessa on monia palkitsevia hetkiä ja ulkopuolelta tulleet kehut lämmittävät myös erityisen paljon.

Kaaosta kotona. Siten vastaan terveydenhoitajalle neuvolassa, kun kysytään millaista meidän arki tällä hetkellä on. Meillä on hyvä työntekijä siellä. Hän osaa antaa juuri niitä neuvoja, mitä kaipaankin. Oli myös ihanaa, kuinka hän poimi voimavaroja ja onnistumisia vanhemmuudestani ja perheemme tavoista. Kiva, että kaiken tämän keskellä edes jokin kuulostaa hyvältä! 

Olen nimittäin hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä siitä, että meidän iltarutiinit ovat onnistuneet. Meillä lapset menevät nukkumaan silloin, kun me vanhemmat haluamme ja illat harvemmin kiristää hermoja (paitsi siinä vaiheessa, kun kutsu iltatoimille käy). Iltapalat syödään aina seitsemän aikoihin. Siitä ollaan harvoin poikettu kummankaan lapsen kohdalla ja tapa on aina aloitettu kiinteiden aloittamisen aikoihin. Tunti siitä ja koittaa iltatoimet, joiden jälkeen lapset ovat nätisti sängyissään noin 15 minuutin kuluessa.

Illat ovat vanhempien omaa aikaa.

Miten tämä kaikki sitten onnistuu? Miksi meillä ei ole villeistä ja temperamenttisista (sekä usein tottelemattomista) pojista huolimatta kaaosta myös iltaisin. No, luojan kiitos ei ole, koska enempää en ehkä kestäisi. Edellä mainittuun on vaikeaa vastata, muuten kuin siten, että rutiinit ja tietty periksiantamattomuus on kaiketi iskostunut lapsiin. Toisaalta myös iltojen tunnelman rauhoittaminen ja lempeät hetket iltasaduilla ovat luoneet turvaa tapojen omaksumiseen. 

Täytynee huomauttaa vielä siitä, että pojat ovat ihan eri luontoisia keskenään ja heillä on aina ollut toisistaan poikkeavat tarpeet. Silti olen noudattanut kummankin kohdalla samoja tapoja iltaisin (ja ennen päiväunia). Vaikka kaiken muun suhteen tulee joskus tehtyä ihan miten sattuu ja annettua periksi monta kertaa päivässä, niin minä olen juuri se ihminen, joka ei jaksa taistella hereillä kekkulehtivien lapsien kanssa enää iltakymmenen aikaan.

Omat lapseni eivät ole olleet mitenkään sisäisesti ohjelmoituja sille, että illat etenisi sujuvasti ilman, että siihen todella ollaan opeteltu. Varsinkin esikoinen oli sitä luokkaa, ettei hän omaan huoneeseen vajaa vuoden iässä siirtyessään nukahtanut yksin. Hänen vierellään piti olla joskus aivan liiankin kauan. Aina, kun olen huomannut jonkun tällaisen ikävän ilmiön iltauniin liittyen, olen pyrkinyt pääsemään siitä nopeasti eroon.

Molempien kanssa on noudatettu samoja rutiineja.

Tahtojen taistelua on siis meilläkin käyty läpi molempien kanssa uniin liittyen. On se sitten ollut omaan sänkyyn siirtyminen, iltatissistä vierottautuminen, tutin unohtaminen, itsenäinen nukahtaminen, omassa sängyssä pysyminen, vilkas mielikuvitus, päikkäriongelmat jne. Kaikesta selviää, kunhan jaksaa reagoida, mutta toisaalta antaa myös aikaa (kunhan ei liiaksi).

Kuopuksen kanssa on menty todella lapsentahtisesti, yöt ovat edelleen mitä ovat (osittain perhepedissä) ja yöimetyskin jatkui pitkälle yli puolivuotiaaksi, mutta se mitä tapahtuu illalla kello kahdeksan, on hänelle erittäin selvää. Esikoisesta viisastuneena, tämä lapsi totutettiin nukahtamaan yksin sekä päivä, -että iltaunille. Tärkeä havaintoni onkin ollut se, että nämä samat kurinalaiset säännöt pätee myös kellontarkkaan päikkäriaikaan. Nelivuotias esikoinen osaa vasta nyt kyseenalaistaa sen, että tarvitseeko hänen enää nukkua päiväunia.

Missä asiassa sinä olet erityisen hyvä näissä vanhemmuuden kiemuroissa? Meneekö illat letkeästi vai hulinoissa?

Jasu

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Jasu 💋 (@elamaltakaikensainblogi) jakama julkaisu

 

Kommentit (7)

Viiden pienen äiti
1/7 | 

Kyllä mä sanon myös, että arjen rutiinit. Kun ne ovat hallussa, soljuu hankalampikin päivä kuin itsestään eteenpäin. Lapset oman kokemuksen mukaan kiukkuaa ja "härvää" vähempi, kun tietävät jo mitä heiltä seuraavaksi odotetaan. :) Toiseksi mä sanoisin tyhjentävästi, että meillä osataan nauraa..yksilöinä itsellemme, yhdessä, sekä välillä toisillemmekin

Nannamiharu
3/7 | 

Niih. Oishan ne rutiinit ihan jees. Vuorotyöperheessä se vaan on sula mahdottomuus ku toisina aamuina lapset herätetään jo klo 04:30 ja toisina iltoina pääsee kotiin vasta 23:00. Lapsen etua ajatellen ois tietenki ihanaa vaihtaa työtä, mut niitä ei oo, useamman vuoden hakenut tuloksetta.

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Voi ei, teillä on toki poikkeustilanne. Ymmärrän hyvin, itsekin kun sellaiselle alalle kouluttaudun. Uskon että teilläkin joku päivä on vielä rauhallisemmat illat ja aamut. Jaksamista, varsinkin jos yksin pyörität arkea!

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

MinttuMaaria
4/7 | 

Iltarutiinit rules 💪
Esikoisen synnyttyä minulle oli jostain syystä heti selvää, että on tärkeä luoda turvalliset ja nukkumaan rauhoittavat iltarutiinit. Moni muu asia ei todellakaan ole ollut heti selvää ja useita esim kasvatukseen ja rajojen vetämiseen liittyvää asiaa on pitänyt harjotella loputtomasti, mutta tässä asiassa minäkin ajattelen onnistuneeni vanhempana. Paitsi että iltarutiinit helpottavat elämää, huomasin jo vanhemmuuden alkutaipaleella, että tarvitsin sen pienen oman hetken aikuisten kesken iltaisin ennen omaa nukkumaan menemistä. Lomillakin iltarutiineista ja nukkumaanmenoajoista on pidetty pääsääntöisesti kiinni. Toki joitakin poikkeuksia on lomilla kiva olla.
Nyt vasta, kun vanhemmat lapset ovat jo teini-iässä (13 ja 11) alkaa olla pientä hajontaa näissä rutiineissa. Kuopus on vasta 4, joten hänen kanssaan ilta kulkee vielä totuttuja polkuja ja se onkin vahvatahtoisen pojan kanssa todella tärkeää. Isojen tyttöjen kanssa onkin jo sitten hiukan toisin. Sänkyyn meneminen on siirtynyt arkisin klo 21:een ja lomalla vielä myöhempään -ja samalla vanhempien pieni oma aika on kutistunut minimiin tyttöjen katsellessa kanssamme telkusta ohjelmia ja joskus leffoja yms, mikä on tietysti myös kivaakin yhdessä tekemistä. Emme myöskään enää tietenkään lue emmekä laula heille iltaisin vaan sänkyyn mentyään he lukevat itse. Toki joskus luen ääneen heille muuten vaan ja 11v usein tulee laulamaan ja joskus lukemaankin kuopukselle :)

Jasunen
Liittynyt25.7.2017

Ihanaa kuulla samanlaisista kokemuksista! :) Tosiaan, teinien kanssa onkin sitten ihan uudet "rutiinit".. Ikävän monella kuitenkin on sitä taistelua illalla, toivottavasti nämä hyvät selviytymistarinat luo muille toivoa.

* Elämältä kaiken sain -bloggari, tervetuloa lukijakseni! *

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tämä on elämänmakuinen perheblogi, jonka kirjoittajana toimii 30-vuotias äiti, vaimo, doula ja sairaanhoitajaopiskelija Pirkanmaalta. Päätähtinä postauksissa loistavat kesällä 2015 syntynyt uhmaikänsä tavoittanut poika sekä joulukuussa 2017 syntynyt pikkuveljen virkaa toimittava kuopus. Muita sydäntä lähellä olevia asioita ovat mm. lastenvaatteiden ompelu, perheen koiralauma, mökkeily, matkustelu, ekoilu, luonnonkosmetiikka ja kasvisruoka. Olet tervetullut seuraamaan meidänlaista ruuhkavuosien arkea ja välillä juhlaakin!

Terkuin, Jasu

Yht.otot ja yhteistyöt: elamaltakaikensain@gmail.com

Tässä linkki vanhalle blogisivustolle.

Löydät meidät myös somesta!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017